KUN MASENTAA
Olen vuoden sisällä kuullut kolmen ystäväni puhuvan
itsemurha-ajatuksistaan. Kaikki ovat kohdanneet vanhuuden tuoman tilanteen,
joka on vaikea. Yhdellä on todettu muistisairaus, yksi on omaishoitaja ja yksi
on liikuntarajoitteinen ja sai vakavan sairaskohtauksen. Vain yhdellä heistä on
terapiakontakti. Olen tuntenut heidät kaikki kymmeniä vuosia: He olivat kaikki
fiksuja aikaansaavia ja sosiaalisia naisia. Kaikki ovat myös seurakunnissaan
aktiivisia. Mutta masennuksen iskiessä myös uskoon liittyvä ilo voi sammua.
Itsemurha-ajatuksista ja puheista on vielä pitkä matka toteutukseen. Kaikkien
kohdalla on elämässä jatkamisen motiivina se, etteivät he halua tehdä sitä
läheistensä takia, eivät halua elinikäistä taakkaa lapsilleen tai muille
läheisilleen.
Muistan, että nuorina puhuimme ystävien kanssa itsemurha-ajatuksista ja myös tavoista, joita olimme harkinneet. Eräs ystäväni kertoi jopa istuneensa jo lavuaarin äärellä partakoneenterä kädessään. Mutta vuosikymmeniin en ollut kuullut kenenkään ystävistäni puhuvan itsemurha-ajatuksistaan kunnes nyt kun olemme ylittäneet seitsemänkymmenen rajapyykin.
Yksi ystävistäni on yrittänyt itsemurhaa, siitä on jo vuosia
emmekä silloin vielä tunteneet toisiamme. Hän oli ollut muutaman vuoden yli viidenkymmenen, jolloin itsemurhariski on suurin. Hänen
lapsensa olivat jo maailmalla ja avioliitossa oli ongelmia. Hän halusi
tosissaan kuolla, mutta halusi sitä ennen miehensä tietävän, ettei tämä ole
syynä itsemurhaan. Hän vain ei jaksanut elää. Syvästi uskovan naisen lapsuuden
vaikea äitisuhde ja pedofiilin uhriksi joutuminen olivat alkaneet perheenäidin
ruuhkavuosien jälkeen elää mielessä yhä voimakkaammin. Halu kuolla oli ollut todellinen, mutta lääkeannos kuitenkin liian pieni. Hän heräsi sairaalassa.
Hänellä ei ole nyt vanhana ollut itsemurha-ajatuksia, vaikka hän joutuu taistelemaan
terveysongelmien kanssa ja kärsii sen takia yksinäisyydestä.
TILANNEYKSINÄISYYS
Yksinäisyys on vanhusiässä riski ja haaste. Eräs lääkäri totesi: " Suomi täynnä yksinäisiä. Siellä ne istuu vieri vierekkäin potemassa yksinäisyyttään". Eräs eläkkeellä oleva diakonissa totesi, ettei yksinäiselle kelpaa toinen yksinäinen. Yksinäinen kaipaa omia lapsia (joko todellisia tai niitä, joita ei koskaan elämään tullut). Vanhallakin on oikeus olla valikoiva ystävien suhteen, mutta aina se ei ole mahdollista. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä. Olen ajatellut, että ihmisille jopa tylsien ihmisten seura olisi parempi kuin ei mitään seuraa. Pitkästyminen muiden seurassa ei ole niin hankala tunne kuin yksinäisyys, johon sitten yleensä liittyy alakulo, häpeä ja alemmuudentunteet.
Vanhukset eivät tutkimusten mukaan tee muuta väestöä enemmän itsemurhia, mutta niiden syynä on useammin kuin muulla väestöllä masennus, joka usein liittyy fyysiseen sairauteen. Heillä itsemurha liittyy harvemmin kuin muilla ikäluokilla päihteisiin. Eräässä suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että vanhusten masennus jää usein huomaamatta, itsemurhan tehneistä 70% oli ollut kontaktissa terveydenhuoltohenkilöstöön edellisen kuukauden aikana, mutta vain 8% oli saanut asianmukaisen lääkityksen oireisiinsa.
MITÄ ON MASENNUS?
