Kirja-projekti


LÄHETIN ENNEN JUHANNUSTA VIIMEISEN (?!) KIRJANI KÄSIKIRJOITUKSEN ERÄÄLLE KRISTILLISELLE KUSTANTAJALLE. TEKSTIÄ OLI 177 SIVUA. TÄSSÄ ON PARIKYMMENTÄ ENSIMMÄISTÄ.



TÄSTÄ PUUTTUVAT TAULUKOT, JOTKA SELVENTÄVÄT TEKSTIÄ JA JOIHIN TEKSTISSÄ VIITATAAN



LUKIJALLE

xxx

Haitallisella skeemalla tarkoitetaan lapsuudessa (yleensä) syntynyttä virheelliseen uskomukseen perustuvaa tapaa kokea ja tulkita tapahtumia sekä ajatella poikkeavasti ja tuntea poikkeavasti.

xxx

HEILLE OLEN KIITOLLINEN

Irja Kilpeläinen

Sairaalateologi Irja Kilpeläisen radioesitelmä, jonka kuulin "sattumalta", oli minulle aikoinaan psyykkisesti käänteentekevä. En ollut uskossa ja olin elämäni kuilun pohjalla. Hän luennoi valoisaan tyyliinsä Erik Eriksonin kehitysteoriasta ja koin miten näkökulmani elämäån muuttui. Hänen vakuutuksensa siitä, että olemme menossa kohti vanhuutta, jolloin hyväksymme koko elämämme juuri meille tarkoitetuksi elämäksi. Voimme jo aikaisemmin luottaa siihen, että kullakin hetkellä elettyjen vaikeuksien mielekkyys selviää meille vanhuudessa, kun rakennamme elämänkaartamme kuvaavaa sisäistä tarinaa. Päätin asennoitua elämääni kuin katselisin sitä hyväksyvästä vanhuudesta käsin. Esitelmän aikana koin paitsi oivalluksen myös selittämättömän haavoja hoitavan tunnekokemuksen, kun hän puhui Jumalan johdatuksesta myös pienissä asioissa. Esitelmän aikana mieleeni rakentui uskomus:

KAIKELLA ON TARKOITUKSENSA

Erik Ewalds

Istuin vasta uskoon tulleena mielenterveystoimistossa ja ihmettelin sairaalateologi Ewaldsin kirjan äärellä hänen kolmijakoaan: Sielu, henki ja ruumis. Minun ajattelussani oli vain sielu (psyyke) ja ruumis. Vähitellen minulle selvisi, että henki on se osa meistä, joka on yhteydessä kolmiyhteiseen Jumalaan. Kuuntelin lumoutuneena hänen kaseteiltaan luentoja. Pohdin jo teologian opintojakin, mutta olosuhteet eivät olisi niitä mahdollistaneet. Tajusin, että voisin auttaa kärsiviä ihmisiä paremmin, jos toisin hoitoon hengellisen ulottuvuuden. Se ei ollut siihen aikaan ja siinä työpaikassa mahdollista. Ewaldsin viisauksista jäi mieleeni uskomus:

ELÄMÄN KOKEMINEN MIELEKKÄÄKSI ON TÄRKEÄMPÄÄ KUIN SEN KOKEMINEN ONNELLISEKSI

Erik Erikson

Psykologi Erik H Erikson syntyi v. 1901 Saksassa aviottoman äidin poikana ja sen tosiasian vaikutukset hänen elämäänsä on nähtävissä hänen tarpeestaan etsiä selityksiä sille, miksi olemme sellaisia kuin olemme. Meillä jokaisella on aikuisenakin mielemme rakenteissa nämä varhaiset vaiheemme ja niissä rakentuneet uskomukset itsestämme ja elämästä. Hänen näkemyksensä mukaan lapsuus ei ole kohtalo. Hän toi esiin vanhuuden haasteen nähdä oma elämänkulku merkityksellisenä ja sen palkkana kiitollisuuden mahdollisuuden. Häneltä opin:

MENNEISYYDEN KOKEMUKSET VOI KÄSITELLÄ ONNELLISEMMIKSI

Michael J. Mahoney

Kognitiivisen terapian konkareista, minuun teki suurimman vaikutuksen Mahoney. Hän oli itsehoidon pioneeri ja sen vankkumaton kannattaja. Useimmat tietokirjoistani ovat itsehoidollisia. Olin siirtynyt pois mielenterveystoimistosta, psykologinen auttaminen siirtyi sivutyökseni. Mahoney aukaisi minulle väylän auttaa kirjoittamisen kautta ihmisiä. Mahoney summaa vuotta ennen kuolemaansa kirjoittamassa esseessään[1] intohimojaan, joita oli kolme: 1. Tarve rakkauteen, joka hänen mukaansa on mystinen miniatyyri ja ennakkokuva taivaasta, jota pyhimykset ja runoilijat ovat kuvanneet. 2. Tarve löytää tieto, joka selittää maailman ilmiöitä ja ihmisen mieltä. 3. Tarve kuulla kärsivien ääntä.

Rakkaudella Mahoney tarkoitti eroottista rakkautta, itse etsin agape-rakkautta ja onnea olla Jumalan lähellä. Koen silloin aavistuksen taivaasta, jota Raamattu kuvaa. Kaipaus tietoon meillä on yhteinen ja samoin tahto kuulla kärsivän ääntä. Mahoney totesi että hän haluaisi lievittää pahaa, mutta ei pysty ja siksi hän itse myös kärsii. Se oli hänen viimeisen esseensä lähes viimeinen lause.

Käytin väitöskirjassani rinnakkain Eriksonin kehitysteoriaa ja Mahoneyn teoriaa ihmisen persoonallisuuden rakentumisesta. Erikson loi oman teoriansa potilastyössä, Mahoney käytti lisäksi uusimpia tutkimusmenetelmiä. Tilastomatematiikan avulla havaitsin, että teoriat näyttivät selittävän samalla tavalla ihmisen persoonallisuuden kehittymistä. Mahoney oli päätynyt eri reittiä samantapaiseen tulokseen kuin Erikson vuosikymmeniä aikaisemmin. Otin Mahoneyhin sähköpostitse yhteyttä 2000-luvun alkupuolella ja kysyin oliko hän käyttänyt Eriksonin teoriaa viitekehyksenä rakentaessaan omaa kognitiivis-konstruktiivista teoriaansa. Hän vastasi, ettei ollut, mutta oli kiinnostunut tutkimuksestani ja sen tuloksista. Kerroin niistä ja hän toivoi minulta artikkelia toimittamaansa lehteen (Cognitive therapy). Jonkin ajan kuluttua sain häneltä tiedon, että artikkeli oli käynyt läpi tieteellisen arvioinnin ja hyväksytty julkaistavaksi. Hän lupasi ottaa yhteyttä ennen artikkelin julkaisemista, koska toivoi joitain pieniä muutoksia. Sitä yhteydenottoa ei tullut. Hän oli tehnyt itsemurhan vuonna 2006. Järkyttävä kohtalo pysähdytti minut rakentamaan uskomuksen:

KÄRSIVIEN KUUNTELIJAN ON TÄRKEINTÄ KUUNNELLA ITSEÄÄN JA HAKEA TARVITTAESSA APUA

Jeffrey Young &Co ja John Cecero

Jeffrey Young on kehittänyt kognitiivisen terapian käyttökelpoisimman välineen hankalien tunteiden ymmärtämiseen ja työstämiseen. Sitä nimitetään skeematerapiaksi, koska se käsittelee ihmisen mielen uskomusjärjestelmiä ja niiden vaikutuksia elämässämme. Erityisen kiitollinen olen siitä, että hän näkee mahdolliseksi yhdistää kristinuskoa ja skeematerapiaa ja on kirjoittanut esipuheen niitä yhdistävään John J. Ceceron kirjaan: Praying through Our Lifetraps: A Psycho-Spiritual Path to Freedom. Yeffreyn yhteistyökumppani Janet Klosko kiittelee John Ceceron kirjaa ja toteaa: "Kirjan keskeisin näkökulma - että Jumala parantaa haitalliset skeemamme - viitoittaa tietä psykologisten ongelmien hengellisille ratkaisuille. Niille, joilla on pääsy siihen maailmaan, Jumala voi tarjota rajattomat mahdollisuudet korjaavaan vanhemmuuteen."

Olen kiitollinen, että skeematerapian menetelmät ovat osaltaan muuttaneet uskomuksiani ja estäneet minua juuttumasta itselleni tyypillisiin tunneansoihin ja vapauttaneet minut elämään mukavampaa vanhuutta.


TUNTEET JA USKO

AVUN ETSINTÄÄ


VANHA HAAVA

Jälleen kerran

kylmä käsi kaukaa

kuristi kurkkua.

Viima puhalsi

menneisyydestä.

Pani liikkeelle

pelon ja vihan tuulivoiman,

myrskyksi muita vastaan.

- ja itseä.

Ihminen voi tietää tarkalleen, mistä menneisyydestä koettu hankalan tunteen nuoli lentää nykypäivään, ja miksi hän juuttuu tunneansaan, miksi pelko ja viha olivat tilanteeseen nähden kohtuuttoman voimakkaita. Hän voi joutua pyristelemään ansassa aikansa. Tilanteessa ei välttämättä auta pelkkä tietoisuus siitä, että asia oli totta ja tunne aiheellinen menneisyydessä, mutta ei nykyhetkessä, vaikka jokin yhtäläisyys siitä menneestä muistuttaa ja saa tunteen laukeamaan.

Tunteista on kirjoitettu tuhansien vuosien kuluessa useita tuhansia runoja, romaaneja ja tositarinoita. Mutta psykologia ei ollut kiinnostunut tunteista siinä vaiheessa, kun siihen tutustuin. Olin kuusitoistavuotias ja elin varsin vaihtelevien tunteiden tuoksinassa, mutta lukion psykologiankirjassa vuonna 1959 ei ollut riviäkään tunteista. Kirja oli oikeastaan suorastaan tylsä. Siitä huolimatta kiinnostuin psykologiasta ja kiinnostus on jatkunut yli 60 vuotta. Samoihin aikoihin kiinnostuin filosofiasta, eri uskonnoista ja Newagen virtauksista, niissä käsiteltiin myös tunteita. Vuonna 1974 opin tuntemaan Jeesuksen ja Raamattu rikkauksineen alkoi kiinnostaa ja siellä käsitellään monipuolisesti koko tunteiden kirjoa.

Nykyään lukion oppikirjat ovat muuttuneet ja yhteiskunta on muuttunut. Media on täynnä tunteiden käsittelyä. Enää ei televisiossa vain näytellä tunteita vaan niiden ilmaisu on reality-ohjelmien tuottajien herkkua. Hyvä olo ja sisäinen rauha ovat tunteita, joilla halutaan joskus todistuspuheenvuoroissa kertoa siitä, että kannattaa valita Jeesus. Moni rauhaton kuulija kaipaa rauhaa. Mutta rauhan kauppaajia tulee monista eri lähtökohdista. Rauhantunteen voi saavuttaa myös erilaisten uskontojen tai henkisten virtausten avulla.

