Sukututkimuksesta

1. LINKKEJÄ TARINOIHIN ESIPOLVISTANI:  

Teittisten sukuseuran kotisivut 

Äitilinjani  

Hotit, tarinaa Pieksämäeltä

Collan suvun naisia: Kolme Collanaa

Sukututkimuksen pohjalta tehty fakta+fiktio pienoisromaani: Katariina, torpantyttö

Esi-isä Euroopasta 

ISAAC ROTHOVIUS  

Emerentiat  

TYTTÄREN ESI-ISÄ LAUREUS TAMMELINUS, TAMMELAN KIRKKOHERRA  

Blogitekstit: Erityisiä ja erikoisia sukulaisia 

Yllätyksiä sukututkijalle  

Forssan kirkon taiteilijoiden tarina

2. TAUSTAA

Isäni oli innokas sukututkija, joka eläkkeelle jäätyään suuntasi koko tarmonsa selvittääkseen sukunsa historian. Hän matkusti ja istui arkistoissa ja luki koneilta rullia ja kortteja. En ollut itse kiinnostunut, eikä hänen löytönsäkään oikein innostaneet: Luutnantti Forsman Helsingistä oli esi-isä - mitä väliä? 

Kun jäin eläkkeelle, suku alkoi kiinnostaa ja kävin kurssin ja ryhdyin töihin, jotka imaisivat mennessään. Aluksi istuin sekä Hämeenlinnan maakunta-arkistossa että Helsingissä Kansallisarkistossa. Mitä enemmän tutkin, sitä enemmän innostuin. Nykyään tutkiminen on helppoa, kun kaikki on netissä, myös muiden tutkimukset - ja ikävä kyllä myös virheet. Sillä virheetöntä sukututkimusta ei ole vielä ilmestynyt. Joku sukututkija on sanonut, että hyvää tarinaa ei pidä pilata totuudella. Olen itse joutunut luopumaan joistakin hyvistä tarinoista, kun olen korjannut virheeni. Mutta on niitä hyviä tarinoita sitten taas tullut lisää riittämiin.

Äitini oli kotoisin Pieksämäeltä  ja aloitin tutkimalla äitilinjaani ja kymmenen sukupolvea löysin. Kaikki naiset olivat syntyneet Pieksämäellä ja äitiäni lukuunottamatta myös kuolleet siellä. DNA-tutkimus vahvisti sen, että löytöni olivat oikeita. Olen nykyään facebook-kaveri Heikin kanssa, joka polveutuu samasta Carin Ikosesta ja kuulumme samaan mitocondria-Haploryhmään. Familytree-ohjelma lajitteli meidät myös etäserkuiksi.

Sukututkimus on tuonut historian uudella tavalla eläväksi - ja maantieteen. Kohteenani ovat vain esipolvet. Eli minua viehättää ajatus, että jokaisen esivanhemman erilaiset elämänratkaisut ja nimenomaan puolisoiden valinnat ovat johtaneet siihen, että minä synnyin minuksi. Halusin lapsenlapsille antaa perspektiiviä sukuun ja menneisyyden niukkaan elämään ja valitsin lähemmän tutkimuksen kohteeksi torpantytär ja torpparin vaimo Kaisa Janhusen. Kirkonkirjoja tutkimalla alkoi hahmottua erään vaimoihmisen koskettava elämäntaival. https://www.naistenaani.fi/kaisa-janhunen-esiaiti-parinsadan-vuoden-takaa/

Sukututkimuksen kautta olen löytänyt yhteisöjä. Ensimmäisenä liityin Janhusen sukuseuraan. Se on minulle lähin, koska isoisoäitini oli Janhunen. Enoni osallistui sen toimintaan eläessään. Sitten kiinnostuin Collaneista ja liityin sukuseuraan ja nyt olenkin sen hallituksessa. Kolmas sukuseura, jonka jäsen olen on Teit-Teittinen. Kiinnostuin heistä lähinnä aateliuden ja skotlantilaisen taustan takia. Varsinaine yllätys oli, että myös entinen mieheni polveutui Teiteistä.

Viime vuosina olen ollut kiinnostunut DNA-tutkimuksen mahdollistamista löydöistä (MyHeritage). Olen niiden avulla löytänyt tuttavilleni tiedot puuttuvasta läheisestä. Heille on vuosien epätietoisuuden jälkeen löytynyt arvokkaat tiedot: kahdelle puuttuvan isän, kahdelle isoisän ja yhdelle isoäidinisän.