Masennuksesta puhutaan ainakin neljän eri ilmiön kohdalla. 1. "Aallonpohjamasennus" 2. Masennus diagnosoituna psyykkisenä häiriönä 3. Surutyöhön kuuluva masennusjakso. 4. Synnytyksen jälkeinen masennus. Luultavasti jokainen ajattelee, että hänellä on kokemusta masennuksesta, mutta yleensä se on vain ollut normaalia mielen aaltoliikettä. Joskus vain on jaksoja, jolloin elämä tuntuu synkältä ja menneisyydestäkin muistuu mieleen sitä samaa synkkyyttä ja tulevaisuuskaan ei näyttäisi tuovan tullessaan parempaa.
Kun joku sanoo olevansa masentunut, me luultavasti kuitenkin ymmärrämme jotain siitä, miltä hänestä tuntuu. Jos joku kertoo sairastavansa keskivaikeaa masennusta, ehkä ymmärrämme, että tuskin voimme kohdata omien kokemuksemme pohjalta toisen tunteita ja mielialoja, ellemme itse ole sairastanut tai sairasta masennusta.
Masennuksen Käypä hoito –suosituksen mukaan, masennusta arvioitaessa on kolme perusoiretta, joista vähintään kaksi tulee esiintyä ennen kuin voidaan puhua masennuksesta: Ensinnäkin masentunut mieliala on jatkunut kaksi viikkoa. Sen lisäksi pitää olla jompikumpi seuraavista oireista: Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää ja / tai vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys. Sen lisäksi pitäisi olla vähintään yksi seuraavista seitsemästä oireesta:
• Itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen
• Perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset
• Toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen
• Keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä myös päättämättömyytenä tai jahkailuna
• Psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus)
• Unihäiriöt
• Ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos
Oireiden lukumäärän mukaan arvioidaan, kuinka vakavasta masennuksesta on kyse. Mutta Depressiodiagnoosia ei tehdä, jos kyseessä on lähiomaisen kuolemaan liittyvä normaali surureaktio, vaikka muuten kriteerit täyttyisivät. Myös avioeron jälkeen koetaan samantapaisia tunteita kuin läheisen kuoleman jälkeen. Surumasennuksella ja depressiolla on eroa. Joku psykiatri on sanonut, ettei surutyön yhteydessä pitäisi edes puhua masennuksesta tai depressiosta. Sillä surevan sisäinen maailma on rikas, mutta depressiosta kärsivällä se on tyhjä. – Juuri se tyhjyys tekee siitä niin pelottavaa. Suru on tuottanut paljon suurta taidetta, masennus harvoin mitään mainittavaa – kuin vasta jälkeenpäin. Masentuneen itsetunto on heikko, surutyötä tekevä ei normaalisti menetä itsetuntoaan. Masentunut tarvitsee terapeuttista apua ja mahdollisesti lääkityksen, sureva tarvitsee lohdutusta ja tiedon siitä, että masennuksenkaltaiset oireet kuuluvat asiaan ja aikansa kestettyään ne päättyvät. Elämää palautuu raiteilleen.
Masennuksen ajatuskuvioissa on omanlaisia piirteitä:
Yliyleistäminen: Masentunut ajattelee, että elämä on aina ollut synkkää, ja se tulee aina olemaan synkkää ja se on useimpien muidenkin mielestä synkkää.
Kielteisesti valikoiva muisti: Masentuneen muisti toimii siten, että se palauttaa mieleen niitä kielteisiä arvioita, joita ihminen on kuullut itsestään tai joita itse on ajatellut. Menneisyyden epäonnistumiset vaivaavat. Myös muiden aiheuttamat ongelmat muistuvat mieleen ja katkeruus nostaa päätään.
Itsesyytökset: Masentunut kerää syyllisyyttä ympäristöstään ja uskoo olevansa syyllinen sellaisiinkin tapahtumiin, joihin hänellä järkevästi ajatellen ole mitään osuutta.
Katastrofiajattelu: Pienen seikan tulkitaan ennustavan suurta onnettomuutta. Pieni näppylä on merkki tulevasta kuolemaan johtavasta syövästä.
Johtopäätösten tekeminen kielteisten tunteiden perusteella: Tunnen syyllisyyttä, olen siis syyllinen …
MIKÄ AVUKSI?
