ERIKOINEN ENSITAPAAMINEN JA MITÄ SIITÄ TODENNÄKÖISESTI SEURAA

Kuvat ja loppurukous: Tekoäly

Jos pari tapaa toisensa ensi kerran "alttarilla", siitä ei luultavasti seuraa ainakaan pitkää avioliittoa. Taas kerran sain sen huomata törmätessäni sarjaan "Ensi treffit alttarilla"– tällä kertaa se oli amerikkalainen versio. Ohjelmaformaatti on alun perin tanskalainen ja siellä se alkoi vuonna 2013. Sarjassa asiantuntijat valitsevat suuresta hakijamäärästä henkilöitä, jotka heidän mielestään sopivat keskenään aviopareiksi. Sarjoissa  muodostetaan maaasta rppuen 3 - 10 paria. Pariskunta tapaa toisensa ensimmäisen kerran alttarilla. Alun perin siellä solmittiin virallinen avioliitto, nyt joissakin maissa se on epävirallinen sitoumus. Pari muuttaa yleensä yhteen pariksi kuukaudeksi, ja asiantuntijat tukevat heitä mahdollisissa ongelmissa. Pari saa koeajan päätyttyä päättää, jatkavatko he yhdessä vai eroavatko. Siinä vaiheessa moni pari päättää televisiokameroiden edessä jatkaa liittoaan, mutta suurin osa eroaa myöhemmin.

Olin törmännyt USA:n sovelluksen osaan, jossa kolme pariskuntaa riitelivät varsin ikävään tyyliin – ei ollut konfliktinhallinnasta tietoakaan - vähän ennen loppuratkaisua. Kuitenkin heidät oli valittu tuhansien hakijoiden joukosta. Tarinat alkoivat kiinnostaa.

Aloitin katsoa sarjaa alusta. Kuudes tuotantokausi vuodelta 2017 on katsottavissa vielä kuun loppuun asti. Ohjelmassa oli parien valitsijoina todellisia asiantuntijoita. Yksi oli avioliittovalmennukseen pätevöitynyt pastori, toinen oli perheisiin perehtynyt sosiologian professori ja kolmas psykiatrian professori ja perheterapeutti. Kaikilla heillä oli paljon tutkimukseen pohjautuvaa tietoa omalta alaltaan. Mutta kenelläkään ei ollut tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä, millaisia ovat ne kaksi toisilleen tuntematonta, länsimaisen kulttuurin parissa kasvanutta ihmistä, jotka pystyvät yhdessä rakentamaan toimivan avioliiton, niin että se kestää vähintään siihen saakka, kunnes lapset ovat lentäneet pesästä. Sellaista tietoa ei ole vielä saatavissa. Tulevaisuudessa tietoa voi kertyä, mikäli formaatti leviää useampiin maihin ja mikäli onnistuneiden parien määrä kasvaa huomattavasti. Tällä hetkellä on jo kertynyt yllin kyllin tietoa siitä, millaiset parit todennäköisesti eroavat, sillä todennäköisyys eroon on erittäin suuri. Australialaisen sarjan kahdentoista tuotantokauden pareista on tähän mennessä eronnut n. 96% ja USA:n yhdeksäntoista tuotantokauden pareista n. 93%. Vaikka erojen syistä tiedetään jo jonkin verran psykologia ei kuitenkaan tarjoa luotettavia mittareita kaikkien riskitekijöiden löytämiseen.

