ÄITIEMME LAPSINA

KESKEN, VALMIS 8.5. klo 9.30

Useimmilla äideillä äitienpäivänä ruusujen keskellä mielessä pyörii kysymys: Olenko ollut kyllin hyvä äiti? Näin oli oman äitini kohdalla ja näin on omalla kohdallani. Määritelmä on psykoanalyytikko Winnicotin keksimä viime vuosisadalla. Olin monta kertaa nähnyt sen määrittelyn kirjastossa olevan kirjan selässä. En tarttunut kirjaan, vaan kuljin sen ohi melkein vauhtia lisäten. Kerran päätin katsoa totuutta silmiin ja lainasin kirjan ja etsin sieltä kyllin hyvän äidin kriteerit. Olin helpottunut, kun sain tietää, että kyllin hyvä äiti on sellainen, joka tekee kasvatustyössään virheitä, mutta toimii myös niin usein oikein, että oikein toimiminen painaa vaa'assa sen verran, että omat lapset pystyvät aikuistuttuaan vanhemmuuteen.

Kun opiskelin 60-luvulla psykologiaa, vallalla oli psykoanalyyttinen ajattelu. Sen mukaan psyykkisten häiriöiden takaa etsittiin äidin viestinnän virheitä. Skitsofreenikkojen äitien epäiltiin syyllistyneen lastaan kasvattaessaan kaksoisviestintään, jolloin lapsi ei ollut ymmärtänyt, mitä äiti häneltä halusi tai mitä äiti milloinkin tarkoitti. Autistististen lasten äitien uskottiin syyllistyneen kylmään ja etäiseen viestintään vauvaa hoitaessaan. Miten hirveätä oli, että psyykkisesti sairaan äiti joutui kantamaan raskasta omaisen taakkaa, ja vielä sai kuulla, että sairaus oli hänen vikansa. Hän sai huomata, että oma lapsi ei pystynytkään vanhemmuuteen ja se oli hänen vikansa. Suomalainen psykiatrian professori Yrjö O. Alanen tutki väitöskirjassaan skitsofreenikkojen äitejä ja tuli tulokseen, ettei heitä voida syyttää aikuisen lapsensa sairastumisesta. Tulos oli käänteentekevä myös psykoanalyyttisesti ajattelevien keskuudessa ja se herätti huomiota myös ulkomailla.

Äidin ja tyttären suhde on usein monimutkainen side, jolle on ominaista syvä emotionaalinen yhteys, keskinäinen ohjaus ja potentiaali sekä tukeen että voimakkaisiin konflikteihin. Se kehittyy usein alun hoivaamissuhteesta, jossa myös asetellaan rajat, aikuisajan ystävyydeksi ja roolien vaihtumisen kautta äidin ikääntyessä hoivaamisen kohteena on äiti ja tytär muuttuu äidin hoivaajaksi ja rajojen asettelijaksi.

Viime viikon blogissa käsittelin Lotta Lehtikarin tekstiä omasta äidistään. Kirjassa "Ilman sinua", hän kuvaa hirviöäitiä, joka ei pystynyt rakastamaan tyttäriään ja lopulta tekee itsemurhan. Kirja Lehtikarin perheestä alkaa kuitenkin kuvauksella Lotan vanhemman sisaren itsemurhasta, ja kirjan nimi viittaa kaipaukseen, jota Lotta tunsi menetettyään sisarensa. Lotta Lehtikari on saanut terapeutin koulutuksen ja hän sai minut pysähtymään ja pohtimaan vanhempisuhteitani uudelta kannalta. Olen jatkuvasti kirjoittanut ja puhunut Eriksonin kehitysteoriasta, jonka mukaan meidän tulisi hyväksyä vanhuudessa oma mennyt elämämme kaikki vastoinkäymisineen juuri meille parhaiten sopivaksi elämäksi. Lotta Lehtikari toteaa, että meidän tulee myös ajatella, että omat vanhemmat ovat olleet juuri parhaiten meille sopivia vanhempia. Runsaan viikon ajan olen pohtinut äitiä siltä kannalta. Kun kirjoitin kirjan äideistä ja tyttäristä, sen loppuun kirjoitin runon:

Totta on, että pohtiminen on jatkunut ja viime päivinä taas voimistunut. Äiti ilman takertumista ja rajojeni rikkomista, äiti ilman syyllistävyyttä, äiti ilman marttyyriutta, ilman sukusalaisuuksia, ilman kulissien ylläpitoa, ennen kaikkea äiti ilman tulevaisuudenpelkoja, ilman epäilyjä minun suhteeni ja elämän suhteen. Sellaisen äidin olisin halunnut. Nyt haasteena on ajatella, että kaikki äidin minua haitanneet piirteet olivat osa sitä kokonaisuutta, joka on ollut parhaiten sopiva äiti minulle. – Sitä kohden olen menossa.

Kirjani äideistä ja tyttäristä on luettavissa netissä: KATSO>>> 

Runossa ilmaisin ajatuksen, että meidän olisi pitänyt päästä irti äidin vaikutusvallasta ja saada ratkaistuiksi kaikki vuorovaikutusongelmamme ja pelkäsin, etten koskaan kuitenkaan päämäärään pääse. Nyt minun pitäisi ajatella, että äitini kaikkine piirteineen juuri minulle parhaiten sopiva äiti.

Äidin rooli lapsen elämässä vaihtelee eri ikäkausina. Olen jakanut sen Eriksonin kehitysteorian mukaisesti seuraavasti:

0 – 1,5 v.

RAKKAUDEN JA TURVALLISUUDEN ANTAJA, HUOLENPITÄJÄ, ILOITSIJA, KIINTYMISEN MAHDOLLISTAJA

1,5 – 3 v.

RAJOJEN ASETTELIJA

3 – 6 v.

ELÄMÄN OPETTAJA, LUOVUUTEEN JA OMA-ALOITTEISUUTEEN KANNUSTAJA

6 – 12 v.

ITSETUNNON RAKENTAJA, ITSENÄISYYTEEN KANNUSTAJA

12 – 18 v.

RAKKAUDEN ANTAJA, RAJOJEN ASETTELIJA, ELÄMÄN OPETTAJA, IDENTITEETIN EHEYTTÄJÄ

NELJÄ KIINTYMYSTYYLIÄ

Erik Eriksonin kehitysteorian mukaan lapsen ensimmäisen puolentoista vuoden aikana rakentuu koko myöhemmän kehityksen pohja. Jos äiti (lähin hoitaja) tyydyttää silloin lapsen tarpeet, tälle muodostuu perusturvallisuuden tunne ja hän saa elämäänsä vahvuudeksi toivon. Jos lapsi kokee hoivaajansa iloitsevan hänestä, hänelle muodostuu sanaton itsearvostuksen tunne. John Bowlby loi varhaista vuorovaikutusta kuvaamaan kiintymystyylikäsitteistön, jossa lapsen tarpeiden tyydyttäminen ja lapsesta iloitseminen ovat keskeisiä tekijöitä. Jos äiti on herkkä tajuamaan lapsen viestejä ja tulkitsee niitä oikein, hän tunnistaa vauvan myönteisiä ja kielteisiä tunteita ja pystyy myötäilemään niitä ja vastaamaan niihin. Äiti rakentaa kiintymyssuhdetta, kun iloitsee ja ihmettelee yhdessä vauvan kanssa. Kun vauva tuntee olonsa epämukavaksi, hän viestittää siitä eri tavoin - usein itkulla. Jos äiti toimii lohdutustilanteissa välittömästi, johdonmukaisesti ja asianmukaisella tavalla, lapsella on mahdollisuus kehittää turvallinen kiintymystyyli. Sen pohjalta lapsen on helppo olettaa myöhemmin elämässään, että ihmiset ovat luotettavia, omat tarpeet tulevat riittävässä määrin tyydytettyä ja elämä kantaa.

Lastensuojeluperheissä on suuri riski, että lapsi alun perin menettää mahdollisuutensa rakentaa turvallista kiintymystyyliä. Hänelle muodostuu vääränlainen suhtautuminen aikuisen hoivaan, mikä vaikeuttaa uusien suhteiden muodostamista. Useimmissa tapauksissa hänellä on turvaton välttelevä tai takertuva, ristiriitainen kiintymistyyli. Jos äiti ei ole herkkä havaitsemaan lapsen tarpeita tai johdonmukaisesti jättää vastaamatta lapsen viesteihin, lapsi kehittää turvattoman, välttelevän kiintymystyylin. Hän ei etsi äidistä eikä myöhemmin parisuhteessa turvaa ja lohdutusta. Hän voi yrittää toimia urhoollisemmin kuin mitä tunnetila edellyttää. Hänellä voi olla myönteinen käsitys itsestä, mutta kielteinen muista ihmisistä.

Jos lapselle on muodostunut kielteinen käsitys sekä itsestä että muista, hänet luokitellaan turvattoman, välttelevän ja pelokkaan kiintymystyylin omaaviksi. Aikuisena hän saattaa karttaa kaikkia läheisiä ihmissuhteita. Parisuhteessakin kestää pitkään ennen kuin hän avautuu ja haluaa jatkaa sitä tai voi luottaa, että toinen osapuoli haluaa oikeasti jatkaa suhdetta.

Jos äiti toimii jatkuvasti epäjohdonmukaisesti suhteessa lapsen tarpeisiin, lapsi ei voi luottaa aikuiseen hoivaajana. Näin tapahtuu usein esimerkiksi päihderiippuvaisen äidin perheessä. Lapsi ei pysty ennakoimaan sitä, mitä käyttäytymistä hänen turvan tai lohdutuksen tarpeensa herättää äidissä, koska seuraukset ovat arvaamattomia ja riippuvat äidin mielialan vaihteluista. Lapsi voi saada osakseen itkiessään ajoittain hellyyttä ja lohdutusta tai samantapainen tilanne voi saada aikaan aikuisessa raivokohtauksen. Tällaisissa olosuhteissa lapselle yleensä kehittyy turvaton, ristiriitainen, takertuva kiintymystyyli. Hän ei myöhemmin osaa ennakoida muiden käyttäytymistä ja toimii ahdistuneen takertuvasti taatakseen itselleen hoivan tai aikuisena ihmissuhteissa sen jatkuvuuden.

PERHEEN TOIMIVUUS

Alussa mainittu professori Yrjö Alanen keskittyi myös perheiden psykodynamiikkaan ja loi kriteerit hyvin toimivalle perheelle:

-Vanhempien keskinäinen side on vahva ja perheen sisäisistä liittoutumista vahvin, eikä kummallakaan vanhemmista oli keskinäistä liittoumaa kiinteämpää ihmissuhdetta perheen ulkopuolella.

- Perheessä on valta, vastuu ja velvollisuudet jakautuneet toimivasti.

- Perheessä on joustavuutta muutostilanteissa ja he selviytymiskykyä kriiseistä.

- Päätäntävalta on tärkeissä asioissa perheen sisällä.

- Vanhemmat ovat selkeästi erillinen, aikuinen sukupolvi.

- Jäsenten keskinäiset välit ovat läheiset.

- Vuorovaikutus on avointa.

- Perheessä on riittävästi energiaa suoriutua jokapäiväisistä kotitehtävistä ja lastenhoidosta.

Kun arvioin Lotta Lehtikarin perhettä, vain harva kriteeri täyttyi, lapsuuteni perheen kohdalla vain muutama ei täyttynyt.

Uudempia tutkimuksia

Uusimpien tutkimusten perusteella hyvin toimivan perheen ominaisuuksia on lasten kokema turvallisuus, avoin ja kunnioittava vuorovaikutus, herkkyys lukea lasten tunnetiloja, arvomaailma, joka tukee lapsen psyykkistä hyvinvointia.

Jos lapsen vanhemmat asuivat erossa, yhteisvanhemmuuden laatu ja tasapainoinen työnjako olivat tärkeitä lapsen hyvinvoinnin kannalta.

Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että lopulta kasvattajaominaisuudet voidaan supistaa kahteen eri ulottuvuuteen: lämpöön ja kontrolliin. Kun tutkin väitöstutkimuksessa äitien piirteitä, niin nämä kaksi ulottuvuutta tuli selvästi esiin. Piirteistä voidaan tehdä nelikenttä, jossa äidit jaotellaan ryhmiin:

Professori Lea Pulkkisen johtaman pitkittäistutkimuksen mukaan lapsille oli kaikkein riskialtteinta kasvaa perheessä, jossa oli välinpitämätön suhtautuminen lapseen eli sekä lämpöä, että kontrollia on vähän. Kolme muuta ryhmää on seuraavat: paljon lämpöä ja kontrollia, paljon lämpöä ja vähän kontrollia ja paljon kontrollia ja vähän lämpöä. 

Väitöskirjatutkimuksessani vertailuryhmän tytöt arvioivat äitiensä kasvattajaominaisuuksia. Seuraavassa taulukossa on kaksikymmentävuotiaiden Suomessa umpimähkään vertailuryhmän henkilöiksi poimittujen tyttöjen tarkemmat arviot omien äitien kasvattajapiirteistä. Niistä löytyi selvästi faktorianalyysin avulla nuo kaksi ulottuvuutta: kontrolli ja lämpö. Arvioiden pohjalta pystyttiin myös löytämään äitityyppejä. Viidentoista tytön kohdalla arvio jäi tyypittelyn ulkopuolelle. Loput olivat jaettavissa viiteen eri ryhmään. Mukana on myös sijaiskodeissa kasvaneiden tyttöjen arviot sijaisäitien piirteistä.

TAULUKKO

RAJAT JA RAKKAUS

lämmin, rajoja-asetteleva, ei-epäoikeudenmukainen, ei-syyllistävä

HYVÄ MARTTYYRIÄITI

lämmin, rajoja asetteleva, syyllistävä, ei-epäoikeudenmukainen

EPÄOIKEUDENMUKAINEN MARTTYYRIÄITI

lämmin, rajoja-asetteleva, syyllistävä, epäoikeudenmukainen

KAVERILLINEN ÄITI

lämmin, ei- rajoja-asetteleva, ei syyllistävä, ei epäoikeudenmukainen

KYLMÄ AUKTORITEETTI (PAHA ÄITIPUOLI)

ei-lämmin, rajoja asetteleva, epäoikeudenmukainen, syyllistävä

Toukokuun toisena päivänä liput liehuvat, eivätkä kaikkien mielet suinkaan ole niitä katsellessa juhlatuulella. Jo tieto siitä, että on olemassa ihanneäidin kriteerejä saa monen äidin tuntemaan  syyllisyyttä.

Millainen on ihanneäiti

"1. Emotionaalisesti saatavilla

Hän huomaa lapsen tunteet, vastaa niihin ja lohduttaa. Tätä kutsutaan sensitiivisyydeksi, ja se on yksi vahvimmista lapsen turvallisen kiintymyssuhteen ennustajista.

2. Johdonmukainen mutta lempeä

Rajat ovat selkeitä, mutta niitä ei aseteta kovuudella. Lapsi tietää, mitä odottaa – ja tuntee olevansa turvassa.

3. Hyväksyvä ja arvostava

Lapsi saa olla oma itsensä. Ihanneäiti ei yritä muokata lasta omien pelkojensa tai toiveidensa mukaan.

