KIRJAMESSUJEN KOKEMUKSIA JA EVÄITÄ
Olen vuosikausia viettänyt vuoden pimeimpään aikaan miniloman eli kaksi sykähdyttävää päivää Helsingin kirjamessuilla ja päivien välisen yön hotellissa. Olen aina valmistautunut huolellisesti tapahtumaan. Aikaisemmin tilasin paperisen ohjelmalehden, tänä vuonna sen pystyi noutamaan omasta kirjastosta. Sieltä sitten rastitan etukäteen kiinnostavia haastatteluja. Suunnittelen myös pukeutumista. Valitsen sellaisen takin, jonka voin rullata reppuuni, etten menetä kallista kuunteluaikaa seisomalla narikkajonossa. Evääksi tulee vesipullo ja välipalaa, jota voin haukata kahdeksan minuutin osastolta toiselle siirtymisen aikana, jos en raaski pitää kunnollista ruokataukoa.
Alussa oleva kuva on otettu perjantaina yhden maissa. Väkimäärä oli valtava ja lauantaina se oli vielä valtavampi. Tuttuja tapasin vain kristillisten kustantajien osastolla ja sitten sovituilla treffeillä tyttären kanssa perjantaina ja tyttärentyttären kanssa lauantaina.
Ensimmäiseksi menin kuuntelemaan kirjaa kouluampumista suunnitelleesta naisesta, sitten kuuntelin Björn Wahlroosin mielipiteitä itsestään ja muista. Kolmanneksi oli vuorossa Arja Saijonmaa. Täytyy todeta, että hän on varsin valovoimainen vanhus, kun hän paistatteli lavalla yleisön suosion ja Jenni Haukion kehujen keskellä. Heti illalla hotelliin tultuani aloin kuunnella hänen muistelmiaan puhelimellani. Olin seurannut hänen elämäänsä aikoinaan ja minulla oli toisen käden sisäpiiritietoakin hänestä nuoruusvuosilta. Mielenkiintoista oli se, mitä hän kertoi ja mielenkiintoista on se, mitä hän jättää kirjassa kertomatta. Lukijakunnalle tarjottu kattaus on varsin mielenkiintoinen. Jatkan kirjan kuuntelua joskus myöhemmin.
FORSSALAISTA
Kirjamessuilla mainittiin Forssa ainakin kahdella eri lavalla. Jouni Yrjänällä (kuvassa vasemmalla) oli mahdollisuus viidentoista minuutin kestäneen haastattelun ajan kertoa kirjoittamastaan Wahrenin elämäkerrasta (Puuvillatehtailija – Suurteollisuusmies Axel Wahren 1814 - 1885, Siltala). Häpeäkseni tunnustan, että en ole sitä vielä lukenut. Korjaan puutteen pikimmiten. Lounais-Hämeen Louna-kirjaston yhdestätoista niteestä vain yksi on lainassa. Olisikohan kirjan paksuus vaikuttanut liikkuvuuteen. Olenpa minäkin kirjoittanut Wahreinsta lapsille tarkoitetun lorupussin lorun verran:
Lauantaiaamuna ohjelmaan oli merkitty "Kahvilla kirjailijan kanssa". Sitä en ollut rastittanut, vaan aioin mennä seuraamaan "Kohtalona Gulag" haastattelua. Matkalla sinne pyyhälsin "Kahvilan" ohi ja siellä istuivat baskerit päässä Heidi Herala, Aino Seppo ja Eija Vilpas.
Heidän keskellään hymyili tutunnäköinen tyttö ja kyltti kertoi, että haastateltavana on Satu Rämö. Matkani pysähtyi siihen. Satu kuului aikoinaan nuorisoni tuttavapiiriin. On ollut hienoa seurata etäältä hänen uraansa, ja minä, joka en ole vuosikymmeniin lukenut yhtään muuta dekkaria, olen suorastaan ahminut kaikki Hildur-sarjan kirjat. Hyvin näyttelijöiltä sujui haastattelu ja hyvin Satu vastaili.
ELÄMÄN SYNKÄLLÄ LAIDALLA
Olin lukenut keväällä Auschwitziin joutuneesta budapestiläisestä koulupojasta ja hänen paluustaan kotiin sodan päätyttyä. Se oli ensimmäinen kirja, joka sai minut tajuamaan, että ihmisten elämä keskitysleirien ulkopuolella oli mennyt eteenpäin tavalla, joka toi vaikeuksia kotiinpalaajien elämään. Messuilla oli vieraana unkarilainen Gabor T. Szanto (kuvassa oikealla), joka oli kirjoittanut kirjan: 1945 ja muita kertomuksia, Basam Books, 2025. Se kertoi kotiinpalaajien elämästä eri vuosikymmeninä. Haastattelijana toimi kirjan kääntänyt Anssi Halmesvirta.