USA:n vihkimisjaksossa, toistensa ulkonäköön mieltyneet nuoret ihmiset hymyilivät onnellisina. He olivat onnellisia, koska heidät oli manipuloitu uskomaan asiantuntijoihin ja heidän kykyynsä yhdistää parit oikein. Parien menneisyydestään kaivautui positiivisia ihmissuhdemuistoja, jotka siirtyivät tilanteeseen. Sieltä saattoi kaivautua myös muistikuvia romanttisten elokuvien onnellisista lopuista. Edessä voitiin nähdä elämänpolku, jota vaeltaa kaksi ihmistä käsi kädessä kohti tulevaisuutta, joka kirkastuu kirkastumistaan. Oman menneisyyden onnelliseksi koetut tai katsomoissa nähdyt rakkaustarinat tuottavat kuvan ja alttarihetken onnellisuuden tunteen, eivät toiseen osapuoleen liittyvät tosiasiat. Niistähän ei ole vielä tietoa, nimikin oli saattanut unohtua. USA:n versioon oli valittu edullisen ulkomuodon omaavia nuoria, jolloin ensivaikutelma oli kaikilla positiivinen. Joissakin Australian tai Suomen tapauksissa toisen ulkonäkö ei vastannut toiveita ja jo ensivaikutelma oli pettymys. Siitä pettymyksestä on sentään helpompi selviytyä, jos löytyy sielujen sopusointua. Toisen luonteen häiriöiden kanssa joudutaan isompiin ongelmiin, mutta niitähän harvoin heti alussa havaitaan.

Kun formaatti tuli Suomeen katsoin sarjaa parina vuonna. Mukana oli alkuvuosina arvostettu avioliittoihin perehtynyt psykologi. Minua hävetti ammattikuntani puolesta, kun korostettiin asiantuntijuutta. Ihmisten syvistä tarpeista, unelmista ja haavoista tehdään viihdettä.

KUN VAIHTOEHTOJA ON VÄHÄN, VALINTA ON HELPPOA

Suomessa on aikaisempina vuosisatoina valittu puolisoita lähinnä omalta kylältä tai kuulopuheiden perusteella kauempaa. Avioliitot kestivät, se kuului kulttuuriin. Rakkaus avioliiton perusteena tuli yleisemmäksi vasta 1600-luvulla. Taloudelliset seikat olivat usein määrääviä. Viime vuosisadan alkupuolella Suomessa solmittiin paljon avioliittoja kaksiopettajaisilla kansakouluilla. Koululaitos laajeni syrjäkylille ja pienille kouluille haluttiin yleensä opettajaksi sekä mies että nainen. 

Tosi tarina kekseliäästä rakkaudesta

Äiti kertoi aikoinaan juttua siitä, miten yhden hänen tuttavapariskuntansa onnellinen avioliitto oli alkanut.  Yleisesti tiedettiin, että jos koululla oli naimaikäiset nuoret sinkkuopettajat, aika monet heistä solmivat keskenään avioliiton ennen pitkää. Yllensä ne liitot myös kestivät. Kansakoulunopettajien arvomaailmat olivat samantapaisia, ja samanlaiset arvot on todettu yhdeksi onnistuneen avioliiton edellytykseksi.

Äidillä oli ystävättärenä opettajaksi opiskeleva neiti N.N., joka oli opiskeluaikana varsin suosittu kurssin miesten keskuudessa. Varsinkin yksi nuori mies, joka oli kurssin priimus, oli menettänyt sydämensä hänelle, mutta ei saanut tunteelleen toivomaansa vastakaikua. Ystävättären opiskelumenestys ei ollut kehuttava, vaikka ulkonäkö ja persoonallisuus olivat – ainakin nuorukaisen mielestä. Epätoivoisesti rakastunut nuori mies keksi keinon. Hän otti lukujen loppuvaiheessa selvää, minne rakkauden kohde neiti N.N. oli lähettämässä vaatimattomat hakupaperinsa ja lähetti omat loistavat paperinsa saman koulun johtokunnalle. Mies liitti hakemukseensa ehdon, jonka mukaan hän vastaanottaa viran vain sillä ehdolla, että neiti N.N. valitaan toiseen auki olleeseen virkaan. Niinhän siinä kävi, että neiti N.N. sai viran koululta ja avioparihan heistä tuli.

