SURUTYÖN VAIHEET

MENETYKSISTÄ SURUN KAUTTA SEESTEISYYTEEN

Elämään kuuluvat hankalat tunteet. Menetykset pakottavat meidät maksamaan tunnehintaa siitä, että elämässämme on ollut meille tärkeitä, rakkaita asioita, joista emme haluaisi luopua. Menetykset voivat liittyä omaan tai läheisen terveyteen, läheisen kuolemaan, oman tai läheisen maineen menetykseen tai taloudellisiin menetyksiin. Toisiaan seuraavien hankalien tunteiden ketjua nimitetään surutyöksi tai kriisityöskentelyksi. Jokaisen surun polku on erikoispiirteineen yksilöllinen.

Jotkut kieltäytyvät lähtemästä polulle. He voivat uppoutua toimintaan tai lääkitsevät itsensä tunteettomiksi. Jotkut kieltäytyvät kulkemasta eteenpäin ja pysähtyvät ja juuttuvat ikävöinnin syvään kuoppaan tai vihaan ja katkeruuteen. Vaikka sana surutyö on tuttu ihmisille, sen vaiheet eivät yleensä ole. Vaiheiden tunteminen auttaa ymmärtämään omia, joskus käsittämättömältä tuntuvia tunteita ja tuo toivoa synkkiin hetkiin.

Elämässä aiemmin koetut menetykset vaikuttavat uusiin suruhaasteisiin. Esimerkiksi oman lapsen kuolema on arvioitu elämän suurimmaksi surutyön haasteeksi, jossa surutyötä ei tehdä koskaan loppuun, vaikka suru muuttaa muotoaan. Vanhempi elää lapsen kuoleman jälkeen menetettyjä vaiheita ja uusia menetyksen aiheita tulee elämään: Nyt lapsi aloittaisi koulun, nyt opiskelun jne. Suuri suru tulee siitä, että menettää myös sen lapsen osalta mahdollisuuden lapsenlapsiin. Surun asettuminen sydämeen voi herkistää myöhemmin uuden surun kohdatessa. Tosin uusi suru on silloin vertailussa pienempi, ellei kohdalle tule uutta lapsen menetystä.

Yksilöllisessä, kaavanmukaisessa surutyössä ei varsinaisesti edetä kaavan mukaan, koska tulee myös aikoja, joissa taannutaan aikaisempaan jo ohitettuun vaiheeseen. Siitäkin pääsee taas jonkun ajan kuluttua jatkamaan. Mutta mitään vaihetta ei pysty ohittamaan.

SURUTYÖN VAIHEITA

  • ALKUSHOKKI
  • - ajatukset kiertävät kehää tai "seisovat",
  • - menetystä ei uskota, eikä ajatella
  • toimitaan konemaisesti
  • ENSIMMÄINEN REAGOINTIVAIHE:
  • - miksi?
  • - jos olisin… jos hän olisi…
  • - syyllisyyden ja vihan tunteita myös ulkopuolisia kohtaan ja usein myös menetettyä kohtaan
  • - olo on voimaton, mutta tunteet voimakkaita
  • MAHDOLLINEN KAUPANTEKOVAIHE:
  • - jos peruuntuisi, toimisin toisin, lupaan muuttaa elämääni jne

VARSINAINEN TUNNETYÖSKENTELYN VAIHE:

- alkaa menetyksen lopullisuuden tajuamisesta

- syyllisyys ja viha aktivoituvat ja pitkittynyt viha voi muuttua katkeruudeksi

- itsemurha-ajatuksia,

- kaipausta ja syvää ikävää

- hankalia tunteita: ulkopuolisuus, kateus, yksinäisyys, pelko, turvattomuus, ikävä, pettymyksen tunteet jne

ALAKULOISUUDEN VAIHE:

- elämä on harmaata,

- en koskaan tämän jälkeen ole onnellinen.

    TOIPUMISVAIHE:

    • - valoa näkyy ajoittain ja yhä pitempinä jaksoina tunnelin päässä
    • - elämä alkaa tuntua merkitykselliseltä

    Surutyö on päättynyt, kun menetyksen kokeneen tunnemaailma on palautunut hänen tavanomaiselle tasolleen.

    Tapasin kerran terapiatyötä tehneen teologituttavani, joka oli jäänyt joitakin kuukausia aikaisemmin leskeksi. Kysyin, miten hän voi ja hän vastasi, että hän on nyt siinä vaiheessa, jossa kaavanmukaisessa surutyössä kuuluu olla. Siitä seuraavan runon nimi.

    Kaavan mukainen surutyö

    Meillä oli niin paljon

    tulevaisuuden suunnitelmia,

    miten eläisimme eläkkeellä,

    työstä vapaana.

    Mutta minä jouduinkin

    pakkotyöhön,

    tekemään tätä lesken surutyötä.

    Vihaan sinua, kun menit kuolemaan.

    Et halunnut kuolla,

    kuolit kumminkin.

    Tämä viha kuuluu surutyöhön,

    mutta ei tieto tee sitä

    helpommaksi.

    Viha on aina vihaa,

    suru surua ja autius autiutta.

    Voisinpa luottaa, että

    tunteeni tottelevat surutyön kaavaa

    ja vielä tulee päivä

    että saan työni palkkana

    valonpilkahduksia

    ja alan suunnitella tulevaisuutta:

    miten eläisin ja mitä tekisin

    surutyöelämän jälkeen.Kirjoita tekstisi tähän...