ÄITIEMME LAPSINA

Useilla äideillä äitienpäivänä ruusujen keskellä mielessä pyörii kysymys: Olenko ollut kyllin hyvä äiti? Näin oli oman äitini kohdalla ja näin on omalla kohdallani. Määritelmä "kyllin hyvä äiti" on psykoanalyytikko Winnicotin keksimä viime vuosisadalla. Olin monta kertaa vuosikymmeniä sitten nähnyt sen määrittelyn kirjastossa olevan kirjan selässä. En tarttunut kirjaan, vaan kuljin sen ohi melkein vauhtia lisäten. Kerran päätin katsoa totuutta silmiin ja lainasin kirjan ja etsin sieltä kyllin hyvän äidin kriteerit. Olin helpottunut, kun sain tietää, että kyllin hyvä äiti on sellainen, joka tekee kasvatustyössään virheitä, mutta toimii myös niin usein oikein, että oikein toimiminen painaa vaa'assa sen verran, että omat lapset pystyvät aikuistuttuaan vanhemmuuteen.

Kun opiskelin 60-luvulla psykologiaa, vallalla oli psykoanalyyttinen ajattelu. Sen mukaan psyykkisten häiriöiden takaa etsittiin äidin virheitä. Skitsofreenikkojen äitien epäiltiin syyllistyneen lastaan kasvattaessaan kaksoisviestintään, jolloin lapsi ei ollut ymmärtänyt, mitä äiti häneltä halusi tai mitä äiti milloinkin tarkoitti. Autistististen lasten äitien uskottiin syyllistyneen kylmään ja etäiseen viestintään vauvaa hoitaessaan. Miten hirveätä oli, että psyykkisesti sairaan henkilön äiti joutui kantamaan raskasta omaisen taakkaa, ja lisäksi sai kuulla, että sairaus oli hänen vikansa.  Suomalainen psykiatrian professori Yrjö O. Alanen tutki 50-luvulla skitsofreenikkojen äitejä ja tuli tulokseen, ettei heitä voida syyttää aikuisen lapsensa sairastumisesta. Tulos oli käänteentekevä psykoanalyyttisesti ajattelevien keskuudessa ja se herätti huomiota myös ulkomailla.

Viime viikon blogissa käsittelin Lotta Lehtikarin tekstiä omasta äidistään. Kirjassa "Ilman sinua", hän kuvaa hirviöäitiä, joka ei pystynyt rakastamaan kahta tytärtään ja lopulta tekee itsemurhan. Kirja alkaa kuvauksella Lotan vanhemman sisaren itsemurhasta, ja kirjan nimi viittaa kaipaukseen, jota Lotta tunsi menetettyään sisarensa. 

Lotta Lehtikari on saanut terapeutin koulutuksen ja hän sai minut pysähtymään ja pohtimaan vanhempisuhteitani uudelta kannalta. Olen jatkuvasti kirjoittanut ja puhunut Eriksonin kehitysteoriasta, jonka mukaan meidän tulisi hyväksyä vanhuudessa oma mennyt elämämme kaikki vastoinkäymisineen juuri meille parhaiten sopivaksi elämäksi. Lotta Lehtikari toteaa, että meidän tulee myös ajatella, että omat vanhemmat ovat olleet juuri parhaiten meille sopivia vanhempia. Runsaan viikon ajan olen pohtinut äitiä tavoittteenani nähdä hänet parhaimpana mahdollisena äitinä juuri minunlaiselle tyttärelle. Jotain olen oivaltanutkin, tavoitetta kohden olen menossa. Kun kirjoitin 30 vuotta sitten kirjan äideistä ja tyttäristä, sen loppuun kirjoitin runon:

Totta on, että kelaaminen on jatkunut ja viime päivinä taas voimistunut. Nyt haasteena on ajatella, että kaikki minua haitanneet äidin piirteet olivat osa sitä parhainta mahdollista kokonaisuutta. 

(Kirjani äideistä ja tyttäristä on luettavissa netissä: KATSO>>> )

Runossa ilmaisin ajatuksen, että meidän olisi pitänyt päästä irti äidin vaikutusvallasta ja saada käsiteltyä loppuun kaikki äitiin liittyvät mielemme pahoittamiset ja negatiiviset muistomme, ja pelkäsin, etten koskaan kuitenkaan päämäärään pääse. 

