PAHUUDEN KUVAUKSIA KIRJOJEN SIVUILLA

ÄITIEN PAHAT TEOT

Ihminen voi valita väärin ja langeta tekoihin, joita ympäristö ei hyväksy. On ymmärrettävää, että teot halutaan salata. Salaamalla avioliiton ulkopuolella alkunsa saaneen lapsen taustan motiivina voi olla myös rakkaus lasta kohtaan ja käsitys, että se on lapselle itselleen parempi.

Tapasin talvella keski-ikäisen sukulaiseksi luulemani naisen, jolle oli vähän aikaisemmin selvinnyt, että hänen isäkseen luulemansa mies ei ollutkaan hänen biologinen isänsä. Dna oli paljastanut asian. Kriisi oli melkoinen ja hän oli pakottamalla pakottanut vanhan äitinsä kertomaan, kuka isä oli.

Äskettäin on ilmestynyt Ruotsissa asuvan toimittajan Gunilla Boethiuksen kirjoittama kirja, jossa hän kertoo oman tarinansa. Suomalainen äiti oli paljastumisvaiheessa jo kuollut, ja Gunillalle jäi selvitettäväkseen oma psyykensä. Yksi tapa oli kertoa tuskansa ja tarinansa kirjana. Hän perehtyi suomalaisen isänsä(?) kenraali Paavo Talvelan elämään perinpohjin. Hän toimi kuin salapoliisi rakentaessaan Talvelan sihteerinä toimineen äitinsä ja Talvelan yhteistä tarinaa. Hän ei ollut koskaan tavannut isäänsä, mutta hänellä oli käsitys, että äiti oli kerran vienyt sovitusti hänet teininä Suomen matkalla Fazerin kahvilaan, jossa Talvela olisi nähnyt hänet etäämmältä. 

Äiti oli tehnyt pahaa valehtelemalla, vaikka ei tarkoittanutkaan pahaa. Jos hänen pahoja piirteitään olisi mitattu, tuskin hän olisi saanut kovinkaan korkeita pisteitä, mutta tyttärensä sisintä hän oli vaurioittanut syvältä ja tämä joutui kyselemään ahdistuneena:

"Minä en olekaan minä. Kuka minä olen? Miten ihminen muotoutuu? Biologiasta, muistoista, elämänhistoriasta. Mutta jos niin paljon tästä kaikesta onkin ollut valhetta... En tiedä enää mistään mitään."

PAHUUDEN PSYKOLOGIAA

Luin ja/tai kuuntelin lomani aikana kolme muuta sellaista elävästä elämästä kertovaa kirjaa, joissa ihmisen pahuus nousi esiin eri tavoin. Pahuus ja viha ovat esillä muutenkin mediassa enemmän kuin ennen. En etsinyt teemaan liittyviä kirjoja, haeskelin vain Bookbeatista luettavaa elämänkertakirjoista. Pahuuden kanssa en halunnut viipyä pitkään, vaan siirryin lukemaan kirjan tekstinä puhelimeni näytöltä.

Psykologia on puhunut kolmesta pahuuden piirteestä: psykopatia, narsismi ja manipuloivuus. Uutena tulokkaana on ryhmään liitetty sadistisuus. Se on tullut ajankohtaiseksi some-kautena, koska on ilmeistä, että on paljon ihmisiä, jotka selvästi nauttivat voidessaan aiheuttaa postauksillaan muille ihmisille pahaa mieltä ja kärsimystä. Nykyään pystytään tutkimaan pahuuden ulottuvuuksia myös aivoja kuvantamalla samoin kuin hyvyyttäkin.