Erilaisia hyvän olon -kursseja järjestetään. "Hyvä olo" myy. Kun Jumala loi ihmisen, hän tarjosi tälle ihanteellisen ympäristön ja hyvän olon. Mutta ihmisen lankeemus toi mukanaan kärsimyksen: synnin, sairauden ja pahan olon ja siihen liittyvät ahdistavat tunteet. Jumala kuitenkin antoi ihmiskunnalle mahdollisuuden. Hän teki liiton ja ilmaisi tahtonsa kirjoituksissa. Vanhan testamentin äärellä on tuhansien vuosien aikana hoidettu omaa pahanolon tunnetta. Jopa ateisti Albert Ellis, joka on yksi kognitiivisen terapian perustajista, toteaa sen tosiasian ja mainitsee itsehoidon välineiksi Jobin kirjan ja Psalmit. Hän toteaa yllättäen, että myös evankeliumikirjoja käytetään hoitamaan omaa pahaa oloa.

Vuonna 1973 elämäntilanteeni aiheutti sen, että olin ahdistunut. Tunteen määrä kasvoi kestämättömäksi ja päätin lukea Jobin kirjan. Tiesin sen olemassaolosta, mutta en sisällöstä. Suhtauduin "järkevänä" psykologina siihen kuin järjetön ihminen pasianssiin: Jos se menee läpi, lopputulos on hyvä. Ajattelin, että jos Jobille käy hyvin, niin sitten minullekin käy hyvin. Luin kirjan läpi. Jobille kävi hyvin, myös itselleni, vaikka toisin kuin silloin toivoin. Nyt vanhana tiedän että siihenkin tunteiden kuiluun putoaminen oli osa rakastavan Jumalan hyvää johdatusta.

Raamattu jäi sitten yöpöydälle tyhjän kaljapullon viereen. Muutaman päivän kuluttua eräs ystävättäreni tuli yllätyskylään. Koti oli sekaisin, en selitellyt sitä, enkä myöskään kaljapulloa, mutta Raamattu nolotti ja sitä selittelin.

Uskoin, että Jumala oli olemassa, mutta olin kristinuskon ulkopuolella. Raamatun äärellä ulkopuolinen voi myös aavistaa jotain korkeammasta voimasta, joka tahtoo ihmiselle hyvää. Hän voi löytää hetkellisesti turvallisuutta ja toivoa. Jumalan tarjoama rauha tarkoittaa kuitenkin sovintoa hänen kanssaan Jeesuksen sovitustyön tähden. Se sovinto vaikuttaa myös tunne-elämäämme, mutta edelleen koemme hankalia tunteita ja joskus kristittynä eläminen voi jopa niitä aiheuttaa, kuten Paavalin kirjeistä voimme lukea.

KAKSI HARHAILIJAA

Olen kuullut ja lukenut satoja tarinoita uskoon tulosta ja monissa niistä kerrotaan ihmisen omasta uskonratkaisusta. Tunnettu evankelista Erkki Leminen ei hyväksynyt sitä näkökulmaa, vaan oli sitä mieltä, että ihmisen osuus uudestisyntymisessä on vastaanhangoitteleminen. Tunnistan asian omalla kohdallani. Tuttavani Marjan ja minun matkat New Agesta Jeesuksen tuntemiseen poikkesivat toisistaan. Molemmat ansaitsevat tulla Jumalan kunniaksi kerrotuksi.

Olin psykologina mielenterveystoimistossa, kun ajatus persoonallisen Jumalan olemassaolosta ja vaikutuksesta alkoi tunkeutua ajatuksiini. Jakso kesti noin puoli vuotta. Olin itse yllättynyt ja ajoittain hämmentynytkin. Monta vuotta olin kuullut kristinuskosta ja Raamatun ajatuksista potilailta ja olin liittänyt sen sairastumiseen. Toisaalta olin rippikoulusta lähtien uskonut Jumalan olemassaoloon, mutta asialla ei ollut enää vuosiin ollut mitään osaa elämässäni. En ollut edes opettanut lapselleni iltarukousta.

Elämän mielekkyyden ja suuren selityksen etsiminen johti minut nuorena ja aikuisuuteni alussa mitä erilaisimpiin tilanteisiin. Toisaalta se sai minut ottamaan teoreettisen filosofian sivuaineekseni aikana, jolloin filosofian luennoilla ei ollut tungosta, toisaalta etsiydyin joogatunneille ja teosofisen seuran luennoille ja yleensäkin kuuntelemaan kaikkia mahdollisia esitelmiä, joissa elämän arvoitukseen löytyisi suuri selitys. Selityksiä toki löytyi, mutta kysymisen jano jäi. Kirjasto tarjosi monia hienoja lukukokemuksia ja innostavia hetkiä, mutta suuri selitys tuntui vain loit­tonevan. En etsinyt vastausta mihinkään elämäntuskaan. Selityksen etsiminen oli lähinnä tietoon liittyvä ongelma. Etsin totuutta.

Heinäkuisena kesälomailtana vuonna 1974 maalatessani taulua, mieleni täytti ajatus, jonka mukaan Jumalan hyvyys on kuin turvallinen käsi ihmisen elämän alapuolella ja sillä kämmenellä uskaltaisin vaikka sairastua psyykkisesti. Siinäkin tilanteessa olisi jokin hyvyyden tarkoitus mukana. Siihen ajatuk­seen liittyi elämäni voimakkain uskonnollinen tunnekokemus, joka jatkui useamman päivän Se oli sekoitus turvallisuutta, iloa, onnellisuutta ja rauhaa. Sen yhteydessä en jättänyt elämääni Jumalalle, enkä pyytänyt Jeesusta sydämeeni, koska en edes ymmärtä­nyt Jeesuksesta mitään. Minulla ei ollut synnintuntoa eikä iloa syntien anteeksisaamisesta. Minulla oli vain ajatus ja tunnekokemus, jotka liittyivät turvalliseen ja hyvään Jumalaan.

Kun sitten aloin kirjastossa filosofian, maailmauskontojen ja parapsykologian kirjallisuuden lisäksi lainailla kristinuskohyllyn kirjoja, ne alkoivat­kin tuntua paremmilta. Puoli vuotta kesäisen kokemukseni jälkeen törmäsin ns. automaattikirjoituksella kirjoitettuun kirjaan, jossa selitettiin Jeesuksen sovintokuolema kirkon erehdykseksi ja Raamattuun liitetyksi väärennöksek­si.

Kirjan loogiset perustelut horjuttivat uskoani ja toisaalta sai tajuamaan, että usko Jeesukseen syntien sovittajana oli uuden ajatteluni tärkein asia ja sen kyseenalaistaminen oli uhkaavaa. Kahden viikon jälkeen sain uskoni takaisin ja koin sen lahjaksi. Sen jälkeen en ole epäillyt Jeesuksen sovitustyötä - vaikka joskus sen toimimista minun syntieni sovitukseksi - enkä Jumalan olemassaoloa. Hänen kaikkivaltiuttaan ja hyvyyttään olen joskusi epäillyt, ja samoin oman uskoni riittävyyttä.

Vaikka minulla oli ollut aikaisemmin elämän mielekkyyteen liittyviä kysymyksiä, ajatusrakennelma ihmisen psyyken olemuksesta oli selkeä. Jos joku ilmoitti, että Pyhä Henki on kehottanut häntä rukoilemaan puolestani, minusta se oli oire ihmisen sairaudesta. Jumalan puhe ihmisen mielessä oli aina merkki psykoottistasoisesta häiriöstä. Tämä ajatusrakennelma sortui. Oli olemassa myös Jumalan puhetta, joka ei ollutkaan merkki psykoosista. Yhtäkkiä koko maailmankuva ja ihmiskuva oli saanut uuden selittäjän. Haltioituneena luin Erik Ewaldsin kirjaa, jossa puhuttiin kolmijaosta: sielu, henki ja ruumis. Minähän olin luullut, että ihmisessä on vain sielu ja ruumis.

Olin rakentanut kaikki uskonnot huomioonottavan maailmankuvan, jossa jokainen tulee uskollaan autuaaksi. Yhtäkkiä Jeesuksen sanat: "Minä olen tie ja totuus ja elämä" vastasivat kysymykseen totuudesta. Vastaus ei ollut looginen eikä järjellä selitettävissä. Kuitenkin se tyydytti. Filosofia oli opettanut kysymään ja kristinusko antoi vastauksen. Ei älyllisesti, ei tunteella, vaan jollain salaperäisellä varmuudella, jota en osaa selittää. Minä en ollut etsinyt Jeesusta, en lukenut kristillistä kirjallisuutta enkä seurannut mediasta hengellisiä asioita. Missään tapauksessa en halunnut tulla uskoon. Mitään niin rajoittunutta en mielestäni voisi uskoa kaikkien aatteiden parissa tekemieni tutkimusretkien jälkeen.

Uskoontuloni oli itselleni suuri ihmettelyn aihe. Jouduin rakentamaan ihmiskäsitykseni ja maailmankuvani uudelleen. Otin ensin pitkään etäisyyttä psykologiaan, mutta viime vuosikymmeninä olen opiskellut sitä enemmän kuin aikoinaan yliopistossa. Maailmankuvani ja ihmiskuvani, jotka sortuivat tullessani uskoon, ovat rakentuneet uudelleen ja se sisältää paljon psykologisia selityksiä. En koe enää ristiriitaa kristinuskon ja psykologian välillä. Psykologia on elämässäni hyvä renki, mutta isäntänä se oli huono - soveltaakseni vanhaa vertausta.

VIISAUSTIETEILIJÄ

Hän lähti etsimään viisautta.

Löysi hullutuksen

ja samalla tunsi

että oli perillä.

Ja kuitenkin matkansa alussa.


"Marja" on nykyään eläkeläinen, Hän asui aikoinaan muutaman vuoden paikkakunnallamme. Sain häneltä äskettäin terveisiä yhteisen tuttavamme kautta ja taas kiitin Jumalaa, että hän on ollut uskollinen ja pitänyt Marjasta huolta. Tämä oli asunut New Age -painotteisessa kommuunissa ennen paikkakunnallemme muuttoa. Hän liittyi täällä kirkkokuoroon ja halusi tulla myös raamattupiiriini kai lähinnä saadakseen sosiaalisia kontakteja. Siinä vaiheessa häntä jo askarruttivat New Agen ja kristinuskon erot, mutta hän ei ollut vielä jättänyt edellistä eikä ollut sisällä uudessa. Uskoon tulonsa jälkeen hän kertoi:

En koskaan epäillyt, että on olemassa Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki. Mutta vähitellen ajatteluni muuttui siellä annetun opetuksen mukaiseksi. Jumala olinkin minä itse. Toisaalta jumala oli myös erillinen olento. Jumalakuva oli kuin pallo, josta ei oikein saanut otetta. Kyllä me puhuttiin Jeesuksesta Kristuksestakin ja rukouksissa mainittiin myös hänet. Meillä ajateltiin, että ihmisen piti itse ansaita oma jumaluutensa.

