ERITYISIÄ JA ERIKOISIA SUKULAISIA
Oheinen kuva on Iisalmen maakuntamuseosta. Kuvan henkilöstä on säilynyt myös maalaus ja hänestä kerrotaan muuallakin kuin sukumme kotisivuilla. Netistä löytyy Heikki Rantatuvan kirjanen, jossa kerrotaan myös hänestä: Elisabet Crohnsista
Kuvassa Pehr Johan Collan ja hänen vaimonsa Christina Elisabeth Crohns
Viime viikonloppu oli sukupainotteinen. Lauantain aloitin
käymällä Helsingissä etäserkkuni entisessä kodissa Tamminiemessä. Sukututkijat nimittävät
etäserkuikseen henkilöitä, jotka polveutuvat samasta esivanhemmasta. Sitten
kävin vielä toisenkin etäserkkuni - kuvassa olevan Pehr Johan Collanin - entisessä, Seurasaareen
siirretyssä kodissa. Vietimme 4.9. Collan-Kollanus sukuseuran jäseninä hänen
syntymäpäiviään lähellä olevassa ravintolassa. Kummatkin etäserkut ovat
olleet erityisiä henkilöitä ja vähän erikoisiakin.
Olen siis Urho Kekkoselle "sukua". Maailmanlaajuinen sukupuuohjelma Geni ilmoittaa, että meillä on yhteisenä esi-isänä 1500-luvun lopussa syntynyt Lemetti Raatikainen Rautalammilta ja Urho Kekkonen on mummoni kahdeksas serkku. Yhteinen DNA:n määrä olisi keskimäärin 0,0001%, siis käytännössä ei mitään. Mutta sukulaisuus onkin sukututkijoilla lähinnä identiteettikysymys, osallisuus me-tarinaan. On jännä ajatella, että Lemetin elämänratkaisut ja nimenomaan vaimon valinta kuitenkin vaikuttivat Kekkosen ja minun olemassaoloon. Kiitos Lemetille, että hän sinnitteli aikuiseksi asti suuren lapsikuolleisuuden keskellä ja vielä avioitui sopivan ihmisen kanssa, jonka nimeä aikakirjat eivät kerro.
SYNTYMÄPÄIVÄSANKARI
Pehr Johan Collan oli mies, jota keisari Aleksanteri I kadehti. Syy selviää sukuseuran kotisivulta. https://www.collan-kollanus.fi/iisalmen-rovasti
Pehr Collanin syntymästä oli elokuussa tänä vuonna kulunut 250 vuotta. Hän oli aikoinaan Iisalmen kirkkoherra ja kielilahjakkuus, joka puhui suomen ja ruotsin lisäksi saksaa, ranskaa ja italiaa. Hän selviytyi myös klassisilla latinan, kreikan ja heprean kielillä. Pehr Collan eli pitkään poikamiehenä, mutta sitten puhkesi kohtalokas ukonilma hänen ollessa matkalla Kiteellä vuonna 1807. Hän poikkesi pitämään sadetta vallesmannin lesken taloon, jossa 36-vuotias vanhapoikapappi tapasi säteilevän kauniin 17-vuotiaan Christina Elisabeth Chrohnsin. Häntä kutsuttiin aikanaan Karjalan ruusuksi tai helmeksi. Kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli Pehrin vaimo. Hänet voi "tavata" Iisalmen maakuntamuseossa (kuva alussa) Timo Linkolan kirjoittamasta tekstistä saamme tietää: "Iisalmen maakuntamuseon kellariosassa yksi huone on omistettu keisari Aleksanteri I:n vierailulle Iisalmessa. Huoneessa on silloinen pappilan salin sohva, pöytä ja tuoleja, kaappi ja seinällä pienet muotokuvat keisarista ja Per Johan Collanista. Sohvalla istuu luonnollisessa koossa Elisabeth Collania muistuttava nukke mustassa juhlapuvussa ja ilmeisessä raskauden tilassa." https://www.collan-kollanus.fi/iisalmen-maakuntamuseossa
ESI-ISÄMME CLAUDIUS COLLAN
Pehrin ja minun yhteinen esi-isä oli Pieksämäellä vaikuttanut pappi Claudius Collan, josta on säilynyt jälkipolville vain vähän tietoja. Sen tiedämme, että vuosi 1673 oli Claudiukselle varsin tapahtumarikas. Säilyneiden dokumenttien perusteella tapahtui seuraavaa: Claudiuksella oli alkuvuodesta naishuolia. Puumalan pappilassa pidettiin keskustelutilaisuus, jossa käsiteltiin hänen ja erään Elina Tuomaantyttären välejä. Lähtökohtana saattoi olla vain virheellinen huhu ja pappiparan panettelua, mutta epäily ja etenkin sen kumoamisyritys on säilynyt historiankirjoissa: "tyttö muka ei pannut sitä pahakseen, että »toinen toisensa jälkeen» häntä suuteli räätäli Henrikin talossa, mutta äiti uhkaili tytärtään puukolla ja pakoitti tunnustamaan, että muka dominus Claudius oli ollut hänen kanssaan tekemisissä." Oli suudelma totta tai ei, huhu oli hankala juttu nuorelle papille, mutta vielä hankalampaa oli tulossa. Claudius oli ollut Viipurissa kuusi vuotta vallesmanni Tuomas Tanin perheessä kotiopettajana ja tämä olisi halunnut naittaa hänelle tyttärensä. Mutta perheen toivoma sulhasmies olikin varsin vastahakoinen. Kesäkuussa asiassa mentiin oikeuteen asti, koska oli selvinnyt, että Claudius oli aikeissa naida Pieksämäen kirkkoherran tyttären ja Tanin perhe oli tuntenut itsensä petetyksi. Hehän olivat sanojensa mukaan elättäneet Claudiusta kuusi vuotta. No, niin siinä kävi, että elokuussa Claudius oli jo Pieksämäellä kappalaisena. Avioitumispäivää ei tiedetä, mutta ensimmäinen lapsi Judit syntyi seuraavan vuoden keväällä ja kastettiin 10.5.