Psykologia puhuu myös altruisimista eli piirteestä, että ihminen tekee muille hyvää hyötymättä siitä itse. Kirjassaan "Pahuus" professori Lauri Nummenmaa ottaa esimerkiksi altruistisesta teosta elinluovutuksen. Hän kertoo tutkimuksesta, jossa tutkijat olivat keränneet joukon ihmisisä, jotka ovat tehneet elämässään poikkeuksellisen paljon ns. hyviä tekoja. Elävä ihminen voi luovuttaa toisen munuaisensa, ehkä koehenkilöissä oli juuri heitä. Tutkijat totesivat, että superaltruismi-ilmiö oli olemassa, vaikka se oli harvinaista. Nummenmaa kertoo: "superaltruistien aivot ovat omanlaisensa. Selkeimmät erot näkyvät tunteita ja sosiaalista maailmaa seulovassa mantelitumakkeessa, joka sijaitsee syvällä aivojen ohimolohkon etuosassa. Kun superaltruistit näkevät toisen ihmisen kärsivän kipua, toisen kipu peilautuu heidän omissa aivoissaan paljon voimakkaammaksi kipukokemukseksi kuin muilla ihmisillä." Superaltruistien mantelitumake oli myös keskimääräistä suurempi. Toistaiseksi tiede ei ole pystynyt selvittämään mikä on syy ja mikä seuraus: ovatko altruistiset teot muokanneet mantelitumakkeen kokoa vai onko syntymälahjaksi saatu iso mantelitumake hyvien tekojen syy.

Joskus hyvät teot voivat johtua myös ihmisen tunnelukoista. Uhrautuja tai alistuja voi luopua omasta munuaisestaan ja teko kuitenkin aiheuttaa hänelle myös psyykkisiä ongelmia. Myös kaltoinkohtelun tunnelukon omaava voi liittää luovuttamisen pahoinpitelyyn ja ajautua tilaan, jossa haluaa luopua munaisestaan, koska kokee tutuksi olla pahoinpitelyn kohteena. Toivottavasti tunnelukkojen perusteella tarjoutuvat luovuttajat saadaan karsituksi heidän omaksi parhaakseen lahjoittajien joukosta.

Voimme myös kuvitella tapauksen, että ihminen tarvitsisi itselleen uuden munuaisen elävältä lahjoittajalta - koska lahjottaja voi luopua itse toisesta munaisesta. Miten eri pahuuden piirteen omaavat ihmiset saattavat yrittää toimia.

Psykopaatti voi yrittää pakottaa toisen ihmisen luovuttajaksi uhkailemalla toisen tai hänen lähimmäistensä henkeä.

Narsisti voi yrittää ylipuhua toisen korostamalla parempia tietojaan asiasta ja hän voi tarvittaessa uhkailla kiristämällä toisen maineen menetyksellä ja elämän tekemisellä hankalaksi.

Manipuloija voi yrittää kaunopuheisuudellaan ja katteettomilla lupauksillaan saada toisen luopumaan munuaisestaan.

Myös sadisti voi uhkailla somekampanjalla ja erilaisilla kärsimyksillä, mitä tulee aiheuttamaan ihmiselle, joka ei luovuta munuaista.

Esimerkki ei ole tosielämästä, koska luovuttajat valikoidaan huolellisesti ja heidän oma vapaa tahtonsa luovuttaa on keskeinen tekijä. Otin esimerkin mukaan siksi, että se kuvastaa pahuuden erilaisia ulottuvuuksia. Psykopaatti ei kuvittele olevansa muita parempi kuten narsisti, eikä impulsiivisena käytä aikaansa toisen manipulointiin. Hän ei välttämättä nauti toisen kiduttamisesta eikä osaa sillä uhkailla, hän ajattelee vain sitä, mitä itse saa – ja nopeasti.

Jos kuvaillaan pahuuden neljää piirrettä, voidaan määritellä niiden vastakohtia. Ihmisen käyttäytymistä voidaan kuvata piirreulottuvuuden kuten täysi psykopaatti – täysin ei-psykopaatti mukaisesti. Useimmat ihmiset sijoittuvat sille välille. Piirteet eivät ole myöskään täysin riippuvaisia toisistaan. Sama ihminen voi saada korkeita arvioita psykopatiaulottuvuudella, mutta ei ole kuitenkaan narsisti. Yhdestä pahan piirteestä ei voi olettaa, että ihmisellä olisi myös muita pahan piirteitä. Kaikille piirteitä omaaville on ominaista empatian ja myötätunnon kokemisen puute ja usein myös impulsiivisuus.

