KUVIA JA MUISTIKUVIA UNKARIN MATKALTA
Blogin kuvat ja videot ovat matkaryhmäläisten ottamia.
Kuvan harmaassa kivessä lukee Forssa setany (tie).
JOHDANTO
Meitä forssalaisia oli kahdentoista hengen porukka ja Virosta Kaarlin seurakunnasta viiden miehen joukko kolmen päivän ystävyysseurakuntaleirillä Gödöllössä. Gödöllöläisiä osallistui eri tilanteisiin vaihteleva määrä. Edellisen kerran ystävyysseurakuntaleiri pidettiin Gödöllössä yhdeksän vuotta sitten.
Gödöllön kaupunki on Forssan ystävyyskaupunki ja sen pieni luterilainen seurakunta on yksi ystävyysseurakunnistamme. Viime viikon blogissa kerroin osallistumisestani ystävyysseurakuntatoimintaan vuosien varrella KATSO>>>. Nyt minulla on lisää kerrottavaa viime viikonlopulta.
"Ystävyysseurakuntatoiminnan tarkoituksena on edistää kirkkojen, seurakuntien ja niiden jäsenten keskinäistä yhteyttä ja vuorovaikutusta sekä kasvamista yhteisessä kristillisessä uskossa ja palveluvastuussa. " (Forssan seurakunnan kotisivu).
Unkarin väestöstä vuoden 2015 väestönlaskennan mukaan lähes 40% ilmoitti olevansa katolilaisia, kalvinisteja oli 10% ja luterilaisia vain noin 2%. Noin 30 000 asukkaan Gödöllössä luterilaiseen seurakuntaan kuuluu n. 900 henkeä, heistä noin 300 on luterilaisen kirkon jäseniä, eli he maksavat ns. jäsenmaksua. Kirkkoherra Gabor Albert on seurakunnan ainoa palkattu työntekijä.
Ystävyysseurakuntatyössä on vuosien varrella palvellut ihanasti tehtäväänsä sitoutunut Zoltan Papp. Kirkkoherran vaimo Emese Annikki Joob vietti paljon aikaa kanssamme. Hän puhuu suomea, koska hän on asunut lapsena perheensä kanssa Suomessa 1980-luvulla yhteensä seitsemän vuotta vanhempien musiikinopettajatyön takia. Myös Emese itse on musiikinopettaja, ja toimii Gödöllön Musiikkiopistossa pianonsoiton ja kansanmusiikin opettajana.
Meillä on opittavaa siitä, miten toimii luterilainen seurakunta, kun se ei saa ulkopuolista tukea. Seurakuntalaiset ovat sitoutuneita yhteisöönsä, He uhraavat aikaansa ja varojaan aivan eri tavalla kuin meillä kirkollisveroa maksavat, ja harvoin kirkossa käyvät keskivertoluterilaiset. Meillä yhteisöllisyys toteutuu erilaisissa ryhmissä, mutta pienessä seurakunnassa kirkko on sunnuntaisin lähes täynnä ja kirkkokansa tuntee toisensa ja muodosta yhteisön. Messun jälkeen viivyttiin vielä ryhmissä juttelemassa kirkon pihassa.
YHTEINEN RUOKAILU
Raamatussa kerrotaan paljon yhdessä syömisestä ja alkuseurakunnan kristityillä se oli vakituinen tapa. Meidän yhdessä syöminen kesäillassa pappilan pihalla, "Jeesuksen silmäin alla" on ollut minulle erilaisuudessaan mieleenjäävin kokemus molemmilta Gödöllön leireiltä. Niissä ystävyys konkretisoitui. Tuntui, että ateriat oli valmistettu rakkaudella ja me nautimme ne kiitollisin mielin.
Alla vasemmalla olevassa Anni Lautaportaan edellisellä leirillä ottamassa valokuvassa kirkkoherra tarjoilee tuntikausia valmistamaansa haudutettua villisikaa ja kuvassa oikealla kirkkoherran vaimo Emese valmistaa tänä vuonna meille haudutettua kanaa ja juureksia pihalle rakennetussa uunissa. Nautimme herkullisen aterian lämpimässä syksyillassa pitkissä pöydissä.
Me suomalaiset lauloimme kanttorimme johdolla ruokailun aluksi: "Nyt silmäin alla Jeesuksen, olemme tulleet yhtehen…". Sen jälkeen ruoka siunattiin vielä unkariksi ja viroksi.
KOLMEN PÄIVÄN OHJELMA
PERJANTAI
Perjantaina saavuimme perille iltapäivällä seurakuntatalolle, joka on kuvan valkoinen rakennus. Viereinen keltainen rakennus on pappila. Söimme lounaan seurakuntasalissa.
