Sukututkimuksesta

LINKKEJÄ: 

Äitilinjani  

Hotit, tarinaa Pieksämäeltä 

Collan suvun naisia: Kolme Collanaa

Sukututkimuksen pohjalta tehty rakkausromaani Katariina, torpantyt

SUKUTUTKIMUSLÖYTÖJÄ

Isäni oli innokas sukututkija, joka eläkkeelle jäätyään suuntasi koko tarmonsa selvittääkseen sukunsa historian. Hän matkusti ja istui arkistoissa ja luki koneilta rullia ja kortteja. En ollut itse kiinnostunut, eikä hänen löytönsäkään oikein innostaneet: Luutnantti Forsman Helsingistä oli esi-isä - mitä väliä? 

Kun jäin eläkkeelle, suku alkoi kiinnostaa ja kävin kurssin ja ryhdyin töihin, jotka imaisivat mennessään. Aluksi istuin sekä Hämeenlinnan maakunta-arkistossa että Helsingissä Kansallisarkistossa. Mitä enemmän tutkin, sitä enemmän innostuin. Nykyään tutkiminen on helppoa, kun kaikki on netissä, myös muiden tutkimukset - ja ikävä kyllä myös virheet. Sillä virheetöntä sukututkimusta ei ole vielä ilmestynyt. Joku sukututkija on sanonut, että hyvää tarinaa ei pidä pilata totuudella. Olen itse joutunut luopumaan joistakin hyvistä tarinoista, kun olen korjannut virheeni. Mutta on niitä hyviä tarinoita sitten taas tullut lisää riittämiin.

Äitini oli kotoisin Pieksämäeltä  ja aloitin tutkimalla äitilinjaani ja kymmenen sukupolvea löysin. Kaikki naiset olivat syntyneet Pieksämäellä ja äitiäni lukuunottamatta myös kuolleet siellä. DNA-tutkimus vahvisti sen, että löytöni olivat oikeita. Olen nykyään facebook-kaveri Heikin kanssa, joka polveutuu samasta Carin Ikosesta ja kuulumme samaan mitocondria-Haploryhmään. Familytree-ohjelma lajitteli meidät myös etäserkuiksi.

Sukututkimus on tuonut historian uudella tavalla eläväksi - ja maantieteen. Kohteenani ovat vain esipolvet. Eli minua viehättää ajatus, että jokaisen esivanhemman erilaiset elämänratkaisut ja nimenomaan puolisoiden valinnat ovat johtaneet siihen, että minä synnyin minuksi. Halusin lapsenlapsille antaa perspektiiviä sukuun ja menneisyyden niukkaan elämään ja valitsin lähemmän tutkimuksen kohteeksi torpantytär ja torpparin vaimo Kaisa Janhusen. Kirkonkirjoja tutkimalla alkoi hahmottua erään vaimoihmisen koskettava elämäntaival. https://www.naistenaani.fi/kaisa-janhunen-esiaiti-parinsadan-vuoden-takaa/

Sukututkimuksen kautta olen löytänyt yhteisöjä. Ensimmäisenä liityin Janhusen sukuseuraan. Se on minulle lähin, koska isoisoäitini oli Janhunen. Enoni osallistui sen toimintaan eläessään. Sitten kiinnostuin Collaneista ja liityin sukuseuraan ja nyt olenkin sen hallituksessa. Kolmas sukuseura, jonka jäsen olen on Teit-Teittinen. Kiinnostuin heistä lähinnä skotlantilaisen taustan takia. 


KAKSI (ERI) AATTEEN MIESTÄ

VELJEKSET VÄINÖ JA UUNO

Isäni ei koskaan saanut tietää, mitä hänen veljelleen tapahtui. Sukututkimus jäi puutteelliseksi ja epätietoisuus poltteli isää ja koko sukua.. 2019 saimme selville hänen kohtalonsa: Uutinen Kansallisarkiston projektista Venäjällä olleiden suomalaisten vaiheista pisti miettimään. Toivottavasti monet muidenkin kysymykset saavat vastauksia. Isoisäni oli kotoisin Alastarolta ja muutti Forssaan perustaakseen tänne kaupan. Setäni syntyi siis forssalaisen kauppiaan poikana. Perhe muutti Tampereelle, jossa tapahtui porvarisperheen pojan yhteiskunnallinen "herääminen". Hän liittyi 13-vuotiaana puolueeseen. Loppu onkin historiaa.

