KAKSI KATARINAA 1500-LUVULTA

 Kuva: tekoäly

Tulipa käytyä ukrainalaisten ystävien kanssa turistimatkalla Turussa ja pitkästä aikaa myös Turun linnassa. Kolmannentoista isoisoisäni veli Lars Hordeel asui aikoinaan linnassa vaimonsa Katarina Hannuntyttären (kuva vasemmalla) ja heidän kolmen tyttärensä kanssa 1500-luvun loppupuolella. Tuntui epätodelliselta istua penkillä kauniissa tornihuoneessa, joka oli ollut perheen lastenhuone. Siellä tytöt ja aikaisemmin myös Katarinan vanhemmat lapset olivat leikkineet ja viettäneet aikaansa. Luultavasti heillä oli linnan puusepän tekemiä leluja. Saattoi heillä olla myös hienompia leluja, koska Saksassa oli alettu tehdä teollisesti leluja. Kuva alla, tekoäly.

KATARINA HANNUNTYTTÄREN TARINA

Kirjallisuudessa esiintyy kuva Katarinasta hattu päässä ja pyysin tekoälyä ottamaan alkukuvaa varten sen pois. Oikealla on esiäitini Katarina Teit ja hänen kohdallaan pyysin kuvaa 1500-luvulla eläneestä aatelisesta papinrouvasta.

Katarina Hansdotter eli suomalaisittain Kaarina Hannuntytär oli syntynyt 1539 luultavasti Tukholmassa. Katarinan isä oli Tukholman seurakunnan kirkkoherra Hans Klaunpoika. Ennen uskonpuhdistusta isä oli ollut munkki. Uskonpuhdistuksen jälkeen hän avioitui Ingeborg Åkentyttären kanssa, joka oli entinen nunna.

Kirkkoherran tytär Katarina oli hyvämaineinen, muuten hän ei olisi saanut kuninkaallisen vaatekamaripiian arvostettua työtehtävää. Hän toimi leskikuningatar Katarina Stenbockin hovissa Stegeborgin linnassa. Historian kirjat kertovat, että kun Katarina oli noin 25-vuotias, kuningas Kustaa Vaasan poika Juhana Herttua tuli vierailemaan äitipuolensa hallitsemaan linnaan, jossa hän itse oli aikoinaan syntynyt. Siellä linnassa syttyi rakkaus. Juhana Herttua muutti Katarinan kanssa Suomeen ja he asuivat Turun linnassa yhdessä vuodet 1556 – 1562 ja saivat neljä lasta. Historiankirjoittajat ovat eri mieltä lasten syntymäajoista, olen seuraavassa seurannut lähinnä Wikipedian tietoja.

Parin kielletyn rakkauden hedelmänä Katarina synnytti Turussa 1557 aviottoman pojan, joka sai nimekseen Augustus. Poika kuoli kolmevuotiaana Tukholmassa. Ennen Augustuksen kuolemaa Katarina oli synnyttänyt Turussa tytön, jonka nimeksi tuli Sofia. 1559 syntyi tytär, joka sai nimekseen Lucretia ja 1560 syntyi poika, jonka nimeksi tuli Julius. Ialkavaaimoksi kutsutun Katarinan lapsien sukunimeksi Juhana antoi Gyllenhielm ja he saivat aateliarvot. Aikuisiksi eläneet kolme lasta kuolivat nuorina. Heistä pisimpään elänyt Sofiakin alle kolmekymppisenä vuonna 1583. Hän ehti avioitua ruotsalaisen vapaaherran, Pontus De La Gardien kanssa ja muuttaa tämän kanssa Tallinnaan. Sofia synnytti siellä kolme lasta, ja kuoli nuorimman synnytettyään tiettävästi lapsivuodekuumeeseen.