PAHA IHMINEN

Jos Warren Jeffsia arvioidaan pahuusmittareilla, oletan että hän saisi maksimipisteet ainakin narsismissa ja manipuloinnissa. Järkyttävin kirja pahan ihmisen vaikutuksesta muihin oli entisen mormonin Rachel Jeffsin kirjoittama kirja isästään FMAP-kirkon johtajasta Warren Jeffsistä, joka istuu pahuutensa vuoksi vankilassa. Hän on syntynyt vuonna 1955 ja saa anoa pääsyä vapauteen seuraavan kerran vuonna 2038 eli 83-vuotiaana. Hän johtaa edelleen kirkkonsa jäseniä vankilasta käsin käsittämättömine määräyksineen. Kirjan lukeminen oli ahdistavaa, mutta loppu palkitsi lukijan. Paha sai palkkansa kuten kunnon saduissa ja Rachel sai prinssinsä. Rachel uskalsi lähteä lahkosta. Hän menetti yhteyden osaan rakkaista läheisistään Warrenin määräysten takia, mutta sai puolisokseen toisen lahkosta lähteneen ja hänen kansaan yhteisiä lapsia.

Rachel pitää blogia, jossa toteaa ( vapaasti suomennettuna): "Älä anna kenenkään muun valita sitä, miten elät. Älä anna kenenkään hallita sinua pelolla, sillä kun heräät pahasta unestasi, elämä on voinut kulkea ohitsesi ja sinun on vaikea päästä siihen kiinni. Sinä joka elät pahoinpideltynä tai kontrolloivissa olosuhteissa, valitse vapaus. Voima siihen on sisälläsi. Ole vapaa olemaan onnellinen ja huomaat, että elämä kantaa."

Tiiviistä yhteisöstä eroaminen ei ole kenellekään helppoa, varsinkaan jos sinne jää itselle rakkaita ihmisiä. Siihen tarvitaan erilaista apua: terapiaa ja vertaistukea. Oman tarinan kirjoittaminen on myös omahoitoa.

PAHUUS KULTTUURISSA

Sara al Husainin omakohtaisiin kokemuksiin perustuva romaani "Huono tyttö" oli opettava ja ahdistava lukukokemus ja "onnellinen" loppu piti hakea netistä: https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/nainen-eika-tikkari-sara-al-husaini-haastaa-muslimien-siveyssaannot-ja-suomen-viranomaiset/

Sara oli kulttuurin ja uskonnon uhri. Hänelle pahaa tehneet ihmiset olivat itsekin uhreja. He eivät olleet psykopaatteja eivätkä narsisteja, eivätkä edes manipuloijia. He eivät olleet sadisteja, vaan luulivat toimivansa Saran parhaaksi.

