KAKSI TARINAA HYLKÄÄMISESTÄ

Kari Hotakaisen "Opetuslapsi" kirja alkaa ikään kuin rukouksella. Ne esittää omilta vanhemmiltaan huostaan otettu, sijaisvanhempiansa hylkäävä noin kolmekymppinen nainen, joka ei omien sanojensa mukaan usko Jumalan olevan olemassakaan.

Tässä kaksi ensimmäistä virkettä:

Kari Hotakaisen verbaalinen lahjakkuus palvelee tarinan kiinnostavuutta. Psyykkinen häiriö ja poikkeava ajatuksenjuoksu tulee sanoitetuksi hyvin ja imaisee lukijan mukaansa. Helsingin Sanomien kriitikko kokee lopun pitkäveteiseksi. Mutta minulle se pitkäveteisyys tukee teemaa, ja antaa lukijan kärsiä.

Kirja on tarina Mariasta, joka kostaa aikuisena sen, että sijaisvanhemmat eivät olleet ymmärtäneet hänen tarpeitaan. Viranomaiset eivät olleet ymmärtäneet vanhempien tarpeita eivätkä lapsen tarpeita. Sijaisvanhemmat halusivat tarjota Marialle nousun omaan kulttuurikerrokseensa ja samalla antoivat hänelle viestin siitä, että hän eli alempana. Perhehoidossa elää valhe, että tarjolla olisi oikea koti, mutta eihän se niin ole. Opetuslapsi-kirja on viiltävä kuvaus hylkäämisestä. Joku muu lukija saattaa nähdä siinä keskeisenä teemana kritiikin keskiluokkaisuutta ahneutta ja itsekkyyttä vastaan. Itselleni nousi päällimmäiseksi, mitä tapahtuu, kun yhteiskunnan järjestämä lapsen ja vanhempien toisistaan erottamistapahtuma ja sen seurauksena lapsi yhdistetään  vanhempiin, joiden kanssa hänen oletetaan muodostavan samanlaisen suhteen kuin hänellä olisi, jos äiti olisi hänet synnyttänyt ja isä siittänyt. Kuka olettaa? Ehkä lapsi itse ja pettyy, sijaisvanhemmat ja pettyvät, mahdollisesti viranomaiset, mutta he eivät pety.

Käsittelen vain kirjan alkua, en tee juonipaljastuksia. Juoni on vetävä, ja tarina on poikkeava. Aina sijoitettujen lasten tarinat ovat poikkeavia. Tämänkin tapainen tarina voisi olla osittain totta. Sijaisvanhemmille kostoa - syystä tai syyttä hautovia olen tavannut. Maria halusi kostaa sijaisvanhemmille ja hän oli luetteloinut syyt: Vahingossa kuultu sijaisisän tökerö leikinlasku Mariasta. / "Rasvattoman" sijaisäidin jatkuva huoli Marian ylipainosta. / Vahingossa kuultu arvostelu: Maria on tyhmä, laiska ja lihava. / Maria koki tulleensa sijaisisän hyväksikäyttämäksi, kun tämä piti sijaisisyydestään podcasteja Marian ollessa 17-vuotias. Hän koki sijaisisän ylittäneen kavereidensa kanssa hänen intiimiytensä rajat, kun he katselivat viskilasin ääressä hänestä neljätoistavuotiaana kevyissä kesävaatteissa otettua valokuvaa.

Mariasta on helppo pitää, vaikka hänen kostonhalun ja katkeruuden sävyttämä ajattelunsa ja tekonsa pöyristyttävät. Lukija pannaan kohtaamaan poikkeavaa käytöstä, mutta hänen myötätuntonsa on Marian puolella. Jos perheen biologinen tytär olisi syyllistynyt samanlaisiin tekoihin, aika taitava olisi kirjailijan täytynyt olla, että hän olisi saanut lukijan päähenkilönsä puolelle. Maria vetää ainakin naispuolisen lukijan myötätuntoa osakseen ja nimitän ilmiötä "äidittömyyden imuksi". Äidittömyyden imu saa ammattilaisia ja perheen elämää sivusta seuraavia suhtautumaan epäilevästi ristiriitatilanteissa sijaisvanhempiin. Sääli saa ympärillä olevat aikuiset tekemään virhetulkintoja ja viranomaisten tekemään vääriä ratkaisuja.

