HÄPEÄN PSYKOLOGIAA

Raamatussa kerrotaan naisesta, joka karttoi muita oman häpeänsä takia. Jeesus kohtasi yksinäisen naisen Sykarin kaivolla ja sen kohtaamisen seurauksena hänen käyttäytymisensä muuttui. Elämään tuli tärkeämpi motiivi joka ylitti tarpeen karttaa muita.

MINÄ JA HÄPEÄ

Aina minua sai hävetä,

käskivät olemaan toinen ja toisenlainen.

Niinpä nuorena erosimme toisistamme:

minä ja minä.

Toinen kelpasi muille.

Toinen oikea voi huonosti kaapissa.

Olin jo tottunut elämään toisieni kanssa.

Joskus mietin, kumpi on se oikea.

Ja sitten tulit sinä, jolle aukaisin kaappini ovet

• Ja oikea oli oikea ja voi ihan hyvin.

Runossa kuvaan omia tunteitani. Runon "sinä" oli rakkauteni. Kaapin oven voi aukaista myös terapeutti tai ystävä. Kaapin voi avata uskoontulo ja itsensä näkeminen Jumalan rakkauden silmin (Ps 139) Oven voi työntää myös itse auki omahoidon menetelmillä tai taiteen voimalla esimerkiksi  kirjoittamalla runoja tai kirjoja.

Häpeä on nykyään suosittua kirjallisuuden materiaalia. Siitä kirjoitetaan tietokirjoja, ja romaaneja. Oman elämän suurin häpeän aihe voi niin sanotun autofiktion avulla muuttua hoidetuksi tosiasiaksi. Tämän syksyn kirjamessuilla oli estradilla monia oman häpeänsä kanssa kamppailleita ja siitä kirjoittaneita. Kun etulehdellä lukee alaotsikkona "Romaani" on oikeus tuottaa materiaalia, joka hoitaa itseä ja muuttaa sen takia juonta tai tapahtumia. Silloin rakentuu toisenlainen tarina, jonka kanssa on helpompi elää. Eräällä kurssillani oli mukana kasvatustieteen tohtori, joka kertoi hoitaneensa itseään kirjoittamalla oman elämän häpeää aiheuttaneille tapauksille onnellisia loppuja (- siis autofiktiota). Sitten hän alkoi tehdä sitä ystäviensä ja työtovereidensa häpeätarinoille ja menetelmä toimi pahaa oloa vähentävästi. Myös kognitiivinen terapia tarjoaa itsehoitona oman häpeän kirjoittamista. Moni kirjailija on kirjoittanut häpeästään avoimesti tai verhotusti ja samalla tarjonnut vertaistukea lukijoilleen. Luulen että Kalle Päätalon kirjojen suuri suosio perustuu riipaisevan rehelliseen oman elämän häpeän aiheiden paljastamiseen.

HÄPEÄ KIRJAMESSUILLA

Häpeä myy. Eräs kirjailija kertoi haastattelussa, ettei hänen juuri julkaistun kirjan mielenkiintoinen tarina ole hänen omasta elämästään. Tarinassa ehkä kaksi prosenttia on tapahtunut oikeasti, mutta se kaksi prosenttiakaan ei ole täysin sitä, mitä juuri hänelle tapahtui. Kirjailija harmitteli sitä, että kustantaja paisutteli kaupallisista syistä sen kahden prosentin merkitystä.

