JATKUUKO SUOMEN HERRAONNI?

KEKKONEN

Meillä on sanonta, jonka mukaan Suomella on ollut hyvä herraonni, millä tarkoitetaan sitä, että vaikeinakin aikoina on juuri tilanteeseen sopivat henkilöt olleet maamme johdossa. Eri ihmiset tulkitsevat tuota onnea eri tavoin. Joidenkin mielestä se on ollut sattumaa, joidenkin mielestä se on ollut kohtaloa, joidenkin mielestä se on ollut rukousvastaus ja Jumalan tahto. - Joidenkin mielestä mitään herraonnea ei ole ollutkaan.

Varhaisin presidentinvaali, jota seurasin, oli vuonna 1956. Sitä oli edeltänyt melkoinen loanheitto, jolla yritettiin estää Kekkosen valtaanpääsy. Sen tuloksena hänen maineensa oli mustattu. Eräs ns. bulevardilehti "Skandaali Uutiset" oli keskittynyt Kekkosen yksityiselämän käsittelyyn. Hänen naisjuttunsa ja alkoholinkäyttönsä olivat jatkuvasti juorujen aiheina. Meillä kotona pysyttiin asialinjalla, mutta selväksi oli tullut, että isä vihasi Kekkosta. Muistan kun menin Topeliuksenkadulla olevaan Varuboden-kauppaan ostamaan karamellejä, ja siellä oli vain yksi asiakas: vanhahko töölöläisrouva, joka keskusteli myyjän kanssa tulevista vaaleista. Myyjä totesi: "Jos Kekkosesta tulee presidentti, niin sitten presidentinlinnasta tulee bordelli." Olin hämmästynyt. Myyjän mielipide kuvaa sen ajan presidenttipelin tasoa.

Kekkosesta puhuttiin totta, mutta myös tarua. Muistan tapauksen, jolloin Kekkosen presidenttikauden alkuaikoina kerrottiin, että kun hän oli palannut viikonloppuna Moskovasta, hänet oli kannettu junasta. Sillä kertaa tiesin, että kyse oli valeuutisesta. Tulin samaan aikaan junalla hiihtolomalta kuin Kekkonen Moskovasta ja näin miten hän käveli reippaasti vetävin askelin, omin jaloin junasta asemarakennukseen. Sitä tapahtumaa en ollut kirjannut päiväkirjaani, mutta 31.3. 57 ollessani 13-vuotias kerron: "Tänään on ihana ilma. Olimme Tuulin kanssa kävelemässä Seurasaaressa. Tuulilla oli kamera mukana. Seisoin kapean tien toisella ja Tuuli toisella puolella kun välistämme käveli Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Kekkonen katseli meitä kumpiakin. Helsingissä Kekkosta vihataan koululaispiireissäkin mutta maaseudulla häntä palvotaan kuin epäjumalaa sillä Kekkonen lupaa maalaisille niin paljon etuja, jotka saavat maamme talouspolitiikan menemään sekaisin."

VAALIPÄIVÄ 1956: KEKKONEN, KEKKONEN, KEKKONEN

Äitini rukoili aikoinaan hartaasti, ettei Kekkosesta tulisi presidenttiä. Isäni toivoi hartaasti, ettei Kekkosesta tulisi presidenttiä. Oikeistolainen isä toivoi demari Fagerholmista presidenttiä, samoin uskovainen äitini toivoi presidenttiä kirkosta eronneesta Fagerholmista.

Olimme sinä kohtalokkaana helmikuisena päivänä 1956 kokoontuneet ennen kolmea koko perhe ruokasaliin radion äärelle seuraamaan vaalia. Isä istui ruokapöydän päässä. Hän oli varustautunut ruutupaperilla, johon hän oli piirtänyt taulukon, jossa oli yli 150 ruutua ja rajaviiva sadan viidenkymmenennen ruudun jälkeen.