Masentunut saattaa tarvita lääkityksen, mutta aina myös jonkinlaisen terapia- tai tukisuhteen. Lievästi masentunut voi hyötyä myös omahoitokirjallisuudesta. Masennuksen hoidon kognitiivisen terapian uranuurtajan Aaron Beckin mukaan ajattelulle on ominaista oman itsen, ympäristön ja tulevaisuuden kokeminen kielteisenä.
Henkilö näkee itsensä riittämättömänä ja arvottomana.
Ympäristön hän kokee esittävän kohtuuttomia vaatimuksia, eikä se tarjoa mitään mielihyvää.
Tulevaisuus tuo vain lisää ongelmia.
Ihmisellä on toiveita, että joku muu huolehtisi hänestä, koska pystyy siihen paremmin kuin hän itse. Päättäminen on vaikeaa, koska masentunut ei pidä itseään kykenevänä tekemään oikeita ratkaisuja. Kognitiivisessa terapiassa opetetaan ihminen tunnistamaan omia ajatusvääristymiä ja taistelemaan niitä vastaan.
Kognitiivinen terapia perustuu siihen, että yritetään tietoisesti muuttaa ajatusmaailmaa, jolloin myös tunteet muuttuvat. Masentunut hautoo mielessään ajatuksia, jotka perustuvat virheellisiin uskomuksiin elämästä ja omasta itsestä. Jokainen masentuneen läheisensä kanssa keskustellut tuntee avuttomuutta, koska toista ei järkipuhe auta. Kognitiivisen terapian lähtöidea on kuvattuna seuraavaan kolmioon, jossa kuvataan masennukseen liittyviä tunteita ja ajatuksia. Kolme eri tekijää (ajatus, tunne ja toiminta) ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kun yhdessä tapahtuu muutos, muutkin muuttuvat. Vetäytyminen voi olla seurausta ihan fyysisestä väsymyksen tunteesta, joka saattaa liittyä masennukseen. Myöhemmin kerron Astasta (nimi muutettu), joka masentui työttömänä ja koki fyysistä väsymystä, kunnes toimintaan kohdistunut väliintulo, muutti myös ajatukset ja tunteet.
Ajattelun, tunteiden ja toiminnan kolmiossa yhden osan muuttuessa, myös kahdelle muulle tulee painetta muuttua.'
ELÄMÄN KUOPASSA
Minä vaikeroin
kuoppani pohjalla.
En minä tällaista elämää valinnut.
Mutta asenteen siihen voi valita.
Tiesivät viisaat,
kuoppani ohi kulkevat.
Mutta minä tiedän:
Joskus vain ei voi.
Joskus kognitiivisen terapian tai positiivisen psykologian menetelmät voivat tuntua masentuneesta vain ahdistusta lisääviltä. Silloin kannattaa etsiä muita keinoja. Alkuun voidaan lähteä lääkityksen tuella ja myöhemmin lisätä kognitiivisen terapian menetelmiä.
MUUTOSKOHTEENA TUNNE
Suoraan tunteisiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi kemialla. Valitettavasti masennuksen lääkitsemiseen usein käytetty alkoholi ei auta pitemmän päälle ja vain syventää masennusta. Aikaisemmin käytettiin yleisesti myös sähköshokkeja - nyt harvemmin.
Uskovaisella voi olla ongelmana myös se, että ajatukset Jumalasta voivat muuttua ja lohduttavat Raamatunjakeetkaan eivät auta. Esimerkki kemian ja jumalakuvan suhteesta on kuvattu hyvin Janne Tolvasen kirjassa: "Haavoittuneen iltarukous", josta on seuraavaksi kaksi lainausta: " En kuitenkaan menettänyt uskoani Jumalan olemassaoloon, vaikka apua en saanut. Oliko Jumala hylännyt minut kokonaan? Missä oli hän, jolla oli voima auttaa minua ja nostaa minut taas jaloilleni?" Kirjoittaja ei saanut apua terapiasta eikä hengellisestä sielunhoidosta ja koki Jumalan hylkääjäksi, mutta aloitettuaan lääkityksen, kuva Jumalasta muuttui: "Koin, että Jumala on hyvä minua kohtaan. Miksi olinkaan ollut niin tyhmä, että en ollut hakenut lääkkeitä jo aikaisemmin" Jumala oli ollut sama koko hänen masennuksen ajan, mutta kuva hänestä ja hänen toiminnastaan oli vääristynyt ja oikeni aivojen kemiallisen tasapainon palautumisen takia.
