KOHTI ITSENÄISTÄ SUOMEA

Kuuntelin viime viikolla Maissi Erkon mielenkiintoisen elämäkerran ja Suomen itsenäistymisen jännittävistä vaiheista. Tiesin sortokaudesta aika vähän, eipä siitä paljon koulussakaan puhuttu. Kun sortokautta seurataan yhden perheen ja nimenomaan perheen äidin kokemusten kautta, ja kun perheenäiti sattuu olemaan Helsingin Sanomien päätoimittajan, kansanedustajan ja ministerin vaimo, niin tutustuminen Suomen sortokausiin ennen itsenäistymistä oli silmiä avaavaa.

Kuvassa on Eetu Iston kuuluisa maalaus "Hyökkäys" vuodelta 1899, joka kuvaa sortokautta. Sen kopio oli meillä kotona seinällä ja luultavasti tuotu isän kotoa. Suomi oli tottunut olemaan tsaarille alamainen, mutta kun Nikolai II järjesti suomalaisille kutsunnat tsaarin armeijaan, niin suomalaiset ajattelivat, ettei hän ole tietoinen Suomen tilanteesta ja keräsivät adressin. Luultiin, että tilanne muuttuu, kun keisarille selitetään oikea kanta. Yli 500 000 nimeä kerättiin lyhyessä ajassa ja sidottiin kirjoiksi, joita lähti viemään 500 miehen lähetystö, mutta keisari ei ottanut heitä vastaan. Silloin viimeinenkin keisariuskollisuus alkoi murentua.

Maissi Erkon muistokirjoitus oli vuonna 1936 Helsingin Sanomissa.

Seuraavaa ei muistokirjoituksessa kerrottu:

Kun Maissi lapsineen lähti Amerikkaan miehensä perään ja oli myynyt kodista kaiken, hän luuli, ettei koskaan enää saisi palata kotimaahansa. Suomen asema vaikutti siksi synkältä, mutta onneksi Suomi selvisi.

Kun he saivat palata kahden vuoden päästä Suomeen, perhe joutui pettymään, kun kaverit jättivät perheen pulaan ja Maissin oli mentävä töihin. Eero perusti veneveistämön ja konepajan ja perheellä suuret velat ja Maissi piti tarkkaa kirjaa ja yritti säästää kaikesta. Maissilla oli lääkintävoimisteluttajan ja hieroja koulutus ja kun perheessä oli pulaa rahasta karkotuksen jälkeen, Maissi ilmoitteli Helsinginsanomissa tammikuussa 1916.

Maissi perusti Tekla Hultinin kanssa Naiskagaalin Mieskagaalin rinnalle. He painattivat Vapaa sana lehtistä Ruotsissa suomeksi ja ruotsiksi ja huolehtivat sen levittämisestä pitkin maata. He kuljettivat lehtisiä korien pohjalla, hatuissaan ja alushameissaan niin, että oli vaikea kävellä.

Maissi oli perustamassa naisyhdistystä, jonka nimeksi piti tulla Sivistystä kodeille, ja sen tarkoituksena oli aktivoida myös yhteiskunnallisesti naisia. Bobrikov kielisi sen perustamisen, kun epäili, että kyseessä on taas joku itsenäiseen Suomeen tähtäävä metku. Yhdistyksen nimeksi muutettiin Martta-yhdistys ja sen painopiste muuttui vuosien mittaan enemmän kotitaloustöitä painottavaksi.

Maissi oli myös suorasukainen ja otti kantaa sisäpolitiikkaan. Kerran hän sanoi miehelleen ja J Stålbergille: "Te olette sellaisia nahjuksia, te miehet, miksette iske lujasti kiinni ja julista niin ja niin. Miksi annatte lurjusten elämöidä. Miksette ohjaa laivaa kovemmalla kädellä... Annappas kun meillä naisilla olisi ohjakset".

Perheen kotiin tehtiin kaksi kertaa kotitarkastus. Ensimmäisellä kerralla sortokauden aikana olivat santarmit ja toisella sisällissodan aikana punaiset. Kummallakin kerralla Eero Erkko oli matkoilla ja ensimmäisellä kerralla Maissi oli lasten kanssa kotona, toisella kerralla toinen poika oli rintamalla ja toinen Tampereella punaisten vankina ja nuorin pääsi takaovesta pakoon.