Äidin rooli lapsen elämässä vaihtelee eri ikäkausina. Oma äitini oli ihana vauvan hoitaja, ja siitä olen ollut kiitollinen. Mutta, kun kiltteyteni loppui kaksivuotiaana, äiti keskittyi pikkusiskooni. Olen jakanut äitiyden haasteet Eriksonin kehitysteorian mukaisesti seuraavasti:

0 – 1,5 v.

RAKKAUDEN JA TURVALLISUUDEN ANTAJA, HUOLENPITÄJÄ, LAPSESTA ILOITSIJA JA  KIINTYMISEN MAHDOLLISTAJA

1,5 – 3 v.

RAJOJEN ASETTELIJA

3 – 6 v.

ELÄMÄN OPETTAJA, LUOVUUTEEN JA OMA-ALOITTEISUUTEEN KANNUSTAJA

6 – 12 v.

ITSETUNNON RAKENTAJA, ITSENÄISYYTEEN KANNUSTAJA

12 – 18 v.

RAKKAUDEN ANTAJA, RAJOJEN ASETTELIJA, ELÄMÄN OPETTAJA

NELJÄ KIINTYMYSTYYLIÄ

Erik Eriksonin kehitysteorian mukaan lapsen ensimmäisen puolentoista vuoden aikana rakentuu koko myöhemmän kehityksen pohja. Jos äiti (lähin hoitaja) tyydyttää silloin lapsen tarpeet, tälle muodostuu perusturvallisuuden tunne ja hän saa elämäänsä vahvuudeksi toivon. Jos lapsi kokee hoivaajansa iloitsevan hänestä ja olevan ylpeä, hänelle muodostuu sanaton itsearvostuksen tunne. John Bowlby loi varhaista vuorovaikutusta kuvaamaan kiintymystyylikäsitteistön, jossa lapsen elämän varhaisen vaiheen tarpeiden tyydyttäminen ja lapsesta iloitseminen ovat keskeisiä tekijöitä. Jos äiti on herkkä tajuamaan vauvan myönteisiä ja kielteisiä tunteita ja pystyy myötäilemään niitä ja vastaamaan niihin, hän rakentaa kiintymyssuhdetta, josta tulee lapselle myöhemmän elämän tapa kohdata toisia ihmisiä. Kun äiti iloitsee ja ihmettelee yhdessä vauvan kanssa ympäröivää maailmaa ja reagoi vauvan itkuun lohduttamalla johdonmukaisesti, lapsella on mahdollisuus kehittää turvallinen kiintymystyyli. Sen pohjalta lapsen on helppo olettaa myöhemmin elämässään, että ihmiset ovat luotettavia, omat tarpeet tulevat riittävässä määrin tyydytetyiksi ja elämä kantaa.

Joissakin perheissä ja varsinkin lastensuojeluperheissä on suuri riski, että lapsi alun perin menettää mahdollisuutensa rakentaa turvallista kiintymystyyliä. Hänelle muodostuu vääränlainen suhtautuminen aikuisen hoivaan, mikä vaikeuttaa uusien suhteiden muodostamista. Useimmissa tapauksissa hänelle tulee turvaton välttelevä tai takertuva, ristiriitainen kiintymistyyli. Jos äiti ei ole herkkä havaitsemaan lapsen tarpeita tai johdonmukaisesti jättää vastaamatta lapsen viesteihin, lapsi kehittää turvattoman, välttelevän kiintymystyylin. Hän ei etsi äidistä eikä myöhemmin parisuhteessa turvaa ja lohdutusta toisesta. Hän voi yrittää toimia urhoollisemmin kuin mitä tunnetila edellyttää. Hänellä voi olla myönteinen käsitys itsestä, mutta kielteinen muista ihmisistä. Jos lapselle on muodostunut kielteinen käsitys sekä itsestä että muista, hänet luokitellaan turvattoman, välttelevän ja pelokkaan kiintymystyylin omaavaksi. Aikuisena hän saattaa karttaa kaikkia läheisiä ihmissuhteita. Parisuhteessakin kestää pitkään ennen kuin hän avautuu ja haluaa jatkaa sitä tai alkaa luottaa, että toinen osapuoli haluaa oikeasti jatkaa suhdetta.

Jos äiti toimii jatkuvasti epäjohdonmukaisesti suhteessa lapsen tarpeisiin, lapsi ei voi luottaa aikuiseen hoivaajana. Näin tapahtuu usein esimerkiksi päihderiippuvaisen äidin perheessä. Lapsi ei pysty ennakoimaan sitä, mitä käyttäytymistä hänen turvan tai lohdutuksen tarpeensa herättää äidissä, koska seuraukset ovat arvaamattomia ja riippuvat äidin mielialan vaihteluista. Lapsi voi saada osakseen itkiessään ajoittain hellyyttä ja lohdutusta tai samantapainen tilanne voi saada aikaan aikuisessa raivokohtauksen. Tällaisissa olosuhteissa lapselle yleensä kehittyy turvaton, ristiriitainen, takertuva kiintymystyyli. Hän ei myöhemmin osaa ennakoida muiden käyttäytymistä ja toimii ahdistuneen takertuvasti taatakseen itselleen hoivan tai aikuisena ihmissuhteissa sen jatkuvuuden.

PERHEEN TOIMIVUUS

Alussa mainittu professori Yrjö Alanen keskittyi myös perheiden psykodynamiikkaan ja loi kriteerit hyvin toimivalle perheelle:

-Vanhempien keskinäinen side on vahva ja perheen sisäisistä liittoutumista vahvin, eikä kummallakaan vanhemmista oli keskinäistä liittoumaa kiinteämpää ihmissuhdetta perheen ulkopuolella.

- Perheessä on valta, vastuu ja velvollisuudet jakautuneet toimivasti.

- Perheessä on joustavuutta muutostilanteissa ja selviytymiskykyä kriiseistä.

- Päätäntävalta on tärkeissä asioissa perheen sisällä.

- Vanhemmat ovat selkeästi erillinen, aikuinen sukupolvi.

- Perheenjäsenten keskinäiset välit ovat läheiset.

- Vuorovaikutus on avointa.

- Perheessä on riittävästi energiaa suoriutua kodinhoidosta ja lasten hoivasta ja huolenpidosta.

Kun arvioin Lotta Lehtikarin perhettä, vain harva edellisistä kriteereistä täyttyi, lapsuuteni perheen kohdalla vain muutama ei täyttynyt.

Uudempia tutkimuksia

Uusimpien tutkimusten perusteella hyvin toimivan perheen ominaisuuksia on lasten kokema turvallisuus, avoin ja kunnioittava vuorovaikutus, herkkyys lukea lasten tunnetiloja, arvomaailma, joka tukee lapsen psyykkistä hyvinvointia.

Jos lapsen vanhemmat asuivat erossa, yhteisvanhemmuuden laatu ja tasapainoinen työnjako olivat tärkeitä lapsen hyvinvoinnin kannalta.

Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että lopulta kasvattajaominaisuudet voidaan supistaa kahteen eri ulottuvuuteen: lämpöön ja kontrolliin. Kun tutkin väitöstutkimuksessa äitien piirteitä, niin nämä kaksi ulottuvuutta tuli selvästi esiin. Äitejä voidaan karkeasti tyypitellä sen mukaan, miten paljon heillä on vuorovaikutuksessaan lapsen kanssa kontrollia ja lämpöä. 

Professori Lea Pulkkisen johtaman pitkittäistutkimuksen mukaan lapsille oli kaikkein riskialtteinta kasvaa perheessä, jossa oli välinpitämätön suhtautuminen lapseen eli sekä lämpöä, että kontrollia on vähän. 

Tutkimuksessani tytöt arvioivat, miten osuvasti seuraavat adjektiivit kuvasivat heidän äitejään:

_______________________________________________________________________________________

lämmin, välinpitämätön, vihamielinen, hyväksyvä, arvosteleva, torjuva, epäoikeudenmukainen, määräilevä, turvallinen, suojeleva, rajoja asetteleva, tasa-arvoinen, kylmä, vapautta-antava, syyllistävä, ymmärtävä, kannustava, vaativa, neuvova, helposti huolestuva

________________________________________________________________________________________

Voit miettiä itse oman äitisi piirteitä. Oliko kuvaus täysin osuva (5), lähes osuva (4) siltä väliltä (3) vain vähän osuva (2) ei lainkaan osuva (1). 

Tutkimuksessa löytyi viisi eri äitityyppiä, jotka nimesin seuraavasti:

RAJAT JA RAKKAUS

lämmin, rajoja-asetteleva, ei-epäoikeudenmukainen, ei-syyllistävä

HYVÄ MARTTYYRIÄITI

lämmin, rajoja asetteleva, syyllistävä, ei-epäoikeudenmukainen

EPÄOIKEUDENMUKAINEN MARTTYYRIÄITI

lämmin, rajoja-asetteleva, syyllistävä, epäoikeudenmukainen

KAVERILLINEN ÄITI

lämmin, ei- rajoja-asetteleva, ei syyllistävä, ei epäoikeudenmukainen

KYLMÄ AUKTORITEETTI (PAHA ÄITIPUOLI)

ei-lämmin, rajoja asetteleva, epäoikeudenmukainen, syyllistävä

Tutkimukseni käsitteli sijaiskotityttöjen suhdetta sijaisäitiin ja selviytymistä, jota vertailtiin omissa kodeissa kasvaneiden tyttöjen selviytymiseen. Taulukosta voi huomata, että kaksi sijaiskodissa kasvanutta tyttöä koki sijaisäidin olevan kylmä auktoriteetti, mutta kukaan normaalisti äitinsä luona kasvanut  tyttö ei ajatellut äitinsä olevan kylmä auktoriteetti. Sijaiskodeissa kasvaneet tytöt kokivat sijaisäidin hyväksi marttyyriäidiksi melkein yhtä usien kuin rakkaus ja rajat tyypiksi, joka olisi ollut suotavin vaihtoehto, ja se oli tavallisessa perheessä kasvaneiden tyttöjen selvästi yleisin kokemus. Huomattavaa on, ettei sijaisäideistä löytynyt montaa kaveriäitiä, ja yksinhuoltajaäidin perheessä se oli yleisin kasvattajatyyppi.

TAULUKKO

Jos haluat pohtia äitisuhdettasi syvemmin, voit käyttää apuna seuraavaa kirjassani ollutta kysymyspatteria.

Toukokuun toisena päivänä liput liehuvat, eivätkä kaikki suinkaan ole niitä katsellessa juhlatuulella. Kipu lapsettomuudesta tai lapsen menetyksestä voi korostua äitienpäivänä tai itsesyytökset lapsen huonosta voinnista tai suru siitä, että suhde omaan lapseen tai omaan äitiin on ollut tai on edelleen ongelmallinen.

Jo tieto siitä, että on olemassa ihanneäidin kriteerejä saa monen äidin tuntemaan  syyllisyyttä.

Tekoäly poimi eri tutkimusten tuloksista kriteerit siitä, millainen on ihanneäiti.

"1. Emotionaalisesti saatavilla

Hän huomaa lapsen tunteet, vastaa niihin ja lohduttaa. Tätä kutsutaan sensitiivisyydeksi, ja se on yksi vahvimmista lapsen turvallisen kiintymyssuhteen ennustajista.

2. Johdonmukainen mutta lempeä

Rajat ovat selkeitä, mutta niitä ei aseteta kovuudella. Lapsi tietää, mitä odottaa – ja tuntee olevansa turvassa.

3. Hyväksyvä ja arvostava

Lapsi saa olla oma itsensä. Ihanneäiti ei yritä muokata lasta omien pelkojensa tai toiveidensa mukaan.

4. Itsestään huolehtiva

Hän ei uhraa itseään loppuun, vaan ymmärtää, että oma jaksaminen on osa hyvää vanhemmuutta. Tämä on usein unohdettu, mutta tutkimuksissa erittäin tärkeä osa perheen toimivuutta.

5. Virheensä myöntävä ja korjaava

Ihanneäiti ei ole virheetön – hän osaa pyytää anteeksi ja korjata tilanteen. Tämä opettaa lapselle, että suhteet kestävät myös ristiriitoja.

6. Lapsen kehitysvaiheita ymmärtävä

Hän ei odota liikaa liian varhain. Hän tietää, että uhmaikä, murrosikä ja muut vaiheet ovat normaaleja, eivät merkki epäonnistumisesta.

7. Läsnä oleva

Ei täydellisesti joka hetki, mutta riittävän usein. Pienet arjen kohtaamiset – katse, kosketus, kuuntelu – rakentavat lapsen perusturvaa."

KAKSI ÄITITARINAA

Tutkimukseeni haastattelemista sijaiskodeissa kasvaneista tytöistä on jäänyt erityisesti mieleeni eräs, joka oli itse nuori äiti. Hän oli jounut pohtimaan paljon suhdettaan biologiseen äitiinsä ja pystynyt antamaan tälle lopulta anteeksi. 

Hän ei ollut nähnyt äitiään lapsena, koska tämä oli asunut metsässä puliukkojen kanssa. Nyt äitinä hän oli halunnut ottaa tähän yhteyttä. Hän oli löytänyt puhelinluettelosta miehen, jolla oli sama nimi kuin hänen veljellään, ja soitti numeroon. Mies oli ensin hämmentynyt ja sitten todennut: "Ai sä olet se vauva, jolle mä vaihdoin vaipat ennen kuin se vietiin lastenkotiin." 

Tyttö sai yhteyden äitiin, joka oli jo ollut vuosia kuivilla ja hänellä oli myös työpaikka. Hän oli tuntenut niin suurta syyllisyyttä menneestä elämästään, ettei ollut uskaltanut ottaa tyttäreensä yhteyttä. Nyt kontakti solmittiin. Tyttö joutui antamaan anteeksi äidille paljon - myös sen että hänen ulkonäkönsä oli vaurioitunut äidin odotusajan alkoholismin takia.

Hänen tarinansa on seuraavanlainen: 

Tajuan sen että minunkin tulisi antaa äidilleni anteeksi kaikki se, mistä olen häntä aikuisena arvostellut. Minun pitää jatkaa prosessia: Ymmärrän äiti... annan anteeksi äiti... kiitän äiti...

MENETYSTEN KANSSA ELÄMINEN

Olen pari vuotta sitten äitienpäivän aikoihin käsitellyt Collanin sukuun kuuluvien äitien surullisia kohtaloita kirkonkirjojen valossa. Niin monet heistä olivat saaneet kokea useamman lapsensa kuoleman. Mielestäni suvun surullisin äititarina kuuluu Olga Gummerukselle, joka on tehnyt Forssan kirkon alttarin lasimaalaukset. Olin ihastunut maalauksiin jo vuosikymmeniä sitten, jolloin en vielä tiennyt, että kuulumme samaan sukuun. 

Olga oli kohdannut paljon kuolemaa. Vanhempien ja rakkaan isoäidin kuoleman lisäksi, hän oli kolmevuotiaana menettänyt nuoremman siskonsa. Ollessaan murrosiässä kohtasi perhettä taas suru. Oletan, että perheen vanhimpana hän oli varmasti joutunut hoitamaan pienempiään ja neljätoistavuotiaana herkässä iässä, hän oli luultavasti ehtinyt kiintyä perheen nuorimmaiseen kahdeksankuiseen Margareta-vauvaan ennen tämän kuolemaa.

Oletan, että Olgan olisi ollut helppo uskoa kuoleman jälkeiseen jälleennäkemiseen. Olihan hän kuullut isoisoisänsä Pehrin riemastuneesta reaktiosta kuolinhetkellään. Suvussa oltiin varmoja, että hän näki silloin aikaisemmin kuolleen rakkaan vaimonsa Lisetten, koska lausui hänen nimensä viimeisenä sananaan. Ehkä Olga toivoi ja uskoi näkevänsä myös omat sisaruksensa ja synnyttämänsä kaksi vauvaa taivaassa, jossa "on kyyneleet pyyhitty pois".

Helmikuussa 1905 Olga oli synnyttänyt tytön, joka sai hätäkasteessa nimen Beata. Vauva kuitenkin kuoli kahdeksan päivän ikäisenä heikkouteen, Hänet on haudattuna Hietaniemen hautausmaalle samaan hautaan Olgan ja hänen miehensä kanssa miehen suvun (Ehrström) sukuhautaan. Olga oli sitten tullut neljän vuoden jälkeen uudelleen raskaaksi, ja vauva kuoli kohtuun tai synnytyksessä.  Hänestä ei ole mitään tietoja kirkonkirjoissa. Olgan äiti oli kirjoittanut sisarelleen Beatan kuoleman jälkeen: "Jumala suokoon, että hän pystyy näkemään Hänen johdatuksensa". Kun poikavauva syntyi kuolleena, se oli "Niin raskasta, ettei siitä koskaan puhuttu".

Olga maalasi mielellään lapsiaiheita. Olen monta kertaa alttarin lasimaalausta katsellessa miettinyt, miltähän Olgasta oli tuntunut maalata Mariaa Jeesuslapsi sylissään. Hänenhän sylinsä oli jäänyt tyhjäksi.

Olen äitienpäivän jumalanpalveluksessa avustajana (ns. kirkkoväärtinä) ja saan johtaa yhteisen kirkkorukouksen. Sitä rakentaessa olen miettinyt, miten otan huomioon päivän eri ihmisissä herättämät tunteet. Joku on voinut jäädä jopa pois kirkosta sen takia, ettei halua kuulla päivään liittyvää hehkutusta.  - Äitienpäivä on monelle ahdistava päivä.

Lapsena tunsin itse äitienpäivänä syyllisyyttä, koska en ollut kiltti lapsi ja äiti joutui suremaan ja häpeämään minun takiani ja ne lapsuuden tunteet yhä pulpahtavat mieleeni äitienpäivänä. Vaikka tunnetuimmassa runossani (MITTA) äiti esiintyy negatiivisessa valossa - tosin suvun aiheuttamat jäljet sielussaan - saan tuntea häntä kohtaan kiitollisuutta, kun tietoisesti poimin niitä hänen hyviä ominaisuuksiaan ja niitä oli paljon.

Mitta

Lähdin lapsuuskodista
selässäni reppu
ja repussani mitta.

Sillä mittasin itseäni.
Ja aina oli tulos:
Ei riitä, ei riitä.

Kauan uskoin mittaani.
Sitten löysin uuden.

Se sanoi:
Riittää, riittää hyvinkin.

Silloin tajusin,
mittani oli virheellinen.
Sen ainoa lukema oli:
ei riitä

Vein sen takaisin,
ja äitini hämmästyi:
Ei se virheellinen ole,
se on perintömitta
ja kulkenut suvussa kauan.

Kun mietin, mikä hengellinen laulu liittyisi jotenkin äitiin, muistin ihanan yhteislaulutilanteen  veneessä kesäiltana. Meidän perheessä isä oli hyvä laulaja, eikä äiti suostunut laulamaan kuin jouluna hiljaa muiden mukana. Ensin muistin harvinaisen tilanteen, kun äiti lauloi, sitten tuli mieleeni taas yksi äidin hieno piirre: hänen sosiaalinen mielensä. Hänhän oli ns. hyvä ihminen, joka auttoi mustalaisia ja puliukkoja ja köyhiä jne.  Olimme maalla soutelemassa ja veneessä oli mukana kaksi tyttöä, jotka olivat meillä vieraina kaksi viikkoa tavallaan "kesälapsina", he olivat kuitenkin meidän kavereita, joiden perhetilanne oli surkea. Tytöt olivat hyviä laulajia ja äidin pyynnöstä lauloimme yhdessä laulun Pikkulintu riemuissaan, jonka olin oppinut pyhäkoulussa. Se oli ollut äidin lapsuuden laulu. Hänen evankeelisen isänsä johtamassa kodissa käytettiin laulukirjana Siionin kannelta, josta laulu löytyy. - Olen päättänyt viikonlopun aikana etsiä lisää onnellisia muistikuvia äidistä.

1. Pikkulintu riemuissaan aina laulaa onneaan. / Ei se jouda kaipaamaan eikä suremaan. / Ei se, ei se jouda suremaan.

2. Kun se herää aamulla, alkaa kohta laulunsa. / Vaikkei tiedä ruuastaan, laulaa riemuissaan. / Laulaa, laulaa, laulaa riemuissaan.

3. Kuule linnun laulua, katso kohti taivasta! / Pilvet kulkee kulkuaan, laula sinä vaan. / Laula, laula, laula sinä vaan.

4. Kiitä Herraa päivittäin armoansa ylistäin. / Vaikka täällä kärsitkin, kiitä silloinkin. / Kiitä, kiitä, kiitä silloinkin.

5. Jos on synkkä polkusi, Herran silmä seuraapi. / Kohta kotiin saapunet, aina laulelet. / Aina, aina, aina laulelet.

KUUNTELE>>>