MILLA 53 ONNITTELUT 

MATKAMUISTOJA MAAILMALTA

Tälle sivulle olen koonnut kuvia ja muistoja yhteisiltä matkoiltamme ympäri maailmaa.  Suomesta on kuitenkin hyvä aloittaa. Olemme kesällä 1970 Imatralla ihailemassa kuohuvaa koskea, joka päästettiin valloilleen kerran viikossa. 

USA JA KANADA 1973

Kun san tietää Leenalta, että he ovat menossa talveksi 72-73 USA:aan Ilkan opiskelujen takia ja ovat valmiit majoittamaan meidät kotiinsa seuraavana kesänä, liityin Suomi-Amerikka -yhdistykseen. Se järjesti silloin halpoja lentoja USA:aan. Talven aikana virkkasin työtoverilleni parisängyn pitsipeitteen tienatakseni matkarahaa. Muutama päivä ennen matkaa olimme pyörällä sunnuntaina liikennepuistossa ja pois tullessa laitoin jalkasi vahingossa pinnojen väliin ja se vääntyi pahasti ja jalkaterän sivu repesi pahasti. Onneksi luita ei murtunut. Mutta sen verran kipeä jalka oli, että jouduin kantamaan sinua vielä Amerikassa muutaman päivän ajan. Jalkaan jäi iso arpi ja matkan jälkeen olessamme saunassa tarkastelit arpea ja aloit laulaa muodissa ollutta työväenlaulua, jonka olit oppinut kotonamme Frankin levyltä: Ne haavat, ne haavat mä pelkään ikiarpia synnyttää.

Lentomatka sujui mukavasti ja voitit lentokoneessa arpajaisissa Wiski-pullon. Lentäjät näyttivät meille öisen Manhattanin ylhäältä käsin, vaikka sen yläpuolella lentäminen oli kiellettyä. Ilkka ja Leena olivat meitä vastassa JFK-lentoasemalla ja lähdimme ajamaan Kertun ja Edin kotiin, joka sijaitsi järven rannalla New Yorkin valtion pohjoisosassa. Järvi oli vain esteettinen elämys. Se oli siksi saastunut ettei siinä voinut uida. Mutta kaitafilmillä näkyy tilanne, jossa olet poiminut rannassa simpukoita.

Vietimme aikaa myös New Yorkissa ja asuimme Brooklynissä Kertun sinkkuajan kaksiossa. Kuva on otettu talvella. Ympäristö on kuitenkin samanlainen, kuin Kertun asunnon läheisyys. Kerttu asui samnalaisessa punaisessa matalassa tiilitalossa kuin mitä kuvassa on. Talot oli aikoinaan rakennettu suomalaisille. Kun juttelin rappukäytävässä kanssasi, kaksi vanhaa suomalaisnaista ihastuivat, kun kuulivat lapsen puhuvan suomea. Seuraavat sukupolvet olivat unohtaneet kielen. 

Matkasimme sitten Syracuseen, joka oli silloin Tampereen suuruinen kaupunki. Silloin oli hellekesä ja olit ruskettunut. Amerikassa lapset oleskelivat enimmäkseen sisällä ja ruskettuivat vain rannalla ja siksi sain jatkuvasti kuulla tuntemattomilta, että olimme olleet paljon rannalla. Vaaleat kiharasi kertoivat, että väri on tullut auringosta eikä geeneistä. Leena ja Ilkka asuivat pientaloalueella talon yläkerrassa. Naapurissa oli kaksi pikkutyttöä, joiden kanssa ystävystyit. Tytöt olivat suloisia, mutta he eivät juuri keskittyneet tekemään mitään. Yritin järjestää piirustus-, palapeli- ym. tuokioita, mutta tytöt vain mieluiten siirtyivät talosta toiseen. Television äärelle he toki pysähtyivät. Talon lähellä oli kaupungin ilmainen uima-allas. Menimme sinne ja tein havainnon, että kaikki muut lapset olivat mustia. Kuulin, että valkoiset eivät tule mihinkään leikkipuistoon ym. jos mustat lapset alkavat käydä niissä. Rotuerottelu ei ollut enää laillista, mutta se oli ihmisten mielissä. Alueella seurattiin silloin kauhulla mustien omistamien talojen alueen laajenemista. Mustat omistivat kaupungin keskustan ympärillä olevia rähjäisen näköisiä taloja ja valkoisten talot olivat kauempana keskustasta. Jos joku möi talonsa mustalle, naapurin talon hinta romahti.

