TARINAA ONNELLISUUDESTA

Sunnuntaina vietetään vuosittaista onnellisuuden päivää. - Onnellisuus on määritelty tunteeksi, johon liittyy tyytyväisyys omaan elämään ja erilaiset positiiviset tunteet kuten kiitollisuus, toiveikkuus, turvallisuus ja ilo. Samalla siihen liittyy negatiivisten tunteiden vähyys.

YK on nimennyt maaliskuuna 20. päivän kansainväliseksi onnellisuuden teemapäiväksi. Se kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöjä ja muita kansainvälisiä ja alueellisia järjestöjä ja yksityishenkilöitä viettämään "Kansainvälistä onnellisuuspäivää" teemaan sopivalla tavalla. Suomi on ollut YK:n arvioissa viitenä peräkkäisenä vuonna onnellisin maa suuresta tutkittujen maiden joukosta. Mittari sisältää maiden asukkaiden arvioita omasta onnellisuudesta ja lisäksi erilaisia yhteiskunnan toimivuutta kuvaavia ominaisuuksia. Me suomalaiset olemme aina nostaneet epäuskoisena metelin: "Ei me voida olla maailman onnellisin maa." - Mutta keskimäärin me olemme sitä!!!

Ehdotus: Anna arvosana itsellesi tämänhetkisestä onnellisuudentunteesta asteikolla 1-10. Jos arvosana on alle kiitettävän, voit miettiä, minkä pitäisi elämässäsi muuttua, että voisit antaa yhtä numeroa korkeamman arvosanan. Seuraavaksi voit miettiä, voisitko itse vaikuttaa saavuttaaksesi muutoksen. Luultavasti jotain on tehtävissä. Ehkä et saa raivattua piikkistä katajaa elämäntieltäsi pois, mutta voit miettiä olisiko onnentaidoilla jotain annettavaa. Saisitko niiden avulla muutettua arviota pikkuisen positiivisemmaksi. Tutkimukset sanovat, että kyllä voit - keskimäärin ihmiset voivat vaikuttaa. Vanha suomalainen muistovärsy on sitä mieltä, että onnellisuuden lisääminen voisi olla ihan oma projekti:

Jokainen on oman onnensa seppä.

Kasvoipa tiellä kataja tai leppä.

Toivon ettei tiesi katajaista ois.

Sillä leppä on helpompi raivata pois.

Onnellisuustutkimuksissa mitataan usein sitä, minkälaiset asiat ovat yhteydessä onnellisuudentunteen lisääntymiseen. Osallistuin itse vuosia sitten onnellisuustutkimukseen ja onnellisuustaitojen harjoitteluun lääkäri Antti S. Mattilan projektissa. Hän tarjoaa netissä neljäätoista eri harjoitusta. Siitä jokainen voi valita itselleen parhaiten sopivimpia: https://www.terveyskirjasto.fi/sisalto/onnentaidot/489592

Eräs onnellisuudentunnetta lisäävä toiminto on muiden auttaminen. Olemme Suomessa viime viikkoina auttaneet Ukrainan kansaa monella eri tavalla. Sota tekisi meidät vielä onnettomammaksi, ellemme voisi jotenkin auttaa. Voin sanoa, että koin onnellisuutta, kun seisoin viikko sitten marketin käytävällä Kirkon ulkomaanavun keräyslipas kädessä. Tunsin tekeväni auttamistyötä ja näin miten mielellään ihmiset auttoivat.

MIELEKÄS ELÄMÄ

Ajattelen itse, että elämän kokeminen mielekkääksi ja merkitykselliseksi on tärkeämpää kuin ohimenevä onnentunne. Jokainen ihminen voi lisätä mielekkyyden kokemusta löytäessään ideologian, jonka pohjalta löytyy itseä tyydyttävä elämänselitys. Perehdyin aikoinaan historian suuriin filosofeihin (ihan yliopistossakin) ja se lisäsi tunnetta elämän mielekkyydestä, vaikka samaan aikaan surin läheisen menetystä. Kun menin teoreettisen filosofian tenttiin huonosti valmistautuneena, tunsin oloni varsin ahdistuneeksi. Opiskelutoverini sanoi, ettei hänkään ole lukenut kunnolla, mutta tärkeintä on, että hän opetteli tämän runon ulkoa. Perehdyin runoon. Se oli 1600-luvulla syntyneen Alexander Popen runo. All Nature is but Art, unknown to thee;

All Chance, Direction, which thou canst not see;

All Discord, Harmony, not understood;

All partial Evil, universal Good:

And, spite of Pride, in erring Reason's spite,

One truth is clear, "Whatever IS, is RIGHT."

