KUN MUISTOT MUUTTUVAT

Olen kuvassa ystäväni kanssa Jokioisten Elonkierrossa esitelmätilaisuudessa, jolloin sain "yrttiherätyksen". Kerron siitä blogin loppupuolella.

Luulin ennen, että muistoni kertoivat totuuden tapahtumista, kunnes tein seuraavanlaisen muistoharjoituksen, jota suosittelen sinullekin:

1. Muistele jotain tilannetta koulun pihalla. Se voi olla esimerkiksi elämäsi ensimmäinen koulupäivä, ensimmäinen yläasteen päivä tai ensimmäinen lukion päivä. Se voi olla myös viimeisen koulupäivän aamu tai päivä, jolloin pelkäsit taas kiusaamista tai opettajien moitteita huonosti luetuista läksyistä tai päivä, jolloin hyvän kaverin näkeminen ilahdutti sinua erityisesti. Jos jostain syystä, et pysty palauttamaan mieleen kouluun liittyvää muistoa, palauta mieleesi joku muisto tilanteesta, jossa kohtaat jonkun ryhmän. Se voi olla vaikka lyhyt muistivälähdys, kuten omissa muistoissani oli.

2. Seuraavaksi muistele, miten näit itsesi siinä muistossa. Missä kohtaa muistikuvaa olit suhteessa muihin ihmisiin. Näitkö itsesi selvästi vai hämärästi. Pystytkö kuvailemaan vaatetustasi.

Jatka lukemista vasta pohdittuasi valitsemaasi muistikuvaa.

3. Luultavasti muistossasi on osa totta, mutta melko varmasti muisto on muuttunut joiltakin osin, mahdollisesti jo siinä vaiheessa, kun painoit sitä aikoinaan mieleesi. Lue esimerkkini ja mieti, mikä omassa muistossasi on ollut (luultavasti) totta, mikä on todennäköisesti myöhempää aivotoiminnan tuotosta.

Kerron esimerkiksi kaksi muistoani.

Seisoin oppikoulun ensimmäisenä päivänä ison koulun pihalla aika lähellä koulun ovea. Tunsin oloni todella yksinäiseksi. Omalta kansakoululuokalta samaan kouluun tuli vain yksi toinen tyttö, enkä nähnyt häntä pihalla. Lähelläni seisoi rinki tyttöjä. Päättelin, että he olivat tokaluokkalaisia ja ajattelin kateellisena, että he tuntevat toisensa, heidän ei tarvitse seistä yksin. Sitten läheltä minua syöksyi sen ryhmän luo tyttö, jolla oli pitkät vaaleat kiharat ja harmaankirjava takki. Hänellä oli kädessään A4-kokoinen paperi. Hän tervehti iloisesti ryhmää ja selitti nauraen jotain. Kaikki kuuntelivat häntä kiinnostuneena. Tunsin valtavan syvää kateutta häntä ja muita tokaluokkalaisia kohtaan. – Siihen muistoni päättyi.

Muistelimme pari viikkoa sitten koulutoverikokoontumisessa psykologian opintojamme. Lukion ensimmäisestä päivästä minulla on vain yksi muisto. Uuteen lukioon oli perustettu kesän aikana kokeellinen linja, jossa oli mm. ainoana linjana psykologia oppiaineena ja lisäksi siihen liittyi filosofiankurssi. Sitten rehtori sanoi, että kahden muun linjan etukäteen valinneista voivat halukkaat siirtyä uuden linjan jonoon. Tilanne tuli yllättäen, mutta ei minun tarvinnut kauaa miettiä, kun siirryin kokeellisen linjan jonoon. Muut entiset koulutoverit eivät muistaneet valintatilannetta. Sillä ei ollut ollut heille samanlaista merkitystä kuin minulle. Näin muistossa itseni kävelemässä koulun ala-aulassa tulevan luokkani jonoon.

Luulemme muistavamme merkityksellisiä tilanteita oikein, koska ne erottuvat menneisyyden tasaisesta massasta. Muistamista auttavat tunteet. Oppikoulun aloituspäivän yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne oli sen muiston liima. Näin itseni seisomassa lasten joukossa. En nähnyt, mitä minulla oli päällä tai millainen koululaukku minulla oli, mutta näin hämärästi hahmoni. Näin myös muistossani hahmoja selkäni takana. Toisessa tapauksessa olin iloinen mahdollisuudesta opiskella psykologiaa ja filosofiaa ja mahdollisuudesta tehdä itsenäinen päätös ilman vanhempien ohjeita.