Olisin halunnut hölkätä, mutta se ei ollut mahdollista, koska siihen aikaan kukaan ei siellä hölkännyt. Kävelin toki pitkiä matkoja ja vastaantulijat tervehtivät, koska luulivat, että asun samassa korttelissa kuin he. Siellähän ei kuljettu jalan omaa korttelia pitemmälle. Kaupungissa oli julkista liikennettäkin, jota käyttivät enimmäkseen mustat. matkustin mielelläni busseissa, koska ne olivat miellyttävän viileitä ilmastointeineen. Myös keskustan tavarataloissa oli miellyttävän viileää.

Syracuse sijaitsi x:llä  merkityssä kohdassa. Kertun ja Edin koti suunnilleen kysymysmerkin luona.

Heti alkupäivinä menimme Pizzeriaan. Otimme peruspizzan, joka oli odottaessa uunipellillä paistettu paksu nelikulmainen kuohkea levy ja päällä oli pelkkää tomaattikastiketta. Se maistui taivaalliselta. Myöhemmin Empire State Buildingissa söimme viipaleet klassisempaa ohutpohjaista Pizzaa ja sen maku oli pettymys. Söimme Usassa myös elämämme ensimmäiset maissintähkät, enkä sitäkään makuelämystä unohda.

Loman aikana yllätit minut iloisesti. Leena tupakoi aika runsaasti. Kerran tulit olohuoneeseen, jossa istuimme Leenan kanssa, paperi kädessä ja ripustit sen seinässä olleeseen naulaan. Paperissa luki "TUPAKONTI KILETTY". En tiennyt, että osasit kirjoittaa sanoja. Kirjaimethan olit tunnistanut jo puolitoistavuotiaana. Olit Maijan luona päivähoidossa Saaran kanssa harjoitelleet kirjoittamista. Kielto ei kuitenkaan tehonnut Leenaan.

Leenalla oli Suomesta muuttaneita tuttavia, jotka kutsuivat meitä kylään. Toisessa kuvassa olemme Ilkan Yliopiston dekaanin luona, jonka vaimo oli suomenruotsalainen. Hän kertoi Suomi-ikävästään ja pahoitteli sitä, että hän ei osaa mitään kieltä kunnolla, englantia ei pysty oppimaan täydellisesti, suomea hän ei ole koskaan osannut täydellisesti ja äidinkielensä ruotsin hän on menettänyt.Heillä oli pihassa pyöreä sininen irtouima-allas. Toinen kuva on otettu suomalaisen psykologin luota, jonka mies oli eläinlääkäri. Heillä oli hieno uima-allas. He asuivat lentokentän lähellä ja kaksi poikaa oli opetettu laittamaan kädet korville kun lentokoneet nousivat tai laskivat. Ja se tapahtui usein. Mukavaa teillä kuitenkin oli uima-altaassa.

Kävimme myös Kanadan puolella Niagaran putousta katsomassa ja yövyimme Torontossa. Rewellin suunnittelema kaupungintalo oli silloin uusi ja nähtävyys. Ohessa on kunnollinen kuva ja Millan ottama ajan haalistama kuva. Torontossa oli elämys, kun kaukaa alkoi kuulua mölyävää musiikkia ja pian ilmestyi skotlantilainen säkkipillisoittajakulkue, joka marssi keskellä katua. Torontossa kävimme ensimmäistä kertaa elämässämme kiinalaisessa ravintolassa. Ruoka oli halpaa ja hyvää. Hotellia oli vaikea löytää, mutta viimein huoneet löytyivät huonoimmasta hotellista, jossa olen koskaan käynyt. 

Lähdimme kotimatkalle Greyhound-bussilla. Istuimme niin, että takanamme oli musta nainen pienen tyttönsä kanssa. Kummallakin oli nukke. Sinulla oli Amerikasta ostettu oikeita kyyneleitä itkevä ja hymyilevä nukke, - valkoihoinen. Pienempi Anni-nukke palasi Suomeen matkatavaroiden joukossa. Vaihtelitte nukkejanne ja hymyilitte toisillenne. Viimeisen yön vietimme Kertun asunnossa Brooklynissä ja sitten taksilla lentoasemalle ja lentokoneella Suomeen.

