Hotit, tarinaa Pieksämäeltä

DANIEL HOTIN JA AAPELI HOTIN PERHEIDEN VAIHEITA



Anja Laurila:  Ehdin tätä tarinaa varten haastatella Aapelin perheen nuorinta  lasta (sillon yli 90-vuotiasta) Hilka-tätiäni ennen hänen kuolemaansa. Osan tiedoista sain aikoinaan äidiltäni Lyyliltä (Aapelin tytär). Loput pengoin eri lähteistä.

Esiäitini Anna Ruohonpää

Anna Ruohonpää syntyi luultavasti Käkisalmessa Matts Ruohonpään tyttäreksi. Perheestä ei ole muuta tietoa kuin nimet. Kun Anna oli nuori, hän oli piikana Käkisalmessa ja asui Wälikylässä, joka sijaitsi Käkisalmen kaupunkialueella lähellä satamaa ja uimalaitosta. Paikkakunnalla oli myös linnoitus (kuvassa) ja sinne oli sijoitettu sotilaskomppania. Kapteeni Möllerin komppaniassa palveli Påhl Thomasson Bonde, jonka kanssa Anna avioitui 21.4.1704. Nimi Bonde on ollut myös aatelissuvulla ja jopa kuningas Kaarle VIII oli sukunimeltään Bonde. Sitä oliko Påhl aatelissuvun rahvaaseen pudonnut jälkeläinen vai oliko hänelle annettu sotilasnimeksi Bonde ei ole tiedossa. 

Kummankaan puolison syntymäaika ei ole tiedossa, mutta voidaan olettaa, että he olivat syntyneet noin 1685. Avioliitto oli lapseton. Påhl hukkui runsaan vuoden kuluttua avioliiton solmimisesta sataman lähellä olevaan koskeen maanantaina 5.6.1705.


Daniel sotilaana

Anna saattoi jäädä palvelijaksi linnoitukseen. Joka tapauksessa hän tutustui Daniel-nimiseen sotilaaseen. Daniel oli luultavimmin syntynyt Hiitolassa Valtolan kylässä. Valtola oli pieni kylä Valtolanjärven rannalla Kylälahden ja Kirkonkylän välissä. Vaikka kylä oli aivan Kirkonkylän vieressä ja kirkko näkyi peltojen takana, oli kirkolle kuitenkin maanteitse matkaa Sahakosken ja Hännilän kautta 11 km. Danielin oli arvioitu syntyneen 1680 tai aikaisemmin ja astuneen sotilaspalvelukseen 1705. Hän kuului kapteeni Qwänselsin kompaniaan. Danielin sukunimestä on erilaisia versioita: Håttj, Håth ja Hotti. Kapteeni Qwänsels kuului turkulaiseen sukuun ja perheen talo 1700-luvulta on nykyään Turussa apteekkimuseona ja edustaa sen ajan säätyläisten asumistyyliä.

Venäläiset valtasivat Viipurin vuonna 1710. Juhannuksesta lähtien venäläiset piirittivät Käkisalmen linnoitusta ja siviilejä kuoli pommien surmaamina ja sotilaita sekä pommien että ampujien surmaamina. Viimein syyskesällä linnoitus antautui (8.9.1710). Sotilaat saivat vapaasti poistua Ruotsin puolelle (Suomi oli osa Ruotsia). Varuskuntalaiset siirrettiin perheineen ja omaisuuksineen Savonlinnaan. Ehkä Savonlinnaan siirtymiselle annettiin aikaa eikä tapahtunut minkään kaaoksen vallassa, sillä Anna ja Daniel avioituivat 15.9. Käkisalmessa. Muutaman päivän kuluttua vihkimisestä varuskunnan seurakunta lakkautettiin.




Daniel ja Anna Pyhtäällä

Käkisalmelaisista sotilaista osa siirrettiin myöhemmin Pyhtäälle, joka oli Kotkan lähellä, meren äärellä sijaitseva kunta. Nyt Daniel kuului kapteeni Henrik Johan Gyllenspångin komppaniaan. Pyhtäällä perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi 29.3.1712. Lapsi vietiin kasteelle 31.3. Pyhtään keskiaikaiseen kirkkoon, joka edelleen on olemassa (kuvassa). Vanhin tytär sai ajan tavan mukaan äitinsä etunimen. Hänestä tuli Anna Hotti. Hän luultavasti selvisi vauvavaiheen hengissä, mutta kuoli kuitenkin pienenä.

Sota jatkui edelleen ja Daniel oli rintamalla. Komppania osallistui (ja oletettavasti myös Daniel) Kostianvirran tunnettuun taisteluun Pälkäneellä 3.- 6. 10. 1713. Kapteeni Gyllenspång sai taistelussa surmansa. Wikipedia kertoo laajasti taistelusta ja miestappioista:

Ruotsin armeija 3 200 miestä, 573 kaatunutta, 233 sotavankeuteen

Venäjän armeija 17 000 miestä, 118 kuollutta, 555 haavoittunutta

Sodan loppuvaiheessa 1720 Daniel osallistui sotilaiden katselmukseen Gieflessä.