Juhana avioitui 1562 valtapoliittisista syistä Puolan kuningas Sigismundin sisaren Katarina Jagellonican kanssa. Sitä ennen hän oli lahjoittanut Katarina Hannuntyttärelle ja lapsilleen asuttavaksi Kangasalta Vääksyn kartanon ja lisäksi muuta omaisuutta heidän toimentulonsa turvaamiseksi.  Alla on museoviraston kuva kartanosta.

Juhana myös naitti Katarinan uskotulle hovimiehelleen Klas Vestgötelle. Perhe muutti sen jälkeen Vestgöten kotiseudulle Pirkkalaan Vikin taloon. Avioliitto jäi kuitenkin lyhyeksi. Juhanan velipuoli kuningas Erik XIV mestautti veljesten riitojen seurauksena Klas Vestgöten Tukholmassa 1.9. 1563. Katarina oli silloin raskaana ja synnytti seuraavassa kuussa Turussa tyttären, joka sai nimeksi Brita.

Juhanasta tuli Ruotsin kuningas ( Juhana III) vuonna 1568.

Katarina avioitui "sukulaiseni", Ylä-Satakunnan voudin Lars Hordeelin kanssa 1572. Lars Hordeel sai myös Juhanalta aatelisarvon. Perheeseen syntyi kolme tyttöä: Anna, Brita ja Margareta. Kun Katarinan ja Juhanan pojasta Juliuksesta tuli vuonna 1580 Turun linnan käskynhaltija, Katarina ja Lars Hordeel muuttivat lapsineen linnaan. Lars kuoli Kangasalla vuonna 1591 ja Katarina luultavasti viisi vuotta myöhemmin.

Katarinan elämässä oli uskomaton määrä menetyksiä: Ero Juhanasta ja heidän neljän lapsensa kuolemat, molempien aviomiehien kuolemat. Luultavasti hän suri vielä Juhanaakin, joka kuoli 1592

KATARINA TEITIN PERHEKUNTAA

Teitin suku on peräisin Kaakkois-Skotlannista Pirnin seudulta ja he asettuivat Suomessa Pernajaan.

Heistä on olemassa vanha sukutaulu:

Noudatan taulun tietoja kuvaillessani Katarinan lapsuusperhettä. Ensin kerron Larsin veljestä Martinus Matthie Teitistä, joka oli perheenisä Larsin veli ja Katarinan setä, mutta puuttuu sukutaulusta, - ehkä siksi, että oli lapseton. Martinus Mathie oli Martti Lutherin oppilas ja Mikael Agricolan opiskelutoveri Wittenbergin yliopistossa vuodesta 1536 alkaen. He suomensivat opiskeluaikoinaan Uutta testamenttia ja myöhemmin Martinus oli jäsenenä Agricolan johtamassa Raamatunkäännöskomiteassa. Mielenkiintoista on se, että Kustaa Vaasan neuvontantaja Georg Norman kutsui Martinus Teitin tulevien kuninkaiden Eerik XIV:n ja Juhana III:n opettajaksi vuonna 1542.

Rälssimies ja huovilippueen päällikkö Lars Teit avioitui Karin Eriksdotterin kanssa ja he saivat viisi lasta, joista Jaakko Teitti on tunnetuin. Larsin ensimmäinen vaimo kuoli n. 1540 ja Lars avioitui Margareta Hansdotterin kanssa. Hänen vanhempansa olivat tiettävästi Hannu Antin-poika Muurla ja Margareta Antintytär Stiernkors. He saivat kuusi lasta, ja jälleen perhettä kohtasi suru, toinekin vaimo kuoli. Lars avioitui vielä Margareetta Pekantyttären kanssa, mutta pariskunta ei saanut yhteisiä lapsia.

Lars Teit kuoli 1571 taistelussa, kun Venäläiset hyökkäsivät yllättäen maaliskuussa Suomenlahden yli Pernajaan ja tuhosivat myös perheen kartanon Tetominkylässä.

