28.9.2024

MISTÄ ON PIENET (JA ISOTKIN) TYTÖT TEHTY?

MIKÄ ON RUSKEIDEN SILMIESI HISTORIA?

MITEN ON DNALOTOSSA VALIKOITUNUT GEENEJÄ SUKUPOLVIEN MYÖTÄ

Haploryhmä on H27a

SEKALAISTA SUKUHISTORIAA

 KUVA ON OTETTU LOPPIAISENA 1964

KUVA ON OTETTU VUONNA 1964

SILMÄSI OLIVAT PUOLIVUOTIAANA TUMMANHARMAAT JA NIISSÄ OLI JO RUSKEITA PILKKUJA, JOTKA ENNUSTIVAT MUUTOSTA RUSKEASILMÄISEKSI

Pauli kustansi valokuvauksen Helsingin parhaimmalle lapsikuvaajalle. Asuimme ensimmäisessä kerroksessa ja odottelin kanssasi avoimen ikkunan ääressä lähtöä. Pihalla oli äiti pikkutytön kanssa. Tyttö sanoi jotain tummista silmistäsi ja äiti totesi: "Vauvalla on nätit siniset silmät". Todellisuudessa silloin silmät olivat vielä tummanharmaat. Mistä geeneistä tuli alunperin ruskeus?

SISÄLLYS

ISOMUMMOSI MUSTAT SILMÄT. 

SUKUPUITA. 

HÄRMÄN SUKUTALON VAIHEITA

LIISIN KOULUTETTUJA SERKKUJA

HARON TALO

YHTEINEN SUKUPUU – GENI

TIETOA TEITIN SUVUSTA

ISOMUMMOSI MUSTAT SILMÄT

Tyrvään Kallialan naapurikylässä Lousajassa syntyi 30.4.1858 Härmän taloon 41-vuotiaalle emäntä Maria Kristiinalle kahdeksantena ja nuorimpana lapsena tyttö, jolla oli pikimustat silmät. Lapsi sai nimekseen Hilma Matilda. Maria Kristiinan puoliso oli Suodenniemen Kuorsumaalta kotoisin ollut, emäntää kaksi vuotta nuorempi torpanpoika Juha Matinpoika Vähä-Lähteenmäki, joka oli tullut vävynä taloon. Hän oli luopunut omasta sukunimestään ja ottanut sukunimekseen talon nimen: Härmä. Tapa oli varsin yleinen Länsi-Suomessa. Yleensä siihen aikaan avioiduttiin oman kylän poikien kanssa, mutta Kristiina ja Juha olivat eri pitäjistä ja välimatkaa oli yli 30 kilometriä.

Tarina ei kerro, mikä oli mustien silmien alkuperä. Kummalta vanhemmalta ne olivat periytyneet. Vähitellen Hilma Matildan silmät muuttuivat tummanruskeiksi. Sukututkijana kiinnostuin Hilman esipolvista. Selviääkö sieltä mustien silmien arvoitus. Paulin sisarussarjassa muilla oli ruskeat silmät paitsi nuorimmalla Raijalla. Olin tavannut Paulin serkkuja. Liisin sisarusten lapsista muistan viiden sisaren lapset. Heistä Salorannan Kyllikki oli poikkeuksellisen tumma. Vilvalan Annan toisella pojalla oli tummanruskeat silmät ja sinisenmusta tukka, Juuselan neljä lasta eivät olleet erikoisen tummia: Neljästä vain Pirkko oli tumma, ja suvun kaunotar Kaarina - entinen miss Tyrvää - oli melko vaalea, Ylisen Heikki oli tumma ja Härkösen Veikko ristiverinen.

Kuvassa on 103-vuotias Salorannan Kyllikki. Eivät hänen silmänsä ole haalistuneet yli satavuotiaanakaan. Hän kuoli vuonna 2021, jolloin täytti 105 vuotta. Kyllikki ei ollut ollut naimisissa ja teki uransa Teboililla toimistotöissä. Hän asui Tampereella ja vietti paljon aikaa Harolla. Anna-Liisa kertoo, että Kyllikki jutteli kovasti kuvan ottamisen aikoihin.

SUKUPUITA

Isomummosi Hilman esipolvet on kartoitettu melko tarkkaan. Maailmanlaajuiseen sukupuuhun on kerätty Hilman esipolvet niin tarkasti kuin ne nykymenetelmin on mahdollista kerätä. Lisäsin puuhun Paulin ja hänen isänsä ja isänisänsä. Aukkoja on toistaiseksi ainakin pälkäneläisen Juho Erkinpoika Erolan esipolvissa äitiä Hedvig Kustaantytärtä (s. 1792 Tyrväntö) ja Isää Erkki Stephaninpoikaa (s. 1976 Pälkäne) ei ole vielä liitetty Genin sukupuuhun eikä heidän vanhemmistaan ole toistaiseksi tietoa.

HILMAN ISÄN LÄHIMMÄT ESIPOLVET

Hilman isänpuolella ei näytä olevan lähiesipolvissa yhtään aviottomana syntynyttä lasta. Måns Hansson Lund on Ruotsista muuttanut sotilas, jonka esipolvista ei ole tietoa.

HILMAN ÄIDIN ESIPOLVET

Äidinpuolella ei ole lähipolvissa tuntemattomia isiä, eikä ulkomailta tulleita eikä mustalaisille tyypillisiä nimiä.

HÄRMÄN SUKUTALON VAIHEITA

Kuvassa on Härmän talon komeaa metsää. Sammaleinen röykkiö on historiallinen kivikasa, joka on syntynyt viljelymaan raivaamisen yhteydessä. Ne viljelymaat ovat metsittyneet aikoja sitten.

Talo siirtyi isomummosi Hilman vanhempien Kristiinan ja Juhon jälkeen Hilman veljelle vuonna 1842 syntyneelle Kaarle Vihtorille ja hänen vaimolleen Topin rusthollin tyttärelle Hilma Carolinalle. Hilma Carolina oli avioliittoa solmittaessa 16-vuotias ja Kaarle Vihtori oli häntä 12 vuotta vanhempi.

Heidän viisi lastaan menestyivät, vaikka jäivät äidistään orvoiksi. He olivat Liisin serkkuja. He olivat huomattavasti Liisiä vanhempia ja olivat saattaneet olla esimerkkinä kouluttautumisesta. Liisin perheestä Anna Vilvala lähti seminaariin ja valmistui opettajaksi. Anna jätettiin perinnönjaossa ilman perintöä, koska hän oli ainoa koulutettu. Asia hiersi vuosikausia sisarusten välejä, mutta 60-luvulla tehtiin sovinto. Olin paikalla, kun Anna poikineen tuli Harolle käymään vuosikymmenien jälkeen. Käsitykseni mukaan Myös Hilma oli jäänyt vaille hänelle kuulunutta osaa Härmän talosta.

Härmän taloa asutti Liisin enon perhe ja myöhemmin serkku vaimoineen. Suomen maatilat 1932 kertoo Härmän talosta

Omistaja Kalle Härmä , Miina o.s. Poussa

Lisätietoja HÄRMÄ, 2 km Vammalasta. Omistajat Kalle Härmä v:sta 1901 ja puolisonsa Miina (o.s. Poussa) v:sta 1903. Ollut isännän suvulla n. 300 v. Pinta-ala 125,5 ha; siitä puutarhaa 0,5, peltoa 50 ja metsämaata 75 ha. Pellot viettävää savimultamaata. Talouskeskus kotiviljelysten keskellä, kylätien varrella. Päärakennus (7 huon.) uusittu v. 1919. Karjasuoja puusta, uusittu v. 1925. Vesijohto (sähköpumppu) ja navetassa automaattiset juomakupit; 3 lypsykonetta. Sikala v:lta 1929. Vapaa viljelys. V. 1930 oli 4 ha ruista, 0,5 vehnää, 21 kauraa, 1 ohraa, 0,5 hernettä, 1 perunaa, 2 rehujuurikasveja ja -kaalia, 12 heinää, 3 laidunta ja 5 ha kesantoa. Kotieläimiä: 5 hevosta, 27 lehmää, 2 sonnia, 13 sikaa ja 50 kanaa. Karja LSK-, siat maatiais- ja kanoista osa leghornrotua. Myydään paikkakunnalle viljaa, Iihaa, munia ja perunoita sekä maitoa osuusmeijeriin. Havumetsästä myyty saha- ja polttopuita. Sähkövalo ja -voima Tyrvään Sähkölaitos Oy:ltä. Kotitarvemylly, sirkkelisaha, katkaisusirkkeli ja »Tähkä» -viljankuivauslaite. Karjanhoidon harjoittelutila. Omistaja on metsänhoitoyhdistyksen jäsen.

LIISIN KOULUTETTUJA SERKKUJA

Geniin on liitetty tarinaa Härmän talon viidestä lapsesta, jotka olivat Liisin serkkuja. Muistelen, että jotain erikoista liittyi Hilman perintöön. En ollut koskaan kuullut koko Härmän perheestä enkä muista tavanneeni heitä missään sukujuhlissa, vaikka asuivat lähellä. En tiennyt, että Liisin serkku oli ollut kansanedustaja.

Kalle Vilho Härmä syntyi 1874 vanhimpana Härmän viidestä lapsesta. Kalle kävi kansakoulua vain yhden vuoden. Kalle sai isännyyden 22-vuotiaana ja jatkoi sukutilan viljelyä. Heti tultuaan isännäksi hän osti Kallialan kylästä Iso-Käen ja Vähä-Käen talot, kumpikin kooltaan 1/3 manttaalia. Vuoden 1915 tienoissa Härmällä oli peltoa ja niittyä noin 76 ha ja metsää noin 137 ha, varsin suuri tila siis.

Kalle avioitui vuonna 1902 Vilhelmiina Sofia Poussan kanssa. Vilhelmiina oli Kiikan Kinnalan kylän Poussan talon tytär, syntynyt 1872. Avioliitto jäi lapsettomaksi

Tilan hoidossa Kalle oli edistyksellinen. Hän hankki traktorin hyvin varhaisessa vaiheessa ja puimakonetta käytettiin höyrykoneella. Peltoja alettiin lannoittaa karjanlannan asemesta tuomaskuonalla ja chilensalpietarilla. Vuonna 1925 uusittiin navetta, jonne hankittiin myös lypsykone. Hän myös rakennutti Tyrvään ensimmäisen maahan kaivetun sementistä valetun painorehusäiliön. Opintoretkeläiset ihastelivat laidunten, karjan ja kanojen lisäksi Vilhelmiinan vihannesmaata, puutarhaa ja Frans-veljen mehiläisiä.

Kalle toimi Tyrvään seurakunnan kirkkoneuvostossa vuosina 1911–1946 ja kirkkovaltuustossa vuosina 1931–1946. Kalle Härmä oli myös Tyrvään kunnanvaltuuston jäsen 1921–25. Vuodesta 1912 kuolemaansa saakka Kalle Härmä toimi kokoavana voimana Tyrvään maamiesseurassa. Vuonna 1913 perustettiin osuuskunta meijerin saamiseksi Tyrväälle. Kalle oli yksi osuuskunnan perustajajäsenistä, jotka omalla vastuullaan rakennuttivat meijerin Tyrvään pappilan maalle. Kalle Härmä oli Tyrvään Osuusmeijerin ensimmäinen isännöitsijä ja rahastonhoitaja sekä hallituksen jäsen vuosina 1913–1946. Syksyllä vuonna 1917 Kalle Härmä valittiin varajäseneksi Tyrvään Osuuskaupan ensimmäiseen hallintoneuvostoon.

Pariskunta oli lapseton ja Kalle ja Vilhelmiina halusivat tilan säilyvän suvussa. Kalle päätyi valitsemaan tilan jatkajaksi Johannes-veljen lapsista nuorimman tyttären Tuovin, joka oli tuolloin vielä alaikäinen. Kalle adoptoi 1945 Tuovin, joka 20-vuotiaana sai miehensä Antti Person kanssa Kallen kuoltua 1946 haltuunsa Härmän tilan. Sukunimen Härmä he ottivat käyttöön 1950-luvun alussa. 

Hilma Matilda Härmä (isomummusi kaima), jota sanottiin Tiltaksi, syntyi 1876 ja eli lapsuutensa Tyrväässä Härmän talossa. Tiltan ollessa 10-vuotias hänen äitinsä kuoli 1886. Tiltan lapsuudenaikaisesta koulunkäynnistä ei ole tietoa, mutta hän sai päästötodistuksen Tampereen talouskoulusta syksyllä 1901.