Daniel tuli Pieksämäelle ruotusotilaaksi

Vuoden 1682 valtiopäivillä hyväksytty "uudempi" ruotujärjestelmä toimi seuraavasti:

  • tyypillisesti kolme taloa muodosti ruodun
  • ruotu hankki yhden sotamiehen
  • ruotu järjesti sotamiehelle sotilastorpan rauhanajan elantoa varten

Daniel muutti Annansa kanssa Pieksämäelle, jossa Armisvedellä sijaitsi ruotu, jonka sotilaana Daniel Hotti oli. Hänen sotilastorppansa sijaitsi Suoliniemen alueella. Sekä Armisvesi että Suoliniemi sijaitsivat nykyisen Hankasalmen alueella, mutta kuuluivat 1700-luvulla Pieksämäkeen. Rauhan alettua perheeseen syntyi kaksi poikaa: Daniel (1723) ja Hans (1725) ja tytär Anna (1727), joka sai saman nimen kuin aiemmin kuollut perheen esikoinen. Annan syntyessä hänen äitinsä oli noin 42-vuotias ja isä viisi vuotta vanhempi. Ruotusotilaat saivat eläkettä sotilasuransa jälkeen ja yleensä muuttivat pois sotilastorpastaan. Daniel ja Anna viettivät vanhuutensa Haukivuorella Häkkilän kylässä. Daniel kuoli. 8.11. 1749. Anna jäi toisen kerran leskeksi ja kuoli itse 13 vuotta myöhemmin 25. 9.1762. Kaikki Pieksämäen seudun Hotit polveutuvat Daniel Hotista ja he asuivat aikaisemmin lähinnä Haukivuorella ja siellä syntyi ukkini Aapelikin Pohjaladen kylässä Mikkelin torpassa 25.4. 1884.


AAPELI HOTIN PERHE

Aapeli ja Maria


Maria oli syntynyt tammikuussa 1884. Hän oli Sihvolanmäen ainoa tytär: pitkä, tumma ja nuorena kauniskasvoinen, hiljainen ja vaatimaton. Hänen isänsä oli Niiles Hämäläinen - kirkonkirjoissa lukee Nils ja yleensä silloin käytetään nimeä Niilo, mutta Lyyli kertoi ukista käytetyn nimeä Niiles. Niiles oli mennyt naimisiin ikämiehenä ja hän oli viisissäkymmenissä, kun Maria syntyi.

Sihvolanmäen valkoiseksi maalattu iso talo sijaitsi nimensä mukaisesti mäellä Pieksämäen Vehmaskylän vehreissä maisemissa. Lapsia oli Niiles Henrik Hämäläisen ja Adolfina Karjalaisen perheeseen siunaantunut neljä, joista kolme eli aikuiseksi asti: Otto, Jussi ja Maria. Esikoinen Henrik kuoli jo vauvana. Surua ymmärrettävästi pehmensi vuoden kuluttua syntynyt Otto ja tätä kolme vuotta nuorempi Johan eli Jussi varmisti, että talo saa miespuolisen perillisen. Kun Johan oli jo kuusivuotias, Adolfina alkoi odottaa lasta eli nuorinta Mariaa.

Maria lähti nuorena Tampereelle käsityönopettajia valmistavaan kouluun. Kun Maria palasi takaisin Vehmaskylään, oli läheiselle koululle tullut nuori miesopettaja, joka selvästi oli ihastunut Mariaan. Mutta sitten tapahtui 1906-1907 se Sihvolanmäen elämän mullistanut tapaus. Vehmaskylällä oli tukkijätkiä töissä. Yksi niistä, viinaan menevä Aapeli Hotti, tuli maisemiin ja Maria ja Aapeli rakastuivat päätä pahkaa.

Avioliitto solmittiin 19.3. 1907 ja nuoripari asettui Hottien torppaan Haukivuorelle. Ratkaisu antaa olettaa, että tilanne sisälsi ristiriitoja. Sihvolanmäellä olisi toki ollut tilaa nuorelle parille. Mahtoi siinä olla Marialla totuttelemista vauraiden olojen jälkeen. Appi Tahvo Hotti oli kuollut pari vuotta aikaisemmin ja torpassa asui Anoppi Esteri ja luultavasti Aapelin kuusi nuorempaa sisarusta. Maria oli isä-Niileksen lemmikki ja tämä heltyi lahjoittamaan perheelle oman maatilan. Tilan nimi oli Tulilampi. Kun tyttövauva oli syntynyt joulukuussa, lähti muuttokuorma Tulilammelle. Tyttövauva saattoi olla keskonen. Hilkka kertoi, että Tyyne oli niin pieni, että häntä nukutettiin aluksi kenkälaatikossa. Ja kohta Maria odotti toista lasta. Elämä ei kuitenkaan muuten rauhoittunut. Aapeli ryyppäsi edelleen.