Isäni sukututkimukseensa kirjoittamaa tekstiä veljestään Väinöstä.


Väinön viimeinen asunto oli tässä talossa Leningradissa. Täältä hänet vietiin vankilaan. Talon nykyinen numero Kronverkskajan puolella on 29

Rakennus on suuri asuinkerrostalo, siinä oli aikanaan myös Vapauden toimitus ja konttori ja ns. Kuusisen klubi eli suomalainen kerhotila ym. Talossa asui varsin paljon suomalaisia vielä 30-luvulla. Nyt rakennuksessa asutaan edelleen. Koska siinä asui myös Leningradin puoluejohtaja Sergei Kirov, siinä on hänen kotimuseonsakin. Suuri osa rakennuksesta rajoittuu myös pitkään katuun Kamennoostrovskii prospektiin eli Kivisaaren valtakatuun.

Säveltäjä Dmitri Shostakovitsh asui ja työskentelikin tässä talossa.

Isäni kuoli ennen sukututkimuksen valmistumista ja olen kirjoittanut seuraavan kuvauksen hänestä äitini avustuksella"sukukronikkaan"

ISÄNI OTTAMIA VALOKUVIA ON KANSALLISMUSEOSSA  > LINKKI

Wikipedia kertoo:

Vapaa Karjala oli jatkosodan aikana 1941-1944 ilmestynyt Itä-Karjalan sotilashallinnon sanomalehti.

Vapaa Karjala oli suomalaisten miehittämän Itä-Karjalan väestölle ja sotilashallinnon edustajille tarkoitettu propagandalehti. Sen sisältö koostui lähinnä artikkeleista ja sotauutisista. Aluksi Mikkelissä ja sittemmin Joensuussa painetun lehden julkaisijana toimi Itä-Karjalan Sotilashallintokunnan Valistusjaosto. Päätoimittajina työskentelivät Uuno Peltoniemi (1941-1942), Sakari Vapaasalo (1942-1943) ja Paavo Ansas (1943-1944). Kerran viikossa ja vuonna 1944 joka toinen viikko ilmestyneen lehden painos oli 10 000-12 000 kappaletta.[1]

Saatuani tietää isän olleen lehden päätoimittajana, etsin Kansallisarkiston tiedostoista lehteä. Digitaalisena sitä ei tässä vaiheessa ole - löytyy kyllä mikrofilmattuna. Lehti oli kuitenkin olemassa varastossa ja anoin sen lukuoikeutta (+skannaus), koska se kuului luvanvaraiseen materiaaliin. Puolen vuoden kuluttua minulle soitti nainen, joka kertoi lupahakemuksen pyörineen hänen pöydällään. Keskustelun jälkeen, lupa tuli ja sain käsiini isoksi kirjaksi sidotun kellertävän lehtikokoelman. Se oli lahjoitettu Kansallisarkistolle ja nimilehdellä mainittiin Jouko Halila (myöh. historian professori ja perhetuttavamme), joka kuului myös lehden tekijöihin. Uunon omaa tekstiä olivat Helena Pilkkeen mukaan kolumnit, joista alempana on yksi esimerkki.