Sen voisi kääntää suorasanaisesti seuraavasti: Koko luonto on taidetta, jota et tunne; kaikki mahdollisuudet teitä, joita et näe; kaikki epäsopu on osa suurta harmoniaa, jota et ymmärrä; kaikki osittainen paha on osa universaalista hyvää: ja ylpeän, erehtyvän järkemme tulisi tajuta, yksi totuus on kirkas: Mitä tahansa on, se on oikein.

Pope oli syntynyt vammaisena, häntä kuvataan kääpiömäiseksi kyttyräiseksi hahmoksi, joka sairasteli jatkuvasti. Hän julisti, että maailma on paras ajateltavissa oleva paikka; se mikä on olemassa on oikein ja parasta - kunhan sen ymmärtää. Jos sama mielipide olisi tullut jonkun kuninkaan lempifilosofin kammiosta, se tuskin olisi ollut uskottava.

Silloiselle stressaantuneelle ja suruaan elävälle opiskelijatytölle se oli voimaruno, joka sisälsi voimalauseen, joka kantoi kauan. "Whatever is, is right"

ONNELLINEN VANHUUS

Blogini nimi on "Vanha nainen jutustelee" ja teistä lukijoitakin iso osa on jo eläkeiässä. On mukavaa todeta, että laajojen tutkimusten mukaan ihmisen subjektiivinen kokemus omasta onnellisuudesta on korkeimmillaan vanhuudessa. Eräässä laajassa tutkimuksessa se onnellisin ikävuosi oli 74. Vanhuusvuosiin voi liittyä paljon menetyksiä ja niiden suremista, jotka madaltavat onnellisuuden kokemusta. Mutta toisaalta ihminen rakentaa silloin sisäistä elämäntarinaansa ja Eriksonin kehitysteorian mukaan siinä vaiheessa luontainen psyykkinen prosessi on oman elämänkulun hyväksyminen juuri itselle tarkoitetuksi ja itselle sopivaksi, ainoaksi mahdolliseksi elämäksi. 

Yksi onnentaitomenetelmä on kiitollisuudentunteen lisääminen elämään ja siihen voi päästä  erilaisten kiittämisharjoitusten avulla. Vanhuudessa ihminen näkee johdatuksen ja sen, miten monet vaikeatkin asiat kääntyivät elämänkulussa siunauksiksi. Voidaan ajatella että virsi 341 on itse asiassa kiittämisharjoitus: "Kiitos että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä."

Niissä tunnelmissa kirjoitin kiitollisuusrunoni:

KIITOLLINEN MIELI

Tänään on onnellisten tarinoiden päivä.

- Kenellä ja missä?

Kenellä tahansa,

joka haluaa muistojensa ketjusta

poimia kiitoksen aiheet.

Kiittää siitä, mitä on saanut

ja kiittää siitäkin,

mitä vaille on jäänyt.

Wikipediasta löytyy kartta, joka kertoo, miten maailman maat poikkeavat toisistaan ilmoitetun onnellisuuden suhteissa https://fi.wikipedia.org/wiki/Onnellisuustutkimus. Voimme kartasta havaita. että me pohjoismaissa kuulumme onnellisten joukkoon. Sieltä voi myös havaita että sekä Venäjällä että Ukrainassa ihmiset mielsivät olevansa vähiten onnellisia.

AIVOT JA ONNELLISUUS

Tunteiden kokemista pystytään paikantamaan eri aivoalueille, kun mitataan alueiden aktiivisuutta ja henkilön ilmaisemaa tunnetta. Luotettavaa tietoa eri maiden asukkaiden onnellisuudenasteesta voidaan tulevaisuudessa saada, jos otetaan umpimähkäinen otos maan asukkaista ja heille suoritetaan aivotutkimus, sitten kun onnellisuuden aivotoiminnan kriteereistä on saatu tarpeeksi tietoa. Nyt tiedetään jo, että erityisesti mielihyvään liitettyjä aivojen alueita ovat muun muassa nucleus accumbens, tyvitumakkeiden pohjaosat, aivosaaret, otsalohkojen alaosat ja dorsolateraaliset alueet sekä pihtipoimun keskiosa. Lisäksi aivojen välittäjäaineiden merkitys on ratkaiseva[1]. Eräs tuttavani tutki aivojen ja tunteiden yhteyttä 90-luvulla. Mielenkiintoinen tulos oli, että ilon eri sävyt olivat yhteydessä aivojen eri kohtien aktivoitumiseen. Myötäilossa aktivoitui eri kohta aivoissa kuin vahingonilossa.