Elämän tähtihetket

Keskikoulun tähtihetkeni oli tapahtumaa, jolloin esiinnyin lausuntakilpailussa tokaluokkalaisena koko koululle ja lausuin (äitini lapsuuden) savonmurteella Kalle Väänäsen runon Saanassa. Muistan tilanteesta tummanvihreän samettisen esiripun, jonka edessä seisoin, muistan sinisen äidin ompeleman liivihameen ja sen, että minulla oli letit. Olin yleisön suosikki, vaikka jäin toiseksi. Voitin sentään tulevat näyttelijät: Jarno Hiilloskorven ja Sointu Angervon. Kisan voitti Helena Lehtelä, viulisti, joka esiintyi myöhemmin ainakin yhdessä Suomi-Filmissä. Siitä esiintymisestäni seurasi kuitenkin muistoihini uusia erilaisia välähdyksiä koulun pihalta. Kuljin ympäri pihaa kavereiden kanssa ja huomasin hämmästyksekseni olevani julkkis. Ylempien luokkien oppilaiden huomio varsinkin imarteli minua. Sitä kesti jonkin aikaa ja sitten se hiipui.

Lisäys: Nyt seuraavana päivänä aloin muistella samaa tapahtumaa ja nyt muistankin, etten suinkaan seisonut lausuessani esiripun edessä vaan puhujakorokkeella. Näen itseni siinä epämäärisesti "kauempaa katseltuna", mikä taas on virheellinen muisto. Näen muistikuvassani pahimman kilpailijani Helenan selvästi puhujakorokkeella - ja hänen herkät kädenliikkeensä. Se on todennäköisesti todellinen muisto.

Aloin muistella muitakin esiintymisiä alkaen viisivuotiaana kielona pyhäkoulun kevätjuhlissa päätyen tänä vuonna kirjoittamieni runojen lausumiseen seurakunnan naisten aamukahvilla. Kaikissa näen itseni ulkopuolelta. Erästä koulussa esitettyä näytelmää muistellessa näin ne vihreät esiriput vedettynä sivuille ja näkökulmani on kuin istuisin katsomossa ja näen koko näyttämön, välillä näen välähdyksiä katsomosta, mutta en sentään näe itseäni siellä istumassa.

Ensimmäinen muistikuva

Ensimmäiset muistikuvat jäävät mieleen, kun lapsi on oppinut puhumaan ja niiden arvioinnissa joudutaan olemaan varovainen. Olen kuullut joidenkin kertovan, että he muistavan jonkun tilanteen, kun ovat olleet alle vuoden ikäisiä. En kiistä sitä, koska en ole muistamisen erikoisasiantuntija. Tiedän myös ihan normaaleja ihmisiä, jotka eivät muista mitään ajalta ennen kouluikää. Joskus ajatellaan, että muistamattomuus johtuu siitä, että on tapahtunut jotain traumauttavaa, jota lapsi ei halua muistaa ja on sullonut muiston tiedostamattomaan. Niinkin voi olla, mutta todellisuudessa useammin muistetaan traumauttava tilanne tarkemmin kuin joku positiivinen muisto.

Ensimmäinen muistikuvani jäi tilanteesta, jolloin olin juuri täyttänyt kaksivuotta. Olen muistellut tapahtumaa aika usein ja kertonut sitä samassa muodossa. Vasta nyt aloin epäillä erästä yksityiskohtaa sepitteeksi:

Perheeni oli erään papin perheen kanssa vuokrannut ison kesäasunnon. Muutimme sinne samana päivänä. Muistan hämärän pitkän eteisen, joka oli täynnä ihmisiä. Meitä oli yhteensä kuusi aikuista (kotiapulaiset olivat mukana) ja seitsemän lasta ja äiti viimeisillään raskaana.

Muistan miten äidin ääni oli hermostunut ja hän ilmoitti nostavansa minut muiden jaloista lipaston päälle. Muistini mukaan minulla oli päälläni röyhelöessu, mutta luultavasti aivoni ovat rakentaneet virheellisen muistikuvan. Luultavasti minulla oli suojapuku. Olin yhdistänyt siskoni ristiäiskuvassa minulla päällä olleen röyhelöessun ensimmäiseen muistooni. Ristiäisistä en muista mitään, mutta muistan hyvin, miten samana kesänä papin vaimo kampasi pitkän tukkansa naamalleen ja sanoi minulle möreällä äänellä BÖÖ. Siltä kesältä minulla ei ole yhtään muistikuvaa perheemme jäsenistä lukuunottamatta sitä ensimmäistä siellä eteisessä. En muistanut vauvankaan olemassaoloa. Toisen perheen äidistä ja lapsista oli jäänyt monia muistikuvia.

VÄÄRÄ MUISTIJÄLKI

Forssan lehdessä oli viime kuussa vauvan äidin kertoma surullinen tarina:

"Kotiin lähtiessä Sorvari huomasi, että hänen puolisonsa oli soittanut.

– Hän ei koskaan soittanut minulle ollessani iltaa viettämässä. Soitin takaisin, että mikä hätä?

Hätä kotona oli pahin mahdollinen. Unna-vauva ei hengittänyt ja häntä elvytettiin.

– Muistan, että taksi jätti minut kotona kääntöpaikalle ja että juoksin sieltä kotiin neljänteen kerrokseen.

Nämä muistot ovat kuitenkin traumatisoituneen mielen tuotetta.

– Todellisuudessa olin ollut alhaalla ensihoitajan kanssa, kun toinen elvytti Unnaa ylhäällä. Hän piti minut siellä, kunnes tiedettiin, kuinka elvytyksessä kävi."

Taksimatkan aikana tapahtunut suunnittelu toimimisesta oli tehnyt äidin aivoihin oman muistipolkunsa, joka oli niin voimakas, että se voitti todellisen muiston.

Kaikki edellä olevat esimerkit liittyvät episodiseen muistiin, eli tapahtumien ja niihin liittyvien ympäristöjen muistamiseen. Sillä alueella alkavat yleensä ensimmäiset muistivirheet ihmisen ikääntyessä.

Me Kanta-Hämeen psykologit opiskelimme viime perjantaina muistin hataruudesta ja muistojen muuttumisesta psykologi Marja Saarenheimon toimiessa kouluttajana (Kuva). Hän vertaa muistin toimintaa metsässä sijaitsevaan alati muuttuvaan polkujen verkostoon. Ne polut vahvistuvat, joita pitkin kuljetaan, tosin niissäkin voi tapahtua muutoksia, jostain syystä aivot lisäävätkin sivupolun jonkun uuden tiedon takia. Minunkin aivoissani pohdinta siitä, että käytännöllinen äiti ei ollut voinut pukea minua röyhelöessuun matkalle, vaan se essu oli tullut sinne valokuvasta sai muiston muuttumaan. Vaatetukseni jää kuitenkin unohduksen peittoon niin kuin suurin osa episodisen muistin alueeseen kuuluvista muistoista.

Poluilla etenemisen hoitaa synapsit, jotka ovat hermosolujen välisiä liitoksia, joiden kautta sähköiset ja kemialliset signaalit siirtyvät aivosolusta toiseen. Ne mahdollistavat kaiken tiedonkulun, oppimisen, muistin ja tunteiden käsittelyn. Synapsit voivat vahvistua tai heikentyä käytön mukaan aivan kuten ne metsän polut.

Marja Saarenheimo on kirjoittanut mielenkiintoisen, mutta ei suinkaan helppolukuisen tietokirjan muistista. Se ilmestyi viime vuonna Vastapainon kustantamana. Psykologiset perustiedot auttavat tekstin ymmärtämistä, mutta ilman niitäkin kirjan sivuilta voi löytää helmiä ja omaan elämään liittyvää hyödyllistä tietoa.

Hän käsittelee muistiin liittyvien perustietojen lisäksi valemuistoja, omaelämäkerrallista muistia, trauman ja muistitoimintojen yhteyttä ja muistisairaiden minäkokemusta. Kirjaston esittelyssä todetaan: "Tässä kirjassa Marja Saarenheimo tutkii minuuden ja muistin suhdetta ja kysyy, mikä minuudessa on menneisyyttä ja mikä tulevaisuutta, mikä totta ja mikä kuvitelmaa, mikä sisäistä ja mikä ulkoista, mikä ainutkertaista ja mikä kollektiivista"

Kun vuosi sitten muistelin siskoni kanssa lapsuuttamme, hän totesi, että hänestä tuntuu kuin oisimme kasvaneet eri perheissä. Olin silloin sitä mieltä, että hän muisti väärin ja minä oikein. Kirjan luettuani ja koulutuspäivän jälkeen en olekaan enää niin varma.

VOIMMEKO TEHDÄ ITSE JOTAIN PARANTAAKSEMME MUISTIA?

Ravinto

Aivot ovat plastisia ja voimme harjoittamalla muistia, parantaa sitä. Uusia kytkentöjä syntyy vielä vanhanakin. Terveelliset elämäntavat parantavat muistitoimintoja. Sen useimmat tietävät. Iltapäivälehdet ovat viimeaikoina myyneet etusivulla olevilla muistiotsikoilla. Ostin itse poikkeuksellisesti iltapäivälehden, kun etusivulla luki: "Tällainen ruokavalio voi vaarantaa muistisi" Sisäsivulta luen: "Neuron-lehdessä julkaistu tutkimus etsi syitä sille, miksi muistihäiriöitä esiintyy pitkäaikaisen, runsasrasvaisen ruokavalion seurauksena. Tutkimus tehtiin hiirillä." Mieleeni muistui juttu, jonka mukaan lihava mies totesi: "On se kumma, kun kaikki ruoka, josta minä pidän, on hiirille epäterveellistä." Artikkelissa ei puhuta mitään erilaisten rasvojen vaikutuksista.

Kysäisin sitä tekoälyltä ja sain vastaukseksi: "Eri rasvat vaikuttavat aivoihin eri tavoin: pehmeät rasvat ja erityisesti omega-3-rasvahapot tukevat aivorakennetta, viestintää ja mielialaa, kun taas runsas tyydyttyneiden rasvojen ja transrasvojen saanti on yhdistetty huonompaan aivoterveyteen ja verisuoniriskiin, joka heikentää kognitiivista toimintaa." Transrasvan saantia en osaa vahtia, mutta olen vuosikymmenet karttanut tyydyttyneitä rasvoja. Sen yleisiä lähteitä ovat: Voi; rasvaiset maitotuotteet kuten kerma ja juusto; rasvainen liha ja leikkeleet; kookos- ja palmuöljy; leivonnaiset ja rasvaiset valmisruoat.

Aivoterveellinen ruokavalio on monipuolinen, kasvispainotteinen ja sydänystävällinen kokonaisuus: runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, täysjyväviljaa, pehmeitä rasvoja ja kalaa.

Yrtit

Yrttejä on alettu käyttää viime vuosikymmeninä aivan eri määrin kuin aikaisemmin. Blogitekstin alussa juomme ystäväni kanssa yrttijuomaa, jonka terveysvaikutuksia en enää muista. Elonkierrossa vaikuttaa professori emerita Raija Tahvonen, joka on erikoistunut mm. aivoterveelliseen ruokavalioon. Olin kuullut hänen esitelmänsä aivoterveyteen vaikuttavista ruoka-aineista jo viitisen vuotta sitten ja lisännyt ruokavalioon saksanpähkinät, pensasmustikat, ja aloin kiinnittää huomiota siihen, että ruokavalioon kuuluu erivärisiä marjoja ja erivärisiä vihanneksia ja juureksia.

Yrttiluennon jälkeen olen kahden vuoden ajan nauttinut säännöllisesti sitruunamelissaa, joka on kaikkein eniten muistitoimintoja parantava yrtti. Viljelen sitä kesäisin parvekkeella ja käytän varsinkin salaatteihin, smoothieihin ja teehen. Korjasin viime viikolla sadon. Kuvasta näkyy, että vielä jokin oksa kukoistaa, vaikka takana näkyy jo syksyn oranssi vaahtera. Rakastamani basilika, jolla on myös muistia parantavia ominaisuuksia, on lakannut viheriöimästä, mutta edessä näkyy superterveellinen persilja, joka sinnittelee elossa, vaikka saa lunta niskaan.

Koska yrteillä on niin voimakkaat vaikutukset, kannattaa tutkia netistä, mitä haittavaikutuksia niillä voi olla ja minkä lääkkeen kanssa niitä ei pidä nauttia.

VÄÄRIN MUISTAMINEN

Aivojen muistikuvaa muuttavaa vaikutusta pohtiessani, muistin epämääräisen piirroksen, jonka jälkikuvassa oli selvästi tunnistettavissa Jeesuksen kasvot. Aivot tunnistavat sen virheellisiksi Jeesuskasvoiksi ja korjaavat virheen muuttamalla sitä klassisen Jeesuskuvan suuntaan. Jos ihminen on kasvanut kulttuurissa, joissa länsimainen Jeesuskuva ei ole tuttu, hän näkee sen "oikein" ilman korjausta.

Kysäisin tekoälyltä kuvasta ja se tarjosi minulle piirroksia, jotka olivat vääriä.

"Tässä on kuvia, jotka voivat kuvata Jeesusta epätäydellisesti tai symbolisesti — jotkut niistä saattavat herättää mielikuvia, jotka täydentyvät katsojan mielessä tai silmät suljettuna. Toivottavasti löydät niistä sen vaikutelman, jota etsit."

