TERAPEUTTINEN ELÄMÄNKERTAKIRJOITTAMINEN - LAPSUUS JA NUORUUS
Tärkein on tarina, jonka kerromme itsellemme itsestämme, koska sen kanssa me elämme. Sitä voidaan sanoa identiteettitarinaksi. Se sisältää jälkiä tunnekokemuksista, jotka eivät ole sanallisessa muistissa, mutta jotka värittävät elämäämme ja tarinaamme. Se, mitä kerromme itsellemme, ei ole koko totuus. Jotkut asiat voivat olla niin vaikeita, että ne ovat pudonneet kokonaan muististamme, jotkut asiat muistamme väärin joko omaksi eduksemme tai omaksi tappioksemme. Jotkut minäkuvat ovat vain toiveita, jotkut tunnelukkojen värittämiä. Sisäinen tarinamme sisältää muilta salattuja normaaleja kulttuurissa intiiminä pidettyjä asioita ja luultavasi myös muilta häpeän takia salattuja asioita. Identiteetti tarina sisältää myös asioita, jotka voisimme kertoa terapeutille ja / tai sellaisia, joita kerromme luotettaville ihmisille. Sitten on julkisia osia, joita voimme kertoa esimerkiksi somessa. Identiteettitarina sisältää myös käsityksen siitä, millainen tarina meistä on muilla ihmisillä – sekin käsitys voi olla virheellinen.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen, kuten laulussa sanotaan. Samoin jokainen ihminen on kirjoitetun elämäkerran arvoinen.
Vaikkei kukaan muu näytä olevan siitä lainkaan kiinnostunut tällä hetkellä, uskon että ajan myötä sen arvostus nousee. Suomalaisen kirjallisuuden seura on kiinnostunut tavallisen ihmisen tavallisista tarinoista. Sinne voi tarjota myös omaa elämäkertaa. Tietoa lisää: https://www.finlit.fi/fi/arkisto/luovuta-aineistoa#.Y1IcKnZByM8
SKS järjestää myös erilaisia keruita, joista kerrotaan linkissä. Tällä hetkellä kerätään ihmisten promootiomuistoja, muistoja Chilen vallankaappauksen kokemisesta Suomessa, vesivoiman rakentamisesta, tieteen tekemisestä ja lapsena tehdyistä lehdistä.
Osa tämän hetken keruuaiheista voi tuntua vieraalta, mutta kaikilla meillä on jonkinlaista muistitietoutta karjalaisuudesta, ja voimme kirjoittaa vastauksena tehtävänantoon:
"Karjalaisuus merkitsee erilaisia perintöjä, muistoja ja kokemuksia, jotka nousevat esimerkiksi siirtokarjalaisuudesta, Itä-Karjalan karjalaisuudesta, itäsuomalaisuudesta tai karelianismista. Kerro meille karjalaisuuteen liittyvistä kokemuksistasi ja käsityksistäsi 15.8.2023 mennessä!"
Voisin itse lähettää yhden blogini sinne melkein sellaisenaan, (Lapsuuden onnellinen(ko) kesä.
OMAELÄMÄNKERTA TYÖSKENTELYÄ
Valokuvat lähtökohtana
Olen pitänyt kursseja, joilla on rakennettu oma elämäntarina itse valittujen kymmenen valokuvan pohjalta. Kurssilla myös kerrottiin itse valikoituja osia omasta tarinasta ja vastataan ryhmäläisten tekemiin kysymyksiin. Yksinkin voi rakentaa vastaavanlaisen tarinan ja jättää sen jälkipolville tai lähettää SKS:ään. He ovat erittäin kiinnostuneita tarinoihin liittyvistä valokuvista.
Vastauksia kysymyksiin
Nykyään on julkaistu suomeksi erilaisia kirjoja, joissa on kysymyksiä ja niihin vastaamalla rakentuu rakentuu samalla elämänkerta. Oman elämäkerran voi kirjoittaa myös yhden teeman ympärille kuten SKS;n keruissa tehdään.
Teemakirjoittaminen
Teemoina voisi olla vaikka: Lapsuusmuistoni. Nuoruusmuistoni, Työelämämuistoni, Muistoni vanhemmuudesta, Isovanhemmuusmuistoni, Koulumuistoni, Harrastusmuistoni, Muistot eri paikkakunnista, Matkamuisteluita, Taidenautintomuistoni, Elämäni viisi avainkokemusta jne.
