ANITA SNELLMAN

Anita Snellmannin taiteesta saa jonkinlaisen kuvan netistä seuraavilta sivuilta:

https://www.anitasnellmanfoundation.com/5

https://www.artnet.com/artists/anita-snellman/

Anita Snellmanista (1924 - 2006) on julkaistu hieno ja loistavasti kuvitettu kirja. (Anita Snellmanin säätiö, 2014) Kannessa on omakuva vuodelta 1961.

 Kirjassa on neljän kirjoittajan tekstiä:

• Taidehistorioitsija, kirjan toimittaja Leena Ahtola-Moorhouse piirtää kokonaiskuvan hänen elämästään.
• Entinen oppilas Kirsi Niemistö-Smedberg kertoo vuosista Taideakatemian opettajana,
• Taidekriitikko Dan Sundell käsittelee Ibizan aikaista tuotantoa
• Kirjailija, rakastettu, ystävä John A. West kertoo värikkäästä elämästä Ibizalla ym.

Elämäkerta

Antia Snellman syntyi esikoisena Lahdessa kansakoulunopettajien perheeseen. Perheeseen syntyi vielä kaksi poikaa. Isä siirtyi myöhemmin toimittajaksi. Isä oli paljon työn takia poissa ja asui myöhemmin muualla. Vanhemmat erosivat lopullisesti, kun Anita oli 20-vuotias.

Anita pärjäsi koulussa hyvin, mutta hänen intohiomonsa oli kuvaamataito. Hänellä oli erittäin kannustava kuvaamataidonopettaja, joka oli tajunnut Anitan poikkeavan lahjakkuuden. Anita pyrki salaa vanhemmiltaan ennen abiturienttivuotta Taideakatemiaan ja tuli valituksi sinne. Hän lopetti vanhempien kauhuksi lukion ja lähti Helsinkiin opiskelemaan taidetta.

Kahden vuoden kuluttua hän jo osallistui Lahdessa taidenäyttelyyn, ja sai positiivista palautetta. Seuraavana vuonna hänellä oli Lahden messujen yhteydessä näytteillä kahdeksan uutta teosta. Taas tuli myönteistä palautetta teoksista, joiden ote oli "herkkä ja voimakas ja siinä yhdistyivät naisellisuus ja maskuliinisuus".

Helsingin yleisölle hän esiintyi Nuorten näyttelyssä 1947 ja sai taas myönteiset arvostelut.

Anita siirtyi keväällä 1948 Tukholmaan vuodeksi ja sen jälkeen hän lähti Pariisiin ja solahti sen taiteilijayhteisöihin ja sosiaaliseen elämään. Niihin aikoihin hänet luokiteltiin ns. Lokakuulaiseen taiteilijaryhmään, joiden ekspressionistisissa töissä värit olivat tummia. Sen kauden töistä en itse pidä, vaikkakin ne ovat taitavasti tehtyjä.

Anita sai aviottoman lapsen Pariisissa 30.1.1950. Anitan vanhemmat saivat tietää ensimmäisestä lapsenlapsestaan vasta kuukausien kuluttua. Siihen aikaan avioton lapsi oli skandaali ja äiti painosti tytärtään avioliittoon. Hän solmi taiteilija George Gonneaun kanssa avioliiton, kun tytär Terella oli melkein kaksivuotias. Liitto oli kuitenkin lyhytaikainen. Anita jatkoi lapsen syntymän jälkeen edelleen intohimoisesti maalaamista. Terella oli viikot hoidossa maaseudulla ja viikonlopuiksi hänet haettiin Pariisiin.

Anita muutti 1955 Ibizalle ja siellä oli hänen tukikohtansa elämän loppuun saakka. Siellä hän jatkoi kiivastahtista työskentelyä ja osallistui ahkerasti näyttelyihin eri puolella Eurooppaa ja myös USA:ssa. Hän tutustui 1958 Ibizalla amerikkalaiseen kirjailijaan John Westiin, josta tuli muiden miehien ohessa hänen rakastajansa. Suhde muuttui myöhemmin ystävyydeksi ja kesti Anitan kuolemaan saakka. Vielä sen jälkeen West tuli vuonna 2014 tutustumaan Amos Andersonin museossa olleeseen näyttelyyn.

Anitan maalaukset muuttuivat Ibizalle muuton jälkeen. Niihin tuli valoa ja iloa. Vuonna 1958 Sakari Saarikivi toteaa, että Anitan Snellmanin töihin on tullut piirteitä, jotka tuovat mieleen Helene Schjerfbeckin 30 ja 40 -lukujen työt. Ibizan aikoina syntyivät ne työt, jotka saivat minut ihastumaan hänen taiteeseensa. Eniten olen viehättynyt 80-luvun töistä, joista pari esimerkkiä poimin kirjan sivuilta.

Anita tutustui vuonna 1960 nuoreen norjalaiseen taidemaalariin Paal Kvevikiin, josta tuli hänen pitkäaikainen kumppaninsa. Anita alkoi olla 60-luvulla enemmän Suomessa tyttären koulun takia ja toimi vuosina 1971 - 1979 Taideakatemiassa opettajana. Hän oli erilainen ja inspiroiva opettaja. Häntä joko vihattiin tai rakastettiin. Anita Snellman sai professorin arvonimen 1986 ja taiteilijaeläkkeen 1987 alkaen.

Vuonna 2014-2015 Amos Andersonin taidemuseossa oli laaja Snellmanin töiden näyttely, jossa hurmaannuin hänen tauluistaan. Sitä ennen hän oli ollut minulle taiteilijana vain vähän tuttu. Sen jälkeen hänen töillään on ollut oma erikoisasemansa sydämessäni.

Anita vietti Ibizalla railakasta boheemielämää. Hän rakasti kissoja, miehiä ja punaviiniä ja oli ahkera taiteilija.

Anita Snellman on sanonut elämästään: »Minulla oli vain voimakas halu maalata, kaikki muu oli toisarvoista.»