Anna Claudiuksentytär
Kuvassa on Genin ilmoittama esipolvipolku minusta Claudiuksen Anna-tyttäreen
Anna Collana syntyi Pieksämäellä huhtikuussa 1681 Claudius Collanin ja hänen vaimonsa kuudenneksi ja nuorimmaksi yhteiseksi lapseksi. Anna menetti äitinsä varhain ja perheeseen tuli äitipuoli. Hän oli Kajaanin pormestarin tytär Susanna Curnovius, joka oli jo selvästi vanhanpiian iässä - noin 30-vuotias. Anna oli yhdeksänvuotias, kun hän sai pikkuveljen, joka sai nimen Erik. Isä Claudius oli luultavasti onnellinen saadessaan monen tytön jälkeen pojan. Suvun katsottiin jatkuvan vain poikien kautta ja suku oli sammunut, jos sillä ei ollut enää nimenjatkajaa. Erik sai aikanaan monta miespuolista jälkeläistä, jotka takasivat suvun jatkuvuuden.
Claudiuksen ja Susannan avioliitto jäi lyhyeksi. Annaa kohtasi taas suru. Isä Claudius kuoli 1692, kun Anna oli vähän yli kymmenenvuotias. Susannalla oli sitten huollettavanaan lauma miesvainajan lapsia ja oma Erik oli noin vuoden ikäinen. Kun Susanna oli ollut viisi vuotta leskenä, Pieksämäelle muutti toiseksi kappalaiseksi Nicolaus Lång. Nicolaus oli kymmenisen vuotta Susannaa nuorempi. He perustivat uusperheen. Anna eli sitten perheessä, jossa vanhemmat eivät olleet hänelle biologisia vanhempia. Perheessä oli omia sisaruksia, velipuoli Erik ja Susanna-äitipuolen ja hänen uuden Nicolaus-aviomiehensä (ainakin) kolme poikaa. Perhe muutti Pieksämäeltä 1699 Joroisiin, kun Nicolaus oli saanut sieltä papin viran.
Anna avioitui alle 20-vuotiaana joroislaisen Joachim Thuresson Thuren kanssa. He asuivat Vättilänrannassa, jossa omistivat ison maatilan. Perheessä oli Ifvar-niminen poika, jonka Geni tulkitsee olevan Annan poikapuoli. Anna ja Joachim saivat n. 1700 tyttären, jonka nimeksi annettiin Carin. He saivat myöhemmin vauvan, joka kuoli 1707 ja tyttövauvan 1710. Anna jäi leskeksi 1720 alle 40-vuotiaana ja pari kuukautta miehen kuoleman jälkeen kuoli heidän toinen tyttärensä.
Anna meni vielä uudestaan naimisiin entisen kersantin Fabian Stårckin kanssa. Annan ja Joachimin Carin-tytär selvisi aikuiseksi ja avioitui Pieksämäen Karjalankylään Johan Karjalaisen kanssa.
ERIKOINEN SUKULAINEN
Kirjasta enemmän: https://www.collan-kollanus.fi/copy-of-tarinoita-4
Claudius saattoi olla erikoinen sukulainen
naishuolineen ja rahahuolineen - hänellä oli kuollessaan maksamattomia verorästejä. Hänen jälkeläisensä
Pentti Linkola oli varmasti erikoinen. Olen lukenut tällä viikolla Riitta
Kylänpään elämäkertaa Pentistä, jonka olen tavannut vain kerran. Se tapahtui
Mikkelissä sukujuhlissa. Varsin sosiaalinen Pentti oli siellä ihailevan
miesjoukon ympäröimänä ja minä seurustelin hänen kumppaninsa Sirkan kanssa.
Kirja piirtää kuvan todella erikoisesta erittäin älykkäästä miehestä, joka sai järisyttäville mielipiteilleen paljon huomioita ja lehtiin raflaavia otsikoita ja niiden myötä osakseen myös paljon aggressioita.
Pentti kuoli ensimmäisenä koronakeväänä pikku mökissään Sääksmäellä. Hänen ajattelunsa mukaan kaikki pandemiat ovat maapallolle hyväksi. Mitä enemmän ihmisiä kuolee sitä parempi luonnolle. Pentille taistelu metsien puolesta oli taistelua Suomen puolesta. Hän ilmoitti olevansa ateisti, mutta lauloi kuitenkin mielellään virsiä. Kylänpää kertoo kirjassa sivulla 414 modernia kehitystä vihaavasta Pentistä:
"Hän veisasi Runebergin Isänmaa-virttä "Sen filosofia on sanomattoman paljon korkeampaa kuin meneillään oleva kehityksen raivo", hän toteaa.
On isät täällä taistelleet
ja uskoneet ja toivoneet.
Me saimme saman asunnon,
ja samat vaiheet meidän on.
Ja meidän polkuamme saa
taas lapsemmekin taivaltaa.
He kyntää kerran peltomme
ja uskoo kuin me uskomme."
Pentti oli eronnut nuorena ylioppilaana kirkosta. Mutta hän saattoi käydä joskus kirkossa ja osallistui kerran Sirkan kanssa Herättäjäjuhlille. Vähän ennen kuolemaansa hän liittyi kirkkoon, vaikka ajattelikin ettei uskonut oikealla tavalla.
MATKA ESI-ISIEN MAILLE
Pehr Collanin juhlien jälkeen lähdin junalla Pieksämäelle. Kirkko on sijainnut jo varhaisista ajoista samalla kirkonmäellä. Siellä mäellä Claudius saarnasi ja siellä 1700-luvulla valmistuneessa kirkossa niin moni ensivanhempani on osallistunut jumalanpalvelukseen. Kirkon ulkopuolella on sukuseuran lahjoittama Claudiuksen ja hänen veljensä Henrikin muistokivi, joka on alla olevassa kuvassa ympyröity.
Osallistuin vanhassa kirkossa
messuun ja näin muistaakseni ensimmäistä kertaa kirkon sisältä. - Äidinisä oli ollut maanviljelijä
ja siinä sivussa tämän kirkon suntiona 16 vuotta. - Olin ollut kirkossa kuitenkin mielikuvissani monta kertaa kirjoittaessani tyttärentyttärille
pienoisromaania esiäidistäni Kaisasta. (Katariina, torpantytär). Hän ei polveutunut Collaneista.
Hän on minulle erityinen, koska olin hänestä kirjoittaessani eläytynyt hänen elämäänsä. Siinä mielessä hän oli erikoinen että kuoli rutiköyhänä. Viimeiset lähes kymmenen vuotta Kaisa joutui elämään ruodun köyhänä eli vaivaisena. Hänen lapsensa eivät enää elättäneet häntä, ja yhteiskunnallinen apu tuli järjestettyjen ruotujen avulla. Ruotuihin kuului kylän talot, jotka sitten yhteisvastuullisesti pitivät huolta köyhistä.
Kaisa eli 76-vuotiaaksi ja osallistui viimeisen kerran ehtoolliselle 1862 marraskuussa puoli vuotta ennen kuolemaansa samassa kirkossa, jossa nyt istuin katsellen samoja maalauksia kuin Kaisa aikoinaan ja sain polvistua samalle alttarille kuin Kaisa aikoinaan. Miten paljon esipolvien rukouksia oli siinä kirkossa rukoiltu, miten paljon toivottu, pyydetty tai itketty menetettyjä rakkaita ja etsitty lohdutusta. Viime pyhän aihe oli kiitollisuus. Varmaan esipolvet ovat myös kiittäneet Jumalaa hänen antamistaan erilaisista elämänlahjoista. Tunsin kirkossa kiitollisuutta esipolvistani ja koko elämästäni.
KIITOLLINEN MIELI
Tänään on onnellisten tarinoiden päivä.
- Kenellä ja missä?
Kenellä tahansa,
joka haluaa muistojensa ketjusta
poimia kiitoksen aiheet.
Kiittää siitä, mitä on saanut
ja kiittää siitäkin,
mitä vaille on jäänyt.
AL 2017
LISÄÄ >>> Sukututkimuksesta