Ohjelmassa oli kävelyretki gödöllöläisen oppaan johdolla. Minulle se oli haaste, koska oikea polveni oli alkanut vihoitella jo kotimaassa, mutta en halunnut jäädä pois kävelyltä. Yliopiston kampuksella oli kiinnostava suihkulähdeaukio. Sen läpijuokseminen houkutteli helleillassa, ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. - Jouduin pidättäytymään moisesta kipeän polveni takia. Päivän saldo oli kuitenkin lähes yhdeksäntuhatta askelta.
Gödöllö on tunnettu Itävalta-Unkarin keisarinnan Elisabetin eli Sissin Kesälinnasta. Linnan lähellä oli metsä, jota käytettiin metsästykseen. Metsässä risteilevät tiet, joiden joukossa oli myös Forssan tie. Blogin alussa olevassa kuvassa olemme maassa olevan tien nimikiven äärellä.
Kierroksen päätteeksi otettiin yhteiskuva Kesälinnan pihalla. Mukana ovat myös virolaiset ja gödöllöläinen oppaamme (toinen oikealta). Tutustuminen linnan sisäpuoleen kuului sunnuntain ohjelmaan.
Unkarissa oli meneillään taidetta ja kristinuskoa yhdistävä viikko, jolloin kolme eri uskontokuntaa järjestää yhdessä aiheeseen liittyvää ohjelmaa. Gödöllössä oli perjantai-iltana luterilaisessa kirkossa urkukonsertti, johon osallistuimme. Kirkossa koin lämpimiä kohtaamisia aikaisemmilta leireiltä tutuiksi tulleiden kanssa. .
Kirkon uruilla on mielenkiintoinen historia. Ne olivat alun perin tehdyt juutalaisen seurakunnan synagogaan. Urkujen tarina on seuraavalla suomeksi tekstitetyllä videolla. Videolta saa hyvän käsityksen kirkon sijainnista keskellä kaupunkia ja myös kauniista sisätiloista. KATSO>>>
Olimme majoitettuina yliopiston kampuksella olevassa asuntolassa. Sieltä meidät kuljetettiin seurakuntalaisten autoilla aamiaiselle tukikohtaamme seurakuntatalolle ja illalla meidät palautettiin kampukselle takaisin.
LAUANTAI
Aamulla lähdettiin bussilla kohti koillista ja ihailtiin hienoja maisemia: päättymättömiä vuorijonoja
Päivän ohjelmassa oli retki unkarilaisten ystävien kanssa Pohjois-Unkariin Hollökön kylään, joka on Unescon maailmanperintökohde. Nimi tarkoittaa korpin kiveä. Jäin viettämään aikaa kylään, kun melkein kaikki muut lähtivät kipuamaan kohti vuoren päällä olevaa linnaa. Matkalla kylästä läheiseen linnaan on laakea alue, jonka nimi on ollut Jumalan kämmen ja nyt sinne on tehty kämmen, joka innosti retkeläisiä laulamaan tutun lastenlaulun. Voit seurata videolta, miten kanttorimme kokoaa laumansa laulamaan Jumalan kämmenelle. KATSO>>>
Matka ylös vuorelle kulkee vaikeakulkuista polkua pitkin. Kaksi seurakunnan naista jäi myös Hollokön kylään ja yritimme ensin etsiä yhteistä kieltä, mutta sitä ei löytynyt. Onneksi puhelimessa on internet ja internetissä google-kääntäjä. Olen tottunut ukrainalaisten kanssa puheen kääntämiseen puhelimella, mutta nyt jouduimme täppäilemään kirjaimia. Hyvin saimme kuitenkin välitettyä tietoja.
Muu matkaseurue palasi voitonriemuisena "vuorenvalloitukselta" ja tutustui Hollokön kylään.
Retken lopussa kokoonnuimme syömään kylän ravintolaan. Ruoka oli herkullista, mutta niin runsaasti sitä oli annosteltu, että harva sai kaiken syötyä. Koko ravintolasali oli täynnä meitä ja osa istui ulkona. Ulkona syöjiä ilahduttivat livemusiikilla viulunsoittajat.
Illalla oli vielä pappilan pihalla grilliruokaa ja ohjelmaa sekä lahjojen vaihtoa. Vietäväksi kotiin tuli seurakuntalaisten itse tekemiä tuotteita: Gödöllö-kassi, ruusukoristesaippua ja laventelipussi ja niitä riitti jaettavaksi Forssassa seurakuntatalolla työntekijöille. Lahjat kuvastavat sitä, miten rakkaudellisesti meihin suhtauduttiin, meitä haluttiin ilahduttaa ja ympärillä oli jatkuvasti iloisesti hymyileviä naisia valmiina palvelemaan. Kun ei ole yhteistä kieltä, hymy on tärkeä kommunikointiväline.