RUOTSISSA ALKAEN 1974

Veikon sisar asui Tukholmassa ja kävimme muutamia kertoja laivalla hänen ja Jessican luona. He asuivat Hassen kanssa, joka toimi lähinnä Jessicalle isähahmona. Laivalla pallomeri oli lempipaikkasi.

PARIISI JA AMSTERDAM 1976

Tämä matka kuului niihin, jossa minulla ei ollut kameraa mukana. Tyydyin ostamaan postikortteja. Mutta netti on täynnä kuvia, joiden avulla voi muistutella mieleensä matkoja.

Pariisissa koin ensimmäisellä kävelyretkellä erikoisen elämyksen. Kun kuljimme käsikädessä kadulla, minusta tuntui, että olemme nyt ensimmäistä kertaa elämässäni paikassa, jossa sulaudumme temperamenttimme puolesta joukkoon. Äänenkäyttö ja elehtimisemme olivat kuin pariisilaisilla.

Osoittauduit matkalla loistavaksi matkakumppaniksi. Olit kiinnostunut kaikesta, kuuntelit oppaiden selityksiä ja jaksoit ottaa kaiken vastaan. Vietimme vain muutaman päivän Ranskassa. Olimme Pariisissa ja aloitimme kiipeämällä Sacre Ceurin portaita kirkkoon. Ihailimme myös Montmarten taiteiljoita. Kävimme katsomassa Mona Lisaa ja vierailimme myös Versaillesissa. Kiersimme yhden päivän Loiren laakson linnoja. 

Lähdimme sitten bussilla Belgian kautta Amsterdamiin. Matkalla kävimme Waterloossa katsomassa Napoleonin häviön paikkaa ja Brysselissä esiteltiin Manneken Pis ja onnettoman arkkitehdin suunnittelema kaupungintalo. Arkkitehti nimittäin huomasi vasta talon valmistuttua, että torni ei ollutkaan keskellä taloa ja teki siksi itsemurhan hyppäämällä talon katolta - muistaakseni.

Amsterdam oli mielenkiintoinen elämys. Asuimme kapeassa kaupunkitalossa perhemajoituksessa. Seurasimme mielenkiinolla, kun perheen poika ruokki aamuisin kaneja pihalla. Kanavaretkellä iltahämärissä katselimme valaistujen kanavakotien ikkunoista sisään hollantilaisten elämää. Teimme maaseuturetken katsomaan tulppaanipeltoja. Kävimme myös puujalkine  verstaalla, josta ostimme keltaiset puukengät ja Ulla-nukellesi tuliaisiksi siniset puukengät.

Amsterdamissa minä olin lopulta täysin uupunut kaikesta uudesta informaatiosta, enkä jaksanut enää lähteä eläintarhaan. Mutta sinä olit tutustunut matkaseurueen muihin jäseniin ja lähdit ilolla heidän kanssaan. Energiasi oli loppumaton.

LENINGRAD 1977

Teimme bussimatkan Forssasta Leningfadin. Pelkäsin vähän, sattuisiko matkalle juoppoja, kuten niillä kuulema oli, koska viina oli Neuvostoliitossa niin halpaa. Kävi niin, että matkalla oli vain yksi juoppo. Hän oli kuusikymppisiään viettävä  mien, jonka poika ja vävy olivat tuoneet matkalle. Kävimme Leningradissa ainakin Eremitasissa ja kesäpalatsissa ja ortodoksikirkossa iltajumalanpalveluksessa. Kirkkoon pääsin hyväntahtoisen kuskimme avulla. Silloin uskonto oli Neuvostoliitossa kiellettyjen listalla. Kuski käski minun laittaa päälle hameen, koska "täällä kaikki kirkossa käyvät ovat uskovaisia" Vakuuttelin, että olen myös uskovainen, vaikka minulla olikin pitkät housut. 

Yövyimme legendaarisessa Europeiskaja-hotellissa ja muistimme, että kaikkia hotellivieraita salakuunnellaan.