MUUTOSKOHTEENA AJATUS
Masentuneella on itseään moittivia ja elämän synkkyyttä tuskailevia ajatuksia, jota pulpahtelevat mieleen: Olin taas tyhmä. Aina mä mokaan. En mä osaa kuitenkaan. Kukaan ei auta / välitä / rakasta. Elämä on tylsää / kamalaa / raskasta / toivotonta. Ei tää muuks muutu jne.
Mielessä vilahtelevia, pahaa oloa lisääviä, itseä eri tavoin mitätöiviä tai syyllistäviä tai ylivaativia tai elämän vaikeutta ja raskautta korostavia lauseita nimitetään automaattisiksi ajatuksiksi. Ajatukset pulpahtavat masennuksen maaperästä ja ylläpitävät masennusta. Ihminen pystyy kuitenkin tietoisesti vaikuttamaan niihin ajatuksiin. Toimivaksi menetelmäksi on havaittu seuraava menetelmä:
- Ajatuksen tunnistaminen. Opetellaan havaitsemaan ohikiitäviä ajatuksia ja kiinnitetään niihin huomiota.
- Ajatuksen kirjaaminen. Kuljetetaan mukana paperia tai vihkosta, johon kirjoitetaan välittömästi ajatus.
- Vastaväitteiden rakentaminen ja kirjaaminen.
Skeematerapiassa puhutaan haavoittuneesta sisäisestä lapsesta eli lapsimoodista. Juuri se haavoittunut lapsimoodi meissä suoltaa niitä negatiivisia ajatuksia, joita myös vanhemmat tai elämän auktoriteetit ovat meihin elämänvarrella kohdistaneet, ja jotka yhä elävät mielessämme. Mutta meillä jokaisella on myös sisäinen terapeuttimme eli aikuismoodi, jonka tulisi ottaa tilanne tietoisesti haltuun. Osaamme puhua järkeä itsellemme ja olla sen avulla myös itsemyötätuntoisia. Aikuismoodi suhtautuu heikkouksiimme yhtä ymmärtäväisesti kuin parhaan ystävämme heikkouksiin.
Seuraavana on esimerkkejä automaattisista ajatuksista ja vastaväitteistä:
Haavoittunut lapsi: Taas mä epäonnistuin.
Aikuisen moodissa oleva minä: OK epäonnistuin, mutta olen kuitenkin onnistunut niin usein, että sana taas on ihan väärä. / Erehtyminen on inhimillistä ja hyväksyttävää. Kaikki epäonnistuvat joskus.
Haavoittunut lapsi: Noi ei hyväksy mua.
Aikuisen moodissa oleva minä: Liian nopea johtopäätös. Ehkä niillä on joku syy olla keskenään. Eikä se johdu minusta. Monet hyväksyy mut, luultavasti nuokin.
Haavoittunut lapsi: Voi mua tyhmää.
Aikuisen moodissa oleva minä: En ole oikeasti tyhmä, ei kaikki kaikkea tiedä eikä osaa. Osaan ihan riittävästi.
Haavoittunut lapsi: Elämä on tylsää.
Aikuisen moodissa oleva minä: Tällä hetkellä elämä tuntuu tylsältä, mutta kohta taas tunteet muuttuvat. Elämä on merkityksellistä ja se on tärkeää.
Käytin 90-luvulla työstä saamieni potkujen jälkeen edellistä menetelmää ja totesin saavani siitä apua. Menetelmä on työläs, mutta toimiva. Kirjaamista kannattaa jatkaa pari viikkoa. Siinä ajassa yleensä kielteiset ajatukset vähenevät selvästi ja mieliala kohoaa. Menetelmää voi jatkaa siten, että tarttuu edelleen automaattiseen ajatukseen, mutta nyt vain mielen tasolla "väittää vastaan". Jos vähitellen lakkaa tiedostamasta ajatuksia, ne voivat alkaa taas uudestaan pulpahdella mieleen. Silloin auttaa, jos taas kirjaa niitä jonkin aikaa ja väittää vastaan ihan paperilla.
