TERVETULOA LASTENSUOJELUN ROSOISUUDEN JA SITKEÄN SELVIYTYMISEN MAAILMAAN

TUNNELOIKKA AIKUISUUTEEN -KIRJA ILMESTYI 2.10.2020  KIRJAN TEKSTI ON MYÖS TÄLLÄ SIVUSTOLLA JA PDF-VERSIO LÖYTYY ALLA OLEVAN LINKIN KAUTTA

PDF-version julkaisin 16.9.2020

PDF <linkki 

URL-osoite        

https://documentcloud.adobe.com/link/review?uri=urn:aaid:scds:US:4bfd38f3-38da-4dd7-8c54-73898d3962e6

VOIT OTTAA MINUUN YHTEYTTÄ OHEISEN SIVUN KAUTTA SIIRRY>

LASTENSUOJELUASIAKKAIDEN TARINAT ON MERKITTY TÄHDELLÄ  - EMMA JA AINO OVAT KUVITTEELLISIA ESIMERKKIHAHMOJA, JOIDEN TARINAA ON KOROSTETTU VIHREÄLLÄ. - ALAVIITTEET NÄKYVÄT LOPUSSA.

SISÄLLYS : 

1. ERILAINEN LAPSUUS / HUOSTAANOTTO MAHDOLLISUUTENA / SELVIYTYMINEN / 

2. OMA TARINASI / PERINNÖLLISYYS JA YMPÄRISTÖ / 

3. MITÄ SAIT SYNNYINLAHJAKSI? / 

4. TUNTEET  / PUOLUSTUSMEKANISMIT.. / 

5. ELÄMÄN ROSOISUUS. / "KIRJAINLAPSET". / LÄHISUHDEVÄKIVALLAN JÄLJET.. / SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ.. / MIKÄ ON TOTTA?. / 

6. KOGNITIIVISEN TERAPIAN NÄKÖKULMA / PSYKOLOGISIA TYÖKALUJA.. / TUNNELUKOT../ 

7.. TULEVAISUUS JA TOIVO

ALUKSI

Tämä opas on keskittynyt lastensuojelun valoisaan puoleen: selviytymiseen ja selviytymisen tavoittelemiseen ja tukemiseen. Lastensuojelun parissa on paljon sankaritarinoita, joissa sankari on ennen kaikkea lapsi tai nuori, mutta se voi olla myös laitoksen työntekijä, sijaisvanhempi tai biologinen vanhempi. Toisaalta myös konnan rooli voi tarjoutua eri osapuolille yllättävän helposti - joskus syyttä ja joskus syystä. Opasta varten olen haastatellut sijaishuollossa kasvaneita aikuisia, mutta käytän myös muutamia aikaisemmissa kirjoissani julkaistuja tarinoita. Nimet on muutettu, mutta tarinat ovat tosia.

Sinä jälkihuoltoikäinen nuori, kirja on kirjoitettu erityisesti sinulle. Opas haluaa tarjota tietoa ja psykologisia työkaluja aikuisuuden alun haasteisiin sekä mahdollisuuden omahoitoon. Sivuilta löydät erilaisia tehtäväehdotuksia, joita voit käyttää hyödyksesi. Voit tehdä niitä järjestyksessä tai valikoida kiinnostavat tai ohittaa kaikki. Kirjan tehtävien tavoitteena on lisätä itsetuntemusta, voimaannuttaa ja auttaa käsittelemään hankalia tunteita. Sinulle erityisesti tarkoitettu teksti on korostettu violetilla.

Kiitän kaikkia haastateltavia tarinansa jakamisesta ja tytärtäni ja tyttärentytärtäni tekstin kommentoinnista. Kiitos perheeni eri-ikäisille jäsenille kuvitusavusta.

Olen kiitollinen että Maria Koivisto kommentoi tekstiä kognitiivisen terapian näkökulmasta. Kiitän kannustuksesta kolmea sosiaalialan rautaista ammattilaista: Lisa Sipilää, Kaisa Lepolaa ja ennen kaikkea jo nyt eläköitynyttä Mirja Lindstamia, joka oli vuosia esimieheni sosiaalitoimistossa ja korvaamaton tukeni sijaisvanhemmuuden kipukohdissa.

Suomen tietokirjailijat ry:tä kiitän saamastani apurahasta.

Forssassa 9.9.2020

Anja Laurila

1. ERILAINEN LAPSUUS

Monet nuoret kokevat, että heidän lapsuutensa on ollut erilainen kuin muiden. Aikuisuuden alku on oman historian ja sen tuomien haasteiden pohtimisen aikaa ja myös oman itsensä ja tarinansa hyväksymisen aikaa.

MUILLAKIN NUORILLA ON HAASTEITA

ASENNE RATKAISEE

HUOSTAANOTTO MAHDOLLISUUTENA

Ehjä perhe, jossa on rakkautta ja rajoja on ihanne. Mutta monet perheet ovat eri tavoin haavoittuneita ja toimivat vajavaisesti syystä tai toisesta. Kipein asia, jonka lapsi voi kohdata perheessään, on hylkääminen. Se jättää jälkensä mieleen ja tunteisiin.

Hylkäämistä voi tapahtua monessa eri muodossa. Lapsi voi kokea hylkäämisenä sen, että vanhemmat ovat välinpitämättömiä tai uppoutuvat liikaa työhönsä. Hylkääminen tulee aina kuvaan mukaan, kun vanhemmat käyttävät päihteitä. Vanhempien eron tai toisen kuoleman lapsi kokee usein hylkäämisenä ja ehkäpä voimakkain hylkää-miskokemus liittyy huostaanottoon, vaikka vanhemmat eivät edes olisi millään halun-neet luopua lapsestaan.

Lapsella on taipumus luulla, että hän on itse syyllinen siihen, että on tullut hylätyksi. Hän voi luulla, että jos olisi toiminut toisella tavalla, avioeroa ei olisi tullut, äiti ei olisi juonut tai huostaanottoa ei olisi tapahtunut. Lapsi voi alkaa nähdä itsensä syyllisenä ja tuntea häpeää, ellei hänelle selitetä tilannetta riittävän ymmärrettävästi.

Huostaanotettujen tarinoissa näkyvät sekä upeat mahdollisuudet että joskus riskien toteutuminen. Etukäteen ei voida tietää, olisiko lapsen parempi jäädä tukitoimien varassa omaan kotiinsa vai siirtyä sijaishuoltoon. On myös vaikea ennakoida, minkälainen sijoituspaikka olisi sopivin. Jälkeenpäin voidaan pohtia, olisiko tulos ollut parempi, jos sijaisperheen sijasta olisi valittu ammatillinen perhekoti tai laitos tai päinvastoin. Kristallipallolle olisi sosiaalityössä käyttöä, mutta sellaista ei ole.

Kun tuttu perhe katoaa ympäriltä, yksinäisyyden tunne valtaa mielen. Sijoitus outoon ympäristöön on aina haasteellista. Erään laajan tutkimuksen mukaan suurella osalla sijoitetuista lapsista kestää noin kaksi vuotta, ennen kuin he tuntevat olevansa uudessa ympäristössä kotona. Kaksi vuotta on pitkä aika sielun yksinäisyyttä lapsen historiassa. Joillakin yksinäisyyden tunne jatkuu aikuiseksi asti, ja ihminen tuntee olevansa aina vieraassa paikassa. Kuvan 8-vuotias Ossi-poika sai piirustustunnilla tehtäväksi piirtää perheen kuvan. Hänet oli huostaanotettu 6-vuotiaana ja hän oli piirtäessään ollut kolmannessa sijaiskodissaan muutaman kuukauden. Kuvassa oli vain poika itse ja tietokone. Perhe puuttui kuvasta - ja pojan tunnemaailmasta.

JÄLKIHUOLTO

Uusi jälkihuoltolaki tuli voimaan 2019 ja velvoittaa sijoittajakuntaa tukemaan nuorta kolme vuotta kauemmin kuin aikaisempi laki eli siihen asti, kunnes hän täyttää 25. Kokemuksiaan jälkihuollosta Uudellamaalla kertoo juuri sen päättänyt nuori:

Jälkihuolto on hieno asia. Olin kolme vuotta jälkihuoltoasiakkaana. Yleensä työntekijät vaihtuvat usein, mutta minulla oli onnea, kun työntekijäni vaihtui vain kerran. Laki tuli, kun jälkihuoltoni oli päättynyt ja vaikka ikäni puolesta kuuluisin sen piirin, en voi siihen kuitenkaan palata. Jälkihuollossa korostui mielestäni liikaa kaikki taloudellisten asioiden selvittely. Tuli hyvin selville miten saa haettua erilaisia tukia ja elää sosiaalitoimen asiakkaana. Olisin toivonut enemmän muunlaista tukea.

Ohjeeni jälkihuollossa oleville on, että jos sinusta tuntuu, ettet hyödy työntekijästäsi, ota selvää, voitko vaihtaa työntekijää. Ei pidä pelätä sitä, mitä pyyntö voi aiheuttaa. Ajattele, että sinulla on oikeus hyödylliseen jälkihuoltoon.

IHMISTEN ERILAISUUS

Me ihmiset olemme kovin erilaisia jo syntymästä lähtien. Meillä on taipumus tuntea ja toimia samanlaisissa tilanteissa eri tavoin, tai voimme toimia samalla tavoin eri syistä. Esimerkiksi jos perheen aikuiset riitelevät nuoren läsnä ollessa, tämä voi paeta tilannetta tai sulkeutua puhumattomaksi, kun toinen voi osallistua riitaan ja hyökätä sanallisesti tai jopa fyysisesti aikuisen kimppuun. Sohvalla television ääressä voi olla kaksi nuorta, joiden silmistä vuotaa kyyneleitä. Näyttäisi siltä, että molemmat tuntevat samoin. Mutta saattaakin olla niin, että toinen eläytyy rakkaustarinaan ja liikuttuu toisten onnesta, kun taas toinen muistaa oman pieleen menneen suhteensa ja sen loppumisen ja itkee eron suruaan.

Me synnymme erilaisina ja ympäristö muokkaa meistä erilaisia. Ns. tavallisessa perheessä kasvaneet voivat helpommin löytää vastauksia psykologiankirjoista siihen, miksi ovat sellaisia kuin ovat. Syntymäkodissaan hankalissa oloissa kasvaneet ja huostaanoton kokeneet joutuvat suurempien haasteiden eteen yrittäessään pohtia oman elämänsä syy- ja seuraussuhteita: mikä johtuu mistäkin ja miksi he toimivat ihmissuhteissaan niin kuin toimivat.

Meillä jokaisella on oma tarinamme ja jopa monta tarinaa itsestämme. Tärkein tarina on se, jonka kerromme itsellemme itsestämme. Se sisältää yleensä vastauksia kysymyksiin: kuka minä olen / millainen minä olen / mihin minä kuulun / mitä osaan / miksi olen sellainen kuin olen

Tämän oppaan äärellä voit lisäksi kysyä: Onko minulla tunnelukkoja ja miten saisin mahdolliset lukkoni auki?

Tarinoiden erilaisia taustoja jälkihuollossa

Kun tutustut uuteen ihmiseen, saatat kertoa heti osia tarinastasi. Ehkä et halua kertoa kasvamisesta syntymäperheen ulkopuolella - ainakaan heti alkuun. Et ehkä halua alkaa vastata kysymyksiin, joita kertomisesta yleensä seuraa. Nykyään moni kertoo tarinaansa julkisesti, mutta usein kuitenkin nimettömyyden suojassa. Nimettömyys voi suojata itseä ja syntymävanhempia. Kaikki eivät ole valmiita "antamaan kasvojaan" lastensuojelu-asiakkuudelle. Jokaisella on oikeus valita, mitä haluaa kertoa muille ja medialle.

Tarinoiden lähtökohtatekijät ovat jälkihuoltovaiheessa kovin erilaiset. Jokaisen lastensuo-jeluasiakkuudessa on omat erityispiirteensä. Voit miettiä seuraavien kysymysten avulla oman historiasi tapahtumia. Seuraavat seitsemän sijaishuollon ympäristötekijää ovat muo-vanneet sinua.

1. Huostaanoton ajankohta: Minkä ikäisenä huostaanottosi on tapahtunut?

Alle 2-vuotiaana varsinaisia muistoja syntymäkodista ei ole, mutta ero vanhemmasta haavoittaa, samalla kuitenkin mahdollistuu kiinteän suhteen muodostuminen sijaisperheen jäseniin / 2-vuotiaana, jolloin kaikenlaiset muutokset ovat lapselle vaikeita / leikki-ikäisenä, jolloin kiintymys biologiseen vanhempaan on yleensä rakentunut ja lapsi haavoittuu, kun siteitä katkotaan / kouluikäisenä, jolloin psyyke on suhteellisen vakaa ja valmius kohdata muutoksia on parempi kuin aikaisemmin / murrosikäisenä tai nuoruusvaiheessa, jolloin huostaanotto toimii osana luontaista itsenäistymisprosessia

2. Huostaanoton peruste: Mikä on ollut huostaanoton pääasiallisin peruste? Riittämätön vanhemmuus esimerkiksi päihteiden käytön vuoksi / vanhempien tai toisen vanhemman fyysinen tai psyykkinen sairaus tai kuolema / itsestäsi johtuvat syyt

3. Aloite: Mikä taho on ollut aloitteellinen huostaanotossa? Lastensuojelun viranomaiset ja lastensuojeluilmoitusten tekijöinä: päiväkodin tai koulun henkilöstö, naapurit tai sukulaiset / biologiset vanhemmat / sinä itse

4. Sijaishuoltopaikka: Millainen on ollut pääasiallisin sijoituspaikkasi? sijaisperhe: ei muita lapsia / ei muita sijoitettuja lapsia / yksi tai useita sijoitettuja lapsia, mutta ei biologisia lapsia / perheessä sekä sijoitettuja että biologisia lapsia / isovanhemman/iso-vanhempien koti, muu sukulaisperhe / ammatillinen perhekoti / laitos

5. Biologisten vanhempien asema ja merkitys: Minkälainen on ollut suhteesi biologisiin vanhempiisi? läheinen suhde, säännölliset kotilomat / läheinen suhde, säännölliset tapaamiset, ei kotilomia / etäinen suhde, tapaamiset epäsäännölliset / ei lainkaan tapaamisia tai pitkiä aikoja ilman tapaamisia / Minkälainen on ollut biologisten vanhempien ja sijaishuollon aikuisten yhteistyö? biologisilla vanhemmilla ja sijaisvanhemmilla/laitoksen työntekijöillä hyvä tai tavallinen yhteistyösuhde / biologisilla vanhemmilla ja sijaisvanhemmilla/laitoksen työntekijöillä ongelmia yhteistyössä

6. Sijoituksen jatkuvuus: Onko sijoituspaikka vaihtunut vai onko se ollut pysyvä?

7. Sijoituspaikan laatu: Oletko kokenut pitkäaikaisimman sijoituspaikkasi hyväksi, riittävän hyväksi, melko huonoksi vai todella huonoksi. - Oletko kokenut laiminlyöntiä, henkistä, fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa sijoituspaikassa?

Eräs aika tavallinen tarina voisi olla edelliset näkökohdat huomioon ottaen seuraavanlainen: Huostaanotto tapahtui, kun Janica oli puolitoistavuotias (1.). Janican äiti oli yksinhuoltaja ja käytti päihteitä, mistä johtui riittämätön vanhemmuus (2.). Päiväkodin johtaja teki lastensuojeluilmoituksen (3.) ja viranomaiset päätyivät tukitoimien jälkeen huostaanottoon. Janica vietiin ensin lastenkotiin ja siirrettiin pian sijaisperheeseen, jossa oli ennestään yksi kouluikäinen biologinen lapsi ja yksi 3-vuotias sijoitettu lapsi (4.). Biologiseen äitiin oli läheinen suhde, mutta kotilomia ei ollut. Äiti sai käydä katsomassa, kun oli selvin päin. Janican suhde äitiin ei lopulta muodostunut läheiseksi (5.). Sijaisvanhempien ja äidin suhteessa oli ajoittain ongelmia. Sijoitus oli pysyvä (6.) ja Janica arvioi sijaiskodin riittävän hyväksi (7.).

Psykologiassa puhutaan avainkokemuksista, joilla tarkoitetaan sellaisia elämän-tapahtumia, jotka ovat olleet ainakin jossain määrin käänteentekeviä ja muovanneet ihmistä. Ne voivat olla joko negatiivisiksi tai positiivisiksi koettuja. Joissakin terapioissa ihmisen toivotaan kertovan alkuhaastattelussa viisi elämänsä avainkokemusta. Siitä muodostuu jo lyhyt ja tiivistetty elämäntarina.

Esimerkki: "Tatun" elämässä ne olivat: Äidin lähtö perheestä, päiväkodin aloitta-minen, huostaanotto seurauksineen, seurustelun aloittaminen, seurustelun päätty-minen. "Katjan" avainkokemuksia olivat: Isä pahoinpiteli äidin sairaalakuntoon, muut-to sijaiskotiin, seksuaalinen hyväksikäyttö, terapian aloittaminen, taidepainotteisen lukion aloittaminen.

Elämäsi yksi avainkokemus on luultavasti huostaanotto, mutta sinulla on muitakin avainkokemuksia, jotka ovat tehneet sinusta sinut. Mieti, mitkä viisi kokemusta voisit tällä hetkellä nimetä elämäsi avainkokemuksiksi?

SELVIYTYMINEN

MEDIASSA KERROTTUA

Kansanedustaja Sanna Antikainen kertoi oman tarinansa keväällä 2019 "Me naiset" -lehdessä. Hänen tarinastaan saa karun kuvan siitä, mitä on elää lastensuojeluperheessä. Mutta siinä tulevat esiin myös hänen selviytymiskeinonsa ja ulkopuolinen tuki, joka auttoi. Hän kuvaili jutussa hankalia tunteitaan, jotka vieläkin puhkeavat esiin tilanteissa, jotka muistuttavat menneisyydestä.

Tunnettu lahjakas näyttelijä ja ohjaaja Pamela Tola kertoo elämästään Pirkka-lehdessä ja haluaa rohkaista muita, joilla on ollut vaikea lapsuus:

KATSOTTAVISSA >

Keski-ikäinen poliisi Sami Isoniemi on kasvanut sijaiskodissa ja tekee väitöskirjaa lastensuojelun alueelta. Hän on tiedostanut sen, että huostaanotto ja sijaisperhe ovat auttaneet häntä selviytymään elämässä.

KATSO >

Historiallista näkökulmaa aiheeseen antaa vuonna 1968 tehty dokumentti huutolaisena kasvaneista: 

AREENAAN >

Muiden tarinoihin tutustuminen antaa vertaistukea ja toisaalta omaa tarinaansa voi rakentaa vertailemalla sitä toisten tarinoihin. Sinulla on oikeus saada nähtäväksesi lastensuojelun paperit, jotka koskevat itseäsi. Jossain elämänvaiheessa niihin kannattaisi tutustua. Jos itsestäsi tuntuu, että sinut ja perheesi esiintyvät virheellisessä valossa, voit kirjoittaa oman tarinasi ja lähettää sen sijoittajakuntaan säilytettäväksi yhdessä omien asiapapereidesi kanssa. Teko eheyttäisi sinua itseäsi. Tietoisuus virheellisestä tarinasta - vieläpä virallisesta - on minäkäsitystä ja omaa identiteettiä haavoittava.

Omaa tarinaa pohtiessa voi myös tutustua siihen, mitä huostaanotosta kerrotaan virallisella taholla Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen sivuilla:

KÄSIKIRJA >

LASTENSUOJELUA 50-LUVULLA

Haastattelin keski-ikäistä "Erkkiä" 90-luvulla kirjaani "Lainaksi annettu lapsi". Hän kertoi juuriensa etsinnästä ja kasvamisestaan maatilalla sijaiskodissa, jossa käytettiin herkästi ruumiillisia rangaistuksia ja teetettiin jatkuvasti raskaita töitä. Kyläläiset puuttuivat lopulta väärinkäytöksiin ja Erkille tarjottiin uusi sijaiskoti naapurista.

Erkin lastensuojeluasiakkuus alkoi aikana, jolloin hyvinvointiyhteiskuntaa ei ollut vielä olemassa. Erkki oli äitinsä avioton lapsi. Siihen aikaan aviottoman lapsen saaminen oli äidille suuri häpeä. Mahdollisuutta lailliseen aborttiin ei ollut ja moni raskaana ollut nuori nainen teki itsemurhan tai kuoli laittoman abortin aiheuttamiin komplikaatioihin. Erkin äiti oli säännöllisesti työssä käyvä nuori nainen, jolla oli jo yksi avioton poika sukulaisten hoidossa. Koska kunnallista päivähoitoa ei ollut, esimerkiksi lesket saattoivat joutua jättämään lapsensa lastenkotiin mennessään töihin. Sen ajan yhteiskunnassa ei yksinhuoltajan ollut mahdollista elää sosiaalitukien avulla lastensa kanssa omassa kodissaan kuten nykyään.

50-luvulla Helsingissä oli kova asuntopula ja Erkin äiti asui asuntolassa, jossa ei voi-nut pitää lapsia luonaan. Lapsen synnyttyä äiti pääsi tilapäisesti hyväntekeväi-syysjärjestön ylläpitämään ensikotia vastaavaan "kotiin". Äiti oli taitava ammatti-ihminen ja sai vakituisen työpaikan, kun Erkki oli 4kk ikäinen. Hän vei Erkin lastenkotiin, eikä käynyt vauvaansa katsomassa. Ehkä hänen oli helpompi unohtaa vauvansa kuin kestää aina uudelleen eroamisten tuska. Äiti avioitui myöhemmin ja muutti poikiensa sukunimen aviomiehensä sukunimeksi. Ehkä hän elätteli toiveita, että heistä tulisi perhe. Niin ei kuitenkaan käynyt ja äidin elämä alkoi myöhemmin luisua alamäkeen.

Aikaisemman haastattelun aikana Erkillä oli koossa vain osa tarinastaan ja kova tuska siitä, että ei tiennyt tiedusteluistaan huolimatta isästään mitään. Myöhemmin lainsäädäntöä muutettiin ja lastensuojeluasiakkaille tuli oikeus saada tutustua omiin asiakirjoihinsa. Erkkikin sai kopiot papereistaan ja niistä ilmeni myös "elatusvelvollisen makaajan" nimi.

Erkin sijoituspolku oli monivaiheinen. Sijoituspaikat vaihtuivat jo alussa. Erkki palasi ensimmäisestä sijaiskodista kaksi kertaa lastenkotiin. On turha pohtia minkälainen tarinasta olisi tullut, jos Erkki olisi jäänyt hyvään lastenkotiin tai saanut heti pitkäaikaisen hyvän sijaisperheen tai hän olisi saanut tavata äitiä säännöllisesti. Erilainen tarina se kuitenkin olisi ollut. Onneksi nykyään ei enää tällaisia tarinoita rakennu.

Nykyisessä hyvinvointiyhteiskunnassa yksinhuoltajaäidille olisi järjestynyt asunto. Hän olisi saanut lapsensa päivähoitoon, kun meni töihin. Talous olisi ollut turvattu, koska lapsilisä on kohtuullisen iso, samoin kuin isän maksama elatusapu. Äiti olisi voinut oman valintansa mu-kaan jäädä kotiin hoitamaan lasta ja elää tukien avulla.

Erkki oli kaksivuotias, kun hänet siirrettiin lastenkodista perhehoitoon. Siinä vaiheessa hänestä sanotaan: "Lastenkodissa häntä pidetään herttaisena lapsena. Kukaan omaisista ei ole käynyt katsomassa." Näyttää siltä, että Erkki on ollut suhteellisen normaali lapsi. Mutta siirtyminen vieraaseen ympäristöön on nimenomaan kaksivuotiaalle traumaattinen kokemus. Niinpä runsaan puolen vuoden kuluttua Erkki oireilee pahaa oloaan sijaisperheessä.

Sosiaalityöntekijän kotikäyntikertomuksen mukaan vajaa kolmivuotiaan Erkin käyttäytyminen oli varsin häiriintynyttä. "Jatkuva poikkeava käyttäytyminen... On kerran suinpäin kävellyt järveen, törmäilee päin seiniä, ajoneuvoja ym... Sekä päivällä että yöllä huutaa suoraa huutoa ilman näkyvää aihetta, ei vihamielinen eikä väkivaltainen vaikka huitoo ympärilleen, potkii. Ei osaa käyttää lusikkaa, kaikki syödään käsin. Ei ole oppinut kuivaksi". Myöhemmin Erkki oli psykologin tutkimuksissa, sen mukaan levottomuus oli edelleen huomattavaa ja älyllisessä kehityksessä todettiin selvää viivettä. Hänen kohdallaan kuka tahansa ammattilainen olisi voinut todeta, että ennuste on huono. Erkin ei ollut myöskään mahdollista rakentaa turvallista kiintymyssuhdetta, koska hoitopaikka vaihtui useaan kertaan. Hän joutui alle kolmevuotiaana kokemaan viisi eroa tutusta ympäristöstä.

Kun Erkki kahden perhekotijakson ja kolmen lastenkotijakson jälkeen sijoitettiin neljävuotiaana maalaistaloon, käyttäytyminen alkoi muuttua myönteiseen suuntaan. Kymmenenvuotiaana levottomuutta ja keskit-tymiskyvyttömyyttä oli edelleen huomattavasti, mutta älyllinen kehitys vastasi testien mukaan omaa ikätasoa. Psykologin lausunnossa sano-taan: "Pidätettyä ja torjuttua aggressiota on paljon. Mahdollisesti hänen aggressionsa voivat saada epäterveitä ilmaisumuotoja."

Kuten edellä kerrottiin, Erkki vaihtoi sittemmin sijaiskotia naapureiden aloitteesta. Hän siirtyi myöhemmin ammattikouluun sijoittajakun-taansa. Kun Erkki täytti kuusitoista ja joutui omilleen, hänen valvojansa arvioi Erkin tulevaisuuden mahdollisuudet epävarmoiksi ja lisäsi: "Useita muistutuksia koulussa, asianomainen itse kyllä yrittää parhaansa."

Erkki on nyt eläkeikää lähestyvä yrittäjä, joka edelleen työllistää yrityksessään useamman henkilön. Hänen nuoruudessaan solmima avioliittonsa on kestänyt ja vaimo työskentelee samassa yrityksessä.

Heillä on kolme aikuista lasta ja monta lastenlasta. Vaikean alun jälkeen Erkki on selviytynyt hyvin. Erkin elämän suojaavia tekijöitä ovat olleet ulospäinsuuntautuneisuus ja sosiaalinen taitavuus sekä hyvien kädentaitojen ja ammattimenestyksen tuoma myönteinen minäkäsitys. Vaimon tuella on myös ollut selviytymisessä ratkaiseva merkitys.

VÄLINPITÄMÄTÖN ÄITI JA KATULAPSET

Pitkittäistutkimusten mukaan liian tiukka kontrolli on lapselle pahasta, mutta kaik-kein pahinta on vanhempien välinpitämättömyys. Jotkut ovat saaneet sellaisissa oloissa haavoja, joiden paikkailuun menee paljon energiaa myöhemmin. Eräs välinpitämättömän äidin 8-vuotiaana huostaanotettu tyttö muistelee lapsuuttaan:

Minä olin katulapsi, jo ihan pienenä saatoin olla kahteentoista asti ulkona, eikä kukaan kaivannut. Äiti joi ja kulki milloin missäkin ja kotona oli äidinisä, joka ei saanut minulle ja veljelle mitään kuria. Velikin alkoi olla kymmenvuotiaasta öitä poissa. Minä elin sekavassa maailmassa, jossa kukaan ei pitänyt huolta. Olin aina ulkona paitsi silloin, kun tuli nälkä ja menin sisälle ja sitten vaan ranskalaisia uuniin. Ei äiti minulle koskaan ollut paha, mutta ei hän minusta huolehtinutkaan. Joulunakaan hän ei ostanut mitään lahjoja, täti niitä sitten antoi.

Kun me mentiin sosiaalitoimistoon ja äiti oli käskenyt minun sanoa, että en halua sijaiskotiin ja minä tottelin ja vakuuttelin, etten halua pois kotoa. Sitten kahden viikon kuluttua me taas mentiin uudestaan ja nyt äiti käski, että minun pitääkin sanoa, että minä haluan sijaiskotiin ja niin sitten sanoin.

Huostaanottotilanteessa halutaan aina kuulla lasta. Joskus lapselle tulee siitä väärä käsitys, että hän on itse päättänyt huostaanotostaan. Se voi aiheuttaa väärää syyllisyyttä. Lapsi voi myös myöhemmin sijaiskodissa katua mielipidettään ja luulla, että huostaanotto olisi vältetty, jos hän olisi itse sanonut, ettei halua pois kotoa. Päätös on kuitenkin aina aikuisten tekemä ja vastuu huostaanotosta on aikuisilla.

Edellisen tarinan tytöllä on ollut elämässään kolme eri kokemusta, jotka lisäävät lapselle riskiä saada elämäänsä väärän syyllisyyden taakka: Äidin alkoholismi, vanhempien avioero ja itse ilmaistu toivomus huostaanotosta. Kuitenkin hän oli selviytynyt tasapainoiseksi aikuiseksi hyvän sijaiskodin tuella.

ALKOHOLISTIÄITI JA TYTTÄREN HÄPEÄ

Alkoholistien lapset saattavat kantaa syyllisyyttä vanhemman juomisesta. Lapsella saattaa olla se harhakäsitys, että hänen oma käyttäytymisensä sai äidin taas sortumaan juomiseen. Kukaan lapsi ei ole syyllinen vanhemman juomiseen, eikä kenenkään pitäisi kantaa häpeää siitä, että vanhempi juo. Syyllisyyden ja häpeän haavojen hoitaminen on osa eheytymisprosessia, jonka moni joutuu käymään päästäkseen tasapainoon. Lastensuojeluperheen tapahtumiin liittyy lapsen mielessä paljon häpeää, joka voi jäädä elämään uskomuksena, että myös itsessä on jotain hävettävää. Seuraava melko tyypillinen tarina alkoholistiäidin tyttären elämästä päättyi hyvin. Menneisyys oli käsitelty ja itsetunto kohdillaan.

Äitini on alkoholisti. Vanhempani erosivat isän juomisen takia, kun olin viisivuotias. Minä tunsin aina, että äiti on erilainen ja perheemme on erilainen kuin muut.

Muistan kyllä pulloja pöydänjalan vieressä. Muistan särkylääkkeitä ja äidin päänsärkykohtauksia ja yllättäviä sairaalareissuja ja terveyden reistailuja ja kaikkeen siihen liittyi aina jotain salaperäistä enkä tajun-nut, mitä se oli. Muistan kuinka hartaasti toivoin, että minulla olisi tavallinen äiti. Perheeseemme liittyi jotain hävettävää ja kuvittelin silloin, että koko kaupunki tietää meidän perheen häpeän.

Olin lapsista vanhin ja ainoa tytär. Minusta tuli perheen vastuunkantaja, johon äiti tukeutui. En saanut elää lapsuutta. Äiti esimerkiksi saattoi lähettää minut kauppaan ilmoittamaan, ettemme pysty vielä maksamaan erääntynyttä ruokalaskua ja samalla pyytämään, että saisin silti tehdä tarvittavat ostokset. Äiti lähetti minut myös sosiaalitoimistoon hakemaan perheelle avustusta.

Äidin lähellä oli turvaton olo, hän ei jaksanut paneutua meihin lapsiin. Äidin käyttäytyminen oli yleensä arvaamatonta. Hän saattoi joutua helposti raivon valtaan, mutta saattoi joskus halatakin - tosin minua vähemmän kuin veljiäni. Joskus meillä tulvi vastaan kakun tuoksu, kun tulimme koulusta. Äiti oli hyvä näyttelijä ja joskus hän innostui hulluttelemaan. Oli meillä hauskojakin hetkiä. Äidin mielialat vaihtelivat voimakkaasti. Usein raivon kohteena olin minä, joka olin kuulema ihan kuin isäni tai vielä pahempaa: minä muistutin isän äitiä.

Pelkäsin kymmenvuotiaana aivan hirveästi, että äiti kuolee. Ehkä se oli verhottua vihaa. Vasta murrosiässä viha puhkesi avoimeksi ja samalla huoli äidistä jatkui. Olin pienestä asti äidilleni äiti, samastuin häneen voimakkaasti ja siksi tunsin hänen poikkeavuudestaan häpeää. Äidin miesystävät olivat ajoittain häpeän aihe, toisaalta toivoin, että hän olisi solminut uuden avioliiton, että joku muu olisi alkanut pitää hänestä huolta.

Sain sijaiskodin, jonka lämpö ja rakkaus korvasivat minulle lapsuuteni tunnetyhjyyden. Pääsin maalle sukuun, jossa välitettiin toinen toisistaan. Aluksi minusta oli moni asia täysin käsittämätöntä, esimerkiksi se, että syötiin kellon eikä nälän mukaan ja kaikki istuivat yhdessä syömässä. Kotiintuloajat tuntuivat myös omituisilta enkä meinannut millään niihin tottua. Kun koulussa tytöt sanoivat, että heilläkin on kotiintuloajat, aloin uskoa että se kuuluu asiaan.

Nyt minulla oli ensimmäisen kerran naisen malli ja minä oikein imin itseeni uuden äidin tavan elää. Nytkin minun tapani elää ja olla on ihan sieltä sijaiskodista.

AMERIKKALAINEN SANKARITARINA

Seuraava selviytymistarina kertoo amerikkalaisesta John Seitasta[2], jolla oli nuorena takanaan uskomaton määrä hylkäämiskokemuksia ja niiden pohjalta kehittynyt hylkäämisen tunnelukko. Hylkäämisen tunnelukolla tarkoitetaan lapsuuden aikaisten hylkäämiskokemusten jättämiä vaikutuksia käyttäytymiseen. Pelko hylätyksi tulemisesta värittää ajattelua ja tunne-elämää ja käyttäytymistä[3].

John Seita oli 50-luvulla syntynyt yksinhuoltajaäidin poika, joka ei tiennyt, kuka hänen isänsä oli. Äiti oli alkoholisoitunut ja Johnilla oli monia sisaruksia, joilla oli eri isät. Lastensuojelu yritti auttaa häntä erilaisin tukitoimin mutta turhaan. Kun hän oli kahdeksanvuotias, hänet otettiin huostaan ja neljän vuoden ja kahdentoista sijoituspaikan jälkeen, hänet haluttiin erottaa omasta yhteisöstään ja kaveripiiristä ja lähetettiin toisessa osavaltiossa sijaitsevaan laitokseen. Hänelle sanottiin, että hän ei luultavasti tapaa koskaan enää äitiään.

Johnista oli siinä vaiheessa jo kasvanut poika, joka vihasi. Hän ei luottanut opettajiin, eikä lastensuojelun työntekijöihin, hän oli taistellut sijaisvanhempia vastaan ja oli karkaillut jatkuvasti. Huostaanotto ja sijaisperheiden vaihtuminen olivat saaneet hänet uskomaan, että hän oli hävettävästi erilainen. Itsesäälin tunteen värittämä minäkäsitys pohjautui sijaiskotien vaihtumisen takia siihen ajatukseen, että hän oli "viallinen tavara" eli tavara, jonka ostaja saa palauttaa, koska siinä on vikaa. Hänethän oli palautettu monta kertaa viranomaisten käsiin uudelleen sijoitettavaksi.

Johnin selviytymiskeino hylkäämisen tunnelukkoon oli ylikompensaatio. Sillä tarkoitetaan käyttäytymistä, jossa tunnelukon omaava ikään kuin hyökkää omaa ongelmaansa vastaan käyttäytymällä samoin kuin tunnelukon aiheuttajat. John kehitti itsestään hylkääjän. Hän vastusti kaikkia lastensuoje-luhenkilöstön ehdotuksia. Hän päästi heidät lähelle itseään vain jouduttuaan vaikeaan kriisiin. Kun hän oli heidän avullaan selviytynyt kriisistä, hän hylkäsi heidät heti uudelleen olemalla kylmä ja etäinen. Hän loukkasi sitkeimpiäkin auttajia ja käytti törkeää kieltä. Hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että tulisi itse auttajan hylkäämäksi myöhemmin.

Uudessa laitoksessa Johnin oli tarkoitus osallistua Larry Brendtron kehit-tämään nuoria tukevaan ohjelmaan. Mutta John ei suostunut alkuhaas-tattelussa Larryn kanssa yhteistyöhön vaan ilmoitti, ettei halua puhua mitään eikä jäädä siihen kirottuun laitokseen. Lopulta John kuitenkin osallistui ohjelmaan.

Ensimmäinen aikuinen, johon John alkoi luottaa, oli urheilusta kiinnostunut ohjaaja, joka alkoi tuttavuuden alussa väitellä hänen kanssaan tuttujen urheilujoukkueiden paremmuudesta. John Seita kuvaa, että mies tuli hänen elämäänsä takaoven kautta. Hän toimi vaistonvaraisesti, eikä yrittänytkään alkuun muodostaa sidettä Johniin.

Erilaisen tuen turvin John selviytyi lopulta hyvään aikuisuuteen. Hänestä tuli filosofian tohtori ja sosiaalialan professori, joka on paljon tutkinut lastensuojeluasiakkuutta ja kirjoittanut huostaan otettujen lasten elämästä. Hän on nyt myöhemmin tehnyt lapsena vihaamansa Larry Brentdronin kanssa paljon hyvää yhteistyötä.

John Seita on luonut käsitteen: Perheen etuoikeus (Family privilege). Hänellä itsellään on sekä käytännön kokemusta että teoreettista tietoa siitä, miltä tuntuu, kun perhe onkin muiden etuoikeus, ja se puuttuu itseltä - vaikka sen pitäisi olla jokaisen lapsen ja nuoren perusoikeus.

RESILIENSSI

Edellisten tarinoiden kaltaisia selviytymiskykyisiä henkilöitä kuvataan adjektiivilla resilientti. Jokainen joutuu kohtaamaan elämässä vastoinkäymisiä ja itselleen epämieluisia muutoksia. Sairaudet, erot rakkaista, taloudelliset ongelmat ja oman yhteiskunnan tai globaalin maailman kriisien aiheuttamat seuraukset muuttavat maailmaa ja yksit-täisen ihmisen elämää. Suhtautumisessa negatiivisiin muutoksiin ja niiden vaiku-tuksista selviytymiseen meitä auttaa ominaisuus nimeltä resilienssi. Sanalla tarkoi- tetaan eräänlaista psyykkistä joustavuutta ja palautumiskykyä, sitä kuvataan myös sanalla muutosketteryys. Resilienssi on osittain synnynnäistä, osittain ympäristön muovaamaa ja se voi rakentua koko elämän ajan. Ihminen voi myös tietoisesti lisätä omaa resilienssiään opettelemalla taitoja, joiden avulla pystyy käsittelemään elämän kielteisiä muutoksia ja vastoinkäymisiään.

ERILAISIA SELVIYTYJIÄ

Jos ihmisen tunne-elämä on erityisherkkää, selviytyminen vastoinkäymisistä on haasteellisempaa kuin niillä, jotka ovat luonnostaan tunne-elämältään tasaisia. Voidaan ajatella, että toisaalta tilanteessa vaikuttaa tunteiden syvyys, toisaalta kyky auttaa itseään. Jos erityisherkkä tai muuten voimakkaasti tunteva omaa selviytymistaitoja, hän voi selviytyä katastrofista pinnalle nopeammin kuin luontaisesti tyyni ja tasainen.

Ongelman kohtaaminen silmästä silmään auttaa selviytymisessä, ongelmaa pake-neminen ei auta. Jotkut voivat kieltäytyä ajattelemasta koko asiaa, mutta sisäiset uhkakuvat myllertävät tiedostamattomasti ja saattavat pulpahtaa pintaan millä hetkellä tahansa.

Vastoinkäymisten tullen voi omaa ajatteluaan tietoisesti ohjata myönteisempään suuntaan ja sillä tavalla tasapainottaa mielialaansa. Menneisyydestä voi kaivaa muistikuvia onnistumisista ja muita hyviä muistoja. Myös tulevaisuuteen voi mielessään sijoittaa onnistumisia ja onnellisia elämäntapahtumia. Optimistille se on helpompaa kuin pessimistille, mutta jos tietää olevansa pessimisti, voi tiedostaa taipumuksensa ja tietoisesti opetella ajattelemaan toisin, vaikka aluksi ei oikein uskoisikaan myönteisempään ajatusvaihtoehtoon. Tulevan hyvän odotus voi vähitellen tuntua realistiselta vaihtoehdolta.

SURUTYÖ

Ihmisen kohtaamat erilaiset vakavat menetykset - oman terveyden, maineen, rahan, läheisen ihmisen, oman kodin jne - käynnistävät tunteiden vyöryn, jota kutsutaan surutyöksi ja jossa on erilaisia vaiheita. Jokaisen kriisi ja surun polku on yksilöllinen. Usein ihminen luulee päässeensä jo eteenpäin, kunnes huomaa, että onkin taantunut edelliseen vaiheeseen. Ihminen voi myös kieltäytyä ajattelemasta menetystään, jolloin tunne koteloituu sisimpään. Monella huostaanotetulla on jäänyt aikoinaan surutyö tekemättä ja kodin menetyksen aiheuttama tunnetaakka on jäänyt käsittelemättä. On vaarana, että uusien menetysten kohdalla koteloitunut suru voi aktivoitua ja kasvattaa surun voimaa. Surun voi myös ohittaa uppoutumalla harrastuksiin tai työhön. Monet solmivat seurustelun päätyttyä laastarisuhteen, jolloin ohitettu suru kuitenkin verottaa uutta ihmissuhdetta.

Menetyksen käsittely alkaa ns. shokkivaiheella. Ihminen ei usko, että menetys on todellinen. Tunteetkin ovat jäässä. Mieli ikään kuin valmistautuu kohtaamaan totuuden. Alun kieltämisvaiheen jälkeen alkaa tunteiden vyöry ja varsinainen surutyön prosessi. Seuraavassa taulukossa kuvataan, millaisia ajatuksia ja tunteita kriisin käsittelyyn liittyy. Ajatukset vaikuttavat tunteisiin ja tunteet vaikuttavat ajatuksiin - ja aika parantaa.

Surutyössä on kuljettava hankalien tunteiden vaiheiden läpi. On vain suostuttava niihin. Ne ovat eräänlainen tunnehinta siitä, että elämässä on ollut jotain niin arvokasta. Mutta tunteiden käsittely ja myönteisten ajatusten tietoinen etsiminen ja muut selviytymiskeinot auttavat ajan myötä ja nopeuttavat toipumista. Kirjoitin 20-vuotiaana runon nimeltä Surija

Olin elämäntilanteeseeni liittyvän surutyön toisessa reaktiovaiheessa. Olin silloin vakuuttunut siitä, että en voisi koskaan elämässäni enää olla onnellinen. Miten väärässä silloin olinkaan!

SELVIYTYMISKEINOT

Israelilaiset Antonovski ja Ayalon ovat tutkineet ihmisten käyttämiä hallintakeinoja äkkinäisen kriisin kohdatessa. Antonovskin mukaan elämää voi verrata lentokoneen etenemiseen. Välillä on turbulenssia ja kone putoaa. Erilaiset selviytymiskeinot auttavat konetta nousemaan taas takaisin radalleen ja elämä jatkuu - ehkä toisenlaisena, mutta siedettävänä. Antonovskin mukaan Hyvä selviytymiskeino on sellainen, joka vähentää pahanolontunnetta ja toimii samalla ongelmanratkaisun suuntaisesti. - Tai ei ainakaan aiheuta lisää ongelmia.

Kun ihminen lyö päänsä seinään ja saa kuhmun, biologia alkaa heti toimia siten, että kuhmu paranee vähitellen. Tunnealueen kuhmujen kohdalla ihmisen psyyke alkaa samoin etsiä keinoja, joilla pääsisi vapaaksi kriisiin liittyvistä hankalista tunteista. Ayalon jakoi ihmiset erilaisiin tyyppeihin sen mukaan, minkälaisia keinoja he käyttivät: 1. Kognitiivisesti suuntautunut pohtii, hankkii lisätietoa ja suunnittelee. 2. Emotionaalisesti suuntautunut ilmaisee tunteitaan itkemällä tai raivoamalla. 3. Sosiaalisesti suuntautunut hakee tukea muilta ihmisiltä. 4. Luovuuteen suuntautunut käsittelee tunteitaan taiteen keinoilla ja mielikuvituksen avulla. 5. Henkisesti suuntautunut hakee merkityksiä tai selityksiä uskonnosta tai aatteesta. 6. Fyysisesti suuntautunut turvautuu liikunnan eri muotoihin ja rentoutumiseen. Myös syöminen, nukkuminen ja päihteiden käyttö liittyvät Ayalonin mukaan fyysiseen suuntautumiseen.

Ayalonin jaottelu on mielenkiintoinen, mutta todellisuudessa kriisissä oleva ihminen saattaa toimia kaikkien kuuden eri suuntautumisen mukaisesti selviytymisprosessin aikana. Hän voi esimerkiksi ensin turvautua päihteisiin, mutta sitten huomata sen toimimattomaksi ja vaihtaa selviytymiskeinon toiseen. Suomalaiselle tyypillinen selviytymiskeino on kävely metsässä. Se on tutkimuksissa myös todettu toimivaksi. Mittausten mukaan stressihormoni kortisolin eritys vähenee metsässä. Kyseessä on fyysinen selviytymiskeino, mutta luultavasti se sisältää myös kognitiivista pohdintaa ja mahdollisesti luoviakin toimintoja ja tunteiden purkamista itkemällä. Mahdollisesti siellä metsässä löytyy uusi henkinen tai uskonnollinen selitys kriisille ja siellä voi myös rukoilla. Ehkä siellä löytyy myös myönteisempi tulevaisuudenodotus.

Esimerkki: Pidin metsäoppilaitoksessa psykologian kurssia nuorille aikuisille. Kehotin heitä miettimään, mikä on heidän elämänsä tämänhetkinen huolestuttavin asia, ongelma joka pohdituttaa. Sitten pyysin heitä menemään puoleksi tunniksi kävelemään ympärillä olevaan metsään siten, että kukin on erillään muista. Heidän piti pyrkiä ajattelemaan ongelmaansa koko ajan ratkaisuja etsien. Kun oppilaat kokoontuivat takaisin luokkaan, saatoimme todeta, että jokainen oli kokenut löytäneensä uutta näkökulmaa ja myönteisempää asennetta.

Kun selviytymiskeinojen käyttöä on tutkittu, on havaittu, että kaikkein parhaiten toimii sekä pahaa oloa vähentävänä, että elämää rakentavana sosiaalisen tuen hake-minen. Sosiaalisella tuella tarkoitetaan asian käsittelyä perheen, suvun, ystävien, sa-maa kokeneiden (vertaistuki) tai ammatti-ihmisten kanssa.

Seuraavana on seurattu Ayalonin jaottelua ja ryhmitelty selviytymiskeinoja.

Kognitiivinen - eli ajatteluun ja tiedonkäsittelyyn liittyvä toiminta: ajattelu, pohdinta ja positiivisten näkökulmien etsiminen / kognitiivisen terapian omahoitomenetelmien käyttäminen, esimerkiksi voimalauseen rakentaminen / nykytilanteen vertaaminen johonkin menneeseen tilanteeseen, joka oli vielä pahempi / menneistä kriiseistä selviytymisen muistelu / aiheesta kirjoittaminen, kirjoittamisen suunnittelu, valittamisen suunnittelu, koston suunnittelu / elämäntaitokirjallisuuteen perehtyminen / ajattelun tauottaminen eli päättää olla ajattelematta asiaa tietyn ajan ja jos se tulee mieleen, vaihtaa ajatuksen johonkin itselle mieluisaan / asian merkityksen muuttaminen eli opettelee ajattelemaan asiasta uudella, vähemmän ahdistavalla tavalla / hyvän tulevaisuuden suunnittelu / voimalauseet / mindfulness-harjoitukset / huumori

Emotionaalinen toiminta: itkeminen, raivoaminen, esineiden rikkominen

Sosiaalinen toiminta: terapiaan hakeutuminen / muun sosiaalisen tuen hakeminen, vertaistuki / aktiivisuus somessa / liittyminen vertaistukiryhmään esimerkiksi Facebookissa

Luovat toiminnot: taiteesta nauttiminen tai sen tuottaminen, esimerkiksi voi lukea runoja tai kirjoittaa runoja, musiikkia voi säveltää, kuunnella ja soittaa

Henkinen toiminta: filosofinen pohdinta, johonkin ideologiaan tukeutuminen,uskonnollinen toiminta, rukous, raamatun lukeminen, uskonnollisen kirjallisuuden lukeminen

Fyysinen toiminta: fyysinen ponnistus, liikunta, fyysiset harjoitukset, fyysinen työ, seksi, päihteet, tunnesyöminen / hengitysharjoitukset, rentoutusharjoitukset / puuhastelu kotipiirissä, puutarhatyöt, remontointi, siivoaminen, silittäminen jne

Esimerkkejä huonoista selviytymiskeinoista: Addiktiokäyttäytyminen (päihteet, pelaaminen, netti, porno jne), parisuhteen ulkopuoliset suhteet, laastarisuhteet, itselle tai läheisille tuhoisa ideologia ja ryhmä, lohtusyöminen, pako virtuaalimaailmaan, ylenmääräinen nukkuminen ja menneisyyteen pakeneminen. Eräs hankalimmista huonoista selviytymiskeinoista on itsensä viiltely. Se voi hetkeksi helpottaa oloa, mutta voi saada ajatukset ja tunteet suuntautumaan itsetuhoisille urille.

Esimerkkejä toimivista keinoista: Lähes kaikki joutuvat kokemaan nuoruusvaiheessa menetyksen suruja. Niin elämä menee. Monilla on oma lohdutusbiisinsä, joka on auttanut eteenpäin. "Hanna" hoiti erohaavojaan Jenni Vartiaisen avulla. VIDEOON >

Huostaanoton tapahduttua "Miia" pääsi perheeseen, joka toivoi hänen olevan iloinen saatuaan hyvän kodin. Miian surulle ei ollut tilaa. Lapsethan tekevät surutyötä eri tavoin kuin aikuiset. Ehkä he eivät itke ollenkaan, mutta saattavat raivota ja rikkoa tavaroita. Miialle oli ostettu paljon leluja, mutta hän ei halunnut iloita niistäkään. Hän leikkeli saksilla palasiksi nukkekodin perheenjäsenet ja irrotti kädet ja päät barbeiltaan. Ajan myötä tuhoava käyttäytyminen lakkasi. Suru, jolla ei ollut sanoja, oli helpottunut.

Eräs masentunut nuori koki saavansa vertaistukea yllä olevasta runosta, joka osui hänen käsiinsä sopivaan aikaan. Positiivista asennetta ja "ilon kautta" tekemistä on paljon hehkutettu. Masentunut voi masentua lisää tsemppauspuheesta, koska se vain lisää hänen tunnetta omasta kykenemättömyydestään. Runon äärellä nuori tunsi, että joku ymmärsi eikä vaatinut. Hän sai vertaistukea.

Resilienssiä lisää se, että tiedostaa eri selviytymiskeinojen olemassaolon ja itselleen sopivan valikoiman.

Edellä on lueteltu joukko selviytymiskeinoja. Minkälaisten selviytymiskeinojen olet huomannut auttavan sinua? Poimi sieltä vähintään viisi.

Listaa kolme elämäsi suurinta vastoinkäymistä. Mieti, minkälaiset asiat auttoivat sinua lopulta selviytymään. Voit tehdä tehtävän pelkästään ajatuksissasi. Voit tehdä sen kirjoittamalla. Kaikkein parasta olisi, jos tekisit sen jonkun luotettavan ihmisen kanssa keskustellen.

Resilienssin perustana on oma halu selviytyä ja itselle sopivien ja toimivien selviy-tymiskeinojen käyttäminen hankalissa muutostilanteissa. Vaikka sinulla olisi ollut menneisyydessä kuinka vaikeita tapahtumia tahansa, voit valita: Haluatko rakentaa elämästäsi tarinaa, jossa olet uhri vai tarinaa, jossa olet sankari.

Menneisyyteni ei määrää sitä, millainen on tulevaisuuteni.

Voit kehittää omaa resilienssiäsi. Mieti mitkä kolme persoonallisuudenpiirrettäsi tai tapaa suhtautua asioihin ovat auttaneet sinua selviytymään.

Etsi iltaisin kustakin päivästä vähintään kolme myönteistä asiaa, joista voi olla iloinen tai kiitollinen.

VOIKUKKALAPSET

Resilienssin näkökulma tuli psykologiaan muutama vuosikymmen sitten. Aikaisemmin keskityttiin vaikeisiin lapsuuden kokemuksiin ja niiden vaikutuksiin. Nykyään puhutaan siitä, mitkä tekijät suojelevat lasta haavoittumasta vaikeissa olosuhteissa ja minkälaiset tekijät auttavat lasta selviytymään.

Selviytyjiä on nimitetty joskus superlapsiksi tai voikukkalapsiksi. Voikukkahan saattaa tunkea asfaltin läpi ja kukoistaa esteistä huolimatta. Alun perin käsitteistö luotiin Havaijilla tehdyn tutkimuksen pohjalta. Tutkimuksen lapset oli todettu synnytyssairaalassa eri tavoin vaurioituneiksi ja sen jälkeen he kasvoivat huonoissa oloissa slummeissa. Kun he olivat kaksikymppisiä, tehtiin tutkimus, jossa kartoitettiin heidän tilanteensa. Oletuksena oli, että he eivät voineet selviytyä normaaliin elämään. Kuitenkin kolmasosa oli selviytynyt ja tutkijat alkoivat kysellä: Miten se on mahdollista? Mikä heitä auttoi?

Havaijilaisia lapsia ei oltu otettu huostaan. Huostaanotto voidaan määritellä tuki-tekijäksi, jonka avulla huostaanotetun oletetaan selviytyvän elämässään paremmin kuin jos hänet olisi jätetty kasvamaan syntymäkotiinsa. Havaijilaislasten kohdalla saatiin tietoa tukitekijöistä, jotka auttavat selviytymään heikoissa olosuhteissa ja myöhempi tutkimus on tuonut lisätietoa.

Selviytymistä tukevat seuraavat tekijät: tietoisuus siitä, että oma perhe toimii poikkeavasti / tukiaikuisia omassa verkostossa ja samastuminen heihin turvallisuuden lähteenä / kyky ottaa vastaan aikuisen tukea / hyvät suoritukset harrastuksissa - etenkin musiikin tai urheilun parissa / motivaatio kehittyä / kyky vastaanottaa aiheellisia moitteita ja rangaistuksia / hyvät sosiaaliset taidot / taipumus muuttaa esteet ja traumat haasteiksi.

Kun kysyin tutkimuksessani sijaiskotihoidosta aikuistuneilta pojilta, mikä oli ollut hei-dän elämässään voimavara tai tuki selviytymiseen. Vastaukset saattoi jakaa neljään ryhmään. Omat piirteet: rauhallisuus, itsehillintä Ihmissuhteet: sijaisperhe tai sijaisvanhemmat "pääsin niin pienenä tähän perheeseen", läheiset kaverit, rakkaus ja seksi Harrastukset: urheiluharrastus, teatteritaide, tanssi Asenne: usko huomiseen "Usko, että minä selviän siitä asiasta ja huominen voi olla parempi kuin eilinen."

Kun kiersin haastattelemassa sijaiskodissa kasvaneita tyttöjä väitöskirjaani varten, kiinnitin huomiota siihen, että he erosivat edukseen kahdessa suhteessa vertai-luryhmän omissa kodeissaan kasvaneista tytöistä. He olivat sosiaalisesti varsin taitavia, ja he olivat pohtineet syvällisesti omaa elämäänsä. Tytöt kertoivat elämänhistoriansa antaneen seuraavanlaisia eväitä: Itsenäistyttänyt / Kun on joutunut kokemaan vastoinkäymisiä, ne opettaa. Ei ole tynnyrissä kasvanut. / Ehkä mä olen ymmärtäväinen niitä kohtaan, jotka ovat hankalassa tilanteessa. / Oppii sopeutumaan. / Jos hankin lapsia, hankin huolella. / Voimakas inho alkoholiin. / Mä olen hirveän suojeleva, autan heikompia. / Sisua kasvattanut / Sopeutuminen. / Olen tullut ymmärtäväisemmäksi / Nyt pystyy ajattelemaan elämänlaatua. / Itsenäisyys, vastuu itsestä.

Sosiaalinen tuki on todettu toimivaksi selviytymiskeinoksi ja siksi on tärkeätä, että tiedostat omat mahdollisuutesi tukeutua oman verkostosi jäseniin. Voit siirtyä seuraavan linkin kautta tehtävään, jonka avulla kartoitat verkostosi jäsenet ja sen toimivuuden. 

VERKOSTO >

2. OMA TARINASI

MISSÄ?        JUURESI?           AIKUISESI?          PIIRTEESI?           TARINASI TEEMA?

USA:ssa kehiteltiin 80-luvulla sijaishuollossa kasvaneille identiteetin rakentamista tukeva ohjelma, joka on Suomessakin ollut käytössä. Siihen liittyy oman elämänkulun tutkiminen sekä papereiden että lapsuuden aikuisten haastattelujen avulla. Ohjelmaan kuuluu ns. menneisyysmatkailu, jossa käydään tukihenkilön kanssa kaikissa menneisyyden osoitteissa ja samalla yritetään tunnistaa tunteita, joita paikka herättää. Vaikka esimerkiksi lastenkoti, jossa nuori on viettänyt ensimmäiset kuukaudet, olisi jo purettu, paikkakunnalle matkustetaan ja vietetään aikaa osoitteen lähellä. Nykyään menneisyysmatkailua voi tehdä myös virtuaalisesti. Googlemaps-ohjelmassa voi "kävellä" entistä kotikatua pitkin, jos tietää osoitteen.

Ehdotus: Piirrä isolle paperille sen vasemmasta laidasta oikeaan viiva ja merkitse ikävuodet janalle. Jaa jana osiin sen mukaan, miten olet muuttanut. Kirjoita osiin osoitteesi. On tärkeää tietää, kuinka kauan ja missä on elämänsä aikana asunut. Siihen voit saada apua biologiselta suvulta, sosiaalityöntekijöiltä tai sinua koskevista asiapapereista. Voit lisätä siihen piirroksia ja kuvia.

Entisten osoitteiden kerääminen voi olla joskus työlästä. Jos olet maahanmuuttaja, se voi olla ylivoimaista. Älä silti luovu tämän tehtävän tekemisestä. Jätä tyhjää ja kysymysmerkkejä. Ehkä tulevaisuudessa löydät henkilön, jonka avulla voit täydentää tarinaasi.

Voit myös muistella kotiesi ihmisiä ja mitä hyvää kussakin kodissa tapahtui?

SUKU, JOSTA OLEN LÄHTÖISIN - JUURENI

Ehdotus: Piirrä oma biologinen sukupuusi. Saat siihen apua sosiaalityöntekijöiltä. Kannattaa ottaa yhteyttä myös biologisen sukusi jäseniin, jotka voivat antaa sinulle tietoja.

On tärkeää tietää omien biologisten lähisukulaisten nimet. Näitä ovat 1. Vanhemmat 2. Isovanhemmat 3. Sedät, enot ja tädit 4. Serkut 5. sisarukset. Sinulla voi olla ongelmia pohtiessasi, keitä merkitset sisaruksiksi. Biologisia sisaruksia ovat paitsi ne joiden kanssa sinulla on yhteiset vanhemmat myös he, joiden kanssa on toinen yhteinen vanhempi, vaikka et olisi koskaan edes tavannut heitä.

Muistele eri sukulaistesi kohdalla, mitä hyvää olet kokenut heidän kanssaan. - Elämän onnellisia tuokioita - Sivulla 29 on positiivisten luonteenpiirteiden luettelo. Voit etsiä sieltä niitä piirteitä, jotka kuvaavat biologista äitiä, isää, isovanhempia jne.

Kun sijaiskodeissa kasvaneiden nuorten verkostoja on tutkittu aikuisuuden alussa, on

havaittu, että heillä on keskimäärin vähemmän sukulaisia verkostoissaan kuin omassa kodissaan kasvaneilla nuorilla. Kun nuori muuttaa omaan kotiin laitoksesta, sen aikuiset jäävät yleensä pois hänen elämästään. Myös perhekodista lähteneet saattavat etääntyä sijaisvanhemmistaan ja toisaalta biologinen sukukin on voinut jäädä vieraaksi. Elämässä on kuitenkin hyvä ylläpitää sukulaissuhteita ja sinä itse voit vaikuttaa siihen, millaiseksi oma verkostosi muodostuu.

Nuoruusvaiheessa kaverit tuntuvat kaikkein läheisimmiltä, eivätkä sukulaiset kiinnosta. Kuitenkin ihmiselle on ajan myötä tärkeä, että sukulaisia on olemassa ja siksi heihin kannattaa rakennella siltoja, jos ne ovat katkenneet. Monet sijoitetuista nuorista eivät tunne edes kaikkia biologisia sisaruksiaan tai puolisisaruksiaan tädeistä ja sedistä puhumattakaan. Peruskoulussa on tehtävänä sukupuun piirtäminen. Monet sijaisperheessä elävät ovat valinneet sijaisperheen sukupuun, koska tiedot ovat olleet helpommin saatavilla.

Nykyään laki velvoittaa, että sijoitetuilla lapsilla on oikeus tavata biologisia vanhempiaan. Aina se ei ole niin yksinkertaista. Usein isästä on etäännytty tai edes hänen nimeään ei tiedetä. Joskus äiditkin vain katoavat, eikä kyse ole siitä, että he haluaisivat hylätä lapsensa vaan oma syyllisyys painaa ja pelko siitä, että lapsi syyttää. Joskus biologisen äidin voi saada takaisin elämäänsä vuosien jälkeen, kuten tapahtui seuraavalle "Eijalle", jonka äiti oli aikoinaan käyttänyt runsaasti alkoholia odotusaikana. Eijalla oli FAS-diagnoosi ja hän oli kohdannut sen takia monenlaisia haasteita. Hän oli "teiniäiti"-yksinhuoltaja, mutta selviytyi hyvin äidin roolissa.

Näin sossun papereista että kotona oli 17-vuotias poika. Ajattelin, että kukas tämä seitsemäntoistavuotias poika sitten on ja otin hänen nimensä perusteella puhelinnumeron selville ja kylmän viileesti soitin. Ensin se änkytteli, kun se ei tajunnut, kuka mä olen. Sitten se sanoi: "Ai sähän olet mun pikkusisko, viimeksi näin sut, kun mä vaihdoin sulle vaipat juuri ennenku sut vietiin lastenkotiin."

Sit mä kysyin siltä mutsista ja se kerto, et se on töissä. Mutsi oli ollu kymmenen vuotta tuolla X:n metsissä, mut sit se oli menny sossuun ja ilmottanu, et se haluu asunnon ja työtä ja se on ollu siitä lähtien töissä. Sossut oli kyllä kertonu sille musta, mutta se ei uskaltanu ottaa yhteyttä, kun se pelkäs, että mä syljen sitä päin naamaa ja heitän pihalle.

Mä menin mun veljen kanssa käymään sinne. Sit mun täyty pitää kuukauden breikki, kun mä selvitin itselleni, mitä mun tunteet on. Ensin mä tunsin vihaa, sit mä tunsin sääliä ja sit taas vihaa ja sit mä tajusin, että se on ollu hänen oma elämänsä ja nyt on parempi, kun se on siinä.

AIKUISET ELÄMÄSSÄNI

Lastensuojeluasiakkuus on tuonut elämääsi paljon sellaisia aikuisia, jotka ovat käyttäneet määräysvaltaa erilaisissa ratkaisuissa. Heidän vaikutuksensa tuntuu myös sinun tarinassasi ja minäkäsityksessäsi. Tutkimukseni mukaan tytön minäkäsitykseen ja selviytymiseen vaikutti se, minkälaiseksi hän oli kokenut sijaisäidin ja poikien kohdalla taas se, minkälaiseksi hän oli kokenut sijaisisän.

ÄITITYYPPEJÄ

Väitöstutkimuksessani tyttöjen piti arvioida äitien kasvattajapiirteitä. Tilastomatemaattisin menetelmin piirteistä seuloutui neljä, joita yhdistelemällä muodostui tyttöjen mielissä olevia äitityyppejä. Piirteet olivat: lämmin, rajoja-asetteleva, syyllistävä, epäoikeudenmukainen. Sijoitettujen tyttöjen mielissä olevat äitikuvat saatettiin jakaa seuraaviin tyyppeihin: 1. rajat ja rakkaus -äiti (lämmin+rajoja-asetteleva+ei-epäoikeu-denmukainen+ei-syyllistävä) 2. hyvä marttyyriäiti (lämmin+rajoja-asetteleva+syyl-listävä+ei-epäoikeudenmukainen) 3. epäoikeudenmukainen marttyyriäiti (lämmin+ rajoja-asetteleva+syyllistävä+epäoikeudenmukainen) 4. kaveriäiti (lämmin+ei-rajoja-asetteleva+ei-syyllistävä+ei-epäoikeudenmukainen). Parhaiten olivat selviytyneet tytöt, joiden mielestä äiti oli kuulunut "rajat ja rakkaus" -tyyppiin. Tyyppi oli yleisin sijaisäideissä. Vertailuryhmän tyttöjen arvioiden mukaan oma äiti oli yleisimmin kaveriäiti. Sijaisperheissä se oli harvinainen äitityyppi.

Sijaiskodissa kasvaneiden joukossa oli joitakin, joiden mielestä heidän sijaisäitiänsä kuvasi sanat, joita liitetään "pahoihin äitipuoliin" (ei-lämmin+rajoja-asetteleva+epä-oikeudenmukainen+syyllistävä), omassa kodissaan kasvaneilla tytöillä ei kellään ollut tällaista äitikuvaa.

Myös laitosten henkilökunnasta voi löytyä vastaavanlaisia tyyppejä. Lämpö, kontrolli, syyllistävyys ja oikeudenmukaisuus ovat helposti arvioitavissa. Laitoksessa eri tyypit tasapainottavat tilannetta. Jos joku aikuisista tuntuu pahalta äitipuolelta, voi murheineen hakeutua sen luo, jolta löytyy lämpöä. Joskus ymmärrys ja lämpö voi löytyä vaikka keittiöhenkilökunnasta.

Jouduin aikoinaan pohtimaan paljon äitisuhdettani. Äitini kuului ryhmään hyvä marttyyriäiti. Kirjoitin aiheesta kirjan[4] ja runon. Koska aika moni sijaisäiti kuuluu samaan ryhmään, voit itse pohtia onko tällä runolla jotain annettavaa sinulle.

Myös biologisen äidin kasvattajaominaisuudet vaikuttavat lapsen elämään. Haastatteluissani tuli esiin heidän kohdallaan jokunen välinpitämätön-tyyppi, joita ei esiintynyt sijaisäideissä. Äiti ei asetellut rajoja eikä ollut lämmin eikä myöskään syyllistänyt. Toisessa tutkimuksessani sijaiskodissa kasvavat nuoret saivat arvioida kaksien äitien rooleja elämässään. Sijaisäiti koettiin enemmän huolenpitäjänä ja biologinen äiti kaverina ja rakkauden antajana. Poikien kohdalla sijaisäitikuva ei näyttänyt olevan selvästi yhteydessä heidän hyvinvointiinsa, sen sijaan sijaisisäkuvalla oli merkitsevä yhteys hyvinvointiin. Selvästi tärkein sijaisisän ominaisuus, joka oli yhteydessä aikuistuneen pojan hyvinvointiin, oli sijaisisän kokeminen lämpimäksi. Vertailuryhmän pojilla tätä yhteyttä ei ollut. Heillä suhteella äitiin oli suurempi merkitys kuin sijoitetuilla pojilla. Ehkä heillä ei ollut ollut yhtä sitoutuneita isiä elämässään kuin mitä sijaisisät yleensä ovat.

Sisäinen isäkuva ja äitikuva ja niiden eri puolet ovat elävinä ja vaikuttavina mielessämme - jopa vielä vanhana. Kognitiivisessa terapiassa käsitellään vanhempien jättämiä muistijälkiä. Luvussa 6 kuvataan, mitä haitallisia käyttäytymispiirteitä omaava vanhempi on voinut saada aikaan ja miten seurauksista voi selvitä.

Tunnistatko että lapsuudessa tai murrosiässä aikuiset suhtautuivat sinuun haitallisesti ja nykyhetkessä tunnet samoja tunteita kuin silloin, kun olit lapsi. Jos haavoittuvana lapsena sait liikaa haitallista kohtelua, mielessäsi voi asustaa vielä aikuisena haavoittunut ja/tai vihainen lapsiminä. Silloin on vaarana, että tulkitset muiden viestejä virheellisesti. Esimerkiksi liiallisen arvostelun kohteeksi lapsena joutunut voi tulkita neutraalin toteamuksen tai jopa kannustavan lauseen arvosteluksi. Asustaako mielessäsi vanhempikuva, jonka vaikutus tuntuu vielä ajoittain nykyhetkessä? Oliko tärkeä aikuisesi

välinpitämätön / vihamielinen / rankaiseva / arvosteleva / torjuva / epäoikeudenmukainen / määräilevä / kylmä /syyllistävä / jokin muu haitallinen vanhempikuva: /?

Tutkimuksessani havaitsin, että Jos rajat ja rakkaus -äiti oli koettu vaativaksi, sijaishuollossa kasvaneet nuoret kokivat vaativuuden myönteisenä piirteenä. Jos kysymyksessä oli epäoikeudenmukainen marttyyriäiti tai paha äitipuoli -tyyppi, vaativuus koettiin haitalliseksi piirteeksi. - Sinä itse olet asiantuntija arvioidessasi minkälainen vanhemman piirre on sinulle haitallinen nykyhetkessä. Eräs pappi kamppaili oman sisäisen isäkuvansa (määräilevä+vaativa+arvosteleva) kanssa ja kertoi julkisessa puheessaan käyttävänsä haitallisen vanhemman sisäisen äänen torjumiseen lausetta: "Turpa kiinni faija."

Tutkimusten mukaan vanhempien välinpitämättömyys on kaikkein haavoittavin kas-vattajapiirre. Sehän tarkoittaa lapsen jatkuvaa hylkäämistä. Siihen on vaikea päästä kiinni edes muistossa, koska aikuinen ei ole tehnyt varsinaisesti pahaa. Joskus nuori ei edes tajua, että vanhemmat tai kasvattajat olivat olleet välinpitämättömiä.

Vanhempien ja muiden auktoriteettien väärää valtaa omassa mielessä voi yrittää taltuttaa ns. vihakirjeen avulla. Nuoruusvaiheeseen kuuluu kapinointi edellistä sukupolvea vastaan. Sijaisperheessä tai laitoksessa ei ole ollut aina turvallista kapinoida. Myös biologisia vanhempia kohtaan on voinut kertyä katkeruutta, jota ei ole saanut purettua. Eräänä mahdollisuutena käsitellä vihaa on käytetty vihakirje - tekniikkaa.

Ehdotus: Kirjoita (mieluummin käsin) ihmiselle, joka on kohdellut sinua kaltoin, väärin, epäoikeudenmukaisesti tai haavoittavasti kirje. Voit pitää kirjeen avoinna ja jatkaa sitä tarvittaessa usean päivän aikana. Jossain vaiheessa, kun pahin viha on taittunut, lopetat kirjeen kirjoittamisen. Mutta ET LÄHETÄ SITÄ[5]. Voit kirjoittaa kirjeen ajatellen, että hävität sen heti kirjoittamisen jälkeen. Silloin ei tarvitse yhtään ajatella/pelätä sen päätymistä kenenkään muun käsiin.Suodattamaton kirjoittaminen on terapeuttista.

Erilaisten henkisten pahoinpitelyjen ja haavoittavien sanojen ja epäoikeudenmukaisen kohtelun muistot on parasta jättää paperille. Henkilö, joka on toiminut väärin, ei helpolla myönnä omaa osuuttaan ja tilanteesta voi kasvaa iso riitä, joka ei vie asiaa eteenpäin. Toki vihakirjettä voi käsitellä terapiassa tai jonkun muun luotettavan henkilön kanssa.

Seuraavana tehtävänä olisi kirjoittaa ymmärryskirje. Siinä etsitään toisen henkilön väärälle toiminnalle syitä ja selityksiä. - Samalla kirjoittaja hoitaa omaa vihaansa. Kolmannen kirjeen kirjoittaminen hoitaisi sitä vielä enemmän. Siinä pitäisi löytää kiitoksen aiheita tämän vihatun henkilön toiminnasta. Kaikkien kolmen kirjeen kirjoittaminen mahdollistaa anteeksi antamisen. Tavoitteena on, että kirjoittaja itse päästäisi irti omasta vihastaan ja vapautuisi katkeruudesta. Sen jälkeen on helpompi elää. Sivulla 73 kerrotaan miehestä, joka löysi asenteeksi välinpitämättömyyden ja selvisi katkeruudesta. Jokaisella on oikeus välinpitämättömyyteen itseä haavoittaneita ihmisiä kohtaan, jos ei pysty antamaan anteeksi.

Mieti 1. Kuka aikuinen oli sinulle merkityksellisin nuoruusvaiheessa? 2. Kuka tuntui turvallisimmalta? 3. Ketkä kannustivat sinua eniten? 4. Keille pystyit kertomaan huoliasi?

MILLAINEN OLEN - AINUTLAATUINEN ERILAINEN

Koska olet joutunut vaihtamaan kotia ja saanut tietoa itsestäsi hyvin erilaisissa ympäristöissä, voit kuulua niihin, joille vastaaminen yllä olevaan kysymykseen tuottaa ongelmia. On kuitenkin hyvä luoda itselleen selkeä käsitys siitä, millaisena pitää itseään. Seuraavat kysymykset voivat helpottaa pohdintaa: Katso itseäsi peilistä, tunnistatko kenen näköinen olet? Mitä piirteitä olet "perinyt" keltäkin biologisen sukusi jäseneltä? Jos et osaa vastata siihen nyt, ehkä joskus myöhemmin. Mieti millaisia käyttäytymismalleja (hyviä tai huonoja) olet saanut syntymäkodissa tai sijaishuollossa? Mitkä ovat määräävät luonteenpiirteesi?

Lastenkodissa kasvanut saattaa salata taustansa, koska olettaa, että heistä ajatellaan tietyllä negatiivisella tavalla. Esimerkiksi, että he ovat aikuisena kaikki luusereita, kuten eräs Selviytyjät-televisiosarjaan osallistunut ja hyvin pärjännyt nainen kertoi paljastettuaan lopulta oman lastenkotitaustansa. Kuitenkin huostaanotettujen kohdalla yleistykset ovat usein virheellisiä. Lastensuojelun asiakkaina olleet ovat huomattavasti kirjavampi joukko kuin syntymäkodeissaan aikuisiksi kasvaneet.

Kuvitteellinen esimerkki: On kaksi koululuokkaa, joista toinen on ns. tavallinen luokka ja toisessa luokassa kaikki ovat lastensuojelun asiakkaina huostaan otettuja. Luokat ovat kovin erilaisia. Jälkimmäisen luokan oppilaat muodostavat sekä persoo-nallisuuden piirteiltään, taidoiltaan ja kyvyiltään huomattavasti kirjavamman ryhmän.

Jälkihuollossa oleva nuori voi kokea ulkopuolisuutta myös ollessaan muiden jälkihuollossa olevien nuorten seurassa. Omaa identiteettiään pohtiessa ihminen vertailee, miten hän on samanlainen kuin "muut" ja miten hän erilainen kuin "muut". Jos samanlaisuutta tuntuu löytyvän vain vähän ja erilaisuutta sitäkin enemmän, joku voi ahdistua, joku toinen voi olla ylpeä ainutlaatuisuudestaan. Mutta - KAIKILLE JA KAIKENLAISILLE ON PAIKKANSA JA POLKUNSA ELÄMÄSSÄ.

Mitä enemmän tunnet itseäsi, sitä paremmin voit myös hyväksyä itsesi. Niin tutkimukset osoittavat, vaikka voimme luulla, että asia on päinvastoin. On hyvä jos aikuisuuden alussa pystyt armollisin silmin katsomaan itseäsi ja aikuisia, jotka ovat aiheuttaneet hankaluuksia elämääsi. Sekä itsemyötätunto että myötätunto muita läheisiä kohtaan ovat hyviä tarinan sävyjä.

Ehdotus: Kirjoita seuraavista positiivisten piirteiden adjektiiveistä erilliselle paperille ne, jotka kuvat sinua paljon tai melko paljon: 

ahkera, aikaansaava, ajattelevainen, avoin, antelias, auttavainen, empaattinen, epäitsekäs, hauska, hellä, huumorintajuinen, hyväntahtoinen, idearikas, iloinen, innostuva, itseensä luottava, itsenäinen, joustava, jämäkkä, järkevä, kannustava, kiitollinen, kiltti, kohtelias, kunnollinen, kärsivällinen, kätevä, käytännöllinen, lapsirakas, lempeä, luova, lämmin, myönteinen, myötätuntoinen, neuvova, nöyrä, rauhallinen, rento, rohkea, sopeutuva, taitava, taloudellinen, toiveikas, yhteistyökykyinen, yritteliäs, ystävällinen

Nykyään ajatellaan usein, että kaikki ovat jossain hyviä. Ihmisen arvo tai itsetunto eivät riipu siitä, onko hän jossain hyvä vai eikö hän ole missään hyvä. Jokaisella on oikeus hyvään itsetuntoon ihan vain oman erikoislaatunsa hyväksymisen kautta. Hyvän elämän voi elää ilman erityisiä kykyjäkin.

Esimerkki: "Mä en ole missään hyvä", totesi viisitoistavuotias "Jukka" ja peruskoulun jälkeen mikään opiskeluvalinta ei tuntunut oikealta. Sillä hetkellä poika oli aivan oikeassa. Opiskeluvalinta tapahtui melko umpimähkäisesti, eikä hän hakeutunut valmistuttuaan alan töihin. Mutta myöhemmin hän löysi mielenkiinnon kohteen ja motiivin. Hän suuntasi energiansa itsensä kehittämiseen. Lopulta hän hankki alalta koulutuksen ja huomasi, että sittenkin oli jossain hyvä.

Synnynnäiset lahjat helpottavat valintoja, mutta motiivi kehittyä on se, joka ratkaisee, onko joku jossakin hyvä. Jukka ei ollut osoittanut erikoisemmin lahjoja alueella, jossa kiinnostus oli herännyt. Kiinnostus riitti motiivin löytymiseen ja kehitys ja ympäristön kannustus motivoi lisää.

Usein ajatellaan, että itsetunto paranee itseä kehumalla vaikka aamuisin peilin edessä, mutta amerikkalainen Nathaniel Branden, joka oli kognitiivisen terapian konkareita, oli toista mieltä. Hänen mukaansa ihmisen itsetunto pulppuaa seuraavasta kuudesta sisäisestä lähteestä, joiden toimintaa kannattaa vaalia. Hän tuotti aikoinaan paljon omahoitomateriaalia, jonka pohjalta olen koonnut seuraavat tavoitteet.

ELÄMINEN TIETOISESTI: Elä läsnä olevassa hetkessä. Ole tietoinen omasta käyttäytymisestäsi ja siitä, miten se vaikuttaa muihin ihmisiin. Tiedosta omat tarpeesi, tunteesi, arvosi ja asenteesi, jotka ohjaavat käyttäytymistäsi.

ITSEHYVÄKSYNTÄ: Ole itsesi "ystävä", hyväksy omat tunteesi, tekosi ja seksuaalisuutesi ja suhtaudu niihin realistisesti. Hyväksy tuskasi, vihasi, pelkosi ja ahdistuksesi.

VASTUULLISUUS: Ota vastuu omista tavoitteistasi, valinnoistasi, siitä miten kohtelet ihmisiä ja miten käytät aikaasi. Ota vastuu omasta onnellisuudestasi.

ITSEKUNNIOITUS: Kohtele itseäsi kunnioittavasti ja odota kunnioittavaa käytöstä myös muilta. Arvosta syvimpiä tarpeitasi.

TAVOITTEELLISUUS: Aseta itsellesi tavoitteita työssä, opiskelussa, kotona, ihmissuhteissa, tunteiden alueella ja harrastuksissa.

TOIMINTOJEN EHEYS: Tee omien ihanteidesi ja arvojesi mukaisia valintoja - myös pienissä asioissa.

Mieti miten hyvin edellä luetellut kuusi itsetunnon lähdettä toimivat tällä hetkellä sinun elämässäsi. Missä suhteessa kannattaisi tehdä muutoksia. Branden ohjasi ihmisiä tekemään pieniä - viiden prosentin - muutoksia. Hän kehotti esimerkiksi miettimään, mitä muutoksia sinun pitäisi tehdä, että eläisit 5% enemmän läsnä olevassa hetkessä jne.

TARINANI TEEMA

Kun ihminen rakentaa tarinaansa, hänellä on usein joitakin teemoja. Joskus sijaishuollossa kasvanut nuori kokee, että jokin menneisyyden asia on vaikuttanut hänen elämäänsä kohtalokkaasti, mikä johtaa turhaan jossitteluun: jos biologiset vanhemmat / jos niin ja niin / jos minua ei olisi huostaan otettu / jos äitini ei olisi juonut, sairastunut, kuollut / jos olisin päässyt erilaiseen sijaiskotiin, niin jne. Vaikeiden asioiden mkuistelu ahdistaa, mutta niiden merkitystä voi muuttaa:

Vaikeimmallakin asialla on myös myönteisiä seuraamuksia ja se on osa ainutlaatuisuuttani.

Mitä hyvää on seurannut? Monet vuosikymmenten varrella tapaamani sijaishuollossa kasvaneet nuoret ovat tiedostaneet sen, että heidän erilainen historiansa on muokannut heidän persoonallisuuttaan myös hyvään suuntaan. Monet sanovat, että he ymmärtävät enemmän elämää kuin ikätoverinsa. Joillekin kokemus on saanut suuntautumaan luoviin toimintoihin. Monet ovat hakeutuneet sosiaali- ja terveysalan ammatteihin ja haluavat auttaa muita. Yleisesti on havaittavissa, että oma ero syntymävanhemmista on vahvistanut halua toimia itse vanhempana eri tavalla kuin omat vanhemmat ja lisännyt motivaatiota panostaa omiin lapsiin. Sijaishuollossa kasvaneet yleensä välttävät sen pahimman vaihtoehdon vanhemmuudessaan: he eivät ole välinpitämättömiä.

Ehdotus: Ota selvää, miten ja millä perusteilla huostaanottosi tapahtui. Se on sinun elämäsi merkityksellinen avainkokemus ja olisi hyvä, jos saisit siitä mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan. On hyvä, jos se tapahtuisi sosiaalityöntekijän tai muun aikuisen kanssa ja mahdollisesti myös pienissä erissä. Koska samalla voi nousta pintaan vihan tunteita, hankalia uusia muistoja ja pettymyksiä, on tärkeää ettet jää yksin tunteiden kanssa.

Teini-iässä tapahtuneessa huostaan-otossa on mukana yleensä riitatilanteita, valheita, syytöksiä ja monenlaisia ristiriitoja. Myös niihin kannattaa aikuisuuden alussa palata. Vaikka olisit itse ollut aloitteellinen huostaanottoon ja muistat itse tapahtumat, kannattaa käydä ne jonkun luotettavan henkilön kanssa läpi ja käsitellä tunteita, joita tapahtuma eri osapuolissa mahdollisesti herätti. Eri osapuolten tarinat voivat poiketa toisistaan huomattavasti. Joskus täytyy vain hyväksyä, että joku on rakentanut valheellisen tarinan, koska ei psyykkisesti kestä totuutta itsestään. Sinulla on oikeus omaan tarinaasi ja oikeus elää sen kanssa ilman syyllisyyttä ja häpeää.

Mieti mitä hyvää sinun elämääsi on seurannut lastensuojeluperheessä kasvamisesta ja huostaanotosta.

Jos sinulle annettaisiin tehtäväksi tehdä taulu aiheesta: "Onnellinen lapsuuteni" tai "Onnenmuruja lapsuudessani". miltä tehtävä tuntuisi? Tuntui miltä tahansa, suosittelen sen tekemistä. Voit aloittaa esimerkiksi levittämällä värejä paperille ja antaa aiheen viedä, voit leikata kuvia lehdistä tai printata netistä, piirtää kuvia tai muotoja jne.

3. PERINNÖLLISYYS JA YMPÄRISTÖ

Tarkkaa tietoa siitä, mitkä ominaisuudet ovat perinnöllisiä, mitkä ympäristötekijöiden aiheuttamia, ei ole. Seuraavaan taulukkoon on koottu keskeisimpiä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen millaisia olemme, miten me käyttäydymme.

Taulukossa on kuvattu ylhäällä kaksi hahmoa, jotka käyttäytyvät eri tavoin. Vasemmanpuoleinen, jota nimitetään Ainoksi, näyttää olevan kielteisten tunteiden vallassa ja oikeanpuoleisella hahmolla, jota nimitetään Emmaksi näyttää olevan positiivisia tunteita. Kummankin kehonkieli ilmaisee, mitä he ajattelevat ja tuntevat. Jotain on tapahtunut. Tapahtumaa, joka muuttaa ihmisen ajattelua ja tunteita, nimitetään laukaisevaksi tekijäksi. Taulukossa on lueteltu monenlaisia tekijöitä, jotka voivat toimia ajattelua ja tunteita muuttavina laukaisijoina. Esimerkissä se on toisen ihmisen pitkittynyt katse. Seuraavana ihminen tulkitsee laukaisevan tekijän merkityksen - Mitä katse tarkoittaa? Tulkintaan vaikuttavat tulkitsija piirteet, jotka ovat joko synnynnäisiä tai ympäristön muovaamia.

Taulukossa kuvatut tytöt käyttäytyvät eri tavoin. Siihen saattavat vaikuttaa synnynnäiset eroavaisuudet ja erot niiden yhteisöjen kulttuureissa, joissa tytöt ovat kasvaneet. Ympäristön arvot, asenteet ja tavat ovat voineet olla erilaisia. Oletetaan että tytöt ovat kasvaneet samantapaisessa kulttuuriympäristössä. Sen sijaan kasvattajien erilainen käyttäytyminen selittää erot.

Kuvitteellinen esimerkki: Emma ja Aino ovat kavereiden mielestä yhtä hyvän näköisiä, mutta Emmalle on kehittynyt vuosien mittaan myönteisempi minäkäsitys eli parempi itsetunto kuin Ainolle. Kun he erään kerran menevät bilettämään, eteisessä seisoskeleva tuntematon poikajoukko alkaa tuijottaa heitä. Emma tulkitsee, että pojat varmaan ihailevat häntä ja ehkä haluavat tutustua. Hän tuntee olonsa hyväksi. Aino tulkitsee katseet toisin. Hän ei pidä itseään hyvän tai haluttavan näköisenä, vaan epäilee, että ulkonäössä on nyt jotain hassusti. Onko ripsiväri levinnyt jne? Samalla hänelle tulee tuttu epävarma tunne.

Poikien tuijottava katse toimii molemmilla tytöillä laukaisevana tekijänä. Mutta erilainen tulkinta tilanteesta ja sen nostamat ajatukset ja tunteet saavat tytöt käyttäytymään eri tavoin: Emma hymyilee pojille, Aino ryntää vessaan tarkistamaan meikkiään.

Selityksenä käyttäytymisen erolle oli se, että Emma oli saanut äidiltään kannustusta ja Aino arvostelua. Aino oli kasvanut normaalissa perheessä ja Emma lastensuojeluperheessä.

Kuinka Emmasta oli tullut itsevarma? Emman vanhemmat erosivat, kun hän oli kouluiässä. Äiti ei kestänyt eroa ja alkoi juoda. Emma otettiin huostaan 8-vuotiaana. Hän oli ensin lastenkodissa, jossa sai hyvän omaohjaajan. Äiti kävi katsomassa, jos oli selvin päin. Äiti osoitti rakkauttaan ja toivoi saavansa Emman vielä kotiin takasin. Kun äidin juominen jatkui, Emma sijoitettiin hyvin toimivaan sijaisperheeseen. Oma isä oli koko ajan kuviossa mukana ja Emma pääsi kotilomille isän uuteen perheeseen. Murrosiässä Emma pääsi terapiaan ja se auttoi häntä hyväksymään äidin alkoholismisairauden. Hän myös ymmärsi olevansa erilainen kuin äiti ja voivansa odottaa elämältä hyviä asioita. Hän oli myös kiitollinen siitä turvallisesta kiintymystyylistä ja sanattomasta myönteisestä minäkäsityksestä, jonka hän oli vauvana äidin sylissä muodostanut, kun äiti oli katsonut häntä ilon ja ylpeyden silmin. Sen pohjalle oli hyvä rakentaa myönteistä minäkäsitystä myös kouluiässä ja murrosiässä.

Edellisen taulukon pohjalta voisimme etsiä monia muita selityksiä sille, miksi tytöt käyttäytyivät eri tavoin. Kognitiivinen terapia ei kuitenkaan keskity siihen, mitä joskus on tapahtunut vaan siihen, minkälaisiin uskomuksiin pohjaavat ajatukset ja tunteet ohjaavat käyttäytymistä.

Uskomuksiin pohjaava ajattelu vaikuttaa siihen, mitä tunnemme ja tunteet siihen, mitä ajattelemme ja molemmat vaikuttavat toimintaan ja käyttäytymiseen. Myös toiminta vaikuttaa ajatuksiin ja tunteisiin. Kognitiivisessa terapiassa lähdetään liikkeelle käsittelemällä virheellisiä uskomuksia, joita meille on syntynyt elämän rosoisuuden johdosta. Virheelliset uskomukset tuottavat ajatuksia, jotka liittyvät hankaliin tunteisiin ja terapiassa keskitytään uskomusten ja ajatusten muuttamiseen.

Ainon kohdalla kognitiivisessa terapiassa saatetaan ensin pohtia selitystä hänen elämänsä varhaisimmista tapahtumista ja niiden mahdollisesta vaikutuksesta selvästi virheellisen uskomuksen ("Kukaan ei voi kiinnostua musta".) rakentumiseen ja siitä nouseviin ajatuksiin. Voimme kuvitella, että Ainon äiti oli kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mikä oli vaikuttanut Ainon tunne-elämään. Ainoa opetetaan terapiassa ajattelemaan itsestään hyväksyvästi, myönteisesti ja todellisuutta vastaavasti. Ajatusten muuttuessa, muuttuvat myös tunteet ja käyttäytyminen.

MITÄ SAIT SYNNYINLAHJAKSI?

Synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat myös ympäristön suhtautumiseen ja vaikutukseen. Jo vauvan sukupuoli määrittelee, miten ihmiset hänet kohtaavat. Perinnöllisyyden ja ympäristön yhteisvaikutukset ovat monimutkaisia. Ajattelun, tunteiden ja käyttäytymisen perustana ovat monet eri tekijät, joista tiede on selvittänyt osan ja tutkimus tuo koko ajan lisätietoa.

PERSOONALLISUUDEN PIIRTEITÄ

Aikaisemmassa taulukossa, johon on koottuna synnynnäisiä ja ympäristön  aiheuttamia piirteitä, on synnynnäisten persoonallisuudenpiirteiden kohdalle laitettu kysymysmerkki. Niiden piirteiden pohjautuminen DNA:han on tämänhetkinen tieteellinen tulos, mutta voi muuttua jossain määrin tutkimustiedon lisääntyessä. Kun puhutaan jostain luonteenpiirteestä, arvioidaan onko jollain paljon vai vähän sitä piirrettä. Tilastomatemaattiset menetelmät ovat ohjanneet puhumaan piirreulottuvuuksista. Piirteillä on myös vastakohtansa ja ihmisten ominaisuuksia kuvattaessa psykologiassa puhutaan ihmisen piirteen (mittaustuloksen) sijoittumisesta eri piirreulottuvuuksille. Seuraavana on kuvattu kahdentoista ihmisen (mittaustuloksen) sijoittumista piirreulottuvuudelle: ujo - sosiaalisesti rohkea.

Oletetaan, että joukko nuoria on saanut eri pistemäärät ulottuvuudella ja ne sijoittuvat yllä olevalla janalla eri kohtiin. Keskellä janaa olevat viisi tapausta eivät ole ujoja eivätkä rohkeita. Joukosta löytyi kaksi, joita voidaan nimittää ujoiksi ja kaksi, joita voi nimittää sosiaalisesti rohkeiksi.

Voit arvioida seuraavia keskeisiä persoonallisuudenpiirteitäsi oheisen linkin kautta > MINÄKÄSITYS

YKSILÖLLINEN TEMPERAMENTTI Piirteitä on tukittu 50-luvulta asti. Ensimmäisessä tutkimuksessa seurattiin vauvoja synnytyslaitokselta aikuisuuteen. Havaittiin, että jotkut piirteet muuttuivat paljonkin lapsen kasvaessa, osa oli suhteellisen pysyviä.

VIISI SUURTA PERSOONALLISUUDEN PIIRRETTÄ (Big five) on löydetty tilastomatematiikan avulla ja niitä on paljon tutkittu. Ne esiintyvät eri kulttuureissa suunnilleen samanlaisina. Niiden yhteys geeneihin on vielä epäselvä, mutta Niitä pidetään joko synnynnäisinä tai varhain kehittyneinä ja erittäin pysyvinä. Piirreulottuvuudet ovat: 

INTROVERSIO - EKSTROVERSIO  

TUNNOLLISUUS, JÄRJESTELMÄLLISYYS - HUOLIMATTOMUUS 

SUURPIIRTEISYYS  SOPUISUUS - YHTEISTYÖKYVYTTTÖMYYS 

ÄLYLLISYYS, LUOVUUS - KÄYTÄNNÖLLISYYS, MAANLÄHEISYYS 

VAKAA TUNNE-ELÄMÄ - EPÄVAKAA TUNNE-ELÄMÄ

Suurin osa ihmisistä sijoittuu erilaisilla piirreulottuvuuksilla keskelle. Vain harvat ovat puhtaasti ääripäitä. Otetaan esimerkiksi introvertti tai ekstrovertti, eli sisäänpäin kääntynyt tai ulospäin suuntautunut. Usein puhutaan, että joku on introvertti. Todellisuudessa aika harva on puhdas introvertti. Moni on melko introvertti ja vielä useampaa voitaisiin kuvata, että hän on enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Useimmilla introverteiksi nimitetyillä on myös ekstrovertin ominaisuuksia ja käyttäytyminen vaihtelee olosuhteiden mukaan.

Piirteet eivät ole sinänsä hyviä tai huonoja. Ne ovat tavallisten ihmisten erilaisia taipumuksia tuntea ja ilmaista tunteitaan ja käyttäytyä. "Viiden suuren" piirreulottuvuudessa tunne-elämän vakauden toinen ääripää epävakaus sisältää taipumuksen ahdistua. On siis olemassa ns. normaalia lievää ahdistuneisuutta, jonka voi saada geeneissä tai ainakin erittäin varhain, eikä sitä tarvitse lääkitä eikä sen takia tarvitse mennä terapiaan.

Jos kasvuolosuhteet ovat normaalit, piirteet ovat havaittavissa suunnilleen samanlaisina lapsuudesta aikuisuuteen. Levollisesta lapsesta tulee todennäköisesti levollinen aikuinen ja ujosta lapsesta tulee ujo aikuinen. Mutta jos kasvuympäristö on kielteisesti poikkeava, levollisuus voi vuosien varrella muuttua ahdistuneisuudeksi. Jos ympäristö on rohkeuteen kannustava, ujosta lapsesta voi tulla sosiaalisesti rohkea.

MITÄ TARVITSIT, MITÄ SAIT?

Eriksonin kehitysteorian mukaan (katso edellisen sivun taulukko) lapsuus ja nuoruus jakautuvat viiteen eri vaiheeseen, joissa herkistyvät eri tarpeet. Jos ympäristö vastaa riittävän hyvin tarpeisiin, lapsi saavuttaa kyseisen vaiheen kehitystavoitteen. Kehityssaavutus luo edellytyksen seuraavan vaiheen onnistumiselle.

Taulukon vasemmanpuoleisessa sarakkeessa on lueteltu keskeisiä tarpeita, joita lapsella on eri ikävaiheissa. Seuraavassa sarakkeessa on lueteltu vanhempien toimintaa, jolla heidän tulisi vastata lapsen tarpeisiin. Kun vanhemmat ja muu ympäristö vastaavat juuri kunkin ikäkauden keskeisiin tarpeisiin riittävän hyvin, lapsella on mahdollisuus saavuttaa ikäkauden kehityssaavutus, joka on taulukossa oikealla olevan tornin solujen oikeassa yläkulmassa.

VAUVAIKÄ - ENSIMMÄINEN KEHITYSVAIHE

Vauvaiän vaikutus on kaikkein ratkaisevin, hyvä vauvaikä toimii kuin rokotus, se ehkäisee tulevien vuosien "tauteja" eli psyykkisiä ongelmia. Menneisyyden haavoja voi työstää nuoruusvaiheessa. Silloin vanhat haavat aukeavat ja niitä voidaan hoitaa ja vähitellen kasvaa uusi haaleampi arpi, joka muuttuu tuskin havaittavaksi. - Siksi nuoruuden kehitysvaihetta on nimitetty toiseksi mahdollisuudeksi.

Oikean laidan "torniin" on koottu Eriksonin määrittelemät kehitysvaiheet ja saavutukset. Siinä on nimetty kehityssaavutusten ääripäät. Eriksonin mukaan kukaan ei saavuta täydellisesti nimettyä kehityssaavutusta, eikä se hänen mielestään ole edes tavoiteltavaa, sillä esimerkiksi täydellisen turvalliseksi olonsa tunteva voi joutua elämässään vaaroihin, koska ei osaa varautua uhkiin. Eriksonin mukaan myös taaperoiässä rakentunut jonkin asteinen häpeätaipumus ohjaa käyttäytymistä myönteisellä tavalla sosiaalisissa tilanteissa samoin syyllisyyden kokeminen sopivassa määrin. Erikson on määritellyt myös voimavaroja, jotka kultakin kehityskaudelta jää evääksi elämään, jos kehitys on ollut suotuisaa.

Ehdotus: Tarkastele edellä olevaa taulukkoa ja sen alimpia rivejä. Sen ensimmäisessä sarakkeessa on kuvattu sinun ydintarpeesi 0 - 1,5 -vuotiaana. Seuraavassa sarakkeessa on se, mitä olisit tarvinnut vanhemmiltasi. Arvioi saitko vanhemmiltasi, mitä tarvitsit ja saitko "torniin" kuvattuja ominaisuuksia. Saitko vakaan perusturvallisuudentunteen ja syvän itsearvostuksen tunteen ja toivon? Voit käydä läpi samalla tavalla muita ikäkausia.

Kognitiivisen terapian mukaisesti voit etsiä voimalauseita, joiden avulla voit yrittää täsmähoitona vahvistaa niitä voimavaroja ja piirteitä, jotka alun perin ovat jääneet puutteellisiksi. Vauvaikäisenä masentuneen äidin lapsena kasvanut voi alkaa vakuutella itselleen esimerkiksi:

VAIKKA MENETIN VAUVANA TOIVONI, TOSIASIASSA ELÄMÄ KANTAA.

ALUSSA ELÄMÄ HUIJASI, NYT SE KANNATTELEE.

TOIVON SIEMEN ON AINA OLLUT, NYT SITÄ KASVATTELEN KUKOISTUKSEEN.

Lastensuojeluperheissä kasvaneen vauvaikä on voinut sujua hyvin tai ainakin riittävän hyvin, mutta jotkut ovat vaurioituneet jo varhain. Joidenkin kodissa äiti tai isä on ollut hellä ja läsnä oleva vanhempi, joka on tyydyttänyt lapsen tarpeita riittävästi. Jotkut ovat joutuneet kasvamaan vauvaikänsä vanhemman kanssa, joka ei ole ollut lapselleen läsnä tai on suorastaan laiminlyönyt tätä. Vauva on saatettu jättää jatkuvasti eri hoitopaikkoihin tai vauva on joutunut elämään päihteiden käyttäjien keskellä. Puutteellinen hoiva vaikuttaa perusturvallisuuden ja sanattoman itsearvostuksen tunteen rakentumiseen ja toivon syntymiseen elämän pohjavireeksi.

Ainon ja Emman esimerkissä selitys eroihin löytyi juuri erilaisesta hoivasta vauvavaiheessa. Ensimmäisessä kehitysvaiheessa luodaan perusta sille, miten lapsi myöhemmin kohtaa uusia ihmisiä ja pystyy kiintymään. Kiintymystyylin ongelmat (välttelevä, ristiriitainen, turvaton) vaativat korjautuakseen myöhemmin korjaavia kokemuksia. Mutta vaikea kiintymyssuhdeongelma vaatii aina myös lähiterapiaa. Pelkkien voimalauseiden tai muun omahoidon avulla sitä ei voi korjata.

Monet alkoholistiäidit ovat onnistuneet olemaan juomatta raskausajan ja vielä lapsensa vauvaiän ja antaneet siten hyvän pohjan lapsensa tulevaisuudelle. Monen äidin ongelmat ovat alkaneet vasta avioeron jälkeen. Joskus vanhempien puutteellisen hoivan on korvannut isovanhempi, josta on käytännössä tullut turva-aikuinen. Tarina omasta vauvaiästä jää usein arvailujen varaan.

Joskus joku yksittäinen lause sosiaalityöntekijän papereissa, voi tuoda tarinaan joko valoisaa tai tummaa väriä. Tutkin kerran erään sairaanhoitajaopiskelijan kanssa hänen tilaamiaan papereita. Äidillä oli ollut alkoholiongelma ja merkintöjen mukaan työn-tekijät oli hälytetty kotikäynnille. Papereissa luki, että vauva oli puettu puhtaisiin vaatteisiin ja myös sängyssä oli puhtaat vuodevaatteet. - Se kertoi paljon hyvää äidin tahdosta ja kyvystä hoitaa lastaan. Vaikka huostaanotto jouduttiin myöhemmin suorittamaan, valonpilkahdus vauvan sängyn ääreltä jäi tukitekijäksi tytön tarinaan.

Vauvaikänsä puutteellisissa oloissa kasvaneille on kehitelty monenlaisia terapioita, joiden avulla pyritään paikkaamaan alun puutteiden aukkoja. Kognitiivisen terapian omahoitomenetelmiä ei kaikille sovellu tai ei ole riittävää. Jokaiselle soveltuva hoitomenetelmä on mahdollista löytää.

Kaikkea ei voi täysin korjata, mutta säröisesti ehjä voi elää mielekkään ja merki-tyksellisen elämän - olla riittävän ehjä.

Voidaan ajatella, että säröisesti ehjä on sellainen, joka pysyy kasassa sitä tehtävää varten, joka hänellä on. Säröisesti ehjään maljakkoon voi laittaa vettä ja kukkia, joskus vain kuivakukkia. Maljakon tehtävä muuttuu, mutta tehtävä on mielekäs ja merkityksellinen. Joskus säröt voivat jopa näyttää taiteellisilta koristeilta. Säröisesti ehjä maljakko voi pudotessaan tai muuten kolhiintuessaan mennä helpommin rikki särökohdistaan, mutta taas se on mahdollista korjata - ehkä on keksitty uutta ja parempaa liimaa ja korjausmenetelmiä - ehkä löytyy parempi korjaaja. Voimalauseeksi tarjoan:

OLEN SÄRÖINENI RIITTÄVÄN EHJÄ

Japanilainen sana Kintsugi tarkoittaa rikkoutuneen keramiikkaesineen tai -astian korjaamista kultaisen sauman avulla. Särkynyttä ei heitetä pois eikä säröjä peitellä, vaan ne jätetään näkyviin kullalla silattuina. - Elämän merkit saavat näkyä, jopa rikki meneminen.

SISÄISEN TURVAPAIKAN RAKENTAMINEN

Jos turvallisuudentunteesi horjuu, voit käyttää seuraavaa harjoitusta vahvistaaksesi turvallisuudentunnetta. Voit mielikuvissasi nähdä itsesi turvapaikassa vaikkapa aamulla ja illalla ja tarvittaessa muutenkin. Valitse joku turvallinen tila, joka voi olla todellinen tai kuviteltu. Sitten valitse joku turvallinen aikuinen - joko todellinen tai kuviteltu ja kuvaile tilanne.

MITEN TURVA-AIKUINEN TOIMI JA MILTÄ SINUSTA TUNTUI?

TAAPEROIKÄ - TOINEN KEHITYSVAIHE

Taaperoiässä lapsi löytää oman tahtonsa ja kohtaa sen törmäämisen ympäristön asettamiin rajoihin. Suhde auktoriteetteihin rakentuu tässä vaiheessa. Jos olet elänyt sekavissa oloissa taaperoiän, ehkä oikeat rajat ovat jääneet sinulle epäselviksi tai rajojen noudattamista ei ole vaadittu. Myöhemmin sijaishuollossa on jouduttu opettamaan käyttäytymistä, jonka oppimisen herkkyyskausi on ollut ohi - ja sen tähden rajojen oppiminen on vaikeaa ja voi jättää ikäviä muistoja. Joskus ympäristö on voinut ihmetellä, miksei lapselle ole sijaishuollossa löytynyt rajoja. Joskus se on vaatinut pitkäaikaista vuorovaikutusta ja monia yhteentörmäyksiä, mutta kaikki tapahtuu kuitenkin lapsen eduksi. Kun se tapahtuu ikäänkuin myöhässä eikä alle kolmivuotiaana, rajojen opettelu voi jättää minäkäsitykseen tunteen, että on itse vääränlainen.

LEIKKI-IKÄ - KOLMAS KEHITYSVAIHE JA SYYLLISYYDENTUNTEEN RAKENTUMINEN

On luultavaa, että ensimmäiset muistikuvasi liittyvät tämän vaiheen tapahtumiin. Ne saattavat olla kuitenkin epäselviä ja joskus toisten kertomusten perusteella muodostuneita ja joskus niihin sekoittuu unien tapahtumia.

Leikki-iässä lapsen tiedot ja taidot lisääntyvät, hän pohtii elämänilmiöitä ja miksi-kysymyksiä riittää. Leikki-ikä on erilaisten roolileikkien aikaa. Lapsi voi olla prinsessa tai rosvo tai poliisi. Psykoanalyyttisen teorian mukaan vanhempien merkitys on leikki-iässä suuri. He toimivat roolimalleina: Poika jäljittelee isää (jos perheessä on isä) ja tyttö äitiä. Samalla eletään vaihetta, jolloin pojalle äiti on ihastuksen kohde ja mahdollisesti lähtökohta sille, millaista naista hän toivoo aikuisena kumppanikseen. Samoin tytölle isä on ensimmäinen "rakkaus", mikäli isä ansaitsee tytön silmissä tulla rakastetuksi - mihin vaikuttaa myös äidin mielipide tytön isästä.

Leikki-iässä lapsen mieleen muodostuu tarina omasta perheestä. Monissa eri yhteyksissä lasta pyydetään piirtämään kuva perheestään. Kuva on tarina, jota lapsi ei vielä osaa kertoa kunnolla sanoin. Seuraavana on 5-vuotiaan Kaiuksen kuva perheestä. Hän kertoo: "Kuvassa on äiti, mää, iskä ja Akseli. Akseli seisoo ikkunalla. Äiti laulaa, sillä on mikrofooni kädessä. Ollaan kotona. Kuvassa on koripalloverkko, minne heitetään palloa. Isi ja Kaius seisoo ja meillä on jääkaappi. Meillä on myös kissa ja hiiri." Kissaa ei perheessä ole eikä koripallotelinettä, mutta lapsen mieli voi rakentaa toiveidensa mukaisen kuvan.

Piirros Kaius Viik 5v.

Ehdotus: Muistele omaa lapsuuttasi. Millaisen kuvan sinä olisit 5-vuotiaana ehkä piirtänyt? Keitä tai mitä itselle mieluista olisit ottanut kuvaan mukaan. Miten lähelle toisiaan olisit sijoittanut ihmiset ja minkä kokoisina olisit heidät kuvannut. Millaisia ilmeitä heillä olisi ollut. Voit käyttää tikku-ukkoja, jos haluat.

Eriksonin mukaan leikki-iässä kehittyy oma-aloitteisuus ja syyllisyys. Liian syyllisyyden pohjana voidaan pitää lapsen ja aikuisen vuorovaikutusta. Aikuinen on asettanut rajat ja lapsi tietää, että jos hän ei tottele, seurauksena on rangaistus - ainakin moitteen muodossa. Mutta usein käy myös niin, että lapsi ei tiedä, että joku asia on kielletty ja yllättyy rangaistuksesta.

Adoptiolapsena kasvanut "Merja" kertoo, että hän halusi aina miellyttää vanhempiaan. Perheessä oli tehty remonttia ja naulapurkki ja vasara olivat jääneet keittiöön esille. Merja päätti auttaa vanhempiaan ja alkoi hakata nauloja keittiön lautalattiaan. Hän esitteli sen ylpeänä vanhemmilleen. Elettiin aikaa, jolloin selkäsauna oli sallittua ja Merja sai selkäänsä. Tapaus oli hänelle varsin traumauttava. Vaikka selkäsauna oli hyväksytty tapa kasvattaa lasta, se jätti kuitenkin lapsen sieluun samantapaisen jäljen kuin pahoinpitely. Se jätti myös uskomuksen, että itse on syyllinen siihen, että läheinen ihminen voi muuttua ennalta arvaamatta pahoinpitelijäksi.

Lapsi saa leikki-iässä lisää taitoja, joita haluaa myös käyttää. Hän tutkii ympäristöään ja kokeilee erilaisia asioita, mutta ei aina tiedä, mikä on sallittua mikä ei. Kun oma-aloitteinen lapsi saa moitteita, hänelle tulee kokemus siitä että koska tahansa ja ilman ennakkovaroitusta, hän onkin syyllinen. Paljon syyllistämistä kohdanneelle kasvaa uskomus omasta syyllisyydestä taakaksi ja tunnelukoksi, ellei sitä tavalla tai toisella pureta. Joskus tässä iässä koetut hyvin pienet asiat voivat lisätä häpeän ja syyllisyyden taakkaa kuten tapauksessa, jolloin olin neljävuotias:

Kotiini tuli sukulaisvieras, jolla oli hieno liituraitainen jakkupuku. Kun vieras lähti liikkeelle, huomasin, että hänen hameensa oli takaa rypistynyt ja huomautin siitä ylpeänä havaintokyvystäni. Vieraan lähdettyä äiti moitti minua ja tunsin sekä syyllisyyttä että syvää häpeää.

Eräällä kurssillani oli osallistujana kasvatustieteen tohtori, joka oli keksinyt menetelmän hankalien muistojen muuttamisesta hyviksi kirjoittamalla niille onnellisia loppuja. Kokeilin menetelmää ja käytin edellistä muistoani. Huomasin menetelmän toimivaksi. Vieras olikin uudessa "lopussa" kiitellyt minua ja kehunut ystävälliseksi jne. Itse olen ehdottanut, että säilytetään vanha tarina, mutta keksitään sellainen rinnakkainen vertailutarina, joka on rakentava. - Uuden tarinan viesti olisi se, että äiti käyttäytyi aikuisena taitamattomasti enkä minä nelivuotiaana ollut toiminut "tuhmasti". Paremmassa tarinassa kerrotaan, miten äidin olisi kuulunut toimia, ettei minulle olisi jäänyt hankalia tunnemuistoja. En itse suosi muistojen "muuttamista", vaikka sellaisia menetelmiä käytettään. Minulle tosiasiat ovat tärkeitä, mutta suhtautumista niihin voi muuttaa.

Kaikenlaisissa perheissä vanhemmat väsyvät ja lapset voidaan saada kokemaan syyllisyyttä siitä, että he riitelevät tai leikkivät liian äänekkäästi tai ovat tottelemattomia. Vastapainona on kuitenkin yleensä hellittelyä ja kannustusta ja hyviä hetkiä. Mutta jos vanhemmat ovat päihdeongelmaisia, masentuneita tai stressaantuneita, lapsi voi jäädä ilman tasapainottavaa myönteistä huomiota ja taipumus syyllistyä kasvaa.

Huostaanottovaiheessa on saattanut tapahtua sellaista, josta lapsi kantaa syyllisyyttä. Lapselle on voinut jäädä käsitys, että huostaanotto on tapahtunut, koska hän itse on niin paha. Tai hän voi tuntea syyllisyyttä siitä, että on kertonut sosiaalityöntekijöille tai päiväkodin henkilökunnalle tai muille perheen ulkopuoliselle salaisuuksia, joita ei olisi saanut kertoa. Lapsi saa tässä vaiheessa kuulla myös "huolipuhetta", jota ei ehkä täysin käsitä. Aikuiset ovat huolissaan jostain, johon hän tai perhe on syyllistynyt.

Salaisuuksia

Lastensuojeluperheessä kasvaminen saattaa kasvattaa salaisuuksien taakkaa kohtuuttomasti. Jo kaksivuotiaalle voidaan sanoa, että mummille ei saa kertoa tai päiväkodissa ei saa kertoa. Näin pieni lapsi on kuitenkin kyvytön pitämään salaisuutta. Hän saa taakakseen häpeän lisäksi syyllisyydentunteen, kun kertoo asiasta kielloista huolimatta.

Jo kolmevuotiaana lapsi voi alkaa hävetä perhettään ja alkaa itse salata sen asioita. Hän voi satuilla perheestään kaikenlaisia toiveidensa mukaisia tarinoita. Nelivuotiaana lapsi yleensäkin herkimmin turvautuu satuiluun. Tässä vaiheessa hän voi kieltää oman kodin surkeuden ja keksiä ihania tarinoita kotielämästä. Kun lapsi itse haluaa salata asioita, liikutaan häpeän alueella.

Häpeän aiheuttama satuilu eli valheellinen tarina suojelee lapsen minäkäsitystä. Hän ikään kuin säätelee sitä, miltä hän näyttää muiden silmissä. Hän voi uskoa olevansa hyvän perheen lapsi muiden silmissä ja se tekee oman elämän vähän helpommaksi. Satuilu on lapsen tapa pitää kulisseja pystyssä. Kun lapsi itse salaa asioita, ei se sinänsä ole psyykeä kuormittavaa. Yhdenkään lapsen ei kuitenkaan pitäisi joutua elämään perheessä, jota hän häpeää ja jonka olosuhteita hän haluaa salata.

Muistatko millaisissa tilanteissa tunsit lapsena syyllisyyttä. Huomaatko, että koet nykyään liian herkästi syyllisyyttä. Minkälaisten ihmisten palaute herättää sinussa herkimmin syyllisyydentunteita?

Muistele millaisia hyviä muistoja sinulle on jäänyt mieleen tapahtumista ennen kouluikää. Mitkä olivat lempileikkejäsi? Muistatko leikkitoverien nimiä? Vietitkö aikaa paljon muualla kuin omassa kodissa? Mitä muistoja sinulla on isovanhemmistasi?

KOULUIKÄ - NELJÄS KEHITYSVAIHE

Kouluiän haasteena on oppia oppimaan ja muodostaa hyvä suoritusminäkuva. Jos varhaisemmissa kehitysvaiheissa on ollut puutteita, lapsesta tulee helposti alisuo-riutuja. Huostaanotto ja kodin vaihtaminen verottavat niin paljon sisäistä energiaa, että se vaikuttaa koulusuorituksiin ja jaksamiseen harrastuksissa ja heikentää tilapäisesti muistisuorituksia. Koska ala-asteiässä rakennetaan itseluottamusta ja suoritus-minäkäsitystä, alisuoriutumisen vaihe voi leimata minäkäsitystä myös myöhemmin. Turha pelko ettei suoriudu jostain uudesta tehtävästä voi seurata aikuisuuteen asti.

On myös heitä, joille välitunnit ovat olleet aikoinaan painajaismaisia ja muistot niistä vaivaavat vielä aikuisenakin. Kouluterveyskyselyssä on havaittu, että koulukiusaaminen on vähentynyt selvästi, aikaisemmin koulukiusaaminen on ollut yleisempi ilmiö. On tiettyjä riskitekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että tulee kiusatuksi, mutta selvää sääntöä ei ole. Yleensä erilaisuus voi aiheuttaa kiusaamista: jos on muita parempi tai huonompi, lihavampi tai laihempi jne. Lastensuojeluperheiden taloudelliset ongelmat voivat johtaa kiusaamiseen, jos vaatetus tai puhelin poikkeaa siitä, mitä muilla on.

Piirros Akseli Viik 8v.

Kun asuma-alueen lapset käyvät samaa koulua, siellä tiedetään myös yksityiselämän tapahtumista. Vanhempien alkoholinkäyttö on yleensä tiedossa myös naapureissa.

Suurimmalla osalla huostaanotetuista muutto uuteen kotiin merkitsee myös uutta koululuokkaa. Jotkut ovat helpottuneita, kun pääsevät eroon koulukiusaajistaan, mutta kaikilta luokan vaihtuminen vaatii monenlaista sopeutumista. "Annea" oli kiusattu edellisessä koulussa ja uudella paikkakunnallakin oli ongelmia. Anne huomasi, että hänen tapansa puhua sai jotkut tirskumaan. Häntä itseään puolestaan kummastutti luokkatovereiden murre ja vähän huvittikin. Murre oli niin erilainen, mihin Anne oli tottunut. Kukaan ei kuitenkaan kasvokkain haukkunut Annea.

Mua pelotti mennä sinne uuteen kouluun. En tuntenut tietenkään ketään. En yhtään tiennyt millaisia ne oli. Ensimmäisenä päivänä mä olin välitunnin ihan yksin mä tekstailin kännykällä vain muistiinpanoja ihanku olisin tekstaillut jollekin kaverille. Seuraavana aamuna mulla oli vatsa niin kipee, että mä en voinu mennä. Sitte seuraavana päivänä oli pakko mennä. Mä yritin etsiä aina sellaisen paikan, että muut ei näkisi, että mä oon yksin. Hävetti olla yksin. Siinä luokassa tytöt oli aina parittain ja mä olin pariton. Mä olin kateellinen, kun rinnakkaisluokalla tytöt oli porukassa välitunnit, olis ollut helppo mennä joukon jatkoksi, mutta kaksistaan olevien kanssa ei voinut tunkeutua kolmanneksi. Ei mua sillai kiusattu, mutta on sekin kiusaamista, kun joutuu istumaan ruokapöydässä yksin tai ryhmätöissä opettaja joutuu määräämään muita ottamaan sut ryhmäänsä. Sit luokalle tuli joululta uusi tyttö ja mä heti aloin puhua sen kanssa ja me syötiin aina yhdessä. En mä siitä niin kauheesti tykänny, mutta mun ei enää tarttenu olla kuiteskaa yksin.

MURROSIKÄ JA NUORUUS - VIIDES KEHITYSVAIHE

                                           Piirros Moona Katajisto 14v.

Eriksonin teoriaa kehittäneen Vaillantin mukaan murrosikäisen päätehtävänä on luoda uusi, vanhemmistaan itsenäistyneen nuoren identiteetti. Se sisältää tunteen siitä, että arvot on itse valitut ja että voi vapaasti tavoitella omia, itse rakentamiaan unelmia. Tässä vaiheessa on yleensä valittu oma vakaumus ja ideologinen näkemys, jotka tosin saattavat muuttua seuraavien vuosien aikana.

Erikson korostaa seksuaali-identiteetin rakentumista. Hän myös loi käsitteen: toinen mahdollisuus. Turvallinen sijaishuoltopaikka nuoruusvaiheessa voi parantaa aikaisempien kehitysvaiheiden jättämiä puutteita ja taata sen "toisen mahdollisuuden". Jos nuori kasvaa edelleen hankalissa olosuhteissa, hän tarvitsee terapiaa voidakseen käyttää hyväkseen toisen mahdollisuuden vaiheen.

Biologisessa perheessään kasvaneille on muodostunut kiinteämpi psykologinen side vanhempiinsa ja heille se merkitsee myös suurempaa kamppailua heidän yrittäessään itsenäistyä vanhemmistaan. Joskus se johtaa vanhempien asettamista vihattavan tai mitätöitävän rooliin. Huostaanotettu ja sijaiskodissa kasvanut nuori, joutuu käsittelemään suhteensa kaksiin vanhempiin ja valitsemaan erilaisten mallien antamien esimerkkien kokoelmasta sen, mitä itse haluaa elämässään toteuttaa.

Nuoruusvaiheessa identiteettiin vaikuttaa se, miten nuori kokee muiden määrittelevän hänet. Nuori voi törmätä kysymyksiin: "Mitä pahaa sä olet tehnyt, kun sinut on otettu huostaan / kun olet sijaiskodissa tai laitoksessa?" tai "Mitä pahaa sun vanhempas on tehny?" On totta, että nuori on voinut tehdä pahaa tai vanhemmat ovat voineet tehdä pahaa, mutta syy voi liittyä myös poikkeuksellisiin olosuhteisiin, erilaisiin hoidollisiin tavoitteisiin tai seikkoihin, jotka eivät mitenkään kuulu pahuuden piiriin. Monet nuoret eivät halua kertoa ulkopuolisille taustastaan, koska eivät tahdo vastata uteliaisiin kysymyksiin, jotka kertovat enemmän kysyjän tietämättömyydestä ja virheellisistä ennakkoluuloista kuin todellisuudesta.

Minäkäsitykseen vaikuttaa tässä vaiheessa haavoittavasti, jos kuulee kielteiseksi tarkoitettuja huomautuksia kuten: "Olet kuin äitisi." tai "Olet kuin isäsi.". Kukaan ei ole kuin äitinsä tai isänsä eikä automaattisesti toista vanhempiensa huonoja valintoja. Jokainen on oma ainutlaatuinen itsensä, joka tosin voi muistuttaa vanhempiaan ulkonäöltään ja joiltakin persoonallisuuden piirteiltään. Mutta jokainen voi vaikuttaa itse siihen, ettei omassa elämässään toista vanhempiensa virheitä.

Olen kohdannut sekä ammattilaisten parissa että mediassa väittämiä siitä, että huostaan otettujen lapsetkin otetaan huostaan. Oman tutkimukseni mukaan se on kuitenkin harvinaista. Päinvastoin sijaishuollossa kasvaneilla näyttää olevan tarve suuntautua hoiva-ammatteihin kuten esimerkiksi lähihoitajaksi ja tarve toimia itse hyvänä vanhempana. Lastenneuvolassa toimiva psykologi totesi, että hänen havaintojensa mukaan aikoinaan huostaanotetut panostivat omaan vanhemmuuteensa korostetun paljon.

NUORI AIKUISUUS - KUUDES KEHITYSVAIHE

Erikson ja hänen kehitysteoriaansa kehittänyt Vaillandt näkevät tämän vaiheen kehitystehtäväksi saavuttaa kyky läheisyyteen parisuhteessa. Kyky mahdollistaa vastavuoroisen parisuhteen muodostamisen. Sen myötä ihminen liittää myös toisen omaan identiteettiinsä, mikä tarkoittaa minän "laajentamisen" siten, että siihen kuuluu myös toinen, muodostuu me-identiteetti. Toisen menettäminen voi silloin tuntua siltä, kuin omasta itsestä olisi revitty iso osa pois.

Kun ihminen aikuistuu ja kehittyy, näkee Vaillandt keskeiseksi kehitystehtäväksi muuttua epäitsekkäämpään suuntaan, millä hän tarkoittaa tahtoa ja kykyä olla myös antavana osapuolena ihmissuhteissa ja kykyä luopua osasta määräysvaltaansa eli tehdä kompromisseja.

Vaillandin mukaan kehityshaasteena on myös uran vakauttaminen. On onnellista, jos jälkihuollon päättyessä ura olisi vakiintunut, mikä tarkoittaa tyytyväisyyttä työhön, korvauksen saamista siitä ja tunneta sen merkityksellisyydestä sekä itselle että yhteiskunnalle. Työhön sitoutuminen liittyy myös uran vakauttamiseen, mutta se ei tarkoita sitä, ettei työpaikkaa voisi vaihtaa. Myös kotiäidin tai koti-isän työtä voidaan pitää urana, samoin kuin opiskelua itseään kiinnostavaan ammattiin.

Erikson painottaa nuorta aikuisuutta vaiheena, jolloin kehitystehtävä liittyy parisuhteeseen. Tässä vaiheessa oma seksuaalinen suuntautuminen on yleensä vakiintunut. Toisaalta traumaattiset kokemukset voivat hämmentää prosessia. Tapasin tutkimuksessani nuoren naisen, joka oli tullut aikaisemmin raiskatuksi. Hänellä oli vahva heteroseksuaalinen identiteetti, mutta hän eli toisen naisen kanssa parisuhteessa, johon kuului myös seksuaalisuuden toteuttaminen. Hän selitti asiaa itse: "Sen takia mä elän naisen kanssa, kun mä voin olla varma, ettei mua raiskata."

Tarve hyvään parisuhteeseen on niin voimakas, että sen puuttuminen heikentää huomattavasti elämänlaatua. Monet nuoret hakeutuvat mielenterveyspalveluihin parisuhteen päätyttyä tai siksi, ettei seurustelusuhdetta tahdo löytyä ja tilanne masentaa. Hoidin viisi vuotta lähinnä nuoria mielenterveystoimistossa. Alkuhaas-tattelussa selvisi aina parisuhdestatus. Jos nuorella oli hyvä parisuhde, mutta silti psyykkisiä oireita, tilanne oli huolestuttava. Rakkaussurujen kanssa kamppailevaa suurta enemmistöä oli helpompi hoitaa ja kun parisuhde löytyi, päättyi usein tarve olla asiakkaana.

Työtön nuori aikuinen voi Eriksonin näkemyksen mukaan voida hyvin, jos hänen parisuhde-elämänsä voi hyvin. Eriksonin mukaan työ muuttuu kehityshaasteeksi ja keskeiseksi hyvinvoinnin lähteeksi vasta seuraavassa kehitysvaiheessa. 90-luvun laman aikana oltiin huolestuneita nuorisotyöttömyydestä ja joidenkin asiantuntijoiden mukaan nuorten pitkä työttömyys vie heiltä työkyvyn loppuiäksi. Mutta niin ei todellisuudessa käynyt. Heitä ei menetetty.

Aikuisuuden alussa eletään Eriksonin mukaan niiden eväiden kanssa, jotka on saatu eri kehitysvaiheissa. Voit arvioida, millaisten eväiden kanssa nyt elelet liitteen kyselyn avulla.

AIKUISUUS - SEITSEMÄS KEHITYSVAIHE

Eriksonin nimittää aikuisuuden kehitystehtävää kyvyksi generatiivisuuteen, jolla hän tarkoittaa toimimista seuraavan sukupolven hyväksi. Generatiivisuutta voi toteuttaa kasvattamalla lapsia tai toimimalla ammatissa, joka on merkityksellinen yhteiskunnan kannalta ja seuraavien sukupolvien kannalta. Tarve hoivata lapsia korostuu tässä vaiheessa samoin työnteko. Jos jompikumpi puuttuu elämästä, voi toisella korvata toisen. Ihminen voi elää rikasta elämää ilman parisuhdetta tässä vaiheessa, vaikka nuoren aikuisuuden vaiheessa se olikin ollut keskeisin tarve ja hyvinvoinnin lähde.

VANHUUS - KAHDEKSAS KEHITYSVAIHE

Vanhuusvaiheeseen kuuluu eheyden saavuttaminen. Silloin ihminen kokee, että oma elämä on ollut juuri itselle sopiva elämä. Monissa vanhojen ihmisten syntymä-päivähaastatteluissa tulee esiin ajatus, että sittenkin elämä on ollut hyvää, vaikka se on sisältänyt monia vaikeita vaiheita. Jos tätä elämän viimeistä kehitystehtävää ei suoriteta onnistuneesti, seurauksena on katkeruus. - Tarinassa ei ole onnellista loppua.

SOSIAALISET TARPEET

Ihmisen valinnat ovat yhteydessä siihen, minkälaisia tarpeita hänellä on. Edellä puhuttiin lapsen tarpeisiin vastaamisesta. Eri ikäkausina tarpeet muuttuvat. Cesare & Mark ovat käsitelleet tarpeita, jotka muovautuvat elämän varrella. He nimittivät niitä sosiaalisiksi tarpeiksi ja ne ovat jo nuoruusvaiheessa melko pysyviä. Sosiaaliset tarpeet vaikuttavat harrastusten ja ammattien valintaan ja niissä viihtymiseen. He nimesivät yksitoista tällaista tarvetta, joiden voimakkuutta elämässäsi voit arvioida liitteessä olevien kysymysten avulla.

4. TUNTEET

Edellisessä luvussa on käsitelty Eriksonin teorian mukaan hankalien tunteiden synty-vaiheita: turvattomuus, häpeä, syyllisyys ja alemmuudentunne kehittyvät eri ikäkausina. Ne kaikki ovat ihmiselle tärkeitä tunteita, mutta liian voimakkaina ne hankaloittavat elämää. Sopiva annos niitä tekee meistä ihmisen. Tunteita voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Tällä hetkellä niistä tiedetään jo paljon:

• Tunteita voidaan arvioida niiden voimakkuuden ja kielteisyys-myönteisyys ulottuvuuden pohjalta
• Tunteiden yhteys aivoihin on selvä, mutta koettu tunne on yleensä yhteydessä useampaan aivojen alueeseen. Aivojen sähköisellä ärsytyksellä voidaan synnyttää tunne, joka ei liity mitenkään ihmisen ympäröivään todellisuuteen - samoin kuin kemiallisilla aineilla kuten esimerkiksi päihteillä. Vamma aivoissa voi vaikuttaa tunne-elämään, samoin kuin aivoperäiset sairaudet kuten esimerkiksi Alzheimerin tauti.
• Liikunnalla voidaan vaikuttaa hyvänolon hormonin endorfiinin tuotantoon ja sen myötä muuttaa mielialaa myönteisemmäksi.
• Tunteita voidaan tarkastella eri tasojen näkökulmasta. Psyykkinen taso sisältää sisäiset kokemukset, biologinen taso tunteisiin liittyvät aivojen ja hermoston toiminnot, sosiaalinen taso sisältää vuorovaikutuksen yhteyden tunteiden syntyyn ja toimintaan.
• Joidenkin ihmisten tunteet näkyvät ulospäin, joidenkin kohdalla tunteet ovat "piilossa".
• Jotkut ihmiset ovat herkempiä vaistomaan toisten tunteita kuin toiset.
• Pelko on suojeleva tunne, mutta sen kohdistuminen tiettyyn kohteeseen ylivoimakkaasti on psyykkinen häiriö, puhutaan fobioista (hämähäkit, aukealla paikalla käveleminen, suljetussa paikassa tai korkealla oleminen jne)
• Väkivaltaa kokeneet lapset tunnistavat muita herkemmin vihan tunteita toisten ihmisten ilmeistä.
• Voimakkaana koettu tunne jättää mieleen tunnemuiston. Muisto voi tuntua myös fyysisesti.
• Tunne voi herättää vuorovaikutustilanteissa vastatunteita.
• Tunteet "tarttuvat" paitsi toisesta ihmisestä myös ruudulta tai kuvista.
• Puolustusmekanismien avulla voidaan tiedostamattomasti säädellä, ettei negatiivinen tunne muutu ylivoimaiseksi kestää.
• Terapiaan hakeutumisen syynä on yleensä voimakkaat, hankalat tunteet.
• Tunteiden biologinen vaikutus kestää laukaisevan tekijän jälkeen noin 90 sekuntia ja sen jälkeen niitä ylläpidetään tai torjutaan ajatuksin.

Tunteiden kanssa voi olla monenlaisia ongelmia:

• Jotkut kokevat, että tunteet puuttuvat.
• Jotkut ovat yliherkkiä kokemaan tunteita.
• Joidenkin tunnetilat vaihtuvat jatkuvasti ilman tiedostettua syytä.
• Joskus hankala tunne jää piinallisesti päälle pitemmäksi aikaa.
• Jotkut eivät osaa nimetä tunteitaan, eli tunnistaa niitä. He erottavat pahanolon ja hyvänolon, mutta ei niihin liittyviä tunteita.
• Jotkut kärsivät hankalista tunteista, tietämättä miksi.
• Joskus ihminen tietää tarkkaan, miksi joku tunne on syntynyt, esimerkiksi sen, että hän pelkää jotain. Mutta pelkkä tieto ei auta vapautumaan siitä.
• Joskus hankalat tunteet käyvät niin ylivoimaisiksi, että niiden kanssa ei jaksaisi elää.

Tässä oppaassa tunteita tarkastellaan lähinnä siltä kannalta, ovatko ne mielihyvä- vai mielipahasävytteisiä ja perustuvatko ne tosipohjaisiin vai virheellisiin uskomuksiin itsestä ja/tai elämästä.

HUIJAAVAT TUNTEET

Olen alkanut puhua huijaavista tunteista ja termillä haluan vastustaa näkemystä, jonka mukaan tunteet ovat aina oikeassa, ja niiden pitäisi antaa ohjata elämää. Ylläolevassa taulukossa on jaettu tunteet sen mukaan, perustuvatko ne tosiasioihin ja ovatko ne hankalia vai mukavia. Huijaava mukava tunne voi syntyä esimerkiksi netin välittämänä, kun ihminen rakastuu ihmiseen, joka todellisuudessa on aivan erilainen kuin netissä tai häntä ei ole olemassakaan ("catfish"-tapaukset).

Esimerkkimme Ainon tunteet voidaan sijoittaa oikean alakulma ruutuun. Oppaan lopussa ilmenee, miten Emman tunteet huijasivat. Myös hän teki virheellisen tulkinnan poikien käyttäytymisestä, mutta koki sen perusteella myönteisiä tunteita. Ne sijoittuvat oikean yläkulman ruutuun.

LUPA TUNTEA - VAI VELVOLLISUUS

Nuoruus on lapsuuden muistojen käsittelemisen aikaa. Joillakin muistuu mieleen erilaisia negatiivisia tunteita, jotka pohdituttavat. Jotkut eivät muista oikein mitään tunteita, jotkut eivät edes halua muistaa. Erilainen lapsuus tunne-epäselvyyksineen on haasteena nuoruudessa ja vaatii käsittelyä, jotta aikuisuudesta tulisi parempi elämänvaihe. Tunteet kumpuavat ihmisen mielen syvimmästä ytimestä ja siksi jokaiseen tunteeseen on hyvä suhtautua kunnioittavan hyväksyttävästi. Jokaisen tunteen tarinaa kannattaa kuunnella. Mutta vaikka tunteet ovat sinänsä "oikein", tunteen sanoma elämästä ja sinusta itsestäsi voi olla väärä. Tunne voi perustua virheelliseen uskomukseen, jonka aiheuttajana on se, että elämä ei ole kohdellut sinua "oikein".

Aikuiset haluavat joskus määritellä, mitä lasten pitäisi tuntea. Olet voinut jo lapsena kuulla, ketä sinun pitäisi rakastaa tai ketä et ainakaan saisi rakastaa - tai vihata. Jos vanhemmat ovat päihteiden käyttäjiä, johdonmukaisuus yleensä katoaa. Välillä on voinut olla sallittua tuntea vihaa tai pelkoa, välillä se on ollut kiellettyä.

Pieni lapsi ei osaa arvioida vanhempiaan objektiivisesti. Omat vanhemmat ovat ainoita vanhempia, eikä aina edes tiedetä, että vanhemmat voisivat olla myös toisenlaisia. Normaalisti kaltoinkohdeltu karttaa pahoinpitelijäänsä, mutta lapsi saattaa päinvastoin kiinnittyä pahoinpitelevään äitiin tiukoin tunnesitein. Pelko, rakkaus, huoli, häpeä, syyllisyys muodostavat vyyhdin, jotka sitovat äitiin. Huostaanoton jälkeen äiti voi edelleen hallita mieltä. Äitiä ei haluta hylätä. Osa niistä vihantunteista, jotka oli kielletty syntymäkodissa, alkaa etsiä muotoaan suhteessa sijaisäitiin. Voi käydä niinkin, että äiti alkaa muistoissa muuttua ns. hyväksi äidiksi.

Biologiset äidit toivovat usein, että lapsi sijoitettaisiin laitokseen eikä sijaisperheeseen. sillä he kokevat sijaisperheen uhkaksi ja sijaisäidin kilpailijakseen. Lapselle voi sijaisperheessä muodostua varsinkin alussa niin sanottu lojaliteetti-ristiriita. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsi kokee syyllisyyttä tuntiessaan rakkautta toista äitiä kohtaan. Lapsi kokee, että biologinen äiti ei haluaisi hänen rakastavan sijaisäitiä ja sijaisäiti ei haluaisi hänen rakastavan biologista äitiä.

On sanottu, että lapsi ei tule sijaiskotiin olemaan onnellinen, vaan suremaan mene-tettyä kotia. Sijaisvanhemmat voivat odottaa, että surkeista oloista tullut laiminlyöty lapsi olisi heti iloinen. Jos lapsi on vihainen, saa raivareita ja rikkoo tavaroita, on toivottavaa, että uudet vanhemmat ymmärtävät lapsen tekevän surutyötä.

Sijaiskodissa kasvavat saattavat joskus kuulla, että heidän tulisi tuntea kiitollisuutta. Kiitollisuuden velvoite voi tulla ulkopuolisilta. Sijaiskodissa kasvaneen lapsen ei tarvitse kokea kiitollisuutta yhtään sen enempää kuin omassa kodissaan kasvaneen. He voivat ottaa vastaan kaiken hyvän yhtä itsestään selvänä heille kuuluvana osana kuin perheen biologiset lapset.

Mieti, onko sinulla ollut tai onko edelleen "tunnevelvollisuuksia". Meillä on erilaisia toimintavelvollisuuksia, mutta tunnevelvollisuudet ovat hyvinvointia tuhoavia kahleita. Tunnehan ei ole koskaan sinänsä väärin. Mistään tunteesta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. - Jos annamme tunteen hallita tilanteita, se voi joskus olla haitaksi. Jos tunne johtaa virheellisiin valintoihin, toimimme väärin.

PUOLUSTUSMEKANISMIT

Ihmisellä on luontaisesti käytössään psykologisia työkaluja, joiden avulla hän saattaa rajoittaa negatiivisten tunteiden määrää ja voimakkuutta. Psyykkinen puolustusmekanismi, niin sanottu defenssi on tiedostamaton tapahtuma, jonka avulla mieli yrittää ylläpitää tasapainoa. Sen avulla ihminen yrittää estää hankalia tunteita, kuten esimerkiksi ahdistuneisuutta, kasvamasta suuremmaksi kuin hänen kestokykynsä on. Hän tulkitsee tapahtumia ja tilanteita virheellisesti ja muistaa väärin. Puolustusmekanismit vääristävät tulkintaa todellisuudesta ihmisen omaksi eduksi ja itselle helpommaksi kestää. Jos oma tarina on puolustusmekanismien värittämä, se sitoo runsaasti psyykkistä energiaa, kun pitää yrittää estää tiedostamattomaan painetun totuuden tulemista tietoisuuteen. Erilaisissa kriiseissä puolustusmekanismien käyttö on yleistä, mutta kun kriisi on käsitelty, ihminen uskaltaa vähitellen kohdata totuuden ja käytetty puolustumekanismi purkautuu.

Esimerkkejä kieltämisestä

Kun ihminen saa tietää yllättävän ikävän uutisen, kieltämisen puolustusmekanismi aktivoituu välittömästi. Ihminen ei usko tapahtumaa todeksi ja siksi pystyy toimimaan tilanteessa järkevästi ilman tunnekuohua. Samaan aikaan tiedostamattomassa mieli työskentelee kerätäkseen valmiuksia kriisin käsittelyyn. Nuoruusvaiheessa seurusteluun liittyvät vastoinkäymiset ovat yleisiä elämän tuomia vastamäkiä. Esimerkiksi jos kuulee, että seurustelukumppani on pettänyt, ensimmäinen reaktio on yleensä kieltäminen - se ei voi olla totta.

Moni on joutunut kokemaan sen, että syntymävanhempi on kuollut. Ensin asia tuntuu mahdottomalta uskoa ja siksi kieltäminen aktivoituu. Usein viimeistään hautajaiset on se tilanne, jolloin mielikin kohtaa totuuden ja sen jälkeen alkaa varsinainen surutyö eri tunteineen.

Puolustusmekanismien tunnistaminen auttaa ymmärtämään joskus toisen käsittämättömältä tuntuvaa käyttäytymistä - ja omaakin käyttäytymistä jälkeenpäin. Normaalisti leikki-ikä ja murrosikä ovat puolustusmekanismien aktivoitumisen aikaa, myöhemmin elämässä erilaiset kriisitilanteet. Huostaanottovaiheessa ne voivat vaikuttaa eri osapuolien käyttäytymiseen ja luoda tilanteeseen kaaosta. Syntymävanhemmat voivat käyttää tosiasioiden kieltämistä ja pudottavaa muistista omat tai läheisen väärinkäytökset. Alkoholistiäiti voi kivenkovaa kieltää ongelmansa ja silloin äitiään rakastava lapsi joutuu raastavaan ristiriitaan. Mieli tekee olla äidin kanssa samaa mieltä, lapsi voi epäillä omia havaintojaan ja lopulta itsekin suojata mieltään pudottamalla muistikuvat äidin juomisesta mielestään.

Kieltäminen ja torjunta

Kieltäminen on alkeellisin puolustusmekanismi ja pienillä lapsilla yleisin. Siinä uhkaavan sisäisen tai ulkoisen yllykkeen olemassaolo yksinkertaisesti kielletään. Vauva voi pelottavassa tilanteessa sulkea silmänsä, jolloin ulkomaailmaa ei ole enää hänelle olemassa.

Joskus oma menneisyys voi olla niin täynnä ahdistavaa sisältöä, että se on paras kieltää kokonaan. Tapahtumat vain pudotetaan muistista, eikä niitä pysty palauttamaan mieleen, vaikka niistä saa lukea sosiaalityöntekijän papereista. Joku ei muista mitään siitä, mitä tapahtui omassa kodissa ennen huostaanottoa.

Joskus syntymävanhemmat ovat kieltäneet omat ongelmansa, kun ovat tahtoneet saada lapsen takaisin omaan perheeseensä. Menneiden ja nykyisten ongelmien kieltäminen on heidän tavoitteidensa mukaista. Kyseessä voi olla tietoinen valehteleminen, tai tiedostamaton puolustusmekanismi. Sijoitettu lapsi voi pudottaa muististaan kaikkein traumauttavimmat tapahtumat, joita on joutunut kodissaan kokemaan. Hän voi aidosti pitää alkuperäistä kotiaan hyvänä ympäristönä eikä ymmärrä, miksi joutuu olemaan sijoitettuna muualle.

Kieltämisen kanssa samansuuntainen, mutta kevyempi suojautumiskeino on torjunta. Siinä muistetaan ja havaitaan valikoivasti, mutta todellisuus on kuitenkin palautettavissa mieleen. "Aika kultaa muistot". Torjunnasta on kyse silloin, kun ihminen unohtaa epämieluisia asioita menneisyydestä. Kyseessä on valikoiva unohtaminen eli aktiivinen unohtaminen. Sijaishuollossa kasvanut voi alkaa muistella elämää omassa syntymäkodissa kaipauksella, koska monet kielteiset asiat ovat pudonneet mielestä pois. Jos niitä ei pysty ollenkaan palauttamaan, vaikka siitä on selvät todisteet, kyseessä on kieltäminen. Jos tapahtumat muistuvat autettaessa mieleen kyseessä on torjunta. Torjuntaan eli aktiiviseen unohtamiseen liittyy se ilmiö, että lähes kaikki ihmiset ovat sitä mieltä, että kesät olivat heidän lapsuudessaan kauniimpia kuin nykyään.

Heijastaminen (projektio)

Heijastaminen on tapahtuma, jossa omat tai läheisen ihmisen ahdistavat piirteet, ajatukset, tunteet tai teot ensin kielletään ja sen jälkeen heijastetaan jonkun toisen ihmisen ominaisuuksiksi tai teoiksi. Heijastaminen aiheuttaa ihmissuhteisiin paljon ongelmia.

Kun ihmiselle esitetään neutraali kuva perheestä ja häntä pyydetään keksimään siitä tarina, hän heijastaa kuvaan oman kokemusmaailmansa ja voi kertoa omista perheeseen liittyvistä kipeistäkin tunteista, joita ei ole uskaltanut tiedostaa todellisuudessa. Pienten lasten kohdalla saatetaan käyttää eläinperheiden kuvia, joista pyydetään kertomaan tarinaa. Myös nukkeperheillä leikkiessään lapsi voi heijastaa perheeseen todellisuuden tapahtumia.

Huostaan otettu lapsi on voinut joutua kohtaamaan aikuisten heijastamisia ja joskus hän on aivan henkisesti uuvuksissa, kun aikuiset kertovat hänelle toisista hänen läheisistään juttuja, joiden todenperäisyydestä hän ei voi olla varma. Vaikka kukaan aikuisista ei valehtelisi tahallaan, yhteistä totuutta ei löydetä.

Huostaanoton jälkeen syntymävanhempien syyllisyys voi tuntua liian raskaalta kestää ja siksi tilanne voi aiheuttaa syyllisen hakemista muualta kuin itsestä. Varsinkin äidille omasta lapsesta luopuminen on todella kipeä asia. Ellei sitä kipeyttä hoideta, se voi aiheuttaa ongelmia ja tulehduttaa äitien välit.

Jos syntymä-äiti on arvostellut sijaisäitiä tai omahoitajaa aiheetta, hän ei ole tehnyt sitä ilkeyttään. Hän ei vain ole kestänyt totuutta sillä hetkellä. Myös sijaisvanhemmat voivat aiheettomasti arvostella syntymävanhempia, koska eivät uskalla nähdä omia vajavaisuuksiaan kasvattajina. On helppo heijastaa omat virheensä syntymävanhempiin, kun heidät jo yhteiskunta on arvioinut puutteellisiksi. Joissakin sijaisperheissä ja laitoksissa tapahtuu väärinkäytöksiä ja lasten rikollista kaltoinkohtelua. Silloinkin syytetyt voivat suojata itseään heijastamalla toimintansa osittain tai kokonaan syntymävanhempiin.

Sijoituksen päättyminen suunnittelemattomasti syystä tai toisesta, on lapsen ja nuoren elämässä vaihe, jossa samantapaiset tunteet ja ilmiöt voivat nousta pintaan, kuin aikoinaan huostaanoton tapahtuessa. Joskus kaikki tapahtuu yhteisymmärryksessä, mutta useimmiten joku osapuolista ahdistuu ja joutuu kriisiin. Kriiseissä heijastamiset ovat yleisiä. Sen takia tulehtuneessa tilanteessa yhteiset keskustelut voivat lisätä ongelmia.

Eräs nuori oli hyvissä väleissä sijaisperheen kanssa ja antoi julkisuudessakin perheelle kiitosta. Kun hän alkoi odottaa ensimmäistä lastaan, hänen asenteensa sijaisperhettä kohtaan muuttui. Hän heijasti sijaisvanhempiin niitä puutteita, joita hän oli kohdannut syntymäkodissaan. Hän tuli viikonlopuksi sijaisvanhempien luo ja alkoi arvostella heitä. Hänellä oli kysymyksiä, joihin halusi vastauksia, mutta sijaisvanhempien vastaukset eivät tyydyttäneet häntä. Lopulta tilanne kärjistyi niin, että nuori ilmoitti haluavansa katkaista välit kokonaan.

Koska olet siirtymässä elämänvaiheeseen, jossa saadaan omia lapsia, sinun on hyvä tietää, että heijastaminen voi aktivoitua omassa mielessäsi. Se että oma vanhempi ei ole pystynyt hoitamaan lastaan voi tuntua syvänä suruna, jota on vaikea kestää. Syntymävanhempi on toiminut käyttäytymisensä takia hylkääjän roolissa. Oman vanhemmuuden alussa tilanne voi tuntua liian ahdistavalta ja siksi sijaisvanhempiin voidaan turvallisemmin siirtää kyvyttömyyssyytökset. Näyttää siltä, että joskus tapahtuu välien viilenemisiä ja katkaisemisia suhteessa sijaisvanhempiin, kun itse tullaan vanhemmiksi. - Monilla tosin välit silloin lähenevät ja lämpenevät.

Halkominen (splittaaminen)

Halkominen on suojautumiskeino, jonka avulla ihmiset tai asiat jaetaan jyrkästi hyviin tai pahoihin. Ihminen ei pysty näkemään yhtä aikaa asioiden eri puolia, vaan kokee maailman mustavalkoisena. Kahdet vanhemmat voivat olla lapselle ahdistava käsiteltävä ja siksi lapsi voi turvautua halkomiseen. Joskus perhehoitoon sijoitettu lapsi on kokenut syntymävanhemmat hyvinä ja sijaisvanhemmat pahoina -tai päinvastoin. Kokemus voi vaihtua vuosien myötä, mutta siihen liittyy kuitenkin tapa ajatella mustavalkoisesti. Halkomisen takia lapsi voi heijastaa hyvänä pitämänsä vanhemman huonoja puolia siihen huonona pitämäänsä ja päinvastoin.

Kohteenvaihto

Kun ihminen aiheuttaa toiselle mielipahaa, kohde yleensä vastaa samalla mitalla takaisin. Jos se ei ole mahdollista esimerkiksi toisen aseman tai etäisyyden vuoksi, ahdistus puretaan lähempänä olevaan tarkoitukseen soveltuvaan kohteeseen. Vanha esimerkki tästä on seuraava ketju: Pomo huutaa töissä miehelle, mies kotiin tullessa vaimolle, vaimo pojalle ja poika potkaisee kissaa.

Sijoituksen alussa lapsi harvemmin purkaa vihaansa uuden perheen jäseniin tai laitoksen aikuisiin. Kun viha etsii purkautumisteitä, se on turvallisempaa kohdistaa esineisiin: tavaroita heitetään ja hakataan rikki ja vaatteita revitään. Jos perheeseen on sijoitettu sisarukset, heikompi heistä voi joutua toimimaan vahvemman ukkosenjohdattimena kuten seuraavassa sijaisäidin kertomassa tapauksessa:

Kun Jussi ja Tiina tulivat meille, he riitelivät aina. Lähinnä se oli sitä, että Jussi rääkkäsi pikkusiskoaan. Sitten pistin merkille, että aina kun olin kieltänyt Jussilta jotain, hän ei sanonut minulle mitään, paiskasi vaan oven kiinni ja hetken kuluttua kuului Tiinan itku. Opin sitten menemään Jussin perään. Voi olla, että se Tiinan suojeleminenkin Jussia harmitti ja tyttö sai kuitenkin myöhemmin tuntea veljen suuttumuksen nahoissaan. Huomasin myös, että jos biologisen äidin käynnin jälkeen oli tavallista riitaisampaa, jotain kurjaa oli tapahtunut vierailun aikana. Opin kyselemään Jussilta pahan olon syytä ja aika usein hän pystyi sen kertomaankin.

Jos syntymävanhemmat alkavat toimia saadakseen lapsen takaisin ja lapsi itse ei sitä haluaisi, voi olla että hän asiasta kuultuaan kohdistaa vihantunteita sijaisvanhempiin. On yleistä, että kotivierailun jälkeen sijaisvanhemmat saavat osakseen kiukuttelua ja vihanilmauksia. Jos vierailuun liittyy lapsen kannalta vastentahtoisen palautuksen suunnittelu jälkiseuraukset voivat olla sijaisperheelle vielä hankalammat.

Päinvastaiseksi kääntäminen

Joskus ihminen verhoaa jonkin ei-toivottavan luonteenpiirteensä vastakkaisen piirteen naamioon. Hän estää kielletyn tunteen nousemisen tietoisuuteen korostamalla käyttäytymisessään sen vastakohtaa. Esimerkiksi ihminen, jolla on taipumus vihata, kehittää rakastavan lähimmäisen roolin. Aidosta rakastavasta ihmisestä tuon roolin erottaa aika ajoin tapahtuva paljastuminen, kun viha purkautuu yllättäen.

Joskus sijoitettu nuori lähtee omasta halustaan yllättäen perheestä. Kun asiaa myöhemmin käsitellään palaverissa, hän voi olla niin ahdistunut tilanteesta, että omaksuu voittajan naamion. Ikävä ja turvattomuus, joita ero on aiheuttanut, verhoutuu hävyttömään ylimielisyyteen. Joskus totuus nuoren todellisista tunteista selviää kiertoteitse tai joskus nuori myöhemmin kertoo käyttäytymisensä syyn.

Järkeistäminen (rationalisaatio)

Estääkseen ahdistumisen omista tai läheistensä teoista, ihminen kehittää niille itselleen edulliset, mutta virheelliset selitykset. Esimerkiksi sijaiskodissa on voitu selittää jonkin ongelmasi johtuvan muusta kuin sijaiskodin olosuhteista. Samoin syntymäperheessä voidaan selittää huostaanoton johtuneen jostain muusta syystä kuin syntymäperheen olosuhteista.

Taantuminen (regressio)

Stressaavassa tilanteessa henkilö voi taantua aikaisempaan kehitysvaiheeseen, jolloin olosuhteet olivat suotuisammat. Jos siirtyminen itsenäiseen elämään aikuisuuden alussa aiheuttaa liikaa ahdistuneisuutta, nuori voi alkaa käyttäytyä kuin murrosikäinen. Rahankäyttö voi muuttua holtittomaksi, vastuullisuus ajankäytössä voi kadota. Tarve turvata aikuisen hoivaan kasvaa.

Eristäminen

Eristäminen liittyy traumaattisiin tapahtumiin esimerkiksi väkivaltaisten tapahtumien muistoihin. Ihminen voi erottaa muistosta kokonaan tunteet ja kertoa järkyttävistä itseään kohdanneista tapahtumista täysin ilmeettömästi. Kuitenkin tapahtuman aiheuttamat tunteet ovat tiedostamattomassa ja jokin laukaiseva tekijä saattaa tuoda ne pintaan. Silloin ihminen voi käyttäytyä poikkeavasti purkaessaan pahaa oloaan, eikä ympäristö ymmärrä, mikä hänelle tuli.

Sisäistäminen (introjektio)

                                                                            Piirros Moona Katajisto 14v.

Ihminen voi omia itselleen menettämänsä tärkeän ihmisen ominaisuuksia. Hän voi liittää minäkäsitykseensä läheisen ihmisen piirteitä, joita hänessä itsessään ei ole. Esimerkiksi sijoitettu tyttö merkitsi ystäväkirjaan omien silmiensä väriksi menettämänsä äidin silmien värin. Jos sisarukset erotetaan huostaanoton jälkeen, voi toinen sisäistää itseensä toisen ominaisuuksia ja sillä tavalla saa osan ikävästään hoidettua - toinen on edelleen läsnä elämässä osana me-identiteettiä. Vielä selkeämpi esimerkki sisäistämisestä on seuraava: Näyttelijä Katharine Hepburnin veli teki itsemurhan kun Katharine oli 13-vuotias. Katharine alkoi pukeutua poikamaisesti ja myöhemmin ajoittain miesmäisesti. Vielä poikkeavampi sisäistäminen oli kysymyksessä, kun Katharine alkoi käyttää veljensä syntymäaikaa omana syntymäaikanaan. Hän paljasti totuuden vasta vanhana.

Arvonkieltäminen

Kieltäminen on tyypillinen lasten puolustuskeino, mutta sen eräs muoto on ahkerassa käytössä aikuistenkin keskuudessa. Ihmisillä on taipumus kieltää sellaisen arvo, jota ei pysty saavuttamaan, vaikka haluaisi. Syntymävanhemmat voivat mitätöidä sijaisvanhempien työn arvoa. Joskus sijaisvanhemmat voivat kadehtia lapsen syntymävanhempiaan kohtaan osoittamaa kiintymystä ja mitätöidä sen olemassaolon ja arvon.

PUOLUSTUSMEKANISMIEN KÄYTTÖ

Perhehoidon kipukohdissa voi tapahtua niin, että useiden osapuolien puolustusmekanismit aktivoituvat. Kohteenvaihto (s.53) ja heijastaminen (s. 51) voivat aiheuttaa väärien henkilöiden syyttämistä. Kieltäminen estää totuutta tulemasta ilmi. Kun perhehoidon tilanne on pahasti kriisiytynyt, kuten silloin kun sijoitus uhkaa purkautua suunnittelemattomasti, nähdään joskus varsin puolustusmekanismien sävyttämää käyttäytymistä. Ahdistukselta suojaavaa mekanismia voi käyttää lapsi tai nuori itse, sijaisvanhemmat, biologiset vanhemmat ja joskus jopa sosiaalityöntekijät tai hallintoviranomaiset. Mitä useamman tahon puolustusmekanismit ovat aktivoituneet, sitä sotkuisemmaksi vyyhti muuttuu.

Puolustusmekanismien käyttö vie psyykkistä energiaa. Toisaalta niiden purkaminen ei ole helppoa, koska niitä ei huomaa itse. Omien vikojen ja virheiden myöntäminen ja itsensä hyväksyminen pohjia myöden, vapauttaa energiaa ja vie kohti puolustusmekanismien purkautumista.

Nuoren aikuisuuden vaihe on oman tarinan rakentamisen aikaa ja samalla puolustusmekanismien purkamisen aikaa. Mitä todenmukaisempi oma tarina on ja mitä armahtavampi se on sekä itseä että syntymävanhempia ja muita läheisiä kohtaan, sitä helpompaa tarinan kanssa on elää.

5. ELÄMÄN ROSOISUUS

"TÄÄ ON VAAN MAAILMAA, EIKÄ SEN KUMMEMPAA, PARATIISIKSI EI TÄTÄ SAA", 

 lauloi aikoinaan ystäväni, joka kasvoi äärimmäisen köyhässä perheessä, jossa isä oli alkoholisti ja äiti itsetuhoinen skitsofreenikko. Se oli hänen voimalaulunsa - lauseensa. Hän asui ahtaassa kodissa kerrostalossa. Hän oli lastensuojeluasiakas. Häntä ei huostaanotettu, mutta hän sai runsaasti tukea sosiaaliviranomaisilta, koska muuta tukiverkostoa ei ollut. Hän selviytyi.

Perheen ongelmat olisivat voineet vaikuttaa niin, että ystäväni olisi häiriintynyt jo varhaisessa vaiheessa. Hän oli jo alle kymmenvuotiaana selvillä perheen jatkuvista rahahuolista. Sen on jo yksinään todettu aiheuttavan ns. toksista stressiä, joka saattaa vaikuttaa vielä myöhemmin aikuisuudessa jopa fyysisten sairauksien puhkeamiseen. Myös niiltä ystäväni on välttynyt. Hän loi itselleen hyvän ammattiuran ja sai hyvin toimivan perheen ja onnistui omassa äitiydessään.

Lastensuojelussa on alettu puhua toksisesta eli myrkyllisestä stressistä. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsella on ollut pitkäkestoinen uhka omassa elinympäristössään. Jatkuvan huolentunteen ja pelon seurauksena stressireaktiojärjestelmä kehittyy yliherkäksi ja alkaa tuottaa stressihormoneja. Pitkäkestoinen korkea stressihormonipitoisuus vaikuttaa lapsen keskushermoston kehitykseen ja elimistöön. Monella huostaanotetulla lapsella ja nuorella huolet eivät suinkaan pääty huostaanottoon. Varsinkin tytöt saattavat kantaa jatkuvasti huolta oman äidin hyvinvoinnista. Stressi jatkuu toksisena edelleen.

Lapsuuden ympäristön vakaviksi riskitekijöiksi on arvioitu laajan amerikkalaisen tutkimuksen mukaan seitsemän eri tekijää, joista jokainen yksistään voi aiheuttaa mielenterveyden tai fyysisen terveyden ongelmia: lapseen kohdistuva henkinen väkivalta / lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta / lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö /äitiin kohdistuva väkivalta / kodissa päihdeongelmainen perheenjäsen / kodissa psyykkisesti sairas tai itsetuhoinen perheenjäsen / kodissa perheenjäsen, jolla oli ollut vankilatuomio. Tutkimusten mukaan myös pitkittyneet eroriidat ja huostaanottoa edeltäneet puutteet lapsen hoivassa ja huolenpidossa voivat aiheuttaa toksisen stressitilan.

Amerikkalainen lastenlääkäri Nadine Burke Harris luettelee psyykkisiä oireita, joita toksinen stressi voi aiheuttaa lapselle myöhemmin: impulsiivinen ja yliaktiivinen käytös, pelkotilat, hallitsematon viha, masennus, ahdistus, itsetuhoisuus, uni- ja syömishäiriöt

Luvun alussa kuvailemalla ystävälläni oli kaksi vakavaa riskitekijää, mutta hän selviytyi. Hänen stressinsä ei ollut kehittynyt toksiseksi, koska hänellä oli kyky käyttää luovia toimintoja selviytymiskeinona. Hän pystyi siten vapautumaan välillä pitkiksi ajoiksi stressistä. Toisella ystävälläni ei ollut yhtään edellä mainittua riskitekijää, mutta hän oli jatkuvasti masentunut. Hän oli syntynyt varakkaaseen ja rakastavaan perheeseen. Kerran tavatessamme hän tuijotti minua ja sanoi: "Mun täytyy saada tietää, mistä mun masennukseni johtuu!" Jouduin toteamaan hänelle, ettei kaikkien ihmisten masennukselle löydy selitystä, se vain on tullut elämään. - Mutta apua kyllä löytyy kuntoutumiseen tai ainakin masennuksen kanssa elämiseen.

Kognitiivinen terapia kehitettiin aluksi masennuksen hoitamiseen. Silloin myös havaittiin, että ihmisen oli mahdollista itse terapoida itseään erilaisten materiaalien ja psykologisten tehtävien avulla. Alettiin puhua itsehoidosta tai omahoidosta. Nykyään netti tarjoaa monenlaista materiaalia. Luotettavin lähde on mielestäni Mielenterveystalo ja sen erilaiset omahoito-ohjelmat:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/masennuksen_omahoito/Pages/default.aspx

"KIRJAINLAPSET"

Lapsuuskodin ongelmat voivat vaurioittaa lasta psyykkisesti jo varhain, mutta on myös heitä, jotka ovat vaurioituneet jo kohdussa tai synnytyksessä tai niitä, joilla on tiettyihin geeneihin liittyvä sairaus tai poikkeama.

Eräs ikääntyvä päiväkodin pitkäaikainen työntekijä totesi: "Nykyään on paljon kirjain-lapsia - ei niitä ennen ollut". Monilla diagnooseilla on lyhenteet: ADHD, ADD, FASD, RAD jne. Lapset eivät ole suinkaan muuttuneet, mutta heitä ymmärretään nykyään paremmin, kun tiedetään, että poikkeavan käyttäytymisen takana on tietty oireryhmä. "Kirjainlapsi" on erityistarpeinen lapsi ja hänen tarpeisiinsa pystytään vastaamaan paremmin päivähoidossa ja koulussa.

Fyysisten sairauksien kohdalla voidaan antaa tarkka diagnoosi erilaisten koetulosten avulla. Psykiatriset diagnoosit ovat oireiden perusteella annettuja oletuksia, vaikka niillä saattaa olla neurobiologinen pohja. Oireita voidaan arvioida psykologisilla testeillä sekä lapsen ja nuoren ja hänen läheistensä haastatteluilla. Niiden pohjalta hoitava tiimi muodostaa käsityksensä diagnoosista. Ne ovat enemmän tai vähemmän oletuksia ja voivat olla myös vääriä. Monella lastensuojeluasiakkaalla ovat diagnoosit vaihtuneet vuosien varrella moneen kertaan, toisilla ne ovat lisääntyneet, joillakin pudonneet kokonaan pois. - Jälkeenpäin on voitu todeta annettu diagnoosi vääräksi tai lapsi on kuntoutunut.

Diagnoosilla ei haluta leimata ketään, mutta ne auttavat hoidon valitsemisessa ja saamisessa ja vaikuttavat yhteiskunnan antamaan taloudelliseen tukeen. Aika usein diagnoosin saaminen on helpotus. Se kertoo myös, että kuuluu, johonkin ryhmään, jolla on samanlaisia ongelmia kuin itsellä ja samanlaisia selityksiä tunteille ja käyttäytymiselle. Lapsi saa tiedon, ettei ole ainoa erilainen ja on oikeutettu tarpeidensa mukaiseen hoitoon. Diagnoosi ei ole kohtalo. Ihminen voi itse vaikuttaa paljonkin siihen, miten selviytyy elämässä. Seuraavat kolme selviytymistarinaa ovat todisteena siitä.

SIJAISVANHEMPIEN TUKI JA SOPIVA LÄÄKITYS

"Joni" oli erittäin levoton lapsi ja käyttäytyi ryhmässä ongelmallisesti. Oireet havaittiin esikoulussa ja Jonin selviytymiseen edes henkilökohtaisen avustajan kanssa tavallisessa koulussa ei uskottu. Poika oli selvästi älykäs, mutta sosiaalisesti täysin taitamaton. Hänen diagnooseikseen tarkentuivat ADHD ja Asperger. Sijaisvanhemmat taistelivat ja saivat hänet normaaliopetukseen.

Myös lääkityksen saamisessa oli ongelmia ja erilaisia mielipiteitä. Kuitenkin ADHD-lääkitys osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Jonin käy-täytyminen ryhmässä muuttui lääkkeen vaikutuksesta rauhallisemmaksi. Jos lääke unohtui ottaa aamulla, avustaja soitti jo muutaman tunnin kuluttua kotiin ongelmista. Viikonloppuisin lääkitystä ei käytetty, Joni pärjäsi kotioloissa ilman sitä. Lääkitys auttoi Jonia välttymään saamasta koulussa jatkuvasti negatiivista palautetta, joka olisi vaikuttanut hänen minäkäsitykseensä kielteisesti.

Kun ikää karttui, Joni huomasi hallitsevansa käyttäytymistään paremmin ja halusi itse lopettaa lääkityksen. Hän meni lukioon ja kirjoitti ylioppilaaksi. Tällä hetkellä hän toimii yleisönpalveluammatissa suuressa kaupungissa ja pärjää hyvin.

TUEN AVULLA NORMAALIIN AIKUISUUTEEN

Seuraavaan tarinaan on haastateltu Akun huostaanoton tehnyttä sosiaalityöntekijää, Akun sijaishuollon työntekijää, sijaisäitiä, ala-asteen ja ammattikoulun opettajia ja "Akua" itseään.

Akulla oli monenlaisia diagnooseja vuosien varrella. Hän oli nuoren alkoholistiäidin lapsi, ja ensimmäiseksi diagnoosiksi tarjoutui FAS. Aku oli pieni poika, jolla oli hellyttävä olemus ja hänestä oli helppo pitää, mutta käyttäytyminen oli niin ongelmallista, että häntä ei voitu opettaa edes erityislapsille tarkoitetussa pienryhmässä. Sijaisperheessä ei ollut kotona suurempia ongelmia, koska omat lapset olivat selvästi vanhempia. Aku pystyi myös leikkimään tuttujen pikkulasten kanssa. Ongelmana oli kyvyttömyys olla ikätovereiden kanssa edes lyhyttä aikaa.

Akun käyttäytyminen koulussa oli täysin hallitsematonta. Hän halusi kontaktia muihin lapsiin ja hyökkäsi takaapäin heidän kimppuunsa ja sai tytöt pelkäämään ja pojat suuttumaan. Välitunnit muun koulun oppilaiden kanssa täytyi lopettaa. Opettajalla saattoi olla käsivarressa rivi eri-ikäisiä mustelmia Akun puremien jäljiltä. Ongelmaa yritettiin ratkaista siten, että pojalle järjestettiin vuodeksi yksityisopetusta lyhennettyinä päivinä koulun tiloissa, mutta ratkaisu oli pitemmän päälle kestämätön. Sijaisäiti ja sosiaalityöntekijä yhdessä etsivät ratkaisua.

Lopulta Aku sijoitettiin vuodeksi psykiatriselle lastenosastolle ja hän kävi osastokoulua, jossa oli loistava miesopettaja. Siihen aikaan oli lastensuojelussa käytössä ns. Holding-menetelmä, jossa raivoavaa lasta pidetään sylissä tiukasti niin kauan, kunnes hänen raivonsa laukesi. Sitä oli käytetty Akun kohdalla joskus koulussa huonolla menestyksellä, mutta sitä käytettiin osastohoidossa säännöllisesti. Kiinnipitelijöitä oli kaksi. Akun sosiaalityöntekijä oli sitä mieltä, että juuri Holding-menetelmän avulla Akulle saatiin laitettua rajat ja hän sitten myös ajan myötä sisäisti ne. Menetelmä on tällä hetkellä lastensuojelussa kielletty.

Akulla itsellään ei ole nyt aikuisena muistikuvia holdingmenetelmästä. Muutenkin muistikuvat osastohoidosta ovat hataria. Lähes ainoa muisto oli kaverin löytyminen. Osastolla Aku pystyi solmimaan elämänsä ensimmäisen ystävyyssuhteen ikätoveriin. Osastohoidon jälkeen Aku pystyi tulemaan toimeen ikätovereidensa kanssa koulun pienryhmässä. Ammattikoulussa hän sopeutui alkuvaikeuksien jälkeen isoon ryhmään hyvin ja oli normaaliopetuksessa. Hän valmistui ammattiin ja hänellä on vakituinen työpaikka.

Kunnan koulutoimi ja sosiaalitoimi panostivat poikaan taloudellisesti. Sijaisäiti osasi hakea Akulle apua. Kunta ei kitsastellut sijaisperheen tukien kanssa, mikä antoi heille viestin siitä, että heidän sitoutumistaan ja panostaan arvostettiin. Akulla on aikuisena edelleen kiinteä suhde sijaisperheeseen. Akun selviytymiseen on ratkaisevasti vaikuttanut perheen vanhempien lasten tuki. Akun huostaanotto kaksivuotiaana ja sijaishuolto tuli kalliiksi sijoittajakunnalle, mutta rahallinen panos kantoi hedelmää Akun kohdalla. Hänestä tuli kunnon veronmaksaja sijoittajakuntaansa eikä syrjäytynyt koko elämänsä tukien varassa elävä aikuinen, jonka kustannukset yhteiskunnalle olisi voinut olla arvioiden mukaan yli miljoonan.

ÄITI, JOKA TAISTELI

Autismiliiton kotisivulla kerrotaan Aspergerin oireyhtymästä: "Aspergerin oireyhtymä on autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toimintarajoitteita. Monille diagnosoidulle Aspergerin oireyhtymä on myös tärkeä osa heidän identiteettiään: Se ei ole tauti tai sairaus, josta pitäisi "parantua." Autismikirjosta puhuttaessa käytetään sanaa "kirjo" kuvaamaan sitä monimuotoisuutta ja yksilöllistä vaihtelua, jota tällä kirjolla esiintyy."

Joni oli pystynyt selättämään paitsi ADHD:n aiheuttamat ongelmat myös Aspergerin vaikutuksen ammatillisessa työskentelyssä. Hän teki työtään itsenäisesti, mutta oli valinnut asiakaspalvelutyön, jossa asiakkaat vaihtuivat moneen kertaan päivän mittaan. Myös "Anna" oli selviytynyt vaikeiden vuosien jälkeen hyvin. Hän oli olemukseltaan viehättävä nuori nainen, jolla oli pohtinut paljon omaa elämäänsä ja elämää yleensä:

Vanhempani erosivat, kun olin pieni. En minä ole kärsinyt siitä, että minulla ei ole isää. Tilanne että yksi päättää on selkeämpi. Ettei tule kahdenlaisia määräyksiä, kun toinen sanoo yhtä ja toinen toista, eikä tiedä kumpaa pitäisi uskoa. Ajattelen, että kun vanhempani erosivat, vaikka heillä oli lapsia, niin heillä oli varmaan hyvä syy siihen. Ja se hyvä syy toimii myös minun edukseni.

Koen välillä, että en riitä. Ongelmani aiheuttavat sen, että en pysty käyttämään koko kapasiteettiani. Asperger hankaloittaa arkeani. Kaikki uudet tapaamiset vievät paljon energiaa ja täytyy miettiä, mitä muuta on samana päivänä. Pelkään myös ihmisten parissa tulevani väärinymmärretyksi.

Työelämässä minua hämmentävät kirjoittamattomat säännöt. Usein sanotaan, jotain ja ei kuitenkaan tarkoiteta sitä. Ja esimerkiksi, jos menee kylään ja sanotaan, että "Ole kuin kotonasi", ei kuitenkaan tarkoiteta sitä. Nykyinen työni, jota teen itsenäisesti, sopii minulle, olen erittäin itseohjautuva. Kuulun kuitenkin erilaisiin yhteisöihin harrastukseni puitteissa ja viihdyn niissä. Teen myös vapaaehtoistyötä, jossa tapaan ihmisiä. Mitään parasta ystävätärtä minulla ei ole, enkä kaipaakaan sellaista. Viihdyn kotona ja nykyisellä asuinalueellani, koska se on rauhallinen. Kuljen koirani kanssa usein metsässä, eikä ketään tule koko lenkin aikana vastaan, pidän siitä.

Ensimmäistä kertaa oireisiini kiinnitettiin huomiota päiväkodissa. Olen kuusivuotiaasta alkaen ollut eripituisia hoitojaksoja osastoi-la. Äitini on taistellut puolestani ja on vaatinut minulle hoitoa ja onnistunutkin siinä hyvin. Olen ollut monenlaisissa terapioissa ja hyötynyt niistä. Joskus asiat eivät edenneet. Diagnoosin saamisen kanssa oli ongelmia ja erilaisia mielipiteitä. Pisin noin vuoden kestävä osasto-hoitojakso oli ollessani kaksitoistavuotias, jolloin sain myös diagnoosin hoidossa tehdyissä tutkimuksissa. Se auttoi hoidon linjauksessa ja oli helpompi saada apua.

En ole tilannut itselleni papereitani nähtäväksi. En halua. En pidä siitä, että voisin löytää sieltä sellaista, että minut on ymmärretty väärin.

Kun olin 16-vuotias, pääsin äitini aloitteesta lastensuojelulaitokseen. Olin ollut siellä aikaisemmin tukiviikonloppuja. Huostaanotto oli hyvä asia, sain apua eri tahoilta. Jotkut ihmiset luulevat, että kodissani on ollut jotain vikaa, kun minut on huostaanotettu tai sitten, että olen tehnyt jotain pahaa. Kysymys ei kohdallani ole ollenkaan siitä.

Tämä maailma on sellainen, että ihaillaan tavoitteellisuutta ja kunnianhimoa. Juuri nyt tällä hetkellä minulla ei ole tulevaisuuden suunnitelmia perheen perustamisesta tai opiskelusta tai ammatillisesta etenemisestä, mutta niitä voi olla hyvin myöhemmin. Elän hyvää elämää, vaikka selkeää suuntaa ei juuri nyt olekaan. - Ja unelma voi myös olla se, että hyväksyn itseni ja etten ajattele omaa diagnoosiani ja menneisyyttäni rajoittavana tekijänä.

Oli oma diagnoosi mikä tahansa, on tärkeää oppia suhtautumaan siihen hyväksyvästi osana omaa ainutlaatuisuutta. Samalla toimivampien käyttäytymistapojen harjoittelu kannattaa ja asenne: 

Olen erilainen, mutta en vääränlainen. 

Diagnoosi kertoo, että olet joissain suhteissa erilainen kuin useimmat muut, mutta sinulla on samantapaisia haasteita omaavia ikätovereita. Moni on iän ja kokemuksen karttuessa ja mahdollisesti myös terapian avulla oppinut hallitsemaan tilanteita ja elämäänsä.  

Paniikkihäiriöistä aikuisuuden alussa kärsinyt "Max" totesi. "Sitten ne alkoivat olla niin vaikeita, että mä en olis uskaltanut edes mennä kauppaan. Mutta mä vaan pakotin itseni hammasta purren menemään." Maxilla oli ollut myös Posttraumaattisen stressireaktion (PTSD) oireita jo lapsena. Hän oli nähnyt  vuosikymmeniä silmissään kuvan isästään verisenä, ranteet auki viillettynä. Myös Max oli ollut "kirjainlapsi", mutta sai diagnoosin ja avun vasta aikuisena. Hän ei ollut lapsena tai nuorena kertonut kenellekään oireistaan. 

PTSD:n oireita ovat: jatkuvat muistikuvat tai hetkelliset voimakkaat takaumat tai painajaisunet tai ahdistuneisuus oloissa, jotka muistuttavat koetusta tapahtumasta.

LÄHISUHDEVÄKIVALLAN JÄLJET

Myös Marjalla oli PTSD. Hän kuuli korvissaan joskus äidin huudon - samanlaisen kuin silloin pienenä. Äiti oli satojen kilometrien päässä, eikä Marja ollut nähnyt häntä vuosiin. Huuto avasi taas tutun pelon ja kauhun: äidin henki on vaarassa. Marja oli ajatellut, että hänellä on telepaattisia kykyjä. Hän oli päätellyt, että äidillä oli taas väkivaltainen mies. Tosiasiassa Marjalla oli takauma-kokemus. Oli tärkeää saada hänet uskomaan, ettei huuto johdu äidin tämänhetkisestä tilanteesta vaan liittyi varhaisen, voimakkaan muiston poikkeavaan aktivoitumiseen.

"Marja" kuuli korvissaan joskus äidin huudon - samanlaisen kuin silloin pienenä. Äiti oli satojen kilometrien päässä, eikä Marja ollut nähnyt häntä vuosiin. Huuto avasi taas tutun pelon ja kauhun: äidin henki on vaarassa. Marja oli ajatellut, että hänellä on telepaattisia kykyjä. Hän päätteli, että äidillä oli taas väkivaltainen mies. Marjalla ei ollut muita aistiharhoja ja minulla oli toisenlainen selitys. Oli tärkeää saada Marja uskomaan, ettei huuto johdu äidin tämänhetkisestä tilanteesta. Selitys liittyi varhaisen voimakkaan tunnemuiston poikkeavaan aktivoitumiseen.

Perheväkivaltaa on kaikenlaisissa perheissä. Sitä on käsitelty paljon julkisuudessa. Väkivaltaisen lapsuuden kokeneet ovat kertoneet muistojaan. Jotkut ovat käsitelleet asiaa taiteen keinoin. Rap-artisti Wil kasvoi Korsossa väkivaltaisessa perheessä ja on tehnyt lapsuudestaan rapin nimeltä "Täydellistä elämää". Se on saavuttanut suuren suosion. Tuhannet ihmiset ovat kuunnelleet sitä ja samalla hoitaneet omia perheväkivallan jättämiä haavojaan.

https://www.youtube.com/watch?v=hDnJektJZDA Kappale alkaa sanoilla: "Viikonloppusin kuulen huutoo. Mun mutsi vihaa sen elämää".

Kun tutkittiin väkivaltaisissa perheissä kasvaneita tyttöjä, havaittiin, että tytöt, joihin itseensä ei ollut kohdistunut väkivaltaa, mutta jotka olivat nähneet äitiin kohdistunutta väkivaltaa, kärsivät myöhemmin samanlaisista oireista kuin ne, jotka olivat olleet itse väkivallan kohteena. Väkivaltainen perheympäristö voi aiheuttaa tutkimusten mukaan seuraavanlaisia oireita: masennus, ahdistuneisuus, syömis- ja unihäiriöt, yliaktiivisuus tai korostuneet häpeän- ja/tai syyllisyydentunteet.

Eräs kirjailija ja dramaturgi on kertonut julkisesti perheväkivallasta, joka kohdistui häneen itseensä: "Kun äiti uhkasi minua erilaisilla aseilla ja ajoi takaa asunnossa, pelkäsin, että kuolisin. Lopulta en enää pelännyt vaan toivoin sitä." Hän kertoi elämästään lapsuuskodissa Maarit Tastulan Punainen lanka -ohjelmassa vuonna 2006. Perheen naapurit tekivät lopulta lastensuojeluilmoituksen ja 13-vuotiaana tyttö otettiin huostaan ja sijoitettiin lastenkotiin.

Jos olet kokenut fyysistä väkivaltaa tai ollut sen todistaja, voit hoitaa itseäsi ns. vihakirjeellä, josta on kerrottu aikaisemmin: Kirjoita (mieluummin käsin) ihmiselle, joka on kohdellut sinua kaltoin, väärin, epäoikeudenmukaisesti tai haavoittavasti kirje. Voit pitää kirjeen avoinna ja jatkaa sitä tarvittaessa usean päivän aikana. Jossain vaiheessa, kun pahin viha on taittunut, lopetat kirjeen kirjoittamisen. Mutta ET LÄHETÄ SITÄ[5]. Voit kirjoittaa kirjeen ajatellen, että hävität sen heti kirjoittamisen jälkeen. Silloin ei tarvitse yhtään ajatella/pelätä sen päätymistä kenenkään muun käsiin.Suodattamaton kirjoittaminen on terapeuttista.

SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ

Seksuaalisella kaltoinkohtelulla, hyväksikäytöllä tai häirinnällä tarkoitetaan tapahtumaa, jossa toinen henkilö (aikuinen tai lapsi) käyttää jollain tavalla hyväkseen toista saadakseen itselleen seksuaalista nautintoa. Teon raskausaste vaihtelee sen mukaan onko kyseessä biologinen vanhempi, isä- tai äitipuoli, sisarus, muu sukulainen, per-heen tuttava, kasvatusalan ammattilainen, lapsen tuttavuuteen hakeutunut pedofiili tai täysin vieras ihminen. Myös ikäero hyväksikäyttäjään vaikuttaa koettuun tilanteeseen. Toisen lapsen seksuaalisesti aggressiivinen käytös voi lapsen kokemusmaailmassa olla vain seksileikki, mutta jos toinen osapuoli on selvästi vanhempi ja varsinkin jos tilanteeseen liittyy pakottamista tai selvää väkivaltaa, lapsen kokemus on raskaampi. Nuoruusvaiheessa taas pakottaminen voi jättää lievemmän jäljen, kuin esimerkiksi tilanne, jossa itse on ollut passiivinen tai mahdollisesti kiihottunut itsekin seksuaalisesti.

Uhrin persoonallisuudenpiirteet myös vaikuttavat siihen, miten hyväksikäyttö koe-taan ja miten siitä selviydytään. Myös sillä on vaikutuksensa, minkälainen hyväksikäyttöteko on ollut. Onko kyseessä ollut suoranainen yhdyntä, suuseksi tai esimerkiksi erilaisen eroottisen koskettelun kohteena oleminen, pornovideon tai aikuisen seksuaalisen käyttäytymisen katseleminen tai rajoja rikkovat puheet.

Joku voi saada suuremman nautinnon pornon katsomisesta, jos hän saa houkutelluksi jonkun lapsen tai nuoren katsomaan sitä kanssaan. Sillä on eroa - varsinkin tuomioistuimessa, onko lapsi tuotu tilanteeseen aikuisen seksuaalisen nautinnon lisäämiseksi vai onko lapsi tullut esimerkiksi herättyään kesken unien, eikä aikuinen laiskuuksissaan ole vienyt lasta takaisin nukkumaan. Joskus kaltoinkohtelu on tahatonta kuten seuraavan nuoren elämässä:

Kamalin muisto minulla oli, kun kolmetoistavuotiaana heräsin yöllä äidin ja jonkun vieraan miehen yhdyntään. Nukuimme silloin samassa isossa huoneessa ja siinä oli joitakin huonekalujakin välissä. Tunsin kauhua ja painoin kädet korvilleni, etten olisi kuullut. Seuraavana päivänä tunsin syvää häpeää, ihan kuin minä itse olisin tehnyt jotain hirvittävän likaista. En puhunut asiasta kenellekään.

Kun julkisuudessa alkoi maailmanlaajuinen keskustelu seksuaalisesta hyväksikäytöstä "Me too" -liikkeen puitteissa, monet rohkaistuivat puhumaan kokemuksistaan, joista olivat vaienneet kymmeniä vuosia. Asian painaminen pois mielestä ei auta, mutta sen kohtaaminen aikuisen näkökulmasta ja vertaistuki voivat auttaa. Eikä koskaan ole liian myöhäistä käsitellä sitä terapiassa. Sivulla 65 on kerrottu traumauttavan tapahtuman käsittelemisestä kirjoittamalla. Sitä voi käyttää seksuaalisen hyväksikäytön käsittelyyn vielä vuosikymmenten päästä.

On surullista ja järkyttävää, että huostaanotettu lapsi tai nuori voi joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi myös sijaiskodissa tai laitoksessa. Hyväksikäyttäjä voi olla hoitovastuussa oleva aikuinen tai toinen lapsi tai nuori.

Realistinen uskomus: Olen uhri ja minulla on oikeus tuntea vihaa. Minun ei kuulu tuntea häpeää eikä syyllisyyttä.

Pedofiilit uskottelevat usein uhreilleen, että nämä ovat jotenkin aiheuttaneet tilanteen ja ovat osasyyllisiä. Lasta ja nuorta painaa ehdoton kielto kertoa tapahtumista. Kuitenkin on erittäin tärkeää, että lievemmätkin seksuaaliset häirintätilanteet puretaan jonkun luotettavan aikuisen kanssa.

Joskus tapahtuma on painettu pois mielestä, kun kieltämisen puolustusmekanismi on vaikuttanut. Vasta vuosikymmenien päästä, asia muistuu mieleen. Niin kävi "Airalle", jonka prosessista syntyi oheinen runoni.

HYVÄKSIKÄYTÖN PITKÄT JÄLJET

Laajan englantilaisen tutkimuksen mukaan nuoruusvaiheessa voi esiintyä monenlaisia oireita, vaikka hyväksikäyttö on tapahtunut lapsuudessa tai vaikka nuori ei edes muistaisi tapahtumaa. Ongelmallista on se, että samoja oireita voi olla myös muista syistä. Oireet ovat myös yksilöllisiä ja riippuvat siitä, missä iässä hyväksikäyttöä on ollut ja minkä tyyppistä. Voi olla että jollain on vain yksi oire, joillakin monta oiretta ja joku ei oireile enää ollenkaan aikuisuuden alussa.

Englantilaisen tutkimuksen mukainen oireluettelo on seuraavanlainen: Vuoteen kastelu, tuhriminen, väkivaltaiset raivokohtaukset, eläinrääkkäys, Inhoa tiettyjä ruokia kohtaan (jos joutunut osalliseksi oraaliseksistä), pakonomaista masturbaatiota, huolestuneisuutta sukupuolielimien toiminnasta, pelko solmia seksuaalikontakteja, rajatonta seksuaalisuutta, halua nukkua vaatteet päällä, päihteiden väärinkäyttöä, itsetuhoista käytöstä, viiltelyä, rupien aukaisemista, pakonomaista käsien pesemistä, masennusta, syömisongelmat: anoreksia tai pakonomainen syöminen, toistuvat painajaisunet. Vaikka suuri osa seksuaalisesti hyväksikäytetyistä selviytyvät normaaliin elämään, niin toisaalta prostituoiduista huomattavalla osalla on taustassaan kokemus hyväksikäytöstä lapsuudessa.

Yleismaailmallinen ongelma

Osallistuin aikoinaan Englannissa Newcastlessa pidettyyn runsaan viikon pituiseen seminaarin, jossa käsiteltiin lasten seksuaalista kaltoinkohtelua. Meitä oli kokoontunut 26 eri maasta yhteensä kolmekymmentä eri alojen edustajaa. Katulapsityötä Intiassa tai Nigeriassa tekevät kurssilaiset huokailivat paitsi aineellisten edellytysten puutetta, myös lasten kunnioittamisen puutetta ja virkamiesten korruptoituneisuutta. Oli hämmästyttävää, miten eri kulttuureissa lasten seksuaalisen kaltoinkohtelun ongelma näyttäytyy samantyyppisenä. Siihen suhtautuminen sen sijaan vaihtelee.

Newcastlelainen lääkäri oli hoitanut 18 vuotta päätyökseen seksuaalisen kaltoinkohtelun uhreja. Hänen kehittelemänsä vastaanottohuone oli näkemisen arvoinen. Siellä oli kodikas olohuonenurkkaus, leikkinurkkaus ja tutkimuspöytä, jonka päällä oli rimpsuinen päiväpeite ja tyyny. Tutkimustilanteessa lapselle tai nuorelle halutaan antaa tunne, että hän ei ole objekti vaan saa itse määrätä tilanteesta. Hän saa valita osittain tutkimusvälineet ja nappia painamalla myös sen, mille korkeudelle sähköllä toimiva tutkimuspöytä asettuu. Jokaista kohden on varattu puolitoistatuntia aikaa ja jos tutkittava päätti, että häntä ei nyt tutkita, hän sai uuden ajan.

Jos olet kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä, on tärkeää, että käsittelet sitä vielä aikuisuuden alussa. On hyvä tuntea jossain vaiheessa vihaa tavallisen lapsuuden tai nuoruuden menetyksen vuoksi. Sisäisessä tarinassa pitäisi pystyä hyväksikäyttäjältä riisumaan valta ja vastenmielisyys. Hänestä voisi rakentaa kuvan reppanana, onnettomana ja säälittävänä seksuaalisesti syrjäytyneenä. Ymmärryksen lisääntyessä on mahdollista myös antaa anteeksi. Ymmärtäminen ja anteeksiantaminen vapauttavat uhrin itsensä syyllisyydestä ja häpeästä ja tarina uhrina olemisesta päättyy

Ahdistavan muiston käsitteleminen

Tämä menetelmä on yksinkertainen, mutta sillä on tutkitusti saatu pysyviä tuloksia: 1. Muistele menneisyytesi ahdistavinta asiaa. Kirjoita (mieluummin käsin) selostus tapahtumasta hetki hetkeltä kuin toimittaja tekisi - mitä kärpänen katossa näki. Mitään tunteita ei mainita. 2. Kirjoita toinen tarina, johon lisäät tunteet, joita tunsit tilanteessa ja sen jälkeen.

Menetelmää voi käyttää vaikka kuinka monen ikävän yksittäisen muiston käsittelyyn. Esimerkiksi "Saara" oli kokenut seksuaalista ahdistelua, jossa syyllinen oli äidin avomies. Saaran päällimmäinen tunne oli häpeä ja myös syyllisyys, koska jotenkin virheellisesti ajatteli vaikuttaneensa tilanteeseen, kun ei ollut pystynyt kieltämään miestä eikä pakenemaan. Saara sai tehtäväksi muistella jokaista tilannetta, jolloin hän itse oli kokenut, että mies oli ylittänyt hänen intiimiytensä rajat ja hän itse oli tuntenut sen takia olonsa epämukavaksi. Ylitystä oli tapahtunut 1. katsein 2. puhein suoraan tai vihjailevasti 3. koskettelemalla. Saara muisteli kahden viikon ajan tapahtumia ja kirjoitti. Sen jälkeen hän tunsi täysin vapautuneensa painolastista.

MIKÄ ON TOTTA?

Seksuaalisen hyväksikäytön tutkiminen lääketieteellisesti, psykologisesti ja oikeudellisesti on erittäin hankalaa ja siinä törmätään usein ristiriitaisiin syytöksiin, mielipiteisiin ja tuloksiin. On tapahtunut huostaanottoja väärin perustein ja sijaiskotien syyttelyä ja sijoitusten päättymisiä väärin perustein. On ollut syyllisiä, joita on vapautettu ja syyttömiä, jotka ovat saaneet tuomion. Totuuden etsiminen on tällä alueella vaikeaa.

Sen tiedostaminen, että eri viranomaiset saattavat suhtautua uhrin tarinaan epäillen, voi johtua juuri ristiriitojen olemassaolosta. Tyypillistä on, että syyllinen ja hänen puolisonsa kieltävät teot jyrkästi ja uhrin kertomus kyseenalaistetaan. Lastensuojelun alueella on myös kohdattu ilmiö, että nuori syyttää jotain laitoksen henkilökuntaan kuuluvaa tai sijaisvanhempaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä tietäen, että kyseessä on valhe. Usein tilanne selviää esitutkinnan aikana, mutta on jo ehtinyt aiheuttaa kohteelleen suurta vahinkoa sekä psyykkisesti että aineellisesti. Mutta on myös sellaisia syytöksiä, joissa lapsen tai nuoren muistin toiminta muuntaa muistoa todellisuudesta poikkeavaksi.

Jos muistelet ensimmäistä koulupäivääsi tai ensimmäistä päivääsi yläasteella tai jollain kurssilla, jonka pystyt palauttamaan mieleesi. Kuva, jonka pystyt palauttamaan mieleesi, ei ole se, jonka näit tilanteessa. Yleensä muistelija näkee myös itsensä tilanteessa ja kuvassa on yleensä mukana myös muistelijan selän takana olevat ihmiset. Muistelija rakentaa aivoihinsa muistikuvia yhdistelemällä kuvan, jonka ainekset on kerätty todellisuudesta. Aivoihin on rakentunut kuva tapahtumasta, vaikka juuri sellaista kuvaa ihminen ei alunperin tallettanut muistiinsa. Kaikilla ihmisillä on muistivääristymiä. Saman perheen lapset saattavat muistaa aikuistuttuaan asioita perheestään täysin eri tavoin ja luultavasti kukaan ei muista täysin oikein.

Muistin epäluotettavuuteen on alettu kiinnittää kriminaalipsykologiassa enemmän huomiota vasta viime aikoina. On myös löydetty useita tapauksia, joissa nuori on tera-piassa rakentanut itselleen totena pitämänsä tarinan seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jota varmuudella ei kuitenkaan ole tapahtunut. Toisaalta joillakin on terapiassa muistunut ensimmäistä kertaa mieleen seksuaalinen hyväksikäyttö. Ongelmaksi saattaa tulla se, että muut eivät usko sitä, vaikka se olisi totta ja syyllinen kieltää sen jyrkästi. Voi tosin olla niin, että syyllisen kieltämisen puolustusmekanismi on pudottanut asian kokonaan pois hänen muististaan.

On myös havaittu, että joskus lapsi on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä ennen huostaanottoa, mutta muisti toimii omia vanhempia suojaavasti heijastamisen mekanismin avulla liittää tapahtuman sijaisperheeseen.

VALEMUISTOT

Joskus aivot saattavat rakentaa täysin uusia "muistoja", joita nimitetään valemuistoksi. Valemuistojen olemassaolo on tullut esiin erityisesti seksuaalisen hyväksikäytön tarinoissa ja tutkimuksissa. "Muistikuvat" voivat olla hyvin yksityiskohtaisia. Kun kieltämisen puolustusmekanismi toimii, uhri tai syyllinen pudottaa asian muistista. omassa historiassa on aukko. Valemuistot taas lisäävät historiaan tapahtuman, jota ei ole tapahtunut. Valemuistojen laukaisijana on pidetty tietyntyyppisiä terapioita ja jopa tiettyjä terapeutteja. Terapeutti uskoo, että tapahtumat ovat totta ja selittää että valemuisto on hoidon avulla tapahtuneen kieltämisen purkautumisen myötä esiin tullut todellinen muisto

Esimerkki: Tieteellisissä tutkimuksissa on myös hieman eettisesti arveluttavissa koeolosuhteissa saatu tutkituissa herätettyä valemuistoja. Lapsille on kerrottu vanhempien kertoneen jostain tapahtumasta, jossa lapsi on ollut mukana. Tiettyjen kysymysten herättämänä lapsi on kertonut muistavansa tapahtuman ja kuvaillut sitä yksityiskohtaisesti. Eräässä englantilaisessa tutkimuksessa päiväkotiin tuli tuntematon mies, joka tarjosi lapsille mehua ja keksejä. Sen jälkeen lapsilta alettiin yksitellen johdattelevasti kysellä tapahtuneesta ja lopulta useimpien kohdalla tarina muuttui seksuaalisen hyväksikäytön kuvaukseksi. Lapsilla on taipumus yrittää miellyttää kyselijää ja siksi nykyään pidetään tärkeänä, että epäselvissä kaltoinkohtelutapauksissa ensimmäisen haastattelun tekee tutkimukseen perehtynyt ammattilainen. Hän osaa kohdata tilanteen siten, ettei lapsi ohjaudu kertomaan valheellista tarinaa.