Kun Eero oli valittu ministeriksi ja toimitta ja tuli kotiin tekemään juttua, Maissi kuurasi rappuja, koska oli heidän perheen rappukäytävänsiivousvuoro.

Eeron kuoleman jälkeen Maissi toimi niin, että lehti siirtyi Erkon suvulle. Hän osti velkarahalla osakkeita henkilö kerrallaan.

Maissi Erkon sydän oli heikko, mutta hän puuhaili ahkerasti kuolemaansa asti. Oli hän kuitenkin ehdottanut virren, johon halusi tulevat hautajaisensa päätettävän. Se oli "Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta".

ISOVIHA

Isänpäivänä kerroin isoisästäni Aapeli Hotista, jonka esi-isän sotilas. Kiittelin tsaari Pietari suurta siitä, että hän salli sotilaiden, kuten esi-isäni siirtyä sieltä Suomeen. Ei hän lempeyttään sallinut suomalaisten sotilaiden poistumista. Hänhän oli yksi Venäjän julmimpia tsaareja. Suuren pohjan sodan aikana 1700 - 1720 sota oli aluksi luonteeltaan painostussotaa. Sodan luonne muuttui, ja esi-isäni Daniel Hotti joutui tosissaan taistelemaan venäläisiä vastaan. Hän selvisi hengissä ja äitini esi-isä tuli sodan päätyttyä Pieksämäelle ruotusotilaaksi ja viljelemään rauhan aikana sotilastorppaansa ja hänen jälkeläisensä savolasituivat. Samassa Pohjansodassa taisteli länsisuomalaisen isäni esi-isä ja kuoli Torniossa, mutta oli sitä ennen saanut jälkeläisiä ja niin mahdollistui minunlaiseni itä-länsi geenisekoitus muutama sata vuotta myöhemmin.

TSAARIT JA COLLANIT

Pieksämäelle oli muuttanut jo 1600-luvulla Claudius Collan kirkkoherraksi ja hänen jälkeläisensä ovat tekemisissä tsaarin kanssa enemmänkin. Itse polveudun hänen tyttärestään Annasta talonpoikaissukuun, eikä esi-isäni ole tsaareja nähnyt. Annan veljen Erikin jälkeläisissä oli paljon pappeja ja 1800-luvulla Alexander, joka aikoi papiksi, mutta hänestä tuli lääkäri ja hän ole enemmänkin tekemisissä jopa kolmen tsaarien kanssa.

Kun Iisalmen kirkkoherran Pehr Collanin vaimo odotti lasta 1819, vieraili tsaari Aleksanteri I Suomen matkansa aikana myös pappilassa 27.8.1819 . Aleksanteri I kiinnitti huomiota kirkkoherran viimeisillään raskaana olevaan vaimoon. Tapahtumasta on tehty Iisalmen museoon oma huone. (https://www.collan-kollanus.fi/iisalmen-maakuntamuseossa) Elisabeth Chrons odotti silloin viimeisillään poikaa, josta tuli keisarin kaima Alexander.

Myöhemmin pappilassa asui kirkkoherra Brofledt perheineen. Pappila on siirretty Seurasaareen ja se esitellään suomalaisuusaatteen edistäjänä tunnetun kirjailija Juhani Ahon kotipappilanan. Hän oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija ja kiihkeä Suomen kansakunnan ja oman valtion idean kannattaja.

Collanien perheeseen syntyi 10 lasta ja siihen aikaan oli erittäin harvinaista, että kaikki kymmenen lasta selvisivät lapsuusajasta hengissä, nuorin lapsista Erik kuoli 18-vuotiaana sydänkohtaukseen. Papeilla ei ollut isoja tuloja ja koulutus oli kallista. Oli yleistä, että pappien lapsista vain yksi pystyttiin kouluttamaan ja muut "vajosivat rahvaaseen". Pehrin lapsista pojat koulutettiin. Clasista tuli isänsä tavoin pappi, Fabianista tuli historian tohtori, Peteristä tuli eversti tsaarin armeijaan, Karlista tuli Yliopiston kirjaston johtaja, joka myös harrasti säveltämistä.