Aapeli oli yhtenä sunnuntaina joutessaan lähtenyt kuljeskelemaan metsään. "Kun se tuli sieltä metsästä, se oli muuttunut mies" kertoi nuorin tytär Hilkka. Hilkka-tyttärellä ei ollut tietoa, mitä metsässä oli tapahtunut, mutta Aapeli oli tullut uskoon ja pysyi uskossa kuolemaansa asti.

Perhe kasvoi

Hotin perhe vuonna 1916 Lapset vasemmalta oikealle: Helmi, Anna, Tyyne, Oili, Väinö, Lyyli 

Aapeli ei halunnut asua metsän keskellä. Pellot olivat pienet ja kiviset ja maa soista. Perhe muutti Jäppilään luultavasti 1916 ja siellä syntyi poikavauva, joka kuoli jo samana päivänä. Perhe muutti sitten Hankasalmelle ja siellä syntyi Aino Elina 1918, joka kuoli kolmevuotiaana Espanjantautiin, joka oli sen ajan pandemia.           Vuonna 1918 tai seuraavana vuonna tapahtui suurempi elämänmuutos. Aapeli oli saanut kuulla, että lähellä Mikkeliä, maalaiskunnan puolella olisi myytävänä Valkolan hovi. Se oli joskus ollut aateliskartano. Siinä oli uusi neljänkymmenen lehmän navetta ja kymmenen hevosen talli. Aapeli oli henkeen ja vereen hevosmies ja otti hoitoonsa myös valtion oria ja kymmenen hevosen talli houkutteli. Valkoisessa päärakennuksessa oli yhdeksän huonetta. Suomen maatilat kirjassa 1932 kerrotaan Valkolasta:

VALKOLA 6 km Mikkelistä. Omistajat v:sta 1922 August ja Toivo Kirvesniemi. Ollut aikaisemmin n. 460 ha:n suuruinen ja kuulunut aatelissuvuille. Nyk. pinta-ala 89,27 ha, josta puutarhaa 0,35, peltoa 25, laidunta 13, muuta viljelyskelpoista maata 17,03 ja metsämaata 33,89 ha. Pellot tasaisia multamaita; niistä kivi- ja risusalaojissa 15 ha. Talouskeskus viljelysten keskellä, Mikkelin-Pieksämäen maantien varrella. Päärakennuksessa on 9 huonetta. Karjakartano rakennettu v. 1910 betonista ja sisältää 40 lehmän navetan, 10 hevosen tallin ja 20 sian sikalan. Siinä vesijohto, navetassa myös automaattiset juottolaitteet sekä ilmarata lannan siirtoa varten. Vapaa viljelys. V. 1930 oli ruista 2 ha, kauraa 3,5, ohraa 0,8, perunaa 1, rehujuurikasveja 0,7, heinää 15,5 ja kesantoa 1,5 ha. Puutarhassa on 40 omenapuuta. Heinästä saatu 8 000 kg ha:lta. Kotieläimiä: 5 hevosta, 18 lehmää, 1 sonni, 4 sikaa, .5 lammasta ja 22 kanaa. Karja ISK-, siat SY- ja lampaat maatiaisrotua. Tuotteet myydään Mikkeliin. Kuusimetsästä myyty saha-, paperi- ja polttopuita. Sähkövalo ja -voima Rämälän sähköosuuskunnalta. Kotitarvemylly ja pärehöylä.


Väinö ja Lyyli aloittivat oppikoulun Mikkelissä.  

Aapeli perusti nuorempia lapsiaan varten kansakoulun (nykyään Rämälän koulu) omaan taloonsa ja tilaa riitti niin paljon, että opettajapariskunta Hölttä lapsineen mahtui sinne myös asumaan. Oli siinä kartanolla vilskettä, kun Hotin ja Höltän lapset kirmasivat yhdessä pitkin pihoja. Lapsien lisääntyessä ja kasvaessa myös nuoremmat havaittiin hyväoppisiksi. Hölttienkin mielestä kaikki Hotin lapset pärjäisivät oppikoulussa, mutta sinne oli liian pitkä matka, eikä kortteeriin olisi varaa. Aapeli alkoi etsiä Pieksämäeltä kotia, joka olisi riittävän lähellä oppikoulua.

Talonpitokin oli ongelmallista. Velat painoivat. Aapeli sai tietää, että Pieksämäellä Moision kartanon Cautonit etsivät vuokralaisia mailleen. Ja siellä olisi tarjolla kaunis sivurakennus asuttavaksi. Siellä olisi oppikoulu lähellä. Maria ei olisi halunnut muuttaa - ei olisi jaksanut. Kymmenes raskaus oli lähes nelikymppiselle voimia koetteleva. Mutta Aapeli oli innoissaan eikä edes huomannut, että Tyyne kuuli, kun hän puhui Marialle: "Minä vaikka millä konstilla koulutan nuo lapset ylioppilaiksi, mutta Tyyne saa olla kotona ja palvella muita". - Äitini Lyyli suri loppuun asti Tyynen kohtaloa. Tämänhän piti sittemmin lähteä opettajaseminaariin, mutta Marian sairastuminen keuhkotautiin esti sen. Myös Tyyne itse suri koko elämänsä ajan kouluttamattomuuttaan ja naimattomuuttaan. - Toinen perheen "vanhapiika" Oili sen sijaan eli täysillä ja nautti naimattoman huolettomasta elämästä. 

