KIVUN KOKEMUS HAASTEENA

Tässä ollaan viime tiistaina kokoamassa iloista joukkoa meitä vanhuksia linja-autoon vietäväksi Somerolle uimaan, kun oma Forssan uimahalli on remontissa. Joka tiistai ollaan jo hyvissä ajoin odottamassa bussia, jonka matkaan olemme ilmoittautuneet aikaisemmin. Siinä sopii sitten jo laiturilla vaihtaa kuulumisia. Bussi tuli taas täyteen viimeistä paikkaa myöden. Useimmilla meistä on vanhuuden vaivoja ja kivut ovat tuttuja. Siksi säännöllinen vesijuoksu ja vesijumppa ovat tärkeitä. Minullakin raajoista 75% on enemmän tai vähemmän vajaakykyisiä. Molemmissa käsissä on ollut murtuma ja oikeassa polvessa on kohtalainen nivelrikko.

Toisenlaista tunnelmaa edustaa muisto syksyltä, kun Istuin kirjamessujen kylkiäisenä olevilla Ruoka ja viinimessuilla penkillä lautanen sylissäni. Neljän metrin päässä olisi ollut pöytä, jonka ääressä olisi ollut sujuvampaa syödä, mutta kipu polvessa sai minut jäämään paikoilleni. Tunsin oloni avuttomaksi ja toivottomaksi. Tunsin kateutta niitä ihmisiä kohtaan, jotka näyttivät kävelevän ongelmitta ja katkeruuskin nosti päätään. Tulehduskipulääkkeet olisivat voineet helpottaa tilannetta, mutta niiden jatkuvasta syömisestä oli lääkäri varoittanut. En siinä vaiheessa tiennyt, että psykologia voi tarjota minulle työkaluja, joiden avulla kipu voi helpottua. Olinhan silloin vasta kuukauden potenut kotalaista nivelrikkoa oikeassa polvessani.

Yksi minua helpottava seikka on ollut liittyminen Nivelyhdistykseen ja osallistuminen sen paikalliseen toimintaan. Heillä myös oli tietoa psykologisten työkalujen olemassaolosta ja niistä pyydettiin minua kertomaan. Olen kolmisenkymmentä vuotta opettanut ja kirjoittanut kognitiivisen terapian menetelmistä "psyykkisten kipujen" hoidossa ja menetelmän käytöstä omahoidossa, nyt sain laajentaa tietämystäni menetelmän soveltamisesta kroonisen kivun omahoitoon.

Tutustuin viime syksynä psykologiapäivillä kognitiivisen terapian uuteen sovellukseen: HOT- terapiaan, jota myös sovelletaan kivun käsittelyyn. HOT-terapiasta kerroin blogissani. LUETTAVISSA>>>  

HOT-terapiassa sivuutetaan ahdistusta ylläpitävät ajatukset ja niihin liittyvät tunteet ja kartoitetaan ihmisen arvoja ja kannustetaan ihmisiä toimimaan arvojensa mukaisesti ja käsittelemään seikkoja, jotka ovat esteenä omien arvojensa toteuttamiselle. HOT-psykoterapiassa käytetään paljon erilaisia harjoitteita. Tässä käsittelen klassisen kognitiivisen terapian tarjoamia välineitä.

Kuvassa on nainen, joka uskoo, ettei itse voi vaikuttaa kipunsa kokemisen määrään. Siitä seuraa se, että ajatukset tuottavat negatiivisia tulevaisuudenkuvia ja ajatukset kasvattavat masennusta ja monia hankalia tunteita. Kielteiset ajatukset ja hankalat tunteet vaikuttavat toimintaan. Ihminen voi välttää kanssakäymistä muiden kanssa tai kerätä seurassa huomiota valittamalla vaivoistaan. Sekä eristäytyminen että vaivoista valittaminen lisäävät mieleen negatiivisia ajatuksia ja niitä hankalia tunteita, jotka saavat kivun tuntumaan entistä voimakkaammalta. Ihminen kiertää pahan kehällä. Onneksi tilanne ei ole toivoton. Psykologia on tuottanut aineistoa, jonka avulla voi siirtyä pois pahan kehältä. Hogrefe Psykologien kustannus Oy julkaisi vuonna 2022 kirjan: Kuinka hallita kroonista kipua / 10-vaiheinen omahoito-ohjelma, Dennis C. Turk ja Frits Winter.

