Eriksonin kehitysteoria

PERUSTURVALLISUUS, ARVOSTUS JA KIINTYMINEN

Erik Eriksonin mukaan perusturvallisuus rakentuu 0 - 1,5 vuoden iässä, jos lapsen tarpeita tyydytetään riittävästi. On tärkeää, että hänen elämässään on vähintään yksi hoivaava, pysyvä aikuinen, johon hän voi liittyä. Kun vauva kokee olevansa iloksi äidille (turva-aikuiselleen), ja lukee tämän silmistä ilon ja arvostuksen, hänelle rakentuu syvä, sanaton itsearvostuksen tunne. Sen varaan rakentuu myöhemmin sanoin kuvattava myönteinen minäkäsitys. 

Eriksonin ja kiintymyssuhdeteoreetikkojen mukaan perustavaa on vauvaikäisen liittyminen lähimpään hoivaajaansa. Jos kiintymistarpeeseen ei vastata riittävästi elämän alussa, vaikeutetaan lapsen kykyä sitoutua ihmissuhteissaan myöhemmin. 

Perhehoitajat voivat kokea turhauttavana, jos lapsi ei kiinny heihin. Irrallisuuden tunne saa myös lapsen tai varsinkin nuoren itse toivomaan siirtoa muualle, jos hän ajattelee löytävänsä ympäristön, joka miellyttää enemmän, kuten seuraavassa tapauksessa:

ITSENÄISYYS

Lapsen kasvun psyykkisesti itsenäiseksi yksilöksi on sanottu tapahtuvan kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana. Psykoanalyytikot puhuvat toisesta syntymästä. Ensimmäinen syntymä tapahtuu fyysisesti yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen ja toinen tapahtuu psyykkisesti, kun lapsi kolmen vuoden kehityksen jälkeen irtoaa äidistä ja syntyy omaksi itsekseen. On kärjistäen sanottu, että mitä enemmän lapsi on alle kolmevuotiaana riippuvainen äidistä, sitä parempi ja mitä enemmän hän on yli kolmevuotiaana irti äidistä, sitä parempi. 

Jos lapsen rakentumista omaksi yksilökseen ei ole tuettu ja itsenäisyyden tarvetta ei ole tyydytetty, hänen on vaikea myöhemmin rakentaa identiteettiään. Häneltä puuttuu kokemus siitå, että hän on ainutlaatuinen yksilö, joka on joissakin suhteissa erilainen ja joissakin suhteissa samanlainen kuin muut. Tällaisen lapsen on vaikea sanoa "ei" ja hän saattaa helposti olla kaveripiirin vietävissä. Aikuisen itsenäisen elämän aloittaminen voi tuntua vaikealta.

Tässä kehitysvaiheessa aikuisen tulee myös asettaa rajat lapselle. Jos lasta ei ole totutettu aikuisen asettamiin rajoihin kolmeen ikävuoteen mennessä, niiden asettaminen myöhemmin on hyvin työlästä ja sekä lasta että aikuista ja heidän vuorovaikutustaan kuormittavaa, 

MURROSIKÄ TOISENA MAHDOLLISUUTENA

Vaikka jokainen kehitysvaihe rakentuu edellisen pohjalle, murrosikä on aikaa, jolloin aikaisempien vaiheiden tyydyttämättömät kehitystarpeet vaativat oikeutustaan tulla tyydytetyksi. Vanhat haavat aukeavat ja voivat tulla hoidetuksi, ja siksi puhutaan toisesta mahdollisuudesta. 

Onnellisimmassa tapauksessa täysi-ikäistyvällä nuorella on murrosiän jälkeen riittävän ehjä identiteetti eli verrattain selkeä tunne siitä, kuka hän on ja mihin hän kuuluu. Sen pohjalta hänellä on kyky sitoutua ja se tekee mahdolliseksi pystyvyyden kestäviin ihmissuhteisiin. Sitoutumiskyky mahdollistaa myös pitkäjännitteisen toiminnan ja yleensä tavoitteiden saavuttamisen opiskelussa ja työelämässä.

KEHITYSTEHTÄVÄT AIKUISUUDESSA


Kuudennessa kehitysvaiheessa, aikuisuuden alussa, rakentuu tunne ja varmuus omasta arvosta parisuhteessa. - Tai se jää rakentumatta. Keski-ikäisyydessä keskeisenä on toiminta seuraavan suku-polven ja / tai yhteiskunnan hyväksi. On tärkeää, että ihminen kokee onnistuneensa kasvattajana ja / tai työelämässä saanut osakseen: hyväksyntää ja arvostusta. Erikson puhuu generatiivisuudesta.

Viimeisessä kehitysvaiheessa, vanhuudessa, ihmisen tulisi löytää tunne oman elämänsä eheydestä. Ilman sitä vanhuudesta tulee katkeraa. Elämän eheyden kokemukseen kuuluu tunne siitä, että on elänyt merkityksellisen, juuri itselleen sopivan elämän.

Olen Eriksonin teoriaa valaistakseni käyttänyt vertauskuvana maatuska-nukkea, jossa on sisäkkäin kerroksittain pienempiä nukkeja. Voimme ajatella, että kuvan maatuskalla on sisällään seitsemän pienempää nukkea, jotka kuvaavat hänen "sisällään" olevia aikaisempia kehitysvaiheita. Jokaisella aikaisemmalla vaiheella on vaikutusta siihen, millainen maatuska on nyt kahdeksannessa vaiheessa. Elämän eri tilanteissa ihmisellä saattaa aktivoitua jokin aikaisemman kerrostuman tunne ja ajattelu, jos tapahtuma jotenkin muistuttaa jotain varhemmin koettua. 

Jos aikaisemmissa kehitysvaiheissa on selvitty kehityksellisistä kriiseistä riittävän hyvin, vanhuudessa on helpompi työstää elettyä elämää ja lopulta tuntea sen olevan itselle sopiva paras mahdollinen elämä - ainoa mahdollinen elämä.