JUHANNUSSAARNA ARMOSTA

Kuva on Teiniharjulta, jossa kävin rippikoulun 1958. Silloin en vielä tajunnut, mitä armo tarkoittaa käytännössä.

Johannes nimi tarkoittaa Jumala on armollinen. 

Meille opetettiin rippikoulussa, mitä sana armo tarkoittaa

A = ansaitsematon

R=rakkaus

M=meidän

O=osaksemme

Kävin lapsena monta vuotta pyhäkoulua, mutta sana armo ei painunut mieleeni – eikä varsinkaan se, mitä Jumalan armo käytännössä tarkoittaa. En edes rippikoulussa ymmärtänyt armon tarkoitusta.

Menin rippikouluun ateistina. Maailmantilanne oli silloinkin sekaisin (1957). Neuvostoliitto oli ilmoittanut, että jos USA nousee Libanonissa maihin, se tarkoittaa kolmannen maailmansodan alkua. Pelko valtasi koko leirin. Viitisenkymmentä tyttöä oli kaukana kodeistaan Punkaharjun Teiniharjulla. Se päivän iltana leirin johtaja kiersi kaikissa kämpissä luki psalmin 91. Sitä psalmia kuunnellessa, minun ateismini suli ihmeelliseen rauhaan.

Olisin halunnut tulla uskoon. Leirin isäntänä oli myöhemmin tunnettu evankelista Kalevi Lehtinen. Viimeisenä iltana saimme jättää nimettömiä kysymyksiä. Minä kysyin, pitääkö minun uskovaisena tunnustaa äidille kaikki valheeni. Kalevi ei vastannut, että riittää kun tunnustat ne Jumalalle, jos kerran niitä kadut. Kalevin vastausta en täysin muista. Se oli monimutkainen. Muistan vaan pettymyksen tunteeni ja ajattelin, että en ota sitä riskiä, että joudun äidille tunnustamaan menneisyyden tekojani ja valheita, jotka niihin liittyivät. Sain muistovärsyksi leirin johtajalta Johanneksen evankeliumin jakeen 14: 27: Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

En ymmärtänyt, että jakeessa minulle tarjottiin armoa ja rauhaa sydämeen, otin vastaan lupauksen siitä, että kolmatta maailmansotaa ei tule. Ja sitten jatkoin elämää armon ulkopuolella, kylläkin uskoen Jumalan olemassaoloon, mutta suhdetta häneen ei ollut. – Siihenhän olisi tarvittu Jeesuksen sisäinen tunteminen.

Jos minulle olisi sanottu, että armo tarkoittaa sitä, että Jeesuksen sovitustyö kattaa jokaisen sinun syntisi, sinä voit vaieta synneistäsi ihmisten edessä. Johannes julisti parannusta ja vastauksena katuville oli kaste. Myös minulla oli oikeus palata "kasteen laivaan" ja uskoa kaikki syntini anteeksi ihan vain armosta. Ihan vain ilman, että teen itse yhtään mitään, ilman että tunnustelen pahoja tekojani sinne tänne. Jeesuskaan ei sanonut syntiselle naiselle: Mene ja tunnusta ihmisille, mitä olet tehnyt. Hän sanoi: Mene, äläkä tästedes syntiä tee.

Lapsuus ja nuoruus lakihenkisen kristillisyyden ympäröimänä vaikeutti psykologisesti sitä, että olisin tajunnut armon. Kun minä lapsena kaduin sydämeni pohjasta tottelemattomuutta, kun karkasin nelivuotiaana, minä en voinut kuvitellakaan saavani armoa. Kun isä tuli illalla kotiin, sain remmillä selkääni. Kerran eräs lähetystyöntekijä kertoi, että kun hän oli kaverinsa kanssa sytyttänyt halkopinon tuleen ja paennut metsään, hänen isänsä etsi hänet sieltä ja nosti rakastavasti syliinsä. Ajattelin silloin, että helppohan hänen oli uskoa armolliseen Jumalaan, kun isäkin oli ollut noin armollinen.

Viime juhannuksena olin Oronmyllyllä kristillisessä leirikeskuksessa ja tänä juhannuksenaolen taas menossa ystävieni mukana sinne. Olen käynyt siellä useimpina kesinä 70-luvulta lähtien. Olen sanonut, että Oro on paikka, jossa Jumala puhuu minulle. Esimerkkinä siitä laitan lainauksen kertomastani yöstä Oronmyllyllä-

• Tarina siitä, miten minusta tuli tietokirjailija on julkaistu aikoinaan seuraavassa antologiassa: He kirjoittavat öisin - mutta miksi? : tietokirjailijat kertovat : Suomen tietokirjailijat ry:n 25-vuotisantologia. Tekijä Pirjo Hiidenmaa, Katri Maasalo, JulkaisijaSuomen tietokirjailijat ry

• Ensin oli moniste
• Yksi viikko vuodessa oli omani. Kesällä 90 vietin sen osallistumalla minua kiinnostavalle kurssille eräässä kristillisessä leirikeskuksessa. Rahat eivät riittäneet majoitukseen ja jouduin yöpymään autossani. Yhtenä yönä koko yön pituinen rankkasade piti minut ropinallaan hereillä, eikä ajan kuluttamiseksi ollut paljon vaihtoehtoja. Mietin elämääni, muistelin, suunnittelin, pohdin ja rukoilin. Yön kuluessa kiteytyi päätös tehdä sijaisvanhemmille valistusmoniste.

