ME JA VANHENEVAT AIVOMME

                                                    Kuvat: tekoäly

Nuorina kauhistelimme sitä, että meiltä kuolee miljoona aivosolua päivittäin. Tieto taisi olla urbaania legendaa. Kysäisin asiaa tekoälyltä ja sain vastaukseksi: "Arvioiden mukaan noin 50 000–100 000 neuronia kuolee päivittäin, mutta tämä määrä on suhteellisen pieni verrattuna aivojen valtavaan noin 86 miljardin neuronin kokonaismäärään."

Aivotutkimus on viime vuosikymmeninä loikannut eteenpäin isoin harppauksin. Nykyään tiedämme, että aivot eivät ole pysyvä rakennelma, vaan ne muuttuvat ja kehittyvät koko elämän ajan – jopa vanhuudessa. Muutos mahdollistaa oppimisen ja sopeutumisen uusiin tilanteisiin – jopa vanhuudessa. Suurin osa aivojemme toiminnasta tapahtuu tiedostamatta. Vaikka keskitymme johonkin, kuten esimerkiksi kauppalapun laatimiseen, aivot tekevät samaan aikaan taustalla valtavan määrän päätöksiä ja prosessointeja ilman, että huomaamme sitä.

Käsitys, että aivojen vasen puoli ohjaa tiedonkäsittelyä ja oikea puoli tunteita ja luovuutta, on pitkään ollut suosittu, mutta se ei pidä paikkaansa. Nykyinen tutkimus osoittaa, että molemmat aivopuoliskot osallistuvat sekä tiedon että tunteiden käsittelyyn, ja aivopuoliskojen välinen yhteistyö on myös ratkaisevan tärkeää. Kieli on useimmiten vasemman aivopuoliskon hallinnoima, kun taas tilallista hahmotuta säätelee enemmän oikea aivopuolisko. Tunteiden käsittely ja looginen ajattelu tapahtuvat molemmissa aivopuoliskoissa ja niiden välisessä vuorovaikutuksessa.

SENIORIN AIVOT

Todellisuudessa aivojen väritys on varsin hillitty, mutta kuva korostaa aivojen erilaisia osasia erilaisine tehtävineen.

Ikääntyessä aivojen eri osissa tapahtuu erilaisia muutoksia, mutta ne eivät välttämättä tarkoita älyllisten kykyjen heikkenemistä. Vaikka fyysisiä muutoksia tapahtuu, aivot ovat joustavia ja voivat sopeutua. Aivoterveyden kannalta on tutkimusten mukaan hyödyllistä oikeanlainen ravinto, riittävä liikunta ja uni, uusien asioiden opettelu ja ihmisten tapaaminen.

Tunteiden säätely ja kokeminen ovat monimutkainen prosessi, joka ei tapahdu vain yhdessä tietyssä aivoalueessa, vaan useiden alueiden yhteistyönä. Tässä muutamia keskeisiä osia:

Limbinen järjestelmä on tunteiden "keskus", joka sisältää muun muassa:

Mantelitumake on pieni mantelinmuotoinen rakenne molemmissa aivopuoliskoissa ohimolohkojen sisällä. Ne välittävät ja prosessoivat voimakkaita tunteita kuten pelkoa ja vihaa. Niiden rooli tunteiden säätelyssä on merkittävä, ja ne toimivat tiiviissä yhteistyössä muiden aivoalueiden kanssa.

Hippokampus Yhdistää tunteet muistoihin. Kun koet jotain merkityksellistä, hippokampus auttaa tallentamaan sen tunnepitoiseksi muistoksi.

Hypotalamus kontrolloi kehon autonomisia toimintoja, kuten sydämen sykettä ja stressireaktioita. Vaikka hypotalamus on yksi kokonaisuus, se sisältää useita eri alueita ja tumakkeita, joiden tehtäviä on: hormonitoiminnan säätely, unen ja valvetilan säätely, kehon lämpötilan hallinta sekä nälän ja janon kokeminen.

Aivokuori on aivojen uloin kerros ja se vastaa monista kehittyneistä toiminnoista, kuten ajattelusta, päätöksenteosta, muistista ja tietoisuudesta. Se jaetaan eri alueisiin, joilla on omat tehtävänsä:

Etuaivokuori auttaa hallitsemaan impulsseja ja säätelemään tunteita järkevästi. Esimerkiksi kun tunnet vihaa, tämä alue auttaa sinua käyttäytymään rauhallisesti.

Otsalohko osallistuu päätöksentekoon ja sosiaalisen käyttäytymisen säätelyyn sekä empatian tuntemiseen.

Aivorunko ja keskiaivot vastaavat siitä, miten tunteet vaikuttavat kehoon. Esimerkiksi stressin aikana ne aktivoivat sympaattisen hermoston ja voivat esimerkiksi nostaa sydämen sykettä.

Autonominen hermosto jakautuu parasympaattiseen ja sympaattiseen hermostoon.

Parasympaattisen hermoston tehtävä on rauhoittaa kehoa, ja se huolehtii monista tärkeistä elintoiminnoista, kuten hengityksestä, verenkierrosta ja ruoansulatuselimistön toiminnasta. Sympaattinen hermosto aktivoi kehoa, ja se huolehtii siitä, että pystymme nopeasti reagoimaan erilaisiin tilanteisiin ja saamaan asioita aikaiseksi – se voi pitää meitä myös valveilla yöllä. Sympaattisen hermoston ollessa ylikierroksilla, voimme rauhoittaa sitä esimerkiksi hengitysharjoitusten avulla. Esimerkki:

1. Sulje silmät – Keskity hengitykseesi ja anna ajatusten tulla ja mennä, niihin ei tarvitse kiinnittää huomiota, oli ne mitä tahansa.
2. Hengitä syvään sisään nenän kautta – Laske hitaasti neljään sisäänhengityksen aikana.
3. Pidätä hengitystä – Laske hitaasti neljään.
4. Hengitä hitaasti ulos suun kautta – Laske hitaasti kahdeksaan.
5. Toista harjoitus – Jatka 5–10 minuuttia.

Muutoksia

Otsalohkon toiminta voi muuttua iän myötä. Sehän vastaa päätöksenteosta, suunnittelusta ja käyttäytymisen säätelystä. Ikääntyessä otsalohkon toiminnassa voi tapahtua heikkenemistä verenkierron hidastuessa ja hermoyhteyksien heikennyttyä. Sillä voi olla myös myönteisiä seurauksia, kun vanhat ihmiset eivät ole enää yhtä tarkkoja julkisuuskuvastaan ja kulissien ylläpidosta kuin aikaisemmin.

Otsalohkon kontrollin vähentyminen on vaikuttanut (?) siihen, että julkaisin kaksi runokirjaa yli seitsemänkymppisenä. Yksittäisiä runoja olin julkaissut psykologisten tekstien yhteydessä. Muistan ruokapöytäkeskustelun Vivamossa, jossa Kansan Raamattuseuran hallituksen jäsenenä osallistuin työntekijäkokoukseen. Pidin siellä aamuhartauden, ja luin sen päätteeksi yhden runoni. Toiminnanjohtaja kiitteli runoa ja kannusti julkaisemaan runokirjan. Sanoin etten tule koskaan julkaisemaan runokirjaa, koska silloin täytyisi olla pohjia myöten aito ja avoin ja sitä en tahdo olla. No kuinkas kävikään, meni kymmenen vuotta ja julkaisin kaksi runokirjaa. Seuraava runo kertoo prosessista julkaista runoja:

En minä halunnut runoilijaksi

en todellakaan.

"En osaa tarpeeksi hyvin sanoa sitä,

mitä en haluakaan sanoa"

Joskus muurini aukosta lipsautin

yksinäisen runon, kivuistani punotun:

"Ottakaa, auttaisiko teitä,

hoitakaa haavojanne."

Ja te tulitte vaatimaan lisää

No, onko sillä niin väliä,

vaikken osaakaan tarpeeksi hyvin sanoa.

Jos joku jossakin osaa tarpeeksi hyvin kuunnella.

Kun on vuosikausia seurannut runoilijoiden haastatteluja, huomaa avoimuuden lisääntymisen ja kontrollin höllentymisen. Aila Meriluodonkin julkaisema viimeinen päiväkirja oli häkellyttävän avoin. Aika usein runoilija haluaa salata runonsa todellisen taustan. Anu Kaipainen julkaisi aikoinaan runon: Nuoruustango, jonka Chydenius sävelsi. (Lämpöni lempeni annan…). Siitä tuli 70-luvulla suuri hitti. Anu Kaipaiselta udeltiin usein, kuka oli runon kohde. Hän ilmoitti, ettei tule sitä koskaan paljastamaan. Kun Anu Kaipainen eleli viimeisiä vuosiaan, haastattelija yritti taas kysyä asiasta ja Anu Kaipainen vastasi, ettei muista. Muistan elävästi hänen äänenpainonsa, kun hän lisäsi vielä: "Kyllä minä kertoisin, jos muistaisin, mutta minä en muista."

Kerran naisten aamukahvitilaisuudessa pitämäni puheen jälkeen, yksi puolituttu tuli sanomaan: "Olitpa auki, minä olen tottunut tuntemaan sinut pidättyväisenä ihmisenä." – Niin siinä käy otsalohkomuutosten takia itse kullekin.

ÄLYKKYYDEN MUUTOKSET

Nykyisessä digimaailmassa vanhempi ihminen voi tuntea helposti itsensä tyhmäksi diginatiivien rinnalla, ja eri tilanteissa muutenkin, jos ei osaa sellaista, jota omasta tai toisen mielestä pitäisi osata. Ympäristö monimutkaistuu ja haasteet kasvat. Aika usein voi lohduttautua sillä, ettei muutkaan ikätoverit osaa tai että ei se ole niin tärkeätä osata tai aina saa apua.

Meidän ikäluokkamme rasitteena on ollut vanhan ajan kansakoulu ja sen jättämät virheelliset käsitykset omasta suorituskyvystä. On sanottu, että tärkeintä, mitä lapsi oppii koulussa on se, mitä hän oppii itsestään oppijana. Aika moni on silloin oppinut virheellisesti olevansa huono oppimaan ja tyhmä. Olen ammatti-instituutissa opettaessani aikuisopiskelijoita joutunut purkamaan näitä virheellisiä käsityksiä. Kun viisikymppiset alkoivat opiskella lähihoitajiksi tai koulunkäyntiavustajiksi, haasteena oli saada heidät ensin vakuuttumaan, että he pystyvät selviytymään opinnoista ja tärkein ominaisuus on tahto ja sisu.

Tyhmyydelle ja älykkyydelle on monia määritelmiä. Yksi niistä on, että älykkyys on ihmisen kykyä toimia mielekkäästi uudessa tilanteessa – ja tyhmyys sitä, ettei osaa. Täytyy sanoa, että Helsingin liikennelaitos on aiheuttanut minulle entiselle helsinkiläiselle monia tyhmyydentunnetuokioita. Lippujen ostaminen automaatista ei ole onnistunut ja puhelimeen lataamani sovellus ei ole toiminut. Moni muukin asia kotimme ulkopuolelle ja maailmalle mentäessä on muuttunut. Kun olimme senioripsykologien kanssa koronavuosien jälkeen Oslon-matkalla, joku totesi, että niin paljon monimutkaisemmaksi tämä hotelliasuminenkin on nykyään tullut, että olisimme tarvinneet aluksi luennon siitä, miten kuuluu toimia.

TESTIEN KERTOMAA

Kohtasin aikoinaan mielenterveystoimistossa naisen, joka lähestyi eläkeikää ja halusi eläkkeelle, koska tunsi olevansa tyhmä. Hän oli toimistotyössä, ja työtehtävät olivat melko vaatimattomia. Tunsin hänen huippuälykkään akateemisen poikansa ja ajattelin, että tuskin kansakoulun käynyt äitikään voi kovin tyhmä olla. Hän suoriutui testistä erittäin lahjakkaan tasoisesti, kun tuloksia verrattiin muihin yli 60-vuotiaisiin. Hän ei ilahtunut tuloksesta, vaan selitti, että hänen iässään kaikki ovat muuttuneet tyhmemmiksi. Sitten kaivoin esille nelikymppisten normit ja näytin numeroiden avulla, että hän suoriutui nelikymppisiinkin verrattuna lahjakkaan tasoisesti. Pitkän keskustelun aikana sain hänen minäkuvansa muuttumaan ja hän jatkoi työssä vielä 65-vuotiaaksi tietoisena siitä, että on riittävän älykäs tehtäviinsä edelleen vanhanakin, vaikka ei tunnekaan olevansa ihan yhtä terävä kuin aikaisemmin, mutta voittaa älykkyydessään kuitenkin useimmat nelikymppiset.