Mitä tiedetään Katarinan sisaruksista

1. Antti 1527 – 1579 oli kirkkoherra

2. Olavi 1532 – 1569 oli kirkkoherra Lappeella

3. Jaakko 1520 - 1588

Jaakko eli Jakob Larsson Teitti opiskeli 1540- ja 1550-luvuilla Saksassa, Rostockissa ja Wittenbergissä. Hän päätyi Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan palvelukseen kuninkaalliseksi sihteeriksi, ja muutti Tukholmaan asumaan.

Jaakko Teitistä ei ole säästynyt muotokuvaa, mutta alla tekoälyn tekemä kuva esittää 1500-luvun kuninkaallista virkamiestä työasussaan.

Jaakko Teitti laati Kuninkaan aloitteesta vuosina 1555-1557 valitusluettelon aateliston väärinkäytöksistä Suomessa. Se julkaistiin vuonna 1894. Valitusluettelon vuoksi Jaakko Teittiä haukuttiin aateliston juoru-sedäksi.

Tohtori Anu Lahtinen on kääntänyt kotisivulleen suomeksi katkelman Jaakko Teitin valituskirjeestä:

"Ja tämä on suomalainen maan tapa: vaieta totuudesta, eikä auttaa köyhiä/poloisia saamaan oikeutta.

Väärennettyjä/valheellisia kirjeitä/asiakirjoja käyttävät maanmieheni yleisesti (väärennetyiksi kutsutaan sellaisia, joissa on valheellisia todistajia ja todistuksia, niiden kautta ja niiden toimesta, jotka eivät asiasta mitään ole ymmärtäneet.)

Vääriä valoja käytetään yleisesti Suomessa, varsinkin ylimpien keskuudessa.

Tähän tapaan: kun heidän pitäisi todistaa, onko jotain tapahtunut tai ei, olipa niin tai näin, he vannovat: "en koskaan tiennyt moista tapahtuneen", eivätkä ota mitenkään huomioon onko asia muille kunniallisille/rehellisille miehille ollut tiedossa ja selvillä, vaiko ei.

Mikään kieli ei riitä kertomaan heidän vääriä valojaan, kukaan kunniallinen mies ei voi helposti kuvitellakaan kavalluksia, petoksia ja huijauksia, joita osa maanmiehistäni tekee, ja joita olen heidän asiakirjoistaan saanut selville."

Jaakko Teitti avioitui varakkaan perijättären Elin Larsintyttären kanssa. He saivat kolme lasta, jotka kaikki kuolivat vuosina 1571-1572. Teitin elämä oli muuttunut synkeäksi jo aikaisemmin, Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen, kun tämän pojat taistelivat kuninkuudesta. Kun Eerik XIV syöstiin vallasta vuonna 1568, Teitti joutui epäsuosioon ja istui Eerikin veljen Juhana III tultua kuninkaaksi lyhyen aikaa vankeudessa Tukholmassa. Sen jälkeen Juhana III määräsi hänet muuttamaan Turun linnaläänin alueella joko Turkuun, Raumalle tai Poriin. Teitti oli loppuelämänsä eräänlaisessa kotiarestissa, vaikka toimikin Turun kaupunginsihteerinä.

Jaakko Teitti valitti kuninkaalle aateliston moraalista, mutta ei hänen oma kilpensäkään ollut täysin puhdas: Vuodesta 1577 eteenpäin Jaakko Teitti ja hänen vaimonsa asuivat erillään miehen uskottomuuden vuoksi, mutta he eivät kuitenkaan hakeneet avioeroa tuomiokapitulilta. Jaakko Teitti kuoli todennäköisesti vuonna 1588 Turussa. Kuolinsyy oli rutto.

4. Inkeri

5. Malin

Larsin toisesta avioliitosta

6. Bengt k. 29.6. 1563 Tukholmassa. Kuninkaan kansliakirjuri, hirtettiin epärehellisyyden tähden. Puolisot Brita Jacobintytär ja Cordelia Nilsdotter

7. Dordi 

Eli noin satavuotiaaksi, avioitui sipoolaisen aatelismiehen Hans Erikssonin kanssa ja he saivat seitsemän lasta.

8. Mårten Martti 1540 – 1587

Aviopuoliso Anna Bertilsdotter. He saivat ainakin viisi lasta. Perhe asui Tetomin kylässä ja Mårten toimi nimismiehenä.  

9. Melker

Luultavasti laivuri

10. Esiäitini Katarina, joka oli suunnilleen kahdeksan vuotta nuorempi kuin Katarina Hansintytär.

Historia kertoo miehistä huomattavasti enemmän kuin naisista. Yleensä 1500-luvun naisista ei tiedetty juuri mitään. Sukututkijat joutuvat merkitsemään tunnettujen miesten vaimojen kohdalle vain kirjaimet N.N. Esiäidistäni Katarina Teitistä tiedetään jonkin verran. Hänen viidestä pojastaan on jäänyt jälkipolville tietoja, mutta sitä ei tiedetä, oliko hänellä yhtään tytärtä.

Katarina Teit syntyi noin 1547 Tetomin tilalla Pernajassa perheen  lapsista toiseksi nuorimmaiseksi. Hän solmi avioliiton Johan Mattsson Iivanaisen kanssa. Johan (Jöns) Mattsson kuului Iivanaisen sukuun, joka oli lähtöisin Säkkijärveltä Iivanalan tilalta. Sen ensimmäinen tunnettu omistaja oli Viipurissa elänyt pormestari Bertil Iivanainen. Hänen poikansa ja Katarinan appi oli opiskellut papiksi ja käytti nimeä Matthias Bartholdi. Sukunimi on luultavasti sveitsiläistä alkuperää.

Katarinan aviomies oli myös opiskellut papiksi ja oli valmistunut 1550-luvulla. Hän toimi kirkkoherrana ensin Padasjoella vuodesta 1553 ja sitten Sysmässä vuodesta 1566 vuoteen 1578, jolloin hän tiettävästi kuoli.

1500-luvulla ja myöhemminkin, papiksi opiskeltiin ulkomailla ja se tuli niin kalliiksi, että yleensä papin tuloilla oli varaa kouluttaa vain yksi pojista papiksi. Katarinan perhe oli poikkeus, kolme poikaa opiskeli ulkomailla teologiaa ja neljäskin oli erittäin oppinut mies.

Katarina luopui jostain syystä nuorimmasta pojastaan miehensä kuoleman jälkeen, mikä sinänsä ei ollut kovin harvinaista niihin aikoihin. Lars kasvatettiin aikuiseksi isänsä veljen perheessä.

Seuraavana on perheen pojat

Olavus oli pappi.

Hän oli Ruokolahdella kappalaisena vuosina 1593-1607 ja kirkkoherrana vuosina 1607-1625. Hän oli 1600-luvun alkutaitteessa jonkin aikaa myös suomalaisen jalkaväen lippukunnan pappina. Hänen puolisonsa oli Agneta Larsintytär ja perheessä oli ainakin kolme poikaa, David, Lars ja Henrik. Heistä vanhin oli Ruokolahden kappalainen vuosina 1635-1643. Olavus Johannis kuoli vuonna 1625. Hänen leskensä Agneta Larsintytär sai vuonna 1628 elinikäisen verovapauden Rasila -nimiseen tilaan Ruokolahden pitäjässä.

Paulus oli pappi

Hän oli linnansaarnaajana Viipurissa ainakin vuonna 1597. Sen jälkeen hän oli Viipurin hospitaalin ja sairaalan saarnaajana vuosina 1599-1610, Muolaan kirkkoherrana vuosina 1610-1612 ja Mikkelin kirkkoherrana vuosina 1612-1621. On oletettu, että Hemminki Maskulaisen virsikirjassa suomentajana esiintyvä nimimerkki P.J.C tarkoittaisi Paulus Johannis Careliusta. Kyseinen sapfolaisella runomitalla laaditun virren suomennos on taidokas ja tavumäärältään virheetön.