Kirja kertoo varsin sujuvalla tavalla vailla psykologien kapulakieltä, miten ihminen voi itse vaikutta kivun kokemisen määrään. Kymmenportainen ohjelma on helposti ymmärrettävissä. Siinä on monia esimerkkejä ja erilaisia harjoitustehtäviä. 

1. Ohjelma alkaa tutustuttamalla lukija tutkittuun tietoon kivusta. Kivun kokemista lisää haitalliset kipua koskevat myytit. Kirjassa painotetaan kipuun usein liittyvän masennuksen ja ahdistuksen hallintaa. On myös hyväksyttävä epäloogisuus, joka usein liittyy kivun määrän kokemiseen. Kirja tarjoaa vastauksen kysymykseen: Mitä minä voin tehdä? Kirjasta opin uuden termin: kipuportti. Kipuportti aivoissa avautuu, kun tunteemme ovat hankalia. Kipuportti aivoissa sulkeutuu, kun tunteemme ovat positiivisia. Me voimme itse vaikuttaa kipuportin toimintaan.

2. Seuraavaksi käsitellään rasituksen ja levon oikeaa tasapainoa.

3. Rentoutuminen on tärkeää kipujen hallinnassa. Etsin netistä rentoutusohjeita ja linnunlaulun kera voi rentotua Mehiläisen tuottaman kymmenminuuttisen avulla googlaamalla: Rentoutusharjoitus – Mielimatka.  Mielenterveystalolla on HUS:n asiantuntijoiden tuottamaa hyvää omahoitomateriaalia. Ahdistuksen hoitamiseen tarkoitettu viiden minuutin rentoutuksen esipuheineen löytää klikkaamalla seuraavaa linkkiä. 

VIDEOON>>> 

(9-rentouta-ajatukset-517)

4. Kipuun liittyy usein unihäiriöitä, kun kipu herättää. Itselläni herääminen tapahtuu silloin, kun olen vaihtanut asentoon, josta vasen kyynärpää titaanilevyineen ja ruuveineen, tai oikea polvi ei pidä. Monilla kipu tuntuu jatkuvana särkynä. Unihäiriöt lisäävät uupumusta ja sitä kautta myös kivun kokemisen voimakkuutta

5. Ymmärtävän ystävän tai muun läheisen tuki on tärkeä, mutta vertaistuki vieläkin tärkeämpi.

6. Ohjelma kuudennessa vaiheessa käsitellään käyttäytymisen muuttaminen oppimisen lakeja soveltaen.

7. Seitsemännessä vaiheessa päästään viimein kognitiivisen terapian menetelmien käyttämiseen kipuun liittyvien ajatusten ja tunteiden hallitsemiseksi. Olen piirtänyt aikaisemmin havainnekuvan pahan kehällä olevasta naisesta, jonka kivun tuntemista lisää uskomus, ettei voi tehdä itse mitään. Jos huomaat, että sinulla on tällainen uskomus, voit miettiä minkälaisia negatiivisia ajatuksia sinulle on herännyt ja mitä hankalia tunteita olet tuntenut. 

Nyt pitäisi päästä hyvän kehälle ja löytää vaikka väkisin positiivisia, itseä kannustavia ajatuksia ja valoisampaa tulevaisuutta vakuuttavia ajatuksia, vaikkei niihin aluksi uskoisikaan. Positiivisten ajatusten toistaminen rentoutuneessa tilassa, muuttaa lopulta uskomusta itsestä. Valoisat ajatukset alkavat tuntua uskottavilta ja sitä kautta muuttuvat tunteetkin ja toimintakin muuttuu aktiivisemmaksi ja sosiaalisemmaksi. 

8.  Itsevarmuuden ja itseluottamuksen palauttaminen on tärkeää Kirjassa sanotaan: "Psykologisen palautumiskykysi lisääntyessä kipu ei enää ole näkyvästi elämäsi etualalla, Se alkaa muistuttaa häiritsevää taustahälyä, mutta se ei estä elämästä tyydyttävää elämää. Kasvat kivun kanssa selviämään pyrkivästä ihmisestä ihmiseksi, joka voi hyvin kivusta huolimatta." 

Tarjoan tässä itseluottamuksen kasvattamisen avuksi luettelon piirteistä.