Valkola myytiin 1922, mutta perhe muutti Pieksämäelle 1923. Oppikoululaiset ja kansakoululaiset aloittivat koulunsa jo syksystä, mutta Maria jäi Tyynen kanssa vielä Valkolaan. Vasta Hilkan synnyttyä marraskuussa Maria tuli vastasyntyneen kanssa Moisioon.

Valkola myytiin Kirvesniemille ja se oli sodan aikana puolustusvoimien tiedotusosaston sijoituspaikkana. Olavi Paavolainen kertoo siitä ajasta kirjassaan "Synkkä yksinpuhelu".

Pieksämäelle takaisin

Niin Tyyne sitten palveli ja pakkasi perheen tavarat ja hoiti muuton. Valkolasta luopuminen oli toisaalta kova paikka Aapelille, vaikka hyvä Moisiossakin oli asua. Neljässä vuodessa oli rahatilanne kohentunut niin paljon, että hän saattoi ostaa 1926 yhdeksän kilometrin päässä kauppalan keskustasta olevan Nenonpellon tilan. Siellä oli peltoa melkein saman verran ja yhtä komea navetta kuin Valkolassa. Mutta sinne ei voinut muuttaa, sen verran kaukana se oli oppikoulusta. Aapelin Vikke-veli perheineen muutti sinne asumaan ja hoiti pääasiallisesti tilaa. Aapelin Esteri-äiti tuli myös Nenonpeltoon asumaan. Nyt Aapeli ei ollut enää vain vuokraviljelijä, vaan samaan aikaan tilanomistaja. Siitä voisi tehdä perintötalon - Jos vaikka Veksi lukisi agronomiksi ja jatkaisi tilanpitoa. Väinöstähän toivottiin pappia.

Takarivissä vasemmalta Anna, Helmi, Tyyne, Väinö, Lyyli, Oili, eturivissä ukki Aapeli, Hilkka, Maria, -joka oli jo sairauden runtelema- ja Veikko. Yksi lapsista oli kuollut vastasyntyneenä ja yksi espanjantautiin, sen ajan pandemiaan.


Hotit asuivat kartanon piharakennuksessa, jossa oli hyvät tilat perheelle. Vuoden 1932 Maatilat-kirja kertoo Moisiosta: 

MOISIO 3 km Pieksämäeltä. Omistaja Erik Cautonin perikunta. Vuokraaja A. Hotti. 1700-luvun loppupuolella omisti tilan kornetinleski Amnorin ja sitten tämän vävy H. G. Hartman, jolta se avioliiton kautta siirtyi Cauton suvulle, ollen edelleenkin sen hallussa. Erotettu 20 tilaa (5 torppaa), yht. 203,5 ha. Pinta-ala 1 657,71 ha, josta puutarhaa 0,5, peltoa 45, viljelyskelpoista maata 18,15, metsämaata 1 185,14 ja joutomaata 408,92 ha. Pellot länteen ja itään viettäviä hiekkamultamaita. V. 1930 oli 4 ha ruista, 0,5 vehnää, 9 kauraa, 2 ohraa, 1,5 perunaa, 1 juurikasveja, 23,5 heinää ja 3,5 ha kesantoa. Talouskeskus viljelysten keskellä, maantien varrella, Pieksäjärven rannalla. Puutarhassa on 50 marjapensasta ja omenapuita. 2-kerroksinen päärakennus (9 huon.) n. v:lta 1850. Karjakartano, jossa 30 lehmän navetta, 6 hevosen talli ja sikala, on rakennettu kivestä 1863. Vesi-johto (tuulimoottori). Kotieläimiä: 6 hevosta, 28 lehmää, 2 sonnia, 3 sikaa, 10 lammasta ja 15 kanaa. Karja ISK-, siat SY- ja lampaat maatiaisrotua. Myydään viljaa, maitoa ja perunoita paikkakunnalle. Havumetsästä myyty leimauksen mukaan erilaista puutavaraa. Sähkövalo ja -voima Pieksämän kauppalan sähkölaitoksesta.

Alla on Signe Branderin ottama valokuva kartanon päärakennuksesta.


Kartanossa oli Elsa ja Maija nimiset tyttäret, joiden kanssa Hotin tyttäret ystävystyivät. Se oli sallittua, koska Hotin lapset pärjäsivät koulussa niin hyvin. Muuten Cautonin tyttäret eivät seurustelleet ns. rahvaan kanssa. - Ystävyys jatkui vielä aikuisuudessa ja kävimme lapsena äidin kanssa kartanossa kylässä ja Maija vieraili usein meillä Helsingissä ollessaan työmatkoilla. Cautonien ikäneito-täti oli hyvin tietoinen Hottien ja Gautonien säätyerosta - eikä sitä koulutuskaan hänen mielestään muuttanut - kuten seuraava tapaus todistaa: Enoni oli valmistunut papiksi ja äitini luki teologisen tiedekunnan lopputenttejä hänen luonaan Kymin pappilassa ja sisar Tyyne hoiti siellä taloutta. Äiti oli käymässä Pieksämäellä ja tapasi tädin, joka kyseli kuulumisia. Äiti kertoi heidän asumisesta siellä pappilassa. - Siihen tämä täti totesi. "Ja leikitte herrasväkeä."

1900-luvulla Savossa oli vallalla körttiläisyys, mutta Etelä-Savossa kiertelivät myös Evan-keliumiyhdistyksen matkasaarnaajat eli kolportöörit. Aapeli toimi paikkakunnalla maallikkosaarnaajana. Jos evankelisten matkapuhuja oli pappi, hänet majoitettiin pappilaan piispankammariin, mutta maallikkosaarnaajat tulivat Hoteille. Maria ja tyttäret eivät suinkaan palvelleet sivistymättömiä saarnaajia rakkauden vaan velvollisuuden hengessä ja harmittelivat, kun joutuivat vastaamaan kysymykseen, oliko uskomassa vai eikö vielä ollut. Aapelin jälkeläisiä kiinnosti enemmän körttiläisyys. Olin joskus lapsena äidin kanssa herättäjäjuhlilla Lahdessa. Oili-täti kävi Herättäjäjuhlilla joka kesä.

Aapeli toimi monissa luottamustehtävissä. Hän oli eduskuntaehdokkaanakin ja sisäänpääsy oli vain pienestä kiinni ja putoaminen johtui joistain muutoksista, jotka olivat tapahtuneet joko poliittisessa kentässä tai vaalipiirijaossa. Aapeli toimi myös vuosikausia lautamiehenä ja hänelle odotettiin herastuomarin arvoa, jota ei kuitenkaan tullut. Hän oli perustamassa Pieksämäen sosiaalitointa ja perheen keittiöstä jaettiin viljasäkkejä köyhille. Aapeli toimi myös Kaarlo Salovaaran aikana 14 vuotta suntiona. 

NENONPELTO

Äiti-Maria oli sairastunut keuhkotautiin Lyylin ollessa 14-vuotias ja kuoli Lyylin ollessa 20-vuotias. Aapelin uusi vaimo Hilma halusi, että Veikosta tulisi Nenonpellon isäntä. Hän vaati, että Veikko lopettaa keskikouluun. Veikko olikin vuoden maatilalla töissä, mutta palasi sitten lukioon. Hänestä tuli diplomi-insinööri. Aila Meriluodon julkaistuissa nuoruuden päiväkirjoissa on maininta Veikosta. - Muuten: Hotin sisarukset olivat Ailan kanssa kymmenensiä serkkuja. Yhteinen esi-isä oli Hauhon kirkkoherra Petrus Lyra. 1600-luvulta - Ailan päiväkirjassa kerrotaan, että Hotin Veikko oli tullut sodasta lomille ja oli pyytänyt Ailan Sirkka-siskoa ulos, mutta Sirkka oli kieltäytynyt. Aila totesi, että Sirkka ei ymmärrä mieskauneutta.

Kun oppikoulussa oli enää kaksi nuorinta, perhe muutti asumaan Nenonpeltoon ja koulaisille hankittiin kauppalan keskustasta kortteeri, jossa myös Aapeli yöpyi usein hoideltuaan erilaisia luottamustehtäviä keskustassa.

Nenonpellosta kertoo Suomen maatilat kirja 1932 seuraavasti: Omistaja A. Hotti , Maria o. s. Hämäläinen 

Lisätietoja

NENONPELTO 5 km Partaharjun pysäkiltä ja 9 km Pieksämäeltä. Ent. sotilasvirkatalo, lunastettu itsenäiseksi 1926. Omistajat mainitusta v:sta A. Hotti ja puolisonsa Maria (o. s. Hämäläinen). Erotettu 6 torppaa, yht. 125 ha. Pinta-ala 87 ha, josta puutarhaa 0,5, peltoa 25, luonnonniittyä 2 ja metsämaata 59,5 ha. Pellot itään viettäviä hiekka-, suo- ja multamaita, niistä 4 ha kivisalaojissa.
Vuoroviljelys järjestelyn alaisena. V. 1930 oli 3,5 ha ruista, 6 kauraa, 1 ohraa, 1 perunaa, 0,5 juurikasveja, 10 heinää ja 3 ha kesantoa. Talouskeskus viljelysten keskellä, maantien varrella, Pieksäjärven rannalla. Karja-kartano, jossa 40 lehmän navetta, 10 hevosen talli ja sikala, on rakennettu kivestä 1908. Vesijohto. Kotieläimiä: 4 hevosta, 12 lehmää, 1 sonni, 3 sikaa ja 10 lammasta. Karja ISK-, siat SY- ja lampaat maatiaisrotua. Myydään viljaa ja maitoa Pieksämän kauppalaan. Sekametsä. Omistaja on osuuskassan jäsen ja lautamies.