Simon oli teologian tohtori ja teologianlehtori

Simon lähti jatkamaan opintojaan Saksaan. Hänet kirjattiin heinäkuussa 1605 Rostockin yliopistoon nimellä Simon Johannis Carelius (Karjalainen). Hän puolusti Rostockissa kahtakin teologista väitöskirjaa vuosina 1605 ja 1607 eräässä yksityisessä kollegiossa. Simon Johannis oli uskonnollisissa kiistoissa Kaarle-herttuan kannattaja. Simon Johannis nimitettiin vuonna 1607 Viipurin kouluun perustettuun teologian lehtorin virkaan. Hän ehti hoitaa sitä vain muutaman vuoden, sillä hän kuoli vuonna 1610.

Henrik oli virkamies

Hän käytti sukunimeä Careell ja toimi Viipurissa monissa erilaisissa valtion virkatehtävissä, kirjurina, tulli- ja kopiokirjurina, kamarikirjurina ja kansliakirjurina. Henrik joutui veljensä Lars Jönsinpojan ja Per Pauluksenpoika Juustenin kanssa Kaarle-herttuan vangiksi vuonna 1599 viime mainitun ja Sigismundin välien selvittelyn seurauksena. Henrik Jönsinpoika ja Peder Pauluksenpoika Juusten vapautuivat kuitenkin vankeudesta Peder Stolpen esittämän armahduspyynnön johdosta. Henrik Jönsinpojasta tuli vuonna 1607 Viipurin linnansihteeri, jolloin hän sai verovapauden viljelykseen ottamaansa Säiniön autiotilaan. Sitä koskevassa kirjeessä korostettiin hänen venäjän kielen taitoaan. Hän olikin ollut mukana venäläisten kanssa käydyissä neuvotteluissa ja asioiden hoidossa vuosina 1604 ja 1606 sekä myöhemminkin. Henrik Jönsinpoika osallistui myös Venäjän kanssa käytyihin rauhanneuvotteluihin vuonna 1615, Inkerin ja Novgorodin väliseen rajankäyntiin vuonna 1617, ruotsalaisten sotavankien palauttamiseen Venäjältä vuonna 1618 ja Käkisalmen läänin rajankäyntiin vuonna 1620. Hän oli sen jälkeenkin mukana tärkeissä Viipurin ja Käkisalmen läänejä koskevissa hallinnollisissa tehtävissä vuoteen 1627 saakka. Ansioistaan hän sai rälssioikeuksia moniin tiloihin Viipurin ympäristössä. Henrik Jönsinpoika oli oppinut ja pätevä virkamies. Hän käänsi saksasta ruotsiksi Franciscus Raguelluksen alunperin latinaksi kirjoittaman teoksen "Lex Politica Dei" (Jumalan hallinnon laki). Hänen veljensä Simon Johannis valvoi vuonna 1607 opiskelunsa aikana sen painatustyötä Rostockissa. Osoituksena Henrik Jönsinpojan osaksi tulleesta arvostuksesta on Piæ Cantiones -kokoelman toisen lisätyn laitoksen omistaminen hänelle vuonna 1625. Henrik Jönsinpoika oli naimisissa kahdesti, ensin nimeltä tuntemattoman Ille -sukuun kuuluneen naisen kanssa ja sen jälkeen Turun pormestarin tyttären Barbara Plagmanin kanssa. Henrik Jönsinpoika kuoli vuonna 1628. Henrikin ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Jöns Henrikinpoika aateloitiin 1652 nimellä Teetgreen.

Lars

Perheen nuorin poika Lars oli elänyt isänsä kuoltua tämän sisaren kasvattina. Hän oli joutunut Sigismundia kannattavien katolisuuden suosijoiden piireihin, ilmeisesti kasvatusäitinsä toisen aviomiehen Sigfrid Sarfven vaikutuksesta, Vuonna 1599 sekä Sigfrid Sarfven että Larsin oli paettava Puolaan eikä heidän myöhemmistä kohtaloistaan ole varmaa tietoa. Lars Jönsinpoika oli elossa Danzigissa vielä vuonna 1613.