Häpeä sana vilahteli messukeskuksessa monella estradilla. Kirjailijat kertoivat omista häpeän aiheistaan. Siellä me istuimme naisvaltaisena yleisönä sankoin joukoin kuuntelemassa, kun nuori mies Antti Rönkä aloitti osuutensa kertomalla häpeästään, kun sai kolmetoistavuotiaana masturboidessaan ensimmäisen siemensyöksynsä (Nocturno 21:07). Hanna Brotheruksen viiltävän avoimessa bestsellerissä (Ainoa kotini) fiktio on minimissään, mutta koska repliikkejä ei voi muistaa sanatarkasti kymmenien vuosien takaa, etulehden sana "romaani" lisää sen uskottavuutta. Hanna Brotherus itse sanoi, että tarina on kirjoitettu mitään muuttamatta ja täydelliseen totuuteen pyrkien. Jani Toivola on kirjoittanut oman häpeänsä historiaa (Rakkaudesta) ja aloitti esiintymisensä messulavalla viiden minuutin monologilla ja totesi sen jälkeen: "Se oli häpeäsaarna".

HÄTKÄHDYTTÄVÄ HÄPEÄKUVAUS

Anja Snellman käsittelee uusimmassa, taitavasti kirjoitetussa romaanissa alkoholisoitunutta isäänsä, joka oli perheen häpeä (Kaikki minun isäni). Kirjaa voidaan pitää eräänlaisena itseä hoitavana vihakirjeenä isälle. Psykologisena itsehoitona suositellaan vihakirjeiden kirjoittamista, jolloin puretaan syvintä myöten aggressiot kirjeen muodossa, mutta kirjettä ei lähetetä. Jos on kirjailija, kirjeen voi toki julkaista, kuten Kafka aikoinaan teki. Kirjoitin itse vuosikymmeniä sitten vihakirjeen molemmille vanhemmilleni ja vasta sen jälkeen pystyin kirjoittamaan tietokirjat äitisuhteista (Äiti ja tytär vallan ja rakkauden kehissä) ja isäsuhteista (Isäni tytär - isäkuva ja naisen identiteetti). Isälleni osoitetun vihakirjeen teemana oli ruumiillinen kuritus ja kohtuuton vallankäyttö.

Anja Snellman oli sen verran etäännyttänyt tarinaa, että hän ei kerro sitä minä muodossa, vaan kertoja on ulkopuolinen, joka kertoo perheen järkyttävää tarinaa, päähenkilö ei ole "hän" niin kuin monesti vastaavissa autofiktioissa, vaan päähenkilö on"sinä".

Eräs muisto koetusta häpeästä oli, kun Anja kuuli isän työpaikan joulujuhlassa, miten naapuripöydässä naureskeltiin isälle, kun tämä meni esittämään kirjoittamaansa juhlarunoa. "Se horjahti ja melkein kaatui stagelle kiivetessään, etkä ollut varma, oliko syynä jalkavamma vai muutama ryyppy liikaa, mutta ainakaan et halunnut mennä enää koskaan sen työpaikan juhliin uudelleen."

Romaanihenkilönä oli mukana ikätoveri, jolla oli terapeuttinen ja vertaistukea antava rooli. Hänellä oli keksitty nimi. Anja Snellmanin isä esiintyy omalla nimellään ja muistelija kertoo, mitä häpeä vaikutti perheeseen: "Äiti ja isä rakensivat monenlaisista yksityisistä ja yhteisistä häpeistään paksun muurin, jonka toisella puolella olivat nuo toiset. Oudointa oli, että häpeä kääntyi paitsi pilkaksi ja vihamieliseksi torjunnaksi myös ylimielisyydeksi."

VARHAIN MUODOSTUNUT HAITALLINEN HÄPEÄN SKEEMA

Omaa vajavuuden ja häpeän kanssa voi yrittää selviytyä toimimalla päinvastoin kuin syvimmät tunteet edellyttäisivät. Kun pilkkaa ja arvostelee muita, oma alemmuus ja häpeä saa pukeutumaan ylimielisyyden kaapuun. Jeffrey Young kuvaa häpeää jodenkin ihmisten koko elämää värittävänä tunteena, josta hän käyttää nimitystä "vajavuuden / häpeän" skeema.