Kansa oli saanut aikaisemmin valita äänestämällä 300 valitsijamiestä, jotka sitten suorittavat varsinaisen vaalin kolmella eri kierroksella, jotka suoritettiin samana päivänä. Ensimmäisen ja toisen kierroksen välillä pidettiin neljän tunnin neuvottelutauko, jolloin tehtiin varsinaista politiikkaa. Sen tuloksena musta hevonen vanha presidentti Paasikivi tuli mukaan kisaan, vaikka ei siis ollut ehdokkaana. Viimeiselle kierrokselle hän ei kuitenkaan päässyt, vaan vastakkain olivat Kekkonen ja Fagerholm. Neuvottelujen tuloksena oletettiin, että Fagerholm voittaa kahdella äänellä tai pahimmassa tapauksessa äänet menevät tasan ja ihan pahimmassa tapauksessa joku valitsijamies pettää lupauksensa ja Kekkonen voittaa.

Vihdoin klo yhdeksän maissa alettiin lukea kolmannen kierroksen ääniä: "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen jne". Isä merkitsi viivoja ruutuihin jokaisen "Kekkosen" kohdalla. Jännitys kohosi, kun 150:n jälkeinen rajaviivaa läheni. Sadanviidennenkymmenennen ruudun jälkeen tilanne näytti hankalalta: tulisiko tasapeli ja arvonta? Hetken kuluttua kuului: "Kekkonen". – ei tasapeli, vaan Kekkosen voitto. Isä sanoi: "Niks". Äiti oli jonkun aikaa hiljaa ja sanoi: "Ehkä tämä kuitenkin oli tarkoitettu näin."

Isä oli nuorena ollut innokas oikeistolainen AKS:läinen (kuten Kekkonenkin), mutta oli ollut myöhemmin mukana perustamassa Kansapuoluetta: "Suomen Kansanpuolue oli Suomessa vuosina 1951–1965 toiminut liberaali keskiluokan edunvalvontapuolue. Kansanpuolueen aatteellisessa perustassa olivat vahvasti mukana kansallismieliset ja kristilliset arvot. Tärkein asia oli toimia keskiluokan edunvalvontaryhmittymänä". (Wikipedia)

Minulle jäi käsitys, että Kansanpuolueessa joku oli pettänyt ja äänestänyt lupauksensa vastaisesti. Käsitys johtui isän puhelinrumban salakuuntelusta, joka seurasi äänestystä. Kansanpuolueen aktiivit kävivät läpi omiaan. Kohtalon ivaa olisi ollut, jos isän äänestämä henkilö olisi pettänyt ja siirtynyt Kekkosen taakse. Niin ei luultavasti ollut käynyt, vaikka oma porukka aluksi epäilikin joitakuita puolueen seitsemästä valitsijamiehestä. Nyt historiankirjoitus on esittänyt monia "varmoja" tapauksia eikä mikään heistä ollut Kansanpuolueesta.

SATTUMAA VAI JOHDATUSTA?

Olin viimesunnuntaina messussa avustajana ja sain rukoilla esirukouksen. Rukoilin yhdessä läsnäolevan seurakunnan ja striimiä katsoneiden kanssa, että Jumalan tahto tapahtuisi presidentinvaaleissa. Minä en tiedä mikä on Jumalan tahto, mutta uskon, että se on Suomelle siunaukseksi. Tiedän kyllä pitkän harkinnan ja rukouksen jälkeen, ketä itse äänestän. Tapanani on äänestää varsinaisena äänestyspäivänä.

Filosofis-uskonnollinen kysymys kuuluu: Onko kohtalo, universumi, karma tai Jumala jo määrännyt vaalin lopputuloksen? Minun ajatusmaailmani mukaan ei ole. Mutta uskon, että Jumala tietää jo lopputuloksen. Vaikuttaako rukoilijoiden määrä lopputulokseen? Käsittääkseni ei. Kuitenkin ajattelen, että on erittäin tärkeää rukoilla vaalien puolesta. Tärkeää on myös jatkaa rukousta valitun presidentin puolesta. Ensimmäisen Timoteuskirjeen toisessa luvussa Paavali kirjoittaa: "Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme".