Alexander opiskeli lääkäriksi ja toimi aluksi sotilaslääkärinä Haminan kadettikoulussa. Aleksanteri I:n Nikolai-veljestä tuli seuraava tsaari. Nikolai I (1796-1855) kävi Suomessa vuoden 1854 alkupuolella ja yöpyi Haminassa. Keisarin seurueeseen kuulunut kenraali oli silloin majoitettuna Alexader Collanin luokse. Kenraali mieltyi nuoreen kielitaitoiseen ja sivistyneeseen isäntäänsä, ja ehdotti tälle siirtymistä Pietariin Nikolajevin ratsuväenkoulun nuoremman lääkärin pian vapautuvaan virkaan. Kun Alexander esiteltiin tsaarille, tämä yhtyi kenraalin ehdotukseen.

Alexander muutti Pietariin ja palveli menestyksellisesti myös kahta seuraavaa tsaaria. Alexander toimi myös tsaarin hovissa ja oli lähinnä tsaarittaren ja lasten hovilääkäri. Nikolai I:n poika tsaari Aleksanteri II aateloi Alexanderin ja siitä on todisteena seuraavasisältöinen dokumentti:

ALEKSANTERI TOINEN

Jumalan armosta

Keisari ja Itsevaltias

Koko Venäjänmaalla

Puolan tsaari

Suomen Suuriruhtinas

Ym. Ym. Ym.

Teen tiettäväksi että kun Me haluamme antaa Todelliselle Valtioneuvokselle Lääketieteen ja Kirurgian Tohtori Alexander Collanille todisteen Armostamme, siten haluamme tällä Avoimella Kirjeellämme Armossa kohottaa hänet, Alexander Collanin sekä hänen lapsensa ja jälkeläisensä suomalaiseen aatelissäätyyn, joka oikeuttaa Todellisen Valtioneuvoksen Collanin esittäytymään Suomen Ritarihuoneelle asiaankuuluvassa järjestyksessä. Me olemme tämän vielä omakätisesti allekirjoittaneet, joka tapahtui

Pietarissa

Tammikuun 30/Helmikuun 11 1874.

Asiakirja oli kirjoitettu sekä venäjäksi että ruotsiksi kuten alla olevasta kuvasta saattaa havaita.

Aleksanrei II murhattiin vuonna 1881 pommiattentaatissa ja tsaariksi tuli hänen poikansa Aleksanteri III (1845-1894), joka jo aloitti sortotoimenpiteitä. Aleksanteri III:n valtakaudella Alexander sai 65-vuotiaana, vuonna 1884 eron ja eläkkeen Nikolajevin ratsuväenkoulun vanhimman lääkärin virasta ja muutti perheineen Suomeen. Hän toimi vielä Uudella maalla Artjärven reservikomppanian lääkärinä, mutta ei ollut enää silloin tsaarin alamainen (1889-1896), ja lopetti työskentelyn 77-vuotiaana. Uudelle maalle oli Suomen Suurruhtinaskunnan alaisuuteen aikoinaan perustettu Krimin sodan jälkeen ja siihen liittyvien rannikon meritaisteluiden takia ("Se Oolannin sota oli kauhea") neljä reservikomppaniaa. Tsaari Nikolai II lakkautti viimeisetkin niistä osana sortotoimenpiteitä vuoteen 1905 mennessä.

Alexanderin Peter-veli palveli Tsaaria kuolemaansa asti ja kaikki hänen jälkeläisensä jäivät sukukirjan mukaan Venäjälle. Hän oli ylennyt tsaarin armeijassa ja oli lopulta Sabalkalin kasakkain atamaani Kiahtassa lähellä Kiinan rajaa. Hänellä oli alamaisinaan 35 000 kasakkaa. Hän kuoli v.1889 Jakutskissa Venäjällä - Pitkä oli miehellä matka sekä henkisesti että maantieteellisesti Iisalmen pappilasta Itä-Siperian Jakutskiin.

Vuosiluvuista voi päätellä että Alexander tunsi hyvin myös Nikolai II, joka oli 18-vuotias hänen virkauransa päättyessä. Alexander oli Suomessa, kun Nikolai II nousi valtaan ja hän ehti nähdä sortovuodet. Alexander kuoli vasta 90-vuotiaana Helsingissä. En tiedä mitä Alexander, joka edusti myös aatelistoa valtiopäivillä, tuumi entisen lapsipotilaansa toimista Suomen venäläistämiseksi. Aateloimisasiakirja heijastaa sitä ajattelutapaa, joka tsaareilla oli. Myös Nikoilai II uskoi saaneensa tehtävänsä Jumalalta eikä ottanut alamaisiltaan vastaan ohjeita, kuten Helmikuun manifestin kohtelu osoitti. Se sama asenne vei osaltaan hänet perheineen lopulta kuolemaan.