Aviomies Juho Vilhelmi syntyi Kallialan Vähä-Käen talossa 1881. Hänen vanhempansa Herman ja Hilda Vähä-Käki siirtyivät viljelemään Vähä-Käkeen kuuluvaa Ahteenpäällisen torppaa ja ottivat sukunimekseen Ahtee. Ville suoritti kansakoulun ja Muistolan koulun 2-vuotisen ylhäisemmän kansakoulun saaden sieltä päästötodistuksen 1901.

Tilta ja Ville vihittiin kesäkuussa1902. Saman vuoden syksyllä Tilta ja Ville sekä Tiltan pikkuveli Johannes Härmä muuttivat Raumalle, jossa Ville ja Johannes aloittivat opettajaopinnot seminaarissa. Tilta lähti pitämään taloutta näille kahdelle, täysihoidossa oli myös serkku Akseli Esko.

Tilta ja Ville saivat kolme lasta, Aarnen (1903–1921), Ellin (1905–1999) ja Aaron (1909–1955). Aarne ja Elli syntyivät Raumalla. Sieltä perhe muutti 1906 Ikaalisiin, Ville Vahojärven koululle opettajaksi ja Tilta käsitöidenopettajattareksi (Opettajalehti 13.7.1906). Kolmas lapsi Aaro syntyi Ikaalisissa, jossa oltiin vuoteen 1910 asti.

Ville aloitti Tyrvään Houhajärven yläkoulun ensimmäisenä opettajana v. 1910. Samanaikaisesti Tilta valittiin käsityönopettajattareksi (Opettajalehti 1.7.1910) ja oli lisäksi usein tarvittaessa opettajan sijaisena.

Opettamisen ja talouden hoidon lisäksi Tilta hoiti puutarhaa, kasvatti hyötykasveja, hoiti lehmiä ja lampaita, karstasi villaa, kutoi kangasta, kehräsi lankaa ja teki saippuaa saunassa.

Tilta ja Ville ostivat Houhajärven rannalta Kotilehto-nimisen tilan v. 1917. Siellä ja Houhajärven koululla Ville kasvatti mm. mehiläisiä.

Vuonna 1921 vanhin poika Aarne, päiväkirjamerkintöjensä mukaan vanhemmiltaan salaa, lähti 8.12.1921 Aunukseen sotaretkelle. Siellä hän haavoittui ja kuoli saman kuun 27. päivänä. Aarne oli jo aikaisemmin vuonna 1919 ollut mukana Aunukseen suuntautuvalla sotaretkellä. Ensimmäiselläkin retkellä hän haavoittui ja selvisi vaivoin kotiin.

J. V. Ahtee oli myös yhteiskunnallisesti aktiivinen. Osuustoiminta oli lähellä hänen sydäntään. Hän oli perustamassa Tyrvään Tapiolan osuuskassaa, toimi sen kirjanpitäjänä vuosina 1914 – 37 ja oli mukana ainoana perustajajäsenenä vielä kassan 50-vuotisjuhlissa. Hän oli myös perustamassa "Niemen sammalkuivikeosuuskunta" -nimistä pehkutehdasta 1919. Osuuskunta purettiin 1923, jonka jälkeen toiminta siirtyi J. V. Ahteen vastuulle.

Ahtee kuului Tyrvään kunnanvaltuustoon 1926–30 ja toimi verolautakunnan puheenjohtajana. Osuuskassatoiminnassa hän tutustui Hannes Gebhardiin, jonka innoittamana hän oli mukana perustamassa pienviljelijäyhdistyksiä ympäri Satakuntaa. Myöhemmin J. V. Ahtee toimi Pienviljelijäin keskusliiton valtuuskunnan varapuheenjohtajana ja Gebhardin kuoltua puheenjohtajana 1929–1955.

Ville jäi keväällä 1945 eläkkeelle ja perhe muutti Tyrvään Lousajaan lähelle Härmää taloon, jonka Elli ja Aaro olivat ostaneet vanhemmilleen. Tilta kuoli vuonna 1946.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Frans_H%C3%A4rm%C3%A4

Frans Härmä kävi Porin suomalaista klassillista lyseota, tuli ylioppilaaksi vuonna 1902 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1907.

Jo ennen kuin yliopisto oli julistanut Frans Härmän virallisesti filosofian kandidaatiksi, hänet valittiin Porissa Satakunnan Sanomien päätoimittajaksi ja hän toimi tehtävässä 1907–1909. Lehti oli perustettu vuotta aikaisemmin ja oli taloudellisissa vaikeuksissa. Päätoimittaja kirjoitti suurimman osan jutuista itse, otti nimelleen lehden vekseleitä ja kävi pari kertaa niiden takia protestilistallakin. Hän maksoi lehdelle vuokraa toimiston sivuhuoneesta, jonka seinän takana painokone jyskytti lehteä tilaajille. Vuonna 1910 hän suoritti kasvatusopin tutkinnon ja hänet valittiin Porin kauppakoulun kauppalaskennon, mittausopin, fysiikan ja kemian opettajaksi. Myös tavaraoppi, kauno-, pyörä- ja pikakirjoitus kuuluivat virassa opetettaviin aineisiin.

Frans jatkoi kuitenkin opiskelua yliopistossa, piti virkavapaata lukuvuoden 1915–16 ja vuonna 1917 hän suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon ja puolusti kemian alan väitöskirjaansa "Dipentendihydrokloridin suhtautuminen magnesiumiin. Lisiä Grignardin reaktion kulun tuntemiseen asyklisessä sarjassa" (Helsinki 1917). Näin hänestä tuli filosofian tohtori, mutta hänestä ei kuitenkaan tullut tutkijaa, vaan hänet nimitettiin kauppakoulun johtajaksi, jona hän toimi vuoteen 1929 asti, viimeiset seitsemän vuotta eduskuntatyön rinnalla, usein virkavapautta nauttien.

Frans Härmän vähemmän tunnettua toimintaa opiskeluaikoina oli kirjojen kääntäminen ja toimittaminen. Hän osasi hyvin ruotsia ja käänsi suomeksi ja sovitti nuorisolle teoksen "Sven Hedinin seikkailut Aasiassa". Teos ilmestyi Kansanvalistusseuran Nuorisonkirjoja -sarjassa vuonna 1910. Härmä, joka harrasti ja taisi useita kuolleita kieliä, toimitti alkuperäiskieliltä vuonna 1918 ilmestyneen teoksen "Uusin unienselittäjä. Useammalle tuhannelle eri unelle." Kirjan kansilehdellä todetaan, että se on "kokoiltu vanhojen itämaalaisten y.m. unenselittäjäin muistiinpanoista. Myöhempinä vuosina Frans Härmä harrasti kirja-arvioiden kirjoittamista.

Jo toimiessaan nuorsuomalaisen lehden päätoimittajana, sitten kauppakoulun opettajana ja johtajana hänestä tuli monipuolinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka sai Porin kaupungin luottamusmiestehtäviä yhä enenemässä määrin. Hän oli useiden lautakuntien jäsen ja myös puheenjohtaja, kaupungin sähkölaitoksen hallituksen jäsen ja kaupunginvaltuuston jäsen 1920–22 sekä kaupunginhallitusta edeltävän valmistusvaliokunnan puheenjohtaja 1920–22. Hän oli kysytty kokousten puheenjohtaja sekä puheiden ja esitelmien pitäjä koko Satakunnassa, tietenkin kaikissa Kokoomuspuolueen tilaisuuksissa, kaupallisissa seuroissa ja yhdistyksissä, mutta myös suojeluskunnassa, Karjala-iltamissa ja Työväenopistossa. Tilintarkastajana hän oli kymmenissä yhdistyksissä ja myös kaupungin elimissä. Nuorsuomalaisena hän tuki kuninkaan valitsemista julkilausumin, esitelmin ja lehtikirjoituksin. Hän oli valmis siirtymään valtakunnan politiikkaan.

F.V. Härmä valittiin eduskuntaan Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä kokoomuksen listoilta ajalle 5.9.1922–1.7.1929. Tuohon aikaan eduskunta istui harvoin koko vaalikautta, joten vaalit pidettiin 1922, 1924 ja 1927. Vuonna 1929 eduskunta taas hajotettiin sopivasti Härmän kaupunkijohtajakauden alettua. Eduskunnassa häntä pidettiin talousmiehenä, joten hän sai paikan paljon työtä vaativassa valtiovarainvaliokunnassa, pankkivaliokunnassa sekä Suomen Pankin tilintarkastajana (1927–33). Maanpuolustuksen määrärahat olivat häntä lähellä, niitä hän esitti lisää ja puolusti pontevasti. Paikallisena hankkeena hänellä oli Pori-Haapamäki rataosuuden rakentaminen. Sitä oli esitetty jo aiemmin, mutta hanke oli hautautunut. Nyt F. V. Härmä koko eduskunta-aikansa ajoi asiaa niin, että rakennussuunnitelma hyväksyttiin hänen viimeisenä kansanedustajavuotenaan ja rakennustyö pääsi alkuun. Hän oli myös Porin kaupunginvaltuuston jäsen ja kesällä 1928 hän aloitti kaikkien toimiensa ohella Suomen Maatalous-Osake-Pankin Porin konttorin johtajana.