Nenonpellon aikana Suurin osa lapsista oli maailmalla, mutta Aapeli osoitti sosiaalista mieltä naapurissa asuvaa yksinhuoltaja-äidin perhettä kohtaan. Perheessä oli kaksi isätöntä poikaa ja Aapeli otti heidät suojelukseen ja toimi eräänlaisena tukihenkilönä. Hän otti heitä mukaansa erilaisiin toimiinsa. Perhe oli vuosikymmeniä jälkeenpäinkin kiitollinen Aapelille, jota pidettiin vähän parempaan väkeen kuuluvana, mutta joka ei ylenkatsonut heitä.
   Nenonpellon aikana perheeseen tuli myös pieni kasvattitytär.

Nenonpeltoa oli viljellyt perheen asuessa Moisossa. Aapelin veli Vikke perheineen. Siellä asui myös Aapelin äiti isomummoni Esteri Janhunen. Hän oli vaatimaton, pienikokoinen ihminen. Kun talvisota alkoi, Nenonpelto alkoi tuntua turvattomalta paikalta, kun rautatieasema saattoi olla pommituksen kohteena. Haukivuorella asui Aapelin sisar, ihana Anni-täti (oli isotätimme). Hän oli huumorintajuinen todellinen valoisa kristitty, joka oli aina valmis auttamaan lähimmäisiään. Aapeli lähti talvisodan sytyttyä hevosella viemään Esteri-äitiään ja tämän vähäistä omaisuutta Anni-tädin luo Nykälään. Esteri kuoli kuitenkin jo ennen joulua luonnollisen kuoleman. Itselläni on paljon valoisia muistoja Nykälästä. Alla on kuva "Pohostuvan" tuvasta. Otin sen kun vietimme hiihtolomaa Nykälässä 50-luvulla,




Aapelin uusi vaimo Hilma halusi, että Veikosta tulisi Nenonpellon isäntä. Hän vaati, että Veikko lopettaa keskikouluun. Veikko olikin vuoden maatilalla töissä, mutta palasi sitten lukioon. Hänestä tuli diplomi-insinööri. Aila Meriluodon julkaistuissa nuoruuden päiväkirjoissa on maininta Veikosta. - Muuten: Hotin sisarukset olivat Ailan kanssa kymmenensiä serkkuja. Yhteinen esi-isä oli Hauhon kirkkoherra Petrus Lyra. 1600-luvulta - Ailan päiväkirjassa kerrotaan, että Hotin Veikko oli tullut sodasta lomille ja oli pyytänyt Ailan Sirkka-siskoa ulos, mutta Sirkka oli kieltäytynyt. Aila totesi, että Sirkka ei ymmärrä mieskauneutta.

Kun oppikoulussa oli enää kaksi nuorinta, perhe muutti asumaan Nenonpeltoon ja koulaisille hankittiin kauppalan keskustasta kortteeri, jossa myös Aapeli yöpyi usein hoideltuaan erilaisia luottamustehtäviä keskustassa.

Nenonpellosta kertoo Suomen maatilat kirja 1932 seuraavasti: Omistaja A. Hotti , Maria o. s. Hämäläinen 

Lisätietoja

NENONPELTO 5 km Partaharjun pysäkiltä ja 9 km Pieksämäeltä. Ent. sotilasvirkatalo, lunastettu itsenäiseksi 1926. Omistajat mainitusta v:sta A. Hotti ja puolisonsa Maria (o. s. Hämäläinen). Erotettu 6 torppaa, yht. 125 ha. Pinta-ala 87 ha, josta puutarhaa 0,5, peltoa 25, luonnonniittyä 2 ja metsämaata 59,5 ha. Pellot itään viettäviä hiekka-, suo- ja multamaita, niistä 4 ha kivisalaojissa.
Vuoroviljelys järjestelyn alaisena. V. 1930 oli 3,5 ha ruista, 6 kauraa, 1 ohraa, 1 perunaa, 0,5 juurikasveja, 10 heinää ja 3 ha kesantoa. Talouskeskus viljelysten keskellä, maantien varrella, Pieksäjärven rannalla. Karja-kartano, jossa 40 lehmän navetta, 10 hevosen talli ja sikala, on rakennettu kivestä 1908. Vesijohto. Kotieläimiä: 4 hevosta, 12 lehmää, 1 sonni, 3 sikaa ja 10 lammasta. Karja ISK-, siat SY- ja lampaat maatiaisrotua. Myydään viljaa ja maitoa Pieksämän kauppalaan. Sekametsä. Omistaja on osuuskassan jäsen ja lautamies.