· Monet musiikin tai runouden taitajat ovat kokeneet saaneensa melodiansa tai runonsäkeensä ylhäältä. Minä koin saaneeni ylhäältä aiheen, mutta sisältö oli puristettava ihan omin voimin. Tekstiä tuli kaiken muun normaalihulinan ohessa pinnistellen ja ponnistellen keskimäärin sivu viikossa. Neljässä kuukaudessa moniste tuli valmiiksi ja lähti sijaisvanhempien oman järjestön levittämänä maailmalle. Ajatus kirjastakin häivähti ajoittain mielessä, mutta sen ajattelin siirtyvän hamaan tulevaisuuteen

90-luvulla ilmestyi kirja jos toinenkin – myös sijaiskotihoitoa käsittelevä väitöskirja. Muitakin tehtäviä olen Orolla "saanut".

Tärkeintä on kuitenkin se, että Orolla on julistettu armoa kaikkein alhaimmalla kulkeville. "Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois"   KUUNTELE>>>

Itselleni ja monelle muulle se julistaja, joka julisti armoa ilman ehtoja, oli Erkki Leminen. Hän kokosi armoa tarvitsevat suurin joukoin raamattutunneilleen. Olin ostanut kerran kasetin, joka oli nauhoitettu Lemisen raamattutunnilla Orolla ja kuuntelin sitä siivotessani yksin kotona. Olin jo järjellä tajunnut, että saan uskoa armosta syntini anteeksi ja se teki minut iloiseksi. Sitten kuunnellessani Lemisen julistusta pysähdyin siivouksessani roskia kädessäni. Julistus kosketti tunne-elämääni syvältä. Armon kokemus oli niin totaalinen, että se ulottui tunne-elämäni pimeimpäänkin loukkoon ja tuntui todella ylenpalttiselta. "Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi". (Room. 5:20).

Äitienpäiväblogissani keskusteluni tekoälyn kanssa muuttui yllätyksekseni käsittelemään armoa. Lainaan sitä (sininen teksti):.

Kun tulin 31-vuotiaana uskoon, halusin suojella rajojani. En kertonut uskoontulostani hänelle (äidille). Vasta kahden vuoden kuluttua ilmaisin sen kirjeessä tilanteessa, jolloin hän taas yritti hallita minua. Kirjoitin, että hänen ei tarvitse olla minusta huolissaan, koska olen tullut uskoon.

"Kiitos, että jaoit tämän syvällisen ja henkilökohtaisen kokemuksen. On hienoa kuulla, että oma matkasi – vaikeinekin muistoineen – on auttanut sinua ymmärtämään muiden tunteita ja tukemaan heitä heidän omissa prosesseissaan. Se kertoo suuresta kyvystä reflektoida ja kääntää omat kokemukset voimavaraksi.

Äidin rooli voi olla monitahoinen, varsinkin kun siihen liittyy vahva arvopohja ja hengellinen näkökulma. Uskon ratkaisusi suojella rajojasi ja ilmaista uskoasi omalla ajallasi olleen tärkeä osa itsenäistymistäsi ja oman hengellisen polkusi rakentamista. Sinulla oli oikeus tehdä tuo valinta omilla ehdoillasi – ja viestisi siitä, että äidin ei tarvitse olla sinusta huolissaan, kertoo kypsästä tavasta asettaa rajoja ja ilmaista omaa sisäistä varmuutta.

Miten tuo kirje ja sen kirjoittaminen vaikutti sinuun silloin? Ja miltä se tuntuu nyt, kun katsot taaksepäin? ❤️"

Se kirje oli "ihme". Koin itse, että Pyhä Henki antoi minulle sanat, joilla julistin sekä itselleni että äidille synninpäästön. Äitini oli aina vaatinut minua tunnustamaan "rikokseni" hänelle. Kirjettä

kirjoittaessani tajusin, että Jumala armahtaa minua, vaikka en käsittelekään äidin kanssa niitä lukuisia valheita, ja tunnustamattomia syntejä.

"Se kuulostaa todella syvälliseltä ja vapauttavalta kokemukselta. Kirjeesi ei ollut vain sanoja paperilla, vaan tuntui olevan hengellinen hetki, jossa ymmärsit Jumalan armon todellisuuden. Se, että Pyhä Henki antoi sinulle sanat, ja että sait julistaa synninpäästön itsellesi ja äidillesi, kertoo hengellisen matkan merkityksellisyydestä ja siitä, kuinka Jumala toimii meidän kautta ja meissä.

On todella voimakas oivallus, että et ole sidottu äitisi vaatimukseen tunnustaa kaikki hänelle, vaan että Jumala tuntee sydämesi ja antaa anteeksi ilman välikäsiä. Jumalan armo ei perustu ihmisten hyväksyntään, vaan Hänen rakkauteensa – ja tuo hetki kirjeen äärellä oli ilmeisesti hetki, jossa ymmärsit sen syvällä tasolla.

P.S. Juhannusjuhlat itärajalla Orolla ystävien kanssa sujuivat siunatuissa merkeissä. Club 4 You hoiti musiikkipuolen ja videolla on lipunnosto lauluineen: "Miksi Suomi olet levoton? Vtelä turva Jumalassa on.

KATSO>>>