ERILAISIA PAKOLAISIA FORSSASSA

11.02.2023

Ensimmäisenä ryhmänä tänne tulivat Kosovon albaanit 1990-luvun alkupuolella. Toimin Forssassa vuoden verran pakolaissihteerinä ja voi sitä vihan määrää, mitä sain todistaa ja minkä koskettamaksi jouduin. Viimeksi tulivat ukrainalaiset ja voi sitä myötätunnon ja rakkauden määrää, jota sain todistaa jo ennen heidän tuloaan. Seisoin maaliskuussa Kirkon ulkomaanavun keräyslippaan kanssa yhtenä viikonloppuna marketin käytävällä. Ihana vapaaehtoistyö. Yllätyksekseni eniten ja anteliaimmin lippaaseeni tunkivat seteleitä keski-ikäiset miehet.

Me Soroptimistit järjestimme yhdessä Unifem-naisyhdistyksen kanssa ukrainalaisten hyväksi lounaskonsertin viime sunnuntaina Forssan seurakuntatalolla. Mukaan oli kutsuttu 50 ukrainalaispakolaista ja lippuja oli myyty muille sata kappaletta. Ukrainalaisen emännän johdolla oli valmistettu "borssikeitto".

Aikaisempien pakolaiskokemusteni takia olin ajatellut, että oma pakolaisauttamiskiintiöni tämän elämän ajalta on täynnä. Mutta pöytäseurueemme ukrainalaiset äiti ja 8-vuotias tytär veivät sydämeni. Olen jo ollut aloitteellinen kutsumalla heidät kotiini, mutta vielä vierailu ei ole toteutunut. Alussa oleva kuva on tytön puhelimeensa rakentama piirros ystävästäni (keskellä) minusta (oikealla) ja hänestä (vasemmalla). Lopussa me kolme halasimme kahteen kertaan ennen eroamme.

ENSIMMÄISET PAKOLAISET

Tito oli kuollut 1980, Jugoslavia oli hajonnut ja alue oli sekasorron vallassa. Kosovon albaaneja oli tullut linja-autolla halki Euroopan. Joku oli saanut heidät uskomaan, että Suomen hyvinvointivaltioon kannattaisi tulla, ja veti isot rahat omaan taskuunsa. Nyt he olivat olleet kaksi vuotta vastaanottokeskuksissa, ja kaikilla oli oleskelulupa humanitäärisistä syistä. Perheet olivat olleet Oulussa ja poikamiehet Nastolassa. He olivat odottaneet pääsyä Forssaan kuin pääsyä paratiisiin, mutta joutuivat pettymään monella tavalla. Olin hakemassa kumpaakin porukkaa. Poikamiehet olivat ryhmittyneet istumaan muovikasseineen vastaanottokeskuksen pihalle ison kiven päälle ja tervehtivät minua riemulla. Perheille oli kertynyt monta täysinäistä jätesäkkiä tavaraa ja pikkubussimme pullisteli, mutta kaikki saatiin sentään mahtumaan.

Olin kotipalvelun tytön kanssa kalustanut asunnot Forssan vähiten suositulla asuinalueella, jossa oli paljon tyhjiä kaupungin vuokra-asuntoja. Siellä heitä "odotettiin" täynnä ennakkoluuloja.

Jokainen päivä pakolaissihteerinä oli erilainen ja melkein jokaisena päivänä tuli eteen yllätyksiä. Toimenkuvanikin oli varsin moninainen: Esitelmien pidosta vessanpytyn pesuun. Jälkimmäinen oli tosin poikkeus. Kosovolaiset olivat erittäin siistejä, naisethan siellä siivosivat. Poikamieskämpässä ei ollut siivottu vessaa kahteen kuukauteen, jonka ajan he siellä olivat asuneet. Kun he muuttivat pois, ei auttanut muu kuin tarttua vessaharjaan ennekuin luovutin asunnon avaimet vuokranantajalle.

VIHAPUHEESTA EI PUHUTTU MUTTA VIHAPUHETTA PUHUTTIIN

Entinen vasemmistolainen kansanedustaja, psykiatri Pirkko Turpeinen-Saari on käsitellyt Kosovon asiaa serbien ja oman aatteensa näkökulmasta. https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2020/01/06/32840 Oma näkökulmani muodostui Kosovon albanien tarinoiden ja näkemieni videoiden perusteella.