Minulla toimi automaattikirjoitus ja siinä oli aina ilmoitus, että kättäni ohjaa jumala, enkä minä sitä epäillyt. Harjoitin kaukoparantamista ja käsillä parantamista ja aina olin varma, että jumaluus minussa toimii. Muutenkin tunsin, että hallitsen omaa elämääni ja pystyn mihin vaan.

Suurin muutos oli, kun tajusin, että minä en ole mitään. Minä en hallitse itseäni ja elämääni vaan Jumala hallitsee. Se oli kova paikka, romahdus. Se oli kuin suuren rakkauden menetys. Menetin itseni jumalana.

Marjan vierellä kulkiessani tajusin, miten paholainen haluaa konkreettisesti kynsin hampain pitää omistansa kiinni ja mitä syvemmin ihminen on ollut kietoutuneena sen maailman ilmiöihin, sitä kovempi on taistelu siitä irti. Mutta onneksi Jumala on kaikkivaltias, pyhä pyhä Herra Sebaot, jonka johdolla voitamme taistelumme.

Uskoontuloni jälkeen elin seurakunnan ulkopuolella kaksi vuotta. Luin Raamattua ja hengellisiä kirjoja rukoilin ja kuuntelin hartausohjelmia ja pohdin, mikä keskenään eri tavoin ajattelevista uskonsuunnista on se oikea. Totuuden avautumisesta lähtien aloin käydä sisäistä vuoropuhelua psykologian ja kristinuskon välillä. Saman asianhan voi selittää hengellisesti tai psykologisesti, ja lopultakaan ei voi tietää kummasta on kysymys - vai onko kyseessä molempien samanaikainen toiminta.

Elämäni mutkat ovat saaneet aikaan sen, että kun kuulen todistuspuheenvuoroja, etsin niistä Jeesuksen sovitustyötä. Jokaisen ilmiön kuvauksen kohdalla kysyn, olisiko tämä voinut tapahtua myös niissä New Age -ympyröissä, olisinko voinut kuulla saman tarinan siellä. Myös siellä puhuttiin Jumalaan luottamisesta ja Jumalan johdatuksesta, siellä rukoiltiin ja puhuttiin kauniisti Jeesuksesta, myös siellä tapahtuu ihmeitä, ajetaan pois pahoja henkiä ja puhutaan Jumalasta parantajana. Suurena erona on se, että siellä uskotaan jälleensyntymiseen ja karmaan ei elämän ainutkertaisuuteen. Siellä Jeesus on opettaja ei syntien sovittaja, jonka tunteminen on meille elämämme tärkein asia.

AJATUSMAAILMAN MUUTOS

Kun ihminen tulee uskoon, hän saa uuden tulkintakehyksen. Koko oma elämäntarina nähdään uudessa valossa. Kaikki entisen elämän mielettömyys ja vastoinkäymiset saavat merkityksen ja vastoinkäymisiin liittyneet siunaukset alkavat kirkastua. Tulkintakehyksenä on uusi uskomus Jumalan johdatuksesta. Käsitys oman elämän perustastakin voi muuttua kun psalmin 139 jakeet 13 ja 14 avautuvat: "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän." Siis Jumala on sittenkin ollut minun elämässäni koko ajan. Hän oli muovaamassa minua jo äitini kohdussa. Dna-ketjuni on Jumalan punoma, jokainen - myös tieteellisin silmin ajateltuna virheellinen - geeni ja haitallinen mutaatio ovat hänen aikaansaamiansa. Vanha käännös sanoo, "sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa" Mitä enemmän tiedän DNA-kudelmasta, sitä ihmeellisempänä pidän Jumalan tekoja.

Kognitiivinen terapia perustuu olettamukseen, että ajattelu, tunteet ja toiminta ovat vastavuoroisesti riippuvaisia toisistaan eli kaikki vaikuttavat kaikkiin. Jos yhden sisältöä muutetaan ulkopuolisen väliintulon avulla, myös kaksi muuta muuttuvat. Voidaan ottaa esimerkiksi alkutilanne, jossa ihminen on kuullut tiedon, että työpaikalle tulee YT-neuvottelut. Hänellä on uskomus, että on epäsuosiossa ja tulee luultavasti irtisanotuksi. Ahdistuksen tunteet kasvavat, kun ihminen pohtii mitä kaikkea irtisanominen tuo tullessaan. Käyttäytyminen voi muuttua työpaikalla muita karttelevaksi. Jos tuleekin tieto, että hänen ei tarvitse osallistua YT-neuvotteluihin, tunteet muuttuvat ja samoin käytös.

Kognitiivisen terapian kolmiossa työskennellään virheellisiin uskomuksiin liittyvien ajatusten muuttamiseksi tosiin uskomuksiin pohjautuvaksi, jolloin myös ajatuksiin liittyvät tunteet muuttuvat. Tutkistelin aikoinaan kiinnostuneena, mitä Raamattu puhuu ajattelemisesta. Ensinnäkin Jumala kehottaa alistamaan jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle. Raamatun toteamus siitä, että Jumalan ajatukset ovat niin korkeammat meidän ajatuksiamme, antaa meille ohjeen ajatteluprosesseihimme, kun pohdimme Jumalan tekoja. Sitä käytetään usein tilanteessa, jossa joku tarvitsee lohdutusta. Siis me emme voi ymmärtää hänen ratkaisujaan, koska meillä ei ole edes kykyä ymmärtää Jumalan rakkautta, joka joskus verhoutuu näennäiseen "epärakkauteen". Sillä "Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra." (Jes. 55:8)

Meillä on oikeus kiukutella ja kapinoida Jumalaa vastaan, ei Jumala meitä sen takia hylkää. Äskettäin taivaaseen siirtynyt teologiystäväni Pirkko Valkama totesi minulle kerran, kun ihmettelin Jumalan toimintaa: "Jumalan logiikka ei ole meidän logiikkaamme". Tuon lauseen avulla olen luotsannut monta harhailevaa ja epäilevää ajatustani kuuliaiseksi Kristukselle. Ymmärrän, että logiikka toimii eri tavoin Jumalan valtakunnan sisällä ja meidän tavallisessa maailmassamme.

Minua askarrutti kuten niin montaa muuta kristikunnan historiassa looginen ristiriita Jumalan kaikkivaltiuden ja rakkauden yhdistelmässä silloin, kun viaton kärsii. Kärsimyksen ongelman edessä on esitetty paljon oikeita kysymyksiä ja annettu vääriä vastauksia. Jo Jeesuksen syntymä johti viattomien surmaamiseen ja suureen kärsimykseen. Iankaikkisuudessa asia selviää - mutta sillä ei ole silloin enää merkitystä. Nyt on merkitystä sillä, että Jumala antoi ihmisille tehtävän ja leivisköjä omalta osaltamme lievittää lähimmäisemme ja maailman kärsimystä. Olen varma että evankeliumin levittäminen ja sen tukeminen rukouksin ja aineellisesti samalla myös lievittää inhimillisen kärsimyksen määrää.

Kuuntelin kerran uskonsa menettäneen papin haastattelua televisiosta. Olin aikoinaan kuullut hänen hienoa opetustaan. Tilanne oli hämmentävä. Hän oli alkanut opiskella psykologiaa ja siitä oli tullut väylä ateismiin. Haastattelua kuunnellessani tajusin kirkkaasti, että usko on todella on lahja. Psykologian tarjoamista uskoa horjuttavista tiedoista huolimatta tahdon vaalia sitä lahjaa.

Koska logiikka toimii eri tavoin Jumalan valtakunnan sisällä ja meidän tavallisessa maailmassamme, meidän inhimillisestä näkökulmasta katsottuna jokainen looginen selitysmalli romahtaa ja ihminen voi valita uskonsa säilyttämiseksi kaksi eri tietä. Hän voi kieltää ja torjua loogisen ristiriidan eli yhden selityksen kanssa ristiriidassa olevat selitykset, tai hän voi myöntää ristiriitojen olemassaolon ja samalla sietää, etteivät ne ole ratkaistavissa. Vaikka joudumme hylkäämään oman puutteellisen logiikkamme Jumalan ratkaisuja pohtiessamme, saamme toki käyttää koko ymmärrystämme yrittäessämme oppia tuntemaan Jumalaa paremmin. Ajattelu, pohtiminen ja epäily ovat sallittua.

TUNTEET TUTKIMUKSEN KOHTEENA

Nykypsykologia on kiinnostunut tunteista. Tutkimus tuo lisää uutta tietoa ja korjaa vanhaa. Keskiarvot kertovat tunneprosesseista, mutta yksityisen ihmisen kunkin hetkinen tunnetilan selitys ja historia on edelleen liian monimutkainen, että se antautuisi psykologisen mikroskoopin alla täydellisesti analysoitavaksi. Joudumme oletusten varaan, kun pohdimme miksi kaksi eri ihmistä tuntee eri tavoin samassa tilanteessa ja miksi kaksi ihmistä kokee samalla tavoin vaikka tilanne on täysin erilainen.

Otetaan esimerkiksi lähes kaikille suomalaisille tuttu pikkukakkosen tunnusmusiikki. Jos sen kuulee aikuisena yllättäen, joku voi tuntea haikeutta, toinen iloista odotusta, joku ahdistuu jne. Tunnusmusiikki laukaisee vanhan tunteen, mutta miksi juuri toiselle positiivisen, toiselle negatiivisen. Miksi suvivirsi tarkoitta toiselle kauhua ja pelkoa, toiselle iloista odotusta.

____


Yksi kognitiivisen terapian keskeisistä näkökulmista on se, ettemme voi päätellä tunteista tosiasioita. Kun tunnemme häpeää, emme välttämättä ole sitä ansainneet toiminnallamme - se on vain jäänne kaukaa. Mutta positiivisistakaan tunteista ei pidä tehdä vääriä päätelmiä. Ihmisen sisäistä rauhaa on joskus virheellisesti pidetty merkkinä siitä, että hän on oikealla tiellä. Seuraavassa esimerkissä työpaikkaselkkauksesta "Minna" todisti tunteensa pohjalta olevansa oikeassa.

