KIRJOISTA JA KIRJAMESSUISTA  

                              ... JA VERTAISTUESTA

Olin torstaina matkalla bussissa kohti Helsinkiä ja vuotuista tärkeää tapahtumaa: Kirjamessuja. Kuuntelin samalla Salla Vuorikosken kirjaa "Poikkeuksellinen pääministeri" WSOY. Seurasin  aikaisemmin politiikkaa suhteellisen aktiivisesti, mutta viime vuodet olen lopettanut A-studion ja torstain kyselytunnin seuraamisen. Varsinkin jälkimmäisessä minua ärsytti näytelmänomaisuus. Siellä yritettiin kiillottaa omaa brändiä tärkeiden asioiden kustannuksella – valikoitiin ongelmia, joista kannatti olla huolissaan, jotka vetosivat mahdollisiin äänestäjiin.

Kun selailin äänikirjapalvelusta elämäkertakirjatarjontaa, huomasin kuunnelleeni ja / tai lukeneeni kiinnostavimmat. Kirja Sanna Marinista ei kiinnostanut. Keittiötä siivotessani näppäilin kuitenkin Sanna-kirjan nimen ja päätin kuunnella johdannon. Jäin heti koukkuun. Draaman kaari alkaa kuvauksella pikkukaupungin idealistisesta asiakeskeisestä tytöstä. Myöhemmin kohdataan politiikan, median ja Somen mutaliejuissa marinoitunut, pettynyt vallankäyttäjä, joka korotti herkästi ääntään, jos ei saanut tahtoaan läpi. Draama huipentuu kolmannessa ja viimeisessä osassa, jossa pohditaan vallan turmelevaa vaikutusta. Kirjan mukaan Marinin uusin ura antaa  mahdollisuuden näyttää keskaria niille, jotka suhtautuivat häneen nurjasti täällä kotimaassa.

Salla Vuorikosken kirja on asiantuntevasti ja sujuvasti kirjoitettu ja valaisee poliittisen päätöksenteon monenlaista laskelmallista kähmintää. Hän pyrkii selvästi kirjoittamaan rehellisesti ja objektiivisesti. Jos Sanna Marin olisi lukenut kirjan etukäteen, hän olisi varmasti halunnut sieltä poistettavan monia kohtia. - Niin olisi varmaan halunnut myös Antti Lindman ja ehkä Anneli Saarikkokin ja muutamat muut. Kirjamessuilla ei esitelty Vuorikosken kirjaa, mutta netistä löytyy Sami Miettisen tekemä haastattelu Salla Vuorikoskesta. KUUNTELE>>>

Torstaipäivän päätteeksi kuuntelin Yannic Lahden ja Matti Mörttisen haastattelua kirjasta "Politiikan pinnan vangit". Myös siellä käsiteltiin Sanna-ilmiötä. Edellä oli haastattelussa ollut Osmo Soininvaara. Hän lyttäsi nykyeduskunnan menon täysin kuultuaan juttuja tutuilta edustajilta. Ymmärrän, että poliitikkoja tarvitaan ja viisaita poliitikkoja tarvitaan varsinkin. Opiskeluaikana opin Platonin viisauden, että hallitsijan pitäisi olla siihen virkaan vastentahtoisesti ryhtyvä filosofi, joka on yksinvaltias. - Ei hassumpi ajatus!

METSIEN KAUKAINEN SINI

Kirjan mainos Annan Facebook-sivulta

Olin valinnut ensimmäiseksi tilanteeksi yllä mainitun kirjan esittelyn. Sen maailma oli jotain aivan muuta kuin pääministerikirjan kuvaama piinkova maailma. Yleisön edessä oli hauraan ja hellyttävän oloinen nuorehko nainen: Anna Pölkki, kirjailija, joka avasi ison osan haavoittunutta sieluaan. Hän erosi joistakin messujen muista avautujista siten, että hän kertoi jo messuilla, mikä oli hänen elämänsä surullisin vaihe. Se oli kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittynyt psykoosivaihe.

Osa kirjan kerronnasta on päiväkirjamuodossa. Anna kertoo elävästi juhannuksenvietosta puutarhassa sisaren kanssa ja ikävästään hänen lähdettyä kotiinsa. Hän oli siskonsa avulla noussut hetkeksi ylös masennuksesta. Vaikutus jatkui seuraaviin päiviin.

"27.6. Uintihetki auringonlaskun alun aikaan appivanhempien mökillä. Taivas ja vesi sulautuivat yhdeksi ja minä liityin niihin kuin olisin juonut auringonlaskua.

3.7. Olimme illalla veneretkellä ja etsimme yksinäisen pienen saaren, jossa olisi hyvä uida. … Ystäväni Topelius oli myös matkaa mukana. Jatkan violettikantista elämäkertaa

4.7. Päivän tärkein uutinen kesän ensimmäinen Queen Elisabet-ruusu avautui vaaleanpunaiseen kukoistukseensa. Se kohoaa terhakkaana pihasaunan edustalla ja näyttää uljaalta kuin kuningatar. Onko mikään ihanampaa kuin vastapuhjenneet hymyilevät ruusut."

Hänen luontohavaintonsa ovat virkistävän omaperäisiä ja puutarhanhoidon ongelmien kuvaus varsin realistista.

Annalle saattoi helposti iskeä valtava väsymys. Sairaus vaikuttaa myös kirjoittamiseen, mutta positiivinen hämyhetki huvimajassa saattaa palauttaa voimat. 9.7 Hän toteaa: Tänään minulla oli pitkästä aikaa hyvä kirjoituspäivä.

Kiitos sinulle Anna Pölkki, että uhrasit osan yksityisyydestäsi. Toivon, että hyviä kirjoituspäiviä tulisi vuosien mittaan yhä enemmän. 

KAKSISUUNTAINEN MIELIALAHÄIRIÖ

Anna Pölkin tarinaa kuunnellessani pohdin taas kerran kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidon ongelmallisuutta ja toisaalta mielialahäiriön yleisyyttä nykyään. Voi olla, että lievempi muoto saattoi jäädä aikoinaan diagnosoimatta ja lääkitystä annettiin vain depressioon. Aikaisemmin puhuttiin maanisdepressiivisestä mielisairaudesta, sen oireet olivat aina rajuja ja se oli varsin harvinainen. Olin 70-luvulla viisi vuotta Forssan mielenterveystoimistossa töissä ja meillä oli potilaskunnassa vain kaksi sitä sairastavaa. Kun olin harjoittelijana Hesperian sairaalassa 60-luvulla meille pidettiin kerran viikossa meeting, johon osallistuivat lääkärit ja psykologit. Siellä käsiteltiin psykiatrisiin sairauksiin ja hoitoon liittyviä kysymyksiä. Potilas tuli yleensä haastateltavaksi. Ohjelmaan oli merkitty maanis-depressiivinen mielisairaus. Meetingiä valmistellessa ilmeni, että Hesperian sairaalassa ei ollut sisällä yhtään maanis-depressiivistä potilasta. Esimerkkipotilas lainattiin sitten Sipoosta Nikkilän sairaalasta. Hän oli äidinkielenopettaja ja sanoitti sairauttaan maanisessa tilassa ryöppyävään tyyliin. Psykoottinen hän ei ollut.

MUITA AVAUTUJIA MESSUILLA

En tiedä oliko se viisasta markkinointia, että avautuja ei kertonut kirjansa sisällöstä mitään, vaan omasta rohkeudestaan paljastaa itsestään kielteisiä asioita. Toinen teema oli vastaus kustannustoimittajan kysymykseen, olivatko he saaneet palautetta. Avautujat kertoivat, että oli saatu paljon kiittävää palautetta varsinkin samassa tilanteessa olevilta ihmisiltä. 

Ulosotossa elänyt ei kertonut sanaakaan siitä miksi oli tilanteeseen joutunut eikä sitä, millaista on elää jatkuvassa ulosotossa. Hän kertoi kirjoittamisprosessista ja siitä, miltä tuntui olla rohkea. Samaan tapaan puhui Susanne Päivärinta elämänkerrallisessa avautumisessaan. Hän kertoi myös lapsettomuusongelmastaan. En ole aikaisemmin kuullut hänen siitä kertovan eli silloin, kun hänellä ei vielä ollut lasta. Yleensä julkisuuteen tulevat varsinkin tunnettujen henkiköiden mutta myös muiden lapsettomuustarinat päättyvät onnellisesti. 