3. Isäni veli

KAKSI ERI AATTEEN MIESTÄ VELJEKSET VÄINÖ JA UUNO

Isäni Uuno Peltoniemi ei koskaan saanut tietää, mitä hänen veljelleen Väinölle (sukunimi Amerikassa ja Neuvostoliitossa myös Pelto ja Keto) tapahtui. Sukututkimus jäi puutteelliseksi ja epätietoisuus poltteli isää ja koko sukua.. 2019 saimme selville hänen kohtalonsa: Uutinen Kansallisarkiston projektista Neuvostoliitossa  olleiden suomalaisten vaiheista pisti miettimään. Toivottavasti monet muidenkin kysymykset saavat vastauksia.

 Isoisäni oli kotoisin Alastarolta ja muutti Forssaan perustaakseen tänne kaupan. Setäni syntyi siis forssalaisen kauppiaan pojaksi. Perhe muutti Tampereelle, jossa tapahtui porvarisperheen pojan yhteiskunnallinen "herääminen". Hän liittyi 13-vuotiaana sosialidemokraattiseen puolueeseen. Loppu onkin historiaa.

Isäni sukututkimukseensa kirjoittamaa tekstiä veljestään Väinöstä.

Väinön viimeinen asunto oli tässä talossa Leningradissa. Täältä hänet vietiin vankilaan. Talon nykyinen numero Kronverkskajan puolella on 29

Rakennus on suuri asuinkerrostalo, siinä oli aikanaan myös Vapauden toimitus ja konttori ja ns. Kuusisen klubi eli suomalainen kerhotila ym. Talossa asui varsin paljon suomalaisia vielä 30-luvulla. Nyt rakennuksessa asutaan edelleen. Koska siinä asui myös Leningradin puoluejohtaja Sergei Kirov, siinä on hänen kotimuseonsakin. Suuri osa rakennuksesta rajoittuu myös pitkään katuun Kamennoostrovskii prospektiin eli Kivisaaren valtakatuun.

Säveltäjä Dmitri Shostakovitsh asui ja työskentelikin tässä talossa.

Väinöstä kirjoittamani blogi: KYNTTILÄ TELOITETUN SETÄNI MUISTOLLE

4. Isäni Uuno Peltoniemi

Isäni kuoli ennen sukututkimuksen valmistumista ja olen kirjoittanut seuraavan kuvauksen hänestä äitini avustuksella "sukukronikkaan"

ISÄNI OTTAMIA VALOKUVIA ON KANSALLISMUSEOSSA  > LINKKI

Wikipedia kertoo:

Vapaa Karjala oli jatkosodan aikana 1941-1944 ilmestynyt Itä-Karjalan sotilashallinnon sanomalehti.

Vapaa Karjala oli suomalaisten miehittämän Itä-Karjalan väestölle ja sotilashallinnon edustajille tarkoitettu propagandalehti. Sen sisältö koostui lähinnä artikkeleista ja sotauutisista. Aluksi Mikkelissä ja sittemmin Joensuussa painetun lehden julkaisijana toimi Itä-Karjalan Sotilashallintokunnan Valistusjaosto. Päätoimittajina työskentelivät Uuno Peltoniemi (1941-1942), Sakari Vapaasalo (1942-1943) ja Paavo Ansas (1943-1944). Kerran viikossa ja vuonna 1944 joka toinen viikko ilmestyneen lehden painos oli 10 000-12 000 kappaletta.[1]

Saatuani tietää isän olleen lehden päätoimittajana, etsin Kansallisarkiston tiedostoista lehteä. Digitaalisena sitä ei tässä vaiheessa ole - löytyy kyllä mikrofilmattuna. Lehti oli kuitenkin olemassa varastossa ja anoin sen lukuoikeutta (+skannaus), koska se kuului luvanvaraiseen materiaaliin. Puolen vuoden kuluttua minulle soitti nainen, joka kertoi lupahakemuksen pyörineen hänen pöydällään. Keskustelun jälkeen, lupa tuli ja sain käsiini isoksi kirjaksi sidotun kellertävän lehtikokoelman. Se oli lahjoitettu Kansallisarkistolle ja nimilehdellä mainittiin Jouko Halila (myöh. historian professori ja perhetuttavamme), joka kuului myös lehden tekijöihin. Uunon omaa tekstiä olivat Helena Pilkkeen mukaan kolumnit, joista alempana on yksi esimerkki.