Puutteidemme lisäksi meillä on myös positiivisia piirteitä. Seuraavana on luettelo positiivisista piirteistä. Poimi siitä piirteitä, jotka kuvaavat sinua, ja kirjoita ne paperille allekkain. Kun luettelo on valmis, ala muistella tilanteita, jolloin piirre tuli ihmissuhteissasi esiin.

Käytä luetteloa "muistilistana", jota silloin tällöin kertaat. Voit nostaa sieltä esiin vielä kolme sinulle mieluisinta piirrettä eli leimaa ja kirjoittaa ne vaikka seinätauluun:

Piirteet ovat

ahkera, aikaansaava, ajattelevainen, avoin, antelias, auttavainen, empaattinen, epäitsekäs, hauska, hellä, huumorintajuinen, hyväntahtoinen, idearikas, iloinen, innostava, innostuva, (isällinen), itseensä luottava, itsenäinen, joustava, jämäkkä, järkevä, kannustava, kiitollinen, kiltti, kohtelias, kunnollinen, kärsivällinen, kätevä, käytännöllinen, lapsirakas, lempeä, luova, lämmin, myönteinen, myötätuntoinen, neuvova, nöyrä, oikeudenmukainen, pärjäävä, pätevä, rauhallinen, rento, rohkea, selviytyvä, sopeutuva, taitava, taloudellinen, toiveikas, yhteistyökykyinen, yritteliäs, ystävällinen, (äidillinen), älykäs

Tavoiteuskomus: Minulla on paljon hyviä ominaisuuksia, en ole muita huonompi.

9. Oman toiminnan yhteys kipuherkkyyteen. Osiossa kannustetaan asioiden kertaamiseen. Kirjassa on paljon esimerkkejä ja harjoitteita ja arviointilomakkeita. Jokaisen osion lopussa on yhteenveto ja kysymyksiä pohdittavaksi. Kirja ei ole mikään nopeasti omaksuttava paketti. Se kannustaa viipyilemään eri aiheissa ja seuraamaan ohjelman onnistumista-

10. Viimeisessä osassa on asiaa ohjelman ylläpidosta ja vastoinkäymisen kohtaamisesta.

Kivusta selviytymiseen liittyy sen mittaaminen erilaisin mittarein. Kirjan kannessa ja alla on kuva viisiportaisesta hymy- ym. naamamittarista. Mittareiden tarkoituksena on arvioida ihmisen tilannetta ja myös erilaisiin ohjelmiin osallistujien kohdalla niiden vaikutusta.

Hyvää tietoa kivun hallinnasta löytyy myös seuraavilta sivuilta.

Kivunhallintatalo: https://www.terveyskyla.fi/kivunhallintatalo > itsehoito kirjautuminen 

 Suomen kipu ry: https://www.suomenkipu.fi/

Olen laatinut itselleni fyysisen kuntoutuksen ohjelman: kolme kertaa viikossa kuntosaliryhmä, kerran viikossa vesijuoksu&vesijumppa ja kerran viikossa kehonhuoltoryhmä. Tähän mennessä en ole täysillä panostanut psykologiseen kuntoutukseen. Jotain olen sentään oppinut: Kun maanantaina ajoin Nivelyhdistyksen kuntosaliryhmään, harmittelin etten voinut rankkasateen takia kävellä sitä kahta kilometriä suuntaansa. Sade harmitti, kunnes muistin muuttaa ajattelutapaani. "Ihana kevätsade, pian pääsen metsälenkeille, kohta taas maa tuoksuu hyvälle jne"

Perillä odotti pukuhuoneessa iloinen joukko nivelsiskoja (Nivelyhdistyksessä käytetty nimitys). Kevätsateesta keskusteltiin.

Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen sivuilla on paljon hyvää tietoa:  https://www.skty.org/ . Sivulla todetaan, että kivun kokemukseen vaikuttavia keskeisiä prosessesseja ovat: 

kivun voimistumisen pelko, 

huolestunut ajattelutapa 

kipuongelman elämään tuomien muutos- ja menetyskokemusten puutteellinen käsittely.