Szanto tunsi kohteensa ja hän on lahjakas kirjoittaja. Hän tarjoaa lukijalle hämmästyttävän erilaisia sieluiltaan rujoja toimijoita. Sodasta fyysisesti selviytyneet elivät haavoittuneina eri puolilla maailmaa. Kertomukset sisälsivät yllättäviä käänteitä ja monia hävittyjä taisteluita. Entiselle natsiupseerille kostaminenkin epäonnistui. Tämä totesi: "En pidä siitä, että minua kiristetään." Hän sai vastauksen: "Emmekä me siitä, että meidät tapetaan sukupuuttoon." Kirjan johtonovelli on 1945 (Kotiinpaluu), josta on tehty elokuva. Laajin novelli kertoo rabbiksi aikovasta seminaaripojasta ja hänen taisteluistaan. Samalla tulee tutuksi juutalaisen ajattelun erilaisia variaatioita.
KRISTILLINEN KIRJA
Kirjamessuilla valittiin tradition mukaan vuoden kristillinen kirja, joksi tuli Otavan kustantama Lari Launosen teos: Poikani, elä vielä ensi talvi – lyhyen elämän filosofia.
Valinnan oli tehnyt toimittaja Anna-Stina Nykänen. Kuuntelin osittain ja luin osittain kirjan heti ensimmäiseksi messujen jälkeen. Valinta oli hyvä. Kovin kirja otti tunteisiin ja samalla haastoi nuoruuden filosofiatietouttani ja ajattelua. Lopulta se haastoi yksinkertaisen uskonikin. Tarina pienen, vammaisten pojan lyhyestä elämästä oli sekä synkkä että valoisa. Jobin tarina muistui mieleen, Job menetti kaikki poikansa, kirjan isä menetti poikaansa koskevista tulevaisuudentoiveistaan enemmän ja enemmän. Samalla minulla kasvoi odotus siitä, että isän synkistely ja seikkailu filosofian viidakoissa saisi valoisan lopun. Isä oli valinnut tietoisesti kappeliin pienen arkun ääreen puhujaksi ystävänsä, joka ei filosofoinnilla ja teologisilla pohdinnoillaan päästänyt uskovaista yleisöään (ja lukijaa) helpolla. En halua tehdä juonipaljastusta – mutta suosittelen kirjaa, joka toi kyyneleet silmiin niin monta kertaa ja vielä nyt siitä kirjoittaessani.
Kristillisen kirjan yleisöäänestyksen voitti ylivoimaisesti poliisipäällystöön kuuluvan Aaro Hankilanojan kirjoittama (kuvassa vasemmalla ja Late Johansson oikealla) ja Aikamedian kustantama: "EX-CRIMINALS Oikeuden edessä". Kirja kertoo kahdeksan uskoon tulleen rikollisen elämästä. Viimeinen heistä oli entinen poliisi ja entinen innokas seurakuntanuori, joka oli luopunut uskosta. Hänen rikollisen tarinansa alun olin kuullut jo aikaisemmin, koska tunsin hänen nuoruuden seurakuntansa työntekijän - joka myös oli luopunut uskosta ja kirkon virasta. Ystävättäreni ei ruvennut rikolliseksi. Myös hänet Jumala veti takaisin yhteyteensä ja hän palasi papiksi takaisin siihen samaan seurakuntaan, josta oli aikoinaan lähtenyt uskonsa menettäneeeenä. Heidän kummankin paluunsa on suuri Jumalan ihme.
Kirjoittaja on koonnut kirjan loppuun yhteenvedon, ja rikollisten uskoon tulossa on paljon samanlaisia piirteitä – melkein kuin kaava. Ystävättäreni polku ei noudattanut sitä kaavaa - eikä myöskään minun elämänmuutokseni.