PIIRREPSYKOLOGIAA

Pahan piirreulottuvuudet ovat tuoreempi tutkimustulos kuin tavallista persoonallisuutta kuvaavat yleisimmät viisi piirreulottuvuutta, jotka on pyritty rakentamaan niin, etteivät ne ole ohjaavia. Seuraavaan taulukkoon olen koonnut nuo viisi piirrettä, jotka on saatu tulokseksi ympäri maailman tehdyissä tutkimuksissa. Tutustumista piirteisiin voi auttaa tekemäni minäkuvatesti, jossa voit arvioida itseäsi. Vasemmalla on kuvattu piirre ja oikealla sen vastakohta. Voit laittaa vasemmanpuoleiseen ykkössarakkeeseen rastin jos kuvaus pitää kohdallasi paikkansa täysin ja seuraavaan sarakkeeseen, jos se pitää paikkansa vain osittain. Jos olet ennemminkin suurpiirteinen boheemi, rastin voit laittaa kolmanteen ruutuun tai neljänteen, jos kuvaus pitää kohdallasi täysin paikkansa. Kun olet arvioinut piirteesi, olet tiedostanut omalaatuisuutesi keskeisissä piirteissä. Aika usein minäkuva vastaa myös todellisuutta. Jos olet arvioinut jonkun piirteen virheellisesti, se ei ole mikään hankala virhe, arvioitaan voi muuttaa. Hankalampaa on, jos et osaa tai halua ollenkaan arvioida itseäsi. Mitä paremmin tunnet itsesi puuteineen, sitä parempi se on itsellesi. Itsetuntemus parantaa itsetuntoa!

Olen seuraavana saman idean mukaisesti tehnyt lomakkeen, jonka avulla voi arvioida ihmisen pahojen piirteiden ulottuvuutta. Omia pahoja piirteitä on vaikea myöntää, ja siksi arvioin voi tehdä koskemaan jotain toista henkilöä.

PAHA YHTEISKUNTA

Järisyttävin lukukokemus oli Ben Macintyren kirjoittama kirja: "Vakooja ja petturi". Nimestä voisi olettaa, että päähenkilö vakooja Oleg Gordijevski olisi ollut paha. Kirjoittaja saa kuitenkin länsimaisen lukijan Olegin puolelle jo alussa. Oleg oli huippuälykäs kulttuuria rakastava mies, joka tajusi oman maansa järjestelmän nojaavan suuresti valheeseen ja disinformaatioon. Hän ei toiminut rahan eikä pelon takia, vaan ohjautui kaksoisagentiksi lähinnä idealistisista syistä. Hän vakoili Englannille kotimaataan ja toimi KGB:n upseerina ja "vakoojana". Hän oli todella vaarallinen vakooja Neuvostoliitolle, koska tunsi sen järjestelmän sisältäpäin ja tunsi myös Neuvostoliiton lännessä olevat vakoojat. Pahaa edusti kirjassa KGB ja CIA:n upseeri, joka hänet kavalsi. Kun kirjasta kävi selville, että KGB oli tietoinen Gordijevskin petturuudesta, sen lukeminen alkoi ahdistaa siksi paljon, että oli Wikipediasta katsottava, miten tarina päättyisi ennen kuin jatkoin lukemista.

Gordijevski oli kutsuttu Moskovaan ja hänelle kävi vähitellen selväksi, että hän on paljastunut, mutta KGB odotti luultavasti hänen jäämistään kiinni itse teosta, eikä pidättänyt häntä heti lentokentältä kuten yleensä oli tapana. Gordijevski ja Englannin MI6 olivat vuosia aikaisemmin mahdollista Neuvostoliitossa tapahtunutta paljastumista varten laatineet yksityiskohtaisen pakosuunnitelman Suomen kautta. Sen kuului alkaa niin, että Gordijevski olisi ilmestynyt tiettynä viikonpäivän iltana sovitun länsimaisen kaupan muovikassin kanssa erään leipäkaupan ulkopuolelle. Vuosien ajan joku Englannin vakoiluorganisaation edustaja kävi tiettyinä päivinä tarkastamassa, näkyykö miestä kasseineen. Sitten tuli ilta, jolloin niin tapahtui ja siitä lähti käyntiin uskomaton operaatio.