Yhdistyksellä on kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, joka on luettavissa netistä. Luin lehdestä kidutettujen kipuongelman hankalasta hoidosta. Kidutus aiheuttaa vääjäämättä posttraumaattisen stressihäiriön (PTSD), jolloin uhrilla on monia hankalia jälkioireita jatkuvien kipujen lisäksi. Toipumista hidastaa PTSD, koska sen jälkioireet lisäävät herkkyyttä tuntea kipua. Jälkioireita ovat: mieleen tunkeutuvat muistot, univaikeudet, painajaisunet, ärtyneisyys, raivonpurkaukset, keskittymisvaikeudet, ylivarovaisuus, säpsähtelyherkkyys, negatiiviset uskomukset itsestä tai maailmasta, syyllisyyden tai häpeän tunteet, tunteiden turtuminen, kyvyttömyys tuntea iloa tai läheisyyttä.

Jokainen vammaan tai sairauteen liittyvän kivun kanssa taisteleva voi olla kiitollinen, ettei itse ole joutunut taistelemaan kidutusten aiheuttamien kipujen kanssa.

Kirjoitin muutama viikko sitten blogin kristittyjen vainoista, mutta en kertonut kidutuksista, muuta kuin sen, että Richard Wurmbrandin jalkapohjat olivat hänet tavatessani kymmenien vuosien jälkeen kidutuksesta edelleen kipeät. Seuraavat esimerkit kidutuksista romanialaisessa vankilassa ovat Wurmbrandin elämäkerrasta:

"Brinzaru pakotti Richardin seisomaan varpaillaan kädet kattoa koskettaen. Kun veri pakeni Richardin raajoista ja hän romahti, hänet hakattiin takaisin asemiinsa.

Richard määrättiin kyykkäämään lattialla kädet selän takana. Vartija työnsi metallitangon hänen kyynärpäittensä taakse, nosti hänen vartalonsa ilmaan ja ruoski hänen jalkojaan, reisiään ja selkärankaansa nailonruoskalla.

Brinzaru työnsi Richardin suuhun suppilon ja kaatoi vettä hänen kurkustaan alas, kunnes Richardin vatsa oli revetä. Sen jälkeen hän määräsi vartijoita potkimaan Richardia, kunnes tämä oksentaisi."

KIPU JA RUKOUS

Olen kuullut monia kertomuksia siitä, kuinka oma tai toisen rukous on parantanut ja kipu on lakannut. Joskus vuosikymmeniä sitten luin USA:ssa tehdystä tutkimuksesta, joka käsitti Katrin Kuhlmannin parantamiskokoukseen osallistuneita ihmisiä. Tutkimuksessa todettiin, että niiden ihmisten, jotka tulivat kokoukseen parantumisen toivossa, dopamiinitaso alkoi heti tulovaiheessa nousta ja se sitten olisi selittänyt parantumiskokemuksen. Yritin tarkistaa netistä dopamiinin yhteyttä kivun tuntemiseen ja löysin yhden brasilialaisen tutkimuksen, jossa todettiin, että yhteys on monimutkainen. 

Tunsin aikoinaan nyt jo edesmenneen Viken, joka oli ammatiltaan rakennusmies. Hänellä oli selässä vaurio, joka aiheutti kipua ja vaikeutti suuresti työntekoa. Lopulta hän päätti matkustaa Kuhlmannin kokoukseen. Hän sai kokoon matkarahat ja matkusti oppaaksi tarjoutuneen uskonveljen kanssa USA:aan. He odottivat hotellihuoneessa tilaisuuteen lähtöä ja rukoilivat siellä yhdessä. Yhtäkkiä Viken kipu katosi ja hän tunsi parantuneensa, selkä toimi kuten nuorena. Kokoukseen miehet kuitenkin menivät. Vikellä oli usein mukanaan lääkärintodistus häntä Suomessa hoitaneelta lääkäriltä. Siinä kerrotaan selän vauriosta ja sen parantumisesta uskottavasti monin latinankielisin termein.

Tunsin myös naisen, joka oli matkustanut toisen ulkomaisen parantajan kokoukseen oman selkävammansa takia. Hän koki parantuneensa kokouksessa ja meni Suomessa lääkäriin. Lääkäri totesi, että sama kudosvaurio oli edelleen olemassa. Kun nainen kertoi tarinaansa, siitä oli jo kulunut pitkän aikaa, mutta kipu ei ollut palannut.

Kivun kokemus ei seuraa aina logiikan lakeja eikä lääketieteellisiä todennäköisyyksiä.