Messuilla näyttelijä Nelly Juulia Kärkkäinen kertoi omasta lapsettomuudestaan, joka oli aktiivisessa surutyövaiheessa ja toi kyyneleet hänen silmiinsä. Haavat olivat edelleen auki. Erikoista oli, että kirjan toinen kirjoittaja oli hänen äitinsä Birgitta Oksanen, joka suri sitä, ettei saanut yhtään lastenlasta. Heidän avautumisensa muille oli todellista vertaistukea muille tahattomasti lapsettomille. - Myös niille, jotka eivät ole edes yrittäneet saada lasta parisuhteen puuttumisen takia.

Vastaamon tietomurron uhri oli itse topakka kustannustoimittaja, jonka kaksikymppisenä tapahtuneet sekoilujen mahdollinen julkitulo ei ollut mikään suuri pelon aihe.

Esiintyminen messuilla omien ongelmien kanssa ei ole helppoa. Kadulla eläneen naisen esiintyminen oli peruuntunut. Myös Henkka Hyppösen esitys omasta ADHD-diagnoosista oli peruuntunut. Kummankaan esiintymisen peruuntumisen syytä ei ilmoitettu.

PIRKKO SAISIO

Kirjamessujen ansiota on, että löysin vuosi sitten uudistuneen Pirkko Saision. Kiinnostuin Heini Junkkaalan kirjoittamasta 2023 julkaistusta Saision 800-sivuisesta elämäkerrasta "Pirkko Saisio-Sopimaton". Sen jälkeen kuuntelin Passion ja olin vaikuttunut. Nyt Touko Siltala haastatteli Pirkko Saisiota hänen kirjoittamastaan Stalinin elämää käsittelevästä kirjasta. Saisiota kiinnosti Stalinin raakuus ja sen kanssa ristiriidassa oleva kauniin runon herkän lauluun. Kirjan nimi "Suliko" tarkoittaa georgian kielellä sielua. Laulu on herkkää kuunneltavaa ja Stalin kuunteli sitä usein. Tässä eräs versio Youtubessa KUUNTELE >>> 

Kirjan on romaani, mutta Saisio tuntee venäläisensä ja Neuvostoliiton ja oli tehnyt paljon taustatyötä. Luultavasti kirjassa on paljon enemmän totta kuin Neuvostoliitossa ilmestyneissä virallisissa elämäkerroissa.

Touko Siltala ylisti kirjaa ja aion ilman muuta lukea sen. Adlibriksessä esitellään "Sulikoa" seuraavasti:

"Kylmänä uuden vuoden yönä raskasmielinen yksinvaltias vajoaa muistoihinsa. Hänellä on tuhkaa kurkussaan, hän kaipaa vuorille paahtavaan aurinkoon, nuoruuteensa. Hänen unensa ovat sekavia ja ahdistavia, nöyristelevät alamaiset tympäisevät, arkiset tapahtumat tuntuvat oudoilta. Mitä on tekeillä? Vain Suliko osaisi rauhoittaa ahdistuneen vanhan miehen. Hänen puoleensa mahtimies ajatuksissaan ja yksinpuhelussaan kääntyy. Romaani liukuu takaumiin: menneisyyteen, lapsuuteen ja nuoruuteen, miehuuden ja voiman vuosiin. Kohtauksiin ja tilanteisiin, joissa määrätietoinen päähenkilö on ollut valinnan edessä. Valinnat ovat johtaneet uusiin valintoihin, mutta onko vahvatahtoisellakaan miehellä lopulta vapaata tahtoa? Pirkko Saision Sulikon maailma on raaka ja runollinen. Romaani kurottaa myyttien maailmaan ja kysyy, millaisissa tilanteissa ihmisen valinnat johtavat päinvastaisiin tuloksiin kuin alkuperäinen eetos ja päämäärä. Miten oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevasta idealistista kasvaa diktaattori? Onko rakkaus illuusio? Ja taas: kuka on Suliko?"

SUNNUNTAI MESSUILLA.