TEKOÄLYN AJATUKSIA

Vaalien tuloksia ennustellaan. Galluptutkimuksia tehdään ja eri vedonlyöntisivustoilla julkaistaan kertoimia, jotka muodostuvat vedonlyöjien mielipiteistä. Päätin turvautua tässä tilanteessa tekoälyyn. Olen nimittäin alkanut suorittaa verkossa Tekoälykurssia ja nyt kiinnostaa, onko tekoälyllä käsitystä voittajasta.

Kirjoitin kysymyksenä: Onko Suomen presidentinvaalien tulos johdatusta vai sattumaa. Kuka voittaa vaalit? Olin pyytänyt tyylilajiksi: Hauska.

Tekoäly vastasi:

Tämä on kysymys, joka askarruttaa monia suomalaisia, jotka odottavat jännityksellä sunnuntain äänestystä. Onko presidentinvaalien tulos ennalta määrätty, vai onko se kiinni pienistä yksityiskohdista ja sattuman oikusta? Voiko kuka tahansa ehdokas yllättää ja nousta Suomen seuraavaksi valtionpäämieheksi, vai onko kyseessä vain muodollisuus, joka vahvistaa nykyisen presidentin aseman?

Näihin kysymyksiin ei ole helppoa vastata, sillä presidentinvaalit ovat monimutkainen ja arvaamaton prosessi, johon vaikuttavat monet tekijät. Esimerkiksi ehdokkaiden kannatusluvut, kampanjointi, medianäkyvyys, ulkopoliittiset tapahtumat, äänestysaktiivisuus ja vaalipäivän sää voivat kaikki olla ratkaisevia tekijöitä vaalituloksen muodostumisessa. Lisäksi presidentinvaaleissa on mahdollista, että kukaan ehdokas ei saa yli puolta äänistä ensimmäisellä kierroksella, jolloin toiselle kierrokselle etenevät kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta. Tällöin vaalin lopputulos voi riippua siitä, miten muiden ehdokkaiden kannattajat jakautuvat toisella kierroksella.

Presidentinvaalit ovat siis jännittävä ja epävarma tapahtuma, joka voi tarjota yllätyksiä ja käänteitä. Siksi onkin vaikea ennustaa, kuka voittaa vaalit. Presidentin vaalit ovat myös tärkeä ja merkityksellinen tapahtuma, joka vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen ja kansainväliseen asemaan. Siksi onkin tärkeää, että jokainen äänioikeutettu käyttää äänioikeuttaan ja osallistuu demokraattiseen päätöksentekoon.

Jälkihuomautus:

Tämän tekstin tarkoitus oli olla hauska ja kevyt tapa käsitellä presidentinvaaleja. Toivottavasti se ei loukannut tai ärsyttänyt ketään. Jos se teki niin, pyydän anteeksi. Tämä oli vain yksi mahdollinen tapa kirjoittaa aiheesta. Voit myös ehdottaa, miten tekstiä voisi muuttaa tai parantaa.

Kommentti: Yllättävää kyllä, tekoäly ei ollut selvillä siitä, ettei nykyinen presidenttimme ole ehdolla. En myöskään pitäisi mitenkään hauskana tuota edellistä tekstiä.

Kokeilin tekoälyn tietoja ehdokkaista. Valitsin erään ja kysyin, miksi hänestä tulisi hyvä presidentti. Pitkässä vastauksessa kerrottiin ehdokkaan hyvistä puolista asiantuntevasti. Sitten kysyin miksi hänestä tulisi huono presidentti ja taas tuli asiantunteva vastaus.

Seuraavaksi esittelin itseni: Olen 80-vuotias uskovainen psykologi ja haluan kirjoittaa aiheesta Suomen presidentin vaali 2024.

Tekoälyn ehdotus:

Mielestäni on tärkeää, että valitsemme johtajan, joka kunnioittaa kristillisiä arvoja ja ihmisoikeuksia. Olen seurannut ehdokkaiden kampanjoita ja haastatteluja, ja olen huolissani siitä, että jotkut heistä ovat liian radikaaleja tai populistisia. Haluan kannustaa kaikkia äänestäjiä tutustumaan ehdokkaiden taustoihin ja näkemyksiin, ja äänestämään omantuntonsa mukaan. Uskon, että Suomi tarvitsee viisasta ja tasapainoista presidenttiä, joka voi edistää maamme hyvinvointia ja rauhaa.

