LAHJAKKAITA NAURATTAJIA JA MASENNUKSEN UHREJA: SIIRI ANGERKOSKI JA NEIL HARDWICK

Viime lauantaina olin Riihimäen teatterissa katsomassa yhden naisen näytelmää Siiri Angerkosken elämästä ja sunnuntaina luin Neil Hardwickin omaelämäkerran, joka kuuluu sarjaan: ei voi jättää kesken. Yhteistä päähenkilöille oli hauskuus, tilannekomiikan taju ja toisaalta kokemus masennuksesta. Kumpikin osasi nauraa itselleen kyynelten läpi. Kumpikin hauskutti yleisöään, vaikka oma yksityiselämä olisi ollut kuinka surkeassa jamassa tahansa. He osasivat ottaa yleisönsä ja saivat yleisön rakkautta osakseen.

ELOKUVAMAAILMAN LEGENDA SIIRI ANGERKOSKI

Näyttelijä Pinja Hahtolan käsikirjoittama ja yksin näyttelemä esitys "Saa rumiakin tanssittaa" perustuu lähinnä Kari Uusitalon kirjoittamaan kirjaan:

Siiri ja Kaarlo – Näyttelijäparin tarina (Edita 2002). Näytelmä sai tarttumaan kirjaan. Kirja on enimmäkseen luettelo Siirin ja Kaarlon rooleista ja poimintoja eri lehtien arvosteluista. Elokuvaharrastajalle kirjassa on paljon arvokasta tietoa, samoin teatterin historiasta kiinnostuneelle, mutta ei erityisemmin minulle. Lainaukset Siirin haastatteluista aikakausilehdissä tuntuivat päälle liimatuilta. Uusitalo oli itse haastatellut kahtakymmentäyhtä Siirin tuntenutta henkilöä, mutta ehkä he kunnioituksesta Siiriä kohtaan vastailivat niukasti, koska tiesivät, ettei Siiri halunnut levitellä elämäänsä julkisuuteen. Koska Siiri itse oli ollut vaitonainen yksityiselämästään, ymmärrän ettei sopivaa lähdemateriaalia ollut kirjoittajalla paljon käytettävissä. 

Saatavilla olevasta materiaalista Pinja Hahtola (kuva yllä) oli kuitenkin onnistunut rakentamaan ehjän kokonaisuuden. Yleisö seurasi myötätuntoisena Siirin elämän traagisia vaiheita, ja välillä humoristiset käänteet naurattivat. Siirin vävyn mukaan tämä oli kotioloissa verrattain totinen, vaikka saattoi seurassa olla hauskuttajan roolissa.

Kyseessä ei ole yhden naisen monologi, vaan Pinja Hahtola näyttelee sekä Siiri Angerkoskea että hänen ympärillään olevia ihmisiä ja onnistuu tuomaan näyttämölle niin T.J. Särkän kuin Tapio Rautavaarankin ja eri ikäisen Sirkka-Liisan, Siirin ainoan lapsen ja monta muuta kiinnostavaa kohdetta.

Näytelmän alussa tulee heti selväksi Siirin intohimoinen suhde näyttelemiseen. Kultaseppä isä odotti Siiristä työnsä jatkajaa, mutta Siiri meni isältä salaa Porin Työväen teatteriin, jonka johtaja oli innoittanut häntä ottamaan yhteyttä nähtyään miten Siiri Pyrinnön voimisteluharjoitusten jälkeen huvitti tovereitaan. 

Eräässä haastattelussa Siiri kertoi: "Oikeastaan oli tämä urani alku tragi-koomillinen, sillä tulin ensi kerran näyttämöpalkeille vakaasti uskoen onneni tähteen – mutta isä-pappa ei uskonut siihen ollenkaan, vaan tulla touhusi minun perässäni kulissien taakse ja veti sanan täydessä merkityksessä minut letistä kotiin. … Mutta seuraavana syksynä minä hilasin itseni uudelleen Porin teatterin valoihin - veri veti, veri veti – ja sinne minä jäin."

Siirin masennuksen juuret tulevat esiin jo näytelmän alussa, vaikka masennuksia sinänsä ei näytelmässä painoteta. Siirin äiti oli ns. enkelintekijä eli laittomien aborttien suorittaja, joka joutui kuudeksi vuodeksi vankilaan. Sinä aikana isä oli ottanut talouteensa asuinkumppanin. Kun Siirin äiti palasi vankilasta, hän ei tiennyt tilanteesta. Kun uusi kumppani avasi oven ja kertoi kuka oli, äiti kääntyi kannoillaan ja poistui. Siirin muistiin jäi kuva äidin kaikkoavasta selästä. Äiti lähti saman tien sisarena luokse Amerikkaan, eikä Siiri nähnyt häntä enää koskaan.