Hyvää edusti kirjassa kaksi englantilaista diplomaattia, jotka tiesivät uhraavansa työpaikkansa Neuvostoliitossa, jonne olivat juuri asettuneet perheineen. Kaikille oli selvää etukäteen, että pakomatkaan liittyi suuria riskejä. Toinen diplomaatti oli harras katolinen ja kertoi myöhemmin rukoilleensa koko pakomatkan ajan. Mielenkiintoista oli se, että MI6:n tiloissa Englannissa pakoa seuranneen pienen uskottujen ryhmän joukossa oli yksi aktiivinen kristitty, joka ehdotti rukousta siinä vaiheessa, kun auto oli saapumassa Neuvostoliiton ja Suomen rajalle. Riski jäädä siellä kiinni oli suurin. Sääntöjen mukaan diplomaattirekisterikilvillä varustettua autoa ei olisi saanut tutkia, mutta siinä yhteiskunnassa ei voitu luottaa sääntöjen noudattamiseen. Kuitenkin takakontissa kärvistellyt Gordijevski selviytyi! Rajasotilas ei vaatinut avaamaan takakonttia, koska englantilaisen diplomaatin vaimo oli levittänyt takaluukun päälle peitteen ja vaihtoi sen päällä vauvansa vaippoja.

Samoin kuin kirjassa "Huono tyttö" myös tässä kirjassa pahuus oli yhteiskunnassa ja toimintakulttuurissa ei yksityisissä ihmisissä. Minä ajattelen venäläistä ihmistä heidän klassikkokirjailijoidensa kuvaamana. Siellä on Karamazovin perheenjäsenten tapaisia pahoja Fjodoreita ja hyviä Aljosia ja paljon ihmisiä, jotka ovat siltä väliltä.

Gordijevskin kirjassa esitetään arvio, joka voi hyvinkin pitää paikkansa. Kirjoittaja oli sitä mieltä, että 1980-luvulla kylmän sodan aikana ydinsodan puhkeaminen oli lähellä. Neuvostoliitolla oli väärä käsitys siitä, että USA oli suunnitellut aloittavansa ydinsodan. Seitsemän minuutin kuluttua siitä, kun nappia olisi painettu Washingtonissa, Moskova olisi ollut murskana. Neuvostoliiton johtajat suunnittelivat operaatiota ehtiäkseen ensin. Gordijevski oli silloin vielä KGB:n luottovakooja ja sai Neuvostoliiton johdon uskomaan, ettei heitä uhkaa ydinsota!

PSYKOPATIA JA NARSISMI 

Professori Lauri Nummenmaan kirjassa kuvataan psykopatiaa luonteen poikkeavuutena, jonka keskeisiä tunnusmerkkejä ovat jatkuva valehtelu, kylmäverisyys, tunteettomuus ja kyvyttömyys kiintyä toisiin ihmisiin. Hän toteaa: "psykopaatit vastaavat kaikkein parhaiten intuitiivista käsitystämme siitä, mitä on inhimillinen pahuus" ja "psykopaattisten piirteiden voimakkuus on väestötasolla yhteydessä esimerkiksi aggressiivisuuteen ja rasismiin".

Hurmaava psykopaatti

Olin aikoinaan yhteydessä sijaisäidin kanssa, jonka sijaiskotipoika oli psykopaatti. Vanhemmat olivat joutuneet jatkuvasti venymään pojan kanssa. Poika hurmasi monet ulkopuoliset taitavalla esiintymisellään sosiaalisissa tilanteissa ja pystyi puhumaan mustan valkoiseksi. Poika kävi psykologin vastaanotolla ja oli saanut hurmatuksi myös hänet. Psykologi ei ymmärtänyt lainkaan äidin huolta ja ahdistuneisuutta ja sai tämän tuntemaan itsensä huonoksi kasvattajaksi. Sijaisvanhemmat kokevat usein, että ulkopuoliset arvioivat heitä väärin, eivätkä ymmärrä perheen dynamiikkaa. Myös tämä äiti lähes musertui kohdattuaan ammatti-ihmisen ylenkatseen ja syytökset. Ymmärrys äitiä kohtaan löytyi vasta sen jälkeen, kun poika oli tullut psykologin vastaanotolle kirveen kanssa.

Psykopaatti ei tunne katumusta tehtyään rikoksen, narsistia kaduttaa, mutta ei se että joku on joutunut kärsimään hänen takiaan, vaan siksi, että siitä tuli hänelle itselleen ja maineelleen harmia.