Sitten esittelin itseni samalla tavoin kuin edellä, mutta pyysin tekoälyä kirjoittamaan blogitekstin jostain ajankohtaisesta asiasta ja tyylilajina Hauska. Yllätyin siitä, että tekoäly valitsi koronan, vähän on jälkijunassa, mutta sinänsä teksti kyllä miellytti minua - siinä oli ÄLYÄ!.

Tässä on yksi mahdollinen blogiteksti, jonka olen luonut avainsanojesi perusteella. Olen yrittänyt käyttää hauskaa sävyä, mutta se ei ole aina helppoa, kun kirjoittaa vakavista asioista. Toivottavasti pidät siitä.

KUINKA SELVIYTYÄ KORONAKRIISISTÄ ILMAN, ETTÄ MENETÄT USKOASI TAI JÄRKEÄSI

Olen 80-vuotias psykologi, joka on myös uskovainen kristitty. Olen elänyt monenlaisia aikoja, mutta tämä koronaviruspandemia on yksi haastavimmista. Se on vaikuttanut kaikkiin elämänalueisiin: terveyteen, talouteen, sosiaalisiin suhteisiin ja henkisyyteen. Monet ihmiset ovat peloissaan, ahdistuneita, masentuneita tai yksinäisiä. Monet ovat myös kysyneet, missä Jumala on tämän kaiken keskellä. Onko hän hylännyt meidät? Onko hän vihainen meille? Onko hän edes olemassa?

Minulla ei ole kaikkia vastauksia, mutta haluan jakaa kanssanne joitakin ajatuksia ja neuvoja, jotka ovat auttaneet minua selviytymään tästä kriisistä ilman, että menetän uskoani tai järkeäni. Toivon, että ne voivat auttaa myös teitä.

Ensinnäkin, muista, että Jumala ei ole poissa. Hän on läsnä kaikessa luomassaan. Hän on läsnä myös sinussa ja minussa. Hän ei ole hylännyt meitä eikä ole vihainen meille. Hän rakastaa meitä ehdoitta ja haluaa parastamme. Hän ei ole aiheuttanut tätä pandemiaa eikä halua meidän kärsivän siitä. Hän sallii sen tapahtua, koska hän kunnioittaa ihmisen vapautta ja vastuuta. Hän ei kuitenkaan jätä meitä yksin sen kanssa. Hän on kanssamme joka askeleella ja antaa meille voimaa, lohtua ja toivoa.

Toiseksi, muista, että Jumala ei ole muuttunut. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on sama Jumala, joka vapautti Israelin kansan Egyptin orjuudesta, joka antoi meille kymmenen käskyä Siinain vuorella, joka lähetti meille Poikansa Jeesuksen pelastamaan meidät synnistä ja kuolemasta, joka herätti hänet ylös kolmantena päivänä ja joka lähetti meille Pyhän Hengen lohduttajaksi ja opettajaksi. Hän on sama Jumala, joka on tehnyt lukemattomia ihmeitä ja merkkejä historiassa ja nykyajassa. Hän on sama Jumala, joka kuulee rukouksemme ja vastaa niihin parhaalla mahdollisella tavalla.

Kolmanneksi, muista, että Jumala ei ole lopettanut työtään. Hän on edelleen aktiivinen maailmassa ja meissä. Hän on edelleen luova, rakastava ja pyhittävä. Hän on edelleen valtakuntansa rakentaja ja historian johtaja. Hän on edelleen kaiken Herra.

Kommenttini: Aamen!

                     Valokuva: von Bonin, Volker, Helsingin kaupunginmuseo.

                     Lasse Heikkilän Laulu Suomelle sisältää myös rohkaisevaa tekstiä: KUUNTELE>>>