Toinen suuri tragedia oli Kaarlon kuolema 33-vuotiaana sydänkohtaukseen Siirin syliin teatteriesityksen jälkeen. Uusitalon kirjassa todetaan, että kyseessä oli ollut räiskähtelevä rakkausavioliitto. Siiri itki suruaan jatkuvasti kunnes 5-vuotias tytär uhkasi muuttaa pois kotoa, ellei itkeminen lopu.

Kolmas suuri vastoinkäyminen oli Siirin joutuminen irtisanotuksi pitkittyneen näyttelijälakon takia Oy Suomen filmiteollisuudesta. Hän oli ollut miehensä kanssa sen ensimmäinen ja nyt viimeinen  kuukausipalkkainen näyttelijä.

Siiri sai uransa aikana myös loistavia arvosteluja ja erilaisia palkintoja osakseen. Hän sai Sivuosa-Jussinkin. Kuitenkin hän koki, ettei hänen lahjojaan arvostettu riittävästi. Näytelmän punaisena lankana oli "sen suuren roolin" odottaminen. Onnellisena loppuna oli odotetun, suuren roolin saaminen Aulikki Oksasen kirjoittamassa näytelmässä Aliisa. Siiri oli sairastunut paksunsuolen syöpään ja laihtunut 77 kilosta 44 kiloon, mutta vaikeni sairaudestaan. Hauras olemus sopi hyvin rooliin. Hän ehti itse lukea elokuvan loistavat arvostelut, mutta Pääosa-Jussin saamista roolistaan hän ei enää nähnyt. Siiri kuoli 28.3.1971. Yle Areenassa on pysyvästi nähtävissä Aliisa. KATSO>>> 

Kun elämäkertaa kirjoitetaan, kirjoittajalla on valinnan paikka: mitä ottaa, mitä jättää. En ainakaan huomannut, että näytelmässä olisi edes verhotusti kerrottu Siirin romanssista naimisissa olevan miehen kanssa. Kari Uusitalo kertoo sen kirjassaan ikään kuin ohimenevänä episodina ja Wikipedia töksäyttää tiedon seurustelusta faktana. 

Siiri ja Kaarlo elivät varsin riehakasta elämää. Yllättävää on kuitenkin perheessä usko Jumalaan ja Jumalan rakkauteen. Siiri oli valinnut Kaarlon kuolinilmoitukseen lauseen: "Jumala on rakkaus." Uusitalon kirjassa kerrotaan, että Sirkka-Liisa tuli kerran toimittajan läsnä ollessa antamaan isälle hyvän yön suukon, ja tämä sanoi tyttärelleen: "Jumala siunatkoon sinua".

Siiri oli tehnyt näytelmän mukaan Jumalansa kanssa sovinnon ennen kuolemaansa. Kirjassa kerrotaan, että Irja-sisko oli Katso-lehden haastattelussa kertonut:

"Kerran sairaalassa käydessäni kysyin, voinko tehdä jotakin hänen hyväkseen. Hän sanoi aivan rauhallisesti, että kaikki on hyvin. Olen selvittänyt asiani kaikkien kanssa, Jumalankin, enkä pelkää kuolemaa. Ei minulla ole muuta tehtävää enää kuin vain valmistaa sitä viimeistä suurta rooliani.

ENGLANTILAINEN ÄLYKKÖ SUOMALAISEN SIELUN YMMÄRTÄJÄNÄ

Neil Hardwick on voinut itse valita, mitä hän kertoo omasta elämästään. Hän ei säästä itseään, vaan on kirjoissaan riipaisevan avoin. Hänen kirjansa omasta masennuksesta (Hullun lailla, Otava 1999) kuvaa masennusta edeltäviä työvuosia, itse masennusta ja myös siitä toipumista. 

Neilillä on selvästi ollut hyvä psykiatri terapeuttina ja lisäksi toipumista edistänyt lääkitys. Hänen diagnoosinsahan oli Vaikea masennus ja sitä ei pelkkä omahoito paranna. 

Neil kuvaa kirjassaan Hullun lailla ja somaattisia oireitaan, jonka takia hänestä etsittiin ensin somaattista sairautta: Lihasvoiman heikkeneminen, astmatyyppisiä hengitysvaikeuksia, hikoilua, käsien vapina, ruokahalun katoaminen ja puheäänen muuttuminen piipittäväksi. 

Kun somaattista sairautta ei löydetty oireet liitettiin masennukseen ja Neil tiedosti seuraavat psyykkiset oireet: Keskittymiskyvyttömyys, kyvyttömyys tehdä päätöksiä, juuttumista negatiivisiin muistoihin, itseinho ja kielteiset tulevaisuudenodotukset. Kirjassa hän näkee Suomen huomattavasti negatiivisemmassa valossa kuin uudessa kirjassa. Nyt hän ajattelee, että muutto Suomeen on pelastanut hänen elämänsä ja kognitiivinen terapia hänen henkensä.

