MANIPULOINTI JA TUNNELUKOT
Viime viikolla käsittelin blogissani manipulointia ja kirjoja, joissa ilmiöstä kerrottiin. Tällä viikolla käsittelen Tunnelukkoja, jotka voivat vaikuttaa siihen, että manipulointi tuottaa tulosta.
VOIKO INTUITIOON LUOTTAA?
Kirjamessuilla kirjaesittelyssä annettiin ohjeeksi manipuloinnin tunnistamiseksi kuunnella intuitiota. Intuitio on tila, jolloin ihminen kokee saavansa tietoa ja ymmärtävänsä asioita ilman tietoista päättelyä. Ihminen toimii silloin tunteen tai vaiston ohjaamana. Ongelmana on se, että meillä on tunnelukkoja ja haavoittavassa lapsuusympäristössä myös intuitio on haavoittunut, siksi se saa ihmisen "vaistoamaan" virheellisesti ja valitsemaan väärin. Päätelmä voi olla ristiriidassa järkevien, tosien uskomusten kanssa. Kognitiivisessa terapiassa yritetään löytää ihmisille kärsimystä aiheuttaneita virheellisiä uskomuksia ja työskennellä niiden paljastamiseksi ja kumoamiseksi.
Jeffrey Youngin kehittämä kognitiivisen terapian suuntaus Skeematerapia on valloittanut alaa terapian ja myös omahoitomenetelmien alueella. Suomessa puhutaan tunnelukoista, alkuperäinen Youngin termi on "lifetrap" (elämän ansa), joka kuvaa paremmin prosessia, jossa menneisyydessä koettu tunne muuttuu tunneansaksi nykyhetkessä. Elämän jättämät jäljet eli hankalat tunteet, joita olemme joskus elämämme varrella ja varsinkin alkuvuosina tunteneet aktivoituvat uudelleen (triggeröityvät) nykyhetkessä menneisyyttä muistuttavissa tilanteissa.
Manipuloinnin malliesimerkkinä on pidetty Hitleriä. Hän sai melkein koko kansakunnan uskomaan arjalaisuuden ylivertaisuuteen ja muihin mielettömiin ideoihinsa. Voimme ajatella että kun saksalaispoika oli kuullut lapsena isänsä vihapuhetta, hän voi aikuisena joutua haavoittuneen lapsen moodiin (mielentilaan) ja alistua. Hitlerin vihapuheiden ja huudon sävyn tuttuus saa hänet alistumaan kuin aikoinaan lapsena.
Me voimme tunnistaa mielessämme erilaisia hankalia vanhempimoodeja, jotka "puhuvat" meille kuten lapsuudessa vaativasti, kriittisesti, rankaisevasti, syyllistävästi, vähättelevästi, alistavasti, sitovasti, hylkäävästi, välinpitämättömästi, torjuvasti jne. Ne "puheet" ovat sisäisiä manipuloijia menneisyydestämme. Yhä edelleen tunnen äitini kriittisen mielipiteen, kun valitsen televisio-ohjelmia tai lehtiä, jotka eivät ole hänen mielestään hyväksyttäviä. Mielipide ei vaikuta valintoihini, eikä se vähennä nautintoa, jota haluamani ohjelman seuraaminen tai lehden lukeminen antaa. Hänen hyvää tarkoittava ohjailunsa yritti rajoittaa monella tavalla valinnanvapauttani. Se oli manipulointia – ehkä se oli positiivista manipulointia. Aikuinen minä on käsitellyt hänen ohjeistuksensa ja seulonut niistä itselle sopivat.
Aikuismoodissa ihminen voi ahdistavissa tilanteissa olla oma terapeuttinsa ja kumota niitä virheellisiä uskomuksia, jotka ovat aiheuttaneet sen hetkisen hankalan tunteen. Kaikilla saksalaisilla ei ollut huutavaa isää ja osa oli käsitellyt tunnelukkonsa ja he pystyivät aikuisen moodissa Hitlerin hypnoottisia puheita kuunnellessa rauhoittamaan mielensä.
Meillä jokaisella on aikuismoodi, jonka on rakentanut elämänkokemus, karttunut tieto ja itseymmärrys. Sen avulla voimme puhua itsellemme järkeä ja lohdutusta ja torjua haavoittuneen lapsena koettuja negatiivisten kokemuksien jälkiä, jotka nykyhetkessä ilmenevät haitallisen vanhempimoodin aktivoituessa.
Tunnelukko voi myös tehdä ihmisestä manipuloijan. Oletan, että manipuloijat ovat enimmäkseen heitä, joilla on oikeutuksen-tunnelukko, jolloin ihmisellä on narsistisia ja psykopaattisia piirteitä ja siksi empatiakyky on olematon. Sellainen tuntui Hitler olevan. Selityksenä voi olla vaikeat kotiolot, kun isä oli väkivaltainen sekä vaimoaan että lapsiaan kohtaan.
TUNNELUKOT, JOTKA ALTISTAVAN MANIPULOINNILLE.
Ulkopuolisuus
Perususkomus ulkopuolisuuden tunnelukon omaavalla on, että muut ihmiset eivät halua häntä seuraansa. Taustalla on usein tunne oman lapsuusperheen poikkeavuudesta. Ulkopuolisuuden tunnelukon omaava kokee aina olevansa kuin se liikuntatuntien viimeisenä joukkueeseen valittu – erilainen. Ihmisen identiteetti rakentuu siten, että hän on muodostaa käsityksen siitä, millä tavalla hän on samanlainen kuin muut ja millä tavalla hän on erilainen. Ulkopuolisuuden tunnelukko saa ihmisen tuntemaan olevansa vain vähän samanlainen kuin muut ja suuresti ja väärällä tavalla erilainen kuin muut. Ulkopuolisuus tuntuu vajavuutena, koska ulkopuolisuuden syy nähdään omissa puutteissa.
Ulkopuolisuuden tunnelukon omaavalla on kaipuu saada tulla yhteisön jäseneksi ja Hitler tarjosi kaikille mahdollisuutta tulla ulkopuolelta sisään yhteisöön. Ihmisille tarjottiin selkeät ohjeet siitä, miten tuli uskoa, ajatella ja toimia. Niitä noudattamalla tulit hyväksytyksi. Koulukiusatulla oli mahdollisuus päästä keskiöön, jos seurasi oman lähiyhteisönsä johtajaa, joka seurasi Hitleriä. Toinen toistaan Hitlerille kuuliaisemmat pikkujohtajat toimivat manipuloija-verkostona.
Viime blogissa käsiteltyjen blogien manipuloivat Gurut tarjosivat myös tiivistä yhteisöä seuraajilleen. Yhteisön menetys manipuloinnin paljastuessa onkin monelle traumauttava tilanne, jos hänellä on ulkopuolisuuden tunnelukko. Sen jälkeen tunnelukko vielä vahvistuu ja hän on kipeästi terapeuttisen avun tarpeessa.
Epäonnistuminen
Virheellinen perususkomus tämän tunnelukon omaavalla on se, että hän on muita huonompi ja muutkin sen tietävät. Lukon omaava vertailee itseään muihin ja kiinnittää huomiota niihin seikkoihin, joissa muut ovat parempia. Omia onnistumisiaan hän vähättelee eikä ole mielestään saavuttanut elämässä riittävästi. Hän kokee itsensä usein vaivautuneeksi seurassa, koska tulkitsee muiden kohtelevan häntä alentuvasti.
Epäonnistujalle saattoi olla mannaa tuntea kuuluvansa arjalaiseen herrarotuun ja se uskomus muuttuu osaksi identiteettiä ja lääkitsee itsetunnon haavoja.
Alistuminen – ehdollisen rakkauden ansa
Manipuloija ei joudu näkemään suurtakaan vaivaa saadakseen alistujan noudattamaan tahtoaan, sillä tunnelukon omaavalla perususkomuksena on ajatus siitä, että omasta tahdosta kannattaa luopua. Alistumisen ja hallitsemisen tasapaino rakentuu lapsuudessa. Kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana lapsi kasva erilliseksi itsekseen. Kehityssaavutuksena on autonomian tunne ja oman tahdon ilmaiseminen ja toisaalta rajoihin suostuminen. Alistuvuuden tunnelukko pohjautuu uskomukseen, että kannattaa aina antaa periksi muille, ettei tule itse hylätyksi. Muiden rakkaus ja myös Jumalan rakkaus koetaan ehdolliseksi. Tunnelukon omaava ei pysähdy pohtimaan sitä, mitä todella itse haluaa elämältä tai muilta ihmisiltä. Kuitenkin hän suhtautuu ajoittain muihin passiivis-aggressiivisesti. Häntä voi harmittaa jälkeenpäin, että myös elämän isoissa päätöksissä antoi muiden vaikuttaa liikaa.
Alistumisen takana voi olla paitsi ankarat ja rajoittavat vanhemmat myös perheongelmat. Jos perheessä on ollut esimerkiksi alkoholiongelma, tai vanhemmalla on mielenterveysongelma, lapsi joutuu jatkuvasti tarkkailemaan tilannetta ja sitä, miten voi ilmaista itseään. Omat tunteet ja tunteenpurkaukset on tukahdutettava, ettei itse aiheuttaisi tilanteen muuttumista pahemmaksi. Myös äärimmäinen köyhyys perheessä voi johtaa siihen, että lapsi ei kerro toiveitaan vanhemmille ja tottuu siihen, ettei niitä pitäisi edes olla. Alistuminen voi johtua halusta miellyttää tai pelosta, että jotain pahaa voi seurata, ellei noudata muiden tahtoa.
Uhrautuminen – hyve vai haitallinen tunnelukko?
Yksinkertaisuuden vuoksi puhun uhrautujasta enkä uhrautumisen tunnelukon omaavasta, vaikka jälkimmäinen on täsmällisempi ilmaus. Uhraaja on leimaava nimitys, ja se voi muuttua hallitsevaksi osaksi identiteettiä. Itseään ei pidä leimata yhden piirteen perusteella. Mielikuvat luovat todellisuutta ja siksi ei kannata leimata itseään uhrautujaksi, paremminkin voi ajatella, että sisällä asuu pieni uhraaja, joka saa uhrautumaan tai että omaa uhrautujan piirteitä. Uhrautujan kannattaa kuitenkin tiedostaa tunnelukkonsa. Silloin hän voi vastustaa sen aiheuttamaa toimintaa ja manipuloinnin uhriksi joutumista:
"En halua uhrautua, siis olenpa tarkkana, kun tehtäviä jaetaan tai apua tai rahaa pyydetään."
Kannattaa ottaa tuumaustauko, jos on sanomaisillaan "Kyllä minä voin…"
Uhrautuja ajattelee, että muiden tarpeet ovat aina tärkeämpiä kuin omat tarpeet. Hän saattaa pitää sitä jopa kristillisenä ajatteluna. Hän voi kokea syyllisyyttä sanoessaan ei, kun häneltä pyydetään jotain palvelusta. Jopa silloin kun hänellä olisi pätevä syy kieltäytyä. Hän suostuu vapaaehtoisena tarjottuihin tehtäviin ja voi jopa palaa loppuun vapaaehtoistyössä. Uhrautuja on usein se, joka huolehtii suvun vanhuksista. Hän on onnellinen, jos huomaa läheistensä olevan onnellisia. Hän ei itse halua ottaa vastaan palveluksia eikä ymmärrä, että muillekin voisi olla ilo auttaa häntä. Lahjojen vastaanottaminen voi olla myös vaikeaa. Hän saattaa jopa keksiä mielessään syitä, miksi lahja oli sopimaton, ettei joutuisi olemaan kiitollisuuden velassa. Itse hän kuitenkin antaa mielellään muille lahjoja – jopa yli varojensa. Seurakunnassa uhrautuja voi antaa kolehtiin ja keräyksiin enemmän kuin hänellä todellisuudessa olisi varaa.
Tunnelukon omaava uhrautuu välttääkseen syyllisyyttä toisten mielen pahoittamisesta. Hänen on vaikea sanoa ei, ilman että syyllisyys valtaa mielen. Uhrautuja saattaa tuntea tiedostamattaan vetoa tarvitseviin ja riippuvaisiin ihmisiin, joiden tarpeita voi loputtomiin täyttää. Hoiva-ammateissa on ihmisiä, joilla on uskomuksena, että kaikkiin hoivapyyntöihin hänen pitäisi vastata kyllä. Kun loppuunpalamisesta alettiin puhua 70-luvulla, ajateltiin että se oli vain auttamisammattien uhka. Koska ihminen ei yleensä nähnyt niissä työnsä tuloksia heti, työn palkitsevuus oli vähäistä. Kuormitus ja väsymys toi rinnalleen kysymyksen: Olenko väärällä alalla? ja seuraavassa vaiheessa: Onko tässä työssä ylipäänsä mitään mieltä? Samantapaisia ajatuksia voi risteillä vapaaehtoistyössä uupuvan ihmisen aivoissa.
Uhrautuja löytää aina aikaa toisille ja toimii yli voimiensa. Hän saattaa tuntea jopa ylpeyttä uhrautumisesta, ja se motivoi uhrautumaan lisää. Toisaalta hän voi torjua toisten avun ja hänen itsensä on vaikea pyytää apua. Hänelle ei tule mieleen, että auttaminen olisi toiselle mielihyvää tuottava teko. Joskus uhrautuja kuitenkin kokee, että tarvitsisi apua, mutta kukaan ei auta. Hän saattaa ilmaista itseään epäsuorasti tai toivoo toisten lukevan ajatuksia ja ymmärtävän sanomattakin hänen tarpeensa.
Uhrautujalla on vaara kyllästyä elämäntapaansa, koska siitä puuttuu ilo. Häntä voi suututtaa ihmiset, jotka tuntuvat vaativan häneltä liikaa. Hän voi jopa katkeroitua ja sääliä itseään ja tuntea itsensä marttyyriksi. Uhrautujalle tyypillisiä tunteita ovat: katkeruus, alemmuudentunteet, pelko, alakulo ja huolestuneisuus.
Uhrautumisen tunnelukko on suomalaisilla erittäin yleinen. Olin juuri luennoinut eräällä viikonloppukurssilla uhrautumisesta ja istuimme lounaspöydässä. Ruokailun päätyttyä, eräs kurssilainen kokosi astiansa ja tarjoutui viemään tarjottimellaan minunkin astiat pois. Torjuin heti tarjouksen ja pian tajusin, että tässä sitä taas ollaan. Vien häneltä mahdollisuuden pienellä vaivalla saada palvelemisesta mielihyvää – sitä mielihyväähän olen itse kuitenkin usein haalimassa itselleni.
Hyväksynnän, tunnustuksen haku
Perususkomus on se, että on tärkeää, mitä muut ajattelevat itsestä.
Tarve tulla hyväksytyksi kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Mutta haitallisena tunnelukkona se vaikeuttaa elämää. On raskasta etsiä jatkuvasti hyväksyntää. Hyväksyntää hakeva yrittää muuntautua sellaiseksi, jollaisesta olettaa senhetkisessä seurassa pidettävän. Manipuloijan seurassa hän haluaa muuntua tämän toiveiden mukaiseksi.
Kun ihminen toivoo saavansa osakseen huomiota ja hyväksyntää, kaikki kielteinen palaute tuntuu murskaavalta. Hyväksynnän ja tunnustuksen haun tunnelukon omaava toivoo, että kaikki hänelle tärkeät ihmiset pitäisivät hänestä, ja lisäksi myös ne, joista hän itse ei edes pidä. Hän voi muuttaa käyttäytymistään sen mukaan missä seurassa hän on. Hän on kuin kameleontti ja muuttaa väriä ympäristön mukaan tai tuuliviiri, jonka mielipiteet muuttuvat, jos tuulen suunta muuttuu. Hänellä on taipumus olla samaa mieltä edellisen puhujan kanssa ja seurakunnassa hän haluaa miellyttää kaikkia paimenia. Itsetunto on riippuvainen siitä, millaisen hän luulee maineensa olevan. Someaikakaudella vihapuheen uhka tuntuu suurelta ja sen vältteleminen vie energiaa. Hän nauttii huomiosta, jota muut osoittavat häntä kohtaan erilaisissa kokoontumisissa. Toisaalta hänelle ei mikään huomion määrä riitä, hän kuitenkin tuntee alemmuutta.