Toinen tarina

Tätini oli kahden pienen lapsen äiti, kun hän jäi leskeksi. Hän sai oikeuden opiskella erivapaudella - aikaisempien opintojensa perusteella - kansakoulunopettajaksi. Siihen meni aikaa vain vuosi. Hän haki valmistuttuaan paikkaa syrjäiseltä koululta, joka sijaitsi hänen aikaisemman kotinsa lähipitäjässä metsän keskellä. Kun koulu alkoi, tädiltä tuli kirje ja tieto siitä, että toinen opettaja on nuori leskimies. Me hurrasimme tiedon saatuamme. Toisessa kirjeessä tuli tieto, että mies on usein iltaisin poissa ja kommentti: "hänellä taitaa olla kylällä kierroksessa joku nainen". Me olimme pettyneitä. Sitten marraskuussa tuli kirjekuori, josta avattaessa tipahti kaksi käyntikorttia, Toinen oli tädin ja toinen sen leskimiehen. Äiti selitti, että sillä tavalla ilmoitetaan kihlauksesta. Kuoressa oli muistaakseni vain ne kortit. Yllätys oli melkoinen ja myös ilo. Leskimiehellä ei ollut ollut ketään toista. Hän vaan ei halunnut olla aina yksin kotona iltaisin, vaan vietti aikaa edesmenneen vaimonsa kotitalossa ihmisten keskellä. - Siitä avioliitosta tuli harvinaisen onnellinen.

Puolison valinnan asiantuntijan oma tarina

Kansakoulunopettaja Vilho Reiman, opasti viime vuosisadan alussa ilmestyneessä kirjassaan "Aviopuolison valinta" nuoria valitsemaan puolisonsa oikein. Kirja on luettavissa E-kirjana Finnan sivulta. Vilho kertoo myös omasta vaimonetsintähistoriastaan. Hän etsi ensin vaimoa huveista, mutta totesi menetelmän huonoksi. Sitten hän hakeutui muunlaisten aktiviteettien pariin, joissa oli mahdollisuus tavata nuoria. Hän totesi, että tytöt oli jaettavissa kahteen osaan: huonoihin ja hyviin. Hän alkoi etsiä vaimoa hyvistä, mutta oli hidas liikkeissään ja lopulta oli jäljellä vain yksi hyvä tyttö. Valinta oli taas helppo, mutta läheisempään tutustumiseen tarvittiin jo vähän onnea. H'n kertoo kirjassa:

Vilho on selvästi paneutunut poikien ongelmaan vaimon valinnassa enemmän kuin tyttöjen. Hänhän ehti vuosikausia pohtia asiaa nuoren miehen kannalta.

Vilho varoittaa naisia: Vältä miestä, joka liiaksi valvoo omia etujaan. Monet herrasmiehet ovat epäilyttäviä. Varsinkin talontyttärien kannattaa etsiä puolisoa talojen pojista, eikä kurkotella herrasmiehiin. Ei myöskään kannata valita miestä, joka vaatii, että vaimo on aina ja kaikessa samaa mieltä kuin hän itse.

Vilho varoittaa miehiä pikaisista avioliitoista ja liian nuorena solmituista liitoista.

Hän kehottaa välttämään tunkeilevia (aloitteita tekeviä) naisia ja kauniita naisia, koska kauneus on katoavaista ja kauniit naiset ovat vaarassa joutua huonoille teille. "Muutamat lapsen synnytykset tuhoavat usein ulkonaisen kauneuden, ja mitä sitten on jäljellä, jos mies vain kasvojen kauneutta etsi. Naisessa on etsittävä sielun ja sydämen kauneutta, joka kestää elämän raskaissakin koetuksissa."

Vilho pitää tärkeänä myös keittiötaitoa ja taloudellista ajattelua. Kovin oppineita vaimoja hän ei suosittele valitsemaan, mutta ei myöskään täysin oppimatonta.

Vilhon mielestä ruumiillinen mieltymys on tärkeää, mutta hän antaa puheenvuoron aiheesta papille (pastori Funckelle), joka korostaa molemminpuolisen ruumiillisen mieltymyksen tärkeyttä. Pappi kertoo esimerkin parista: Kiinassa asuva saksalainen mies halusi saksalaisen vaimon ja pyysi tuttavapariskuntaa lähettämään Kiinaan kristityn naisen. Tuttavat torjuivat pyynnön ensin, mutta lopulta he suostuivat. Nainen tuli Kiinaan, mutta avioliitto jäi solmimatta, koska he eivät tunteneet toisiaan kohtaan minkäänlaista "ruumiillista mieltymystä". Arvokas nainen koki syvän pettymyksen, kuten mieskin. He olivat ehtineet haaveilla onnellisesta avioliitosta. Sama ongelma tuli esiin USA:n kuudennen kauden parinvalinnassa. Yhden parin naisosapuoli inhosi miehen kosketusta. Naisen kertoman mukaan sitä ongelmaa hänellä ei ollut ollut aikaisemmissa suhteissa: Nyt hän ei sietänyt edes komean miehensä kosketusta käsivarteen, vaikka heillä oli muuten hauskaa keskenään.