"Ilona" kertoo:Sain siirron uu­teen työyhteisöön ja jouduin tekemään yhteis­työtä Minnan kanssa, joka oli esimieheni vaimo. Tunsin hänet seurakunnasta ja olin iloinen, että meistä tuli työtoverit. Vähitellen aloin huomata, että Minna ei ollutkaan tyytyväinen siihen, miten toimin ja hän alkoi arvostella minua. Hänellä oli tapana sanoa jotain ilkeätä ja häipyä paikalta. Olin todella yllättynyt hänen käyttäytymisestään. Sitten uskalsin puhua asiasta yhdelle työtoverille. Hän oli kokenut ihan samaa kuin minäkin ja kertoi, että Minna on tunnettu han­kaluudestaan, mutta kaikki pitivät hänen miehestään ja sen takia tilanteeseen ei puututtu.

Kerran Minna oli taas sanonut jotain ilkeätä ja häipyi kahvihuoneesta, jonne jäin yksin. Aloin itkeä ja edessä oli tärkeä neuvottelu. Ajattelin, että minun on pakko mennä puhumaan esimiehelle, jotta rauhoittuisin. Sain avun, mutta seuraavana päivänä Minna nuhteli ja syyllisti minua siitä, että olin taakoittanut hänen puolisoaan ja sitten hän lisäsi, että hänellä itsellään oli illalla täysi rauha siitä tilanteesta. Hän ikään kuin ilmoitti, että hänellä ei ollut mitään anteeksi pyydettävää ja Jumalan mielestä hän oli oikeassa ja minä olin väärässä.

TUNTEIDEN TAUSTOJA

Kun analysoin itseäni, tajuan monessa tilanteessa miksi tunnen niin kuin tunnen. Mutta edelleen elän arvoitusten kanssa. Yllättäen sielun kellaria kaivaessa esiin pulpahtaa tunteita, joiden selitys on vielä arvoitus. Yksittäiseen tunnetilaan vaikuttavat senhetkiset tapahtumat, mutta niiden taustalla on monia tekijöitä. Osa niistä on geenien aiheuttamia osa ympäristön.

Ensimmäinen ympäristö, jonka alkio kohtaa on äidin kohtu ja synnytystapahtuma on ihmisen ensimmäinen suuri haaste. Molemmissa voi tapahtua jotain, joka vaikeuttaa myöhemmin selviytymistä. Kun puhumme psykologiassa ympäristöstä, tarkoitamme perhettä ja yleensä olosuhteita. Geenien määräämät ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten kohtaamme ympäristömme ja miten ympäristö muovaa meitä. Älykkyyden pohja ja erikoislahjakkuuksien pohja on geeneissä, mutta ympäristön virikkeellisyys ja kannustavuus vaikuttavat siihen, mikä on älyllinen suoritustaso aikuisena. Psykologi Erik Eriksonin kehitysteorian mukaan ihminen kohtaa erilaisine tarpeineen kehityksellisiä haasteita, joissa muovautuu tunne-elämä ja monet piirteet ja käyttäytymistavat.

Tarve tunteiden säätelyyn on synnynnäistä. Siihen voimme käyttää eri puolustusmekanismeja, jotka muovautuvat ympäristössä. Niillä yritetään estää hankalan tunteen ilmaantumista. Tarve käsitellä hankalaa tunnetta, niin että vapautuu siitä , on myös synnynnäinen, mutta keinot muovautuvat ympäristön vaikutuksesta.

OVATKO PERSOONALLISUUDEN PIIRTEET PERINNÖLLISIÄ?

50-luvulta tehtiin pitkittäistutkimus, joka ensimmäisen kerran yritettiin kartoittaa perinnöllisyyden ja ympäristön vaikutuksia ja seurattiin tutkimusjoukkoa synnytyslaitokselta kohti aikuisuutta. Tutkimuksen tuloksena saatiin yhdeksän ominaisuutta, jotka näyttivät säilyvän. Niitä nimitetään nykyään yksilöllisiksi temperamenttipiirteiksi. Tutkimuksen mukaan me eroamme liikkeidemme nopeudessa, tunneilmaisujen voimakkuudessa, taipumuksessa kielteisiin tai myönteisiin mielialoihin ja siinä miten valoisana näemme tulevaisuuden. Myös helppous tai vaikeus kohdata uusia tilanteita on synnynnäinen ja ujous tarkoittaa jännittämistä uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Tutkimuksessa havaittiin myös että aistiherkkyys, sisukkuus, keskittymiskyky ja mukautuminen uusiin tilanteisiin ovat synnynnäisiä piirteitä.

Tutkimuksen myötä erilaiset ihmistyyppiteoriat on hylätty. Mutta viime vuosikymmeninä on paljon tutkittu sitä, miten ihmisen persoonallisuuden piirteet voidaan jaotella ja on saatu viisi eri piirrettä, tai piirreryhmää. Ne tulevat esiin mittauksissa eri puolella maailmaa ja erilaisten kulttuurien parissa. Selvimmin me eroamme toisistamme introversio-ekstroversio ulottuvuudella. Suurin osa ihmisistä sijoittuu tällä ulottuvuudella keskipaikkeille. Heissä on molempia ominaisuuksia. Vain pieni osa ihmisistä on selviä introverttejä tai selviä ekstroverttejä. Samoin on muiden neljän piirreulottuvuuden kohdalla. Ne ovat: avoimuus (älyllisyys), järjestelmällisyys (tunnollisuus), tasapainoinen tunne-elämä, sopuisuus. Tällä hetkellä keskustellaan siitä, ovatko niissä oleva erot jo geeneissämme vai ovatko ne ympäristön muovaamia. Ne ovat kuitenkin erittäin pysyviä, mikä viittaisi siihen, että ne ovat temperamenttipiirteiden tavoin synnynnäisiä tai sitten ympäristön varhain muovaamia.

AJATUKSET, TUNTEET JA TOIMINTA

MIKSI TUNNEN NIIN KUIN TUNNEN

Mitä enemmän olen ihmisen psyykeä tutkinut, sitä monimutkaisemmalta sen rakenne tuntuu. Me liikumme vielä paljon oletusten maailmassa. Tutkimus tarkentaa oletuksia. Numeroiden valossa voimme päätellä monia asioita, kunnes joidenkin kohdalla huomataan, että näkökulmaa vaihtamalla saadaankin erilainen tulos, joka sitten on lähempänä totuutta - kunnes taas tosin todistetaan. Monimutkaisten asioiden ymmärtämistä auttavat joskus yksinkertaiset kaaviot. Yllä oleva kolmio pyrkii kuvaamaan sitä, miten ajatuksemme ovat yhteydessä tunteisiimme ja vaikuttavat toinen toisiinsa ja molemmat vaikuttavat siihen, miten toimimme ja tunnemme. Toiminta voi myös vaikuttaa tunteisiimme ja muuttaa ajatuksia.

Skeematerapian kehys auttaa, jos pohdin, miksi minä käyttäydyn joskus poikkeavasti tai tunnen hankalia tunteita. Sama kehys auttaa minua pohtiessani, miksi joku toinen käyttäytyy poikkeavasti tavalla, joka aiheuttaa hänelle tai hänen läheisilleen kärsimystä. Samalla pohdin hänen mahdollisia synnynnäisiä piirteitään ja elämänhistoriaansa: Miten eri vaiheissa hänen keskeisiin tarpeisiinsa on vastattu ja miten hän itse on selviytynyt kunkin ikäkauden kehityshaasteista.

- - -

VUOROVAIKUTUSTILANNE SYKARIN KAIVOLLA

Kun Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla naisen, hän pyysi naiselta vettä juodakseen. Se oli naisen näkökulmasta laukaiseva tekijä. Naisella oli uskomus ja ajatuksia, että hän on alempiarvoinen kansalaisuutensa vuoksi ja myös menneisyytensä vuoksi, ehkä hän tunsi alemmuutta, häpeää ja uteliaisuutta. Nainen olisi voinut käyttäytyä monella eri tavalla. Hän olisi voinut antaa Jeesukselle vettä kyselemättä. Hän olisi voinut kieltäytyä tai vaieta ja lähteä pois. Erikoinen tilanne sai naisen toimimaan siten, että hän aloitti keskustelun. "Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?"

Keskustelun edetessä tuli uusi laukaiseva tekijä: Jeesus näytti tietävän naisen elämänvaiheet ja ilmoitti olevansa Messias. Nainen uskoi (naisella oli uskomus), että Messias tulee takaisin ja hän ajatteli nyt kohdanneensa hänet, ehkä hän tunsi iloa, hämmästystä, häpeästä vapautumista ja rohkeutta. Siitä seurasi toiminta: hän jätti ruukkunsa ja kiirehti kaupunkiin kertomaan ilosanomaa. Ajattelen, että kiirehtiessään ajatukset Messiaan kohtaamisesta vahvistivat ilon ja häpeästä vapautumisen ja rohkeuden tunteita, ehkä kiitollisuuden tunnekin tuli mukaan ja ylpeys. Ajatukset ja tunteet ruokkivat toisiaan.

Naisen käyttäytymiseen vaikutti sen aikainen Lähi-idän kulttuuri, jossa hän oli kasvanut ja joka määritteli, miten tulee käyttäytyä. Siihen vaikuttivat hänen synnynnäiset temperamenttipiirteensä kuten rohkeus uudessa tilanteessa ja elämänvarrella muovautunut tapa kohdata uusi vieras ihminen, hänellä saattoi olla turvallinen kiintymystyyli. Voin psykologina poimia joitakin selittäviä tekijöitä omien uskomusteni ja annettujen tietojen perusteella. Mutta voin osua täysin väärään. Ehkä saan tietää jonkun uuden seikan, joka muuttaa päättelyäni. Ehkä se, että Jeesus puhui hänelle totuuden rakkaudellisesti, sai hänet toiminaan eri tavoin kuin mitä hänen temperamenttinsa ja tapa kohdata vieras ihminen antoivat olettaa. Ja sitten vielä naisen käyttäytymisen selitys voi olla siinä, että Pyhä Henki saikin naisen toimimaan eri tavoin kuin psykologia olisi antanut olettaa. Jumalan suunnitelmiin kuului, että muiden halveksimasta naisesta tuli evankeliumin julistaja ja hänen Pyhä Henkensä antoi naiselle tavan toimia ja oikeat ajatukset ja sanat kertoa ilosanomaa ja ehkä Henki täytti hänet yliluonnollisella ilolla. Ehkä nainen päätti muuttaa elämänsä Jumalan tahdon mukaiseksi. Ehkä naisen mieleen muistui Hesekielin kirjasta jae: "Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne." (Hes. 36:27) Ja jae sai hänet muuttamaan uskomuksiaan, ajatuksiaan ja toimintaansa. Samalla uusi elämäntapa vapautti hänet alemmuudesta, häpeästä ja syyllisyydestä. Silloin hän todistuspuheenvuoroissa kertoo rohkeasti, miten Jeesus on vapauttanut hänet syntisestä elämäntavasta.

Jos naisella olisi ollut häpeän skeema, tunne olisi jatkunut, vaikka siihen ei enää olisi ollut aihetta. Skeema aiheuttaa uskomuksen, että itse on pysyvästi huonompi kuin muut ja omassa elämässä on asioita, jotka pitää salata. Haitallinen varhainen skeema saa ihmisen ajattelemaan, että vanhemmat eivät rakastaneet häntä riittävästi juuri hänestä itsestään johtuvista syistä, hänessä oli vikaa jo ihan elämän alusta asti. Omat virheet nähdään suurina ja toivotaan, että toiset eivät niitä huomaa tai saa kuulla niistä muilta. Nainen saattaa yrittää pitää ihmiset kaukana itsestään, koska pelkää, että salaisuudet paljastuvat.


Naisen käyttäytymiseen vaikutti jo hedelmöitymishetkellä geeneihin koodautunut temperamenttipiirre ja varhaisessa lapsuudessa tapahtunut äidin antama hoiva. Tekstissä kuvataan millaisia ajatuksia ja tunteita hänellä saattoi olla kummassakin hetkessä. Molemmissa tapauksessa laukaiseva tekijä oli yllätyksellinen.

Kognitiivisessa terapiassa lähdetään muuttamaan virheellisiä uskomuksia perustelemalla muutosta järkisyillä. Myös Raamatusta löytyy perusteluja, joiden avulla niihin uskova voi oikoa virheellisiä uskomuksiaan. Joskus psykologiassa on ehdotettu kokeilemaan käyttäytymisen muuttamista, vaikka ajatukset ja tunteet sanoisivatkin toista. Esimerkiksi ihminen voi kokeilla surkeassa tilanteessa hymyä ajatusten ja tunteiden muuttamiseksi. Ihmisellä on vuosikymmenten kokemus siitä, että hymy ja positiiviset tunteet ja ajatukset liittyvät yhteen. Meillä suomalaisillahan ei ole tapana harrastaa tekohymyjä ja siksi joskus hymyn vetäminen naamalle muuttaakin tunnetilaa. Nauru on myös yhdistetty positiivisiin tunteisiin ja ajatuksiin. Naurukursseilla opetetaan vain aloittamaan nauraminen, niin tunteet tulevat perässä.

Job ei ollut käynyt mitään kursseja, kun hän masennuksensa keskellä tavoitteli parempia tunteita ja ajatuksia toiminnan muuttamisen kautta:"Jos sanon itselleni: Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran, niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista." (Job 9: 27) Jobia ei käyttäytymisen muutos auttanut. Hymyn ja naurun käyttäminen tunnetilan muuttamiseen ei ole toimivaa silloin, kun syvään masennukseen liittyvät uskomukset syöttävät mieleen syytöksiä. Job toteaa tilanteessa olevansa Jumalan vihan kohteena ja itsensä kanssa yksin.

Lopulta Job turvautui toimintaan, joka muutti hänen mielentilansa. - Ei siksi, että olisi halunnut muuttaa omia tunteitaan. Hän siirsi ajatuksensa pois itsestään ja alkoi rukoilla ystäviensä puolesta."Kun Job oli rukoillut ystäviensä puolesta, Herra käänsi hänen kohtalonsa. Herra antoi Jobille kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä oli ennen ollut." (Job 42: 10)

KAKSI NAISTA JA KAKSI ERI TULKINTAA

Voimme ottaa kuvitteelliseksi esimerkiksi erilaisista tulkinnoista keski-ikäiset ystävykset Iidan ja Aadan. Heidän ulkonainen olemuksensa on samantapainen. He ovat menossa hengelliseen tilaisuuteen vieraaseen seurakuntaan, jossa on kiinnostava puhuja. Eteisessä seisoo mies, joka katsoo heitä pitkään. Ehkä heidän edellään on sisään tullut nainen, jota mies on myös katsonut pitkään, mutta nainen ei ole kiinnittänyt siihen huomiota. Esimerkkimme naisille miehen katse on kuitenkin laukaiseva tekijä, Aada tulkitsee tilanteen siten, että hänessä on jotain hassusti, kun mies tuijottaa. Aadalla on uskomus, etteivät ihmiset yleensäkään ole kiinnostuneita hänestä - ei ainakaan noin miellyttävän näköiset miehet. Aadan päässä vilahtelee huolestuneita ajatuksia ja hän tuntee alemmuutta, häpeää ja pelkoa. Hän on lähdössä naistenhuoneeseen tarkistamaan tilannetta, onko meikki levinnyt tai jotain muuta hassusti. Iida taas tulkitsee tilanteen siten, että mies on kiinnostunut hänestä, koska hänellä on uskomus, että hänestä ollaan kiinnostuneita. Tulkintaa seuraa ajatus: hienoa, että hän kiinnostunut ja tunne ilo, ylpeys, ylemmyydentunteet.

Aada ei vielä ehdi lähteä, kun mies tulee heitä kohti ja kysyy onko naisista jompi kumpi illan vieraileva puhuja. Nyt naisille selviää, että he tulkitsivat väärin miehen katseen.

TarinanIidalla on taipumus yleensäkin tulkita ympäristöään liian vahvan itsetunnon näkökulmasta. Ja Aadalla oli varhaislapsuuden vuorovaikutuksessa muodostunut haitallinen epäonnistumisen skeema. Haitallisella skeemalla tarkoitetaan tapaa havaita, muistaa, tulkita tilanteita poikkeavasti. Skeeman taustalla on varhaisen lapsuuden vuorovaikutussuhteet, jotka muistuttavat itsestään nykyhetkessä haitallisella tavalla. Kuvattu pieni episodi ei ole kovin haitallinen, mutta epäonnistumisen skeeman omaava on saattanut elämänsä aikana olla alisuoriutuja ja hän on tehnyt valintoja, jotka eivät kuitenkaan tyydytä häntä. Hänen uskomuksensa itsestään aiheuttaa jonkin asteista kärsimystä itselle tai muille.

Aadalla oli itsenäisyyden ja itseluottamuksen vaje ja perususkomus, ettei osaa toimia omassa ympäristössään oikein.Hänellä on skeeman mukaisesti heikko itsetunto eli kielteinen ja virheellinen minäkäsitys. Se vaikutti siihen, että Aada kiinnitti huomiota miehen katseeseen, se vaikutti siihen miten Aada tulkitsi katseen ja mitä Aada tunsi.

Riski tämän alueen haitallisiin skeemoihin on silloin, jos perheympäristö on ollut ylisuojeleva, lapsen arvostelukykyä vähättelevä, eikä häntä ole kannustettu oma-aloitteisuuteen ja ikänsä mukaiseen itsenäisyyteen.

Aadalla oli epäonnistumisen skeema, joka saa ihmisen kokemaan, että hän on muita huonompi kaikessa. Hän vertailee itseään muihin ja kiinnittää huomiota niihin piirteisiin, joissa muut ovat parempia. Omia onnistumisiaan hän vähättelee ja pitää niitä vain sattuman aiheuttamina. Hän ei ole mielestään saavuttanut elämässä riittävästi. Epäonnistuja luulee, että muut ihmiset katsovat häntä halveksuvasti ja arvostelevat. Hän kokee itsensä usein vaivautuneeksi muiden seurassa, koska tulkitsee muiden kohtelevan häntä alentuvasti. Aada ahdistuu usein sosiaalisissa tilanteissa, koska hänellä on epäonnistumisen skeema.

Aadan temperamenttipiirre uusien tilanteiden kokemisesta ongelmallisena ei välttämättä määrittele hänen käyttäytymistään myöhemmin, mutta perheen vuorovaikutus vahvisti sitä. Jos perheyhteisössä olisi kannustettu Aadaa kohtaamaan uusia tilanteita ja rohkaistu ilmaisemaan mielipiteensä ja kiinnitetty huomiota Aadan kykyihin onnistumistilanteissa, lopputulos olisi ollut erilainen. Aadan olisi ollut helpompi elää. Mutta heikko itsetunto ei ole kohtalo, vaan sillekin voi tehdä jotain koko elämän ajan.

SELITYKSIÄ ETSIMÄSSÄ

Esimerkissä on haettu naisten käyttäytymiseen vain muutama selitys menneisyydestä. Aika usein ammattilainen pohtii saamiensa tietojen avulla, mitkä tekijät hän poimii selittäviksi tekijöiksi. Samaa pohtii ihminen itse tai hänen läheisensä. Voi olla että selitys osuu oikeaan, mutta se voi olla väärä, vaikka vaikuttaakin loogiselta. Samasta perheympäristöstä voi lähteä maailmalle eri tavoin haavoittuneita tai joku voi selvitä tasapainoisena ja elää hyvän elämän. Meillä on erilaisia synnynnäisiä suojaavia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten haavoittavana koemme elämän rosoisuuden. Toisaalta elämä tarjoaa myös erilaisia tukitekijöitä, jotka auttavat selviytymään.

Ympäröivän yhteisön kulttuuri vaikuttaa siihen, millaisia laukaisevia tekijöitä me koemme ja niiden arviointi ja tulkinta on kulttuurisidonnaista. Myös käyttäytymiseen ja toimintaan vaikuttaa kulttuuritaustamme. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa joudumme tekemisiin kovin erilaisten ihmisten kanssa ja väärinymmärrysten ja virheellisten tulkintojen vaara on aina olemassa.

Kognitiivinen terapia on kehitetty USA:ssa ja kulttuuriympäristö on vaikuttanut siihen, millaiset ilmiöt ovat valikoituneet käsiteltäviksi haitallisiksi skeemoiksi, minkälaiset tunteet ovat yhteydessä toisiinsa ja mitä ajatuksia niiden taustalla on. Kohtasin ongelman kääntäessäni väitöstutkimustani varten erilaisia USA:ssa kehitettyjä kyselyjä suomeksi. Matemaattiset menetelmät osoittivat, että suomalaisessa kokemusmaailmassa asiat ja kysymykset mielletään osittain eri tavoin kuin USA:ssa.

Verkossa on saatavissa tunnelukkokyselyjä ja suomeksi käännetty Youngin kehittämä, perusteellinen 18 eri haitallista skeemaa mittaava YSQ - inventaari. Se toimii hyvin asiakastilanteessa, jossa voidaan tehdä vastausten pohjalta tarkentavia kysymyksiä. Olen erilaisilla kursseilla käsitellyt kahden kesken tarkentavien kysymysten avulla ihmisten vastauksia ja todennut, että pelkät pistetulokset voivat olla harhaanjohtavia. Sen tähden tässä kirjassa ei ole kyselyjä, jonka avulla voisi tietyn pistemäärän saatuaan tietää, onko itsellä jokin vahva, keskivahva vai heikko haitallinen skeema. Kyselyt toimivat hyvin terapeuttisessa vuorovaikutuksessa, mutta omahoitotilanteissa niissä on puutteita.

Verkon testit ovat yksin tehtyinä vain suuntaa antavia ja voivat antaa tulokseksi myös virheellisen leiman. Kirjan loppupuolella on kuvaus jokaisesta skeemasta ja kuvauksen perusteella lukija voi pohtia onko itsellä mahdollisesti se skeema ja onko siten virheellisiä uskomuksiaan elämästä. Loppujen lopuksi sinä itse olet itsesi parhain asiantuntija.

OMA KOKEMUS MATKASTA KOHTI PAREMPIA TUNTEITA

POTKUT JA TUNTEIDEN KIRJO

Olin alkanut lukea minulle ennen tuntemattoman kognitiivisen terapian kirjallisuutta 1993 suunnitellessani väitöskirjatutkimusta. Jumalan johdatus oli siinä monella tavalla mukana, sillä tarvitsin itse kipeästi sen menetelmiä syksyn aikana ja sen jälkeen.

Irtisanominen

Lokakuun 13 päivä 1993 Sosiaalijohtaja ojensi minulle ison ruskean kirjekuoren, jossa oli ilmoitus tulevasta irtisanomisesta. Oli yllättynyt ja typertynyt. Kun pääsin omaan huoneeseeni, en alkanut käsitellä asiaa kognitiivisen terapian keinoin, vaan muistin Raamatusta Jeesuksen sanat: "Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille" (Luuk. 6:22,23). Hypähdin ilmaan ja ylistin Jumalaa ja samalla hetkellä valtava ilo tuli sisimpääni. Se kesti muutaman päivän ja riemuitsin suljetun oven takana. En halunnut näyttää muille epätavallista iloani, mutta muut tulkitsivat, että suren huoneessani ja siksi ovi on kiinni.

Tiesin, että tulen suremaan irtisanomista, elin alkushokin vaihetta, jolloin suruprosessin hankalat tunteet eivät vielä aktivoidu. Luontainen kieltämisen suojautumismekanismi toimii suruprosessin alussa, ja ihminen voi toimia tilanteessa ilman tunnekuohuja ja samalla mieli tiedostamattomasti valmistautuu tulevaan tunteiden kaaokseen ja käsittelyyn. Illalla kirjoitin runon:

13.10.1993

Lähettiläs

pimeästä maasta

tuli mustassa puvussaan

toi ruskean paketin.

Ojensi sen lipevästi

puhuen

ja kukat kauniit:

Ota sinä valittu nainen,

sinä erotettavaksi valittu nainen

Avasin paketin.

Siellä oli siivet ja lappu,

jossa luki:

Lennä Anja lennä!

Rakkaudella

Isäsi Taivaassa

Vähitellen kylmät faktat alkoivat hiipiä mieleeni ja samalla aktivoituivat pelko, turvattomuus, häpeä, viha, kateus ja katkeruus. Ensimmäiseksi tieto tulevasta irtisanomisesta horjutti turvallisuudentunnettani. Toisaalta enimmäkseen luotin Jumalaan, ja siihen, että elämäni on hänen johdatuksessaan. Välillä uskoni Jumalan huolenpitoon horjui ja aloin vatvoa huoliani. Alla on kuvattu kognitiivisen terapian näkökulmasta "vatvomisprosessi", jossa ajatukset kasvattivat hankalia tunteita ja hankalat tunteet saivat ajatuksetkin muuttumaan synkemmiksi ja taas synkemmät ajatukset lisäsivät hankalien tunteiden voimakkuutta jne

- - -

Hankalat tunteeni johtuivat niin sanotuista turhista huolista. Minulla tosin oli järkevä ja tilastoiden mukainen tosi uskomus - mutta se ei ollut Jeesuksen opetusten mukainen. Murehdin asiaa, joka ei toteutunut. Jeesus on kertonut, miten Jumala pitää huolen meistä niin kuin kedon kukista ja taivaan linnuista. Uskoinko siihen omalla kohdallani? En oikein. Turhaan ei Jeesus asiasta kerrottuaan huokaissut: Te vähäuskoiset: (Luuk. 12:28) "Kun Jumala tuolla tavoin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla ja huomenna joutuu uuniin, niin paljon ennemmin hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!"

Etsin turvallisuutta ja voimalauseita Raamatusta ja yritin takoa niitä mieleeni.

Löysin toimistomme tiskiltä yhden minua silloin tukeneen lauseen kyltistä, jossa luki: "Asioilla on tapana järjestyä". Lause sinänsä ei ole looginen eikä totta, mutta se kolahti minuun. Silloin en vielä tuntenut Mauno Koiviston kuolematonta lausetta:

JOLLEMME TIEDÄ VARMUUDELLA MITEN TULEE KÄYMÄÄN, OLETTKAAMME ETTÄ KAIKKI KÄY HYVIN.

Olin syksyn aikana oppinut kognitiivisen terapian aineistoista, että vatvomisaikoja kannattaa säädellä. Esimerkiksi voi ottaa päivittäin puolen tunnin ajan vatvomiseen. Jos hankalat ajatukset tulevat mieleen muuna aikana, pitää siirtää ajatus johonkin positiiviseksi koettuun kohteeseen: esimerkiksi mukaviin muistoihin tai optimistisiin tulevaisuuden suunnitelmiin. Jostain muistini lokeroista putkahti niihin aikoihin mieleeni jatkuvasti hengellisen laulun kertosäe: "Eteenpäin en nähdä saata, mutta silti pelkää en. Herra, jolle käden annoin, tuntee myös mun huomisen." Se oli positiivinen "korvamato", josta en halunnutkaan päästä eroon. Sen avulla yritin rakentaa paremmaksi ajoittain horjuvaa luottamusta tulevaisuuteen. Se ei ollut helppoa, koska samaan aikaan minulle läheiseltä ihmiseltä etsittiin syöpää ja taloyhtiömme oli laman ja väärinkäytösten takia suurissa vaikeuksissa. Jostain tuli mieleen absurdi lause: "Hallelujaa, me hukumme". Merkillistä kyllä, se toimi samaan suuntaan kuin laulun kertosäe. Mielialani kohosi, luottamus Jumalaan lisääntyi.

Kognitiivisessa terapiassa käytetään eräänä psykologisena työkaluna tilanteeseen sopivia, parempia tunteita tuottavia, totuuteen perustuvia lauseita, joita nimitetään voimalauseiksi. Elämäni ensimmäinen voimalause oli:

HERRA, JOLLE KÄDEN ANNOIN, TUNTEE MYÖS MUN HUOMISEN.

Rohkeita valintoja

Olin alkanut suunnitella väitöskirjan tekemistä sijaiskodeissa kasvaneiden tyttöjen selviytymisestä vuonna 1993 jo ennen irtisanomistani. Kimmoke lähti siitä, että kirjoittaessani ensimmäistä tietokirjaani sijaiskotivanhemmuudesta tunsin kehotusta lähteä tekemään tutkimusta, koska siltä alueelta on aivan liian vähän tutkimusta ja useimmat tulokset olivat vielä ristiriidassa keskenään. Otin Turun yliopistoon yhteyttä ja sain kutsun lisensiaattiseminaariin. Olin ollut kauan poissa psykologian kentältä ja yliopistomaailmasta ja tunsin, että olin vain "nainen kadulta", mutta samalla sisäinen kutsu oli niin voimakas, että päätin mennä läpi harmaan kiven. Samoihin aikoihin työpaikalla oli meneillään YT-neuvottelut ja tiesin, että saattaisin joutua irtisanotuksi. Työpaikka oli kriisissä ja minä myös.

Osallistuin Turussa seminaariin ja ensimmäinen kerta oli minulle paitsi älyllinen keidashetki myös tunnekokemus. Kun kävelin autolleni, itkin ilosta. Olin ollut työpaikalla monenlaisen alaspainamisen kohteena ja nyt nuo seminaarin osallistujat suhtautuivat minuun ja mielipiteisiini arvostavasti. Esittelin siellä myöhemmin tutkimussuunnitelmankin, mutta huomasin, että psykoanalyyttinen viitekehys, joka siellä oli vallitseva, ei ollut se, jota halusin käyttää.

Pohdin mahdollisuutta siirtyä Tampereelle professori Markku Ojasen ohjattavaksi. Nyt tiesin enemmän tutkimisesta ja ohjauksesta ja siitä mitä saattoi toivoa. Olin lokakuussa 1993 saanut tiedon tulevasta irtisanomisesta. Kauniaisissa Raamattuopistolla oli marraskuussa mielenterveyspäivät, jossa Markku Ojanen oli luennoimassa. Menin sinne, kuuntelin luennon ja toivoin sen jälkeen, että hän tulisi lounastamaan samaan pöytään kanssani. Pöytäkeskustelun jälkeen päätin vaihtaa Tampereen yliopistoon ja ottaa teoreettiseksi viitekehykseksi Kognitiivisen terapian, johon olin syksyn mittaan perehtynyt ja joka minua itseäni oli auttanut.

Itsetunto murskana

Tieto Irtisanomisesta oli yllätykseksi itselleni romahduttanut itsetuntoni. Olin olettanut, että tietokirjailijan rooli kannattelee minua. Yhtäkkiä usko kykyihini horjui. Ajatus väitöskirjasta alkoi tuntua utopialta. Siis "nainen kadulta" tekemässä väitöskirjaa. Tein Tampereelle lisensiaattiseminaariin yli 20-sivuisen tutkimussuunnitelman, jonka alaotsikko oli: "Alustavia ajatuksia lisensiaattitutkimusta varten". Samaan aikaan miespuolinen tutkijan kolmisivuisen teelmän alaotsikkona oli: Tutkimussuunnitelma väitöstutkimusta varten. Oma otsikointi kertoi sen aikaisesta itsetunnostani ja sen vertailu miehen otsikkoon, pysäytti minut pohtimaan tilannettani.

Olin saanut arvostusta sekä Turun että Tampereen yliopistoissa ja sitten vielä sain sitä tuntemaltani Stakesin (nykyään THL) erikoistutkijalta. Olin soittanut hänelle kysyäkseni, miten saisin yhteystietoja tutkimustani varten. Hän totesi: "Kuule kilpailuta yliopistoja, että kuka saa sut tekemään väitöskirjaa". Ajattelin että jassoo: Minä pikkukaupungin sosiaalitoimen vaatimattomasta virasta pois potkittu kilpailuttamassa yliopistoja! Olin jo omani valinnut. Mutta itsetunto-ongelmani vaati intensiivisempää kognitiivista terapiaa. Aloin käsitellä automaattisia, itseäni vähätteleviä ajatuksiani, käsittelin negatiivista leimaani, taistelin lapsuudessa rakentuneita, itseäni koskevia virheellisiä uskomuksia vastaan ja kirjoitin tietokoneeni yläpuolelle voimalauseen:

USKO ITSEESI ANJA, MUUTKIN USKOVAT SINUUN.