Olen tavallisesti ollut messuilla perjantain ja lauantain ja yöpynyt Helsingissä. Nyt on Collanien sukukokous lauantaina ja ehdin lauantaina messuille vain illaksi. Yövyn Helsingissä ja menen taas sunnuntaiksi messuille. Sunnuntaina valitaan vuoden kristillinen kirja. Tänä vuonna se tapahtuu Töölönlahti osastolla. Joskus se on ollut "Lonnassa", jota on ollut aikaisemmin todella vaikea löytää (Nyt sinne on viitta). Joskus se ei "mahtunut" koko Messuhalliin, vaan tilaisuus pidettiin viereisessä Tripla-kauppakeskuksessa. Äsken äänestin netissä omaa suosikkiani. Kriteerini eivät olleet kaunokirjallisia, eikä oikeastaan tietokirjallisiakaan, vaan valitsin kirjan, joka kirkastaa Jeesusta.

LOPUKSI

Anna Pölkki kertoo uskovansa Jumalaan. Häntä hämmentää se, että kun hän on psykoottinen, hän kokee Jumalan puhuvan itselleen. Sitä ei osaa psykiatriakaan selittää, miksi näin on. Ihmisten aivotoimintojen häiriöt sisältävät vielä paljon arvoituksia. Kirjan lopussa Anna muistelee ensimmäisen psykoosinsa kauhuja. Hänellä oli "lohtubiisi", jota halusi kuunnella puhelimestaan ambulanssissa kohti sairaalaa. Ambulanssin ensihoitaja käski lopettaa, mutta salli sen myöhemmin. Ehkä hän oli niitä, jotka ajattelivat, että uskonto on sekoittanut potilaan pään. Lopulta Anna sai sitä kuunnella. Kuvaus kohtelusta ambulanssissa ja sairaalassa olisi syytä kaikkien psykoottisia potilaita hoitavien lukea.

Olin 70-luvulla töissä Mikkelissä mielisairaalassa aikana, jolloin ylihoitaja oli entinen Diakonissa. Siellä ylilääkäri varoitti uutta psykologia, ettei sairaalassa saa pilkata Jumalaa. Yhdellä osastolla veisattiin joka aamu yhdessä virsiä ja Neuvostoliitosta tullut ateisti-lääkäri hämmästeli tilannetta. 

Oman uskoontuloni jälkeen koin Jumalan johdattavan minut pois mielenterveystoimiston työstä. Samalla kuitenkin epävirallinen terapiatyö jatkui sielunhoidon nimisenä. Niissä tapaamisissa omassa kodissani tai hengellisten järjestöjen tilaisuuksissa saatoin yhdistää psykologisen osaamiseni ja kristillisen näkökulman. Olen iloinnut siitä, että nykyään valtavirtaan kuuluva kognitiivisen terapian muoto Skeematerapia (tunnelukkojen käsittely) hyväksyy myös kristillisen näkemyksen. 

Jeffrey Young on kehittänyt skeematerapian hankalien tunteiden ymmärtämiseen ja työstämiseen. Olen erityisen onnellisen siitä, että Young näkee mahdolliseksi yhdistää skeematerapiaan eri uskontojen näkemyksiä. Siis myös kristinuskoa! Young on kirjoittanut esipuheen kirjaan, jossa yhdistetään hienosti kristinuskoa ja skeematerapiaa. Sen on kirjoittanut pappi ja psykologian professori John J. Ceceron : "Praying through Our Lifetraps: A Psycho-Spiritual Path to Freedom". Yeffreyn yhteistyökumppani tohtori Janet Klosko kiittelee John Ceceron kirjaa ja toteaa: "Kirjan keskeisin näkökulma – että Jumala parantaa haitalliset skeemamme – viitoittaa tietä psykologisten ongelmien hengellisille ratkaisuille. Niille, joilla on pääsy siihen maailmaan, Jumala voi tarjota rajattomat mahdollisuudet korjaavaan vanhemmuuteen."

Skeematerapiassa etsitään voimalauseita, joiden avulla yritetään torjua hankalia tunteita aiheuttavia virheellisiä uskomuksia. Raamattuhan on täynnä voimalauseita ja yksi niistä on: 5. Moos. 33:27