Lapsen kannalta elämä kohtelee epäoikeudenmukaisesti, kun lapsi joudutaan siirtämään biologisilta vanhemmiltaan pois. Huostaan otetulla on täysi syy olla katkera, kostaa elämälle, mutta ei elämälle voi kostaa, vaan ihmisille ja sijaisvanhemmat tarjoutuvat usein sijaiskohteiksi. Heidän ylivoimainen tehtävänsä olisi ollut vastata Marian tarpeisiin, mutta he eivät siihen pystyneet. Heidän tarpeensa oli tehdä hyvää ja elää hyvää, mukavaa elämää, olla sijaisvanhempi näkemättä liikaa vaivaa. Olen kohdannut kymmeniä sijaisäitejä, jotka ovat kokeneet, että heidän sydämensä läpi on käynyt miekka, kuten Raamatun mukaan Marialla.

He eivät ymmärrä, miksi lapsi hylkää heitä. Lainsäädäntö nimittää sijaisäitiä perhehoitajaksi. Siis kysymyksessä ei olekaan äiti, vaan hoitaja ja hoitajalta ei odoteta samaa kuin äidin nimikettä kantavalta, mutta kuitenkin perhehoitajalta odotetaan äidin tunteita ja tekoja.

Ulkopuoliselle ihmiselle sijaisäidin ja tyttären välisen suhteen arvioinnissa mittatikkuna on kokemus omasta äitisuhteesta. Mutta siinä vuorovaikutuksessa vallitsevat eri lainalaisuudet. Sen havaitsin väitöstutkimusta tehdessäni. Psykologinen tutkimus on todennut yhtäpitävästi, että lapsen kokemat vanhempien kasvattajapiirteet jakautuvat lämmön ja kontrollin alueen piirteisiin. Esimerkiksi normaalisti vanhempien vaativuus koetaan kontrollin alueeseen kuuluvaksi ja tutkimuksessani vertailuryhmän eli syntymäkodissaan kasvaneiden tyttöjen mielestä äidin vaativuus oli negatiivinen piirre. Mitä vaativammaksi biologinen äiti koettiin, sitä huonommin aikuistunut tytär voi. Kun tutkin sijaiskodeissa kasvaneita tyttöjä, ja tilastomatemaattisesti tuloksia analysoidessani, huomasin yllätyksekseni, että sijaisäidin piirteenä vaativuus kuului tytön kokemuksena lämmön alueeseen ja vielä niin, että se oli sijaisäidin positiivisena nähty piirre ja mitä vaativammaksi sijaisäiti koettiin, sitä paremmin tyttö voi aikuisuuden alussa - vaikka itse olin luullut, että tilanne olisi päinvastainen. Olen itse katsonut ympäristöni sijaisäitejä ja sijaiskotilapsia joskus äitiyden imun värittämin sydämenmuotoisin silmälasein ja tehnyt virhetulkintoja. Mutta kun olen ammattilaisena kohdannut kriisissä olevan sijaisäidin, myötätuntoni on ollut hänen puolellaan. Jos Marian sijaisvanhemmat olisivat aikoinaan tulleet pitämälleni viikonloppukurssille, jossa käsiteltiin kriisiin päättyneiden sijaisvanhemmuuden aiheuttamia hankalia tunteita, olisin kaikin tavoin yrittänyt vakuutta heille, että he olivat sittenkin olleet riittävän hyviä sijaisvanhempia. He olisivat ansainneet sen. Tehtävä vain oli liian ylivoimainen, vaikka he eivät sitä ymmärtäneet. Maria toteaa kostoa suunnitellessaan: "he eivät ole varautuneita eikä valmistautuneita mihinkään ikävään tai epämiellyttävään. He eivät välttämättä edes tiedä, mitä ovat tehneet, siksi heitä täytyy muistuttaa, opettaa tavoille."

Facebook kavereissani on sijaisäitejä ja äitienpäivän ongelmallisuuden herättämänä kirjoitin ja postasin runon:

ÄIDITTÖMÄN ÄITINÄ

jos olet äiti äidittömälle,

et ole oikea äiti.