Neil Hardwick kertoo lähinnä urastaan  haastattelussa Itse asiasta kuultuna vuodelta 2019. Haastattelijana on Juho-Pekka Rantala KATSO>>> 

Masennuskirjassa puhuttiin työelämän vaikutuksesta psyykeen, mutta vasta ilmestyneessä omaelämäkerrassa  hän kertoo hylkäävästä äidistä, joka jo yksin riittää selitykseksi masennukselle. Neil sitten vielä rakastuu hylkäävään naiseen, joka pettää häntä jatkuvasti eri miesten kanssa. Minä etsin netistä tietoa, oliko sellaista aviovaimoa ollut edes olemassa, niin järkyttävältä hahmolta tämä feministi juristivaimo vaikutti. Hän on jo edesmennyt ja oletan, että Neilillä oli lapsilta lupa hänen kuvaamiseensa. Neilin kohtalona oli avioeron jälkeen somia uusi suhde häntä eri miesten kanssa pettävän naisen kanssa. 

Äskettäin ilmestynyt Wsoy:n kustantama kirja kertoo kuinka englantilaisesta ydinfyysikosta tuli suomalaisen tv-komedian keskeinen tekijä ja Suomen suurimman teatterin ohjaaja – ja miksi?

Kustantajan sivulta on luettavissa kirjan 41 ensimmäistä sivua https://www.google.fi/books/edition/Poistetut_kohtaukset/W4UwEQAAQBAJ?hl=fi&gbpv=1&pg=PT3&printsec=frontcover2wa

Kirja alkaa dramaattisesti: "Tämä päivä oli käännekohta elämässäni: minä kuolin."  Näyttämönä on eiralaisen palvelutalon luminen, pimeä piha. Lukija toki tietää, että hän ei kuollut. Kuvattu kuoleman uhka saa hänet tekemään yhteenvetoa koko elämästään. Mestarihumoristi naurattaa ja/tai herättää myötätuntoa. Psykologina minua äitikuvaus pysähdytti: "Äitini oli sosiopaatti, joka vihasi kaikkia, myös lapsiaan… Hän itse epäilemättä kärsi. Hän eli pillereillä."

Masennuksen jälkeen Neil kertoo saaneensa sitä selittävän diagnoosin: Traumaperäinen stressihäiriö. Hän kokee, että stressi on nyt vanhemmiten lähes kadonnut, mutta trauma jäytää edelleen. Se on toisaalta tarjonnut aineksia hänen komediakirjoittamiselleen. Neil kertoo terapiastaan: "Kognitiivisen käyttäytymisterapian ydin on seuraavanlainen: jos ihminen on saanut itsensä pulaan ajattelemalla, pahansuopia ja sairaalloisia asioita ajattelemalla, niin sitten hän pystyy myös vapauttamaan itsensä ajattelemalla." 

Muistelmat ja elämäkerrat ovat mielilukemistani ja Neilin omaelämäkerta on niitä parhaimpia raadollisen avoimessa rehellisyydessään. Myös menestyksistään hän kertoo kaihtelematta ja julkaisee korkean älykkyysosamääränsä numerot. Britannian hallinto (ydinenergialaitos) oli iskenyt silmänsä nuoreen Cambridgen yliopiston neroon, joka oli kasvanut kaivoskylässä, mutta jonka rehtori-isä ja stipendit olivat mahdollistaneet hänen koulutuksensa sisäoppilaitoksessa. 

Neil kuitenkin vaihtoi ydinfysiikan filosofiaan, sinkkuuden parisuhteeseen ja sen myötä Britannian Suomeen. Hän on selvinnyt paremmin kuin sairaan perhekuvion kaksi muuta lasta. Toinen nuoremmista sisarista on hiipuva alkoholisti ja toinen eli aikuiselämänsä psyykkisesti sairaana. Neilin elämän tukitekijä oli hyvä isäsuhde, lapsuuden ulkoilmaelämä kaveriporukassa ja sisäoppilaitos, joka vapautti 11-vuotiaan pojan toksisesta perhekuviosta. Haastattelussa Neil tosin toteaa, että sisäoppilaitos oli traumauttava kokemus. Sisäisenä, suojaavana tekijänä Neilillä on ollut korkea älykkyys, luovuus ja komiikan taju.

Blogi ulkopuolisuuden tunnelukon avaamisesta on ylivoimaisesti luetuin blogitekstini. Runsaassa kahdessa vuodessa sivua on avattu yli 2200 kertaa. Sinne pääsee TÄÄLTÄ>>>