Minä: Se ei ole mikään noista, vaan huomattavasti vajaammat kasvot ja sitä on näkynyt useamman kerran Facebookissa.

"Kiitos tarkennuksesta, Anja! Tiedän tarkalleen, mitä kuvaa tarkoitat — se on visuaalinen illuusio, jossa Jeesuksen kasvot näkyvät hyvin vajavaisesti tai pisteinä, ja kun kuvaa katsoo hetken ja sulkee silmät, täydelliset kasvot ilmestyvät ikään kuin verkkokalvolle. Tätä on jaettu paljon Facebookissa ja muissa somekanavissa."

Tätä ilmiötä kutsutaan negatiiviseksi jälkikuvaksi (afterimage effect). Se perustuu siihen, että kun katsot voimakkaasti kontrastoitua kuvaa (esim. mustia pisteitä valkoisella taustalla), silmän reseptorit väsyvät, ja kun suljet silmät tai katsot vaaleaa pintaa, näet vastakkaisen kuvan — tässä tapauksessa Jeesuksen kasvot.

Jos haluat, voin yrittää etsiä juuri tämän kuvan sinulle tai luoda vastaavanlaisen kuvan, joka toimii samalla tavalla. Haluatko kokeilla?"

Minä: haluan kokeilla katsoa sitä

Tässä se on, Anja — juuri se Jeesuksen jälkikuvailluusio, jota olet etsinyt. Katso kuvaa intensiivisesti noin 30 sekuntia, erityisesti keskellä olevia pisteitä. Sen jälkeen sulje silmäsi ja katso vaaleaa pintaa, kuten seinää tai kattoa. Näet Jeesuksen kasvot ikään kuin ne ilmestyisivät silmiesi taakse. Tämä on klassinen esimerkki negatiivisesta jälkikuvasta. Toivottavasti se tuo sinulle sen vaikutuksen, jota kaipasit!

TEKOÄLYN LOPPUHARTAUS

Ilahtuneena avusta Jeesuskuvan löytämiseen, ehdotin tekoälylle, että se tekisi loppuhartauden Paavalin kirjoittamasta jakeesta. Suomen kielen taivuttamisessa sille tuli vähän ongelmia.

"Raamatussa kohta, johon viittaat, löytyy 2. Korinttolaiskirjeestä 3:18 (UT2007):

"Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta, muunumme hänen kaltaisikseen kirkkaudesta kirkkauteen, sillä Herra on Henki."

Tämä jake käsittelee kristillisen elämän ja uskon prosessia, jossa uskovat kokivat Jumalan kirkkauden katsomisen kautta hengellisen muodonmuutoksen. "Kasvot peittämättöminä" viittaa avoimeen, esteettömään suhteeseen Jumalaan, jolloin uskovat voivat vähitellen muuttua Kristuksen kaltaisiksi. Keskeiset teemat:

• Herran kirkkaus: Jumalan täysin pyhä, loistava läsnäolo.
• Kasvot peittämättöminä: Esteetön, suora kokemus Jumalasta ja hänen kirkkaudestaan.
• Muuneminen hänen kaltaisekseen: Hengellinen kasvu ja Pyhän Hengen muokkaama muuttuminen "kirkkaudesta kirkkauteen".

Tämä jake on usein yhdistetty kristilliseen teologiaan, jossa jatkuva Jumalan kasvojen katselu symboloi jatkuvaa hengellistä kasvua ja elämän uudistumista."

Aiheeseen sopivaksi loppuvirreksi tekoäly ehdotti virttä 318. Se perusteli valintaansa: "Tämä virsi on kuin hengellinen huokaus, jossa Jeesuksen kirkkaus, läheisyys ja muutosvoima kohtaavat. Se sopii syvään rukoukseen ja Pyhän Hengen läsnäolon kaipaukseen."

1.
Jeesus, sä ainoa
heikkojen auttaja,
anteeksiantaja uupumaton!
Pyhyys ja puhtaus,
rakkaus, virvoitus,
totuus ja armahdus sinussa on.

2.
Kun uuvun, haavoitun,
huomassas, Herra, sun,
suuren ja siunatun, levätä saan.
Toiset jos hylkäävät,
kasvosi lempeät
puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.

3.
Herrani, armahda,
ohjaa ja taivuta,
minne ja milloinka tahtosi vie.
Neuvoilla Henkesi
valaise mieleni.
Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie.

4.
Ainoa puhtaus,
syntisen uskallus,
tuskassa lohdutus: pyhyytesi.
Vaatteeksi anna se!
Ohjaa ja varjele
jokainen askele, Jeesukseni.

KUUNTELE>>>