RESILIENSSI JA TYÖTTÖMYYS

22.10.2026

JOHDANTO

Syyslomalla minulla oli aikaa järjestellä kotisivuni tekstejä ja löysin artikkelin Työttömyys elämänvaiheena. Se sisältää tärkeätä asiaa ja on ajankohtainen myös tänä YT-neuvottelujen aikana.  (KATSO>>>) Olen lisännyt tähän blogitekstiini työttömyysartikkelinsta tekstiä, mutta linkin päässä olevaan artikkeliin olen skannannut kirjastani "Työ meni, mitä jäi - vaihtoehtoja elämänhallintaan?" työttömien yai työttömyyttä pelkäävien haastatteluja, ja kerron sitten, miten heille lopulta kävi. 90-luvun lama koetteli ihmisten resilienssiä ja silloin oli paljon niitä, jotka eivät selviytyneet. 

Luennoin eilen soroptimistiklubimme järjestämässä tilaisuudessa Kaupungintalon valtuustosalissa  resilienssistä. Aloitan blogini käsittelemällä tuota tärkeää aihetta. 


MITÄ TARKOITTAA RESILIENSSI?

1900-luvun lopulla alettiin puhua elämän hallinnasta, kunnes tuo käännös coping-sanasta todettiin ongelmalliseksi. Kukaanhan ei pysty hallitsemaan elämää. Sitten alettiin puhua selviytymisestä. Resilienssi sisältää sekä selviytymisen että sopeutumisen, kuten seuraavasta Amerikan psykologisen järjestön määrittelystä ilmenee:

RESILIENSSI TARKOITTAA HENKISTÄ TOIPUMISTA, MIELEN JOUSTAVUUTTA, PROSESSIA, JOSSA SELVIYDYTÄÄN, JA SAATETAAN KASVAA HENKISESTI ELÄMÄSSÄ ETEEN TULLEISSA VASTOINKÄYMISISSÄ:
1. JOITA OVAT TRAUMAT, TRAGEDIAT, UHAT TAI MENETYKSET (ESIM. TOIPUMISTA MENETYKSISTÄ SURUTYÖN HAASTEISSA)

TAI
2. SE TARKOITTAA SOPEUTUMISTA HUOMATTAVIIN PITKÄAIKAISIIN STRESSITEKIJÖIHIN: PERHE- JA/TAI IHMISSUHDEONGELMIIN, VAKAVIIN TERVEYSONGELMIIN, TYÖPAIKAN STRESSITEKIJÖIHIN TAI TALOUDELLISIIN ONGELMIIN.

Resilienssi sisältää rakentavia ajatuksia ja toimia, joita jokainen voi käyttää ja kehittää. Hyvä selviytymiskeino on sellainen, joka vähentää pahanolontunnetta ja toimii samalla ongelmanratkaisun suuntaisesti. Resilientti henkilö voi käyttää useampia eri selviytymiskeinoja ja vaihtaa toimimattoman toimivaan.

RESILIENSSIÄ EDISTÄÄ 

AJATTELU: Tiedon hankinta, psykologiset harjoitukset, (tunteiden säätely ajatuksia muuttamalla), omahoito (self help) -kirjallisuus, vertaistukikirjallisuus, merkityksellisten tavoitteiden asettaminen.

LUONTOKOKEMUKSET

NEGATIIVISTEN TUNTEIDEN KOHTUULLINEN PURKAMINEN: itku, raivo, ja niiden keston säätely esimerkiksi komentamalla itsensä lopettamaan kohtuullisen ajan kuluttua tai siirtymällä ajattelemaan elämän hyviä puolia ja olemaan kiitollinen niistä, tai tekemään jotain itselle mieluisaa.

SOSIAALISEN TUEN HAKEMINEN on todettu useissa tutkimuksissa kaikkein toimivammaksi selviytymiskeinoksi. Tukena voi olla joku läheinen, tai ammattiauttaja. Vertaistuki eli samanatapaisia vaikeuksia kokeneen tuki on havaittu toimivaksi selviytymiskeinoksi.

LUOVAT TOIMINNAT: Taiteen tuottaminen tai siitä nauttiminen

MERKITYKSEN HAKEMINEN: haetaan vastauksia miksi-kysymyksiin uskonnoista ja ideologioista.