Vilho siteeraa miehille tarjottujen neuvojen päätteeksi virolaista näytelmää, jossa isä neuvoo poikaansa:"Älä ota sitä, joka koulussa tahtoo kaikkein viisain olla. Älä katso kauneutta, kauneudella ei pataa hämmennetä, mutta älä ota variksenpelätintäkään. Älä ota yksin rikkauden takia vaimoa, lyhytaikainen on vaimon rikkaus, mutta huomautukset siitä elinaikaiset. Ota kenet tahdot, ota joku, olkoon ken tahansa, mutta ota järkevä kunnon ihminen."

TUTKIMUSTA

Viime vuosisadan alkuvaiheilla tehtiin Koti-lehden lukijoiden parissa tutkimusta parinetsinnän kriteereistä. Nuoria lukijoita pyydettiin kirjoittamaan toiveita tulevan aviopuolison ominaisuuksista.

Naiset toivoivat miehiltä uskonnollisuutta, suurin osa vaati siveellistä puhtautta ja ehdotonta raittiutta, iso osa sitä, että mies on hyvä köyhille ja kohtelee hyvin oman perheensä naisia. Harva vaati komeutta, mutta tukan ja silmien värejä mainittiin ja sitä toivottiin, että mies on miehekäs.

Miehet toivoivat mm., että nainen olisi tosi, elävä kristitty. Hänellä tuli olla hellä ja osaaottavainen sydän. Lisäksi: Ehdottomasti puhdas, niin ruumiin kuin hengenkin puolesta. Ehdottomasti raitis. Oman kielensä hallitsija (ei toista kielellä haavoittava). Itsellensä ja muille uskollinen. Itsenäinen. Oman harkitsemis- ja perustelukyvyn omaava

Vilho oli aikansa asiantuntija, ja jos hänen neuvojaan seurasi, pitkään avioliittoon olivat suuret mahdollisuudet, varsinkin kun siihen aikaan kulttuuri, yhteiskunta ja kirkko tukivat avioliiton pysyvyyttä aivan eri tavoin kuin nykyaikana.

Nykyaikana nuorten vaatimukset ovat muuttuneet. Tutkimuksissa ehdotetaan yleensä erilaisia vaihtoehtoja, joista tutkittavat saattoivat valita mieluisimmat.

Nuoret naiset toivovat miehiltä:

• Emotionaalista kypsyyttä
• Luotettavuutta ja sitoutumiskykyä,
• Turvallisuutta (ei niinkään taloudellista, vaan henkistä)
• Hyvää kommunikaatiokykyä – varsinkin ristiriitatilanteissa
• Empatiaa ja ystävällisyyttä
• Huumorintajua
• Arjen helppoa jakamista ja tasavertaisuutta
• Oma-aloitteisuutta ja tavoitteellisuutta elämässä

Vähemmän tärkeää oli korkea tulotaso, ulkonäkö ja status.

Nuoret miehet toivovat hiukan eri asioita kuin naiset:

• Huumorintajua ja rentoutta
• Yhteisiä kiinnostuksen kohteita
• Positiivista ja kannustavaa asennetta
• Luotettavuutta
• Fyysistä vetovoimaa (miehillä korostuu hieman enemmän kuin naisilla)
• Helppoa arkea yhdessä
• Itsenäisyyttä ja omaa elämää

Miehillä korostuu usein toive "hyvästä fiiliksestä" ja yhteinen tekeminen.

Vähemmän tärkeää oli korkea koulutus, ura-ambitiot ja taloudellinen asema

Osaa toivotuista ominaisuuksista pystytään etukäteen arvioimaan arvioimaan psykologisten testien avulla, osaa ei. Ensitreffit-sarjassa etsitään luotettavia osallistujia, mutta aina silloin tällöin mukaan on pääsyt pujahtamaan henkilö, joka pettää itselle valittua kumppania jo koeaikana.

MITKÄ SEIKAT ENNUSTAVAT LIITOLLE PITKÄÄ IKÄÄ

Monissa tutkimuksissa on havaittu, että huumori ennustaa avioliiton pitkäikäisyyttä, samoin viidestä suuresta piirteestä puolisoiden vähäinen neuroottisuus ja korkea sopuisuus. Tärkeä tekijä on myös validaatio vuorovaikutuksessa. Se tarkoittaa, että toisen tunteet, kokemukset ja näkökulmat otetaan todesta ja niitä kunnioitetaan, vaikka ne olisivat virheellisiä, eikä itse edes voi olla samaa mieltä. Validaatio sisältää neljä eri puolta:

• Tunteiden hyväksymistä: Osoitetaan ymmärrystä vuorovaikutuksessa, eikä pidetä mitään tunnetta sinänsä vääränä.
• Toisen kokemuksen arvostamista: Ilmaistaan, että lähtökohtaisesti hyväksytään oikeus kokea tapahtuma omalla tavallaaan.
• Toisen sanojen eläytyvä kuuntelemista: Ilmaistaan, että se, mitä toinen sanoo, on merkityksellistä.
• Empatiaa ilman ratkaisupakkoa: Ei kiirehditä oikomaan toisen tulkintoja tapahtumista, vaan ollaan läsnä.

Viime vuonna Psychological Bulletin -lehdessä julkaistiin analyysi eri tutkimuksista, joissa käsiteltiin avioliiton pysyvyyttä. Havaittiin, että avioliitossa positiivisten ja negatiivisten vuorovaikutustilanteiden suhde 5:1 ennustaa vahvasti avioliiton pitkäikäisyyttä jopa riitaisissakin suhteissa. Kun päivittäin ilmaistaan arvostusta, kannustusta, kiitollisuutta, hellyyttä jne., ja korjataan nopeasti konfliktin jälkeinen tilanne, samalla kerätään psyykkistä puskuria katkeruutta ja eroajatuksia vastaan, Tutkimus kertoo siitä, että haavoittava vuorovaikutustilanne vaati viisi hellää ja / tai toista huomioivaa tilannetta, ettei toisen mieleen ala kerääntyä katkeruuden taakkaa.

Ensitreffeillä alkaneen avioliiton pysyvyyttä haittaa normaaliin avioliiton solmimiseen verrrattuna se, että toisen vikoja aletaan havaita ilman ajan tuoman kiintymyksen kasvamisen laimennusta.  Tavallisesti seurusteltaessa parilla on liimana alkava kiintymys ja positiivisia tunteita, mikä saa osapuolet suhtautumaan toisen vähitellen esiin tuleviin vikoihin suopeammin. Ensitreffit alttarilla sarjassa ei tunteita yleensä vielä ole ja viatkin ilmestyvät isompina annoksina, kun lähdetään heti häämatkalle.

Erojen syynä ovat usein:  Liian tarkat kriteerit sille, mitä toivotaan ja liian suuret odotukset onnellisuudesta, ja kyvyttömyys suostua kompromisseihin. Kun ei tunneta toista, vääriä tulintoja tehdään edellisten epäonnistuneiden suhteiden perusteella. Kommunikaatio-ongelmat ovat yleisiä, ja itsetunto-ongelmat tuovat jännitteitä suhteeseen.