Kirjoitusten taustaksi Helena Pilkkeen kirjan kustantajan tiedote:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 15.8.2017

Vuosien 1941-1943 aikana sotaa käyvä Suomi käytti valtavasti resursseja miehittämänsä Itä-Karjalan ylläpitoon ja Itä-Karjalan asukkaiden käännyttämiseen. Itä-Karjalan asukkaista oli tarkoitus kasvattaa kunnon kantasuomalaisia, ja alue piti liittää Suomeen lyhyeksi kuvitellun sodan päätyttyä. Helena Pilkkeen 15.8. ilmestyvä kirja Propagandaa Itä-Karjalaan kertoo, kuinka Itä-Karjalan asukkaita käännytettiin suomalaisiksi vahvalla propagandalla. Huimat lupaukset, alistaminen ja pakkotoimet eivät vakuuttaneet paikallisväestöä. Suomalaiset miehittäjät eivät aina kohdelleet paikallisia täysivaltaisina ihmisinä. He myös kohtelivat eri tavalla karjalaista syntyperää olevia ja venäläisiä asukkaita. "Jos tuollaista syntyperän mukaan tehtävää erottelua olisi nykyisin, niin rasismiahan se epäilemättä olisi", toteaa Helena Pilke. Vajaan kolmen vuoden aikana Suomi käytti valtavan rahasumman Itä-Karjalaan. Tarkoitus oli tietysti, että miehitysaikana rakennettu infrastruktuuri hyödyttäisi Suur-Suomea myöhemmin. "Kokonaissumma oli 1,3 miljardia silloista markkaa - nykyrahassa 311,3 miljoonaa euroa. Itä-Karjalan ylläpito ja rakentaminen maksoi melkein kolme kertaa enemmän kuin koko muun Suomen tieverkoston", kertoo Helena Pilke. Kirja tuo esiin, kuinka valistustyöntekijät lähtivät Itä-Karjalaan valtavan innostuksen ja Suur-Suomi-haaveiden vallassa. Alueella vastassa oli vastahakoinen väestö, ja lähtö takaisin kotimaahan tapahtui lopulta nopeasti ja lähes kaoottisessa tilanteessa. "Lopuksi seurasi vaikeneminen. Ensimmäiset miehitysalueella toimineiden muistelmat ilmestyivät vasta 1980-1990-luvulla, eikä niitä monta ole", kertoo Pilke. Propagandaa Itä-Karjalaan sisältää runsaasti uutta tietoa Suomen sotilashallinnon propagandasta ja mielipiteen muokkauksesta. Ennen käsittelemättömään alkuperäisaineistoon perustuva kirja tuo tuoreita näkökulmia jatkosodasta käytävään keskusteluun.

Näin isäni pakinoi vuonna 1941 VAPAA KARJALA -LEHDESSÄ

Ei ihme, että hänen nimensä löytyi Siperiaan lähetettävien joukosta - Jos Suomi olisi hävinnyt sodan!

Opetusneuvos Uuno Peltoniemi

HELSINGIN SANOMAT TILAAJILLE Tolvanen Oili6.1.1990 2:00

Kansansivistystyön parissa pitkään työskennellyt opetusneuvos Uuno Fredrik Peltoniemi kuoli tapaturmassa saamiinsa vammoihin 25. joulukuuta Espoossa. Hän oli syntynyt 18. heinäkuuta 1907 Tampereella.

Päätettyään opintonsa 1931 filosofian maisteri Peltoniemi omistautui järjestötyölle. Hän toimi mm. 1934-47 Sotilaskotiliiton valistusohjaajana sekä rajaseutuväestön olosuhteiden parantamista ajaneen Rajamme Vartijat -lehden päätoimittajana.

Tässä työssään Peltoniemi oppi tuntemaan läheisesti rajaseudun olot ja ongelmat. Vapaaehtoinen rajaseututyö oli hänelle läheistä myöhemminkin: hän oli luottamustehtävissä Rajaseutuliiton, Rajasotilaskotiyhdistyksen ja Rajaseutulehden piirissä aivan viime vuosiin asti.