PYHÄINPÄIVÄN AJATUKSIA
Lauantaina on Pyhäinpäivä, jolloin muistellaan vainajia. Late Johansson on yksi kahdeksasta edellä kuvatussa kirjassa karua tarinaansa kertova. Hänellä oli väkivaltainen alkoholisti isä ja uskovainen äiti ja hän totesi vanhempiensa kuolemasta edellisessä kirjassaan: "Suhteellisen nuorena menivät kummatkin ja luultavasti eri osoitteeseen." Pohdin itse: Entä, jos väkivaltaisesti kuollut isä olisi mielessään huutanut apua vaimonsa Jumalalta, olisiko hän kumminkin samassa osoitteessa. Entä jos ihmisen pitää tehdä uskonratkaisu ennen kuolemaansa, riittääkö se, että joku hänen sänkynsä vieressä on havainnut, että puolitajuton, lääketokkurassa oleva vainaja nyökkäsi, kun hänelle ehdotettiin uskonratkaisua. En ajattele, että kaikki pääsevät taivaaseen, mutta ajattelen, että kuolema on pyhä mysteeri, jonka seurauksia meidän vajavainen ajattelukyky ei pysty tavoittamaan. Kuulin kerran tosikertomuksen jumalatonta elämää eläneestä miehestä, joka meinasi hukkua humalapäissään. Jos niin olisi käynyt ihmiset olisivat helposti ajatelleet, ettei se mies ainakaan taivaaseen päässyt. Mies itse kertoi, että huomatessaan hukkuvansa, hän oli hetkessä selvä ja "teki uskonratkaisun" vedessä. Hän ei hukkunut ja eli uskovaisena sen jälkeen.
Usein kuulee puhuttavan ryövärin armosta. Rikollinen pyysi apua ristillä Jeesukselta elämänsä viime hetkellä ja Jeesus lupasi, että tämä olisi jo samana päivänä hänen kanssaan paratiisissa.
Olen saattohoidon tukihenkilönä joutunut miettimään tavallista enemmän kuolemaa. Periaatteisiin kuuluu, että kunnioitamme kuolevan omia ajatuksia. Voimme tosin ehdottaa sairaalapapin kutsumista.
Minulla oli ystävä, joka oli kansakoululaisena harras uskovainen ja ateisti aikuisikänsä. Me hänen uskovaiset ystävänsä rukoilimme hänen puolestaan, että hänkin löytäisi uskon. Kun hän sairastui ja kuolema selvästi lähestyi, rukoilimme vielä enemmän. Kun näin hänen arkkunsa siunauskappelissa tunsin pyhyyden tunteen. Mieleeni ei tullut pohtia, mikä on hänen iankaikkinen kohtalonsa tai surra sitä. Minun täytyi vain myöntää todeksi Jumalan sana Jesajan kirjassa (55: 8,9). "Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella."
Virsi 632 tulee aina pyhäinpäivänä mieleen.
1.
Nyt ylös, sieluni,
mullasta nouse tästä,
jo riennä eteen taivaan valtaistuimen!
Ja vaikkei silmäni
valoa Herran kestä,
luo Jumalan ja Karitsan käy riemuiten.
Iäiseen iloon
ja juhlaan jaloon
Karitsan suuriin häihin olet kutsuttu.
Armosta Jumalan
saat taivaan kunnian,
aarteesi kauniin, perintösi ikuisen.
Siis taivaan juhlaan kiiruhda jo kiittäen.
2.
Saan kerran herätä
Herrani kaltaisena,
saan kirkastetuin silmin nähdä Jumalan.
En enää ikänä
vaikerra janoisena,
kun häissä valmis morsian on Karitsan.
Saan kruunun siellä
ja puvun vielä,
tuon pyhäin vaatteen, Kristuksen vanhurskauden.
Saan syntisyyteni,
syyn kyyneleihini,
pois heittää, vaihtaa kunniaan ja pyhyyteen
ja kyyneleni kiitosvirteen iäiseen.
3.
Kun täällä puolittain
silmillä hämärillä
saan Herraa kaukaa katsella jo riemuiten,
kun taivaan ihanain
äänien sävelillä
jo täällä voimaa on – oi päivää Kristuksen!
Hetkeni täyttää,
voimansa näyttää
jo täällä taivaan ihmeellinen rakkaus.
Vaan milloin aavistan
sen juhlan korkean,
kun uutta virttä laulan kanssa pyhien,
niin aivan maahan painaa juhla autuuden.
4.
Siell' kaunis kannel soi,
veisaamme virttä uutta,
ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Täällä en lauluun voi
saada sen ihanuutta,
kuitenkin laulan ylistystä Herralle.
Hän verellänsä
ja hengellänsä
myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.
Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon.