90-LUVUN LAMAN TUNTEITA

Tämän syksyn huimin lukukokemus on ehdottomasti A-P Pietilän kirjoittama kirja "Erkon verikoira Sanomatalon salaiset päiväkirjat". Ja voi sitä negatiivisten tunteiden määrää, mitä sivuilla kuvataan. Olen lukenut monia 90-luvun lamaa käsitteleviä kirjoja, joissa yritetään selitellä omia tekemisiä parhain päin. Pietilä oli taloustoimittaja, joka ei tehnyt päätöksiä, mutta tiesi paljon siitä kuka teki ja miksi. Melkein tukka nousee pystyy, kun tajuaa miten Suomessa vallitsi ahneus, itsekkyys ja oman edun ja oman ryhmän edun tavoittelu ja päättäjien paniikki. Kansakunta keikkui taloudellisen kuilun reunalla. Pietilä oli keskeisessä roolissa seuraamassa tilannetta Iltasanomien päätoimittajana ja talousasiatuntijana. Hän kertoo miten mediaa yritettiin käyttää hyväksi vuotamalla tietoa - joskus oikeaa ja salaista - joskus väärää. Olen sivulla 294 ja Säästöpankkiryhmä on vielä pystyssä. Luen kirjaa kuin dekkaria, mutta tiedän, ketkä tulevat olemaan ruumiita ja uskon saavani tietää ennen kirjan loppua kuka oli murhaaja - tai ketkä.

Oma Säästöpankkikokemukseni

Olin itse laman uhri ja tiedän kyllä kuka ja ketkä olivat syyllisiä omiin koettelemuksiini. Poliittiset päättäjät ratkaisivat potkut töistä ja Säästöpankki horjutti myös minun turvallisuudentunnetta, minulle valehdeltiin siellä härskisti kaksi eri kertaa. Olin ostamassa elämäni ensimmäistä omistusasuntoa yli 100-vuotiaasta joen rannalla olevasta talosta, josta grynderi oli remontoimassa yhdentoista asunnon kokonaisuutta. Asioin paikallisessa Säästöpankissa naisjohtajan puheilla ottamassa selvää rakennuksen taloudellisesta tilanteesta veljeni kehotuksesta. Sain tietää, että minua suojasi RS-sopimus ja talo on velaton (ensimmäinen valhe). Kun sen sanoi nimenomaan nainen, uskoin häntä. Kun olin kauppani tehnyt selvisi, ettei talo ollutkaan velaton. Kun tieto tuli, se oli shokki. Mutta vähän ajan sisällä saimme vakuutuksen, että velka oli nyt siirretty asunto-osakeyhtiöltä rakennuttajalle. Huokasimme helpotuksesta. Raamattupiirissäni oleva talousasiantuntija alkoi pohtia, olikohan talossa kuitenkin kiinnityksiä. Raamattupiirissäni oli myös juristi ja nämä kaksi naista alkoivat ottaa asioista selvää. Velka oli tosiaan siirretty rakennuttajalle, mutta samalla sen takaukseksi talo oli kiinnitetty (siis käytännössä riski oli edelleen asunto-osakeyhtiöllä eli meillä - taas meitä oli huijattu). Onneksi Säästöpankkiryhmä oli vielä silloin pystyssä ja onneksi talousasiantuntijallani oli työnsä puolesta suhteet pankkiin ja juristi hallitsi pykälät. Nämä kaksi topakkaa naista saivat pankin purkamaan kiinnityksen. Grynderiltä olivat rahat loppuneet ja laskuja maksamatta. Häntä ei kiinnostanut kertoa, mitkä laskut ja kenelle. Niitä sitten tippui oikeuden päätöksien kautta. Jouduimme maksamaan 5% asunnon hinnasta lisää. Se oli kuitenkin pientä monien muiden ihmisten taloudellisten menetysten rinnalla. Samoihin aikoihin Kuopiossa oli vastaavanlainen taloprojekti, jossa loppujenlopuksi asukkaat joutuivat ostamaan omat kotinsa uudelleen - mikäli pystyivät. Itsekin jouduin pohtimaan kävisikö meille samoin ja mitä sitten tekisin.