Katarina Teit ja puoliso Sysmän kirkkoherra Johan Iivanainen Bartholdi tekoälyn kuvaamana Sysmän kirkossa.

Katarina Teit jäi leskeksi eikä solminut enää uutta avioliittoa. Hänen tiedetään eläneen yksinään vuosikymmenet Sysmässä - ainakin vuoteen 1610 asti.

11. Anna s.n.1540

Puoliso oli Viipurin kirkkoherra Enewaldus Sigfridi. Heillä oli ainakin yksi tytär

KATOLISUUS JA LUTERILAISUUS

Molemmat Katarinat elivät kulttuurien murroksen aikaa ja he joutuivat ottamaan kantaa siihen, miksi heidän kannatti valita luterilaisuus ja mitä se heille antoi. Meille nykyajan luterilaisille asian pohtiminen ei useinkaan tule mieleen. Eri kirkkokuntien näkemysten välillä erot ovat pienentyneet ja toinen toisiltamme on opittu hyviä asioita. Minulle suurin lahja luterilaisuudessa on se, että pelastumme "Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden." Se vapauttaa syyllisyydestä, suorittamisesta ja pelosta. Luterilaisuus korostaa, että ihminen on yhtäaikaa syntinen ja vanhurskas.  

Olen valinnut "loppulauluksi" Lutherin runomuotoon muuttaman vanhan ylistyslaulun Te Deum. Mikael Agricola on sen aikoinaan suomentanut. Se on virsikirjassamme virsi 320.Te Deumia on perinteisesti laulettu aamun rukoushetkissä. Ruotsissa ja Suomessa ja sillä on ollut erityinen asema valtiollisissa juhlajumalanpalveluksissa. 

Sinua, Jumalaa,
kansasi kumartaa.

Maan piiri kiittää sinua,
Isäämme iankaikkista.
Enkelit, taivaan sankarit,
ja kerubit ja serafit
kiitosta Herran laulavat
ja lakkaamatta huutavat:

"On pyhä Jumala,
on pyhä Jumala,
on pyhä Jumala, Herramme Sebaot!
On täynnä kaikki taivas, maa
herrautesi kunniaa!"
Sinulle virren riemuisen
nyt nimeäsi siunaten
myös apostolit, profeetat
ja marttyyrisi laulavat.
Ja kristikunta kautta maan
sinulle kantaa kiitostaan.
Oi Isä, taivaan valtias,
ja Poika, Jeesus laupias,
ja Henki, lohduttajamme,
sinua, Herra, kiitämme.

Oi Jeesus, suuri kuningas
ja Isän Poika armias,
toit ihmiseksi syntyen
maailmaan armon, autuuden,
kuoleman mahdin kukistit
ja taivaan portit aukaisit.
Ylhäällä kirkkaudessa
nyt istut Isän rinnalla.
Kun kerran saavut päälle maan,
elävät, kuolleet tuomitaan.
Veresi meidät lunasti,
siis muista palvelijasi!

Vie taivaaseesi, jossa on
pyhien autuus loputon.
Kansasi, Jeesus, vapahda
ja luomakunta pelasta,
pahasta meitä varjele,
ruumis ja sielu suojele.
Päivästä päivään sinulle
me ylistystä veisaamme.
Suo, ettei synti milloinkaan
sinusta saisi luopumaan.
Jumala, meitä armahda
ja armollasi puolusta.
Heikkojen vahva uskallus,
kansasi kuule huokaus.
Toivomme olet ainoa,
oi uskollinen Jumala.

Aamen.

Saman Te Deum laudamuksen käänsi myös Elias Lönnrot ja se on kuultavissa Youtubessa - virsi 321 KUUNTELE>>>