Kirjoitusten taustaksi Helena Pilkkeen kirjan kustantajan tiedote:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 15.8.2017

Vuosien 1941-1943 aikana sotaa käyvä Suomi käytti valtavasti resursseja miehittämänsä Itä-Karjalan ylläpitoon ja Itä-Karjalan asukkaiden käännyttämiseen. Itä-Karjalan asukkaista oli tarkoitus kasvattaa kunnon kantasuomalaisia, ja alue piti liittää Suomeen lyhyeksi kuvitellun sodan päätyttyä. Helena Pilkkeen 15.8. ilmestyvä kirja Propagandaa Itä-Karjalaan kertoo, kuinka Itä-Karjalan asukkaita käännytettiin suomalaisiksi vahvalla propagandalla. Huimat lupaukset, alistaminen ja pakkotoimet eivät vakuuttaneet paikallisväestöä. Suomalaiset miehittäjät eivät aina kohdelleet paikallisia täysivaltaisina ihmisinä. He myös kohtelivat eri tavalla karjalaista syntyperää olevia ja venäläisiä asukkaita. "Jos tuollaista syntyperän mukaan tehtävää erottelua olisi nykyisin, niin rasismiahan se epäilemättä olisi", toteaa Helena Pilke. Vajaan kolmen vuoden aikana Suomi käytti valtavan rahasumman Itä-Karjalaan. Tarkoitus oli tietysti, että miehitysaikana rakennettu infrastruktuuri hyödyttäisi Suur-Suomea myöhemmin. "Kokonaissumma oli 1,3 miljardia silloista markkaa - nykyrahassa 311,3 miljoonaa euroa. Itä-Karjalan ylläpito ja rakentaminen maksoi melkein kolme kertaa enemmän kuin koko muun Suomen tieverkoston", kertoo Helena Pilke. Kirja tuo esiin, kuinka valistustyöntekijät lähtivät Itä-Karjalaan valtavan innostuksen ja Suur-Suomi-haaveiden vallassa. Alueella vastassa oli vastahakoinen väestö, ja lähtö takaisin kotimaahan tapahtui lopulta nopeasti ja lähes kaoottisessa tilanteessa. "Lopuksi seurasi vaikeneminen. Ensimmäiset miehitysalueella toimineiden muistelmat ilmestyivät vasta 1980-1990-luvulla, eikä niitä monta ole", kertoo Pilke. Propagandaa Itä-Karjalaan sisältää runsaasti uutta tietoa Suomen sotilashallinnon propagandasta ja mielipiteen muokkauksesta. Ennen käsittelemättömään alkuperäisaineistoon perustuva kirja tuo tuoreita näkökulmia jatkosodasta käytävään keskusteluun.

Näin isäni pakinoi vuonna 1941 VAPAA KARJALA -LEHDESSÄ

Ei ihme, että hänen nimensä löytyi Siperiaan lähetettävien joukosta - Jos Suomi olisi hävinnyt sodan!

FORSSAN KIRKON LASIMAALAUKSET OVAT SUKULAISENI TEKEMIÄ

Vuosikymmenet olen viikottain katsellut näitä Forssan kirkon kauniita lasimaalauksia tietämättä. että ne on maalannut Collan-sukuun kuuluva Olga Gummerus.


Geni-sivustolta:


AATELISEN ESI-ISÄN LÖYTYMINEN

Jokaisen sukututkijan merkityksellinen hetki on ensimmäisen aatelisen esi-isän löytyminen. Sukututkimuspäivillä luennoitsija ilmoitti, että jokaisella sukututkijalla on aatelisia esi-isiä. Ehkä? Yleistä se ainakin on. Löysin itse ensimmäisen aatelisen eräänä jouluaamuna. Torpantytär Kaisa Lyyran taustalta löytyi saksalainen Kleblat-suku. Wikipedia: Klöfverskjöld on Holsteinin herttuakunnasta lähtöisin oleva aatelissuku, joka on introdusoitu Ruotsin ritarihuoneelle numerolla 579. Suvun kantaisä on Johan Ottosson Klöfverblad tai Kleblatt, jonka kaksi poikaa: Aron Johaninpoika Klöfverskjöld ja Erik Johaninpoika aateloitiin vuonna 1653 nimellä Klöfverskjöld. Suku sammui pian Suomessa, koska Aronin pojilla ei ollut miespuolisia jälkeläisiä, suku jatkui Erikin kautta Ruotsissa.

