DNA KERTOO KUMMIA(KIN)

Kuvan henkilö on esi-isäni piispa Isacus Rothovius.1933 julkaistussa postimerkissä. Merkin on suunnitellut Eric O. Ehrström, joka oli Collanien sukuun kuuluvan taiteilija Olga Gummeruksen puoliso. Kummankin henkilön sukulaisuus on selvinnyt minulle vasta sukututkimusharrastuksen myötä.

Tunnetko aateliset sukujuuresi? Sukututkimustapahtumassa luennoitsija vakuutti, että meillä kaikilla on aatelisia esi-isiä. Niiden löytäminen on toki palkitsevaa, mutta yhtä pysäyttävää on löytää esipolvia, joiden tarinat järkyttävät kovuudellaan. Meille on jäänyt historian kirjoihin syntymät ja kuolemat, mutta meille ei ole jäänyt heidän ilojaan eikä voittojaan ellei ole kyseessä merkkihenkilö.

Eräs esi-isäni oli saanut varmaan iloita paljonkin avioliitossaan, koska kirjoitti vaimonsa kuoltua: ystävälleen seuraavana päivänä: »Mitä minä kirjoitan mitä ylhäisimmälle herralle, sen kirjoitan onnettomana, kirjoitan puolikuolleena. Sillä viime yönä särjettiin sydämeni, mieli saatettiin sekasortoon ja kaikki ruumiin ja hengen lahjat revittiin hajalle. Sillä Jumala itse kutsui pois luotani rakkaan puolisoni, hurskaan naisen, arvossapidetyn rouvan, miehensä lohdun, kodin mitä viisaimman haltijattaren, seuralaisen, joka osallistui mitä uskollisimmin 33 vuoden aikana oleskeluun vieraalla maalla ja vaivoihini. Oi, minua onnetonta" Kirje on vuodelta 1645 ja kirjoittaja on piispa Isaack Rothovius. Hän ei viihtynyt lainkaan Suomessa. Ja oli ilmaissut sen myös kirjeissään: »Minä asun barbaarien ja skorpionien parissa"

Sukututkija löytää itselleen kymmeniä, jopa satoja eri sukuja, jos on ehtinyt kaivautua syvemmälle arkistoihin. Itse olen valinnut mahdollisista suvuista kolme, joiden sukuseuroihin olen liittynyt. Eniten olen sisällä äitini kotiseudulla Pieksämäellä vaikuttaneesta Collanien suvussa, jonka löysin vasta kymmenisen vuotta sitten. Sukuun kuuluu mitä erilaisimpia persoonia lähtien Pieksämäen kirkkoherrasta Claudius Collanuksesta, jota erään nuoren naisen äiti syytti oikeudessa avioliittolupauksen pettämisestä. Ilman sitä nuorelle naiselle surullista tapahtumaa ei olisi juuri tällaista jälkeläispolvea ja tällaista sukupolvelta toiselle periytyvää DNA:ta, josta sitten puolet tuli aikoinaan Pieksämäen edellisen kirkkoherran Simon Tarvoniuksen tyttäreltä, josta tuli Claudiuksen vaimo ja esiäitini - eräs niistä lukuisista.

Pieksämäellä levisi jokin aika sitten huhu, että Collanien suku polveutui aatelisista ja Euroopan kuninkaallisista. Huhu oli saanut alkunsa erään suvun ulkopuolisen sukututkijan kirjoituksesta paikallisessa lehdessä. Toisaalta eipä häntä voi syyttää disinformaatiosta, sillä olihan monet sukututkijat sitä mieltä, että niin todella on. Jopa maailmanlaajuisen sukupuussa Genissä oletetaan niin ja niin on kirjoitettu myös sukukirjoissamme.

Polveudummeko Slukeista vai emme. Mitä sanoo DNA? Ei mitään koska Slukit ovat kuolleet sukupuuttoon. Joku naispuolinen mummeli elelee jossain, mutta hänen suustaan on turha mennä raapimaan DNA:ta vanupuikolla. Vain miespuolisen linjan Y-kromosomin DNA-tutkimuksella olisi tieto saatavissa. Kun tarpeeksi laajasti analysoitava näyte otetaan, kertoo se myös menneisyydestä. Suvussamme on nyt kaksi miestä sen ottanut ja vähän enemmän tiedetään kuin ennen.

Kun juttu kuninkaallisista esi-isistä oli ilmestynyt kirjoitin lehteen vastineen:

"Pieksämäen lehti julkaisi Juha Heikkisen ansiokkaan tutkimuksen Collanien taustojen selvittämiseksi. Olen sukututkimusta harrastava eläkeläinen ja tuntui innostavalta nähdä, miten olin päätynyt samoihin tuloksiin sukumme kohdalla kuin paljon laajempia ja enemmän alkuperäisiä lähteitä käyttänyt Juha Heikkinen. Sukututkimuksessa joudutaan aina ottamaan huomioon epävarmuustekijät. Onko asia niin, miltä se näyttää, vai onko selitys joku muu. Collanien polveutumista Slukista on vaikea todistaa aukottomasti. Olen joutunut tyytymään 1700-lukua varhaisempaa aikaa tutkiessani ns. toisen käden lähteisiin eli muiden sukututkijoiden julkaisemiin tietoihin. He sijoittavat sukupuihinsa yksimielisesti Collanien esi-isäksi 1400-luvulla Nils Jönson Slukin. Tällä hetkellä olen keskittynyt siihen, miten sotilas Daniel Hotti ja hänen vastavihitty vaimonsa Anna pakenivat Isovihan aikana 1700-luvun alussa venäläisten valtaamasta Käkisalmesta ja päätyivät Pieksämäelle Suoliniemeen sotilastorppaan. Onneksi päätyivät. Äitini kotiseutu on minulle tärkeä ja rakas. Samoihin aikoihin 1700-luvun alussa Ruotsista Länsi-Götanmaalta tuli Pieksämäelle sotilas Lars Clåsterberg, joka myöhemmin perusti perheen Seppälänmäelle Anna Anderssintytär Collanan kanssa. Kirjoitan tätä ruotsalaisuuden päivänä 6.11. ja tänään sopii iloita myös ruotsalaisista juurista. Mutta sen perheen vaiheita on kirkonkirjojen pohjalta huomattavasti vaikeampi seurata kuin Laatokan Karjalasta lähteneen sotilaan Daniel Hotin.

On varmaa, että sotilasesi-isäni taistelivat yhdessä Venäjää vastaan, eivätkä voineet aavistaa, että 2000-luvulla heidän yhteinen jälkeläinen tutkii ja pohtii, mitä todella tapahtui 1700-luvulla ja mikä oli totta 1400-luvulla."

https://www.anjalaurilankotisivu.com/hotit-tarinaa-pieksamaelta/

Tällä hetkellä tiedämme vähän enemmän - kiitos DNA:n. Varmuutta ei ole vieläkään, mutta ainakin yhteys on mahdollista. Juuret näyttävät menevät Baltiaan, jonne myös Slukkien juuret mahdollisesti menevät. Mutta lisävarmistusta kaivataan vielä. Alla on nuolen juuressa olevamusta pallukka kuvaamassa miten sukumme miiespuolisen edustajan Y Dna sijoittuu maailmanlaajuista  ihmiskunnan kehitystä kuvaavassa Dunkelin puussa.

Omassa ympäristössäni olen pähkäillyt DNA-tulosten äärellä Olenko Mechelin vai enkö ole. Loppujen lopuksi selvisi että en ole. Mutta ystäväni X on ja itse sen selvitin sukututkimuksen avulla. Hän ei tiennyt omia juuriaan kokonaan, kun mummo oli ollut nuoren torpan tytön avioton lapsi, jonka isä oli salaisuus. Toki kylällä oltiin tietävinään, että se isä on mustalainen tai kirgiisi. Kehotin ystävääni lähettämään DNA-näytteen tutkittavaksi, sillähän asia oli selvä. No ei hän ollut kahdeksasosa mustalainen eikä kirgiisi. Mutta ilmiselvästi hän kuului Collanien sukuun. Hänellä oli noin sukututkimusohjelman MyHeritagen mukaan 150 Collaneihin kuuluvaa etäserkkua, joiden kanssa hän jakoi tietyn prosentin samanlaista DNA:ta. Kun niitä läheisimmäksi arvioituja serkkuja alkoi sukukirjan kanssa tarkastella, niin jäljet johtivat tiettyyn perheeseen, jonka isä hyvnkin saattoi olla kysymyksessä. Myös X ja minä osoittauduimme etäserkuiksi keskenämme.

Edellä kerrotun Claudiuksen Henrik veljen jälkeläinen näyttäisi olevan syynä X:n ja minun yhteiseen, joskin varsin vähäiseen 0,3 prosenttiin samanlaista perimää.Sukupolvet on laskettu Henrikistä, kuten sukukirjassamme. Omaa kirjaani olen kirjoittanut Anna Lyytian nimen miehen lapsijoukon jatkoksi.

Taulukossa näkyy että Henrikistä kuudennessa polvessa olisi tämä epäilty henkilö. Ystäväni polveutuu teoriani mukaan kahdesta hänen lapsestaan A ja B jotka ovat seitsemättä polvea. ja kahdesta hänen lapsenlapsestaan Cja D, jotka ovat Kahdeksatta polvea Henrikistä. DNA todistaa, että seitsemännen polven kautta olevat kaksi jälkeläistä ovat läheisempää sukua.

Problem solved. - Mutta ei siinä vielä kaikki. Minulla on toinen läheinen ystävä N, jonka äidinisä on tuntematon ja äiti ei suostunut kertomaan kuka se oli. No taas kehottelin turvautumaan DNA-testiin. Ystävälläni oli vahvat juuret Pohjanmaalla ja hentoisemmat Keskisuomessa, mutta kun tulokset tulivat, niin eikös siellä taas ollut niitä Collan-serkkuja saman verran kuin X:llä ja X ja N olivat vielä keskenään etäserkkuja. Tämä probleema pohdituttaa edelleen. Selvää polkua en ole vielä löytänyt sylttytehtaalle, mutta selvästi savolainen veri hänessä virtaa, mistä on todisteena loistava huumorintajukin. Hän meni kesi-ikäisenä naimisiin umpisavolaisen miehen kanssa, joka myös otatti saman tien sen näytteen. He osoittautuivat 3. - 5. serkuiksi keskenään. Ja sitten vielä hänen miehensä on 5. tai kaukaisempi serkku minulle ja myös X:lle.

Sukututkimus ja DNA on lisännyt tietoisuuttani myös omasta Haploryhmästäni ja äitilinjastani. Minulla on jokaisen Xsukusolun mitokondriassa "leima", joka siirtyy sellaisenaan äidiltä tyttärelle, kuten miehillä Y-sukusolun haploryhmä. Minulla on äitiketjussani lempiesiäiti Kaisa Janhunen ja maailmanlaajuinen Geni-ohjelma oli löytänyt hänelle sen saman nelimerkkisen Haploryhmän, joka löytyi myös Tuukkalan kalmistosta. Uusimpien radiohiiliajoitusten mukaan kalmiston haudat ajoittuvat 1200-luvun lopulta 1400-luvun alkuun. Siis Mikkelissä oli asustellut äitilinjani jälkeläinen jo niin varhaisina aikoina.

Olen kirjoittanut Kaisasta verkossa olevan jutun (linkki>) . Siellä se Kaisan tarina on kerrottuna muiden suomalaisten merkkinaisten joukossa. Lisäksi tein tyttärentyttärilleni osittain kuvitteellisen tarinan Kaisan nuoruusvaiheista (linkki>) Joskus minua on pohdituttanut, mitä tapahtui Kaisan pojalle, joka lähti Amerikkaan. Onkohan minulla siellä etäserkkuja? Ihme ja kumma MyHertage tuli siinäkin apuun. Kaisan amerikkalaiset jälkeläiset olivat käyttäneet samaa sukututkimusohjelmaa ja noin vuosi sitten minulle tuli ilmoitus Kaisan jälkeläisestä.

Päätän blogini lainaamalla taas Rothoviusta:huomisen pyhäpäivän saarnaa Pieksämäellä odotellessa "Saarnaajien on vältettävä hyödyttömiä kysymyksiä ja uskonnolliseen esitykseen soveltumattomia puhetapoja. Heidän on oikein jaettava sanaa kohottaen kuulijoitaan terveeseen oppiin. Soveltaen esityksensä kuulijoiden käsityskyvyn mukaiseksi heidän on opetettava Jumalan totista tietä. Heillä ei ole oikeutta puhua ihmisille mieliksi eikä viekkaasti liehakoiden väärentää Jumalan sanaa. Lailla heidän on pelotettava jäykkäniskaisia, murheellisia lohdutettava evankeliumilla. Astuen esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla heidän on ammennettava varastostaan uutta ja vanhaa"

Minun ei tarvitse eläkevuosinani miettiä mitä tekisin, sillä menneisyyden ihmisissä riittää tutkittavaa ja päiviteltävää ja opittavaa. Onkohan sekin muuten koodattu DNA:han, että olen innostunut sukututkimuksesta kuten isäni aikoinaan.