FYYSISET TOIMINNOT: liikunta, rentoutuminen, nukkuminen, syöminen (kohtuullinen herkuttelu), 

Ihminen voi vaikeuksia kohdatessa hakea pahanolontunteeseen helpotusta vääristä keinoista kuten erilaisista addiktioista, joista yleisin lienee alkoholin ongelmakäyttö. Resilienttiä ei myöskään ole itsetuhoiset ajatukset ja teot, muiden haavoittaminen, materian tuhoaminen ja kostaminen.

SUOMALAINEN TUTKIMUS

Kun professori Juho Saari (Yksinäisten Suomi, Gaudeamus 2016) tutki yksinäisyydentunnetta, vastaajilta kysyttiin: "Mitkä asiat ovat auttaneet sinua merkittävästi yksinäisyyden lievittämisessä viimeisen kahden vuoden aikana?" Tutkimuksessa oli lueteltu 24 erilaista ihmisten käyttämää selviytymiskeinoa, joista vastaajat saattoivat valita useampia. Vaikka tutkittiin yksinäisyyttä, samoja selviytymiskeinoja käytetään myös muunlaisissa ongelmatilanteissa.

Alkoholin käyttö 20%, Huumausaineiden käyttö 4%, Lääkkeiden käyttö 3%, TV:n katselu 35%, Internet 52%, Tietokonepelit 15%,Itsetyydytys tai seksi muiden kanssa, 23%, Pornon katselu 13%, Syöminen 25%, Työntekoon uppoutuminen 28%, Lemmikin tai muun eläimen hoitaminen 24%, Luonnossa oleminen 28%, Tanssi, lenkkeily, kuntoliikunta 34%, Terapia, ajatuksien tai tunteiden prosessointi, 17%, Rukoileminen, meditoiminen tai hengellinen toiminta 10%, Kirjallisuus, kirjoittaminen tai mielikuvitusmaailma 30%, Musiikin kuuntelu, musisointi tai laulaminen 35%, Taiteet, muu itseilmaisu 13%, Sosiaalinen harrastus 13%, Perheen kanssa vietetty aika 41%, Ystävien kanssa vietetty aika 50%, Työtoverien kanssa vietetty aika 19%, Yhteys samassa elämäntilanteessa oleviin 12%, Muiden ihmisten auttaminen 14%.


TYÖTTÖMYYS 

Jäin työttömäksi vuonna 1993, kun lama oli iskenyt Forssan kaupunkiin keskimääräistä ankarammin. Jouduin seitsemänkymmenen muun kanssa irtisanotuksi kaupungilta. Kirjoitin silloin selviytymisoppaan työttömille jatko-opintojeni ohessa. Kun kirja "Työ meni, mitä jäi" ilmestyi kauppoihin, aloitin samana päivänä työt kouluttajana Työväen Sivistysliitossa.

90-luvun alussa ilmestyi joitakin irtisanottujen kirjoittamia kirjoja. Niitä luettuani päätin pitää kaksi ohjenuoraa mielessäni: En kosta kirjallani kenellekään, enkä hae sillä töitä. En ole ainakaan kuullut, että kukaan Forssassa olisi pahoittanut mielensä ja uutta työpaikkaa en ilmestymisvaiheessa enää tarvinnut. Kirjaa kirjoittaessani tein samalla surutyötä. Se olisi voinut jäädä tekemättä kaiken innostavan tutkimisen ja kirjoittamisen täyttäessä päiväni. 


Hain aktiivisesti töitä, mutta yli 50-vuotias nainen ei suinkaan ollut työnantajien näkökulmasta toivetyöntekijä. Nuoremmat veivät työpaikat. Elelin aikuisopintotuella.

Olin tehnyt aikaisemmin hyvää yhteistyötä TSL:n kanssa, kun he kustansivat kirjani "Perhepäivähoidon ihmissuhteet" ja kolme muuta kirjaa. Kun Euroopan Unionin Sosiaalirahaston tukemat työllisyyskurssit (urasuunnittelukurssit) alkoivat Suomessa, he tarjosivat minulle kouluttajan paikkaa. Se oli matkatyötä. Näkökulmani suomalaiseen työttömyyteen avartui entisestään. Toimin kouluttajana ympäri Suomea: Helsingistä ja Turusta Ouluun ja Raumalta ja Porista Imatralle ja Lappeenrantaan ja Sisä-Suomessa useissa kaupungeissa. Pidin työstäni kovasti ja tiimistämme, mutta kouluttajia alettiin vähentää ja kahta vuotta myöhemmin minut houkuteltiin Forssaan Terveydenhuolto-oppilaitokseen opettajaksi. Olin ollut siellä aikaisemmin varsinaisen työni ohessa sivutoimisena luento-opettajana ja tuntioptaajana.