TEIT-SUKU

Teit-suvun kehto sijaitsee nykytiedon mukaan Pernajan Kuuskoskella, mikä sijaitsee Pernajanjoen varrella. Siellä on jo 1300-luvun lopulla ja 1400-luvun alkupuoliskolla elänyt Håkan Jooninpoika (Jönsson) Teit yhdessä vaimonsa Kertun kanssa. Kerttu oli kotoisin samasta pitäjästä.

Teit-aatelissuvun alkuperästä kiistellään. Sukutarinan mukaan he polveutuvat skotlantilaisesta aatelissuvusta. Itselläni oli huomattava määrä DNA-matshejä Skotlannissa ja Irlannissa. Emme polveudu savolaisesta haarasta (Teittiset), joita on paljon. Polveudun viipurilaisesta haarasta (aatelisnimenä myös Teetgren).

Väinö Nordlund kirjoittaa

"Teit-Suvun alkuperästä: Vanha aatelissuku,"Suvun jäsen aateloitiin 20.3.1652 ja esiteltiin samana vuonna nimellä Teet, numerolla 550.Pernajan kirkon arkistossa säilytetään tarinaa, jonka on laatinut ja vahvistanut armovuoden saarnaaja Georg Lagus v. 1756, myöhemmin kadonneen dokumentin mukaan: "Malmgårdissa (Pernajassa) oleva oikeaksi vahvistettu kirjallinen dokumentti: Eräs aatelismies Skotlannista, nimeltään Teitt Pernossa, palveli Birger-jaarlia sodassa, kun tämä valloitti Hämeenlinnan ja Uudenmaan Ruotsin kruunulle vuonna 1250. Tämän takia hänestä tuli arvostettu mies Suomessa ja hän antoi rakentaa Pernajan kirkon Uudellamaalla ja nimetä pitäjän ja kirkon isiensä Skotlannissa olevan kotipaikan mukaan, Pärnå (= Pirn). Hän otti vaakunaansa punaisen Pyhän Antin ristin (Sankt Anderskors) valkoiselle pohjalle ja 1/3 alueen ristin yläpuolella punaiseksi, johon kolme hopeista tähteä ja ylimmäksi kauriin pään, tähti sarvien välissä. Hänen poikansa nimi oli Jöns Teitt, joka oli Håkanin isä Tetomissa." - Tämän tarinan todenperäisyyttä ei voi kiistää.

Kuningas Robert III (1390 - 1406) vahvisti, aatelismiehelle nimeltään Tait, hallintaoikeuden (Pirniin eli Perniin eli) Preniin lähellä Innerleithen kaupunkia Skotlannissa. James Taitin sinetissä noilta ajoilta on kolmen tähden päällä kauriinpää. Suomalaisen esi-isän kirkkorakennus käsitti todennäköisesti vain kappelin, jonka peruskiviä paikalliset asukkaat esittelevät Tetomin kartanolla. Pernajan nykyinen kirkko mainitaan aikaisintaan v. 1351.Teet'ien aatelisvaakuna - Andreaksen risti tähtien välissä - on naimakauppojen ja perintöjen kautta todennäköisesti tullut Creutzin ja Poitzin aateliskilpiin. Vanhan Teet- eli Teit-suvun haaroja, joita on vaikea sitoa, on levinnyt ympäri Suomen. Samaa juurta ovat todennäköisesti Eurajoen kirkkoherra v. 1675 - 92 Johan Gregorii Teet ja hänen veljensä kornetti Jakob Grelsson Teet, kuten myös porvarissuku Teet 1600-luvulla Turussa. Suomennettujen Teittisten jälkeläisiä asuu lukuisasti Savossa."


Pari vuotta sitten löysin yllätyksekseni ex-mieheni sukua tutkiessani myös häneltä Teit-nimisen esi-isän, joka oli myös omassa sukuluettelossani. Hän oli syntynyt n.1490 ja nimeltään Lars Matsson Ex mieheni oli äitini kahdestoista serkku. 