"Kotilieden" lämpö sammuili

Alkuaikana kerran kaksi viikkoa ennen joulua alkoi keskuslämmitys oikutella ja jouduin sytyttelemään tulta. Olin hallituksen puheenjohtaja ja jouduin toisen naisen kanssa lainaamaan asunto-osakeyhtiölle uutta keskuslämmityspannua varten rahaa, kun Säästöpankista ei annettu enää meille velkaa. Sijoitusasunnoissa asuvat vuokralaiset olivat vihaisia, kun yön aikana asuntojen lämpö laski. Laitoin sitten herätyskellon soimaan yöllä kahden tunnin välein ja kävin pannuhuoneessa sytyttämässä tulen. Kaksi viikkoa sitä yöpäivystystä kesti kunnes saatiin uusi pannu juuri ennen joulua.

Säästöpankkikin kaatui ennen uutta koettelemusta. Patterit olivat taas kylmänä, pannu oli kunnossa, mutta öljy oli loppunut. Öljyfirma ei ollut suostunut tuomaan öljyä, kun entisetkin olivat maksamatta. Kello oli yksitoista illalla. Naapuri tiesi, että muutaman kilometrin päässä olevalla huoltoasemalla myytiin myös lämmitysöljyä. Pannuhuoneesta löytyi iso kanisteri ja lähdin hakemaan öljyä. Talon säiliö oli maan alla, mutta onneksi tiesin, missä talon ulkopuolella oli putken suu, josta sai sinne liruteltua öljyä kanisterista ja taas tuli lämmintä.

Asiakkuus oli siirtynyt paikkakunnallemme sivukonttorin perustaneelle naapurikaupungin itsenäisenä pysytelleelle Säästöpankille. Sieltä haimme taas lisää lainaa ja saimme.

Potkut töistä

Pietilän kirja alkaa kuvauksella siitä, miten hän sai vuonna 2006 potkut. Mukana on päiväkirjamerkintöjä ja kirjoittaessa lisättyä jälkiviisautta, mutta selvästi lama-ajan kriisin päättäjien puliveivauksien paljastaja oli hankkinut itselleen monia vihamiehiä, jotka iloitsivat hänen potkuistaan. Pietilä kuvaili hankalia tunteitaan ja samoja tunteita tunsin minäkin kun sain aikoinaan potkut töistä. 

Olin 90-luvun alussa lukea kognitiivisen terapian kirjallisuutta suunnitellessani väitöskirjatutkimusta. Jumalan johdatus oli siinä monella tavalla mukana, sillä tarvitsin itse kipeästi sen menetelmiä syksyn 1993 aikana ja sen jälkeen. Lokakuun 13 päivänä sosiaalijohtaja ojensi minulle ison ruskean kirjekuoren, jossa oli ilmoitus tulevasta irtisanomisesta. Oli yllättynyt ja typertynyt. Kun pääsin omaan työhuoneeseeni, en kylläkään alkanut käsitellä asiaa kognitiivisen terapian keinoin, vaan muistin Raamatusta Jeesuksen sanat: "Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille" (Luuk. 6:22,23). Hypähdin ilmaan ja ylistin Jumalaa ja samalla hetkellä valtava ilo tuli sisimpääni. Se kesti muutaman päivän ja riemuitsin suljetun oven takana. En halunnut näyttää muille epätavallista iloani, mutta muut tulkitsivat, että suren huoneessani ja siksi ovi on kiinni.

Tiesin, että tulen suremaan irtisanomista, että elin alkushokin vaihetta, jolloin suruprosessin hankalat tunteet eivät vielä aktivoidu. Luontainen kieltämisen suojautumismekanismi toimii suruprosessin alussa, silloin ihminen voi toimia tilanteessa ilman tunnekuohuja ja samalla mieli tiedostamattomasti valmistautuu tulevaan tunteiden kaaokseen ja käsittelyyn. Illalla kirjoitin runon:

13.10.1993

Lähettiläs

pimeästä maasta

tuli mustassa puvussaan

toi ruskean paketin.

Ojensi sen lipevästi

puhuen

ja kukat kauniit:

Ota sinä valittu nainen,

sinä erotettavaksi valittu nainen

Avasin paketin.

Siellä oli siivet ja lappu,

jossa luki:

Lennä Anja lennä!

Rakkaudella

Isäsi Taivaassa

Vähitellen kylmät faktat alkoivat hiipiä mieleeni ja samalla aktivoituivat pelko, turvattomuus, häpeä, viha, kateus ja katkeruus. Ensimmäiseksi tieto tulevasta irtisanomisesta horjutti turvallisuudentunnettani. Toisaalta enimmäkseen luotin Jumalaan, ja siihen, että elämäni on hänen johdatuksessaan. Välillä uskoni Jumalan huolenpitoon horjui ja aloin vatvoa huoliani. Alla on kuvattu kognitiivisen terapian näkökulmasta "vatvomisprosessia". Ajatukset kasvattivat hankalia tunteita ja hankalat tunteet saivat ajatuksetkin muuttumaan synkemmiksi ja taas synkemmät ajatukset lisäsivät hankalien tunteiden voimakkuutta jne, Pohjalla oli 

uskomus: EN SAA KOSKAAN UUTTATYÖPAIKKAA

Uskomuksesta kumpuavia ajatuksia: TALOUS ROMAHTAA, MENETÄN KOTINI, MASENNUN TYÖTTÖMÄNÄ, MENETÄN MAINEENI, JOUDUN SOSIAALITOIMEN ASIAKKAAKSI JNE                          

Ajatuksista kumpuavia tunteita HÄPEÄ, TURVATTOMUUS,  KATEUS,  VIHA, KATKERUUS JNE

Hankalat tunteeni johtuivat niin sanotuista turhista huolista. Kogniitiivisessa terapiassa kiinnitetään huomiota virheellisiin ei-järkeviin uskomuksiin, jotka aiheuttavat hankalia tunteita. Minulla tosin oli järkevä ja tilastoiden mukainen tosi uskomus (yli 50-vuotias nainen ei saa töitä) - mutta se ei ollut Jeesuksen opetusten mukainen. Murehdin asiaa, joka ei toteutunut. Jeesus on kertonut, miten Jumala pitää huolen meistä niin kuin kedon kukista ja taivaan linnuista. Uskoinko siihen omalla kohdallani? En oikein. Turhaan ei Jeesus asiasta kerrottuaan huokaissut: Te vähäuskoiset: (Luuk. 12:28) "Kun Jumala tuolla tavoin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla ja huomenna joutuu uuniin, niin paljon ennemmin hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!"

Etsin turvallisuutta ja voimalauseita Raamatusta ja yritin takoa niitä mieleeni. Löysin toimistomme tiskiltä yhden minua silloin tukeneen lauseen kyltistä, jossa luki: "Asioilla on tapana järjestyä". Lause sinänsä ei ole looginen eikä totta, mutta se kolahti minuun. Silloin en vielä tuntenut Mauno Koiviston kuolematonta lausetta: JOLLEMME TIEDÄ VARMUUDELLA MITEN TULEE KÄYMÄÄN, OLETTKAAMME ETTÄ KAIKKI KÄY HYVIN.

Jostain muistini lokeroista putkahti niihin aikoihin mieleeni jatkuvasti hengellisen laulun kertosäe: "Eteenpäin en nähdä saata, mutta silti pelkää en. Herra, jolle käden annoin, tuntee myös mun huomisen." Se oli positiivinen "korvamato", josta en halunnutkaan päästä eroon. Sen avulla yritin rakentaa paremmaksi ajoittain horjuvaa luottamusta tulevaisuuteen.

Siihen huomiseen kuului sitten tietokirjan kirjoittaminen työttömille (Työ meni, mitä jäi) ja myöhemmin uusi työpaikka. Läheisenkin terveysongelma oli antanut väärän hälytyksen. Kaikki siis todella kävi hyvin lainatakseni Koiviston "voimalauseen" loppua. Parasta on se, ettei minulle ole jäänyt mitään katkeruutta ketään kohtaan 90-luvun tapahtumista. Irtisanominen kääntyi siunaukseksi. Huvittavaa kyllä sitä termiä käytti aikoinaan irtisanomistilanteessa uskovia inhoava esimieheni.

Kirjamessuilla

Hyvin näyttää käyneen myös Pietilälle. Hän on saanut kirjansa puolituntiselle esittelylle prime time ajan kirjamessuilla perjantaina klo 19.00. Hänelle on varattu iso sali, mutta uskon sen täyttyvän äärimmilleen. Minulla on taktiikkana hankkiutua kuuntelemaan edellistä haastattelua, jotta saisin varattua hyvän paikan yleisön suosiman ja oman kiinnostukseni kohteen seuraamiseen. Nyt näyttää siltä, että siinä samassa isossa salissa on myös Pietilää ennen yleisöä kiinnostavia aiheita. Siksi joudun aloittamaan paikanvalloituksen puolitoista tuntia aikaisemmin seuraamalla ensimmäiseksi på svenska tapahtuvaa haastattelua. Se kiinnostaa kyllä minua, mutta tuskin suurta yleisöä. Yleisöä on muuten riittänyt. Tänä vuonna messuilla on ihana, iloinen tunnelma, olemme kiitollisia puolin ja toisin siitä, että olemme läsnä toisillemme livenä