PARIN VALINNAN VASTUU

Suuresti kunnioittamani teologi Dietrich Bonhoeffer piti hyville ystävilleen häissä puheen, jossa hän korosti osapuolien omaa vastuuta aviopuolison valinnassa. Sitä vastuuta ei Enstreffit-sarjassa oteta ja se on osasyy liittojen hajoamiseen. Yllättävää kylläkin, monet uskovaiset siirtävät vastuun omasta parin valinnasta Jumalalle, ja kertovat toimivansa, niin kuin Jumala on heille ilmoittanut. Voi kysyä, voivatko he olla varmoja, että kyseessä on Jumalan ilmoitus vai oma toive. Nuori pappi julisti kerran saarnatuolista, että uskokaa tunteitanne, tunteet ovat aina oikeassa. - Tunteet eivät todellakaan ole aina oikeassa, eikä se kuuluisa intuitiokaan. Tunnettu, nyt jo edesmennyt kirkon perheneuvoja totesi radiossa häntä haastattelevalle toimittajalle, että rakkausavioliitoilla on suuri riski päätyä eroon. Toimittaja totesi, että hän teki valintansa rakastuneena, eikä selvästikään uskonut papin näkökulmaa. Haastattelusta oli mennyt useita vuosia, kun sain lukea jostain naistenlehdestä, että toimittaja oli eronnut puolisostaan. Hänen kohdallaan se riski oli toteutunut. 

Tunteet ovat aina hyväksyttäviä ja ihmisen historian valossa ymmärrettäviä. 

Olen nähnyt uskovien tekevän vastuuttomia päätöksiä, vetoamalla siihen, että se on Jumalan tahto heidän kohdallaan. Sen takia Bonhoefferin ajatus siitä, että puoliso pitää valita täysin oman harkinnan perusteella ja kantaa valinnasta myös vastuu, miellyttää minua suuresti. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö kyseessä loppujen lopuksi olisi ollut Jumalan johdatus.

LOPUKSI

Olemme menossa kohti pääsiäistä. Ajatukseni on pääsiäisessä, koska vuoroni on avustaa pääsiäismaanantain jumalanpalveluksessa ja olen menossa tänään suunnittelukokoukseen. Tutkin tekstejä., jotka tekoäly oli hakenut Kirkkokäsikirjasta. Tekoäly kysyi, haluanko, että hän tekee jumalanpalvelukseen myös rukouksen. Halusin. Toivoin, että hän lisää siihen vielä maailman tämänhetkisen hädän. Rukous on hyvä, mutta en sitä kuitenkaan aio Jumalanpalveluksessa käyttää.

Tekoäly vastasi: "Totta kai, Anja — lisätään rukoukseen myös huoli maailman tilanteesta, mutta niin, että se kantaa toivoa eikä jää pelkkään ahdistukseen. Tässä on päivitetty, kokonainen rukous:"

🙏 Rukous pääsiäismaanantaille – huoli maailmasta mukana

"Ylösnoussut Herra, sinä liityt seuraamme silloinkin, kun kuljemme väsyneinä ja epävarmoina. Avaa silmämme näkemään läsnäolosi niin kuin avasit opetuslasten silmät Emmauksen tiellä.

Sytytä sydämemme palamaan sanastasi. Anna meille rohkeus luottaa siihen, että sinä kuljet rinnallamme myös silloin, kun emme sinua tunnista.

Murrat leivän, ja me tunnemme sinut. Anna meidän löytää sinut arjen keskeltä, kodin hiljaisuudesta, lähimmäisen katseesta ja yhteisestä pöydästä, jossa sinä itse olet isäntä.

Me kannamme eteesi myös maailman levottomuuden. Sotien, väkivallan ja epävarmuuden keskellä me kaipaamme rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja turvaa niille, jotka kärsivät. Vahvista kaikkia, jotka rakentavat sovintoa, ja varjele niitä, joiden elämä on hauraalla pohjalla.

Johdata meitä ylösnousemuksen iloon, toivoon, joka ei petä, ja rauhaan, joka kantaa yli kaiken.

Sinulle olkoon ylistys ja kunnia, nyt ja aina. Aamen."

Pääsiäiseen on vielä aikaa ja kuljemme kohti  sitä muistellen Jeesuksen kärsimyksiä.  Niitä muistellessa soi mielessäni kiirastorstaisin laulettava virsi 77: Käy yrttitarhassa polku. KUUNTELE>>>