LONTOO CAMBRIDGE 1978

Lontoon matka oli sikäli erikoinen, että Windsorin retkeä lukuunottamatta kaikki muut retket oli peruutettu, koska niille oli liian vähän ilmoittautuneita. Muut matkalaiset olivat enimmäkseen sellaisia. jotka olivat käyneet monta kertaa Englannissa. Windsorissa ihastelimme mahtavia nukkekoteja. Jouduin opettelemaan maanalaisen käytön ja saimme ryhmän vanhimman naisen rouva Kritsain riesaksemme. Kävimme vahakabinetissa, tiedemuseossa, eläintarhassa ja maailman suurimmassa viisikerroksisessa lelukaupassa ja Harrodsilla. Kävimme myös St Paulin katedraalissa. Osallistuimme englantilaisen matkatoimiston järjestämään matkaan Cambridgeen ja Ann Hathawayn kotimuseoon. Samalla matkalla saimme nauttia englantilasen maaseudun rauhoittavista peltomaisemista lammaslaumoineen.

LAPPI - POHJOISNORJA 1979

Olimme kesällä Kansan Raamattuseuran järjestämällä Bussimatkalla Lapissa ja Pohjois-Norjassa. Retken johtajana oli Marjatta Hakala ja mukana oli myös seuran legendaarinen perustaja Mauri Tiilikainen vaimoineen. Kesä oli Etelä-Suomessa kurja, mutta juuri meidän viikolla pohjoisessa oli helteet. Uin Jäämeressä, mutta sen rannalla saattoi leikkiä lumisotaa.

ISRAEL 

OBERAMMEGAU 1984

MOSKOVA UUSIVUOSI 1984-1985

Kun pojat tulivat kesällä 1984, se oli sinulle kova paikka. Tilanne kulminoitui Pilannenän mökillä ja päätin, että vietämme kahdestaan uutta vuotta Moskovassa. Mukaan pyysin Mikkolan Railin, joka oli nuori ihminen raamattupiiristäni. Matkustimme makuuvaunussa.

Sinä kuljit omatekoisessa ruskeassa toppatakissasi ja herätit huomiota. Matkaseurueeseen kuuluvat päättelivät huomion johtuvan siitä, että näytit venäläiseltä, mutta olit pukeutunut tyylikkäästi. Ja paikalliset miettivät mahdollisesti kuka julkkis olit. Juhlaillallista mainostettiin seitsemän ruokalajin illalliseksi, mutta tosiasiassa se ei ollut kummempaa kuin seisovassa pöydässä seitsemää lajia ottavalle. Nyt vain tarjoilija vaihtoi lautaset ja toi pöytään uuden ruokalajit. Osallistuimme talviseen troikka-ajeluun. Breznev oli juuri kuollut ja sentähden punaisella torilla ei ollut juhlallisuuksia.

TUKHOLMA MARATOONI 1989

Tukholman maratoonilla maalisuoralla

KENIA 1991

Kun tulimme Keniaan lentokoneella, alla näkyi paljon vihreätä ja useampi sateenkaari ja kun tulimme Nairobin lentokentälle, huumaava kukkien tuoksu otti meidät vastaan. Pari yötä olimme hyvässä hotellissa. Kävimme retkellä Karen Blixenin kodissa

Alla vasemmalla anorektinen oppaamme, oikealla häämöttää Milla Nairobin hotellissa. Ulkosuihku oli safarilla ja sen vieressä olevassa kuvassa syömme valmiiksi pakattuja eväitä.

Ensimmäisellä viikolla olimme Nairobissa ja Safarilla, jolloin yövyimme erilaisissa upeissa teltoissa tai hotelleissa ja illalla oli loistelias illallinen.  Kävimme myös Tansanian puolella Serengetin luonnonpuiston alueella. Tämä netistä löytynyt kuva on otettu Kilimanjarolle Tansanian puolelta.

Alarivissä vasemmalla: Tulimme pimeällä hotellille, josta piti olla näkymä Kilimanjarolle, jos sää olisi suotuisa. - oliko vai ei? Jännitimme aamua ja siellähän se häämötti aamulla.ja näkyy kuvassakin, kun sitä katsoo sopivasti. Alarivissä oikealla on kuva Mombasan hotellimme rannasta. 

Alla oleva kuva on Mombasan keskustasta. Toisen viikon vietimme Mombasassa upeassa hotellissa. Järjestettyä ohjelmaa ei ollut kuin iltaisin ravintolassa. Muuten vietimme aikaa todella paljon hotellihuoneessa, koska päivisin ulkona oli niin kuuma. Meressä emme juuri uineet, mutta hotellin pihalla oli merivesiuima-allas, jossa viihdyimme iltaisin.