Vuonna 1927 muuttui kunnallislaki kaupunkien osalta. Kaupunkeihin tuli valtuuston valitsema kaupunginhallitus, jota johti virkaan nimitetty kaupunginjohtaja. Porin ensimmäiseksi tällaiseksi kaupunginjohtajaksi valittiin 1929 Frans V. Härmä. Vuonna 1929 eduskunta hajotettiin sopivasti Härmän kaupunkijohtajakauden alettua. hän toimi virassa eläkkeelle jäämiseensä, vuoden 1946 loppuun asti.

Härmä toimi puheenjohtajana Porin Säästöpankin isännistössä, Punaisen Ristin Satakunnan piirissä ja Satakunnan kirjateollisuus Oy:n johtokunnassa. Kaupungin edustajana hän oli lukuisissa maakunnallisissa ja valtakunnallisissa yhdistyksissä.

Härmä tapasi eduskunnassa tulevan puolisonsa neiti Laura Sjöblomin, joka toimi eduskunnan konekirjoittajattarena ja heidät vihittiin 21.12.1929 Porissa. Laura Härmä toimi konekirjoituksen opettajana. Pariskunta asui Antinlinnassa ja heille syntyi yksi lapsi, Heikki Juhani (1930–2006).

Eläkkeelle jäätyään Frans Härmä opetti vielä pikakirjoitusta Porin lyseossa ja Tyttölyseossa. Hän rakennutti sitten talon Tyrväälle ja jatkoi suurimittaista mehiläistarhausta. Tohtori Härmä oli eräs Suomen suurimmista yksityisistä mehiläiskasvattajista. Hän toi ensimmäisenä Suomeen italialaisen mehiläislajin. Hän vietti kesät Tyrväällä kesäasunnossaan mehiläistarhauksen vuoksi. Frans asui Porissa kuolemaansa 1960 saakka. Laura Härmä kuoli 1969 Helsingissä.

Johannes Filemon Härmä syntyi vuonna 1884 Tyrvään Lousajassa. Hän oli nuorin Kaarle ja Hilma Härmän (s.Topi) viidestä lapsesta ja jäi 2-vuotiaana äidittömäksi. Isä kuoli hänen ollessaan 16-vuotias.

Käytyään Rauman opettajaseminaarin 1902–06 J.F. Härmä toimi ensin Alavuden Sulkavan koulun johtajaopettajana vuosina 1906–1922. Vuonna 1907 Sulkavan koulun tyttöjen käsityönopettajaksi valittiin Hilja Kankaanpää, joka avioitui Johannes Härmän kanssa samana vuonna. Hilja Juusefina Kankaanpää oli käynyt Tampereen Kasvatusopillisen käsityökoulun kurssin 1902.

"Opettaja Härmän merkitys Sulkavankylällä oli opetuksen lisäksi ollut moninainen. Hän kehitti meijeritoimintaa, viljeli maata ja oli tuomassa uudenlaisia viljelytapoja kylään". (Sippola, Arvo: 125 vuotta koulutointa Alavudella). J. F. Härmä valittiin 1918 kunnanvaltuustoon ja toimi siinä muuttoonsa asti. Hän oli raittiuslautakunnan puheenjohtaja ja kuului verolautakuntaan. Hän kuului Alavuden osuuskaupan hallitukseen ja levitti osuustoiminta-aatetta Etelä-Pohjanmaan osuuskauppapiirin kiertävänä puhujana. Jo huhtikuussa 1918 hän kiersi Alavusta elintarvikelautakunnan toimesta ja piti esityksiä ja kokouksia, joilla pyrittiin antamaan neuvoja elintarvikepulan helpottamiseksi

Johannes ja Hilja Härmä siirtyivät vuonna 1922 Kokemäen Kankaantaustan kouluun, Johannes johtajaopettajaksi ja Hilja naiskäsitöiden opettajaksi. Johannes jatkoi Alavudella aloittamaansa valistustyötä ja oli pidetty esitelmöijä ja puhuja monissa eri yhdistyksissä: raittiusyhdistys, suojeluskunta, Lotta Svärd -yhdistys, nuorisoseura, pienviljelijäyhdistykset jne. Hän oli mukana perustamassa Kiettareen Sähkö Oy:tä ja Kankaantaan Osuuskassaa ja edisti muutenkin osuustoiminta-aatetta. Nämä esiintymiset 1920-luvulla loivat pohjan hänen myöhemmälle toiminnalleen kunnalliselämässä ja muissa yhteisissä toimissa.