Skeeman omaavalla ihmisellä on perususkomuksena, että muut ihmiset arvostelevat ja tuomitsevat oikeutetusti ja itse on huonompi kuin muut ja omassa elämässä on asioita, jotka pitää salata. Skeeman omaava näkee omat virheensä suurina ja toivoo samalla, että muut eivät niitä huomaa tai saa tietää muualta. Hänestä tuntuu, että muut eivät hyväksyisi häntä, jos tietäisivät millainen hän on oikeasti. Hän saattaa yrittää pitää ihmiset kaukana itsestään, koska pelkää, että salaisuudet paljastuvat. Hän haluaa salata menneisyytensä tai monia sen tapahtumia. Skeema saa ihmisen ajattelemaan, että vanhemmat eivät rakastaneet häntä riittävästi juuri hänestä itsestään johtuvista syistä. Hän voi haluta elää nimettömänä naamarin takana ja vaeltaa ihan mielellään maski kasvoillaan korona-aikana. Sosiaalisissa tilanteissa häpeän skeeman omaava voi jättäytyä taka-alalle, mutta hän voi myös ottaa naamarikseen röyhkeän ja pelkäämättömän roolin ja etsiytyä parrasvaloihin, kuten Ensio Kauranen teki.

Häpeän skeema on hankala matkakumppani, mutta normaali määrä häpeää on sosiaalista vuorovaikutusta ohjaava tärkeä ominaisuus. Psykopaatti ei tunne häpeää ja pysyvää häpeävajetta liittyy moniin psykiatrisiin sairauksiin ja persoonallisuushäiriöihin ja tilapäistä vajetta liittyy esimerkiksi päihteisiin ja joukkotilanteisiin. On olemassa sanonta, että tyhmyys tiivistyy joukossa. Ihminen voi käyttäytyä tyhmästi ilman häpeää ja myöhemmin hävetä sitä, mitä tuli tehneeksi. Ihminen voi myös humalassa käyttäytyä häpeämättä mitään. Seuraavana aamuna krapulassa häpeä onkin sitä suurempi, kun muisti palauttaa mieleen tilanteita. Rakkauden tunteella ja sen tuomalla aivokemian muutoksella on myös häpeän kynnystä madaltava vaikutus. Oman sielun ja ruumiin paljastaminen toiselle on helppoa. Se on samalla tunne-elämää syvältä korjaava kokemus, jos kokee tulevansa paljastuksineen hyväksytyksi.

TAINA JA HÄPEÄ

Hän kasvoi

vajavaisen perheen

vajavaisena lapsena.

Eikä yhtenäkään päivänä

voinut iloita itsestään.

Kun aika oli lähteä perheestä

häpeästä oli kutoutunut huntu,

jonka peitossa hän pelkäsi

Lukevatko tarinani:

hunnunkin läpi?

Hunnun takana piilotteli

elämän luomaa häpeää

vuosien ajan.

Kunnes löysi armahtajan,

Ja asenteen:

Häpeän haavoittamana,

paljain kasvoin

olen toiselle kaunein.

MITÄ HÄPEÄT?

Ihmisten häpeäntunteen aiheet ovat mitä moninaisimmat. Usein ulkopuolinen ei voi ymmärtää toisen häpeän aiheita. Ne voivat liittyä itseen tai läheisiin tai olosuhteisiin. Omat väärät valinnat herättävät syyllisyyttä ja häpeää samoin oma tai läheisen addiktiokäyttäytyminen. Epäonnistumiset nostavat häpeää ja jos selitys epäonnistumiselle liittyy oman yrittämisen puutteeseen, myös syyllisyys tulee mukaan häpeän rinnalle. Ihminen voi hävetä ulkonäköään ja sen erikoiseksi kokemia piirteitä, mutta myös joitain sen pieniä yksityiskohtia, joita ulkopuolinen ei edes huomaa. Ihminen voi hävetä omia tai perheenjäsenten vammoja, sairauksia tai ongelmia, vaikka olisi täysin syytön niiden syntyyn. Joku voi hävetä suorastaan omaa olemassaoloaan.