Et rakasta kuin oikea äiti

- mutta rakastat kumminkin.

Olet haavahoitaja.

Olet syvän haavan hoitaja.

Muista:

Hylkäämisen haava

on ihmisen sielun syvin haava.

Tiedä:

Rakkautta on, että jaksat

vaikka et jaksaisi.

Asetuin runossani niiden sitoutuneiden sijaisäitien rinnalle, jotka ovat jaksaneet. Marian sijaisäiti sai minut miettimään erilaista runoa. Viimeisen säkeen olisin muuttanut toisenlaiseksi:

Keveällä kädellä hoitelit ylimääräistä lastasi.

Et katsonut häntä etkä kuunnellut

et huomannut,

että syvä haava vuosi koko ajan verta

yhä tummempana norona.

Se veri värjäsi jokaisen hyvän tekosi

huutamaan kostoa.

Oletko syyllinen, kun et vain huomannut.

Ehkä olet uhri sinäkin - ylivoimaisen tehtävän uhri.

Olen kursseillani ja tukipuhelimessa kohdannut sijaisäitejä (harvoin isiä), jotka ovat uhrautuneet ja venyneet ja kokeneet olevansa eksyksissä saamatta riittävästi tukea viranomaisilta ja ovat katkeria, kun sijoitus on päättynyt kriisiin. Heitä ajatellen kirjoitin taas erilaisen viimeisen säkeistön.

Omat tarpeesi hylkäsit - turhaan. .

Et voinut ymmärtää hänen tarpeitaan.

Tahdoit hyvää, teit pahaa.

Oletko syyllinen, kun et vain ymmärtänyt.

Ehkä olet uhri sinäkin - ylivoimaisen tehtävän uhri.

Hotakaisen kirjassa Maria tiedosti sijaisvanhempiensa hyviä puolia, mutta niiden rinnalla vanhempien virheet olivat niin suuria, että hänellä oli mielestään oikeus vaatia synnintunnustuksia ja anteeksipyyntöä. Maria toteaa, ettei häntä siinä talossa kohdeltu fyysisesti kaltoin ja hän ihmetteli "Miksi minulla on koko ajan hakattu olo." Uskallan olettaa, että "olon" viesti oli virheellinen. Ajatuksen tasolla Maria tiesi, ettei häntä oltu hakattu, hakkauksen kokemus tuli jostain muusta ympäristöstä ja oli siirretty sijaisvanhempien aiheuttamaksi. Joku oli jossain hakannut ja syyllisyys siirtynyt sijaisvanhempiin niin kuin usein siirtyy biologisten isien ja äitien pahat teot. On liian tuskallista ajatella, että se oikea, omaa lihaa ja verta ollut äiti tai se oikea isä olisi lyönyt. Heidän sisäistä kuvaa suojellakseen on siirrettävä lyöntien lähteeksi ihmisiä, joiden mainetta ei omassa mielessä tarvitse puolustaa eikä suojella.

Maria ei kostanut sen tähden, millaisia sijaisvanhemmat olivat olleet, vaan sen tähden millainen hän itse oli. Perhehoitajista on pulaa ja heitä tarvittaisiin lisää, mutta "Opetuslapsi" kirjan lukenut tuskin haluaa ottaa sijaisvanhemmuuden riskiä. Marialla oli vahva hylkäämisen tunnelukko ja nyt aikuisena hänellä oli valta ja voima hylätä. Hän oli sijaiskodissa oppinut herkäksi tarkkailijaksi ja epäoikeuksien havaitsijaksi ja myös muut vanhempien elämäntavan omaksuneet ansaitsivat Marian mielestä tulla herätetyksi tajuamaan elämäntapansa epäoikeudenmukaisuuden. He olivat kahmineet itselleen muiden heikompien kustannuksella enemmän kuin heille elämässä kohtuudella kuuluisi.

Ihmisen normaaliin kehitykseen kuuluu vanhempien "hylkääminen" heistä vapautuminen heidän arvosteleminen, heidän virheidensä näkeminen. Kun tapahtuu poikkeava hylkääminen, Sijaisvanhempia ahdistaa kysymys: "Enkö ollutkaan riittävän hyvä?". Vastaan siihen: Olit ei sinua hylätty siksi, että et ollut riittävän hyvä, vaan siksi että syntymävanhempi ei ollut ollut riittävän hyvän ja hänen jäljiltään sinulle annettiin liian vaikea tehtävä, vaikka kukaan ei tiennyt sitä etukäteen. - Sillä aina ei voi tietää.

HYLKÄÄMISEN SKEEMA

Jeffrey Young on kehittänyt terapiamenetelmän, jossa käsitellään varhaislapsuuden epäedullisten olosuhteiden ja traumojen vielä aikuisuudessa aiheuttamia hankalia tunteita. Kysymys on ikään kuin tunneansasta, joka laukeaa, jos ihminen kohtaa laukaisevan tekijän (trigger). Suomennos tunnelukko sanasta "life trap" ei ole yhtä kuvaava kuin sana tunneansa. Jeffrey on nimennyt kahdeksantoista eri tunneansaa, joidenka takana on elämää värittävät skeemat. Skeema on eräänlainen uskomus ja ajattelukaava ja se värittää sitä, miten ihminen havainnoi ja tulkitsee muiden ihmisten toimintaa. Se värittää minäkäsitystä ja saa ihmisen näkemään elämän vinoutuneessa valossa ja yrittämään välttää skeeman aiheuttamaa ahdistusta erilaisten selviytymistapojen avulla.

Hylkäämisen skeeman omaavalla perususkomuksena on, että kaikissa ihmissuhteissa on suurena uhkana niiden todennäköinen päättyminen. Hylkäämisen skeeman taustalla voivat olla varhaiset lapsuudenkokemukset, mutta myös myöhemmin tapahtuneet traumaattiset kokemukset. Joku on voinut tulla koulukiusatuksi ja joku teini-iässä tai nuorena aikuisena kokenut rakkaussuhteessa raskaan hylkäämisen. Parisuhteen päättyminen ja huonosti hoidetut avioerot voivat aiheuttaa hylkäämisen skeeman. Myös irtisanominen ja työttömyys muodostavat riskin hylkäämisen teeman syntymiselle.

TUNTUUKO TUTULTA?

Hylkäämisen skeeman omaava pelkää tulevansa hylätyksi, jos muut saisivat tietää, millainen hän todellisuudessa on. Hänen pelkonsa menettää itselleen tärkeitä ihmisiä värittää hänen ihmissuhteitaan ja tulkintojaan muiden käyttäytymisestä. Tuo peruspelko voi saada hänet käyttäytymään epäjohdonmukaisesti. Hän voi itseään suojellakseen hylätä kaikkein rakkaimpia läheisiään tai käyttäytyä niin, että toinen ei jaksa ja hylkää hänet. Skeema voi aiheuttaa sen, että ihminen karttaa sitoutumista parisuhteeseen sen päättymisen pelosta tai ihminen voi etsiä parikseen sitoutumiskammoisia. Joskus se voi ilmetä takertumisena toiseen ihmiseen. Jo lyhytkin ero läheisestä on uhka ja saa aikaan pelon toisen menettämisestä.

Marialla on hylkäämisen tunnelukko ja se saa hänet toimimaan sijaisvanhempia kohtaan hylkäävästi. Lapsuuden hylkäämiskokemus väritti aikuisuutta. Lapsena häneen oli kohdistunut hylkäämisvaltaa ja nyt hänellä oli valta ja keinoja hylätä muita. Hän oli tulkinnut sijaiskodissa hylkäämiseksi asioita, jotka eivät sitä missään tapauksessa olleet objektiivisesti ajatellen eikä ainakaan sijaisvanhempien näkökulmasta. Mutta ne olivat sitä Marian näkökulmasta ja ne karttuivat ja karttuivat ja vaativat kostoa.

SISÄINEN ORPO

Jung kehitti arkkityyppiajattelun ja "Sisäinen orpo" on yksi arkkityypeistä. En ole Jungin teorioiden kannattaja, mutta "Sisäinen orpo" arkkityyppi kuvaa osittain hylkäämisen tunnelukon omaavan ajattelua ja tunteita. Huostaanotettuja lapsia on nimitetty joskus sosiaaliorvoiksi ja on loogista ajatella, että heissä asuu myös sisäinen orpo.

Kun tein väitöskirjaa ja haastattelin yli viittäkymmentä samassa sijaiskodissa murrosikänsä viettänyttä tyttöä, heidän irrallisuudentunteensa tuli ilmeiseksi. Tyttöjä pyydettiin luettelemaan ihmiset, joiden kanssa olivat tekemisissä. Sen jälkeen heidät piti jaotella viiteen sektoriin: perhe, suku, ystävät, työ- ja opiskelutoverit sekä ammattilaiset. Jotkut asuivat vielä sijaisperheessä ja merkitsivät sijaisperheen jäsenet perhe-sektoriin ja saattoivat merkitä sinne myös biologisen perheen jäseniä. Vertailuryhmän tytöt myös muualla asuessaan kokivat edelleen, että lapsuusperhe oli oma perhe ja merkitsivät sen jäsenet perhe-sektoriin. Sijaiskodeissa kasvaneet ja sieltä pois muuttaneet tytöt saattoivat jättää mainitsematta kaikki sijaiserheen jäsenet tai osan heistä, mutta mainittuaan heidät, merkitsivät heidät joko sukulaiset-sektoriin tai ystävät-sektoriin - ei koskaan perhesektoriin. Heidän sisäinen orpoutensa näkyi siinä. Perhesektori oli tyhjä.

ASUUKO SINUSSA SISÄINEN ORPO?

On määritelty, että: Orpous on mielentila, jossa ihminen tuntee menettäneensä yhteyden, joka hänellä joskus oli, tai hän kaipaa jatkuvasti sellaista yhteyttä, mitä ei koskaan edes ollut. Sisäinen orpous on mielen rakenne, jonka hylkäämiskokemukset ovat saaneet aikaan. Riski sisäiseen orpouteen ja laajemmin ajateltuna hylkäämisen tunnelukkoon on suuri, jos lapsuusperhe on välinpitämätön ja / tai ennustamaton ja perheessä on voinut olla myös fyysistä, psyykkistä, henkistä, hengellistä tai seksuaalista kaltoinkohtelua. Vanhempien avioero synnyttää hylkäämisen skeeman, jos jompikumpi vanhemmista on eron yhteydessä käyttäytynyt siten, että lapsi on kokenut tulleensa hylätyksi.

Hylkäämisen skeeman taustalla voi olla varhaiset lapsuudenkokemukset, mutta myös myöhemmin tapahtuneet traumaattiset kokemukset.

Jokainen joutuu elämänsä aikana kokemaan hylkäämistä. Se on normaalia kuten myös niistä hylkäämisistä selviytyminen. Normaalia on, että Ihminen tiedostaa sen mahdollisuuden, että voi tulla hylätyksi, mutta se ei väritä hänen ihmissuhteitaan. Mahdollisen hylkäämisen tapahduttua on normaalia aikansa surra ja kaivata ja sitten jatkaa eteenpäin. Hylkäämisen skeema aiheuttaa kolmenlaista käyttäytymistä, jota ihmisellä voi olla yrittäessään välttää sen aiheuttamia hankalia tunteita.

Hylkäämisen skeema voi ohjata ihmisen käyttäytymistä siten, että hän yrittää selvitä sen kanssa eri tavoin:

Hän antautuu skeemalle ja hakeutuu ihmissuhteisiin, jossa tulee hylätyksi tai käyttäytyy siten, että tulee hylätyksi. Sijaiskotilasten kohdalla on yleistä ilmiö, jossa sijoitettu lapsi yrittää kaivaa sijaisvanhemmistaan esiin hylkääjän, suhtautuu heihin kuin hylkääjiin ja vanhemmat joutuvat tietoisesti vastustamaan tunnetta, jota lapsi heiltä odottaa. Pohjalla voi olla monimutkainen psyykkinen prosessi: Lapsi voi kieltää biologisen vanhemman hylkääjän roolin ja siirtää sen sijaisvanhempaan. Toiseksi puhutaan ylikompensaatiosta, jos ihminen alkaa toteuttaa itse hylkääjän roolia ja omaksuu hylkääjän identiteetin. Ylikompensaation käyttäminen selviytymismekanismina on voinut syntyä monin eri tavoin. Yksi tie on sellainen, että lapsi on samaistunut hänet hylänneeseen vanhempaan ja alkaa toteuttaa itse hylkääjän roolia. Hän toimii päinvastoin kuin skeema tuntuisi edellyttävän. Kolmas tapa yrittää selviytyä on se, että vetäytyy ihmissuhteista, ettei tulisi hylätyksi

Toimintatavat voivat esiintyä osittain samaan aikaan tai peräkkäin. Selviytyminen on opittu lapsena ja voi painottua myös yhden tai kahden selviytymistavan käyttöön. Maria käytti selviytymiskeinona ylikompensaatiota, kun hänellä oli aikuisena siihen mahdollisuus. Ylikompensoija voi myös vastustaa hylkäämistä takertumalla suhteisiin, jolloin hän käyttää valtaa estäessään toisen vapauden valita. Lapsena Maria vetäytyi. Hänellä oli vain yksi ystävä, johon tutustui koulun roska-astian vierellä.

MISTÄ APU HYLÄTYLLE?

Elämän korjaavat kokemukset voivat parantaa haavoja: myötätuntoinen lähimmäinen, hyvä parisuhde, taitava terapeutti. Psykologiset työkalut ovat auttaneet monia. Omahoito on mahdollisuus, jos ei ole mahdollisuutta päästä psykoterapiaan hylkäämisen skeemaa käsittelemään.

Seuraava joskus käytetty menetelmä edellyttää mielikuvitusta ja heittäytymistä: Kaikille se ei sovi, mutta jokaiselle löytyy psyykkisten työkalujen valikoimasta itselleen sopiva: 

Orvon hoivaaminen: Ota syliisi mielikuvissa sisäinen orposi, helli ja hoivaa, puhu lohduttavia sanoja. Orpo kaipaa turvapaikkaa: Rakenna mielikuvissasi sisäinen turvapaikka. Muistele, missä paikassa sinun on ollut hyvä ja turvallinen olo. Se voi olla vaikka muisto aamulämpimästä äidin vuoteesta. Voit myös kuvitella sellaisen paikan. Kuvittele henkilö, joka lohduttaa. Puhu itsellesi tuon henkilön lohdutuspuhetta.

Seuraavana menetelmä perustuu järkeen. Ihminen ikään kuin puhuu järkipuhetta itselleen. Ensin etsitään Youngin rakentaman testistön lauseista ne, jotka kuvaavat Hylkäämisen skeeman omaavan ajattelua. Jos tunnet, että joku niistä kuvaa täysin tai melkein täysin sinun ajatteluasi, voit harjoittaa omahoitoa ja perustella itsellesi, miksi tunteesi ja/tai toimintatapasi on väärä ja virheellinen. Voit tehdä sen kirjoittamalla, jolloin vaikutus on suurempi kuin pelkällä ajattelulla. Ajattele, puhu tai kirjoita itsellesi rauhoittavia ajatuksia. Palaa niihin usein ja huomaat että vähitellen hylkäämisen skeeman vaikutus ajatteluun vähenee vähenemistään.

1. Pelkään usein, että rakastamani ihmiset kuolevat, vaikka pelkoon ei ole mitään järkevää syytä.

2. Takerrun joskus ihmisiin, koska pelkään kohtuuttomasti, että he jättävät minut.

3. Pelkään usein, että läheiset ihmiset lähtevät elämästäni ja hylkäävät minut.

4. Pelkään etten saa keneltäkään tukea kriiseissäni, silloin kun sitä tarvitsisin.

5. Ajattelen aina, että lopulta jään yksin.

6. Ahdistun aina kun joku minulle tärkeä ihminen lähtee luotani. Koen myös tilapäisen eron vaikeana.

7. Välillä olen niin huolissani hylätyksi tulemisesta, että itse käyttäydyin niin, että muut hylkäävät minut.

8. En luota siihen, että ihmisten tuki olisi pysyvää.

9. Minun on vaikea avautua, koska en luota ihmisiin.

10. Minusta tuntuu, että en voi valita, keitä ihmisiä elämässäni on.

11. Olen aina huolissani siitä, että ihmiset, joista pidän, löytävät jonkun toisen, joka on parempi kuin minä, ja he jättävät minut.

12. Minulla on jatkuva pelko siitä, että menetän juuri ne ihmiset, jotka ovat minulle tärkeitä ja joita ilman en pärjää.

13. Ajattelen aina, että minun täytyy salata todelliset ajatukseni ja tunteeni, ettei minua hylättäisi.

Tavoitteeni on, että elämässäni olisi totta seuraavat lauseet:

RAAMATTU JA PARANTUMINEN

Kari Hotakainen käyttää raamatullisia termejä ja kuvaa Marian "rukouksia". Maria ei usko Raamattuun, vaan käyttää sitä sätkien käärimiseen.

Psalmeissa puhutaan paljon sekä positiivisista että negatiivisista tunteista. Psalmeja on siksi käytetty itsehoitona vuosituhansien varrella. Näin toteaa jopa kognitiivisen terapian konkari Ellis, joka oli itse ateisti. Omaan irrallisuuteen ja sisäiseen orpouden tunteeseen voi etsiä apua yhdessä psalminlaulajan kanssa. Psalmeissa mainitaan sana turva yli 70 kertaa. Irralliseksi itsensä tunteva voi omahoitona lukea läpi psalmit ja alleviivata sellaiset jakeet, joissa turva mainitaan. Monissa psalmeissa teemana on turva, vaikka sanaa ei mainita. Psalmi 23 on tällainen turvapsalmi. Se on psalmeista tunnetuin ja monelle mielipsalmi. Irrallisuudesta ja hylätyksi tulemisen tunteesta kärsivälle sen asian tiedostaminen, että on Jeesuksen hoivaamassa laumassa, luo tunnetta syvemmästä liittymisestä ja toimii vastalääkkeenä hylätyksi tulemisen tunteelle.

TOSIA USKOMUKSIA KIRJAN TÄYDELTÄ

Psykologia kannustaa hylättyä purkamaan virheellisiä uskomuksia ja luottamaan muihin ihmisiin, Raamattu tarjoaa luottamusta Jumalaan ja Jumalan läheisyyttä. Psalmeissa rukoillaan, että Jumala ei hylkäisi ja pelätään, että hän hylkää ja luotetaan siihen, ettei hän sittenkään hylkää.

Mal.2:16: "Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala"

Kun hylätty parantuu haavoistaan, hänen ajatusmaailmansa muuttuu ja hankalat tunteet painuvat taka-alalle. Tosin ne saattavat sieltä joskus pulpahdella esiin. Mutta hylkäämisen skeemasta eroon päässyt osaa myös ennakoida tunnemuutoksia ja tarttua hankaliin ajatuksiin ja tunteisiin heti varhaisvaiheessa.

Psalminkirjoittaja 61:4 toteaa: "Sillä sinä olet minun turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan." Kun maailmanmeno ahdistaa voi vetäytyä mielikuvissa torniin, jossa on hylätyllekin turvapaikka.

Sakaria, 10.2. "Mutta kotijumalat puhuvat valheita, ennustajat näkevät valhenäkyjä, kertovat joutavia uniaan, lohduttavat tyhjillä lupauksilla. Sen tähden kansa harhailee kuin lammaslauma uupuneena ja kurjana. Paimenta ei ole." Kun ihmisen elämässä tai maailmantilanteessa turvallisuus horjuu, haetaan helposti apua ennustajilta. Toivon, että ihmiset eivät erehtyisi hakemaan heiltä apua, vaan etsisivät sitä sieltä, missä osataan johdattaa elävän Jumalan avun luo.

Ps. 37:28 Herra rakastaa oikeutta. Hän ei hylkää omiaan vaan varjelee heitä iäti.

Hepr. 13:6 Jumala on itse sanonut: "Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää"

5. Moos. 33:27 "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret."

Psalmeissa rukoillaan, että Jumala ei hylkäisi ja pelätään, että hän hylkää ja luotetaan siihen, ettei hän hylkää. Syvin ja haavoittavin hylkääminen on se jos jompikumpi vanhemmista on hylännyt. Sen kokenut voi luottaa, että Jumala ei hylkää ja uskoa Psalmin kirjoittajan kanssa (Ps. "27:10) Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen.

KUN HYLKÄÄJÄ ON OMAA LIHAA JA VERTA

Vuosia sitten tunsin naisen, jonka kanssa kävin silloin tällöin keskusteluja kasvattamisesta ja elämästä yleensä. Hän oli mielestään hyvä äiti ja myöhemmin loistava mummi. Hän oli elämässä tottunut saamaan myös työelämässä oman tahtonsa läpi ja oli tunnettu siitä, että ohitteli virkateitä, jos se ei muuten onnistunut. Kerran hän soitti minulle ja pyysi saada tulla kylään. Hän tuli mukanaan iso kukkakimppu. Vierailun syy selvisi pian. Olin hänen tuttavapiirissään se ylin taho, jonka kautta hän arveli saavansa tahtonsa läpi. Olin kirjoittanut kirjan äitien ja tyttärien suhteista. Nyt minun tehtäväni oli saada hänen tyttärensä taivutetuksi ottamaan hänet jälleen mukaan perheensä elämään. Tytär oli ilmoittanut erään joulun jälkeen, että heidän välinsä oli nyt poikki, eikä äiti saa soitella eikä tulla kylään. Hän oli viettänyt joulunsa aina tyttären perheessä. Tuli ilmi, että hän oli sinä viimeisenä jouluna arvostellut perheen tapaa viettää joulua ja kertonut omasta lapsuuskodin joulustaan ja niistä jouluista, jolloin hän oli ollut perheenäiti ja esittänyt toivomuksensa, että sen tavat olisivat siirtyneet myös tyttären perheeseen. - Niin kuului jouluja viettää. En ruvennut välittäjäksi, mutta tarjouduin kuuntelemaan jatkossakin. Hän ei kaivannut kuuntelijaa, vaan tahtonsa toteuttajaa.

Hän oli sairastunut vakavasti, mutta sekään ei muuttanut tyttären perheen asennetta. Kun hän oletti viettävänsä viimeistä äitienpäivää, hän kirjoitti riipaisevan runon siitä, miten odotti tytärtä ja lapsenlapsia luokseen, kuunteli rappukäytävän ääniä ja välillä luuli kuulevansa omien lastenlasten askelten ääniä, mutta aina jonkun muun äidin ovikelloa soitettiin. Iltaan asti kesti toivo, kunne se sammui.

Täytyy sanoa, että hänen tilanteensa ahdisti minua ja tiesin, että en pystyisi häntä auttamaan. Kuolema lähestyi ja tytär pysyi poissa. Tiedän, että monet, kuten minä rukoilimme hänen puolestaan. En tiedä, miten asiat etenivät, mutta sen tiedän, että ennen hänen kuolemaansa oli tapahtunut anteeksi pyytäminen ja anteeksiantaminen molemmin puolin. - Suuri rakkaudellinen sovinto.

Kun Jeesus käski antaa anteeksi

Kun Pietari kysyi (Matt: 18), pitääkö yhä uudelleen vääryyttä tekevälle veljelle antaa anteeksi seitsemän kertaa ja saa Jeesukselta tunnetun vastauksen "Ei seitsemän vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa." Uuden testamentin sanoma on anteeksiannon sanoma. Vanhassa Testamentissa kerrotaan ihmisen vihasta. Kain tappoi kateudesta Abelin. Hänen jälkeläisensä Lemek sanoo (1.Moos. 4) "Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa." Viha vain kasvoi. Jeesus halusi mitätöidä sukukoston ja kertoa, että vastaus siihen on anteeksiantamus, siksi luku on sama.

Etsin virsikirjasta virttä, jossa rukoiltaisiin Jumalalta voimaa ja/tai rakkautta tai armolahjaa antaa meitä vastaan rikkoneelle anteeksi, mutta en sellaista löytänyt. toivoin löytäväni, koska se on kuitenkin kristinuskon ydintä. Meidän tulee antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Se ei ole helppoa. Anteeksiantamiseen me tarvitsemme Jumalan Pyhän Hengen antamaa rakkautta. Anteeksiantamista voidaan pitää ikään kuin armolahjana. Kirjoitin yhden säkeen lisää virteen numero 307. Se sopisi säkeistöksi no 2.

Vaikka viha päätä nostais

haluin kostais,

estä pahat aikeet sen.

Anna anteeksantoon voimaa

ethän soimaa,

että oon vain ihminen.