Onnellisuuteen liittyviä välittäjäaineita, hormoneja ovat endorfiini, serotoniini, oksitosiini ja dopamiini. https://www.superlehti.fi/hyvinvointi/mielihyvahormoneilla-on-tarkea-tehtava-hormonien-maaraa-kehossa-voi-lisata-pienillakin-asioilla/ Niiden määrään voidaan vaikuttaa kemiallisesti, mutta myös ihan kotikonstein. Jo läheisen ihmisen kosketus vaikuttaa hormonitasoon. Liikuntaa harrastaville on tuttua pitkäkestoisen liikunnan jälkeinen endorfiinin aiheuttama onnellisuuden tunne. Toisaalta metsässä rauhallisesti samoileva kokee onnellisuutta, kun stressihormoni kortisolin taso laskee.

SAIRAAN ONNELLINEN

Pidin aikoinaan mielisairaalassa päivittäin kokoontuvaa ryhmää. Mukana oli viehättävä skitsofreniaa sairastava nainen, jolla oli hyvin fiksuja mielipiteitä. Eräänä päivänä hän ei tullutkaan ryhmään. Lähdin hakemaan häntä osastolta muiden odotellessa. Tapasin hänet huoneessaan ja kerroin asiani. Hän istui asentoa muuttamatta, minua katsomatta ja hymy huulillaan, eikä vastannut mitään. Kerroin, miten toivoisimme hänen osallistumistaan. Hymy pysyi edelleen huulilla eikä edelleenkään vastausta. Menin kansliaan, jossa kerrottiin, että potilaalla on nyt katatoninen tila. Lääkkeiden avulla tila saatiin laukeamaan ja onnellinen hymykin hyytyi. Kysyin potilaalta myöhemmin, muistaako hän sitä, kun kävin kutsumassa häntä ryhmään. Hän sanoi muistavansa sen hyvin. Hän kertoi, että oli niin täydellisen onnellinen, ettei voinut rikkoa sitä ihmeellisen onnellisuuden tilaa puhumalla itse. Siksi hän ei ollut vastannut minulle mitään. Katatoniseen jäykistymisen tilaan voi liittyä myös syvää kärsimystä.

Esimerkkinä sairaan onnellisesta uskovaisesta voin pitää Maijaa (nimi muutettu), jonka tunsin muutaman vuoden ajan. Hän kulki aina kadehdittavan onnellinen hymy huulillaan ja kertoi kuinka ihanaa on olla uskossa. Mutta sitten kaikki muuttui. Maijan seuraajat olivat ahdistuneita. He kertoivat, että Maija olikin menettänyt uskonsa ja eristäytyi kotiinsa. Tajusin silloin, että Maijalla oli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Mielialan kohotessa usko näyttäytyi Maijan elämässä onnen lähteenä ja masennusvaiheessa se tuntui tyystin kadonneen. Maijan pelastusvarmuus oli poissa, mutta uskon, että hän pelastui ja on ollut jo vuosia perillä siellä, missä eletään näkemisessä ja missä sairaus tai tunne-elämän häiriöt eivät heilauta onnellisuutta.

OMA ONNELLISUUSTARINA

Meillä ihmisillä on mielessämme monta tarinaa itsestämme. Yhden kerromme julkisissa esittelyissä, toisenlaisen parhaalle ystävälle. terapeutille kerrottu tarina on taas erilainen. Identiteetti on määritelty joskus tarinaksi, jonka kerromme itsellemme itsestämme. Sekin tarina voi vaihdella mielialojen mukaan. Olen joissakin eri koulutuksissa joutunut piirtämään oman onnellisuudentunteen janan. Lähtökohtana on taas oma arvio onnellisuudesta esimerkiksi asteikolla 1 -10. Siinä piirretään käyrää sen mukaan, miten onnelliseksi keskimäärin olemme tunteneet elämän eri vaiheissa. Lyhytaikaisia huippuja ja kuoppia ei oteta huomioon. Toki niitäkin voi sinne merkitä. Piirsin tänä aamuna oman käyräni (taas kerran). Käyrä alkoi keväästä 43. Kaiken itsetutkistelun, äidin kirjeiden, muistojen ja kotiapulaisen haastattelun jälkeen olen tullut tulokseen, että olin ollut kiitettävän onnellinen vauva, vaikka olin syntynyt sodan aikana ja joutunut lähtemään äidin ja isoveljen kanssa kaksiviikkoisena pakoon Helsingin pommituksia ja isä oli rintamalla.