Late, entinen kylmäverinen tappaja, nykyinen "psykopaatti-evankelista?"

Olen aikaisemmin lukenut Late Johanssonin kirjoittaman omaelämäkerran, joka oli järisyttävä lukukokemus. Hän oli paatunut rikollinen, joka tuli uskoon. Vaikka pahaan ei auta terapia, siihen voi auttaa Jumalan voima. Ohessa on linkki kirjan pohjalta tehtyyn haastatteluun Latesta. Hän kertoo saaneensa psykopaattitestissä korkeat pistemäärät. Tällä hetkellä hän kertoo elävänsä Jumalan johdatuksessa ja vitsaili, että häntä voisi mainostaa sanoin: psykopaatti-evankelista. (KATSO)

Narsisti kirkkoherra

Kun Raimo Mäkelä julkaisi kirjan narsismista: "Naamiona terve mieli", moni teki "diagnoosin" puolisostaan tai esimiehestään. Eräs heistä oli "ruustinna", joka oli ison seurakunnan kirkkoherran vaimo ja akateeminen virkanainen. 

Miehellä oli seurakunnassa oma "hovinsa", joka häntä palvoi. Hän nautti saamastaan huomiosta ja tarvitsi sitä. Seurakunnan kansliassa tiedettiin totuus miehestä samoin kuin kotona. Myös ne seurakunnan luottamushenkilöt, jotka uskalsivat olla eri mieltä kirkkoherransa kanssa, saivat tuntea sen nahoissaan.

Kun he olivat menneet aikoinaan naimisiin, he eivät vielä tunteneet toisiaan kovin hyvin. Narsistiset piirteet alkoivat pikkuhiljaa paljastua, vaikka niille ei ollut aluksi nimeä. Mäkelä antaa narsistin kanssa hankaluuksiin joutuneelle ohjeen joko taistella tai paeta, mutta ruustinna ei pystynyt kumpaankaan. Hän tosin pakeni monta kertaa yöllä kotoaan ja ajoi pitkän matkan Helsinkiin, jossa oli mahdollisuus majoittua, mutta palasi aina seuraavana päivänä takaisin ja elämä pelon vallassa jatkui. Ajatus avioerosta tuntui aluksi mahdottomalta. Viimein hän haki "lupaa" avioerolle tunnetulta auktoriteetilta. Lupa tuli ja nimenomaan kehotus erota. Ero narsistista ei ole helppoa, mutta vahvan tuen turvin ruustinna pystyi siihen. Seuraava runo voisi kertoa ruustinnasta, vaikka ei olekaan hänestä kirjoitettu.

Sirpa narsistin vaimo

Kuinka kovaa pitää lyödä,

että ihminen kuolee?

Kuinka kovaa pitää lyödä,

että rakkaus kuolee - ja sielu?

Hän luuli löytäneensä kuninkaan,

mutta sai teurastajan.

Sielunsa teurastajan.

He kulkivat yhdessä mies ja sielukuollut nainen.

monet ajattelivat, onpa hän onnellinen.

On saanut

noin miellyttävän miehen.

Nykyään puhutaan narsistisesta häiriöstä samassa mielessä kuin aikaisemmin puhuttiin psykopatiasta tai sosiopatiasta. Jeffrey Youngin kehittämässä skeematerapiassa puhutaan varhaisesta haitallisesta oikeutuksen skeemasta, jonka tunnusmerkit ovat samoja kuin narsistilla ja esimerkin kirkkoherralla: -

• Ihminen ajattelee, että hän on parempi kuin muut ja muut kadehtivat häntä.
• Hän itse kadehtii muita.
• Hänellä on mielestään oikeus toimia aina, miten itse haluaa.
• Hän kohtelee muita huonosti eikä pysty tuntemaan empatiaa, hän ei edes tunnista toisen ihmisen tunteita tai tarpeita.
• Häntä ärsyttää, jos hän ei saa kaikkea, mitä haluaa.
• Hän ei siedä yhteiskunnan tai muiden ihmisten asettamia rajoituksia eikä noudata yhteisiä sopimuksia.
• Hän asettaa omat tarpeensa muiden tarpeiden edelle.
• Hän kokee yleensä muut ihmiset niin mitättömiksi, ettei koe saavansa heiltä mitään.
• Hän ei siedä muiden antamia ohjeita.
• Hän käyttää aikansa ja rahansa haluamallaan tavalla ottamatta huomioon muiden perheenjäsenten toiveita.
• Hän raivostuu, jos ei saa omaa tahtoaan toteutetuksi.
• Hän on ylimielinen ja röyhkeä, mutta saattaa käyttäytyä korostuneen ystävällisesti, jos siitä on hänelle hyötyä.

Oikeutuksen skeeman omaava ei edes halua päätä skeemastaan vapaaksi. Narsistit eivät itse hae apua. Yleensä he eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä elämäänsä ja hakevat syitä siihen muista ihmisistä. He eivät tunne olevansa terapeuttisen avun tarpeessa. Eikä heitä juuri pystytä terapialla auttamaankaan.

PAHUUS ITSESSÄMME

Osallistuin eilen illalla Hengen uudistus kirkossamme -liikkeen iltatilaisuuteen. Siellä puhuttiin paljon pahuudesta ja nimenomaa siitä pahuudesta, joka on meissä itsessämme. Ymmärrämme, että meissä on pahuutta, mutta harva meistä kuitenkaan julistaa olevansa syntisistä suurin kuten Paavali julisti.

Raamatussa kehotetaan katsomaan pahuutta sisimmässämme. Hirsi omassa silmässämme on Jeesuksen mukaan suurempi kuin lähimmäisen roska: (Matt 7:3) Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Ihmettelin aikoinaan lausetta, kunnes tajusin, että toisen ihmisen pahuudesta on nähtävissä vain osa, mutta jos sitä havaitsemaamme osaa (roskaa) verrataan kaikkeen siihen pahuuteen, jota meissä itsessämme tiedämme olevan ja jonka olemassaolon Paavalikin tunsi kipeästi, ero on suuri kuin roskan ja hirren välillä.

Illassa myös rukoiltiin pienissä ryhmissä. Omassa ryhmässäni oli vanha pappi, jonka olin joskus tavannut. Hän kohtasi lyhyessä rukoushetkessä oman "hirtensä". Rukousryhmän jälkeen puhujana toiminut Turun Mikaelin seurakunnan pappi Pasi Jaakkola puhui meille pahoille. Hän muistutti moneen kertaan, että taivaaseen pääsevät ne pahat, jotka uskovat Jeesukseen. – Tottakai hyvätkin pääsevät taivaaseen, mutta eivät tekojensa avulla vaan vain uskomalla Jeesukseen. Uskominen on juuri sitä kilvoitusta, josta Jeesus puhui ja senkin saa lahjaksi kun pyytää.

Kun opetuslapset kyselivät, ketkä pääsevät taivaaseen, Jeesus käänsi huomion kysyjiin itseensä (Luuk:13): Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?" Jeesus vastasi: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta."

LOHDUTUSTA JA TOIVOA PAHAN KESKELLÄ

Aika usein pahoista ihmisisitä puhuttaessa esimerkiksi otetaan Hitler. Saksalainen tunnettu teologi Dietrich Bonhoeffer oli yksi hänen uhreistaan. Hän kirjoitti perheelleen ja morsiamelleen vankilassa joulun aikaan vähän ennen teloitustaan lohdutukseksi runon, joka tunnetaan meillä virtenä 600.

1.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

2.
Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.

3.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

4.
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

5.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.

Saksassa sitä lauletaan eri sävelellä, jonka voi kuunnella linkin kautta