MARTTA-TOIMINTAA

Iisalmen kirkkoherran tyttäriä ei koulutettu, mutta seuraavaan sukupolveen kuuluva Alexanderin ainoa tytär Adele valmistui kielten opettajaksi. Hän jäi naimattomaksi. Alexander julkaisi paljon lääketieteellisiä artikkeleita ja hän oli erityisesti perehtynyt silmäsairauksiin. Adele jakoi isänsä kanssa kiinnostuksen silmäsairauksiin ja toimi myös Suomen Sokeiden liiton tehtävissä.

Adelen aatteista voimme päätellä jotain, sillä hän toimi Martta-liikkeessä johtavissa asemissa mm. pitkään rahastonhoitajana ja tunsi luonnollisesti Maissi Erkon. Mahdollisesti juuri hän oli agitoinut serkkunsa vaimon eli Alexanderin Clas veljen miniän Anna Collanin emissarioksi mukaan toimintaan. Martat olivat jakaneet Suomen alueisiin, joiden valistaminen oli uskottu ns. emissarioiden tehtäväksi.

Marttojen sivuilta voimme lukea: "Jo Sivistystä kodeille -yhdistyksen perustamiskokouksessa Cely Mechelin esitteli järjestäytymissuunnitelman, jonka pohjalta oli tarkoituksena lähettää tiedustelijoita, eli emissarioita, eri puolille Suomea, "innostamaan työhön sisarien hyväksi Suomen saloilla". Lumesta ja talvesta huolimatta naiset matkustivat ja veivät nopeasti tiedon yhdistyksen perustamisesta maakuntiin. Muulla tavoin, esimerkiksi postitse, tietoa ei uskallettukaan levittää, sillä hanke oli pidettävä salassa, kunnes sille ja kokoontumisille saataisiin senaatin lupa.

Emissarioiden tehtävä ei aina ollut helppo: esimerkiksi Lappeenrannassa tuolloin asunut rouva Anna Collan sai tehtäväkseen nostattaa henkeä Etelä-Saimaan pitäjissä, vaikkei edes kunnolla osannut puhua suomea, (koska oli syntynyt ja kasvanut Virossa). Anna Collan kertoi myöhemmin, ettei halunnut luopua tehtävästä, joka kuitenkin oli isänmaan parhaaksi, vaikka hän totesikin, ettei pääkaupungin toimikunta oikein aavistanut, minkä raskaan taakan se pani meidän heikoille hartioillemme."

AKTIVISTIT

Alexander suhtautui varsin sopuisasti tsaareihin, mutta toinen Collan sukuun kuuluva Albert Collan suunnitteli tsaarin murhaa. Televisiossa esitettiin jonkun aikaa sitten kolmiosainen sarja aktivisteista. Eräs heistä oli Albert Collan.

Albert oli suunnitellut myös Bobrikovin murhaa kuten Wikipediassa kerrotaan: "Albert Johannes Collan (29. tammikuuta 1871 Rantasalmi - 13. huhtikuuta 1918 Oulunkylä, Helsingin maalaiskunta) oli suomalainen insinööri, joka oli 1900-luvun alussa mukana aktivistien toiminnassa.[1][2]

Collan oli mukana suunnittelemassa Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaa yhdessä maisteri Herman Gummeruksen kanssa vuonna 1904. Bobrikov oli tarkoitus murhata hänen olleessaan päiväkävelyllä Tähtitorninmäellä, mutta Eugen Schauman ehti toimia ensin. Murhan jälkeen Collan ja Gummerus pidätettiin, kun he olivat vieneet ruusuja Schaumanin haudalle, ja he olivat vangittuna Pietarissa Pietari-Paavalin linnoituksessa. Heidät vapautettiin kuulustelujen jälkeen muutaman kuukauden kuluttua ja he pääsivät palaamaan Helsinkiin. Kemiaa opiskellut Collan oli taitava pommintekijä. Bobrikovin murhan suunnitteluvaiheessa pommeja kokeillessaan hän räjäytti erään ladon Oulunkylässä.