Tehostin vielä taistelua masennusta vastaan kiinnittämällä seinälle voimalauseen, jota luin jatkuvasti: "Anja usko itseesi, muutkin uskovat sinuun!"
MUUTOSKOHTEENA TOIMINTA
Jo Hippokrates totesi aikoinaan: "Jos olet masentunut, lähde kävelylle." Jos masentunut, sängyssä makaava ihminen saadaan mukaan kävelylenkille, hänen tunteensa muuttuvat positiiviseen suuntaan ruumiillisen ponnistuksen ansiosta ja hän myös alkaa ajatella astetta valoisammin. Anders Hansen kertoo kirjassaan Aivovoimaa[1] tutkimustuloksia liikunnan hämmästyttävistä vaikutuksista masennuksen ehkäisyyn ja hoitoon. Säännölliset kävelylenkit ehkäisevät masennusta ja myös hoitavat jo puhjennutta masennusta.
On havaittu että masentuneen ajattelu on huomattavan itsekeskeistä ja siksi masentunutta on ohjattu suuntaamaan toimintaansa muitten ihmisten hyväksi. Muiden auttaminen lisää tutkimuksen mukaan onnellisuutta ja kun siihen liittyy yleensä aina toimintaa, masentuneen mieliala kohoaa. Vapaaehtoistyö on toiminut monen vanhan ihmisen elämässä masennusta parantavasti tai sitä ennaltaehkäiseväksi, koska siihen liittyy myös muiden vapaaehtoistyötä tekevien yhteisö.
Ystäväni "Asta" jäi työttömäksi 90-luvun laman aikana. Hän oli ollut hyvä työntekijä ja sitoutunut työhönsä. Sitten työ siirtyi tietokoneelle. Astan taitoja ei enää tarvittu. Hän masentui. Haastattelin häntä kirjaani varten ja hän kertoi:
Masennus tuntuu joskus aika voimakkaana. Ja se on oikeastaan kasvanut kuukausien myötä. Aluksi minä puuhasin kaikenlaista täällä kotona, mutta sitten aloin muuttua saamattomaksi. Olin minä joskus masentunut töissäkin ollessa, mutta silloin aina jaksoin puuhata jotain, vaikka mieliala olikin maassa. Tämä saamattomuus on ihan uutta minun elämässäni. Nyt työttömänä saatan lojua viikonkin tekemättä mitään. Asun nykyään yksin, joten perhe ei pakota minua mihinkään rytmiin. Masennuskausina minä nukun kymmenen tuntia yössä ja sitten vielä parit päiväunet. Jos en tietäisi, että masennukseen voi liittyä tällainen valtava nukkuminen, olisin varma, että minulla on joku sairaus.
Kun lojuu, tekemättömät työt vaan kasaantuu ja sekin masentaa taas lisää. Masennus on vähän kuin pieni kuolema. Elämänpiiri supistuu ja supistuu ja sitten sitä makaa kuin hautaholvissa liikkumattomana.
Haastatteluvaiheessa Asta oli jo selviytynyt syvimmästä kuopasta. Siellä ollessaan hän ei olisi vastannut puhelimeen. Avuksi oli tullut ystävä, joka oli yllättäen hakenut Astan käymään läheiselle kesämökilleen. Asta kertoi mitä vaikutuksia ystävän toiminnalla oli ollut:
Soitin heti aamulla isännöitsijälle ja kysyin oliko pesutuvassa vapaata ja olihan siellä. Tänään olen pessyt neljä koneellista pyykkiä.
MASENTUNEEN AAMU
Voi mikä pettymys,
tämäkin aamu.
Haluan nukkua nukkua nukkua.
En herätä odottamaan iltaa,
joka on siirretty kauas.
Liian kauas.
En yletä sitä tavoittamaan,
mahtaako sitä siellä ollakaan.
- Ehkä se kuitenkin tulee
armahtava ilta.ja jälleen kerran järjestää päivälle
melkein onnellisen lopun:
saan nukkua, nukkua, nukkua.