OMA KOKEMUKSENI KIVUSTA

Oli kaunis kesäsunnuntai ja olin tapani mukaan matkalla pyörällä kirkkoon. Tilanne oli erilainen kuin aikaisemmin, tytär ei istunutkaan tarkalla takanani. Olin yksinhuoltaja ja tytär kulki ennen mukanani, mutta silloin pian kahdeksan vuotta täyttävä tyttäreni oli suostunut jäämään ensimmäisen kerran yksin kotiin. Rukoilin ajaessani, että kaikki menisi hyvin. 

Rukous katkesi siihen, että pensasaidan takaa pihalta ajoi pikkupoika pyörällään eteeni ja lensin naamalleni soratielle ohjaustangon yli. Heräsin tajuttomuudesta naama verisenä viereisen talon pihalla joukko ihmisiä ympärilläni ja joku kertoi, että ambulanssi oli jo soitettu. En tuntenut mitään kipua. Kun makasin Forssan sairaalassa huokaisin: Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit! Samalla kuitenkin tunsin oloni syvästi siunatuksi. Olin tajuttomuuden aikana kokenut merkillisen unenomaisen kokemuksen. Yritin sanoittaa sitä: Olin ylimaallisen onnellinen ja olin ympäristössä, joka oli kuin musiikin, värien ja neliulottuvaisuuden synteesi. Näin seillä myös itselleni rakkaan ihmisen. Vastaavia tarinoita olen kuullut ns. rajatilakokemuksista kerrottaessa. En koskaan ajatellut käyneeni taivaassa, koska näin seillä silloin elossa olleen ihmisen. – Mutta taivaalliselta tuntuva kokemus se oli.

Minut lähetettiin Turkuun TYKS:iin leukanivelen murtuman leikkausta varten, joka kuitenkin päätettiin jättää tekemättä. Kummassakin sairaalassa lääkärit ihmettelivät sitä, ettei minulla ollut mitään kipuja, enkä huolinut kipulääkkeitä.

Pyörällä ajanut pikkupoika ei satuttanut itseään. Tytöllekin kävi hyvin. Soitin hänen parhaan ystävänsä kotiin ja he olivat poikkeuksellisesti viikonloppua viettämässä Forssassa ja hakivat tytön luoksensa. Arkipäiviksi hoito järjestyi helposti ja tyttö suostui sen jälkeen ongelmitta jäämään yksin kotiin.

Murtuneesta ja liikkumisrajoitteisesta nivelestä ei ole juuri ollut haittaa muulloin kuin hammaslääkärissä. Joskus vuosien varrella nivelessä on tuntunut hetkellisesti kovaa, viiltävää, puoleen päähän säteilevää, lyhytaikaista kipua, joka olisi asteikolla 1 - 5 saanut arvosanaksi 5. Muutama kuukausi sitten, EERITTÄIN KOVAKSI arvioimani kipu ei loppunutkaan alkuunsa, vaan jatkui jatkumistaan. Pelästyin ja ajattelin, että joudunko nyt elämään tämän kivun kanssa loppuikäni. Muistan kuinka sotainvaliidien  aivovammasairaalassa, miehillä oli tapana sanoa: "Kun mies vanhenee, vamma nuortuu." Oliko nyt minun leukanivelvammani nuortunut!" - Rukoilin. Kipu lakkasi, eikä ole palannut.

Tämän tarinan muisteleminen saa mielessäni soimaan tutun virren. 

1.
Kiitos sulle, Jumalani,
armostasi kaikesta,
jota elinaikanani
olen saanut tuntea.
Kiitos sulle kirkkahista,
keväisistä päivistä.
Kiitos myöskin raskahista
syksyn synkän hetkistä.

2.
Kiitos, että rukoukset
monet, monet kuulit sä.
Kiitos, että pyynnöt toiset
eivät saaneet täyttyä.
Kiitos, kun mä hädässäni
avun saan sun kauttasi.
Kiitos, että synneistäni
vapahtavi Poikasi.

3.
Kiitos sulle jokaisesta
elämäni hetkestä.
Kiitos päivän paistehesta
niin kuin pimeydestä.
Kiitos sulle taisteluista,
rististäkin, Jumalain.
Kiitos, että aina muistat,
autat mua tuskissain.

4.
Kiitos sulle kukkasista,
jotka teilläin kukoisti.
Kiitos myöskin ohdakkeista,
jotka mua haavoitti.
Kiitos, että tahdot mulle
elon antaa iäisen.
Kaikesta, oi Herra, sulle
annan ikikiitoksen!

KUUNTELE >>>