Lähtökohtaisesti voit luottaa muistiisi, kunhan otat huomioon sen erehtymisen mahdollisuuden. Sinulla on oikeus siihen, että sinua kuunnellaan. Vaikka sinua kieltäydyttäisiin uskomasta, älä luovu tarinastasi liian helpolla, äläkä syyllisty. Pyri löytämään totuus. Jos sinulla on kokemus hyväksikäytöstä tai väkivallan kohteena olemisesta sijaishuollossa, kerro siitä työntekijällesi.

Alla: Alkuperäinen polaroid-kuva: Maija Karisma

6. KOGNITIIVISEN TERAPIAN NÄKÖKULMA

Ihmisellä on tarve kokea myönteisiä tunteita tai seesteistä tasapainoisuutta. Kielteinen tunne ohjaa etsimään selviytymiskeinoja, jotta tasapainoinen mieliala taas palautuisi. Aikaisemmin ajateltiin, että ammattiauttajat ovat välttämättömiä kun ihminen tarvitsee apua pahaan oloonsa. Kognitiivisen terapian myötä on tajuttu, että ihmiset ovat halki vuosituhanten hoitaneet itseään ja pahaa oloaan myös kirjallisuuden avulla.

Kielteiseen tunteeseen liittyy kielteisiä ajatuksia. Kun tilanteeseen löytyy uusi tulkinta ja myönteistä ajattelua, tunne muuttuu toiseksi. Kannatteleva positiivinen ajatus voi löytyä esimerkiksi runoista, laulunsanoista, aforismeista, sananlaskuista tai uskonnollisesta kirjallisuudesta.

Menneisyyden selvittämättömiä tilanteita ja niiden herättämiä tunteita kannattaa yrittää käsitellä. Vaikka ne olisi suljettu monen oven taakse, ne silti kantavat mukanaan tähän päivään oman vaikutuksensa. Paha olo kannattaa ottaa aina käsittelyyn ja miettiä, mitä ajatuksia ja tunteita siihen liittyy ja miten se alkoi. Mikä oli se laukaiseva tekijä? Aikaisemmin kuvattiin Ainon itseä koskevien ajatusten muuttumista terapian avulla. Tässä luvussa perehdytään muutamiin käyttökelpoisiin menetelmiin, joilla Ainon tapaiset nuoret voivat parantaa elämänlaatuaan.

Kognitiivisessa terapiassa kiinnitetään huomiota ajatuksien ilmenemiseen sisäisenä puheena. Itseä koskevat ajatukset saattavat olla sinä-muodossa "Taas sä mokasit" tai minä-muodossa "Aina mä sählään." Joskus ajatuksia kerrotaan mielikuvissa jollekin itselle tärkeälle ihmiselle "Ajattele: taas mä mokasin"

Kognitiivisen terapian keskeinen ideana on kiinnittää huomiota hankalien tunteiden rinnalla kulkeviin kielteisiin ajatuksiin, joita yritetään muuttaa silloin kun ne kumpuavat virheellisistä uskomuksista.

Nuoruusvaiheessa ihmiselle on jo muodostunut melko pysyviä uskomuksia siitä, millainen hän itse on ja millainen on maailma. Osa näistä uskomuksista saattaa olla virheellisiä ja elämää hankaloittavia ja siksi niiden käsitteleminen ja muuttaminen helpottaa elämää.

Jos kuulut niihin, joilla on yleisiä virheellisiä uskomuksia tai lastensuojeluasiakkaalle tyypillisiä virheellisiä uskomuksia, kognitiivinen terapia voi auttaa löytämään niitä. On tärkeää, että tunnistat ne ja alat muuttaa ajatusmaailmaasi. Aluksi ajatusten tietoinen muuttaminen tuntuu kummalliselta, koska olet tottunut ajattelemaan virheellisesti. Mitä tietoisemmin toistelet uutta uskomusta ja keräät näkökulmia ja todisteita sen paikkansa pitävyyden puolesta, sitä paremmin omaksut uuden toimivan uskomuksen.

Jokainen tekee virheitä. Ainon tapainen henkilö ahdistuu virheistään ja alkaa tuottaa itseään sättiviä ajatuksia: "taas meni pieleen", "aina mä mokaan" jne. Pohjalla on virheellinen uskomus siitä, että hän on mokailija tai luuseri eli suoriutuu huonommin kuin muut tai huonommin kuin odotetaan. Seuraavaan kuvaan on merkitty tosia ja järkeviä vastauskomuksia.

Uuden tavoiteuskomuksen mukaisia ajatuksia voi rakennella tietoisesti: Elämään kuuluu epäonnistuminen., Virheistä oppii., Moka on lahja., Tää meni pieleen, mutta tänään olen onnistunut siinä ja siinä., So what., Nyt sähläsin, mutta olen onnistunut siinä ja siinä. "Olen normaali mokailija" -lausetta voi sellaisenaan käyttää ns. voimalauseena, mutta asian voi kiteyttää muullakin tavalla VOIMALAUSEEKSI: esimerkiksi: 

MOKA EI OLE MÖRKÖ. VIRHEET KUULUVAT ELÄMÄÄN.

RIITTÄVÄSTI VIRHEITÄ TEKEE IHMISESTÄ IHMISEN.

Otan toiseksi esimerkiksi yhden hyvin yleisesti ainakin meillä suomalaisilla tavattavan, virheellisen uskomuksen. Uskomus kaventaa onnellisten kausien iloa:

Virheelliset uskomukset haittaavat onnellisista hetkistä nauttimista, mutta ongelmallisempia ne ovat silloin, kun ne tuovat ahdistuneisuutta elämään. Jos ihminen on vuosia ajatellut, että onnellisuus päättyy katastrofiin, hän paitsi ajattelee niin, myös tuntee niin. Iloon sekoittuu aina ripaus pelkoa ja huolta.Uusi uskomus pitäisi muotoilla omin sanoin. Yleisistä virheellisistä uskomuksista on tehty luetteloja, joista voi etsiä omaansa.

Paha olo on joillekin ainoa tunne, jonka he pystyvät nimeämään. Mutta kuten runossa sanotaan, se ei ole varsinaisesti tunne. Se voi johtua yhdestä tai useammasta hankalasta tunteesta, jotka ovat aktivoituneet. Jos tuntuu pahalta, mieti mikä sen laukaisi. Kuulitko uutisen tai muistitko tapahtuman, joka herätti pelkoa, häpeää tai syyllisyyttä? Teitkö jotain, joka sai aikaan sinussa pelkoa ilmitulemisesta ja syyllisyyttä? Jos pahan olon aiheuttaneet tunteet on nimetty, niihin liittyviin ajatuksiin on helpompi tarttua. Sellainen paha olo, joka liittyy tunnelukkoihin ja virheellisiin uskomuksiin on hoidettavissa, niitä voi alkaa käsitellä kognitiivisen terapian menetelmillä.

PSYKOLOGISIA TYÖKALUJA

VOIMALAUSEET TUKENA MUUTOKSESSA

Monet nuoret ovat keksineet itselleen voimaa tuottavan lauseen tai löytäneet aforismin, biisin katkelman tai runon, jonka avulla saavat masennuksen tai ahdistuksen vähenemään ja elämäänsä lisää merkityksellisyyden tunnetta ja psyykkistä hyvinvointia. Lastensuojeluperheessä kasvanut "Marja" huomasi elämäänsä pohtiessaan, että hänelle oli kehittynyt kotona monien petettyjen lupausten ja turhien toiveiden keskellä uskomus, että kaikki menee kuitenkin pieleen. Luettuaan erään selviytymisoppaan hän lähti taistelemaan tuota uskomusta vastaan ja kirjoitti seinälleen isoin kirjaimin:

ELÄMÄSSÄ VOI KÄYDÄ HYVIN

Aikansa lappua luettuaan, hän huomasi hiljalleen asenteensa muuttuneen. Siihen tarvittiin oman virheellisen uskomuksen ja virheellisten ajatusten paljastaminen, vastakkaisen uskomuksen tiedostaminen, voimalauseen rakentaminen ja sen kertaaminen. Vähitellen ajattelu muuttui lauseen mukaiseksi.

Kymmenenvuotias sijaiskodissa kasvava "Mika" ajatteli varhaisten kokemustensa pohjalta suunnilleen samalla tavoin kuin Marja aikaisemmin. Kerran tullessaan kotiin pihalta kavereiden parista, hän totesi: "Mut huomenna mulla ei kuiteskaan ole ketään kaveria." Hänelle oli kehittynyt syntymäkodissa uskomus: "Vaikka tänään asiat olisi-vat hyvin, huomenna ne ovat kuitenkin taas huonosti". Myöhemmin kokemus opetti hänellekin, että elämässä voi käydä hyvin.

Marjan virheellisen uskomus oli se, että elämä on synkkää. Seuraavassa on realistisempia uskomuksia.

Seuraavaksi käsittelemme uskomusta: Omat toiveeni eivät koskaan toteudu.

1. Virheellisten uskomusten tiedostaminen ja sanoittaminen: Ihminen tajuaa terapiassa, läheisten kanssa jutellessa tai jonkun oppaan tai tunnelukkokyselyn avulla, että hänen ajattelunsa on liian pessimististä ja perustuu virheelliseen uskomukseen, jonka pohjalta nousee oheisen piirroksen mukaisia ajatuksia. 

2. Todisteiden etsiminen virheellistä uskomusta vastaan: Onhan monta kertaa toive toteutunut. / Kaikki on mahdollista, myös rakkauden löytyminen. - sekin ja sekin mua mitättömämpi on löytänyt - miksen sitten minä siinä, missä muutkin. / Vaikka mut irtisanottaisi, löytyy muitakin työpaikkoja. / Kyllä tekevälle työtä löytyy / Ongelmat ratkeavat tavalla tai toisella.

3. Realistisen tosiuskomuksen rakentaminen (josta tulee ajattelua korjaava tavoite)

4. Uutta uskomusta tukevan ja itseä hoitavan tsemppauslauseen rakentaminen, joka tukee uuden uskomuksen mukaisten ajatusten tuottamista.

Joskus toiveet toteutuvat joskus eivät, mutta kaikesta selvitään / toteutumattomuus onkin lopulta itselle hyväksi jne.

Tsemppauslause voisi myös olla esimerkiksi:

Asioilla on taipumus järjestyä. 

- Kun 90-luvun laman aikana menetin työni, tuosta jostain lahjatavarasta löytämästäni lauseesta tuli minulle voimalause, joka kannatteli monessa tilanteessa. Viisas presidenttimme Mauno Koivisto - jolla oli psykologin koulutus - on sanonut:

  " Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin." 

Siinä on testamenttia ja voimalausetta meille suomalaisille, joilla on taipumusta katastrofiajatteluun.

Uskomukset eivät muutu hetkessä ja välillä usko uuteen uskomukseen voi horjua pahasti. Mutta ajan kanssa uutta ajattelua alkaa nousta luonnostaan yhä enemmän ja samalla mieliala kohenee - kuten kuvan henkilöllä.

Onnistunutta omahoitoa

Jotkut muistot voiva olla niin järkyttäviä, etteivät ne katoa edes vuosikymmenten kuluessa. Televisiossa haastateltiin kerran 85-vuotiasta valoisan oloista miestä, joka oli ollut ns. huutolaislapsi, eli oman aikansa huostaanotettu ja muiden nurkkiin sijoitettu. Hänen elämänsä oli ollut lapsena ja nuorena todella raskasta, mutta hän kertoi päässeensä katkeruudesta eroon. Hänellä oli kuitenkin ollut joitakin niin raskaita kokemuksia että niiden muistaminen piinasi vuosikymmeniä, eikä hän ollut voinut kertoa niistä kenellekään. Hän vaikutti selviytyjätyypiltä. Sitä todisti hänen tapansa tarttua pahimpien muistojen ongelmaan.

Hän oli alkanut miettiä, miten pääsisi eroon muistojen vainoavasta voimasta. Silloin hän oli keksinyt lauseen: 

MINÄ LASKEN VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDEN VERHON NIIDEN TAPAUSTEN ETEEN. 

Tätä lausetta toistamalla, hän oli vähitellen vapautunut muistojen aiheuttamista hankalista tunteista.

Emma ja Aino

Aino oli selviytynyt elämässä aika hyvin. Hän oli huomannut, että monet kaverit arvostivat hänen joitakin lahjojaan ja suorituksiaan. Koulussakin oli ollut paljon onnistumisia, vaikka Aino oli kiinnittänyt huomionsa aina epäonnistumisiin. Hän muisti ne pitkään ja syytti aina itseään, vaikka epäonnistuminen olisi johtunut jostain ulkopuolisesta syystä. Aino mietti myös erilaisia positiivisia piirteitään ja kaikkea sitä positiivista palautetta, mitä muisti saaneensa eri tilanteissa. Lopulta Aino rakensi voimalauseeksi oivalluksensa: 

ARVOSTA ITSEÄSI, MUUTKIN ARVOSTAVAT SINUA. 

Koska voimalauseen tulee olla realistinen ja totta, Aino saattoi varmistella Emmalta ja muilta luotetuilta ystäviltään, oliko se heidän mielestään totta. Terapioiden tarkoituksena on löytää realistinen, totuudenmukainen, riittävän hyvä itsetunto.

Emma tulkitsi luonnostaan ympäristöään itselleen edullisesti ja kasvatti itsetuntoaan jatkuvasti paremmaksi. Ehkä Emmalle tulee elämässä vaihe, jolloin hän tajuaa, ettei hän ehkä olekaan niin erinomainen kuin on aikaisemmin ajatellut. Ehkä elämä koulii Emmaa ja ajattelu muuttuu realistisemmaksi.

Tarina Emmasta ja Ainosta voisi jatkua siten, että todellisuudessa poikien ilme on arvioiva, koska yksi pojista oli tehnyt eteiseen treffit Tinder-matchinsa kanssa ja nyt he etsivät katseillaan oikeaa tyttöä. Kumpikin tyttö tulkitsi tilanteen väärin ja syynä olivat uskomukset omasta arvosta.

AUTOMAATTISTEN AJATUSTEN KIRJAAMINEN

Aino oli tottunut aikaisemmin ajattelemaan itsestään kielteisesti esimerkiksi: "taas mä epäonnistuin, nuo ei hyväksy mua, taas meni pieleen, en mä osaa kuitenkaan". Mielessä oli pyörinyt vuosien mittaan niin monia kielteisiä ajatuksia, etteivät ne suinkaan loppuneet pelkkään uuden uskomuksen ja voimalauseen rakentamiseen.

Mielessä vilahtavia pahaa oloa lisääviä, itseä eri tavoin mitätöiviä tai syyllistäviä tai ylivaativia lauseita nimitetään automaattisiksi ajatuksiksi. Niiden takana Ainon kohdalla olivat hänen uskomuksensa omasta epäonnistumisesta ja häpeästä. Sen tähden Ainon piti ruveta kiinnittämään huomiota näihin ajatuksiin. Aikaisemmin haitalliset ajatukset vain tulivat ja menivät. Nyt kun ajatus vilahti mielessä hän kirjoitti sen heti vihkoon vasemmalle sivulle ja oikealle sivulle vastaväitteen ajatukselle.

Esimerkki kirjaamisesta on alla. Menetelmä on työläs mutta toimiva. Kirjaamista kannattaa jatkaa pari viikkoa. Siinä ajassa yleensä kielteiset ajatukset vähenevät selvästi. Menetelmää voi jatkaa siten, että tarttuu edelleen automaattiseen ajatukseen, mutta nyt vain mielen tasolla "väittää vastaan". Jos vähitellen lakkaa tiedostamasta ajatuksia, ne voivat alkaa taas uudestaan pulpahdella mieleen. Silloin auttaa, jos taas kirjaa niitä jonkin aikaa.

ALAKULO JA EPÄLOOGISTEN AJATUSKULKUJEN MUUTTAMINEN

Kun ihminen masentuu, hänen uskomusmaailmansa muuttuu synkemmäksi. Myös hänen tapansa tulkita tilanteita ja tehdä johtopäätöksiä muuttuvat. Jos tunnistat itsessäsi seuraavia ajatuskulkuja, voit päätellä, että ne ylläpitävät kielteistä mielialaa ja voit yrittää päästä niistä eroon.

Yliyleistäminen: "Nyt tuntuu kurjalta, koska elämähän on aina kurjaa." EHDOTUS: Muistele miten elämässäsi olet aikaisemmin alkanut nähdä valoa tunnelin päässä. Muistele elämän hyviä hetkiä.

Menneisyyden kielteisten palautteiden paisuttelu ja myönteisten mitätöinti: "Hän kehui suoritustani, mutta ei hän sitä oikeasti tarkoittanut" EHDOTUS: Muistele onnistumisiasi.

Syyllisyyden kerääminen tapahtumista, joissa ei ole ollut vähässäkään määrin syyl-linen. "Oli minun syyni, että ..." EHDOTUS: Etsi luotettava keskustelukumppani, jonka kanssa käyt läpi syyllisyydentunteita.

Katastrofiajattelu: Pienestä negatiivisesta tapahtumasta päätellään sen muuttuminen suureksi ja johtavan katastrofiin. "Sosiaalityöntekijä ei myöntänyt mulle rahaa sähkölaskuun, varmaan kohta en saa vuokraankaan ja joudun muuttamaan jonnekin kauas" EHDOTUS: Mieti, mikä olisi paras mahdollinen lopputulos tilanteessasi ja odota sen toteutuvan.

Omien ansioiden mitätöinti eli suorituksissa onnistumisien syyn näkeminen muualla kuin itsessä. "Sain kokeista kympin, mutta se oli vaan hyvää tuuria." EHDOTUS: Mieti, mitkä piirteet tai ominaisuudet sinussa ovat vaikuttaneet erilaisiin onnistumisiisi.

Epäonnistumisen syyn näkeminen virheellisesti omissa ominaisuuksissa. "Olen tyhmä ja siksi epäonnistuin." EHDOTUS: Mieti, olisiko epäonnistumisiasi voinut selittää jollain muulla kuin sinun puutteellisista kyvyistäsi johtuvilla syillä. Oliko niihin sittenkin joitakin ulkoisia tekijöitä esim. vanhempien riidat tai tilapäinen lukemisen laiminlyönti.

Johtopäätösten tekeminen kielteisten tunteiden perusteella: "Tunnen häpeää, siis minussa on oikeasti jotain vikaa ja minun kannattaa pysytellä syrjässä." EHDOTUS: Keskustele luotettavan henkilön kanssa häpeän tunteistasi.

ONKO SINULLA LEIMA?

Leimalla tarkoitetaan lyhyttä kuvausta, jonka merkitys minäkäsityksessä on jostain syystä korostunut. Leimat syntyvät yleensä läheisten mielipiteiden pohjalta. Ne vaikuttavat sisäiseen puheeseemme ja sen myötä mielialaamme.

Jos meillä on negatiivinen "mitätön" -leima saatamme moittia itseämme ajatuksissamme eri tilanteissa. Yllättävän monella on mielessään tyhmän tai laiskan tai ruman leima, vaikka niille ei näyttäisi ulkopuolisen mielestä olevan perusteita - eli leima on epätosi. Joillakin voi olla rasistisia leimoja.

MITÄ TEHDÄ, JOS NEGATIIVINEN LEIMA OLI EPÄTOSI JO LAPSENA JA ON NYTKIN EPÄTOSI.

Saat tuntea vihantunteita lapsen tai nuoren puolesta väärän leiman antajaa kohtaan. Muistele todellisia tilanteita, jolloin sinua oli leimattu. Kirjoita tai puhu ääneen vastalauseesi tästä väärästä leimasta, puolustaudu ja ilmaise vihasi. Väärän leiman mitätöinti voi kestää viikkoja. Pahimpia leimoja, joita tytöille voi antaa ja jota viljellään keveästi tosi paljon, on huoran leima. Sen kanssa kannattaa työskennellä leimaajaa vihaten ja mitätöiden, ettei se muutu itsetuntoa kalvavaksi uskomukseksi ja osaksi identiteettiä.

Etsi lopulta ymmärrystä leimaajaa kohtaan. Oliko henkilöllä/henkilöillä syitä väärään arviointiin. Tulkitsiko hän tilanteen väärin? Mikä oli hänen oma ongelmansa, jonka takia hän arvioi sinua väärin ja loukkasi sinua? Anna hänelle anteeksi, jotta vapautuisit vihasta ja voisit vapautua myös leimasta. Anteeksiantaminen voi myös olla hidas prosessi. Tunteet eivät seuraa tahdonratkaisua ihan helposti.

Jos negatiivinen leima oli tosi, kun olit lapsi mutta nyt epätosi, ymmärrä omaa menneisyydessä olevaa itseäsi ja armahda itseäsi ja leimaajiasi. Iloitse siitä, että olet kehittynyt positiiviseen suuntaan.

TUNNELUKOT

Tunnelukot ovat epäedullisissa olosuhteissa - yleensä melko varhain - opittuja virheellisten uskomusten aiheuttamia hankalia tapoja kokea elämää. Niiden aiheuttajina ovat haitalliset skeemat[6].

Osa hankalista tunteista, joita meillä on taipumus tuntea, perustuu elämän rosoisuuden aiheuttamiin haitallisiin tunnelukkoihin. Näemme itsemme ja tulkitsemme muiden käyttäytymistä vinoutuneesti. Tunnelukkojen vaikutusta on verrattu vääristäviin silmälaseihin, joiden läpi katsomme maailmaa ja itseämme ja suunnittelemme tulevaisuutta. 

Monen tunnelukon taustalla ovat tilanteet joissa lasta on kohdeltu kaltoin tai hänen ikäkauteen liittyviä tarpeitaan ei ole otettu ympäristössä huomioon.

Luvun 3  taulukossa on kuvattu, miten tapahtuu jotain laukaisevaa (trigger). Tunnelukon omaava tulkitsee tilanteen virheellisesti menneisyytensä ohjaamana. Ainolla oli epäonnistumisen ja häpeän tunnelukot ja siksi hän toimi epätarkoituksenmukaisesti.

Runo kuvaa, miltä hylätystä voi tuntua ja miten hän käyttäytyy, mutta vastoin hylätyn oletusta auttajia on!

Osaan tunnelukoista liittyy monia eri tunteita. Esimerkiksi Hylkäämisen tunnelukon omaavalla voi olla häpeän, pelon, syyllisyyden, alemmuuden ja turvattomuuden tunteita. Tunnelukot voivat esiintyä eri vahvuisina ja samalla ihmisellä voi olla monta eri lukkoa. Ne eivät ole mitään diagnooseja vaan vuorovaikutuksessa ilmeneviä hankaluuksia, joiden nimeäminen auttaa niiden käsittelyyn.

"KUN ON SILLON TULLU HYLÄTYKSI ON AINA HYLÄTTY OLO"

Yllä olevan ajatuksen ilmaisi keski-ikäinen lapsena huostaanotettu perheenisä. Varhainen hylkäämiskokemus voi todella aiheuttaa koko elämänmittaisen kamppailun, mutta se voidaan myös voittaa erilaisten korjaavien kokemusten kautta.

Moni on kokenut hylätyksi tulemista koulun pihalla tai kaveriporukassa, mutta huostaanotto on useimmille raskain hylätyksi tulemisen kokemus käsiteltäväksi. Osalla huostaan otetuista ei ole hylkäämisen tunnelukkoa. Jokainen nuori on erilainen, eivätkä kaikkien haavat ole yhtä syviä tai tilanteet hankalia. Suurin osa haastattelemistani nuorista oli sitä mieltä, että heidän huostaanottonsa oli aikoinaan oikein, mutta se ei estä heitä tuntemasta surua siitä, että eivät ole voineet kasvaa syntymäperheissään. Suru voi tuntua alakuloisuutena tai vihaisuutena. Vaikka syntymävanhemmat olisivat kaksin käsin pitäneet kiinni lapsesta ja tehneet kaikki mahdolliset valitukset, että huostaanotto olisi peruttu, lapselle voi kuitenkin rakentua mieleen uskomus, että vanhemmat hylkäsivät hänet.

Jos huostaanotto on tapahtunut vanhemman kuoleman johdosta, hylkäämisen kokemus on lievempi, samoin jos vanhempi on sairastunut fyysisesti tai psyykkisesti. Mutta vanhemman elämäntavoista, kodin väkivaltaisesta ilmapiiristä tai lasten erilaisesta pahoinpitelystä johtunut huostaanotto jättää syvemmät jäljet.

"Krista" tunsi itsensä hylätyksi jatkuvasti, kun äiti lähti juomaan ja jätti hänet pikkuveljen kanssa kotiin. Jääkaapissa ei ollut juuri ruokaa, yleensä vain kaljapulloja ja margariinirasia. Anne koki, että äiti ei halunnut olla heidän kanssaan, vaikka olisi voinut. Siksi se tuntui hylkäämiseltä. Välillä äiti oli selvä ja oli kiva äiti, mutta silloinkin Anne pelkäsi, että kohta tämä taas lähtee, vaikka äiti itse lupasi, että juominen on loppu ja hän ei enää jätä lapsia kotiin yksin. Kaikkein eniten Anne pelkäsi, että äiti tekee itselleen jotain. Huostaanotto tuli Annen mielestä liian myöhään.

Hylkäämisen tunnelukko vaikutti myöhemmin Annen ihmissuhteisiin. Hän hylkäsi poikaystäviä ilman selvää syytä ja katui joskus jälkeenpäin. Kun hän tuli itse äidiksi, hän joutui kriisiin ja halusi hylätä melko mitättömästä syystä sijaisäidin, vaikka suhde oli ollut aikaisemmin hyvä. Annen biologinen äiti oli raitistunut ja hän sai tulla takaisin Annen elämään. Toisaalta Anne koki senkin suhteen ristiriitaiseksi. Lapsuuden hylkäämiskokemus näyttäytyi vielä rajummalta, kun äiti kuitenkin pystyi nyt olemaan juomatta. Hän itse ei ollut ollut riittävä syy raitistumiseen, mutta lapsenlapsi oli ja siitä Anne oli katkera, mutta halusi kuitenkin pitää äitinsä elämässään.

EROAHDISTUS

Erotilanteessa voi hylkäämisen tunnelukon omaavalla eroahdistus kasvaa niin suuriin mittoihin, että se myöhemmin elämässä hankaloittaa ihmissuhteita ja saa tekemään vääriä valintoja.

Esimerkki: "Laura" oli ollut sijaiskodissa vauvasta lähtien. Hän asui kodissa vielä vuoden varsinaisen sijaishuoltovaiheen jälkeen. Lauran siirtyminen itsenäiseen elämään oli suunniteltu sosiaalityöntekijöiden kanssa ja jälkihuollon sisällöistä oli keskusteltu. Kaiken piti olla kunnossa. Uusi kaunis asunto oli kalustettu ja Lauran tavarat muutettu sinne. Sijaisvanhemmat lähtivät lomamatkalle ja Lauran oli määrä muuttaa samana päivänä uuteen kotiinsa. Hän halusi kuitenkin jäädä vielä yhdeksi yöksi sijaiskotiin. - Sijaisvanhempien lomamatka muuttui heti painajaiseksi. Laura oli yrittänyt itsemurhaa sijaiskodissa.

Eroahdistus voi saada nuoren tuskan kasvamaan niin suureksi, että hän tekee jotain harkitsematonta. Joskus eroa voidaan yrittää välttää eroamalla itse. Vanhemman vakava sairastuminen voi saada nuoren karkaamaan sijaiskodista, tai vielä pahempaa yrittämään itsemurhaa. Esimerkkimme Laura oli menettänyt joitakin itselleen tärkeitä ihmisiä ja nyt elämän asettama aikuistumisen vaatimus yksin asumisesta oli liikaa. Joskus nuori epäilee, että siirtyminen sijaiskodista pois johtuu siitä, että hänet hylätään, häntä ei haluta. Hän saattaa tulkita koko tapahtuman täysin virheellisesti. Nykyään pyritään pitämään itsenäiseen asumiseen siirtymisvaiheessa keskustelu, jossa käydään läpi tilanne, jotta nuorelle tulisi oikea kuva siitä, mitä tapahtuu ja missä mennään. Joskus sekään ei auta, kuten Lauran kohdalla kävi. Hyvin toimivan perheen eräs tuntomerkki on se, että kun lapset aikuistuvat, he voivat muuttaa omilleen ilman että he itse tai vanhemmat tuntevat syyllisyyttä. Sama pätee myös sijaisperheeseen.

TUNNELUKKOJEN AVAAMINEN[7]

Tunnelukkojen avaaminen on prosessi, jossa on kolme eri vaihetta. A Tunnelukkojen ja virheellisten uskomusten tunnistaminen B Lapsuudessa muodostuneiden, elämää hankaloittavien selviytymistapojen käsittely C Aikuismaisten, toimivien ja tosien uskomusten juurruttaminen mieleen ja tarkoituksenmukaisten toimintatapojen rakentaminen. 

Tällä hetkellä Young on nimennyt 18 haitallista tunnelukkoa. Mutta tutkimuksen edetessä luultavasti niiden määrä lisääntyy. Tunnelukot ovat yleismaailmallisia, mutta ympäröivä kulttuuri vaikuttaa niiden esiintymisen määrään ja sävyyn. Young ei juurikaan käsittele syyllisyydentunnetta vaan yhdistää sen häpeään. Suomalaisessa kulttuurissa esiintyy syyllisyyttä niin laaja-alaisena, että liittäisin sen vajavuus/häpeä -tunnelukon rinnalle samaa juurta olevaksi tunnelukoksi: vajavuus/syyllisyys. Häpeä liittyy julkisuuskuvaan ja kehittyy taaperoiässä. Syyllisyys on sisäinen tunnemekanismi ja kehittyy leikki-iässä.

Tunnelukkoja voi syntyä myös ylihuolehtivassa ja hemmottelevassa ympäristössä. Ylihuolehtivan ympäristö voi aiheuttaa ihmiselle uskomuksen, ettei aikuisenakaan sel-viydy itsenäisesti. Jos lapsuuskoti on liian hemmotteleva eikä lasta totuteta rajoihin voi olla seurauksena uskomus, että itse voi toimia aina omien mielihalujensa mukaan.

______________________________________________________________________

Lapsena kokemasi onnelliset hetket, mutta myös pettymykset ja pelot ja muut hankalat tunteet pyrkivät niitä muistuttavissa tilanteissa aktivoitumaan. Vaikka hylkäämistapahtumista olisi kulunut aikaa, etkä ehkä edes muistat niistä mitään, niiden aiheuttamat hankalat tunteet voivat ajoittain vallata mielen ja seurauksena on hämmentävää käyttäytymistä ihmissuhteissa. Joskus on esimerkiksi vaikea luottaa tyttöystävään tai poikaystävään. Voit ehkä käyttäytyä typerästi ihan vain koetellaksesi, pysyykö toinen vierellä vai ei. Voit ehkä hylätä toisen, koska pelkäät, että toinen hylkää kohta kuitenkin sinut. Voit ehkä takertua huonoihin ihmissuhteisiin. Voit karttaa kokonaan seurustelua, koska siten voit varmistaa, ettet tule hylätyksi.

Kannattaa seuraavien toteamusten avulla miettiä, onko sinulla hylkäämisen tunnelukko. Mitä useamman väittämän tunnet pitävän paikkansa kohdallasi, sitä todennäköisemmin sinulla on hylkäämisen tunnelukko. Jokainen lause kuvaa hyvinvointia heikentävää ajattelua tunnetta tai käyttäytymistä.

Mieti, mikä lause on totta tai lähes totta elämässäsi ja merkitse sen numero paperille.. Mitä useamman numeron olet merkinnyt, sitä voimakkaampana tunnelukko vaikuttaa elämässäsi. Jokainen väittämä on virheellinen ja epätarkoituksenmukainen. Jo viisi numeroa voi viitata siihen, että sinulla on hylkäämisen tunnelukko.

• 1. Pelkään usein, että rakastamani ihmiset kuolevat, vaikka pelkoon ei ole mitään järkevää syytä.
• 2.  Takerrun joskus ihmisiin, koska pelkään kohtuuttomasti, että he jättävät minut.
• 3. Pelkään usein, että läheiset ihmiset lähtevät ja hylkäävät minut.
• 4. Pelkään etten saa keneltäkään tukea kriiseissäni, silloin kun sitä tarvitsisin.
• 5. Tärkeät ihmissuhteeni eivät kestä yhtä pitkään kuin kavereillani, vaan loppuvat usein lyhyeen.
• 6. Minulle käy usein niin, että ripustaudun sitoutumiskammoisiin ihmisiin.
• 7. Ajattelen aina, että lopulta jään yksin.
• 8. Ahdistun aina, kun joku minulle tärkeä ihminen lähtee luotani. Koen myös tilapäisen eron vaikeana.
• 9. Välillä olen niin huolissani hylätyksi tulemisesta, että itse käyttäydyin niin, että muut hylkäävät minut.
• 10. En luota siihen, että ihmisten tuki olisi pysyvää.
• 11. Minun on vaikea avautua, koska en luota ihmisiin.
• 12. Minusta tuntuu, että en voi hallita sitä, keitä ihmisiä elämässäni on.
• 13. Olen aina huolissani siitä, että ihmiset joista pidän, löytävät jonkun toisen, joka on parempi kuin minä, ja he jättävät minut.
• 14. Monet läheiseni ovat hyvin arvaamattomia. He kohtelevat minua joskus yllättäen tosi hyvin ja joskus taas yllättäen tosi huonosti.
• 15. Minulla on jatkuva pelko siitä, että menetän juuri ne ihmiset, jotka ovat minulle tärkeitä ja joita ilman en pärjää.
• 16. Ajattelen aina, että minun täytyy salata todelliset ajatukseni ja tunteeni, ettei minua hylättäisi.
• 17. Minusta tuntuu, että ne lastensuojelun työntekijät, joihin haluaisin itse olla yhteydessä, hylkäävät minut.
• 18. Uskon, että biologiset vanhempani hylkäsivät minut aikoinaan minusta itsestäni johtuvista syistä.

Voit poimia listalta sellaisia lauseita, jotka tuntuvat itsellesi tutuilta, ja rakentaa niille toimivamman ja hyvinvointiasi parantavan vaihtoehdon esimerkiksi siten, että lisäät virheellisen ajattelun tai kuvauksen eteen sanan "vaikka" ja sitten loppuun kirjoitat perusteluja lauseen virheellisyydelle. - Tai muuten muotoilet kuvausta vastustavan lauseen. Esimerkiksi, jos olet tunnistanut viimeisen lauseen kuvaavan omaa ajatteluasi, kirjoita paperille uusi lause: Vaikka (joskus tai yleensä) uskon, että biologiset vanhempani hylkäsivät minut aikoinaan minusta itsestäni johtuvista syistä, se ei ole totta vaan ajatteluvirhe. Todellisuudessa he eivät edes hylänneet minua, vaan vastustivat huostaanottoa. Minussa ei ollut mitään syytä, olin ihan arvokas ja riittävän hyvä lapsi.

B TUNNELUKOT JA SELVIYTYMISTAVAT

Tunnelukko voi ohjata ihmisen elämää siten, että hän yrittää selvitä lukkonsa kanssaeri tavoin: 1. Hän antautuu toimimaan tunnelukon mukaisesti - hän etsiytyy tilanteisiin ja ihmissuhteisiin, joissa toimii tunnelukkonsa edellyttämällä tavalla. ja/tai 2. Hän vetäytyy tilanteista ettei joutuisi toimimaan tunnelukkonsa mukaisesti ja/tai 3. tai hän hyökkää eli toimii päinvastoin kuin tunnelukko tuntuisi edellyttävän (= ylikompensaatio). Toimintatavat voivat esiintyä osittain samaan aikaan tai peräkkäin. - Selviytyminen on opittu lapsena ja voi painottua joko yhden tai kahden selviytymistavan käyttöön.

Hylätty

Hylkäämisen tunnelukon omaava saattaa toimia eri tavoin riippuen siitä, millaisen selviytymistavan hän valitsee. Jollain voi olla vallalla aina yksi selviytymistapa ja joku toinen vaihtelee niitä.

1. Antautuja etsiytyy jatkuvasti ihmissuhteisiin, joissa hylkääminen toteutuu. Hän valitsee suhteita, joissa tulee hylätyksi. Joissain tapauksissa hylkäämisen ahdistava odottaminen saa ihmisen käyttäytymään niin hankalasti, että odotus toteutuu. Toinen ei jaksakaan hänen kanssaan.

2. Välttäjä vetäytyy ja kaihtaa tilanteita, joissa haitallinen tunnelukko uhkaisi. Hän vetäytyy ihmissuhteista välttääkseen hylätyksi tulemista.

3. Ylikompensoija käyttäytyy ylikorostuneesti päinvastoin, kuin tunnelukko edellyttäisi, kieltääkseen sen olemassaolon. Hän hyökkää hylkäämisen toteutumista vastaan hylkäämällä muita ennen kuin tulee itse hylätyksi. Jos hän pyrkii käyttäytymään niin kaikissa ihmissuhteissa, hän rakentaa itselleen hylkääjän identiteetin. Hän voi myös vastustaa hylkäämistä takertumalla suhteisiin, jolloin hän käyttää valtaa estäessään toisen vapauden valita.

Selviytymistapojen avulla ihminen aiheuttaa ongelmia itselleen ja muille. Hän ei ole vapaa ohjaamaan valintojaan ennen kuin tiedostaa tunnelukon merkityksen omissa valinnoissaan.

Ylikompensaatio saattaa selittää sen, että huostaanotetut nuoret saattavat tehdä aiheettomia rikosilmoituksia sijaisvanhemmista tai laitoksen henkilökunnasta, eli hylkäävät heidät tunnetasolla. Myös monet karkaamiset selittyvät hylkäämisen tunnelukolla, kuten myös välien katkaiseminen sijaisvanhempiin. Nuori, joka on elämässään lapsuudessa hylätty voi aikuistuttuaan käyttää itse hylkäämisvaltaa - pelata hylkäämispeliä.

Kun seurustelu päättyy

Ensimmäisen vakavan seurustelusuhteen päättyminen toisen osapuolen tahdosta tuntuu olevan äitinsä tavalla tai toisella (kuten esimerkiksi huostaanoton yhteydessä) menettäneille nuorille pojille ison kriisin paikka ja saattaa aiheuttaa itsetuhoista käyttäytymistä. Jos heiltä on jäänyt äidin menetys aikoinaan käsittelemättä, suru on koteloitunut mielen syvyyksiin. Surematon menneisyyden murhe suurentaa uuden surun voimaa. Suru voi kasvaa niin kestämättömäksi, että nuori näkee ainoaksi mahdollisuudekseen itsemurhan. Riski ei ole yhtä suuri seuraavien seurustelusuhteiden kohdalla, koska silloin nuoret ovat oppineet, että eroista selviää.

Emma

Emmalla ei ole hylkäämisen tunnelukkoa. Kun hän löysi poikaystävän, hän otti hyvästä itsetunnostaan huolimatta huomioon sen mahdollisuuden, että poika voi jättää hänet. On surullista, mutta normaalia ja joskus jopa terveellistä, että niin käy. Kun poika jätti Emman, hän suri ja ikävöi aikansa ja sitten selvisi hylkäämisestä jaloilleen. Seuraavan poikaystävän kohdalla Emma tajusi, että kyseinen ihmissuhde oli hänelle itselleen haitallinen. Hän ei jäänyt roikkumaan suhteeseen, vaan päätti lopettaa sen. Hän ei pelännyt ettei uutta poikaystävää jossain vaiheessa löytyisi.

Ihmiselle on normaalia toimia seurustelusuhteissaan siten, että osaa ennakoida hylkäämisen mahdollisuuden realistisesti ja selviytyy lopullisten erojen surutyöstä takaisin jaloilleen. On tärkeää että pystyy irtautumaan itselle haitallisista ihmissuhteista eikä jää erotilanteiden tai yksinäisyyden pelossa roikkumaan tuhoavaan suhteeseen. On normaalia, että ihminen luottaa siihen, että voi löytää uuden ihmissuhteen.

Aino: Ainon epäonnistumisen ja häpeän tunnelukot saivat hänet toimimaan välttäjän tavoin. Hän teki tunnelukkojensa mukaisen tulkinnan, että hänessä on jokin hassusti (epäonnistumisen tunnelukko) ja hänen pitäisi hävetä (häpeän tunnelukko), minkä jälkeen hän pakeni paikalta. Ehkä hän tarkisti, ettei mikään ollut hassusti, mutta ei halunnut silti mennä poikajoukon lähettyville, koska pelkäsi, että jotain pahaa he hänestä kuitenkin ajattelivat.

Ainolla kaksi tunnelukkoa ohjasi käyttäytymistä:

1. VAJAVUUS/HÄPEÄ uskomus: muut ihmiset arvostelevat ja tuomitsevat oikeutetusti 

2. EPÄONNISTUMINEN uskomus: suoriutuu huonommin kuin muut tai huonommin kuin odotetaan, ei ole riittävä. 

Aino valitsi välttäjän tavan selvitä. Joku toinen voi valita eri tavoin:

VAJAVUUS/HÄPEÄ: Antautuja valitsee arvostelevia ystäviä ja arvostelee itsekin itseään. Pitää häpeätä "kohtalonaan". Välttäjä karttaa häpeää aiheuttavia tilanteita, salaa syvimmät ajatuksensa, eikä päästä muita lähelleen. Ylikompensoija arvostelee jatkuvasti muita, eikä näe omia virheitään.

EPÄONNISTUMINEN: Antautuja ei panosta itseensä tai tekemisiinsä, koska olettaa kuitenkin epäonnistuvansa. Välttäjä varoo asettamasta mitään tavoitteita millään alueilla. Ylikompensoija alkaa vaatia itseltään jatkuvasti liikaa, saattaa myös jatkuvasti etsiä muiden virheitä

C MINÄTILAT

Eric Berne loi aikoinaan käsitteen sisäinen lapsi, joka tarkoittaa sitä, että ihmisessä saattaa jonkin laukaisevan tekijän johdosta aktivoitua menneisyyden "lapsiminä[8]" tunteineen. Voimme ajatella, että esimerkkimme Aino oli lapsena kohdannut paljon kielteisiä arvioita ja oli avuton kohdatessaan arvostelua. Aino oli tulkinnut virheellisesti poikien viipyvän katseen arvosteluksi. Yhtäkkiä lapsuuden haavoitettu pikku Aino häpeän- ja epäonnistumisentunteineen otti vallan ajattelussa ja käyttäytymisessä ja Aino syöksyi pakoon vessaan.

Bernen mukaan meillä on myös "sisäinen aikuinen" ja "sisäinen vanhempi". Sisäinen vanhempi on tila, jossa henkilö käyttäytyy tai ajattelee kuin oma vanhempi tai joku muu lapsuuden tärkeä aikuinen. Lapsuutemme tärkeät aikuiset ovat opettaneet, mikä on oikein, mikä väärin ja miten kuuluu elää. Sisäisen lapsen tai vanhemmat aktivoituessa ihmisen tunteet ohjaavat tilanteessa käyttäytymistä. Meillä on myös "sisäinen aikuinen". Se on minätila, jossa ihminen toimii järkevästi ja aikuismaisella tavalla, torjuu haitallisen sisäisen vanhemman ja suhtautuu lempeästi omaan haavoittuneeseen lap-seen. Sisäisen aikuisen taustalla on oman elämänkokemuksen perusteella muodostunut realistinen käsitys siitä, miten asioita hoidetaan ja miten kannattaa toimia. Aikuisen minätilan ohjauksessa ihminen tekee päätökset sen mukaan, minkä uskoo olevan oikein ja järkevintä. 

 Maria Koiviston asiakastyössään luonnostelemassa havainnekuvassa (yllä) terve sisäinen vanhempi suhtautuu hoivaavasti sisäiseen lapseen ja saa hänet tuntemaan olonsa tyytyväiseksi. Jos haitallinen vanhempitila aktivoituu, lapsen minätila muuttuu. Hän on haavoittuneessa tilassa ja kyynel vierähtää poskelle.

Aino

Aino havahtui naistenhuoneessa huomaamaan, että epäonnistumisen ja häpeän tunnelukko vaikuttivat käyttäytymiseen. Haavoittunut lapsiminä oli saanut tunteissa vallan. Se oli aktivoitunut, koska poikien tuijotus oli laukaissut Ainon haitallisen sisäisen vanhemman, joka sai hänet tuntemaan, että hänessä on jotain vikaa ja että hänen pitäisi hävetä itseään. Aino aktivoi nopeasti lempeän, hyväksyvän ja järkevän aikuisminänsä ja alkoi rauhoitella haavoittunutta sisäistä lastaan ja yritti estää tätä kuuntelemasta haitallista vanhempiminää.

Aino oli jo oppinut, että hänellä oli lapsuutensa perusteella taipumus tuntea itsensä epäonnistuneeksi ja hävetä itseään. Nyt hän muistutti itseään virheellisistä uskomuksistaan ja otti käyttöön muutaman niitä vastaan väittävän voimalauseen. Järkevintä oli todeta peiliin vilkaisun jälkeen, että kaikki oli kunnossa ja palata eteiseen hymyillen. Jos tämä sisäinen aikuinen ei olisi aktivoitunut, Aino olisi alkanut etsiä jotain muuta hävettävää äskeisestä tilanteesta: ehkä joku pojista tiesi hänestä jotain pahaa, ehkä hänen vaatteensa oli naurettavia, kävelikö hän hassusti jne.

Aino oli haavoittunut lapsena monella eri tavalla. Siitä oli jäänyt jälkiä, jotka aiheuttivat ongelmia tunnelukkoina. Epäonnistuminen ja häpeä olivat läsnä nykypäivässä, vaikka niiden syyt olivat olleet menneisyydessä. Silti Ainolla oli ollut hyviäkin aikoja lapsuudessaan ja joskus leikkisä ja luova lapsiminä ohjasi käyttäytymistä ja pääsi valloilleen vielä nuorena aikuisena.

Ainon kohdalla uskomus epäonnistumisesta liittyi alun perin synnytyksen jälkeistä masennusta potevaan äitiin, joka ei ollut pystynyt iloitsemaan vauvasta. Aino ei ollut voinut lukea äidin katseesta äidinylpeyttä. Ala-asteiässä äiti saattoi arvostella kasvatusmielessä Ainoa. Murrosiässä olisi ollut mahdollisuus korjaaviin kokemuksiin. Ainon itsetunto olisi voinut muuttua parempaan suuntaan, mutta juuri silloin molemmilla vanhemmilla jatkuvasti työkiireitä ja he osoittivat välittämistään antamalla runsaasti taskurahaa. Häpeä taas liittyi eskarin tapahtumiin ja päiväkodin työntekijään. Toisaalta Aino oli saanut eskarissa myös paljon kannustusta ja se näkyi myös tyytyväisen lapsiminän aktivoitumisena sopivissa tilanteissa

Tunnelukkojen availussa voidaan käyttää menetelmänä sisäistä vuoropuhelua, jossa järkevä aikuisminä hillitsee haitallisten vanhempitilojen vaikutusta. Tavoitteena on, että ihmisellä olisi vallitsevana tyytyväinen lapsiminä ja valmius toimia järkevän aikuisen tavoin.

Seuraavana on linkit erilaisiin tunnelukkojen omahoitomahdollisuuksiin ja HUSsin mielenterveystalon muihin omahoitomahdollisuuksiin:

OMAHOITO-OHJEITA >

Kognitiivisen terapian myötä on tullut erilaisia omahoito/itsehoito -menetelmiä kuvaavaa kirjallisuutta. Myös verkosta voi löytää materiaalia. Johdantona voi katsoa viiden minuutin pätkän youtubesta TÄÄLTÄ>

Netistä löytyy tunnelukkotesti: >

Testi on yksinkertainen ja varsin suppea, mutta suuntaa antava. Jos teet sen, voit pohtia itse, kertooko testi sinusta jotain, mikä on totta, vai kuulutko niihin, joiden kohdalla tuollainen kysely ei toimi. Ammatillisessa käytössä oleva alkuperäinen amerikkalainen testiversio sisältää 232 kysymystä.

KAIKKI EIVÄT HAAVOITU

Sosiaalialalla työskentelevä, maisterintutkinnon suorittanut "Greta" on pohtinut elämäänsä hylkäämisen tunnelukon kannalta.

Minulla ei ole hylkäämiskokemusta huostaanoton yhteydessä tai muutenkaan. Tiedän, että siitä puhutaan paljon, mutta ei minulla ole hylkäämisen tunnelukkoa. Elämä huostaanoton jälkeen oli niin palkitsevaa. Kasvoin kolmevuotiaaksi asti äidin suvun keskellä maalaistalossa. Äiti oli paljon poissa töissään ja tunsin turvattomuutta. Mutta en kuitenkaan ajatellut, että äiti olisi töiden takia minua mitenkään hylännyt. Olin niin pieni, etten tulkinnut tilannetta hylkäämiseksi. Pelkoa minä tunsin ja turvattomuutta.

Muistan kerrankin, kun meillä oli taas joku miesten porukka pirtissä, varmaankin ne pelasi korttia ja samalla ryyppäsivät. Miesten puhe alkoi muuttua huudoksi ja mua alkoi pelottaa. Olisin halunnut juosta äidin luo navettaan, mutta olisi pitänyt mennä pirtin läpi enkä uskaltanut. Muistan vieläkin sen avuttomuuden, pelon ja yksinäisyyden tunteen. Koin että itse olen huono, kun en uskalla, ja että vika oli minussa. Jouduin kotona monesti uhkaaviin tilanteisiin ja muistan tunteneeni kauhua.

Kerrankin eno uhkasi minua puukolla mitättömästä syystä: Äiti oli taas navetassa ja minun tuli nälkä. Halusin ottaa piimää ja pudotin kannun vahingossa lattialle. Kun aikuinen raivoaa veitsi kädessä, tunsin paitsi pelkoa myös olevani hirvittävän syyllinen.

Joskus jouduttiin äidin kanssa lähtemään toista sukulaismiestä pakoon yöllä ja piilouduttiin marjapensaiden taakse. Äiti oli läsnä, mutta ei antanut turvaa, myös hän pelkäsi. Senkin muistan vielä ihan elävästi vaikka olin niin pieni. Monet unohtaa ne kamalimmat asiat sieltä lapsuudesta, mutta minä muistan.

Kun pääsin sijaiskotiin, se oli hyvä kokemus. Perhe oli tuttu. Muistan vieläkin sen, kun minua vietiin veneellä järven yli ja perillä olin turvassa. Perhe ja koko ympäristö sukua ja naapureita myöten suhtautui minuun lämpimästi. Sain paljon hellyyttä ja rakkautta osakseni. Joihan se Tauno-isäkin joskus, mutta hän oli sellainen kiltti ja oli hissukseen. Ja perheen turvallinen mummu oli aina läsnä. Minun ei tarvinnut pelätä.

Jos puhutaan hylkäämisestä, voi olla, että joskus tunsin lapsena syyllisyyttä siitä, että itse olin hylännyt Helmi-äidin. Ajattelisin nyt, että Helmi-äidillä ennemminkin oli hylkäämisen tunnelukko ja hän käyttäytyi sen takia minua kohtaan tavatessamme liian tarrautuvasti ja syyllisti minua.

Minulle sijaisäiti oli oikea äiti. Koin että he kilpailivat minun rakkaudestani ja olivat mustasukkaisia toisilleen. Ja sitten kun aloin seurustella Timon kanssa, molemmat olivat mustasukkaisia minusta Timolle. Kyllä minä aikuistuttuani autoin paljon Helmi-äitiä ja Timokin. Mutta ihmisen tunteet ovat mitä ovat, enkä suostu enää tuntemaan syyllisyyttä siitä, että rakastin enemmän sijaisäitiä.

7. TULEVAISUUS JA TOIVO

Monet nuoret, jotka ovat kasvaneet syntymäperheensä ulkopuolella, haluavat oman perheen kovin aikaisin. Heillä on toiveena saada olla osa tavallista perhettä. Kuitenkin avioliitolla on suurempi todennäköisyys onnistua, jos ensin on opittu seisomaan omilla jaloilla. Silloin toista ei valita oman itsen tueksi vaan kumppaniksi perheen perustamiseen.

Tilastojen mukaan nuorena solmitut avioliitot purkautuvat helpommin kuin vähän vanhempana solmitut. Nuorella iällä paria valittaessa kiinnitetään huomiota sellaisiin piirteisiin, joilla perhe-elämässä ei ole paljonkaan merkitystä. Vähän vanhempana osataan paremmin kiinnittää huomiota perhe-elämän kannalta oikeisiin asioihin.

Joskus erot minäkäsityksessä voivat vaikuttaa hyvinkin paljon elämän-kulkuun. Kun tutkittiin lastenkodeista aikuistuneita tyttöjä, havaittiin että ne tytöt, joilla oli parempi itsetunto, olivat menestyneet elämässä paremmin. Selitykseksi arveltiin, että he olivat vaatineet parisuhteelta parempaa laatua kuin ne tytöt, joilla oli heikompi itsetunto. Heikomman itsetunnon omaavat olivat suostuneet helpommin seurusteluun päihteiden väärinkäyttäjien ja rikollisten kanssa ja olivat joutuneet sitten ongelmiin oman elämänsä kanssa.

Tyttöjä mietityttää perheen perustamisvaiheessa tuleva äidin rooli. Jos oma äiti epäonnistui, miten minun käy? Äitiyden pohtiminen on hyvä asia ja auttaa selviytymään äidin roolista. Lastensuojeluasiakkaana olleiden tyttöjen kohdalla on havaittu, että he samaistuessaan syntymä-äitiinsä arvioivat omaavansa äidin negatiivisia piirteitä enemmän kuin niitä todellisuudessa onkaan. Minäkäsitys on silloin vinoutunut ja herättää turhia pelkoja tulevan äitiroolin suhteen.

Pohdittavaa:

Tytöt: Mitä sellaisia piirteitä tai käyttäytymistapoja syntymä-äidillä oli, joita et halua toistaa omassa äitiroolissasi? Kannattaisiko vakuutella itsellesi, että et omaa samanlaisia negatiivisia piirteitä kuin äiti? Mitä sellaisia piirteitä tai käyttäytymistapoja äidillä oli, jotka myös itse toivoisit omaavasi? Ketkä sukulais- tai tuttavaperheiden äideistä oli sellaisia, jollainen sinäkin haluaisit olla? Mitkä piirteet ja toimintatavat heissä ovat hyviä äitiyden kannalta? Mitkä omat piirteesi ovat sellaisia, jotka tukevat onnistumista äitiydessä?

Pojat: Mitä sellaisia piirteitä tai käyttäytymistapoja biologisella isälläsi oli, joita et halua toistaa omassa isäroolissasi? Mitä sellaisia piirteitä tai käyttäytymistapoja isälläsi oli, jotka myös itse toivoisit omaavasi? Ketkä sukulais- tai tuttavaperheiden isistä oli sellaisia, jollainen sinäkin haluaisit olla? Oletko lastensuojeluasiakkaana kohdannut sijaisperheessä tai laitoksessa miehiä, jotka ovat olleet mielestäsi hyviä roolimalleja? Mitkä piirteet ja toimintatavat heissä ovat hyviä isäroolin kannalta? Mitkä omat piirteesi ovat sellaisia, jotka tukevat onnistumista isänä?

Rankat hylkäämiskokemukset menneisyydessä ovat voineet aiheuttaa sen, että parisuhteen solmiminen ei olekaan ihan yksinkertaista. Seuraavanlaisia hylkäämisen tunnelukon aiheuttamia ajatuksia saattaa tulla mieleen ja aiheuttaa ongelmia parisuhteeseen.

Ylikompensoijan ajatus: Tuo toinen varmaan suunnittelee minun hylkäämistäni, siksi minä hylkään ennen kuin minut hylätään. Kannattaa ottaa selvää, mitä toinen oikeasti suunnittelee.

Vetäytyjän ajatus: Ihmissuhteeni päättyisi kuitenkin hylkäämiseen, parempi pysytellä yksin. Yleensä ihmissuhteet eivät pääty hylkäämiseen. Oma hylkäämiskokemukseni vain vääristää todellisuutta.

Antautujan ajatus: Aina mä rakastun sitoutumiskammoisiin. Seurustelu on ihanaa mutta ahdistavaa, kun koko ajan saa pelätä, että toinen lähtee. Tai sitten mä muutun itse hankalaks, kun haluan kokeilla mitä toinen kestää Mikä on toisen seurusteluhistoria, onko hän sitoutumiskammoinen vai luuletko vain niin. Jos hänellä selvästi on eri suunnitelmat tulevaisuutta varten kuin sinulla, irrottaudu suhteesta. Jos rakastaa toista ei kannata muuttua hankalaksi.

Kun nuorilta kysytään millaisen puolison he toivovat saavansa, nuoremmilla painottuvat ulkonäköön ja nuorisokulttuurin liittyvät asiat. Pojan vitsikkyys ja hauskuus oli tyttöjen mielestä tärkeä valinnan peruste. Vanhemmat arvioivat piirteitä enemmän parisuhteen toimivuuden ja vanhemmuuden kannalta kuten esimerkiksi toivottavia ominaisuuksia ovat:

uskollinen, luotettava, lapsirakas, ei käytä väärin päihteitä, osaa hoitaa raha-asiat, ei haasta riitaa, vastuuntuntoinen opiskelussa tai työssä, epäitsekäs, toiset huomioon ottava, ei rikosrekisterimerkintöjä.

Jos puolisoehdokas käyttää väärin päihteitä, se voi syystäkin huolestuttaa. Suuri virhe on ajatella, että se loppuisi perheen perustamisen jälkeen. Tai jos toisella on tapana häipyä tavoittamattomiin, se luultavasti tapahtuisi myös perheen perustamisen jälkeen. 

Yleinen virheeellinen uskomus, jonka aikoinaan asumuserosovittelijana kuulin naisilta, kun he hakivat eroa alkoholisoituneesta puolisostaan oli seuraava: Joi se jo meidän seurusteluaikana, mutta mä uskoin, että mun rakkauteni muuttaa sen. (Jos oikein rakastan häntä, hän muuttuu minulle mieluisaan suuntaan.) Rakkauden muuttava voima voi toimia itsesi suhteen, mutta älä odota toisen muuttuvan.

Pohdittavaa: Mitä merkitsee perhe-elämän kannalta, jos perheen isä tai äiti käyttää väärin päihteitä? Mitä merkitsee perhe-elämän kannalta, jos puoliso haluaa jatkuvasti juhlia omien kavereidensa kanssa? Mitä merkitsee perheen kannalta, jos perheessä kumpikaan ei osaa hoitaa raha-asioita? Mitä merkitsee perheessä, jos kumpikaan ei halua hoitaa kotia tai laittaa ruokaa?

"Liisan" erittäin nuorena solmima avoliitto epäonnistui. Toisen liiton kohdalla hänen valintansa perustui perhe-elämän kannalta rakentaviin asioihin ja sijaisperheen antama malli alkoi elää:

Isäni oli kuollut viinaan jo ennen minun huostaanottoani ja suvussa miehet joi. Lapsuudessa minulle jatkuvasti tolkutettiin, että älä ota juoppoa miestä. Meinasin ottaa ja löysin itseni taas juopottelevan suvun keskeltä. Huomasin kyllä, että minulle maistui itsellekin viina liiankin hyvin. Sitten halusin tehdä elämäntapamuutoksen ja se parisuhde purkautui omaan mahdottomuuteensa. Löysin uuden harrastuksen parista miehen, joka ei juonut enkä juonut enää itsekään. Perheen mallin otin ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen sitten selvästi sijaiskodista. Siellä näin ensimmäisen kerran, että aikuinen kunnioittaa toista. Sen kunnioituksen toin omaan parisuhteeseeni.

Biologisten vanhempien epäonnistuminen omassa vanhemmuudessaan alkaa uudelleen mietityttää siinä vaiheessa, kun sijaishuollossa kasvaneesta tulee itse vanhempi. Eräässä laajassa tutkimuksessa havaittiin, että äitiydessä ja lapseen kiintymisessä onnistuivat parhaiten ne, jotka pystyivät kertomaan millainen oma äitisuhde oli ollut - olipa se ollut hyvä tai huono. Siksi oman historian käsittely on tärkeää.

Yliyrittäminen vanhemmuudessa voi viedä siitä ilon. Kun sinusta tulee vanhempi luota siihen, että juuri sinä olet lapsesi paras asiantuntija. Hänet on annettu sinulle ja sinä saat luottaa itseesi. Erilaisia kasvatusneuvoja tulvii monelta suunnalta. Voit niitä kuunnella, mutta jokainen neuvo, joka saa sinut tuntemaan itsesi epävarmaksi vanhempana, kannatta hylätä. On tärkeää, että luotat itseesi. Hae tietoa ja sulata se oman persoonallisuutesi läpi. Jokainen vanhempi tekee virheitä tietämättään ja tietäenkin. Tunnetun psykiatrin Winnicotin termiä mukaillen puhutaan riittävän hyvästä vanhemmasta. Kaikki vanhemmat tekevät asioita sekä oikein että väärin. Riittävän hyvä vanhempi on tehnyt oikein tarpeeksi usein, jotta lapsi pystyy itse aikuisena kelvolliseen vanhemmuuteen. Sinun kohdallasi voimme olettaa, että jääminen syntymäperheeseesi ei ehkä olisi tuonut elämääsi riittävää vanhemmuutta, mutta huostaanotto ja sen mukana korjaavat kokemukset sijaisvanhemmista tai sosiaalialan toimijoista on tehnyt sinusta tulevaisuuden riittävän hyvän vanhemman.

Harjoitus: Hyvän tulevaisuuden ennakointi. Erilaisia tehtäviä on käytetty auttamaan ihmistä ennakoimaan hyvää tulevaisuutta ja tiedostamaan, mitä hän itse toivoo tulevaisuudelta. Amerikasta on lähtöisin harjoitus, jossa ihminen kirjoittaa luotetulle ystävälleen kuvitellun kirjeen, mutta nyt hän kuvittelee kirjoittavansa kirjeen viiden vuoden kuluttua. Kirjoittaja merkitsee tulevan päivämäärän ja alkaa kuvailla, miten hyvin kaikki on elämässä järjestynyt. Kirjoittaja voi kuvailla, millaisia ongelmia hänellä oli silloin viisi vuotta sitten (eli todellisuudessa tällä hetkellä), mutta miten hyvin kaikki oli kuitenkin lopulta järjestynyt.

HYLÄTYN AJATUKSIA JA TUNTEITA

              AJATUKSET MUUTTUVAT, TUNTEET MUUTTUVAT, KÄYTTÄYTYMINEN MUUTTUU

Ihmisen tunne-elämä kehittyy koko hänen elämänsä ajan ja sille voi asettaa tavoitteita kuten: enemmän myötätuntoa, mutta ei yliempaattisuutta / enemmän itsemyötätuntoa, mutta ei itsesääliä / vähemmän katkeruutta / vähemmän kateutta / vähemmän häpeää jne.

Tunneloikka aikuisuuteen tarkoittaa tunnelukkojen avaamista ja sisäisen aikuisen kuuntelemista ja sen seurauksena kypsempiä tunteita ja ajatuksia.

ALAVIITTEITÄ

[1] Kuvat: Ossi Viik, Kaius Viik, Akseli Viik, Moona Katajisto, Maija Karisma, Maikku Aho

[2] https://www.cyc-net.org/cyc-online/cyconline-aug2009-seita.html

[3] Tunnelukoista puhutaan enemmän luvussa 6.

[4] Äiti ja tytär vallan ja rakkauden kehissä, Kirjapaja 1996

[5] Jotkut psykoterapeutit ovat sitä mieltä, että jos kysymyksessä on ollut fyysinen pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö tai päihteiden väärinkäyttö, kirje pitäisi antaa kohteelle. Kaltoinkohdellulle olisi terapeuttista saada esittää syytökset kasvoista kasvoihin.

[6] Skeemoilla tarkoitetaan ajattelutapoja, joiden pohjalta ihminen tulkitsee tapahtumia. Jeffrey Youngin kehittämällä skeematerapialla tarkoitetaan tunnelukkojen avaamista ja haitallisten skeemojen purkamista muuttamalla uskomuksia.

[7] Tässä luvussa on käytetty lähteenä kirjaa Skeematerapia Jeffrey E.Young, Janet S. Klosko, Marjorie E. Weishaar. Edita Publishing 2008

[8]Minätiloista käytetään myös nimitystä moodi, eli aikuismoodi, vanhempimoodit, lapsimoodit.