HÄN TULI SINUA VARTEN, JOTA JOULUNA PALELTAA
ERITYISET LAPSET
Ihmistä paleltaa jouluna, jos hän on sisäisesti viluinen. Sielulla on vilu takkatulenkin ääressä, jos elämä on tarjonnut jäisiä eväitä reppuun. Kaikkein jäisin eväs on se, että on joutunut lapsena eroon biologisista vanhemmistaan ja nimenomaan siitä ensimmäisestä lähimmästä aikuisesta, johon on ehtinyt jo syntyä kiintymyssuhde.
Olen elämässäni kohdannut paljon huostaan otettuja lapsia ja nuoria ja huostaanoton lapsuudessa tai nuoruudessa kokeneita aikuisia. Kodissani on kasvanut biologisen tyttäreni lisäksi kolme sijoitettua lasta alakouluikäisestä aikuiseksi. Kuvassa on joulu 80-luvun alussa. Neljä kouluikäistä pyöri lahjojen kimpussa. Tavaraa oli ja herkkuja, mutta en voinut korvata lapsille sitä, että he olivat menettäneet arjestaan oikean äitinsä. Lapsi kokee huostaanoton hylkäämiseksi, vaikka vanhemmat olisivat vastustaneet sitä rajusti ja halunneet jatkaa vanhemmuuttaan. Eräs lapsistani sanoi kerran: "Kun on sillon tullut hylätyksi, on aina sellanen hylätty olo." Siis aina, siis myös jouluna.
Huostaanotetuilla saattaa olla ahdistavia muistoja lapsuudenkodissa syntymävanhempien luona vietetyistä jouluista ja sitten hylätyksi tulemisen kokemus takanaan ja sielussaan uuden kodin joulussa. Yleisesti on havaittu, että sijoitetun lapsen valinta olisi hyvän sijaiskodin sijasta joulu siellä lapsuudenperheessä, jos sieltä se ongelma olisi poistunut. Jotkut lapset kokevat, että lapsuuskodissa ei ollut mitään ongelmaa ja he haluaisivat olla siellä. Kukaan ei halua vaihtaa biologista äitiään edes hyvään sijaisäitiin, vaikka tästä olisi muodostunutkin ensisijainen psykologinen vanhempi. Olin mukana aikoinaan Toivo ja Ilona -projektissa, jossa yritettiin vahvistaa sijaisperheen ja syntymäperheen välistä yhteistyötä lapsen parhaaksi. Pyysin sijaisäitejä arvioimaan lapsen kokemusta siitä, kuka on hänen psykologinen vanhempi. Äidit arvioivat joidenkin lasten kohdalla, että se oli biologinen äiti, joidenkin kohdalla, että se oli hän itse tai että molemmilla äideillä oli psykologisen äidin asema lapsen tunnemaailmassa. Sitten oli myös niitä lapsia, joiden kohdalla sijaisäiti arvioi, ettei tällä ollut yhtään psykologista äitiä. Ajattelen itse, että tuona jouluna kahdella nuorimmalla ei ollut yhtään psykologista äitiä, sijoitus oli tapahtunut kesällä, sidettä ei ollut ehtinyt muodostua.
Joulu lastenkodissa voi olla ankeaa, koska osa on lomilla omien vanhempien luona tai sukulaisissa ja osalla ei ole sitä mahdollisuutta ja he joutuvat erilaiseen asemaan. Siellä voi olla myös niitä, joita oli luvattu hakea, mutta vanhemmat ovat pettäneet lupauksensa ja niitä joiden vanhemmat eivät selviytyneet huumeseulasta lapsia hakemaan. Lastenkoteihin jääneet voivat jännittää: Onko vanhemmat lähettäneet paketin, jonka lupasivat ja ostaneet sitä, mitä lapset olivat toivoneet.
AIKUISTEN VILUN AIHEITA
Kun kuuntelin laulettuna Erkki Lemisen runoa Minä tulin sinua varten, jota jouluna paleltaa, tajusin miten monia ihmisiä on, joiden voi olettaa palelevan jouluna. Ja useimmilla meistä on kokemus, että jossain vaiheessa elämäämme olemme kokeneet sellaisen joulun. Itsekin koin aikoinaan joulun, jonka muisteleminen itkettää edelleen. Ensimmäisenä jouluna rakkaan läheisen menetyksen jälkeen surutyö on vielä kesken ja kaikkiin niihin raskaisiin tunteisiin liittyy joulukerroin. - Ne tuntuvat vaikeammalta kestää kuin tavallisena pimeänä arkipäivänä. Syyllisyys tuntuu vielä suuremmalta ja viha. Kateus nostaa helposti päätään ja katkeruus kasvaa. Joulu aktivoi hankalia tunteita, kun mittapuuna on kuvitelma muiden paremmasta joulusta. Jotkut haluavat kriisissä ohittaa joulun täydesti. Olen kuullut ihmisiä, jotka matkustavat kauas ei kristittyyn maahan ja niistä jotka viettävät puuduttavassa humalassa joulunpyhät, jotkut taas eivät hanki kotiinsa mitään joulusta muistuttavaa eivätkä seuraa mediaa.
On olemassa monenlaista joulukulttuuria. Joskus joulusta on riisuttu kaikki kristillinen sisältö ja joululaulut valikoidaan sen mukaan, ettei niissä mainita Jeesus-sanaa, puhutaan taiasta ja magiasta ja rakkaudesta ihmisten välillä. Näytetään kuvia tai filmejä onnellisista perheistä ja sukujouluista. Kuinka moni kokeekaan olevansa tänäkin jouluna sellaisen ulkopuolella, syrjässä. Parisuhde puuttuu tai ei toimi. Lapset ovat kaukana. Kutsua toivottuun paikkaan ei tullut. Rahat ei riitä, on sairautta. Keltä puuttuu mitäkin, ettei oma joulu tunnu siltä, miltä sen pitäisi tuntua.
Oma joulukulttuurini oli aikoinaan lähinnä maallistuneen ihmisen kulttuuria. En ajatellut uskonasioita, enkä joulun kristillistä merkitystä. Tunnustan, että en edes tiennyt, mikä oli joulun kristillinen merkitys. Vuonna 1973 Olin päättänyt viettää joulun kahdestaan tyttäreni kanssa. Kun hän oli nukahtanut, polttelin yhtä kynttilää ja nautin yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Olin toki pohtinut erilaisia uskontoja ja kiinnostunut New agesta. Mieleeni tuli silloin aattoiltana, että ilman joulua ja Jeesuksen syntymää emme tietäisi Jumalasta mitään. Sitten alkoi vaihe, jolloin ajatukset Jumalasta tunkivat vähän väliä mieleeni. Kesällä ajatteluni oli muuttunut ja Jeesuksen persoona askarrutti. Syksyllä ymmärsin, mikä oli joulun todellinen merkitys. Jumala oli syntynyt ihmiseksi, jotta me syntiset ihmiset pelastuisimme kadotukselta.
"Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan." (Gal. 4:4-5)
Lähetystyöntekijä Ruth Paxonin ajatus Jeesuksen sovitustyön riittävyydestä auttoi minua oivaltamaan armon. Ellei Jeesuksen ristinkuolema ole riittävä sovittamaan jokaisen ihmisen jokaista syntiä, se olisi ollut turha. Se auttoi minua ymmärtämään, että myös minun jokainen synti on sovitettu. Ensimmäinen armon tunnekokemus tuli kuukausia sen jälkeen. Kuuntelin Erkki Lemisen raamattutuntia kasetilta. Hän osasi tuoda armon niin alas, että minäkin tunsin kuuluvani armahdettujen joukkoon. Olin kuullut häntä erilaisissa tapahtumissa ja rakastin hänen tapaansa puhua armosta. Tunnekokemus ei kuitenkaan tullut missään telttakokouksessa, vaan varsin arkisessa tilanteessa. Kuuntelin Lemisen puhetta, kun siivosin tyttöjen huonetta. Seisoin raidallisen räsymaton päällä, kun kuulin armon sanat, jähmetyin paikalleni ja reagoin vapautuneella itkulla.
Galatalaiset olivat joutuneet väärien opettajien vaikutuspiiriin ja menettäneet uskonsa pelastumiseen pelkästään armosta. Meille ihmisille on luontaista ajatella, että meidän pitäisi pelastuaksemme tehdä itse jotain sen hyväksi, vähintäänkin elää kunnolla. Mutta ihminen - ei parhainkaan meistä - pysty elämään niin, että ansaitsisi sillä taivaspaikan.
Seuraava jouluni oli ihmeellinen.
Kristillinen joulukulttuuri lähtee siitä, että jouluna voi olla monenlaisia puutteita, mutta elämä on kuitenkin Jumalan johdattamaa ja hänen käsissään. Se joulun surukerroin menettääkin voimaansa, kun mukaan tulee tuntu Jumalan läheisyydestä ja hänen rakkaudestaan. Ystäväni kertoi omasta kokemuksestaan, mitä hänelle tapahtui surujouluna. Hän oli ollut uskossa vuosia ja meni avioeron jälkeen tuttuun kristilliseen keskukseen turvapaikkaa hakemaan. Lapsi oli entisen miehen kanssa tämän vanhempien luona. Ystäväni kertoo:
- Menin sinne kuin kotiin. Ajattelin, että on lapselle parempi että hän saa viettää joulun siellä, missä olimme aikaisemmin sen viettäneet. Ruokapöydässä kuitenkin nieleskelin kyyneleitä. Muut kehuivat ruokaa ja tunnelmaa. Lähdin ulos ja potkuttelimme vierasemännän kanssa kelkalla talvi-illassa. Lapsuusmuistot tulivat mieleen. Sain sitten itselleni käyttöön kelkan ja vietin aikaa tähtitaivaan alla. Jäin yksin ajatuksineni ihastelemaan tähtitaivasta Syvä rauha täytti mieleni. Sain kokea aidon joulun.
Toisaalta mitä enemmän haluaa kristillistä sisältöä
jouluunsa, sitä helpompaa on viettää erilaista joulua omissa vajavaisissa
olosuhteissa. Mitä enemmän luottaa siihen, että Jumala johdattaa sekä isot että
pienet asiat voi tyynin mielin todetaHerra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi.
KIRJA, JOKA SÄVÄYTTI
Kun olen joutunut pohtimaan, mitkä ovat kymmenen eniten minuun vaikuttanutta kirjaa, olen luetteloon sisällyttänyt Erkki Lemisen kirjan Parikanniemen entisestä johtajattaresta Aura Latvuksesta. Kirjan nimi on Orpojen äiti. Luin sen ensimmäisen kerran, kun minulla oli jo kolme sosiaaliorpoa kotona. Olin päässyt viikonlopuksi naistenpäiville Vivamoon, mutta olin niin väsynyt, etten jaksanut osallistua moneenkaan tilaisuteen. Näin kirjan hyllyssä ja luin sen kerrankin kaikessa rauhassa huoneessani. Siitä sain vertaistukea ja vahvistusta kutsumukseeni. Se oli elämys. Ostin kirjan myöhemmin itselleni.
Kuuntelin kerran Parikanniemisäätiön toiminnanjohtajan Teuvo V Riikosen puhetta lastenkodin joulusta. Hän kertoi, että silloin heillä on haasteellista ja monenlaisten tunteiden täyttämää aikaa. - Tuttua minullekin sijaisäitinä ja se oli vain hyväksyttävä.
Orpokoti on perustettu rukoillen ja sillä on paljon esirukoilijoita. Lapset siellä eivät suinkaan elä niukoissa olosuhteissa ja joskus he saavat enemmän kuin omissa kodeissaan kasvaneet lapset. Heillä on paljon tukijoita, jotka lähettävät myös jouluksi lahjoja. Kerran tunnettu urheilija ja nuorten idoli saapui eräänä kesänä lahjoineen helikopterilla. Silloin olisi voitu laulaa: "No onkos tullut joulu nyt kesän keskelle?" Niin runsaat olivat tuliaiset.
Kuvassa on lastenkodin Riihikirkko, jossa on aattona klo 14 aattohartaus. Hartaus on striimattuna Facebookissa ja sitä voi sieltä seurata. Toivon, että Jumalan läsnäolo kirkossa ja ruutujen äärellä tavoittaisi sen kaikkein viluisimmankin.
MINÄ TULIN SINUA VARTEN
Minä tulin sinua varten,
jota jouluna paleltaa.
Minä synnyin talliin ja seimeen,
voin sinua rakastaa.
minä tulin sinua varten,
jolla ei ole ystävää.
Minä tulin sinua varten,
saatan sinua ymmärtää.
---------------------------
Sillä sinä olet minulle rakas,
olen tähtesi kärsinyt.
Sinä olet minulle rakas,
ota minut vastaan nyt.
Sillä sinä olet minulle rakas,
minä kannoin tuomion.
Sinä olet minulle rakas,
ovi taivaan auki on.
-----------------------------------
Minä tulin sinua varten,
jota ihmiset pettivät.
Minä tulin sinua varten,
jonka toiset jo jättivät.
Minä tulin sinua varten,
joka yössäsi nyyhkytät.
Minä tulin sinua varten ,
joka yksin sairastat.
----------------
Sillä sinä olet...
-------------------------
Minä tulin sinua varten,
jota mammona kahlitsee.
Minä tulin sinua varten,
jota rihkama hallitsee.
Minä tulin sinua varten,
joka helposti lankeat.
Minä tulin sinua varten,
jota kahleet sitovat.
------------------------
Sillä sinä olet...
---------------------------------
Minä olen sinua varten,
joka toisista jälkeen jäit.
Minä olen sinua varten,
joka hylkäävät katseet näit.
Ja taivas on sinua varten,
joka lepoa ikävöit.
Vien ryövärin kanssani kotiin.
Miksi yhä epäröit?
Pekka Simojoki laulaa laulunsa: KUUNTELE
TOIVOTTELEN SINULLE RIITTÄVÄN HYVÄÄ JOULUNAIKAA