Tarina elämänjanalla
Piirrä isolle paperille sen vasemmasta laidasta oikeaan viiva ja merkitse ikävuodet tai vuosikymmenet janalle. Jaa jana osiin sen mukaan, missä paikoissa olet asunut. Kirjoita osiin osoitteesi. On tärkeää tietää, kuinka kauan ja missä on elämänsä aikana asunut. Voit samalle paperille lisätä "käyrän" sen mukaan, miten hyväksi olet elämäsi kokenut. Voit merkitä avainkokemuksiesi avaimilla ja kirjoittaa niiden sisälle tapahtuman. Voit myös merkitä elämän tähtihetkiä, jolloin olet tuntenut olevasi onnesi kukkuloilla. Ne eroavat avainkokemuksista siinä, että ne eivät välttämättä ole muuttaneet elämääsi. Elämänjana auttaa sinua itseäsi hahmottamaan elämäntarinasi kokonaisuudessaan. Yllä olevassa esimerkissä henkilön ensimmäinen avainkokemus oli vanhempien avioero (musta sydän), toinen oli tulevan aviopuolison tapaaminen, kolmas esikoisvauva, neljäs oma avioero (musta sydän) ja viides unelmatyöpaikan löytyminen. Voit lisätä paperille tärkeitä päivämääriä, piirroksia ja valokuvia.
Identiteettitarinan aineksia
Ehdotan, että pohtisit jatkoa seuraaviin lauseisiin vain itseäsi varten. Jatko voi olla lyhyt tai pitkä. Voit kirjoittaa vastaukset tai miettiä ne mielessäsi.
Ihmisten mielestä olen…
Olen maailmani tärkein ihminen ja rehellisesti sanottuna olen …
Elämäni tärkeimmät ihmiset ovat olleet…
Lapsuuteni oli…
Lapsuusperheeni oli…
Äitini oli…
Isäni oli…
Nuoruuteni oli…
En haluaisi ihmisten tietävän, että…
Jos saisin muuttaa yhden asian elämässäni, se olisi…
ELÄMÄKERRAN KIRJOITTAMINEN
Jos kirjoitat käsin, joudut miettimään järjestystä tarkemmin. Tilannetta helpottaa, jos hankit rengaskansion ja silloin voit kirjoittaa irtosivuille muistojasi. On helppoa lisätä tekstiä, kun tulee uusia tärkeitä asioita mieleen. Tietokoneella kirjoittava voi aloittaa mistä vain. Esimerkiksi keräämällä vaikka elämän syntymäpäivämuistoja. Kuitenkin jonkunlaisen alustavan rungon tekeminen etukäteen auttaa kirjoittamisessa.
Omaelämäkerta alkaa usein
- Lapsuudenperheen ja vanhempien lapsuudenperheiden kuvauksella. Kerrotaan syntymät ja kuolemat, ammatit ja asuinpaikat.
- Mukana on kuvauksia luonteista ja ihmisten keskinäisistä väleistä ja varsinkin siitä, mitä ihmiset ovat kirjoittajalle merkinneet.
- Usein kerrotaan varhaisimpia muistiin tallentuneita tapahtumia
- Joskus muistellaan elämän kohokohtia ja onnistumisia ja suurimpia suruja ja vastoinkäymisiä.
- Meillä ihmisillä on muutama elämän avainkokemus, joka on ollut merkittävä ja vaikuttanut elämänkulkuun joko hyvässä tai hankalassa mielessä. Usein sanotaan, että niitä avainkokemuksia on noin viisi. Niistä voi jonkun tai kaikkikin esitellä alkuvaiheessa.
- Oman elämän kulun koulunkäynteineen, työpaikkoinen ja mahdollisine harrastuksineen voi myös kertoa lyhyesti alkuvaiheessa.
Kun edellä mainitut asiat on kerrottu, lukijalla on kokonaiskäsitys kirjoittajasta. Hän on tullut tutuksi.
Kannattaa miettiä, kenelle muistelmat kirjoittaa, mikä on sen julkisuusaste. Ihminen voi kirjoittaa terapeuttiset muistelmat vain itselleen ja miettiä jättääkö sen "kuolinsiivouksessa" hävittämättä. Muistelmat voi tehdä jälkipolvia ajatellen ja silloin niistä voi teettää pienen painoksen jonkun omakustannepalvelun kautta. Jos kirjoittamisella tavoittelee suurempaa lukijakuntaa, joutuu tarkkaan harkitsemaan, mitä kertoo muista ihmisistä. Avautuminen julkisuuteen omista asioista ei myöskään ole aina terapeuttista - vaikka "avautumien itselle" tai terapeutille tai luotetulle ystävälle on sitä. Tietokone on mahdollistanut sen, että on erittäin helppo yhdistää nämä kolme eri tasoa. Ensin voi kirjoittaa julkisuutta kestävät muistelmat, sitten voi lisätä tekstiä jälkeläisiä varten ja siitä tulee toinen versio. Toisen version jälkeen voi tekstiin lisätä salaista tarinaa itsestä itselle (identiteettitarinaa). Sen version kohtalon voi uskoa jollekulle luotettavalle läheiselle.
EÄMÄKERTA KEHITYSHAASTEIDEN VALOSSA
Seuraavan tekstin pohjana on Erik H. Eriksonin elämänkaariteoria. Kannattaa lukea ensin tietoa teoriasta https://www.anjalaurilankotisivu.com/eriksonin-kehitysteoria/
Käytän myös Jeffrey Youngin luomaa skeematerapian näkökulmaa. Skeemalla tarkoitetaan ihmisen kokonaisvaltaista tapaa tulkita elämää ja haitallinen skeema lapsuudessa syntyneitä virheellisiin uskomuksiin pohjautuvaa tapaa tulkita elämää ja sen vuoksi hankalia tunteita ja ajattelua.
Seuraavat toteamukset liittyvät lapsuuden eväisiin eri kehitysvaiheissa. Kehitysvaiheen jälkeen voi tapahtua korjaavia kokemuksia tai tulla haavoja, jotka muuttavat jossain määrin aikaisemman kehitysvaiheen eväiden merkitystä. Koskaan ei voi olla täysin varma siitä, onko syy pahaan oloon tai ongelmiin juuri jonkun kehitysvaiheen kielteisten tapahtumien aiheuttama vai myöhemmin syntyneiden haavojen. Arviot ovat suuntaa antavia.
VAUVAIKÄ 0 - 1,5 v.
Jos pohdit elämäsi ensimmäistä puoltoista vuotta ja tiedät, että äidilläsi oli synnytyksen jälkeinen masennus ja sinun tarpeesi olla ilona äidille ei toteutunut, voit olettaa, että se on jättänyt jälkensä ja ymmärrät itseäsi paremmin. Elämän alusta kirjoitettaessa on ongelmana, että omia muistikuvia ei ole. Joudut tukeutumaan vain muiden kertomuksiin.
Koska jokaisesta kehitysvaiheesta jää eväitä myöhempään elämään, kaikki se, mitä sinulle tapahtui ensimmäisen puolentoistavuoden aikana vaikuttaa siihen, mitä tunnet nyt. Seuraavat kuvaukset kertovat siitä, että vaihe on ollut kehitykselle suotuisa.
Voit arvioida pitääkö lause paikkaansa kohdallasi: täysin (4) melkein (3) osittain (2) ei lainkaan (1)
perusturvallisuuteni on hyvä
olen yleensä toiveikas
luotan, että asiat lopulta järjestyvät
Kiintymystyylit
Ensimmäisellä kehitysvaiheella on myös tärkeä osa kiintymystyylien syntymisessä.
Jos äiti (tai lähin hoitaja) on herkkä tajuamaan vauvan viestejä, hän osaa tunnistaa tämän myönteisiä ja kielteisiä tunteita ja pystyy myötäilemään niitä ja vastaamaan niihin. Äiti rakentaa kiintymyssuhdetta vauvan ja itsensä välillä, kun iloitsee ja ihmettelee yhdessä vauvan kanssa. Kun vauva tuntee olonsa epämukavaksi, hän viestittää siitä eri tavoin - usein itkulla. Jos äiti toimii lohdutustilanteissa välittömästi, johdonmukaisesti ja asianmukaisella tavalla, lapsella on mahdollisuus kehittää turvallinen kiintymystyyli. Sen pohjalta lapsen on helppo olettaa myöhemmin elämässään, että ihmiset ovat luotettavia, omat tarpeet tulevat riittävässä määrin tyydytettyä ja elämä kantaa.
Jos äiti ei ole herkkä havaitsemaan lapsen tarpeita tai jättää johdonmukaisesti vastaamatta lapsen viesteihin, lapsi kehittää turvattoman, välttelevän kiintymystyylin. Hän ei etsi äidistä eikä myöhemmin muista ihmisistä suojaa ja voi yrittää toimia urhoollisemmin kuin tunnetila edellyttää. Joskus välttelevän kiintymystyylin omaavalla lapsella voi olla myönteinen käsitys itsestä, mutta kielteinen muista ihmisistä. Toisilla taas voi olla kielteinen käsitys sekä itsestä että muista. Viimeksi mainittuja lapsia on nimitetty pelokkaan kiintymystyylin omaaviksi.
Jos äiti toimii jatkuvasti epäjohdonmukaisesti suhteessa lapsen tarpeisiin, lapsi ei voi luottaa aikuiseen hoivaajana. Näin tapahtuu usein esimerkiksi päihderiippuvaisen äidin perheessä. Lapsi ei pysty ennakoimaan sitä, mitä käyttäytymistä hänen turvan tai lohdutuksen tarpeensa herättää äidissä, koska seuraukset ovat arvaamattomia ja riippuvat äidin mielialan vaihteluista. Lapsi voi saada osakseen itkiessään ajoittain hellyyttä ja lohdutusta tai samantapainen tilanne voi saada aikaan aikuisessa raivokohtauksen. Tällaisissa olosuhteissa lapselle yleensä kehittyy turvaton, ristiriitainen, takertuva kiintymystyyli. Hän ei myöhemmin osaa ennakoida muiden käyttäytymistä ja toimii ahdistuneen takertuvasti taatakseen itselleen hoivan.
Voit vauvavaiheesta kirjoittaessasi tukeutua vauvakirjaasi, jos sinulla on sellainen. Jos omat vanhemmat ovat elossa tai vanhempia sukulaisia, voit heiltä kysellä. Vauvavaiheesta kirjoitettaessa voit miettiä vastauksia seuraaviin kysymyksiin.
- Millaiseen kotiin ja vanhempien elämäntilanteeseen synnyit?
- Olitko toivottu lapsi?
- Olitko helppohoitoinen vauva, vai vaikeahoitoinen?
- Oliko sinulla terveysongelmia?
- Kuka sinua hoiti pääasiallisesti?
- Jouduitko eroamaan äidistä tai lähimmästä hoitajasta usein tai pitemmäksi aikaa?
- Tutki vanhoja valokuvia, mitä ne kertovat sinulle?
- Mitä tärkeitä aikuisia elämässäsi oli, keiltä uskot saaneesi rakkautta vauva?
TAAPEROIKÄ 1,5 - 3v.
Taaperoiässä lapsi löytää oman tahtonsa ja kohtaa sen törmäämisen ympäristön asettamiin rajoihin. Suhde auktoriteetteihin rakentuu tässä vaiheessa. Jos lapsi on elänyt sekavissa oloissa taaperoiän, ehkä oikeat rajat ovat jääneet hänelle epäselviksi tai rajojen noudattamista ei ole vaadittu, voi tulla myöhemmin ongelmia. Jos lapsi esimerkiksi aloittaa päiväkodissa 4-vuotiaana ja rajojen asettelu tapahtuu myöhässä eikä alle kolmivuotiaana, rajojen opettelu voi jättää minäkäsitykseen tunteen, että on itse vääränlainen.
Tässä vaiheessa lapselle on hyväksi, jos ympäristö pysyy mahdollisimman samanlaisena. Kaksivuotias on huono kestämään muutoksia. Kun lapsi tulee kolmen vuoden ikään, tilanne muuttuu. Lapsen mieleen tulee joustavuutta. Uhmakohtaukset loppuvat.
Häpeän tunteiden kehittyminen liittyy Eriksonin mukaan juuri taaperovaiheeseen. Häpeä on ihmistä suojeleva tunne. Liian voimakkaana se on haitallinen skeema, jota onneksi on mahdollista purkaa myöhemmin myös omahoidon menetelmin.
Joillekin vanhemmille on vaikeaa kohdata myönteisestä pallerosta sukeutunutta uhmaikäistä. Pikkuinen ikään kuin hylkää vanhempansa auktoriteettina, mutta ei hän lakkaa rakastamasta vanhempiaan, vaikka voi lyödä heitä.
Psykoanalyyttisen näkemyksen mukaan lapsi kasvaa tässä vaiheessa eroon äidistä: On sanottu, että mitä enemmän lapsi on äitinsä perään kolmen ensimmäisen vuoden aikana, sitä parempi ja mitä enemmän lapsi on sen jälkeen irti äidistä sitä parempi. Ihminen kehittyy vauvaksi kohdussa yhdeksässä kuukaudessa ja sen jälkeen erilliseksi itsekseen kolmessa vuodessa. Lapselle alkaa olla tärkeätä suhde vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan.
Voit taas arvioida numeroilla 4 – 1 seuraavien taaperoiässä syntyneiden eväiden vaikutusta elämässäsi
Itsenäisyyteni on hyvä.
Alistun sopivasti ja toteutan omaa tahtoani riittävästi.
Pystyn parisuhteessa kompromisseihin.
Luotan, että muut haluavat minut seuraansa.
En tunne helposti häpeää.
Olen rohkea esiintyjä.
En mieti useinkaan, mitä ihmiset puhuvat minusta selkäni takana
Kognitiivinen terapia tarjoaa omahoitona oman häpeän kirjoittamista. Oman tarinan otsikoksi voisi laittaa Häpeä ja alaotsikoiksi:
- Minä häpesin lapsena
- Minä häpesin nuorena
- Minä häpeän naisena / miehenä / ihmisenä
- En haluaisi hävetä
- Järkevä määrä häpeää tarkoittaisi elämässäni
Pohdittavaa
- Millainen oli kotisi ja asuinympäristösi?
- Ketkä sinua hoitivat vanhempiesi lisäksi?
- Tiedätkö miten suhtauduit muihin lapsiin?
- Tiedätkö, mitkä olivat lempilelujasi?
- Olitko päivähoidossa, missä, koska, mitä tiedät viihtymisestäsi päivähoidossa?
- Olitko yötä poissa kotoa yli 2 vuorokautta kerrallaan?
- Jouduitko sairaalahoitoon, olko sinulla terveysongelmia?
- Tiedätkö, miten uhmaikäsi sujui, olitko enimmäkseen kiltti ja mukautuva vai voimakastahtoinen?Miten vanhempasi suhtautuivat kiukutteluusi?
- Tiedätkö jotain erikoista ruokailumieltymyksistä tai ruokailukäyttäytymisestäsi?
- Missä nukuit ja miten?
- Mitä lapsuutesi valokuvat kertovat tästä ikäkaudesta?
LEIKKI-IKÄ 3 - 6v.
On luultavaa, että ensimmäiset muistikuvasi liittyvät tämän vaiheen tapahtumiin. Ne saattavat olla kuitenkin epäselviä ja joskus toisten kertomusten perusteella muodostuneita ja joskus niihin sekoittuu unien tapahtumia.
Leikki-iässä lapsen tiedot ja taidot lisääntyvät, hän pohtii elämänilmiöitä ja miksi-kysymyksiä riittää. Leikki-ikä on erilaisten roolileikkien aikaa. Lapsi voi olla prinsessa tai rosvo tai poliisi. Psykoanalyyttisen teorian mukaan vanhempien merkitys on leikki-iässä suuri. He toimivat roolimalleina: Poika jäljittelee isää (jos perheessä on isä) ja tyttö äitiä. Samalla eletään vaihetta, jolloin pojalle äiti on ihastuksen kohde ja mahdollisesti lähtökohta sille, millaista naista hän toivoo aikuisena kumppanikseen. Samoin tytölle isä on ensimmäinen "rakkaus", mikäli isä ansaitsee tytön silmissä tulla rakastetuksi - mihin vaikuttaa myös äidin mielipide tytön isästä.
Leikki-iässä lapsen mieleen muodostuu tarina omasta perheestä. Monissa eri yhteyksissä lasta pyydetään piirtämään kuva perheestään. Kuva on tarina, jota lapsi ei vielä osaa kertoa kunnolla sanoin.
EHDOTUS:
Muistele omaa lapsuuttasi. Millaisen kuvan sinä olisit 5-vuotiaana ehkä piirtänyt? Keitä tai mitä itselle mieluista olisit ottanut kuvaan mukaan. Miten lähelle toisiaan olisit sijoittanut ihmiset ja minkä kokoisina olisit heidät kuvannut. Millaisia ilmeitä heillä olisi ollut. Voit käyttää tikku-ukkoja, jos haluat.
Eriksonin mukaan leikki-iässä kehittyy oma-aloitteisuus ja syyllisyys. Liian syyllisyyden pohjana voidaan pitää lapsen ja aikuisen vuorovaikutusta. Aikuinen on asettanut rajat ja lapsi tietää, että jos hän ei tottele, seurauksena on rangaistus - ainakin moitteen muodossa. Mutta usein käy myös niin, että lapsi ei tiedä, että joku asia on kielletty ja yllättyy rangaistuksesta.
Lapsi saa leikki-iässä lisää taitoja, joita haluaa myös käyttää. Hän tutkii ympäristöään ja kokeilee erilaisia asioita, mutta ei aina tiedä, mikä on sallittua mikä ei. Kun oma-aloitteinen lapsi saa moitteita, hänelle tulee kokemus siitä että koska tahansa ja ilman ennakkovaroitusta, hän onkin syyllinen. Paljon syyllistämistä kohdanneelle kasvaa uskomus omasta syyllisyydestä taakaksi ja tunneansaksi, ellei sitä tavalla tai toisella pureta.
Kaikenlaisissa perheissä vanhemmat väsyvät ja lapset voidaan saada kokemaan syyllisyyttä siitä, että he riitelevät tai leikkivät liian äänekkäästi tai ovat tottelemattomia. Vastapainona on kuitenkin yleensä hellittelyä ja kannustusta ja hyviä hetkiä. Mutta jos vanhemmat ovat päihdeongelmaisia, masentuneita tai stressaantuneita, lapsi voi jäädä ilman tasapainottavaa myönteistä huomiota ja taipumus syyllistyä kasvaa.
EVÄÄT LEIKKI-IÄSTÄ
Oma-aloitteisuuteni on hyvä.
En syyllisty turhasta.
Asettelen usein tavoitteita ja uskon mahdollisuuksiin saavuttaa ne.
Pohdittavia aiheita
Muistatko millaisissa tilanteissa tunsit lapsena syyllisyyttä?
Huomaatko, että koet nykyään liian herkästi syyllisyyttä?
Minkälaisten ihmisten palaute herättää sinussa herkimmin syyllisyydentunteita? Muistuttavatko he lapsuutesi syyllistäjiä?
Muistele millaisia hyviä muistoja sinulle on jäänyt mieleen tapahtumista ennen kouluikää.
Mitkä olivat lempileikkejäsi?
Muistatko leikkitoverien nimiä?
Vietitkö aikaa paljon muualla kuin omassa kodissa?
Mitä muistoja sinulla on isovanhemmistasi?
Ketkä aikuiset kannustivat sinua?
IKÄVAIHE 6 – 12 v.
Kouluiän haasteena on oppia oppimaan ja muodostaa hyvä suoritusminäkuva. Jos varhaisemmissa kehitysvaiheissa on ollut puutteita, lapsesta tulee helposti alisuoriutuja. Alakouluiässä rakennetaan itseluottamusta ja suoritusminäkäsitystä, ja alisuoriutumisen vaihe voi leimata minäkäsitystä myös myöhemmin. Turha pelko ettei suoriudu jostain uudesta tehtävästä voi seurata aikuisuuteen asti.
Joillekin välitunnit ovat olleet aikoinaan painajaismaisia ja muistot niistä vaivaavat vielä aikuisena. Onneksi Kouluterveyskyselyssä on havaittu, että koulukiusaaminen on vähentynyt selvästi. On tiettyjä riskitekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että tulee kiusatuksi, mutta selvää sääntöä ei ole. Yleensä erilaisuus voi aiheuttaa kiusaamista: jos on muita parempi tai huonompi, lihavampi tai laihempi jne.
Itseluottamukseni on hyvä.
Minua ei koskaan kiusattu alakoulussa
Pohdittavia aiheita alakouluvaiheesta
- hyvät ystäväni
- miten opettajat suhtautuivat minuun
- millainen rooli minulla oli koululuokassa
- millainen rooli minulla oli välitunneilla
- kaverit, joita pelkäsin
- kaverit, joista en pitänyt
- epäonnistumiseni koulussa
- onnistumiseni koulussa
- ketkä kannustivat minua
- rangaistukset koulussa
- mitä luokkakuvat kertovat
- vapaa-ajan harrastukset
- mitä tärkeää tapahtui perheessä
- suhteeni sisaruksiini
- mitä ajattelin itsestäni
MURROSIKÄ JA NUORUUS - VIIDES KEHITYSVAIHE 12 - 18
Eriksonin teoriaa kehittäneen Vaillantin mukaan murrosikäisen päätehtävänä on luoda uusi, vanhemmista itsenäistyneen nuoren identiteetti. Se sisältää tunteen siitä, että arvot on itse valitut ja että voi vapaasti tavoitella omia, itse rakentamiaan unelmia. Tässä vaiheessa on yleensä valittu oma vakaumus ja ideologinen näkemys, jotka tosin saattavat muuttua seuraavien vuosien aikana.
Erikson korostaa seksuaali-identiteetin rakentumista. Hän myös loi käsitteen: toinen mahdollisuus.
Nuoruusiässä ihminen muodostaa käsityksen siitä, mikä, kuka ja millainen hän on. Nuoruusikä on aktiivista minäkäsitysten käsittelyä ja pohdintaa. Toveripiiri muodostaa ympäristön, jonka vuorovaikutuksessa nuori rakentaa käsitystä itsestään. Aikaisempien ikäkausien minäkäsitykset ovat pohjana uuden minäkäsityksen rakentumiselle. Ne ovat olemassa epämääräisempinä ja eri asioihin painottuneina. Nyt nuori voi käyttää niitä hyväkseen ja samalla aktiivisesti etsii palautetta ja muodostaa uutta minäkäsitystä, joka on enemmän kuin aikaisempien käsitysten summa.
Olen ehdottanut erilaisia aiheita, joista jotkut voivat tuntua alueilta, jotka haluat pitää itselläsi. Ne ovat osa identiteettiäsi, mutta et halua pitää niitä osana "julkista" tarinaasi. Voit hyvin kirjoittaa muistelmien rinnalla lisätarinaa vain itsellesi. Kirjoittamisella sinänsä on parantava merkitys. Omien salaisuuksien kirjoittaminen voi auttaa erilaisten haavojen parantumisessa.
Tunnen itseni.
Hyväksyn itseni tällaisena kuin olen.
Minulla on selkeä seksuaali-identiteetti.
Sitoudun työtehtävissä.
Sitoudun ihmissuhteissani
Koen olevani sama persoona, sama minä kuin nuorena.
Pohdittavia aiheita nuoruusvaiheesta
- suhde omaan ulkonäköön
- harrastukset ja harrastuskaverit
- rakastumiset: toiveita, pettymyksiä, iloja ja suruja
- kouluympäristö, epäonnistumiset ja onnistumiset
LOPPUVIRSI
Sisareni sanoi 80-vuotispuheessaan minulle, että aloitti Anja blogin mistä vaan, se päättyy aina virteen. Kun kaksi vuotta sitten aloitin bogitekstien kirjoittamisen, asia ei suinkaan ollut niin. Vähitellen halu kertoa elämäni tärkeimmästä asiasta kasvoi. Valtion kirkon julkaisemat virret kertovat elämästä ja Jeesuksesta syvällisesti ja paremmin kuin itsen osaisin.
Olen kirjoittanut joitakin blogeja, joissa on selvä hengellinen sisältö ja se näkyy yleensä jo otsikossa. Tässä blogissa on edellä ollut vain psykologiaa, ihmisen hengellistä elämäkertaa ja siihen liittyviä kysymyksiä käsittelen ensi viikolla, kun käsittelen aikuisuuden alkua, keski-ikää ja vanhuutta. (KATSO>>>)
Haluan liittää virren myös tähän blogiin. Löysin virsikirjasta virolaisen virren 482, joka sopii hyvin tämän viikon ja ensiviikon teemaan: "Elämä on meri" ja sen tulkitsee hienosti Terje Kukk https://www.youtube.com/watch?v=EVTtUZMW4Zo