Nenonpelto myytiin talvisodan jälkeen. Siinä sijaitsevat Vaalialan kehitysvammalaitokset. Hotit muuttivat ns. Apteekin taloon Pieksämäen keskustaan ns. Ristille (Tienristille). Omat muistoni Aapelista ovat tästä talosta, jossa asui Hottien lisäksi vuokralaisia. Aapelin viimeinen "titteli" oli talonomistaja. Hän kuoli syöpään syksyllä 1946. Olimme äidin kanssa kahdestaan matkustaneet syksyllä yöjunalla Pieksämäelle katsomaan häntä vain vähän ennen hänen kuolemaansa.

Alla olevan kuvan on ottanut isäni Uuno Peltoniemi kesällä 1947. Takana häämöttää Apteekintalo.

Aapelilla oli ollut kirkkoherra Salovaaran aikana vuokralla myös Pappilan pellot jonkin aikaa. Asiaan liittyy jonkinlainen selkkaus ja kirkkoherra Salovaara sanoi irti vuokrasopimuksen kesken kesän, kun Aapeli oli jo kylvänyt pellot ja oli valmiina korjaamaan sadonkin. Asia jäi hiertämään välejä ja tuli uudelleen esille, kun Aapelin poika Väinö pyrki 50-luvulla kirkkoherraksi ja päävastustajana oli Salovaaran poika Lauri. Vastakkain olivat siis seurakunnan entisen suntion poika ja entisen kirkkoherran poika. Salovaarojen rikas suku teki rahalla vaalityötä ja kustansi linja-autonkin keräämään sivukylältä äänestäjiä. Väinö kuitenkin voitti vaalit. Monet kertoivat menneensä sillä linja-autolla äänestämään Väinöä. Kovaan pyrkyyn kirkkoherraksi saattoi vaikuttaa sekin, että Laurin perhe oli asunut kirkkoherran pappilassa aikaisemmin useita vuosia, kun hän toimi isänsä ollessa kirkkoherrana tämän apupappina. Siinä vaiheessa Väinön perhe oli asunut Pieksämäellä runsaan vuoden, koska Väinö mm. entinen Anttolan kirkkoherra oli tullut viralliseksi apulaiseksi Pieksämäelle. Ratkaisu oli ollut erikoinen.  Jälkeenpäin ajatellen se kuitenkin mahdollisti valinnan kirkkoherraksi, kun hakijana oli kaksi tasavertaista pappia. Pieksämäen vetovoima oli ollut Väinölle suuri. 

Väinö muutti perheineen Iso-Pappilaan, jossa on nykyään kulttuuripappila Sylvi.  https://kulttuuripappilasylvi.fi/  Sylvi Kekkosen vauva-ajan koti oli ollut pihapiirissä. Hänen isänsä Kauno Edvard Uino oli ollut ns. ylimääräinen pappi eli kirkkoherran apulainen vuosina 1896-1900. Sylvin perhe muutti pois Pieksämäeltä pian Sylvin syntymän jälkeen, kun isä valittiin Heinolan kappalaiseksi.

Vierailimme Iso-Pappilassa joskus lomilla. Vuonna 1956 olin hiihtolomalla sijoitettu nukkumaan pappilan arvokaimpaan huoneeseen: piispankammariin. Nautin olostani siellä ja tietysti myös serkkujen seurasta. Loma venyi yllättäen viikosta kahteen viikkoon, koska alkoi yleislakko, eivätkä junat tai linja-autot kulkeneet. Lopulta Hilkka-täti miehineen lähti viemään meitä Jyväskylään. Autossa oli kesärenkaat ja tie oli väärin höylätty - matka oli painajaismainen. Mutta perille päästiin. Jyväskylästä pääsimme Anna-tädin miehen Kyösti Sorjosen suhteilla saamilla lipuilla täpötäydessä linja-autossa Helsinkiin.

Muuten - Lopulta Lauri Salovaara pääsi perheineen Takaisin Iso-Pappilaan. Kun Väinö jäi eläkkeelle Lauri Salovaara valittiin kirkkoherraksi. - Hänen isänsä oli ollut aikoinaan 40 vuotta Pieksämäen kirkkoherra.

HISTORIAA PIEKSÄMÄEN KIRKON LIEPEILTÄ 

Seuraava teksti lainattu sivulta::    https://kulttuuripappilasylvi.fi/kulttuuripappila-sylvi/pieksamaen-historiaa/ 

"Pieksämäen ensimmäinen pappila rakennettiin 1575 korkealle paikalle Pieksänharjun päälle. Vaikka pappila on 445 vuoden aikana ehtinyt kerran palaa ja neljästi uusittu huonokuntoisuuden takia, on uusi pappila aina rakennettu samalle paikalle. 