Oman tarinan rakentamisessa usein pyydetään miettimään, mitkä ovat olleet elämän viisi avainkokemusta, jotka ovat vaikuttaneet elämäämme. Tänä aamuna asiaa pohdittuani niiksi valikoituivat seuraavat elämänkäänteet: A Sulhasen vammautuminen (lisää>>) B Äidiksi tulo C Uusi ihmissuhde D Uskoontulo (lisää >>) E Sijaisvanhemmuus.

Avainkokemus voi muuttaa elämää onnettomaksi tai onnelliseksi. Vuonna 64 tapahtui putoaminen elämän huipulta elämän kuoppaan. Vuonna 71 sain kuulla, että olin työttömyyskausien ja köyhyyden jälkeen saanut vakituisen työpaikan Forssasta. Minut oli valittu 34:n hakijan joukosta psykologiksi mielenterveystoimistoon. Eräs kollegani totesi uutisen kuultuaan: "Nyt olet varmaan onnellinen". Muistan vieläkin hämmästyksen tunteeni ja vastasin hänelle: "Onhan tämä hyvä asia, mutta en tule koskaan elämässäni enää olemaan onnellinen. - Onneksi olin ennusteessani väärässä. 

Seitsemän suruvuoden jälkeen elämä muuttui uuden ihmissuhteen myötä ja sen päättyminen kuusi vuotta myöhemmin ei vaikuttanut onnellisuuteeni mitenkään. Eikä se ollut avainkokemus. Elin onnellista elämää siinä vaiheessa kun tulin uskoon eikä perusonnellisuuden taso muuttunut. Omaan elämäntarinaan ja sen arviointiin tuli kuvaan mukaan suhteeni Jumalaan.

Moni on kokenut rukoillessaan onnentunteita. Joskus Jumalaan kohdistunut kapina voi muuttua kiitokseksi. Eräänä iltana olin pettynyt asuntoasiassa ja kapinoin Jumalaa vastaan. Elämä tuntui sillä hetkellä ketjulta pettymyksiä. Ensin oli unelma ja sitten pettymys ja monta unelmaa ja monta pettymystä. Virren 631 säkeistö alkoi elää mielessäni.

Mua auta, Herra, mä toivon vaan,

vaikkei ois toivoa ollenkaan.

En päästä sua,

ennen kuin mua

käyt siunaamaan.

Luottamus Jumalan hyvyyteen lisääntyi ja lopulta olin onnellinen ja tajusin, että elämäni olikin ollut ketju myötäkäymisiä. Sittenkin niitä elämänkäänteitä jälkeenpäin tarkastellessa saatoin ymmärtää, että ne olivat parhaakseni. Kirjoitin seuraavan runon:

UNELMIEN TIEKARTTA

Vuosikymmenten mittaan

olen unelmoinut paljon,

pyytänyt, anonut ja rukoillut.

Toteuttiko Jumala unelmani,

kun anoin ja rukoilin?

Sainko kulkea toivomiani teitä?

Monelle tielle Hän pystytti puomin.

Jäin puomille pyytämään ja takomaan.

Pysyivät suljettuina.

Avoimena oli vain tie,

jota en olisi halunnut kulkea.

Mutta kuljettava oli.

Nyt tutkin sitä unelmien tiekarttaa

- Ajatella, että tuonkin tien olisin itse valinnut.

Onneksi sanoit ei, Jumalani.

Ja onneksi puomi piti.

ONNELLISUUS JA ITSETUNTEMUS

YK kehottaa myös yksilöitä viettämään onnellisuuspäivää asianmukaisesti. Voit ottaa huomenna esiin paperin ja tehdä oman onnellisuuskäyräsi. Suosittelen, että teet sen lyijykynällä, sillä arvio saattaa muuttua pohdiskellessasi. Niitä viittä avainkokemusta kannattaa myös miettiä, Joku on heti selvä, mutta joidenkin kohdalla joutuu puntaroimaan, mikä on oikeasti vaikuttanut elämäni suuntaan tai ollut se ympäristötekijä, joka on muuttanut itseä.

Oman elämänkulun arvioiminen lisää meidän itsetuntemustamme ja tutkimusten mukaan itsetuntemuksen parantuminen on yhteydessä siihen, että myös itsetunto paranee. - Ja parantunut itsetunto on yhteydessä onnellisuudentunteeseen!

[1] Jetro J. Tuulari ja Hasse Karlsson: Mielihyvä, mielipaha ja ihmisen aivot  

LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM