ISAAC ROTHOVIUS

ESI-ISÄNI RUOTSISTA

Isaac Rothovius johtamassa Akatemian vihkiäisten kulkuetta v.1640

1600-luvulle tultaessa Ruotsin hallitsijoina olivat: Kaarle IX, Kustaa II Aadolf ja Kristiina vuodesta 1632 alkaen. Valtaa tosin käytti sijaishallitsija, kunnes Kristiina oli aikuinen. !600-luvulla käytiin Euroopassa kolmikymmen-vuotista sotaa 1618 - 1648. Ruotsi osallistui siihen vasta 30-luvulla. Suomi oli edelleen osa Ruotsia ja Tammelan seudultakin lähti sotaan mukaan Eurooppaan kuuluisia ratsusotilaita, Hakkapeliittoja. Kolmekymmenvuotisen sodan jälkeen Ruotsi oli eurooppalainen suurvalta ja Suomi sen Itämaa. Hallitsija kuningatar Kristiina luopui vuonna 1654 kruunusta, muutti Roomaan, ja kääntyi katoliseksi. Kuninkaaksi tuli hänen serkkunsa Kaarle X Kustaa.

Vanhin Turkua koskeva verotusluettelo on vuodelta 1609. Turun asukasluvuksi on sen perustella arvioitu n. 3 350 henkeä. Turun asuintalot olivat enimmäkseen rakennettu puusta, mutta myös kivitaloja oli jo olemassa. Kaupunkikuvaa hallitsi Tuomiokirkko ja lähempänä merta Turun linna. 

Esiäitini Piispatar Anna oli lähtöisin Ruotsista. Hänen isänsä oli Nyköpingin pormestari Erik Larsson ja äidin isä oli Ruotsin arkkipiispa Petrus Jonae, joka luterilaista uskoa puolustaessaan joutui vankilaankin. Ruotsin kirkollisissa piireissä oli varmaan herättänyt huomiota lahjakas ja tarmokas Nyköpingin kirkkoherra Isaac Rothovius (syntynyt 1.11.1572).

Anna vihittiin Isaacin kanssaan 29.10.1604 ja perhe muutti Turkuun. Rothoviuksen säilyneet kirjeet, saarnat sekä oikeusrettelöt antavat kuvan äkkipikaisesta miehestä, jolle siirtyminen Suomeen merkitsi joutumista valtakunnan syrjäseudulle, jonka outoa "slavonian kieltä" hän ei hallinnut. Tullessaan valituksi Turun piispaksi Rothovius oli toiminut Nyköpingissä 23 vuoden ajan ja tunsi seurakuntansa itselleen läheiseksi. Tunnettu on hänen kommenttinsa uudesta kotimaasta: »Minä asun barbaarien ja skorpionien parissa »

Anna ehti saada ainakin neljä lasta, joista esiäitimme Anna oli kolmas. Äiti-Anna kuoli vuonna 1612 ja lapset jäivät varsin pieniksi. Seuraavana vuonna Iisaac solmi uuden avioliiton nuoren Catharinan kanssa ja Anna sai äitipuolen. Emme tiedä, millainen äitipuoli tämä Catharina oli, mutta tiedämme, että hän oli miehelleen rakas. He saivat ainakin kuusi lasta Kun Catharina 3.12. 1646 kuoli, Isaac Rothovius kirjoitti ystävälleen seuraavana päivänä: »Mitä minä kirjoitan mitä ylhäisimmälle herralle, sen kirjoitan onnettomana, kirjoitan puolikuolleena. Sillä viime yönä särjettiin sydämeni, mieli saatettiin sekasortoon ja kaikki ruumiin ja hengen lahjat revittiin hajalle. Sillä Jumala itse kutsui pois luotani rakkaan puolisoni, hurskaan naisen, arvossapidetyn rouvan, miehensä lohdun, kodin mitä viisaimman haltijattaren, seuralaisen, joka osallistui mitä uskollisimmin 33 vuoden aikana oleskeluun vieraalla maalla ja vaivoihini. Oi, minua onnetonta"



Isaac taikauskon kitkijänä

Rothovius sai Suomessa aikaan lukuisia uudistuksia, joista voi lukea Wikipediasta. Hän oli varsin kiistelty persoona. Vuonna 1641 ilmestyi Rothoviuksen painettu saarna, jossa hän maalaili värisyttäviä kuvia kansan taikauskoisuudesta: »Maassa harjoitetaan kalastuksen, nuotanvedon ja aikojenvalinnan yhteydessä suurta ilveilyä. Kun ihmiset sairastuvat, he etsivät apua perkeleeltä...uhraavat lampaita, rahaa ja muuta määrättyinä päivinä...juovat karhunmaljan pääkallosta, murisevat myös kuten karhu murisee, siten he kuuluvat saavan lisää onnea.» Rothovius vastusti taikauskoa sen katolisen perinteen, moraalisen arveluttavuuden ja kristillisen uskon kieltämisen vuoksi.

Sorapuheinen Rothovius ei ollut varsinainen Suomen ystävä. Eräs turkulainen porvari lausui piispasta: »Sinä et ole meidän pappimme, et myöskään osaa saarnata ja opettaa meitä meidän omalla kielellämme, vaan ennemmin halveksit ja olet saarnassasi kutsunut meitä suomalaisiksi koiriksi ja sioiksi.»

Iisaac Rothoviuksen kuolemasta on jäänyt seuraava tieto: 80-vuotias Rothovius säilytti työkykynsä melko hyvänä elämänsä loppuun saakka. Hänen kuolemastaan antoi Turun hovioikeuden sihteeri Johan Wassenius kirjeessään Brahelle 12.2.1652 seuraavan kuvauksen:

»...toissapäivänä yöllä, joka oli tämän kuun kymmenes, kuoli täällä Herrassa piispa. Hän oli sunnuntaina 8 päivää sitten kirkossa ja Herran ehtoollisella, mutta tuli sen jälkeen aivan voimattomaksi, niin ettei ettei hän pystynyt käymään tai seisomaan. Kuitenkaan hän ei tuntenut itsessään mitään erityistä särkyä. Hän menetti sitten myös muutamiksi päiviksi puhekykynsä ja kirjoitti silloin taululle ajatuksiaan, joista toiset voitiin lukea, toisia ei. Muun muassa hän kirjoitti kerran nämä sanat Non est dubitandum de perseverantia mea in fide. Mutta päivää ennen kuin hän nukkui pois, hän sai puhekykynsä takaisin ja puhui selvästi.]»

Rothovius on haudattu Turun Tuomiokirkkoon.

Anna Isaacintytär

Isaacin ja Annan tytär Anna avioitui varsin nuorena Aron Juhaninpoika Kleblattin kanssa, joka oli vaimoaan viisi vuotta vanhempi. Hänen isänsä Johan Ottosson Kleeblatt oli syntynyt v. 1564 Saksassa, Holsteinissa. Hän oli mukana Lindköpingin valtiopäivillä v. 1600. Kuningatar Kristiinan isä, Kuningas Kustaa II Adolf kutsui häntä 1615 lähetetyssä kirjeessä nimillä "vår troman och kamrerare". Kleeblatt toimi kihlakunnantuomarina Käkisalmen läänissä 1620 ja Turun hovioikeuden kanneviskaalina 1623-31. Perheessä oli kymmenen lasta, joista kolme ensimmäistä oli Johanin ensimmäisestä avioliitosta ja Aron ja kuusi hänen sisarustaan Johanin toisesta liitosta Elisabethin kanssa.

Turussa oli siihen aikaan vähän asukkaita ja pienet seurapiirit. Oli luultavaa, että yläluokan perheet tunsivat toisensa ja nuoret seurustelivat keskenään ja osallistuivat tanssiaisiin. Siellä Auran rantamilla voi hyvin kuvitella Annan ja Aronin kävelleen nuoruuden unelmissaan. Keskiajalla avioliitot oli solmittu taloudellisista syistä ja yleensä vanhemmat valitsivat puolisot, mutta 1600-luvulla alettiin ottaa huomioon myös nuorten tunteita. Luultavasti Anna ja Aron olivat toisilleen heidän elämänsä ainoat rakkaudet. Avioliiton solmimisen jälkeen perhe alkoi kasvaa nopeaan tahtiin. Tärkeää oli, että kaksi ensimmäistä lasta olivat poikia ja jäivät henkiin, koska se takaisi suvun jatkuvuuden. Todellisuudessa molemmat pojat kuolivat lapsettomina. Tytöillä ei ollut siihen aikaan juuri mitään merkitystä. Perheeseen syntyi vielä yhdeksän tyttöä. Perhe saattoi asua esiäitimme Emerentian syntymän aikoihin vielä Turussa, jossa Aron toimi Turun hovioikeuden asessorina.

Emerentian ja Aaronin elämästä kerrotaan lisää >>>