Nykyinen päärakennus on iältään 215-vuotias. Kirkkoherra Petrus Bonsdorfin rakennuttama vuodelta 1804. Aikalaistarina tosin kertoo, että se olisi kirkkoherran puolison suunnittelema.
Rakennuksena Pieksämäen Iso-Pappila on maamme harvoja kustavilaisia pappilarakennuksia ja on mansardikattoineen edustava esimerkki pappila-arkkitehtuurista. Pappila on mukana Suomen Pappilat 2009 -teoksessa, jonka on toimittanut Marja Terttu Knapas.Se on itäisen Suomen vanhin yhä julkisessa käytössä oleva pappilarakennus."

On mielenkiintoista ajatella, että esi-isämme Claudius Collan asui tällä samalla pappilanmäellä vuosina 1682 - 1692. Esipolvissani on ollut monia pappilan torppareita, jotka ovat asioineet pappilassa. Voin hyvin olettaa, että esiäitini Kaisa Janhunen, jonka isä oli pappilan torppari, olisi ollut kuvassa olevassa pappilassa piikanakin 1800-luvulla. Yllä mainittu pappilan suunnittelija, kirkkoherran puoliso oli nimeltään Wendela ja hän oli yhden Kaisan lapsen kummi. Kaisa oli joka tapauksessa kulkenut aikoinaan pitkin samaa koivukujaa pappilaan kuin minä myöhemmin 50-luvulla. Olen kirjoittanut Kaisasta nettiin jutun:  https://www.naistenaani.fi/kaisa-janhunen-esiaiti-parinsadan-vuoden-takaa/


Pieksämäen kirkko on ollut tärkeässä asemassa Hotin perheen esipolvien elämässä. Sisarusten esi-isistä Henrik Lyra, Claudius Collanus ja Nicolaus Frilander olivat olleet seurakunnan pappeja. Siitä ei kuitenkaan Hotin perheellä ollut tietoa. Kirkkoherra Henrik Lyran jälkeläiset olivat olleet myöhemmin pappilan torppareita. Hänen pojanpoikansa Henrik oli myös pappilan torppari ja suntio. Hän avioitui aatelissuvun jälkeläisen papintytär Emerentia Björnbergin kanssa. Sitä kautta äitini esipolviin kuuluu paljon pappeja ja aatelisia ja Suomen presidenteistä seitsemän on ns. etäserkkuja. Yhteinen esi-isä presidenttien kanssa löytyy 1700-luvulta. Melkein kaikissa tapauksissa hän oli Emerentian äidinisä: Rantasalmen kirkkoherra Anders Kyander.

Pieksämäen kirkon kellotapuli oli valmistunut 1746 ja Aapelin esi-isä Daniel ehti sen nähdä, ja vaimo Anna ehti vielä ennen kuolemaansa osallistua Jumalanpalveluksiin uudessa kirkossa, joka on nykyään Pieksämäen vanhakirkko ja edelleen toiminnassa. Aapeli ei ehtinyt nähdä poikaansa Pieksämäen kirkkoherrana (toivomanaan pappina kylläkin) ja siitä, että perheen esi-isissä oli ollut Pieksämäen pappeja, hänellä ei ollut mitään käsitystä ja aatelisista esi-isistä ei myöskään ollut mitään tietoa. 

HOTIN SISARUKSET

Hotin sisarukset olivat sopuisaa väkeä. En muista äitini koskaan arvostelleen heistä ketään, enkä ole kuullut mistään keskinäisestä draamasta. Kaikki sisarukset olivat äidille rakkaita. Kun sisaruksia oli koolla, huumori kukki ja naurettiin paljon. Kuvassa sisarukset ovat Oilin syntymäpäivillä. Luullakseni vuosi on 1973 ja kysymyksessä olisi Oilin kuusikymppiset. Kuvassa vasemmalta oikealle: Veikko, Hilkka, Oili, Anna, Helmi, Lyyli, Tyyne ja Väinö.


Aapelin ja Marian perheen tiedot ovat maanviljelijä Henrik Collanin jälkeläisten sukukirjassa taulussa 171. Tieto siitä, että äidinäitini Maria polveutui myös Henrikin veljestä, Pieksämäen kirkkoherrasta Claudiuksesta, löytyi tutkimuksissani 2019. Ja tutkimusteni edetessä 2020 huomasin, että myös Aapeli polveutui Henrik Collanista. Olen maininnut kaksi Janhus-esiäitiä. Kaisa kuuluu äitilinjaani ja Esteri on äidinisän puolelta. Sukututkijana tiedän että Aapeli ja Maria olivat montaa eri kautta etäsekkuja keskenään. Sukututkijana päätin katsoa Geni ohjelmasta olemmeko sukua Salovaaroille. Tulos: Väinö ja Lauri olivat keskenään seitsemänsiä serkkuja. Yhteinen esi-isä oli vuonna 1670 syntynyt Paavo Laurinpoika Nykänen Nykälän kylästä. Ei se ollut yllätys. En ole vielä löytänyt yhtään syntyperäistä pieksämäkeläistä, jonka  kanssa minulla ei olisi ollut yhteistä esi-isää.