Vuosina 1947-55 Uuno Peltoniemi toimi Virkamiesliiton tiedotussihteerinä ja Virkamies-lehden päätoimittajana. Näissä tehtävissä hänen työnsä painottui yhä enemmän jäsenten vapaaehtoisen opiskelun kehittämiseen. Hän siirtyikin 1955 Opintotoiminnan keskusliiton toiminnanjohtajaksi ja kehitti merkittävästi eri järjestöjen opintokerhotyötä.

Peltoniemi oli 1961 perustetun Virkailijoiden kansalaisopiston rehtorina ensin sivutoimisesti ja vuodesta 1966 päätoimisesti vuoteen 1972, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Peltoniemen työhön ja harrastuksiin liittyi myös laaja kirjallinen toiminta. Hän julkaisi mm. Rajavartiolaitoksen historian vuosilta 1918-1939.

Opetusneuvoksen arvon Peltoniemi sai 1973.

Wikipedia

Uuno Fredrik Peltoniemi[1] (18. heinäkuuta 1907 Tampere[1] - 25. joulukuuta 1989 Espoo[2]) oli suomalainen rehtori ja päätoimittaja.

Peltoniemi tuli ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1931. Hän toimi akateemisissa järjestöissä vuoteen 1934, jolloin hän aloitti Sotilaskotiliiton valistusohjaajana Suomen itärajalla. Hän oli Rajamme Vartija -lehden päätoimittaja 1934-1947, Virkamiesliiton tiedotussihteeri ja Virkamieslehden päätoimittaja 1947-1955. Vuosina 1955-1966 hän oli Opintotoiminnan Keskusliiton toiminnanjohtaja ja Opintokerholaisen päätoimittaja. Vapaan Karjalan päätoimittaja hän oli jatkosodan aikana 1941-1942.[1][3]

Julkaisuja 

• Itärajan kuvia. WSOY 1938
• Rajaseudun ystäväin liitto r.y.: mikä se on, miten se toimii?. Rajaseudun ystäväin liitto, Helsinki 1942
• Miten rajaseudun asukkaat voivat parantaa taloudellista asema. Rajaseudun ystäväin liitto, Joensuu 1947
• Opinto-ohjeet Erkki Palolammen teokseen "Miksi oikeastaan urheilemme?". Opintotoiminnan keskusliitto, Helsinki 1958
• Neljä vuosikymmentä opintokerhotyötä: katsaus Suomalaisen luentotoimiston, Valistusjärjestöjen opintotoimikunnan ja Opintotoiminnan keskusliiton vaiheisiin. Opintotoimikunnan keskusliitto 1963
• Opintokerho-opas. Opintotoiminnan keskusliiton julkaisuja 10. Kirjayhtymä, Helsinki 1964, 3. painos 1967
• Rajavartiolaitos 1919-1969; kirj. Uuno Peltoniemi, Kai Säteri ja Ilmari Kirjavainen ; piirtäjä Olavi Kiema. Rajamme vartijat ry, Mikkeli 1969
• Kokoustekniikka. Opintotoiminnan keskusliitto, Helsinki 1973, 2. uud. painos 1977

Toimitustöitä

• Aunuksen asemiesten lauluja: Aunuksessa marras-joulukuussa 1942; toim, Viljo Marttila ja U. Peltoniemi. Helsinki 1942
• Virkamiesliitto 30-vuotias. Virkamiesliitto-Tjänstemannaförbundet ry, Helsinki 1948

Lähteet

1. ↑ Siirry ylös kohtaan:a b c Peltoniemi, Uuno, Kuka kukin on 1954 s. 632 (Projekt Runeberg)
2. ↑ Kuolleita: Opetusneuvos Uuno Peltoniemi, Helsingin Sanomat 6.1.1990 (digitilaajille)
3. ↑ Merkkipäiviä Karjalan Heimo. 7-8/1967 s. 7. Karjalan Sivistysseura. Viitattu 28.11.2018.

Luokat:

• Suomalaiset päätoimittajat
• Suomen oppilaitosten rehtorit
• Vuonna 1907 syntyneet
• Vuonna 1989 kuolleet

DNA-tulokset ja arvio sukulaisuudesta https://dnapainter.com/tools/sharedcmv4?fbclid=IwAR3oP5bKB18gO1jGfr1yy6iyIy3fKeStLGXQ8WIziU1DaOfD2OOf4egSZxQ