Väitöskirjassani käsittelin sijaiskodeissa kasvaneiden tyttöjen minäkäsitystä ja menetelmiä sen parantamiseen. Sain Jumalan täsmäjohdatuksena samalla itselleni välineitä murskaantuneen itsetunnon kokoon kursimiseen. Sain sitoutuneesti töitä tekemällä itsetuntoani kohennettua riittävästi muutamassa kuukaudessa. Sen seurauksena päätin siirtyä suoraan tohtorin tutkinnon suorittamiseen. - Se mieskollega ei lopulta suorittanut edes lisensiaattitutkintoa.

Irtisanomiseen liittynyt itsetunnon romahdus kertoi haitallisista skeemoista, jonka juuret olivat lapsuudessa. Olin kasvanut kieltojen, syyllistämisen ja häpeän ilmapiirissä ja samalla perheympäristö oli ollut ylisuojeleva. Minäkäsitys oli ollut voittopuolisesti kielteinen kunnes kannustava lukioympäristö oli muuttanut sitä hyvään suuntaan. Nyt se vanha kielteinen puoli aktivoitui, kun koin hylkäämistilanteen.

Kävin lukion Alppilan yhteislyseossa, joka oli silloin kouluhallituksen ns. kokeilukoulu, jossa sovellettiin kasvatustieteen ja psykologian uusimpia menetelmiä. Meitä opetettiin arvostamaan itseämme ja muita - myös erilaisia muita. Eräs oopperalaulaja sanoi koulun 50-vuotisjuhlassa, että hän koki tulleensa ensimmäistä kertaa elämässään ymmärretyksi tässä koulussa. Samaa olin minä kokenut ja olen koko aikuisikäni ollut kiitollinen koululle, joka korjasi kodin ja aikaisempien koulujen aiheuttamia itsetunnon vaurioita.

Me olemme kuin venäläiset maatuskanuket, sisällämme ovat entiset itsemme, joiden tunteet voivat aktivoitua tilanteissa, jotka muistuttavat meitä menneisyydestä. Irtisanomisen jälkeen oli aktivoitunut alemmuudentuntoinen häpeän viittaan pukeutunut entinen lapsiminä. Siitä johtuen minulla oli itsenäisyyden ja itseluottamuksen vajeen alueeseen kuuluvia uskomuksia ja ajatuksia itsestäni ja häpeän skeema. Olin terapian tarpeessa ja löysin sen kirjoista.

Muiden auttajaksi

"Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia." (2.Kor. 1:4)

Meidät kaupungin irtisanotut (71) henkeä koottiin valtuustosaliin vuoden 1994 alussa, jolloin virallisesti alkoi irtisanomisaika. Siellä kerrottiin, että kaupunki on varannut koulutusrahaa, jonka avulla voi parantaa työllistymismahdollisuuksia. Sitten henkilöstöpäällikkö - jonka epäsuosiossa olin - kertoi, että jos nyt jonkun itsetunto on kovin kärsinyt, voidaan tukea myös psyykkisen alueen kurssia. Silloin minulla välähti. Viittasin ja ilmoitin, että olen valmis järjestämään itsetunnonkohotuskurssin, jossa sovelletaan kognitiivisen terapian menetelmiä. Henkilöstöpäällikkö nikotteli ja puheenvuoroni sivuutettiin. Joukko naisia alkoi ajaa asiaa ja sitten loppujenlopuksi työnantaja palkkasi minut pitämään irtisanottujen ryhmälle kolmen päivän itsetunnonkohottamiskurssin Lapinniemen kylpylässä Tampereella.

Tunsin kutsumuksekseni tukea muita samassa tilanteessa olevia laajemminkin ja päätin kirjoittaa kognitiiviseen terapiaan perustuvan itsehoitokirjan aiheesta[2]. Keväällä -95 samana päivänä, jolloin kirja tuli kauppoihin, aloitin työttömille tarkoitettujen, eri puolella Suomea järjestettyjen urasuunnittelukurssien kouluttajana Työväen Sivistysliitossa. Olin aikaisemmin tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä kun he olivat kustantaneet yhden tietokirjani. He olivat kuulleet jostain, että olin "työttömänä", ja tarjosivat minulle työtä. - Herra, jolle käden olin antanut, tunsi huomiseni. Pidin työstäni, mutta matkatyö ja hotelliyöpymiset olivat miinuspuoli. Kahden vuoden kuluttua minulle tarjottiin omalta paikkakunnalta töitä. Olin ollut aikaisemmin sivutyönäni luento-opettajana Terveydenhuolto-oppilaitoksessa ja sieltä tarjottiin minulle kokopäivätöitä ja kokopäivätöitä tein eläkkeelle asti.

Ilman omakohtaista ahdinkoa, en olisi voinut olla vakuuttunut Kognitiivisen terapian mahdollisuuksista. Irtisanomisesta alkoi surutyö ja oli luonnollista kokea niitä hankalia tunteita, joita prosessiin liittyy. Surutyön avulla me luovumme asioista ja saamme tilaa päästä elämässä eteenpäin. Surutyön hankalat tunteet ovat tunnehintaa, jota maksamme siitä, että elämä on antanut meille jotain hyvää, josta emme olisi halunneet luopua. Mutta itsetunnon romahdus liittyi varhain syntyneisiin haitallisiin skeemoihin, jotka ovat elämän turhaa painolastia.

Uutta kohden

Kognitiivista terapiaa sovelletaan hyvin monimuotoisesti ja luovasti riippuen oireistosta ja diagnoosista. Tässä kirjassa keskitytään normaaliin pahoinvointiin ja hankaliin tunteisiin ja haitallisiin skeemoihin, eikä diagnosoituihin psyykkisiin häiriöihin. Kirjaa voi käyttää tietokirjana ja sen lisäksi myös itsehoito-oppaana, jos käyttää hyödykseen turkoosilla pohjalla olevia tehtäviä. Lukijaa johdatetaan tiellä kohden parempia tunteita väljästi soveltaen seuraavaa seitsemän askelman kaavaa.

  • Motivointi: Ymmärrystä ihmisten ja omien hankalien tunteiden historiaan. Tutustuminen kognitiiviseen terapiaan ja sen mahdollisuuksiin - myös silloin, kun sitä yhdistetään Raamatun totuuksiin.
  • Ongelman määrittely: Omien hankalien tunteiden ja skeemojen kartoitus, tavoitteiden asettelu
  • Hankaliin tunteisiin ja haitallisiin skeemoihin liittyvien ajatusten ja uskomusten vuorovaikutuksen tiedostaminen
  • Hankaliin tunteisiin liittyvien ajatusten ja uskomusten virheellisyyden tiedostaminen - myös Raamatun avulla
  • Ajatusvirheiden ja haitallisten virheellisten sisäisten uskomusten työstämistä eri psykologisten työkalujen ja rukouksen avulla ja uusien todenmukaisten ajatusten ja uskomusten määrittelyä - myös Raamatun ja rukouksen avulla
  • Totuttelemista uusiin tosiasiapohjaisiin uskomuksiin ja uudenlaisiin ajatussisältöihin
  • Seuranta

TUNTEIDEN SÄÄTELY

Edellä on kerrottu kognitiivisen terapian mahdollisuuksista tunteiden säätelyyn. Se on eräs tapa käsitellä hankalia tunteita, jos osaa ottaa sen menetelmät käyttöön. Mutta meillä ihmisillä on kaksi luontaista mekanismia tunteiden säätelyyn. Ensinnäkin meillä on suojautumiskeinot eli defenssit, joilla tiedostamattomalla tasolla yritämme vaikuttaa tunteisiin ja sitten meillä on selviytymiskeinot, joiden avulla käsittelemme jo tiedostettuja hankalia tunteita. Kognitiivinen terapia on eräs selviytymiskeino ja on ollut luontaisesti käytössä joissain muodoissa jo vuosituhansia. Myöhemmin kuvataan muita selviytymiskeinoja.

DEFENSSIEN KÄYTTÖ

Ihmisellä on käytössään psykologisia työkaluja, joiden avulla voi yrittää rajoittaa negatiivisten tunteiden määrää ja voimakkuutta. Edellä kerrottiin kieltämisestä, jota ihminen käyttää kielteisen uutisen kuultuaan. Hän voi kuvata tilannetta sanomalla, ettei voi uskoa, että se on totta. Suojautumiskeinojen avulla ihminen yrittää estää hankalia tunteita kuten esimerkiksi ahdistuneisuutta kasvamasta suuremmaksi kuin hänen kestokykynsä. Suojautumiskeinot ikään kuin vääristävät todellisuuden tulkintaa ihmisen omaksi eduksi. Ihminen puolustautuu mielen pohjalta uhkaavia hankalia tunteita vastaan ja siksi niitä nimitetään myös puolustusmekanismeiksi eli defensseiksi. Jos oma tarina on defenssien värittämä, se sitoo paljon psyykkistä energiaa. Defensseistä luopuminen ja totuuden katsominen silmästä silmään on lopulta vapauttavaa. - Sen saa tehdä turvallisesti rukoillen.

Kun psyykeä uhkaa ahdistuneisuus tai muu negatiivinen tunne, psyyke yrittää käsitellä sitä miedontaakseen tai poistaakseen tunteen. Ihminen käyttää tiedostamattomasti suojautumiskeinoja muodostaakseen tilanteesta tai omasta itsestään itselleen sopivamman kuvan. Suojautumiskeinojen avulla ihminen voi muokata hankalia tunteita tuottavien ilmiöiden merkitystä. Hän muuttaa oman sisäisen tai ympäröivän maailman todellisuuden havaitsemista ja / tai tulkintaa sellaiseksi, että se aiheuttaa hänelle vähemmän hankalia tunteita.

Defenssit ovat vain tilapäisiä apukeinoja. Koska niiden pohjana on valhe, ne saattavat aiheuttaa vääriä ratkaisuja ja ongelmia ihmissuhteisiin. Jos ihminen turvautuu niihin jatkuvasti, se voi olla oire psyykkisistä häiriöistä. Terapioissa puretaan suojamekanismeja ja katsotaan sekä oma itseä että muita totuudellisemmassa valossa. Kuitenkin niitä aina jossain määrin on käytössämme.

Kun tulin uskoon sanoin usein, että Jumala oli minun psykoanalyytikkoni. Kävin menneisyyttäni läpi hänen seurassaan avoimesti suojamekanismeja purkaen. Samalla kasvoi itsehyväksyntä ja toisaalta tietoisuus synnistä, joka oli eri elämänvaiheisiin liittynyt. Ennen kaikkea kasvoi tietoisuus ja ihmettely armosta, joka ne synnit peitti. Enää ei tarvinnut torjua häpeää, syyllisyyttä ja alemmuudentunteita ja kaikkia likaisimpiakin muistoja uskalsi katsoa silmästä silmään. Armahdetun syntisen rooli oli huikea kokemus ja on sitä edelleen.

Sigmund Freud alkoi ensimmäisenä puhua minän defensseistä ja hänen tyttärensä jatkoi isänsä teorian rakentamista. Tällä hetkellä suojautumiskeinot ovat osa yleistä psykologiaa. Opiskeluaikanani joissakin oppikirjoissa uskontoa nimitettiin suojautumiskeinoksi, jonka avulla ihminen kieltäytyy näkemästä todellisuutta. Nykyään se on pudonnut pois suojautumiskeinoluetteloista. Nyt sitä pidetään ennemminkin selviytymiskeinona ja silloin ei oteta kantaa siihen, onko se todellisuutta vääristävää vai ei. Uskontoa ja kristinuskoa käsitellään sen merkityksen kautta, joka sillä ihmiselle on hänen käsitellessään elämän menetyksiä ja kriisejä.

Me käytämme suojautumiskeinoja myös silloin, kun jumalakuva tuntuu uhkaavalta ja ahdistusta herättävältä. Me kiellämme ja poistamme jumalakuvastamme ne ominaisuudet, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä itse tahdomme Jumalan olevan.

DEFENSSIEN MONIMUOTOISUUS

Kieltäminen ja torjunta

Kieltäminen ja torjunta ovat saman ilmiön aste-eroja. Torjutut sisällöt on helpompi palauttaa mieleen, kiellettyjen muuttuminen tietoiseksi vaatii jo enemmän psyykkistä toimintaa. Nämä kaksi ovat perussuojatumiskeinoja ja löydettävissä useimpien muiden taustalta, kun jokin kielletty tai torjuttu ilmiö pyrkii vaikuttamaan muunnetussa muodossa mielessämme. Kieltäminen ja torjunta toimivat eräänlaisena suodattimena tai sumuverhona, jonka vuoksi voimme tulkita maailmaa tai itseämme psyykellemme sopivammalla tavalla, rakentaa tarinaa, joka on miellyttävämpi kuin totuus. Kuitenkin Raamatussa Jumala sanoo: "Totuutta minä haluan salatuimpaan saakka". Uskon, että pyhitys on myös sitä, että ihminen suostuu kohtaamaan ja uskaltaa kohdata itsensä koko raadollisuudessaan ja uskaltaa nähdä Jumalassa ja hänen luomassaan maailmassa myös ne puolet, jotka eivät itseä miellytä.

Kieltäminen on varsinkin pienten lasten suojautumismekanismi. Kun vauva näkee pelottavan ihmisen, hän sulkee silmänsä. Kun me aikuiset kohtaamme omassa mielessämme tai ympäristössämme mielentasapainoamme horjuttavaa, saatamme menetellä samoin. Kieltäydymme havaitsemasta omaa tai toisen alkoholismia, omaa ilkeyttämme tai muita kiusallisia luonteemme heikkouksia tai psyykkisen sairauden tai dementian ensioireita itsessä tai läheisissä. Ihmismieli kuvittelee, että kun ne eivät ole mielessä, niitä ei ole - ja kuitenkin ne ovat.

Kun ihminen puhuu niin sanottua muunnettua totuutta, hän joko valehtelee, jolloin hän tietää valehtelevansa tai hän on turvautunut kieltämiseen, jolloin hän itse luulee puhuvansa totta.

Me voimme kieltää Jumalan ominaisuuksista kaikki oikeudenmukaisen tuomarin ominaisuudet. Kuitenkin tämän puolen kieltäminen estää näkemästä Jumalan rakkauden suuruutta. Ei armollakaan ole merkitystä ellei sitä nähdä ratkaisuna Jumalan vihalle ja tuomiolle. Ihminen voi ratkaista myös helvetin pelon, kieltämällä sen olemassaolon omassa uskonrakennelmassaan.

Torjunta on lievempi suojautumiskeino kuin kieltäminen. Sen avulla ihminen havaitsee tai muistaa valikoivasti omien tarpeidensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Torjuntaan liittyvä aktiivinen unohtaminen saa meidät unohtamaan epämiellyttäviä velvollisuuksia, näkemään orastavan parisuhteen toisen osapuolen täydellisempänä kuin hän onkaan ja myös menneisyyden se saa näyttämään paremmalta kuin se oli. Kun sanotaan, että aika kultaa muistot, on kyse juuri torjunnasta.

Torjunta ja kieltäminen muuttavat sisäistä elämäntarinaamme. Torjunta pudottelee harmaita hetkiä pois ja kieltäminen liian mustia. Osa ihmisistä muistaa traumaattisen tilanteen vuosienkin päästä täysin elävästi, toiset eivät pysty palauttamaan mieleen sellaista ilman terapiaa. Kielletyn muiston muuttuminen eläväksi on edellyttänyt suojamekanismin purkamista ja tervehtymistä. Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että kaikki, mikä terapiassa tulee ensimmäisen kerran mieleen, ei ole tapahtunut todellisuudessa. Virheellisten muistojen ongelma eli valemuistot on tunnettu tosiasia.

Hengellisiä piirejä ympäri maailman on 2000-luvulla vavahduttaneet syytökset insestistä ja pedofiliasta. Ilmiön ympärillä on paljon defensiivistä kieltämistä. Joskus on väitetty, että jos ilmiö tulee mieleen vasta terapiassa, se on valemuisto. Psykologia tuntee kuitenkin todeksi todistettuja tapahtumia, jotka ovat tulleet uhrin tietoisuuteen vasta terapiassa.

Seuraavana on kuvaus kieltämisen defenssistä, jonka avulla nainen pystyi pitämään järkyttävät muistonsa tiedostamattomassa vuosikymmenet. Kun hän kertoi tarinansa, hän ei muistanut, että asiat olivat palautuneet mieleen jo aikaisemmassa vaiheessa jossain määrin. Kun hänen ensimmäinen lapsensa syntyi, muistot jostain pahasta, joka liittyi mieheen, tulivat mieleen epämääräisinä. Siihen aikaan ei puhuttu pedofiliasta ja asia oli liian hankala käsiteltäväksi. Toisaalta äidin rooli täytti elämän ja ajatukset kokonaisvaltaisesti. Hän painoi muiston syvälle kieltämisen defenssin avulla vielä lähes kolmeksi vuosikymmenneksi.

"Tuula" oli jo isoäiti, kun lapsuudenmuistot nousivat kirkkaasti ja yksityiskohtaisesti mieleen. Se tapahtui omassa kodissa tilanteessa, jossa aviomies houkutteli pientä lapsenlasta syliinsä. Ensin hän houkutteli tyttöä lempeästi, sitten kolmannella kerralla käskevästi. Silloin Tuula huomasi parahtavansa: "Lasta ei saa pakottaa koskaan syliin."

"Samalla tiesin mitä samat syliin houkuttelusanat olivat merkinneet itselle joskus".

Tunnevyöry ja muistikuvat hyökyivät mieleen. Hän putosi tunneansaan. Hetkeä aikaisemmin hän oli ollut kodissaan häärännyt iloinen ja rakastava mummi ja nyt hän oli ahdistunut uhri, jota oli pienenä tyttönä rikottu - hänet oli sysätty senhetkisen todellisuuden ulkopuolelle ja hän oli siellä yksin. Seuraava yö oli uneton ja monta seuraavaa. Tilanne pakotti hänet hakemaan monenlaista apua ja hän myös sai sitä.

Tuula oli kasvanut hyvässä perheessä turvallisessa yhteisössä, jossa toteltiin ja kunnioitettiin aikuisia. Hänen isänsä oli ollut rakastava ja kannustava. Usko Jumalaan omaksuttiin itsestään selvyytenä ja kaikki lapset kävivät pyhäkoulua.

Perheessä vieraili säännöllisesti työmatkoillaan isän hyvä ystävä: arvostettu ja suosittu pappi. Hän oli naimisissa, mutta hänen seksuaalisuutensa kohdistui myös lapsiin. Tuula oli ollut varsin viehättävä ja kaunis lapsi vaaleine kiharoineen. Papin tapana oli houkutella häntä syliin tai selkäreppuun ja kosketella tämän genitaalialueita sopimattomasti. Tuula muistaa vieläkin sen kohdan kodista, jossa ensimmäisen kerran hyväksikäyttö tapahtui ja seuraavien kertojen kohdalla miehen suostuttelevan äänensävyn ja lauseen "Tule sedän sylkkyyn". Tuula muistaa myös sen kauhun tunteen, kun hän aikuisten puheista sai selville, että mies oli tulossa heille ja yöpyisi taas vierashuoneessa. Myös sen hän muisti, miten oppi väistelemään tilanteita.

Tuulan muistiin palautui myös tarkasti se, miten hänellä oli tapana miehen lähdön jälkeen mennä viereiseen metsään. Siellä oli tietty kuusi, jonka oksat ulottuivat maahan asti, hän piiloutui kuusen suojaan. Hän repi tukkaansa ja lauloi tuttua pyhäkoululaulun säkeistöä:

Käyköön myöten taikka vastaan

eipä Isä hylkää lastaan.

Tärkein on, se mielees paina,

hälle lapsen onni aina.

Tuula toteaa: "Kiiltokuvakristillisyydessä on se ongelma, että hyväksikäyttö halutaan kieltää. Koko yhteisö turvautuu kieltämisen puolustusmekanismiin. Se ei saa olla totta: se ei ole totta. Ei haluta uskoa, että arvostettu pappi ja sielunhoitaja voisi olla pedofiili. Ahdistavaa on myös ajatus, että Jumala on sallinut uskovan perheen esirukousten keskellä kasvaneelle lapselle tällaisen kohtalon. - Missä oli suojelusenkeli?"

Kyseessä ei ole valemuisto, vaan todella laajan muistisisällön kieltämisen pettäminen. Siitä todistaa tapahtumaketjun jatko: Mies vaihtoi kohdetta, kuten pedofiileillä on tapana. Hän otti hyväksikäytön kohteeksi Tuulan nuoremman veljen, minkä tämä sai tietää vasta veljensä kuoleman jälkeen. Veli oli aikoinaan kertonut siitä vaimolleen. - Tuulan selviytymisprosessista kerrotaan seuraavassa resilienssiksi otsikoidussa luvussa.

________________________________________________________________________________________________

[1]Michael J Mahoney: Philosophy, Psychology, and Suffering, 2005

[2] Työ meni mitä jäi, Kirjapaja, 1994 - skannattuna: https://www.psykotieto.com/Kirjoita tekstisi tähän...