LIIKE JA LUONTO PARANTAJINA

Viime perjantaina ilmestyi Sana-lehti, jossa oli haastattelu minusta uusimman kirjani (Vertaistukea valoisaan vanhuuteen) tiimoilta. Haastattelu oli tehty toukokuussa ja kerron tilanteestani:

Viisi ryhmäliikuntaa koko talven ajan oli suunniteltu polven kuntoutuksen näkökulmasta. Olin liittynyt Nivelyhdistykseen. Ohjelmassa oli 2x viikossa kaupungin seniorien kuntosaliryhmä, kerran viikossa nivelpiirin kuntoryhmä ja kaupungin seniorien kehonhuoltoryhmä. Olen jatkuvasti vähintään kerran viikossa käynyt uimahallissamme vesijuoksemassa ja jumppaamassa. Uimahallimme on nyt ollut remontissa, mutta kaupunki on onneksi järjestänyt meille eläkeläisille kerran viikossa kuljetuksen Someron uimahalliin ja siellä meillä uinti ja vesijuoksumahdollisuuden lisäksi ohjattu vesijumpparyhmä. 

Kun muu liikunta piti kesätaukoa, nivelpiirin vertaisohjattu ilmainen kuntosali oli tarjolla kolmesti viikossa. Heinäkuussa kauniilla ilmoilla keskiviikkoliikunta oli siirretty puistoon. Kuvassa naisilla on Nivelyhdistyksen T-paidat, joissa lukee "Liike on lääke".

Tuossa ihanassa puistossa aloitin juoksemisen 70-luvulla. Puisto yhdistyy joen rantaa pitkin kulkevan kävelytien kautta pieneen metsään, jossa pääsee juoksemaan myös polkua pitkin.

Pelkkä liikunnallinen kuntoutus alkoi parantaa,  kivut loppuivat keväällä. En ollut syönyt lääkkeitä, silti kävely alkoi olla normaalia.

Olin ennen juhannusta sunnuntaiaamuna kävelemässä puistossa. Muistelin haikeana menneiden vuosikymmenten mittaan juostuja aamulenkkejä. Päätin kokeilla, pystyisinkö juoksemaan satametriä. Kestäisikö polvi ja riittäisikö kunto?

Polvi kesti ja kunto riitti ja jatkoin juoksemista saman tien vielä viiden kilometrin verran. Kuntosalilla olin polkenut kuntopyörää, ja sen sekä vesijuoksun että reippaan kävelyn aerobinen eli sykettä nostava vaikutus olivat säilyttäneet juoksukunnon, vaikka en ollut ottanut yhtään juoksuaskelta yhdeksään kuukauteen. Toistaiseksi on kaikki hyvin, eikä jalka kipeydy. Olen tietoinen siitä, että nivelrikossa kipukaudet vaihtelevat. Varmuuden vuoksi olen alkanut syödä lääkettä, jonka pitäisi pysäyttää polven ruston oheneminen.

ANDERS HANSEN: AIVOVOIMAA, mainio kirja

Kirjassa kerrotaan, että psykologisten tutkimusten perusteella on todistettu, että kävelylenkki auttaa ahdistukseen ja alakuloon ja säännöllinen lenkkeily helpottaa masennusta. Tutkimusten mukaan voimme liikkumalla myös parantaa älyllisiä toimintoja kuten keskittymiskykyä ja lähimuistia. Eräässä laajassa tutkimuksessa oli mukana kaksi ryhmää, jotka harjoittivat liikuntaa kolmena päivänä viikossa 45 minuuttia kerrallaan. Toinen ryhmä käveli ja toinen venytteli ja teki joogaliikkeitä ilman että syke nousi. Kävelijöiden keskittymiskyky oli parantunut tutkimuksen lopussa, venyttelijöiden oli pysynyt ennallaan. Selityksenä oli, että kävely lisäsi yhteyksiä otsalohkon aivosolujen ja päälakilohkon aivosolujen välillä ja aivojen oli helpompi värvätä lisäkapasiteettia päälakilohkosta silloin, kun ajatteleminen vaati enemmän ponnistelua. Aivotutkimuksissa on myös havaittu, että liikkujien otsalohkossa muodostuu uusia verisuonia, mikä parantaa alueen verihuoltoa ja kuona-aineiden poiskuljetusta.

Kahdella kuusikymppisten ryhmällä (liikkujat / rauhallisia liikkeitä tehneet) suoritetun tutkimuksen mukaan aivojen otsalohkot ovat keskeinen tekijä ihmisen toiminnanohjauksessa, jolla tarkoitetaan selviytymistä elämän toimista, jotka vaativat aloitekykyä, tehtävien suunnittelua ja keskittymistä. Aivotoiminta oli pysynyt liikkujilla hyvänä, eivätkä heidän aivonsa vaikuttaneet vanhentuneen vuodessa lainkaan, joidenkin kohdalla saatettiin puhua jopa nuorentumisesta. He selviytyivät psykologisista testeistä paremmin kuin rauhallisia liikkeitä tehneet.

Hansenin kirjassa korostetaan kävelyn hyötyjä. Ei tarvitse alkaa juosta saadakseen aivohyötyjä. Myös rollaattorin avulla harjoitettu liikuntaa parantaa aivojen suorituskykyä ja tuolijumppa samaten. Jokaiselle jalkavaivaisellekin löytyy jotakin rajoituksista riippumatta. - Tärkeintä on nostaa liikkumalla sykettä. Saa sen nousemaan myös pelkästään käsiäkin heiluttelemalla.

MITEN LUONTO PARANTAA?

Luonnossa liikkuminen on tutkitusti tehokas keino tukea mielenterveyttä. Stressi vähenee, mieliala kohenee ja ahdistus lievittyy — usein enemmän kuin sisätiloissa tapahtuvassa liikunnassa.

Pohjoismaissa koottiin vuosina 2004 – 2025 tehtyjen tutkimusten tuloksia luonnossa liikkumisen ja oleskelun vaikutuksesta aikuisten mielialaan (www.psykiatriantutkimussaatio.fi). Tulokseksi tuli, että luonnossa liikkuminen ja oleskelu toimivat mielenterveyttä tukevasti ja ennaltaehkäisivät mielenterveyden ongelmia. Luontoympäristö vähentää stressiä, parantaa mielialaa ja luonto tukee toipumista uupumistapauksissa.

Nykyään puhutaan myös metsäterapiasta, jolla tarkoitetaan ohjattua hyvinvointiharjoitusta metsässä, jolloin koulutettu ohjaaja auttaa osallistujaa hidastamaan tahtia, rauhoittumaan ja kokemaan luonnon kokonaisvaltaisesti.

Tutkimuksia metsäterapian vaikutuksista (BMC Public Health, 2026)

On yhä enemmän tieteellistä näyttöä siitä, että metsäterapia on kustannustehokas stressinhallintamenetelmä ja sillä on myös kyky parantaa fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Metsäterapian käsitteen kehitti ensimmäisen kerran Japanin metsävirasto vuonna 1982. Tutkimukset keskittyvät yleensä metsäterapian vaikutuksiin ihmisten terveyteen fysiologisesta ja psykososiaalisesta näkökulmasta, mutta on myös tehty tutkimuksia sen mahdollisuuksista tiettyjen sairauksien, kuten verenpainetaudin ja masennuksen, hoidossa.

Tutkimusryhmä analysoi 27 aiheeseen liittyvää tieteellistä tutkimusartikkelia. Analyysin perusteella he uskovat, että metsäterapialla on tärkeä rooli ennaltaehkäisevässä lääketieteessä ja stressin hallinnassa kaikissa ikäryhmissä.

Erilaisia mittareita

Ihan tavallinen metsässä kävely vähentää uusien tutkimusten mukaan stressihormoni kortisolin eritystä, ja sitä kautta parantaa emotionaalista hyvinvointia ja tukee stressistä palautumista. Vaikutus ei ole vain hetkellinen, vaan näkyy myös pitkäaikaisissa mittareissa kuten hiusten kortisolipitoisuudessa.

Jokioisilla on Maaseutu- ja kotieläinpuisto Elonkierto, jota vuoden 2020 alusta ovat ylläpitäneet Elonkierron Ystävät ry ja sen vapaaehtoiset. Se on mukana "Interactive gardens" -hankkeessa yhdessä Baltian maiden ja Tanskan kanssa. Tänä kesänä hankkeessa tutkittiin luonnon vaikutusta ihmisen hyvinvointiin, stressitasoon ja palautumiseen. Oletuksena on, että luontokävelyjen johdosta HRV-arvo paranee eri tilanteissa ja seuraavan yön unen määrä lisääntyy, jos siinä on ollut ongelmia. Sitä voidaan mitata antureilla, jotka kiinnitetään kylkeen ja solisluun lähelle ja anturit yhdistetään johdolla.

Minua pyydettiin kesällä koehenkilöksi siihen tutkimukseen. En tiennyt, mitä tarkoittaa HRV. Nyt tiedän, että se on sydämen lyöntien välisen ajan vaihtelun määrä. Mitä enemmän lyöntien välien kestot vaihtelevat, sitä hyvinvoivampi ihminen on. Sitä voidaan mitata myös sormesta, suomalaiset Oura-sormukset mittaavat myös sykevälivaihtelua.

Kuvia Elonkierrosta

1.Kuva: Luontokävelyn ohessa me Nivelyhdistysläiset nautimme kevättapahtumassamme virvokkeita luonnonhelmassa. 2.Kuva: Keväällä Elonkierron kylvöt siunattiin papin johdolla. 3.Kuva: Siellä täällä on piknikpöytiä, Olemme ukrainalaisten ystävieni kanssa iltapäiväkahvilla vuohitarhan vieressä. 4. Kuva: Makasiinissa pidetyn yrttiluennon jälkeen maistelimme ystäväni kanssa terveellistä yrttijuomaa. 

Minun tutkimushenkilövaiheeni Elonkierrossa alkoi maanantaina ja päättyi torstaina. Keskiviikkona tehtävänä oli kävellä normaalivauhtia Elonkierron alueella puolitoistatuntia. Kuljin peltoaukeilla, joen rannalla, lehtimetsässä ja havupuuvaltaisessa metsässä.

Kun osuuteni oli päättynyt sain paperilla analyysin 25 eri ominaisuuden mittaustuloksessa, ne kertoivat siitä, millaista elämäni oli ollut. Parantamisen varaa oli unirytmissä, minkä osasin odottaa etukäteen. Nukun 5 - 6 tuntia yössä - tosin yleensä heräämättä kertaakaan. Kävelyn aikana ei mitattu stressitasoani. Firstbeat-kuvaaja kertoo, että sen jälkeen koin saman verran stressiä kuin sitä ennen. Mielenkiintoinen havainto oli automatkalla Elonkiertoon ja sieltä palatessa stressitaso nousi, vaikka en mitenkään itse tuntenut oloani stressaantuneeksi.

Vien yleensä autolla viikoittain kartonkijätteet läheisen marketin jäteleräykseen, kun oman talon jäteastia on täynnä. Kuvaaja kertoi, että stressitasoni nousi mennessä ja kun kiertelin kaupassa, käyrä kertoi sen olevan palauttavaaa toimintaa ja sitten taas alle kilometrin kotimatkalla stressitaso nousi. Olen aikoinaan ajanut pitkiä matkoja väsymättä. Päiväennätys viisikymppisenä oli 1002 km. Olen huomannut, että nykyään väsyn lyhyemmistä matkoista,vaikka en tunne ajaessani stressiä, mutta sydän näköjään tuntee.

Tärkeintä tutkimuksen kannalta oli, että luontokävelyn jälkeisenä yönä nukuin kahdessa erässä yhteensä 8,5 tuntia. Alla olevassa kuvassa näkyy vaaleansinisellä kävely Elonkierrossa. Sen jälkeen illalla nukahdin jo 20.30. Valvoin puolen yön aikaan, mutta en tuntenut oloani mitenkään stressaantuneeksi, ja sitten jatkoin unia, ja tein koko vuoden uniennätyksen: Kiitos luontokävelyn. En meinannut uskoa asiaa, mutta tarkistin vielä puhelimestani, että älykelloni ranteessa  oli saanut saman tuloksen ja siitä näkyi valvomisjakso. Minulla on tapana ajatella yöllä valvoessani, että hyvin levätty on puoliksi mukuttu ja sillä rauhoittelen itseäni niin, ettei stressitaso nouse.

Alla olevassa kuvassa näkyy torstain liikunta. Tein lähes viiden kilometrin juoksulenkin luonnossa, mikä näkyy sinisellä. Sen jälkeen päivässä on huomattava määrä vihreää, eli palautumista oli paljon enenmmän kuin leppoisan Elonkierto-kävelyn jälkeen, sen vaikutus ilmeni vasta yöunessa.

Opetin aikoinaan Metsäkoulussa psykologiaa. Olin kiinnostunut metsäkävelyn psyykkisistä vaikutuksista ja päätin tehdä psykologisen kokeen. Käskin oppilaiden miettiä, mikä on heidän elämässään sillä hetkellä kaikkein ongelmallisin / stressaavin / hankalin / harmittavin asia. Heidän piti ajatella sitä. Sen jälkeen asian ajattelua piti jatkaa, kun he kävelivät viereisessä metsässä puolituntia. Paluun jälkeen piti arvioida, oliko metsäkävelyn aikana tullut mieleen positiivisempaa näkökulmaa tai peräti ratkaisua ongelmaan. Melkein kaikki olivat kokeneet ajatusten ja tunteiden muuttumista valoisammiksi.

On tutkittu myös sitä, mitkä ovat ne tekijät, jotka luonnossa vaikuttavat ihmisen mielialaan. Tekoäly ilmoittaa seuraavia vaikuttavia tekijöitä

Sressin fysiologinen lasku: luonnon ärsykkeet rauhoittavat autonomista hermostoa

Tarkkaavaisuuden palautuminen: luonto vähentää kognitiivista kuormitusta (kognitiivinen = tiedon käsittelyyn liittyvää)

Mielialan koheneminen: vihreät ympäristöt lisäävät positiivisia tunteita

Liikunnan synerginen vaikutus: fyysinen aktiivisuus tehostaa luonnon vaikutusta

Sosiaalinen ulottuvuus: luontoympäristö tukee yhteisöllisyyttä (ryhmäliikunta)

Luontoa ylistävää taidetta on maailma täynnä. Otan esimerkiksi Beethovenin mahtavan sävellyksen: Jumalan kunnia luonnossa. 

Mauno Kuusisto laulaa vain alun laulusta. KUUNTELE>>>

Kun metsäkävelyyn yhdistää rukouksen, sen vaikutus mielialaan on kokemuseni mukaan selvästi kohottava. Kerron muiston, joka on elävästi mielessäni edelleen. Olin saanut sunnuntaiaamuna tietää, että minulle tuttu ihminen oli levittänyt laajalti minusta valheellista ikävää huhua. Ensimmäinen reaktio oli viha ja raivo. Sitten menin metsään, jossa yleensä vain juoksen. Nyt en juossut vaan nyt kävelin ja rukoilin yksinäisessä metsässä ääneen. 

Olin aikoinaan oppinut tunnetun kiinalaisen kristityn teologin ja opettajan Watchman Neen kirjasta anteeksiantamuksesta uuden näkökulman. Hän kertoi, että hänen luokseen oli tullut mies, joka pyysi neuvoa ongelmaansa. Hänen vaimonsa oli jättänyt hänet ja solminut suhteen hänen läheisimmän ystävänsä kanssa. Mies sanoi, että hän tietää, että hänen pitäisi kristittynä antaa anteeksi, mutta hän ei pysty antamaan heille anteeksi, eikä hän edes halua antaa heille anteeksi. Watchman oli vastannut miehelle suunnilleen seuraavasti: "Kerro Jumalalle rukouksessa, että et pysty antamaan heille anteeksi, etkä edes halua antaa heille anteeksi, mutta pyydä: 'Anna Sinä heille enteeksi ja toteuta se anteeksianto minussa'."

Watchmannin ajatus oli jäänyt minulle mieleen ja kuljin ja rukoilin toistaen lausetta: "En pysty antamaan X:lle anteeksi jne..."

Sen kävelyn aikana mieleeni tuli, miten paljon olin saanut itse anteeksi ja se, että kun Jumalalta tosissaan pyytää itselleen rakkautta vihamiestään kohtaan, hän myös antaa sitä. Tulin metsästä muuttuneena naisena. Pystyin kohtaamaan X:n ilman vihaa. Muutama vuosi sen jälkeen jouduin todella vaikeaan tilanteeseen, ja X auttoi minua puhumalla puolestani.

Olin Jumalan avulla pystynyt armahtamaan vihamieheni ja mieleeni muistui Jeesuksen sanat Vuorisaarnasta ja etsin jakeen Raamattusta: (Matt. 5:7) "Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan."

Jumalan kunnia luonnossa -laulun lopussa lauletaan armosta. Google käänsi sen saksasta seuraavasti:

Minä olen hän, ja minä olen se joka minä olen,

sinun Jumalasi ja Isäsi ikuisesti.

Minä olen sinun Luojasi, minä olen viisaus ja hyvyys,

järjestyksen ja pelastuksesi Jumala;

Minä olen hän! Rakasta minua koko sydämestäsi,

ja tule osalliseksi armostani.