4. Itsestään huolehtiva

Hän ei uhraa itseään loppuun, vaan ymmärtää, että oma jaksaminen on osa hyvää vanhemmuutta. Tämä on usein unohdettu, mutta tutkimuksissa erittäin tärkeä osa perheen toimivuutta.

5. Virheensä myöntävä ja korjaava

Ihanneäiti ei ole virheetön – hän osaa pyytää anteeksi ja korjata tilanteen. Tämä opettaa lapselle, että suhteet kestävät myös ristiriitoja.

6. Lapsen kehitysvaiheita ymmärtävä

Hän ei odota liikaa liian varhain. Hän tietää, että uhmaikä, murrosikä ja muut vaiheet ovat normaaleja, eivät merkki epäonnistumisesta.

7. Läsnä oleva

Ei täydellisesti joka hetki, mutta riittävän usein. Pienet arjen kohtaamiset – katse, kosketus, kuuntelu – rakentavat lapsen perusturvaa."

Olen pari vuotta sitten äitienpäivän aikoihin käsitellyt Collanin sukuun kuuluvien naisten surullisia kohtaloita kirkonkirjojen valossa. Niin monet heistä olivat saaneet kokea useamman lapsen kuoleman. Mielestäni suvun surullisin äititarina kuuluu Olga Gummerukselle, joka on tehnyt Forssan kirkon alttarin lasimaalaukset. Olin ihastunut maalauksiin jo vuosikymmeniä sitten, jolloin en vielä tiennyt, että kuulumme samaan sukuun. 

Olga oli kohdannut paljon kuolemaa. Vanhempien ja rakkaan isoäidin kuoleman lisäksi, hän oli kolmevuotiaana menettänyt siskovauvan. Perheen vanhimpana hän oli varmasti joutunut hoitamaan pienempiään ja neljätoistavuotiaana herkässä iässä hän oli luultavasti ehtinyt kiintyä perheen nuorimmaiseen kahdeksankuukautiseen Margareta-vauvaan ennen tämän kuolemaa.

Oletan, että Olgan olisi ollut helppo uskoa kuoleman jälkeiseen jälleennäkemiseen. Olihan hän kuullut isoisoisänsä Pehrin riemastuneesta reaktiosta kuolinhetkellä. Suvussa oltiin varmoja, että hän näki silloin aikaisemmin kuolleen rakkaan vaimonsa Lisetten. Olga maalasi mielellään lapsia, ehkä hän toivoi ja uskoi näkevänsä myös omansa paikassa, jossa "on kyyneleet pyyhitty pois".

Olgan suuri suru oli se, ettei hänellä ollut elossa omaa lasta. Helmikuussa 1905 hän oli synnyttänyt tytön, joka sai hätäkasteessa nimen Beata. Vauva kuitenkin kuoli kahdeksan päivän ikäisenä heikkouteen ja on haudattuna Hietaniemen hautausmaalle samaan hautaan Olgan kanssa hänen miehensä suvun (Ehrström) sukuhautaan. Olga oli myös synnyttänyt neljä vuotta Beatan jälkeen kuolleen pojan, josta ei ole mitään tietoja kirkonkirjoissa. Olgan äiti oli kirjoittanut sisarelleen Beatan kuoleman jälkeen: "Jumala suokoon, että hän pystyy näkemään Hänen johdatuksensa". Kun poikavauva syntyi kuolleena, se oli "Niin raskasta, ettei siitä koskaan puhuttu".

Olen äitienpäivän jumalanpalveluksessa avustajana (ns. kirkkoväärtinä) ja saan johtaa yhteisen kirkkorukouksen. Sitä raketaessa olen miettinyt sitä, että äitienpäivä on monelle ahdistava päivä.

Ilmassa voi olla hankalia tunteita. Lapsena tunsin äitienpäivänä syyllisyyttä, koska en ollut kiltti lapsi ja äiti joutui suremaan ja häpeämään minun takianai ja ne lapsuuden tunteet yhä pulpahtavat mieleeni.