TYTTÄREN ERÄS ESI-ISÄ OLI LAUREUS TAMMELINUS

Yllättävää on ollut myös se, että Tammelan (siis myös Forssan) kirkkoherra 1600-luvulta: Laureus Petri Aboicus myöh. Tammelinus, oli ex-mieheni esi-isä. Laureuksen kirjallista tuotantoa on luettavissa netistä. Hän on Forssan kirjaston kotiseutukirjailijoiden luettelossa. Hänen alkoholipoliittisia mielipiteitään on julkaistu jälkipolville.




Hauska löytöni on, että Laurentius Petri Aboicus ja Minä olemme molemmat Forssan kirjaston kotiseutukokoelman kirjailijoita. Laurentiuksen viisaita ajatuksia kohtuudesta on painettu Hakkapeliittapäivillä myytyihin tyynyihin ja tytär osti sellaisen pojalleen ennen kuin tiesi että esi-isä haudan takaa "puhuu".- Ilman sukututkimusharrastustani en olisi tiennyt, että tyttärellä on isänsä puolelta juuria Tammelassa. Hänen sukunimensä oli turkulaisena ensin Aboicus ja myöhemmin hänestä tuli Tammelinus.

Julkaisu 188 ALKOHOLIPOLITIIKKA - ESKO KOIVUSALO

PUHDASOPPINEN KOHTUUS

Laurentius Petri Aboicus eli Lauri Pietarinpoika Turkulainen eräässä saarnassaan, joka ilmestyi painettuna v. 1644 esitti mielipiteitään kohtuullisuudesta. Koivusalo toteaa:

"Lauri Pietarinpoika ei liene nuoruudessaan tottunut kovinkaan leveään leipään ja runsaaseen särpimeen. Hän omisti näet saarnakokoelmansa Turun hovioikeuden presidentille Jöns Kurjelle "yhdexi nöyräxi kijtolisuden merkixi ia nijden moninaisten hywäin töiden muistoxi, cuin Teidän Armon minua (nijncuin ennen minun köyhiä Wanhembitani) wastan, ilman ansiota, armo myöden on osottanut". Köyhä mutta lahjakas - tavallinen suomalainen tarina. Uransa alussa Lauri Pietarinpoika toimi apulaispappina Turussa, ja v. 1640 hänestä tuli Loimaan kappalainen. Loimaalta hän siirtyi Tammelaan kirkkoherraksi, ja Tammelan mukaan hänen jälkeläisensä ottivat sukunimen Tammelinus. Loimaalla toimiessaan hän julkaisi ensimmäisen saarnakokoelmansa "Selityxet Joca-Päiwäisten HuomenEhto- ia Ruocalucuin eli siunausten". Laurentius ilmoittaa julkaisseensa saarnat "muutamain toimelisten Personain" neuvosta ja kehotuksesta ja korkeasti oppineiden Turun tuomiokapitulin jäsenten "tahdost, tiedost ia suosiost". Saarnoilla oli siis takanaan virallinen arvovalta. Ne eivät olleet Loimaan kappalaisen yksityisiä pohdintoja ja elämänohjeita. Ruokalukujen sisältöä ja merkitystä selvittäessään Lauri Pietarinpoika joutuu ottamaan kantaa myös juomatapoihin. Laurentiuksen linjana on tiukan kohtuuden tie. Perustelut hän hakee ensi sijassa Raamatusta, mutta osaksi myös kuuluisien filosofien ja kirkkoisien opetuksista. Pääperiaatteena on, ettei "yxikän juo enä (: enempää) cuin tarwidze ia tule terweydexi". Tarpeellinen ja terveellinen määrä on Laurentiuksen mukaan kolme pikaria. Kolmiluku on peräisin, kuten marginaalissa olevasta viitteestä käy ilmi, kreikkalaiselta kirjailijalta Athenaiokselta, joka kuuluisassa teoksessaan Deipnosophistai ("Oppineet ruokapöydässä") käsittelee myös säädyllisiä juomatapoja. ltse saarnatekstissä Laurentius ilmoittaa kolme pikaria siksi määräksi, jonka "ne wanhat owat myötä andanet". Ensimmäinen pikari on nimeltään PocuIum necessitatis, "tarpen ja hädän picari". Sen aiheellisuutta ei lähemmin perustella. Toinen luvallinen malja on Poculum salubritatis, "terweyden picari". Tässä kohden Laurentius viittaa Paavalin ensimmäiseen kirjeeseen Timoteukselle (5:23). Tuonaikaisessa Raamatussamme jae kuuluu: "Alä sillen wettä juo, waan nautidze jotakin.wijna, wadzas tähden, ja ettäs myös usein sairastat." On muistettava, että vanhassa kirjakielessämme ei tehty eroa "viinin" la "viinan" kesken: molemmista käytetään kauaksi '1800-luvun puolelle saakka sanaa viina. Raamatun maissa viini oli jokapäiväistä juomaa, }a Raamatusta löytyvät juomanormit ovat tietenkin säännöttäneet ensi sijassa viinin käyttöä. Pohjanperillä ei ollut tavallisen kansan ulottuvilla rypäleiden jaloja mehuja, ja koko käsite "Wein" oli suurimmalle osalle tuntematon. Ehkä jotkut suomalaiset h.akkapeliitat ovat kolmikymmenvuotisessa sodassa saaneet nauttia Reininmaan viinejä. Kotona heidänkin oli tyydyttävä viljasta valmistettuun kirkkaaseen paloviinaan. Kolmas hyväksyttävä pikari on Poculum hilaritatis, "ilon picari eli ilosiemet". Perusteina mainitaan Saarnaajan kirjan 9:7 ja Syyrakin kirjan 32:34. Syyratkin kirjan kyseinen kohta kuuluu v. 1642 Raamatussa seuraavasti: "Ja mikä elämä se on, cusa ei wijna ole? Wijna on sitä warten luotu, että sen pitä ihmistä iloittaman." Tässäkin kohden puhutaan Lutherin kääntämässä saksalaisessa Raamatussa viinistä: "Und was ist das leben, da kein wei,n ist? Der wein ist geschaffen, das er Menschen frö,h,lich sol machen" (Biblia 1545). Neljäs pi,kari, Poculu,m furoris, on "nijden kiuckuisten" pikari. Se saattaa ihmiset "tomppelixi". Tässä , kuten muuallakin saarnoissaan Laurentius Petri käyttää rehevää kansankieltä, lähinnä Turun puheenpartta, mikä takasi sen, että hänen ohjeensa ja opetuksensa ymmärrettiin. Vahvaa varoitustaan Laurentius perustelee Hoosean kirjan jakeella 4:11, joka kuuluu vanhimmassa suomennoksessa "Huoruus, wijna ia juoma hulluxi saattawat" ja nykyraamatussa "Haureus ja viini ja rypälemehu vievät järjen". Saarnassa luetellaan joukko muitakin seuraamuksia, jotka "kiukkuisten pikari" saattaa matkaan: "wijsat willidze ia hullut teke wielä hullummaxi, turmele taidon". Viitteenä ovat mm. Sananlaskujen kirjan 23. luvun jakeet 31 ja 32,joissa sanotaan nykyraamatun suomennoksessa näin: "Alä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas. Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko." Lisäksi tuo vaarallinen neljäs pikari "sytyttä hecuman, saatta capina,n ia punaiset silmät, teke köyhäxi ia ,kiwuloisexi". Pääperusteina ovat tässäkin Sananlaskujen kirjan 23. luvun opetukset. Varottava seuraamus on myös se, että "kiukkuisten pikari" ilmoittaa salaisuudet. Laurentius viittaa tässä Habakukin kirjan kohtaan 2:15: "Voi sitä, joka juottaa lähimmäistänsä, joka sekoittaa juoman sinun vihallasi ja juovuttaa hänet nähdäkseen ,hänen alastomuutensa" (Nykyraamattu).