SUNNUNTAI
Koko matkan kohokohta oli mielestäni sunnuntain messu. Se alkoi sydäntä liikuttavasti, kun ohjelmassa oli kahden perheen lasten kasteet. Toisella perheellä oli vauva ja toisella perheellä hieman vanhemmat sisarukset. Tilanteessa konkretisoitui se, että lapset liitettiin seurakunnan jäseniksi. Kirkossa on kerran kuukaudessa tavallisen sunnuntaimessun lisäksi iltapäivällä perhejumalanpalvelus.
Messun sisältö oli monessa suhteessa samanlainen kuin Suomessa, ja minähän rakastan messussa käytettävää liturgiaa ja ehtoollista. Niissä konkretisoituu katekismuksessa mainittu yhteys: "Kristittyjen yhteys ei ole tapojen eikä inhimillisten perinteiden samanmuotoisuutta. Sitä ei luo myöskään yhteinen tunne. Yhteytemme perusta on yhteinen usko, johon Pyhä Henki liittää meidät sanan ja sakramenttien välityksellä."
Sunnuntain evankeliumiteksti oli sama kuin meillä Suomen kirkoissa. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan kuinka kymmenestä Jeesuksen spitaalista parantamasta miehestä vain yksi tuli kiittämään. Silloin Jeesus kysyi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?" Ja hän sanoi miehelle: "Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut."
Gödöllössä saimme kuulla evankeliumin tekstin suomeksi ja vanhan testamentin tekstin viroksi. Monet virsistä oli tuttuja ja lauloimme niitä kolmella kielellä.
KUUNTELE>>> Oheisella sävelellä lauletaan meillä mm. virttä 328, joka on kiitosvirsi. Myös Isä meidän -rukous lausuttiin yhteen ääneen kolmella kielellä.
Kirkon jälkeen joukkoomme liittyi messussa mukana ollut katolinen kaupunginjohtaja, joka pitää luterilaisesta messusta. Syynä voi olla se, että hänen äidinäitinsä oli ollut luterilainen. Siirryimme seurakuntatalolle ja ohjelmassa oli lahjojen vaihto kapupunginjohtajan kanssa. (Kuva vasemmalla)
Zoltan ja Emese vastaanottavat seurakuntatalolla Forssan seurakunnan edustajalta virallisen kutsun tulla ensi vuonna syyskuun alussa Forssaan leirille. Oikealla on kaupunginjohtaja, joka myös sai kutsun. (Kuva oikealla). Alla on kuva Gödöllön parhaimmasta ravintolasta, jossa kaupunki tarjosi johtajansa isännöimänä meille lounaan. Meitä oli siellä kaksi pöydällistä.
Ruoka oli herkullista. Kuvassa näkyy pöydän toisella puolella vasemmalla Zoltan ja hänen jatkuvasti hymyilevä vaimonsa. Vaimon vieressä on Emese. Kirkkoherra itse oli poissa, koska hän joutui menemään toimittamaan messut vielä kahdessa eri kylässä Gödöllön läheisyydessä.
Viimeisenä ohjelmanumerona oli opastettu kierros Sissin Kesälinnassa.
Zoltan oli ollut meitä vastassa lentokentällä ja hän saatteli meidät pois lähtiessä kentälle asti. Oli haikeaa erota ja samalla oli päällimmäisenä tunteena kiitollisuus.
Ilta on tullut ja aurinko laskee Budapestissä. Näkemiin Unkari!
Lauloimme messussa yhdessä myös virren Soi kunniaksi luojan, mutta mieleeni jäi soimaan virsi 289, jossa unkarilaisilla oli yksi säkeistö enemmän kuin meillä. Virren säveltäjästä tiedetään vain nimikirjaimet. Sen on sanoittanut norjalainen papintytär, jolla oli isänsä kuoleman jälkeen syviä masennuskausia, mutta myös kokemusta siitä, että Jumalaan voi luottaa ahdistuksen yössä. Niitä ahdistuksen öitä on Unkarin kansalla ollut historiansa aikana. Unkarin kansannousun aikaan 1956 Suomessa rukoiltiin paljon heidän puolestaan. Niistä ajoista lähtien Unkarilla on ollut erityinen sija sydämessäni.
Virsi 289
1. Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja, ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin. Jos luoksesi en pääse voittajana, saan tappioni tuoda kuitenkin.
2. Jos en voi suoraan Isän syliin juosta ja uskon varmuudesta riemuita, saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa ja ääneen huutaa: Herra, armahda!
3. Jos en voi katsettani sinuun nostaa ja lapsen lailla jäädä turviisi, saan katumuksen, tuskan alta pyytää: Nyt minuun tartu, Vapahtajani!