MASENUKSEN SYITÄ JA SEURAUKSIA
Masennuksen syyt ovat moninaisia. Elämän menetykset lisäävät riskiä, mutta eivät välttämättä johda masennukseen. Sama asia voi johtaa toisella masennukseen, toisella ei. Joskus varhaiset hylkäämiskokemukset ovat masennuksen syynä ja pohjana. Jos jo vauvana on menetetty mahdollisuus kiintyä turvallisesti, perusturvallisuus ja toivo, riski masennukseen kasvaa myöhemmin elämässä. Joskus ei löydetä mitään syytä syytä. Geenit vaikuttavat myös osaltaan, mutta vaikka olisi perinyt masennusta aiheuttavia geenejä, pelkästään ne eivät tee ihmisestä masentunutta, tarvitaan myös ympäristön aiheuttamia tekijöitä. Suomen itsemurhaluvut olivat aikoinaan hälyttävän korkeita ja tilanne on nyt parantunut.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2021 tehtiin eniten itsemurhia ikäluokassa 50-54. Vuosi oli jo koronavuosi, jolloin meidät yli 70-vuotiaat vanhukset "suljettiin koteihimme" ja eristettiin monella tavalla. Kuitenkin vanhusten itsemurhaluvut olivat pienempiä kuin muiden ikäluokkien.
Mielenterveystalon uusituilla sivuilla on paljon hyvää tietoa masennuksesta ja omahoito-ohjeita. Myös läheisten roolia käsitellään.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/masennus
Myös luterilaisen kirkon kotisivulla on erilaista tietoa masennuksesta, hakusana tuotti 42 linkkiä
https://evl.fi/haku?q=masennus
JUMALA, JOKA MASENTUNEITA LOHDUTTAA
Kun kuulin ensimmäisen kerran (vanhan käännöksen mukaisen lauseen), se sykähdytti. Siinä ei sanottu, että Jumala parantaa masentuneet, vaan että hän käyttää meitä uskovia toistemme lohduttajina. Eikä siinä sanottu, että uskovat eivät ole masentuneita. Paavalin kirjeessä pidettiin masennusta luonnollisena ilmiönä. Hänen identiteettinsä oli sillä hetkellä "masentunut apostoli". Siihen tilaan Tituksen viestit toivat avun - ei Paavalin omat rukoukset.
Olen nähnyt senkin, että Jumala on parantanut rukousvastauksena masentuneen ja sen, ettei masentunut ole parantunut kaikista rukouksista huolimatta.
Tällä kerralla uusi käännös tuntuu osuvammalta. Paavali näytti saaneen uutta virtaa Tituksen terveisistä. Alkutekstissä käytetään saman sanan eri muotoja. Sen voisi kääntää koko ajan rohkaisu sanalla, toistoa on myös alkutekstissä ja edellisen käännöksen lohdutus-sanan kohdalla. Kognitiivisen terapian näkökulmasta kolme rohkaista-verbiä ja yksi rohkaisu-substantiivi olisi hyvä vaihtoehto voimalauseeksi.
(2 Kor: 7) 5 Makedoniaan tultuamme emme saaneet hetkenkään rauhaa. Meitä ahdistivat kaikenlaiset vaikeudet, ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot. 6 Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitäkin antamalla Tituksen tulla luoksemme. 7 Hänen tulonsa lisäksi meitä lohdutti myös se rohkaisu, jota hän oli saanut teidän luonanne. Hän kertoi, kuinka te ikävöitte minua, kuinka nyt surette ja kuinka kiivaasti pidätte minun puoltani, ja se on vielä enemmän ilahduttanut minua.)
Voimalause masentuneelle:
Jumala, joka rohkaisee masentuneita, voi rohkaista minuakin vertaistuen kautta, jolloin minua rohkaisee myös se rohkaisu, jonka joku toinen on saanut.
Viime viikolla mielessäni on soinut Jaana Pölläsen laulama laulu, jonka kuulin Jokioisten seurakuntatalolla sunnuntaina. Siinä on hienot Piia Perkiön kirjoittamat sanat, jotka lohduttakoot masentuneita kuten toivottavasti myös keräämäni Raamatunkohdat.
[1] Atena, 2017