Collan joutui Suomen sisällissodan aikana huhtikuussa 1918 vahingossa saksalaisten sotilaiden ampumaksi Oulunkylässä lähellä Vantaanjoen siltaa. Hän oli lähtenyt tervehtimään Helsinkiin tulleita saksalaisia sotilaita eikä reagoinut sillalla olleen saksalaisen vartiomiehen varoitushuutoon joutuen sitten tämän ampumaksi."

ITSENÄISYYSJULISTUS

Torstaina joulukuun 6 päivä 1917 oli eduskunnalle päätetty ehdottaa itsenäisyysjulistusta ja se julkaistiin jo torstain Helsingin Sanomissa:

Suomen eduskunnan istunnossa tänä päivänä on Suomen Senaatti puheenjohtajansa kautta antanut Eduskunnan käsiteltäväksi m.m. ehdotuksen uudeksi hallitusmuodoksi Suomelle. Anaessaan tämän esityksen Eduskunnalle on Senaatin puheenjohtaja Senaatin puolesta lausunut:

Suomen eduskunta on 15 päivänä viime marraskuussa, nojaten maan hallitusmuodon 38 pykälään julistautunut korkeimman valtiovallan haltijaksi sekä sittemmin asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden totettamisen ja turvaamisen. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei voi käyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muutoin kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana.

Tämän päämäärän saavuttamiseksi tarvitaan lähinnä eräitä toimenpiteitä Eduskunnan puolelta. Suomen voimassaoleva Hallitusmuoto, joka on nykyisiin oloihin soveltumaton, vaatii täydellistä uusimista, ja siitä syystä hallitus on nyt Eduskunnan käsiteltäväksi antanut ehdotuksen Suomen hallitusmuodoksi, ehdotuksen, joka on rakennettu sille perusteelle, että Suomi on oleva riippumaton tasavalta, katsoen siihen, että uuden hallitusmuodon pääperusteet on saatava viipymättä voimaan, on hallitus samalla antanut esityksen perustuslain säännösoikeuden omien kohtaloittensa määräämiseen. Ja laajalti yli sodan kaikkien kauhujen on kaikunut ääni, että yhtenä nykyisen maailmansodan tärkeimmistä päämääristä on oleva, ettei yhtäkään kansaa ole vastoin tahtoansa pakotettava olemaa toisesta riippuvaisena. Suomen kansa uskoo, että vapaa Venäjän kansa ja sen perustava kansalliskokous eivät tahdo estää Suomen pyrkimistä astua vapaiden ja riippumattomien kansojen joukkoon. Ja Suomen kansa rohkenee samalla toivoa maailman muiden kansojen tunnustavan, että Suomen kansa riippumattomana ja vapaana paraiten voi työskennellä sen tehtävän toteuttamiseksi, jonka suorittamisella se toivoo ansaitsevansa itsenäisen sijan maailman sivistyskansojen joukossa.

Samalla kuin hallitus on tahtonut saattaa nämä sanat kaikkien Suomen kansalaisten tietoon, kääntyy hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa; ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut. Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 1917.

Suomen Senaatti

Itsenäisyytemme on ollut myös vaarassa, mutta Suomessa on sotien aikana rukoiltu paljon. Vuonna 1939 talvisodan puhjetessa presidenttimme Kyösti Kallio näytti esimerkkiä. Monta vuotta rukous oli enimmäkseen unohdettuna, mutta tänä vuonna, kun Venäjä on osoittanut olevansa vihamielinen, se on kaivettu esiin: 

"Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen
ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa.
Siksi rukoilemme sinua Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua.

Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon.
Herra, armahda meitä.

Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan,
jotka tulvivat kansamme yli ja myrkyttävät sen. Siksi me kerskaamme Sinun
voitostasi pahuuden henkivaltoja vastaan, joiden vaikutukset ovat joka päivä
sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä.

Herra, Sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat. Niiden täytyy
väistyä myös tänään, koska ylistämme Sinun nimeäsi niiden ylitse.
Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella ihmiset
saatanalliselta eksytykseltä. Herra armahda meitä.

Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä
vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi
Sinun vapauttavasta armostasi.

Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi.
Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.

Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme sinun kauttasi. Siihen me uskomme.
Armahda meitä."

(Presidentti Kyösti Kallion rukous 6.12.1939).