Siihen aikaan pienipalkkaisilla kansakoulunopettajilla oli yleensä sivutoimia. Johanneskin toimi vakuutusyhtiö Salaman asiamiehenä, harjoitti maanviljelystä ja toimi puunjalostustehtaan toimitusjohtajana 1930–32. Hän oli Kokemäen kunnanvaltuuston jäsen ja puheenjohtaja, raittiuslautakunnan jäsen ja puheenjohtaja, säästöpankin isäntä ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja. (Rauman seminaarin matrikkeli).

Johannes Härmä työskenteli Kankaantaustan koulussa vuoteen 1948, jolloin hän siirtyi eläkkeelle. Johannes ja Hilja Härmä muuttivat Tyrväälle lähelle Härmän taloa, jota piti heidän tyttärensä Tuovi yhdessä miehensä Antin kanssa. Vielä eläkepäivinäänkin Johannes Härmä työskenteli sijaisena Tyrväänkylän koulussa. Johannes Härmä kuoli vuonna 1963 ja Hilja Härmä vuonna 1965.

Johannes ja Hilja Härmä saivat seitsemän lasta, joista vanhin, Terho (s. 1908) kuoli vain kahden kuukauden ikäisenä. Heidän muut lapsensa olivat Kerttu (1910–1979), Toini (1911–2001), Helmi (1913–1985), Tarmo (1916–1993), Yrjö (1919–2011) ja Tuovi (1925–2000). Tuovin adoptoi hänen lapseton setänsä Kalle Härmä, Härmän tilan omistaja, voidakseen siirtää tilan omistuksen Tuoville.

HARON TALO

Liisin kohtalona oli ottaa nuorimpana tyttärenä Haron talo haltuunsa, perheen ainoa poika Kalle oli kuollut nuorena ja Liisin sisaret olivat avioituneet. Liisi haki ilmoituksella tilanhoitajaa ja siihen vastasi Harjun maamieskoulusta valmistunut Toivo Ilmari Laurila - ja loppu onkin historiaa!

                                              Toivo Ilmari asevelvollisena

TIETOA TEITIN SUVUSTA

Sukuseuran sivulta löytyy tietoa Teittien historiasta: KATSO>>> 

Genin sukujuonnossa (Lahja 2.) näkyvät sisarukset Dordi ja Katriina

SISARUKSET 1500-LUVULTA

Dordi, Paulin esiäiti

Dordi oli syntynyt noin 1540 Pernajassa. Hän avioitui aateliseen Ekelöf-sukuun kuuluvan papin Henrik Hansson till Gästerbyn kanssa. Perhe asui Sipoossa, ja aviomies toimi parikymmentä vuotta Sipoon kirkkoherrana. He saivat seitsemän lasta. Vanhin poika Bertil oli ratsumestari, joka sai mm. tehtäväkseen rakentaa Hämeenlinnaan uuden linnan poltetun sijaan. Seuraava poika Jaakob hoiti Sipoossa Hindsbyn tilaa. Henrik sai omistukseensa Sipoossa Brottarbackan tilan. Torsten oli vänrikki ja kuningas Sigismundin kannattaja. Tyttäret Brita ja Anna avioituivat ja nuorin Felissa oli naimaton ja eli isältä saaduilla perintörahoilla.

Dordin aviomies kuoli 26. 8. 1602 ja oli silloin 51 tai 52-vuotias. Dordi ei avioitunut uudelleen. Hän saattoi asua yhdessä naimattoman Felisia-tyttären kanssa, kunnes kuoli Sipoossa noin sadan vuoden iässä.

