Rakkaustarinat

PITKÄÄN ELÄMÄÄN MAHTUU MONTA IHMISSUHDETARINAA / SYNTYVÄT JA KUOLEVAT / TARINA ELÄMÄNI RAKKAUDESTA /  - SE ELÄÄ JA ELÄÄ
TÄRKEIN RAKKAUSTARINA ON SE, JOKA LIITTYY ITSEEMME MITEN OLEMME ONNISTUNEET RAKASTAMAAN ITSEÄMME  (JA LÄHIMMÄISTÄ). VIVAMON RUNOKURSSILLA MEIDÄN KASKETTIIN KIRJOITTAA RUNO AIHEESTA:  
RAKKAUSRUNO ITSELLENI

Minä rakastan itseäni - nyt vanhana.

Rakastan kuin äiti rujoakin lastaan

ja lapsi vajavaista äitiään:

tuhansin sielun sitein.

Rakastan kuin Jumala ihmistä: kivulla ja ehdoitta,

kuin nuorukainen ensimmäistä naistaan: hellyydellä

ja vanha mies viimeistään: hyväksyen

Minä rakastan itseäni lahjarakkaudella.

Sain sen Sinulta Luojani ja teiltä ihmiseni.

Kaikki säästin: "Jos viel ä joskus tarvitsen."

Nyt minä tarvitsen.

Vietän elämäni onnellista loppua kanssani.


TÄMÄN SIVUN KOKOSIN 17.1.2021, ONNETTOMUUDEN VUOSIPÄIVÄNÄ. AVASIN KAAPIN OVEN JA PALJASTIN ELÄMÄNI RAKKAUDEN. RUNOT OLEN KIRJOITTANUT VUOSIEN VARRELLA. NE ON JULKAISTU KAHDESSA KIRJASSANI, MUTTA ILMAN TAUSTATARINAA. 


RUNO "KOHTALOKAS KESÄILTA" KERTOO PÄIVÄSTÄ 17.1.1964. OLI ETÄÄNNYTETTÄVÄ TAPAHTUMA RUNOON. OIKEASTI OLI TALVI, OLI TUORE KIHLAUS, OLI MANNERHEIMINTIE, OLIT SYYTÖN OSAPUOLI, TULI OTSALOHKOVAMMA. NELJÄN KUUKAUDEN KOOMAN JA HITAAN HERÄÄMISESI JÄLKEEN ALKOI TOISENLAINEN ELÄMÄ, SINULLE JA MINULLE. HÄÄT SIIRTYIVÄT KAHDELLA VUODELLA.



ONNEA ODOTELLESSA

Odotin taas elämältä onnea aurinkoa risukasaan, rouva Fortunaa lahjakoreineen.

Mutta paljastuit huijariksi eihän sinua ole rouva Fortuna.

Itse olen onnestani vastuussa. Itse on oma onneni taottava.

Ja se takominen tekee minusta onnellisen.


HYÖDYKSI MENNEIDEN MUISTOT

On noita päiviä takana, hyviä ja huonoja ja niitä tavallisia.

On muistoja monenkirjavia, joista valita.

Kokemus ilon huipulla antaa vieläkin viipyä itsessään.

Kerta kerran jälkeen valaisee mielen ja sydämen. On ilon ja kiitoksen aihe.

Musta päivä kuiluni kurjuudessa, on sinunkin muistolla tehtäväsi:

Uudelleen ja uudelleen vertaan tähän päivään - tavalliseen.

Ja tämä päivä onkin hyvä päivä, parempi päivä, ilon ja kiitoksen aihe.


VIIMEINEN VIINI

Minä ihmettelin kuin kansa Kaanaan häissä.

Miksi nyt vasta, nyt vanhana tämä hyvä viini,

tämä tarinani hyväksyntä ja kiitollisuus.

Kiitos vanhuus lahjastasi. Kiitos, että tällaista on

elämän viineistä viimeisin.