RAAMATUN NÄKÖKULMIA TAISTELUSSA MANIPULOINTIA VASTAAN
Tunnelukkoteorian rakentaneen Yeffreyn yhteistyökumppani Janet Klosko toteaa, että näkökulma, jonka mukaan Jumala voi parantaa haitalliset tunnelukkomme viitoittaa tietä psykologisten ongelmien hengellisille ratkaisuille. Hän toteaa, että niille, joilla on pääsy siihen maailmaan, Jumala voi tarjota rajattomat mahdollisuudet korjaavaan vanhemmuuteen (John J. Ceceron: Praying through Our Lifetraps: A Psycho-Spiritual Path to Freedom).
Ajattelen, että Jumalan korjaava vanhemmuus toimii Pyhän Hengen ja raamatun kautta ja myös sen rakkauden kautta, jota Jeesus rukoili meille jäähyväissaarnassaan.
Kun teemme valintoja, on hyvä muistaa, että Jeesus opettaa meitä rukoilemaan: "Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa" kannattaa tarkistaa valintatilanteessa, että on valmis alistamaan tahtonsa Jumalan tahdolle. Kun manipuloija yrittää muuttaa mieltämme ja tarjoaa itseään hyödyttäviä valintamahdollisuuksia, voimme kysellä onko se myös Jumalan tahto. Olen nähnyt monen ihmisen kuvittelevan oman tahtonsa mukaisia ratkaisuja Jumalan tahdoksi, vaikka se ei raamatun mukaan sitä ole. Joskus seuraukset ovat olleet tuhoisia. Joskus raamatun teksteissä on tulkinnan varaa ja joistakin asioista ei ole mitään ohjeita. Olin kerran kipuillut kauan erään ratkaisun kanssa, siihen ei ollut raamatussa ohjetta. Sitten päätin, että ei sitä myöskään raamatussa kielletä, joten teen ratkaisun järkeeni nojaten – en siis intuitiooni vaan järkeeni nojaten.
Ulkopuolisuus
Joskus ulkopuolisuuden tunnelukon omaava voi uskoon tultuaan parantua kritiikittömästä kaipuustaan päästä ryhmään kuin ryhmään. Hän voi hahmottaa itsensä osaksi Jumalan perheväkeä, varsinkin jos hän löytää kiinteän seurakuntayhteyden, jossa hänelle osoitetaan hyväksyntää ja rakkautta. Efesolaiskirjeen toisessa luvussa Paavali kuvaa kristityn syvintä ja tärkeintä yhteyttä seuraavasti:
"12. Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa. 13 Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.14 Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.18 Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. 19 Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät."
Epäonnistuminen
Paavali toteaa Roomalaiskirjeessä kahdennessatoista luvussa: " jae 3. Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. 4 Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, 5 samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä."
Paavali varoittaa ajattelemasta liikoja, vaan kohtuullisesti ja siihen kohtuullisuuteen kuuluu myös todenmukainen myönteinen minäkäsitys. Epäonnistujan tunnelukon omaavan ja myös alistujan kannattaa lukea Psalmin 139 sanoja:
13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.
14 Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.
17 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Alistuminen
Me alistumme Jumalan tahtoon ja se on mittapuuna voimmeko alistua muiden tahtoon. Meidän tulee alistua esivallan tahtoon (Room. 13: 1-2), mikäli se ei ole Jumalan tahdon vastainen. Samoin kriteerein alistumme seurakuntajohdon tahtoon. Meidän tulee kunnioittaa toisiamme ja olla oikealla tavalla nöyriä ja alamaisia ja pitää toinen toistamme itseämme parempana (Fil.2:3). Oikeanlainen alistuminen rakentaa seurakuntaa ja mahdollistaa myös sen jäsenten kukoistamisen. Alistumisen tunnelukko saa aikaan tyytymättömyyttä. Alistujan kannattaa turvautua valinnoissaan keskusteluihin hyvien opettajien kanssa, jotta saisi tukea oikeihin valintoihin ja välttää vääriä opettajia (2. Piet. 1. luvun alku)
"samoin on teidänkin joukkoonne ilmestyvä vääriä opettajia. He salakuljettavat teidän keskuuteenne tuhoisia harhaoppeja, jopa kieltävät herransa, joka on ostanut heidät omikseen. Pian he kuitenkin saattavat itsensä tuhoon."
2 Heidän irstasta menoaan lähtevät monet seuraamaan, ja näiden takia totuuden tie tulee häväistyksi.
3 Ahneudessaan he pyrkivät käyttämään teitä hyväkseen esittämällä tekaistuja tarinoita. Mutta heille muinoin langetettu tuomio on yhä voimassa, heidän tuhonsa odottaa heitä. "
Uhrautuminen
Me voimme uhrata aikaamme, voimiamme ja rahaa. Vaikka raamatussa puhutaan rahan uhraamisesta, samaa ohjetta voimme soveltaa koskemaan myös ajan ja voimien uhraamiseen. Vanha käännös sanoi: "Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa". Nykyinen käännös puhuu asiasta tuoden mukaan tulkinnan: "Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa". Vanhassa käännöksessä puhutaan sydämen vaatimuksesta eli tunteesta antamista ohjaamassa, jälkimmäinen viittaa mielen päätökseen eli mukana on myös harkintaa ja oman tahdon pohdintaa.
Kun rukoilemme Isä meidän -rukouksessa, että Jumala ei saattaisi meitä kiusaukseen. Voimme tuoda esiin myös uhrautumisen. Onko kysymyksessä uhrautumisen kiusaus? Olemmeko uhrautumisella tai uhraamisella etsimässä omaa kunniaamme? - Samalla asetumme alttiiksi manipuloinnille.
Hyväksynnän, tunnustuksen haku
Moni on raamattua lukiessaan löytänyt sieltä tuomion sanoja. Kuitenkin raamattu on täynnä hyväksyntää. Jopa sellaista hyväksyntää, jota emme edes ansaitsisi. Opin jo rippikoulussa muistisäännön:
A = Ansaitsematon
R= Rakkaus
M= Meidän
O= Osaksemme
En silloin kuitenkaan sisäistänyt sitä, mitä armo todellisuudessa tarkoitti. Nyt ymmärrän raamatun jakeen: Joh. 3:16 sanoman: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän".
Huomenna on kirkkovuoden viimeinen sunnuntai ja "Tuomiosunnuntai", jolloin meille muistutetaan vapauttavan tuomion mahdollisuudesta. – Ihan vain armosta!
Olen huomenna Messussa avustajana ja tiedän, että siellä lauletaan virsi 162, jonka Pauli Vaalaksen vuonna 1951 kirjoittamat sanat ovat pysähdyttävät.
1.
Kristus-kuningas,
kaikkivaltias,
joudu, voittoon vie jo valtakuntasi!
Vielä tuskan maa
kaipaa, odottaa.
Milloin on se täynnä tuntemistasi?
On viety sanaa autuuden
jo halki vuosisatojen.
Vielä miljoonat
yössä kulkevat.
Milloin valtasuuruutesi kirkastat?
2.
Kristus-kuningas,
yksin voimakas,
kerran annat koittaa aamun autuaan.
Auta, että me
siihen uskomme
silloinkin, kun yötä kohti kuljetaan.
Soit tehtävän niin valtavan,
on vastaan mahti maailman,
mutta heikkojen,
meidän köyhien
väkevyytenä on Herra taivaitten.
3.
Kristus-kuningas,
valtakunnassas
meidän salli taistella ja kärsiä
kaiken antaen,
vaivat kantaen
saada puhdistusta, voimaa ristiltä.
Jo ilta tummuu yllä maan,
siis auta meitä joutumaan,
ennen kuin on yö,
päättyy kylvötyö,
saavut, Kristus, Herra, lopun hetki lyö.
Virressä on sama sävel kuin vanhassa virressä 265, joka kertoo Tuomiopäivän teemaan sopivasti armosta ja on kuunneltavissa täältä>>>