Katriina, Anjan esiäiti

Katriinan syntymäaikaa ei tiedetä. Hän solmi avioliiton Bartholdi-sukuun kuuluvan Johan Matsson Iivanaisen kanssa vuonna 1549. Katriinan aviomies Johan Mattsson Iivanainen (Bartholdi) oli opiskellut papiksi ja valmistunut 1550-luvulla. Hän toimi kirkkoherrana Padasjoella 1553 ja Sysmässä vuodesta 1566 vuoteen 1578, jolloin hän luultavasti kuoli.

Perheeseen syntyi viisi poikaa ja mahdollisesti myös tyttöjä, joista ei kuitenkaan ole jäänyt asiakirjoihin tietoja. Pojista kaksi vanhinta Olavus ja Paulus olivat pappeja, Simon oli teologian tohtori ja toimi teologian lehtorina, Henrik oli korkea-arvoinen virkamies Viipurissa.

Katriinan jäätyä leskeksi, hän jostain syystä luovutti nuorimman poikansa Larsin miesvainajansa sisaren perheeseen kasvatiksi. Lars oli nuorena Tukholmassa kamarivirkailijana ja Turun linnassa virkamiehenä ja Juhana-herttuan kamariherrana vuosina 1561-1562, Hän hoiti valtiontaloutta Liivinmaalla ja toimi kamariherrana Viipurissa. Hänen tätinsä ja siis kasvatusäitinsä oli testamentannut hänelle suuren omaisuuden, mutta Lars jäi siitä paitsi, koska joutui pakenemaan 1599 Puolaan tätinsä aviomiehen Sigfrid Sarfven kanssa. Tämä oli kääntynyt katolilaisuuteen ja seurasi Sigismundia Puolaan Kaarle-herttuan noustua valtaan. Larsin vaiheista Puolassa ei ole muuta tietoa kuin, että hän asui Danzigissa vuonna 1613.

Katariina oli elossa vielä 1610. Hänkään ei solminut uutta avioliittoa miehensä kuoleman jälkeen ja jäi asumaan Sysmään ja oli elossa vielä vuonna 1610.

TEITTIEN SKOTLANTILAINEN ALKUPERÄ

Koska Teittisten seurue oli osa isompaa ryhmää, emme vierailleet muinaisilla asuinsijoilla. Pirn sijaitsee aivan Skotlannin kaakkoisnurkassa lähellä Tweedjokea ja Innerleithenin pikkukaupunkia. Pirnissä on harjoitettu maanviljelystä jo noin 2000 vuotta. Sieltä on löytynyt rautakautisen linnan jäänteitä ja jäänteitä kahdesta vallihaudasta, joiden sisällä on ollut pyöreitä rakennuksia.

Alla oleva kuva on Pirnin kukkulalta, johon on koottu seitsemään kiviseen taideteokseen paikan historiaa. Laaksossa alapuolella näkyvä asutus kuuluu Innerleithenin kaupunkiin.

Teittisten sukuseuran Skotlannin matkan oppaan mukaan skotlantilaisten Geeniperimästä on 30% pohjoismaista alkuperää. Omassa geeniperimässäni on nähtävissä skotlantilainen juuri (FTDNA). Ajatus siitä, että pienestä Pirnin kylästä lähdetään kohti Ruotsia on aika huima. Oletankin, että sieltä on lähdetty ensin Edinburghiin ja asuttu siellä pitempään - jopa sukupolvia. Tartaani-kaupan myyjä tunnisti heti kuvastani heidän kangasmallinsa ja kirjoitti paperille Tait Edinburgh. Hän siis ilmoitti, että Tait-suku on lähtöisin Edinburghista ja heillä ei ole varastossa sen kangasta, mutta sitä on saatavissa tilaamalla. Koska kiltit tulivat käyttöön vasta 1500-luvulla, on ymmärrettävää, että siinä vaiheessa Tait-sukua asusti lähinnä Edinburghissa, vaikka varhainen asuinsija oli ollut Pirnissä.

 Lahja no 2 sisältää Genissä tällä hetkellä olevat esipovet. Polveudut jokaisesta luettelossa olevasta henkilöstä. Ja niitä on paljon - lähemmäs 3000! Luettelo ei ole tällä sivustolla, koska täältä ei pääse nimeä klikkaamalla heidän profiileihinsa. Luettelo on Onnittelusähköpostin liitteessä Neljä ja sen uskaltaa avata, koska se on googlen tarkastama ja luotettavasta lähteestä.