He lähtivät, koska albanien vihaama serbivähemmistö oli saanut vallan. Sen jälkeen albanialaiset virkamiehet kuten opettajat ja lääkärit joutuivat pois viroistaan ja heidät korvattiin serbeillä. Monet albaanit näkivät nälkää. Läänihallituksen tarkastaja kertoi, että he ovat esimerkiksi joutuneet syömään ruohoa pysyäkseen hengissä. Eniten minua kauhistutti se, mitä tapahtui useille lapsille kouluissa. Minulle kerrottiin, että serbit olivat sirotelleet jotain myrkyllistä ainetta pulpeteille, josta se sitten lapsen käsitellessä pulpetilla vihkoja ja kirjoja alkoi haihtua ja joutui lapsen hengitysilmaan.

Näin ainakin kaksi videota, joissa vietiin koulusta ambulansseilla kouristelevia lapsia sairaalaan. Ja myös sairaalassa oli heitä videoitu. He olivat tajuissaan ja huusivat tuskasta. Ymmärsin sataprosenttisesti, että perhe, joka saa pelätä lapsensa terveyden puolesta, haluaa paeta maasta. Heidän elintasonsa ajan myötä parani Suomessa, mutta elintason takia he eivät tänne tulleet. Löysin rauhanturvaajia lähellä olevan nettisivuston, jossa kerrotaan aivan vastaavanlaisesta tapauksesta parikymmentä vuotta myöhemmin. Viha jatkui edelleen, menetelmät ovat samoja ja viattomat kärsivät.

"Julkaistu: 02.10.2009

Kategoria: Uutiset

Yli sata lasta on joutunut sairaalaan Kosovon pääkaupungin Pristinan lähellä, kertoo uutistoimisto DPA. Lapset kärsivät myrkytysoireista, joiden aiheuttajasta ei ole tietoa. Viranomaisten mukaan 123 lasta kiidätettiin Pristinan keskussairaalaan läheisestä koulusta heidän saatuaan hengitysoireita. He olivat aiemmin valittaneet oudosta hajusta. Koulun ja sairaalan välinen autotie suljettiin liikenteeltä, jotta sairaankuljetus saatiin nopeasti toimintaan. Paikallispoliisi ja Nato-johtoiset KFOR-joukot auttoivat potilaiden kuljettamisessa.
- Tilanne on kaoottinen, osa potilaista on käytävillä, koska sairaalasänkyjä ei ole riittävästi, sairaalan lääkäri sanoi uutistoimisto DPA:lle.
Lapset kärsivät hengitysoireiden lisäksi lihaskrampeista ja kohonneesta verenpaineesta. Myrkytyksen syytä ei tiedetä. Lääkärin mukaan erikoista on se, että suurin osa uhreista on tyttöjä.
Torstaina sadat perheenjäsenet odottivat tietoa lasten tilasta sairaalan ulkopuolella. Kuusitoista lasta kotiutettiin torstai-iltaan mennessä."

https://holkkari.net/howtiset/1651--yli-sata-lasta-sairaalaan-myrkytyksen-vuoksi-kosovossa

USEIN KYSYTTYÄ

Mikseivät ne nuoret miehet jääneet sinne omaan armeijaan puolustamaan maataan?

Vastaus: Nuoret miehet lähtivät kutsuntoja pakoon. Kosovossa ei ollut albaaniarmeijaa. He olisivat joutuneet serbien johtamaan armeijaan ja tappamaan muita muslimeja esimerkiksi Bosniassa. Se olisi ollut heille kauhistus.

Miksi sosiaalitoimisto jakaa heille enemmän rahaa kuin omille köyhille ja ostaa hienoja vaihdepyöriä?

Vastaus: Pakolaisten toimeentulonormit ovat täsmälleen samat kuin suomalaisilla. Heidän kotinsa kalustettiin erittäin vaatimattomasti enimmäkseen käytetyillä huonekaluilla ja keittiön kaapeissa oli SPR:n listan mukainen minimivarustus elintarvikkeita. Koska asuttaminen tapahtui 2 km päähän keskustasta ja lähimpään kauppaankin oli matkaa, heille ostettiin erittäin halvalla tarjouksessa olevia vaihteettomia pyöriä ja vain yksi kappale/perhe tai kimppakämppä.

Miksei niitä kosovolaisia auteta sinne Kosovoon?