Lueteltuaan kaikki pahat seuraukset Laurenti'us vielä tähdentää, että "juoda myös ilo picarit, eli iloxi ystäwälises cocouxis ei ole kielty, cosca ylönpaltisus estetyxi tule, ia taito, tieto ia ymmärrys talles on, ia wircans tölhin soweljas". Erityisen painokkaasti Laurentius kieltää vaatimasta toisia juomaan. Etenkään nuorukaisia ja vaimoväkeä ei saa tähän houkutella. Vakuudeksi Laurentius vielä siteeraa kirkkoisä Augustinuksen sanoja. Luvatonta ja väärää on myös yrittää juottaa lähimmäistä houkutusten ja lahjojen avulla. On muistettava myös se, ettei kenenkään pidä "alcaman malia andaman sen matcusta (: kiertää), että se olis tila (: tilaisuus, keino) juoxin toista saatta". Myöskään kavaluudella ei saa ketään juottaa. Ehkä Laurentius on tähdentänyt näitä seikkoja erityisesti sen vuoksi, että perinnäinen kansanviisaus levitti toisenlaisia ohjeita: "Syötä mies, juota mies, sitten miehen tavat tiedät." Tämä sananlasku samoin kuin eräät muutkin samansuuntaiset (Mitä selvän mielessä, se juopuneen kielessä) ovat ensi sijassa varoituksia, mutta samalla ne säilyttivät tietoa vanhasta 'koetusta keinosta, jota suomalaiset eivät Laurentiuksen opetuksista huolimatta ole vieläkään luopuneet käyttämästä. Viimeksi Laurentius muistuttaa siitä, ettei nautittavaa ainetta saa pilata sekoittamalla sitä esim. "myrkyl, sapel, sonnal, krutil, sammaloil, ia jollakin waaralis,el eli häpiälisel cappal'el". 

Mihin mahtavat perustua tässä mainitut "ainekset"? Olisiko Lauri Turkulainen muistellut joitakin teiniajaltaan tuttuja kepposia näitä varoituksen sanoja kirjoittaessaan. Laurentius Petrin saarnat osoittavat syvällistä oppineisuutta. Hän näyttää tunteneen hyvin filosofien ja kirkkoisien opetukset, ja hän pystyy perustelemaan ohjeitaan vakuuttavasti sopiviin raamatunlauseisiin vetoamalla. Hänen raikas kansanomainen sanontansa osoittaa, että suomen kieli oli hänelle Iäpikotaisin tuttu. Sitä paitsi hän harrasti kansankielen tutkimusta aktiivisestikin: Henrik Florinus malnitsee v. 1702 ilmestyneen sananlaskukokoelmansa esipuheessa, että "Prowasti, Her Laurentiu,s Petri waina (on) jocapäiwäisest cansapuhesta lähes 50. ajaistaica sitten, nämät Sanalascut ahkerudellans muistoxi kirjoittanut". Saarnoihinsakin Laurentius on ujuttanut muutamia väkeviä kansanviisauksia: "Hullu caiken tietons sano, sano Suomi (: vansinaissuomalainen)", "Huorat hulluxi saawat, salawaimot waiwaisexi", "Joca coirain tawal elä, se coiran tawal myös cuole". Vanhan kirjakielemme tekeillä olevan sanakirjan kokoelmien perusteella voi yleensäkin todeta, että 1600-luvun kirjasuomi olisi melkoisesti köyhempää ilman Laurentius Petri Aboicuksen saarnajulkaisuja. Laurentius Petri sanoo julkaisseensa saarnansa siinä toivossa, että "ne monel yxikertaisel Jumalata pelkäwäisel Suomalaisel hywäxi ia ojennuxexi on tulewat: sillä wälil cuin ne taitawammild tarcammast tulewat edespannuxi". Tarkempia ja tiukempia määräyksiä on yksinkertaisille suomalaisille myöhemmin annettu, mutta tänäkin päivänä näyttää siltä, että Laurentiuksen kiihkottomat ja realistiset juomatapaohjeet ovat saaneet ja saanevat vastedeskin laajimman kannatuksen."