Matkatyö oli onnenpotku, siinä mielessä, että sen alussa minulla oli väitöskirjatutkimuksen aineistonkeruuvaihe. Iltaisin ajelin tekemään haastatteluja ja testejä lähiseuduilla. Koska tutkimukseen kuului 20-vuotiaiden sijaiskodeissa kasvaneiden tyttöjen haastattelut ja umpimähkäisen valinnan perusteella muodostetun vertaisryhmän tyttöjen haastattelut, vierailin yli 130 nuoren kotona. Sain näkökulman siihen, miten lama oli koskettanut nuoria tyttöjä. Olin hämmästynyt siitä, että he olivat optimistisia ja unelmoivat hyvästä tulevaisuudesta. Päivisin tapasin keski-ikäisiä, usein toivonsa menettäneitä, katkeria, laman kourissa tuskailevia kurssilaisia. Tyttöjen tapaaminen työpäivän jälkeen oli suorastaan terapeuttista, vaikka monet heistä olivatkin työttömiä.

Työttömäksi jääminen ja eläköityminen sisältävät samantapaisia haasteita ja vaativat sopeutumiskykyä. Olin lopettanut myös kirjoittamisen, koska tuttu professori oli varoitellut tekemästä sitä virhettä, että kirjoittaa eläkkeellä ollessaan. Hänen alallaan tutkimus meni huimasti eteenpäin ja eläkeläiset putosivat helposti kärryiltä. Tajusin vasta myöhemmin, että professori oli väärässä. Taaskin Työväen sivistysliitto tuli avuksi: Minua pyydettiin kirjoittamaan luottamushenkilöille suunnattu selviytymiskirja vuoden 2008 laman aiheuttaman stressin käsittelyyn (Luottamushenkilö tukipylväänä 2010 TSL-JHL). Sen jälkeen olen vielä julkaissut kolme muuta tietokirjaa. Psykologiassa tutkimus etenee hitaammin. Olen osallistunut yhä koulutuksiin ja pykologipäiville ja seurannut alan kirjallisuutta.

USKONTO JA RESILIENSSI

Moni ihminen on tullut uskoon hakiessaan apua Jumalalta vastoinkäymisissä. Apua voidaan myös hakea vääristä paikoista. Itsekin kävin Aino Kassisen luona ja etsin apua New Agesta. Kun sain potkut, olin jo uskossa. Etsin turvaa Jumalalta ja löysin sitä Raamatusta. Irtisanomispäivänä minulle tuli vahva tunne siitä, että Jumala johtaa elämääni. Illalla minulle soitti sekä sisareni, että veljeni muissa asioissa. Kerroin heille irtisanomisestani ja käskin heidän seurata, miten Jumala järjestää hyvin minun elämäni. Niin todella minulle kävi. Joskus ihan hirvittää ajatus, että en olisi saanut potkuja. Kyllä sitten työttömyysaikana monenlaiset negatiiviset tunteet valtasivat ajoittain mieleni. Kirjani lopussa kuvaan prosessiani: "Olen kirjoittamiseni aikana tehnyt samalla surutyötä, itkenyt, nauranut, kironnut ja rukoillut, vihannut ja antanut anteeksi ja uudelleen vihannut. Surutyön vaiheen mukaisesti olen välillä lisännyt, välillä poistanut tekstiä"

Jeesuksen sanat Vuorisaarnassa Matteuksen kirjan kuudennessa luvussa lohduttivat:"

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa varastoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon suurempiarvoiset kuin ne? Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, sillä huomispäivä pitää huolen itsestään."

Noiden sanojen innoittamana otin tavakseni muistuttaa itselleni: "Tänään on jääkaapissa ruokaa." 

Korvissani soi silloin positiivisena korvamatona hengellisen  laulun kertosäe: 

"Eteen päin en nähdä saata, mutta silti pelkää en.

Herra, jolle käden annoin, tuntee myös mun huomisen"  

https://www.youtube.com/watch?v=Rqu7ZZSl2_k

KUUNTELE>>>



Share