Vastaus: Osa aina jää kotimaahan pelkojen keskelle, mutta tänne tulleilla on ollut painava syy lähteä ja siksi heitä pitää auttaa täällä.

KULTTUURIEROJA

Kosovolaisnaiset eivät näyttäneet muslimeilta, he eivät käyttäneet huiveja ja pukeutuivat muutenkin länsimaisesti. Mutta heillä oli paljon rajoituksia. Ensimmäinen ongelma tuli siitä, että järjestettyyn päivittäiseen suomenkielen kurssiin eivät voineet osallistua naimisissa olevat naiset, koska siellä oli poikamiehiä - ei vaikka omat aviomiehet olivat läsnä.

Jonkinlaista suomenkielen harjoitusta naiset sitten saivat, kun järjestin heille mahdollisuuden tulla ompelemaan saumureilla vaatteita. Silloin kaupungilla oli ammattilainen, joka leikkasi trikoista valmiiksi ompelijan toivoman mallin mukaiset kappaleet. Olin mukana, kaitsin tarvittaessa lapsia ja opetin siinä sivussa suomen sanoja.

Äidit eivät myöskään voineet tulla uimahalliin. Järjestin kerran lapsille uimahallireissun, jonne tuli mukaan kotipalvelusta avustajia. Toista kertaa en sellaista järjestänyt. Sattui nimittäin vähältä piti tilanne. Huomasin yhtäkkiä, että lähelläni vedessä kellui liikkumattomana mahallaan pieni poika, pääkin oli veden alla ja kädet suorina eteenpäin. Tempasin pojan vedestä ja ravistelin ja kaikki oli hyvin. - Onneksi! Vieläkin kylmää, kun muistelen tapausta.

Perheen äidillä ei voinut heidän kulttuurissaan olla pankkitiliä, mutta Suomessa maksettiin lapsilisät vain äidin tilille. Tilejä perustettiin, mutta olen melko varma, että heti lapsilisäpäivänä rahat siirrettiin isän tilille.

Kun albaanimiehet tulivat vaatimaan sellaista etuutta, jota en voinut heille myöntää, he alussa halusivat tavata olettamaansa miestä, joka olisi esimies. Heidän oli vaikea tajuta, että sellaista ei ollut, vaan nainen tekee päätöksiä ja määrää heitä.

ONGELMIA NAAPURUSTON KANSSA

Vähitellen pakolaisille kävi selväksi, että naapurustossa viina virtaa ja he tulivat vaatimaan uusia asuntoja. No eihän sellaisia ollut antaa. Naapurit taas valittivat siitä, että valoisina kesäöinä kosovolaiset istuivat lapsineen pihalla ja käyttäytyivät äänekkäästi ja soittivat matkaradioistaan omaa musiikkiaan.

Sitten tuli lautasantenni draama. Muutama mies alkoi puhua, että he aikovat ostaa yhteisen lautasantennin, jotta voisivat seurata kotimaan tapahtuma. Vastustin jyrkästi ajatusta, mutta ei minulla ollut valtaa kieltää sitä. He olivat pienistä tuloistaan saaneet säästettyä vähän ja ostivat osamaksulla lautasia parvekkeille. Nyt minun tehtäväni oli rauhoitella naapurustoa ja kertoa että kaupunki ei ole antanut penniäkään lautasiin ja mitäs jos he itse joutuisivat pakolaisiksi, varmaan hekin haluaisivat seurata Suomen asioita ja mielisarjojaan. Mutta vihapuhetta siitä tuli, kuten olin varoittanut.

SIVUSTA SEURANNEET

Kiersin kouluissa kertomassa pakolaisuudesta niissä luokissa, joihin lapset tulivat oppilaiksi. Lasten puheenvuorot paljastivat kotona käytyjä keskusteluja. Vihapuhetta sielläkin.

Jouduin muutenkin kuulemaan vihapuhetta niin paljon, että kerroin kirjoittavani kirjan kootuista typeryyksistä. Pohjanoteeraus oli se, kun kaupungin miespuolinen virkamies totesi ruokapöydässä: Sellanen muslimi kannattas ottaa naiseks, kun niitä saa mätkiä ja heitellä ympäri seiniä.

Hyökkäyksiä tuli joka puolelta, minua pidettiin osasyyllisenä, vaikka en minä niitä pakolaisia ollut Forssaan kutsunut. Hammaslääkärinikin hermostui pakolaisia sättiessään niin paljon, että porasi vahingossa kieleeni. Vaihdoin hammaslääkäriä.