Kouluympäristö on ollut monelle häpeän lähde. Aikaisemmin oppilaat laitettiin yleisesti nurkkaan häpeämään. Oppilasta saatettiin myös sanallisesti häpäistä koko luokan edessä. Häpeää koettiin myös siitä, kun jouduttiin liikuntatunnin valintatilanteissa jäämään viimeiseksi valittavien joukkoon, kun kahden joukkueen kapteenit vuorotellen poimivat paremmat riveihinsä. Aikaisemmin lukihäiriöt ja muut oppimishäiriöt aiheuttivat paljon turhia häpeäntunteita, kun niiden syntymekanismia ei tunnettu. Erikoista on monen sotaorvon kokemus, että he joutuivat koulussa häpeämään omaa orpouttaan. Siitä ei olisi saanut sodan jälkeen puhua. Nyt he käyvät vertaisryhmissään läpi syyttömän häpeäänsä.

Murrosiässä usein hävetään omia vanhempia osana irtautumisprosessia. Mikä tahansa omaan kotiin tai taustaan liittyvä asia voi olla häpeän aihe - jopa perheen auton merkki. Ihminen voi hävetä lähtökohtiaan ja kotiseutuaan. Nuori häpeää usein myös aikuisuuteen kehittyvän vartalon muutoksia ja niiden ohella seksuaalisuuteen liittyviä ajatuksia ja tekoja. Nuoruusvaiheessa on paine samanlaisuuteen muiden nuorten kanssa ja erilaiset vaatteet voivat olla häpeän aihe. 

Ihmisen häpeän aiheena voi olla läheisten ominaisuudet, väärät valinnat ja muiden huomiota herättävä käytös. Erikoista on se, että myös sellaista voidaan hävetä, jota useimmat muut ihmiset arvostavat. Jotkut häpeävät suurta varallisuutta tai harrastuksiaan tai kotoaan saamia mahdollisuuksia. Toisille uskova koti on häpeän aihe.

Vanhempien alkoholismi on monen ihmisen elämässä häpeän taakkana vielä aikuisenakin. Seuraava tosipohjainen runo kuvaa sitä haastetta, jonka isän alkoholismi tuo lapsen elämään.

LAURA, JUOPON TYTÄR

Hän oli ollut pihan ainoa lapsi, joka sai hävetä

isäänsä, itseään ja paikattua, kulunutta mekkoaan.

Hän oli juopon lapsi.

Kun oli nähnyt kaukaa isän tulevan horjuen kohti kotia,

pelko oli muuttunut kauhuksi, kauhu ahdistukseksi

ja leikki oli pysähtynyt ja sanat.

Elämän tuska oli vyörynyt taas kerran kotipihalle.

Tuttu näytelmä, kukaan ei taputtanut.

Häpeä luki säälin muiden silmistä ja kasvoi.

Monta kurssia piti käydä ja terapiaa ja vertaisryhmää

ennen kuin lapsuuden tunnekuohut lakkasivat hyökymästä.

Sai riisuttua sen juopon lapsen mekon,

pukea päälleen ehjän, puhtaan ja kauniin

ja olla kiitollinen isästään,

joka oli ollut paljon muutakin kuin juoppo.

Runon Laura kokee syyttömänä häpeää. Alkoholistin lapsi tosin voi tuntea myös viattoman syyllisyyttä, kun luulee jotenkin aiheuttaneensa isän lähtemisen juomaretkelleen. Sama mekanismi oli aikaisemmin yleinen avioerotilanteissa. Lapset luulivat olevansa syyllisiä vanhempiensa eroon ja häpesivät tilannetta. Onneksi nykyään yleinen psykologinen tietous on lisääntynyt ja lapsen surutyötä vanhempien eron jälkeen osataan tukea.

Seksuaalista hyväksikäyttöä on viime vuosina käsitelty julkisuudessa paljon ja samalla on hoidettu häpeäntunteita, jotka uhrilla liittyvät tapahtumiin. Muistan itse elävästi kuinka häpeä valtasi minut yleisöjoukossa 14-vuotiaana sen tuntemattoman miehen puolesta, joka ylitti intiimiyteni rajan. Se häpeä esti minua puhumasta kenellekään tapahtumasta kuuteen vuoteen.

Vanhenevat ihmiset voivat hävetä muistin heikkenemistä ja yrittävät salata tilanteensa. Kerran lounastin toisen, muualla asuvan psykologin kanssa ja huomasin, että hänen muistinsa oli häkellyttävästi huonontunut muutamassa kuukaudessa. Tajusin, että hän oli muistisairas ja hänkin huomasi, että asia oli paljastunut minulle. Emme kuitenkaan puhuneet siitä. Hän häpesi, ja myötätunto sai minutkin vaikenemaan silloin ja myös myöhemmin tavatessamme.

MITÄ RAAMATTU PUHUU HÄPEÄSTÄ?

Raamatussa kerrotaan ihmisistä, jotka häpesivät. Jeesuksen perhe häpesi häntä aluksi. Fariseus Nikodemus häpesi kiinnostustaan Jeesuksen oppeihin. Sakkeus häpesi ammattiaan, Nainen Sykarin kaivolla häpesi elämäntilannettaan. Sanaa häpeä ei kuitenkaan käytetä näissä yhteyksissä.

Uudessa testamentissa Jeesus puhuu Luukkaan evankeliumin kahdeksannessa luvussa tuomarista joka ei pelännyt Jumalaa, eikä hävennyt ihmisiä. Ilmaisu voidaan kääntää, ettei hän välittänyt ihmisten mielipiteistä tai jopa ettei hän kunnioittanut ihmisiä. Uudessa testamentissa käytetään kahta eri häpeään viittaavaa sanaa, joilla on eri merkitys, mutta jotka on suomennettu samalla häpeä-sanalla.

Jeesus puhuu häpeämisestä myös syvemmässä merkityksessä: "Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee kunniassaan, Isänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa" (Luuk. 9:26). Tätä voimakkaampaa ja sisällöltään eri asiaa kuvaavaa ilmaisua käytetään myös muualla. Raamatussa on tämän jakeen rinnakkaisjakeeksi merkitty seuraava: "Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa" (Matt 10:33). Aikamuodosta selviää, ettei Jeesus kiellä sitä, joka on hänet joskus kieltänyt, vaan sellaisen joka kieltää hänet jatkuvasti ja myös viimeisellä tuomiolla.

Häpeä heijastuu uskon ytimeen, ja siksi se tuhoaa Jumalasuhdetta sen ytimessä. Jeesus kohtasi häpeän murtamia ihmisiä osoittaen rakkautta. Aviorikoksesta kiinni saatu nainen ja Sykarin kaivolla elämäntilannettaan häpeilevä tulivat kohdatuksi myötätuntoisesti hyväksyen, vaikka Jeesus ei hyväksynyt syntiä, joka oli heidän elämässään. Meilläkin monet häpeän aiheet liittyvät syntiin. 

Onneksi me voimme rukouksessa käsitellä kaikkia häpeän taakkojamme ja pyytää anteeksi niihin mahdollisesti liittyviä syntejä. Me voimme pyytää oman itsemme rakastamista ja itsemme hyväksymistä kaikkine vikoine ja virheinemme.

Psykologian tyhjäntuolintekniikkaa voi käyttää myös häpeän käsittelyyn. Siinä istutaan tuolilla vastapäätä tyhjää tuolia. Siihen voi kuvitella istumaan jonkun ystävällisen myötätuntoisen ihmisen, jolle kertoo häpeän aiheitaan. Kertomisen voi aloittaa lievemmästä päästä ja edetä rohkeuden ja luottamuksen lisääntyessä kohti syvimpiä hävettäviä salaisuuksia.