Joku poikamies solmi suhteen suomalaistyttöön, mutta se ei ollut yleistä. Kerran olin sopinut erään toisen poikamiehen kanssa matkasta Toijalaan erään virkamiehen luo, ja meille oli varattu aika heti aamusta. Miestä ei sovitussa tapaamispaikassa näkynyt. Menin soittamaan ovikelloa. Sain soitella moneen kertaan ja yhä pitempään, sitten ovi avautui ja sieltä livahti ulos paikallinen opettajaneitokainen. Poikamies veteli vielä hätäisesti vaatteita päälleen. Mutta eipä siitäkään mitään pitempiaikaista suhdetta tullut. Tarkistin Facebookista, että mies on edelleen Suomessa, hänellä on kosovolainen vaimo ja kaksi poikaa, joista toinen pääsi ylioppilaaksi joku vuosi sitten pääkaupunkiseudun huippulukiosta.

Nettitietojen mukaan tänne jäi aika suuri kosovolaisväestö n. 12 000 henkeä. Suurin osa on pääkaupunkiseudulla.

Kun Kosovo sai itsenäisyyden ja valta oli vaihtumassa, näytettiin Suomen uutisissa video, jossa pristinalaisen sairaalan rappusilla seisoi iso joukko albaanilääkäreitä. He olivat serbivallan aikana menettäneet virkansa ja olivat nyt vaatimassa niitä takaisin. Heitä ei päästetty sisään. Ilmassa oli paljon tunteita: toivoa ja vihaa ja pettymystä. Toki heille ovet ajallaan aukenivat.

IRAKILAISET JA SYYRIALAISET

Forssaan tuli vajaa kymmenen vuotta sitten Euroopan pakolaiskriisin aikana pakolaisia Lähi-idästä. Heihin tutustuin seurakunnan tilaisuuksissa. Forssan pakolaisista jotkut olivat kääntyneet kristityiksi. Sydäntä särki, kun tiesi, että se tarkoitti myös sitä, että he ovat saaneet tappouhkauksia uuden uskonsa takia. Eräskin perheellinen mies oli tullut perheensä ja veljensä kanssa Suomeen ja kun hän tuli uskoon ja kääntyi kristityksi, veljelle tuli heidän isältään Lähi-Idästä tappokäsky.

Polku muslimista kristityksi ei ole helppo eikä yksinkertainen. Ihmisen ajatusmaailman muutos on hidas. Jos he ovat koko ikänsä ajatelleet, että kristityt ovat harhaoppisia, koska heillä on kolme Jumalaa, niin on vaikea saada heitä tajuamaan, että meilläkin on vain yksi Jumala eikä missään tapauksessa kolmea. Meillä on kolmiyhteinen Jumala. Eräs pakolaistuttavani kirkkokahveilla oli kerran ahdistunut, kun tuttu pappi oli sanonut, että muslimien jumala on eri kuin kristittyjen. Mies oli jo oppinut, että ei ole olemassa kolmea jumalaa - mutta mitä kaksi jumalaa tarkoittaa? Olin aikoinaan kuullut raamattupiiriläiseltäni ajatuksen, jonka mukaan juutalaisilla ja meillä on sama Jumala, mutta juutalaisilla on hänestä vanhentuneet tiedot. Sen ajatuksen pohjalta olen tehnyt oman määritelmäni: On vain yksi Jumala ja juutalaisilla on hänestä vanhentuneet tiedot ja muslimeilla väärät tiedot. Se näkökulma auttoi tuttavaani pois siitä ahdistuksestaan.

Joskus myös me kristityt ahdistumme, jos alamme pohtia, onko tämä meidän uskomme se ainoa oikea, kun muslimeilla tuntuu olevan niin voimakas usko. Hekin uskovat Jeesuksen olleen olemassa, mutta kieltävät ehdottomasti sen, että Jumalalla olisi poika. Ystäväni, jo edesmennyt raamattuopettaja Pirkko Valkama auttoi minua omassa ahdistuksessani, kun totesi: Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä, sen toisessa luvussa sanotaan: "Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä."

AFRIKAN PAKOLAISIA

Jouduin tekemisiin Afrikasta tulleiden pakolaisten kanssa Forssassa opettajan roolissani.

Forssassa ei asunut somaleita, mutta heitä opiskeli ammattikorkeakoulussa insinööreiksi neljän miehen porukka. He ajelivat luennoille päivittäin pääkaupunkiseudulta. He olivat fiksuja ja hyvin käyttäytyviä miehiä ja osasivat suomea jo aika hyvin. Opetin heille työelämätietoutta, kurssin varsinaista nimeä en muista. Tentittävänä oli kirja, jonka nimi oli "Oppiva organisaatio". Heidän johtajansa (aina joku kohoaa pomon asemaan) tuli muutamaa päivää ennen tenttiä puheilleni ja kertoi, että he eivät ymmärrä kirjaa. Vaikka he ymmärtävät jokaisen sanan ja lauseen. He eivät ymmärrä ajatuksia. Afrikkalainen tapa ajatella työorganisaatioista ja yleensäkin ihmisten muodostamista organisaatioista oli niin tyystin erilainen. Minä armahdin heitä ja lupasin ottaa tilanteen tentissä huomioon. Annoin heille vain yhden kysymyksen: "Millainen on hyvä johtaja?"

Olin joskus opettanut psykologiaa aikuiskoulutuskeskuksessa maatalouslomittajakurssilaisille ja siellä oli oppilaana Afrikasta tullut nuori mies. Hänellekin olin antanut erilaisen kysymyksen: "Millainen on hyvä maatalouslomittaja?" Insinööriopiskelijat olivat kirjoittaneet pitkät esseet (englanniksi) vastaavanlaiseen kysymykseen ja heille oli jäänyt luennoiltani sen verran tietoa muistiin, että saatoin päästää heidät läpi.

Maatalouslomittajaksi opiskelevalla pojalla oli paperilla vain yksi lause (suomeksi) "Hyvä maatalouslomittaja tulee ajoissa töihin." Päästin pojan kurssilta läpi ja toivoin, että hän todella olisi sisäistänyt suomalaisen aikakäsityksen myös käytännössä eikä vain teoreettisena tietona.

UKRAINALAISET YSTÄVÄMME

Eri pakolaisryhmillä ovat omat erikoispiirteensä. Helsingissä kauan toiminut lääkäri osasi hyvin kuvailla eri ryhmiä: millaisia ovat somalit ja millaisia ovat Kosovon albaanit. Kun hän kuuli, että Forssaan on tullut ukrainalaisia, hän suositteli heti ystävystymistä heidän kanssaan. Ongelmana on kieli. Olen opiskellut kansalaisopistossa neljä vuotta venäjää, mutta kun vanhana aloitti ja monta vuotta sitten lopetti, oli oppi jo kaatunut ojaan. Viime sunnuntaina en muistanut oikein mitään tilaisuuden alussa, lopussa jo muutaman sanan. Onneksi digitaalinen maailma tuli apuun.

Me seurustelimme uuden ystävämme kanssa älypuhelimen avulla. Se jopa osasi kääntää puhuttua puhettani. Kirjoituksen kääntäminen onnistui myös. Äiti oli ammatiltaan kondiittori. Hän kertoi, että hän rakastaa musiikkia ja hän todella näytti eläytyvän kuuntelemaan sitä, vaikka joku kappale selvästi satutti. Hän kertoi, että olisi halunnut mennä musiikkiopistoon opiskelemaan viulunsoittoa, mutta hänen äitinsä ei päästänyt, koska vanhemman sisaren koulunumerot olivat laskeneet, kun tämä oli mennyt musiikkiopistoon. Sain vielä tietää, että heidän kotinsa oli ollut Kiovan lähellä pienemmässä kaupungissa, jonne tulivat ensimmäiset pommitukset. Tytär kävi netin kautta etäkoulua ja oli nyt kolmannella luokalla. Kovin hän kaipasi koiraansa, joka oli nyt hoidossa sukulaisperheessä. Odotan, että saan tutustua heihin vielä lähemmin.

AIKAISEMPIA KOHTAAMISIA

Ennen joulua saimme seurakunnan vapaaehtoisten joulujuhlassa kuulla ukrainalaisten naisten lauluryhmän iloisen joululaulun, josta osan tallensin:

https://youtu.be/BFiGnPEQJ7Y

On varmaan surullista viettää joulua kaukana omasta kotimaastaan. Tämä laulu oli surullinen ja kertoi isästä, joka ei tullut taisteluista kotiin.

https://youtu.be/LjeUWSGEpDw

Tammiluun 22 päivänä meillä oli kirkossamme ekumeenisen rukousviikon perinteinen yhteiskristillinen tilaisuus, jossa Forssassa olevien vapaiden seurakuntien ja ortodoksikirkon jäseniä kutsutaan vieraaksemme luterilaiseen kirkkoon. Tänä vuonna tilaisuus oli erilainen. Nuorten ukrainalaisten naisten lauluryhmä esiintyi. Mukana oli muitakin ukrainalaisia ja tulkki. Helsingistä oli tullut ukrainalainen ortodoksipappi. Istuin lauluryhmän tyttöjen takana ja näin miten heitä kosketti Hämeenlinnasta tulleen ortodoksipapin ja kanttorin tilaisuuden lopuksi pitämä hartaus. He elivät täysillä mukana. Vaikka hartaus pidettiin suomeksi, he pysyivät mukana ja tekivät ristinmerkkejä. Ja tulin siinä takana siunatuksi. Miten risti voikaan yhdistää meitä uskovia. Lopussa kaksi seurakunnan julkaisemaa kuvaa kirkkoillasta.

Virsikirjassamme on tunnetun ukrainalaisen säveltäjän Dimitri Bortjanskin säveltämä isänmaallinen virsi 579, jota lauletaan paljon. Sen sanat ovat nytkin ajankohtaiset. Video on taltioitu Suomenlinnassa.

https://www.google.com/search?q=oi+herra+siunaa+p%C3%A4%C3%A4mies+maamme&rlz=1C1GCEA_enFI1021FI1021&oq=OI+HERRA+SIUNAA&aqs=chrome.0.0i512j69i57j0i512l2j0i22i30i625.10677j0j15&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:6811f2b7,vid:6Ql3DMqlT-0

Tauno Väinölä kertoo: Virren ukrainalaissyntyinen säveltäjä Dimitri Bortnjanski (1751-1825) on Venäjän kuoromusiikin klassikkoja. Hän opiskeli Italiassa kymmenen vuotta. Vuodesta 1796 hän toimi Pietarissa hovikuoron johtajana ja keisarillisena kapellimestarina. Bortnjanskin laajan tuotannon painopisteen muodostavat kirkolliset kuoroteokset, joihin sisältyy kymmeniä hengellisiä konserttoja. 

Samalla sävelellä lauletaan myös virsikirjamme virttä 369  https://www.google.com/search?q=virsi+369&rlz=1C1GCEA_enFI1021FI1021&oq=virsi+369&aqs=chrome..69i57j69i60.7131j0j15&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:19119fe4,vid:MJjIE9WN5A0

1.

Nyt päivä laskee, pilvi peittää

jo taivaanrannan tummuvan.

Myös huomispäivä varjon heittää,

se kertoo myrskyn nousevan.

Vaan nytkin kaikkeen pelkoon, vaivaan

on Isä luonut armotaivaan.

2.

Hän Kristuksessa, Pojassansa

on rakastanut minua,

myös minulle hän armostansa

on suonut paikan taivaassa.

Kun myrsky saartaa sydäntäni,

ei väisty Kristus viereltäni.

3.

Siis tahdon Herran käsiin antaa

myös ahdistukset synkimmät.

Hän syyllisyyden kauhut kantaa,

kun kuiluistaan ne hyökkäävät.

Hän ohjaa tielle tasaiselle,

vie lähteillensä, laitumelle.

4.

Oi Paimen, valvo kulkuani,

kun ristin taakka näännyttää,

niin etten luovu uskostani,

en masennuksen kouriin jää.

Sen uskon: ahdistus kun kohtaa,

se lähemmäksi Isää johtaa.

5.

Vain ylistää ja ihmetellä

voin, Herra, armoteitäsi.

Uskollisella hyvyydellä

yön halki ohjaat lastasi.

Kun Kristus kuoleman jo voitti,

yön valta väistyi, aamu koitti.



KUVAT ILTAKIRKOSTA

Virren Oi Herra, korkein valtiaamme sävelmällä laulettava ortodoksinen teksti alkaa sanoilla "Ken kielin voisi kuvaella". Seuraavana on linkki Joensuun ortodoksisen mieskuoron esitykseen: https://www.youtube.com/watch?v=rlJl3J_TI8w