Tein aikoinaan psykologian gradun vanhusten älyllisistä muutoksista viiden vuoden aikana. Minulla oli käytössäni viisi vuotta aikaisemmin saadut testitulokset umpimähkään valituilta yli 60-vuotiailta helsinkiläisiltä. Kiertelin keväällä 1968 testaamassa 50 tutkimushenkilöä ja vertasin heidän tuloksiaan viisi vuotta aikaisemmin saatuihin tuloksiin.

Kun podin eläköitymisen jälkeistä masennustani, en muistanut lainkaan oman graduni tuloksia. Nyt vanhuudesta kirjoittaessani aloin kaivata tutkimukseni tietoja. Olin heittänyt jossain muutossa oman kappaleeni roskiin, mutta Yliopistonkirjasto onneksi säilyttää kaikki gradut. Tilasin sieltä omani luettavaksi. Sitten viikon kuluttua istuin yliopiston kirjaston isossa kellarissa ja haikean hellät tunteet tulvahtivat mieleeni, kun avasin ensimmäisen sivun ja luin johdannon. Olin itse kirjoittanut työni puhtaaksi ja eikös siihen johdantoonkin ollut pujahtanut kirjoitusvirhe, jota en ollut kirjoittaessa havainnut. Pikkuvirheitä näytti olevan miltei joka sivulla.

Joidenkin tutkimushenkilöiden tulokset eivät olleet heikentyneet lainkaan viiden vuoden takaisista ja joidenkin kohdalla oli tapahtunut romahdus. Siihen aikaan ei juuri puhuttu muistisairauksista eikä dementiasta. Kansa puhui vanhuudenhöperöistä ja ammatti-ihmiset seniileistä. Mukana tutkimuksessani oli selvästi muistisairaita, mutta kukaan ei maininnut mitään diagnoosista, enkä sitä kysynyt.

MITÄ OSAAMME, MITÄ EMME

Oma ensimmäisen havaintoni suorituksen heikkenemisestä tapahtui erityiskykyni kohdalla- Avaruudellinen (tilallinen) hahmottaminen oli ollut vahvuuteni. Kun opetin älykkyydestä luennolla näytin taululla, minkätapaisten tehtävien avulla mitataan avaruudellista hahmotuskykyä. Tajusin, että en osannutkaan ratkaista tehtävää, vaikka aikaisemmin samantapaiset olivat olleet helppoja. Siis oikeassa aivopuoliskossa oli tapahtunut jotain! En ollut arkkitehti, joten sinänsä sen kyvyn heikkenemisellä ei ollut merkitystä, mutta huolestutti se silti.

Toisen kerran kauhistuin, kun menin tekemään netissä muistitestin. Siinä oli lueteltu muistaakseni kymmenen substantiivia. Luin ne läpi, mutta en erikoisemmin painanut niitä mieleeni ja sitten teksti jatkui ja yhtäkkiä käskettiin toistaa ne kymmenen sanaa. Tulokseni oli surkea. Onneksi annettiin uusi mahdollisuus ja uusi lista ja nyt motivoiduin painamaan sanoja mieleen. Tulos oli normaali.

WAIS-TESTIN TULOKSIA

Opinnäytetyössäni käyttämä testi mittasi yhdentoista osatehtävän avulla erilaisia kykyjä. Testi on edelleenkin yleisesti käytössä. Tutkimukseni mukaan osa kyvyistä säilyy niillä, joilla ei ole muistisairautta lähes muuttumattomina, jotkut kyvyt heikkenevät selvemmin iän myötä.

Hyvin säilyneitä kykyjä

Yleinen tietomäärä -tehtävä mittaa muistia, yleistä älykkyyttä ja sanallista ymmärtämistä ja siinä suoritukset olivat heikentyneet vähiten. Kolmasosa tutkimushenkilöistä selviytyi yhtä hyvin tai paremmin kuin edellisellä kerralla viisi vuotta aikaisemmin.

Yleinen käsityskyky -tehtävä mittaa ns. talonpoikaisjärkeä ja kykyä arvioida erilaisia kokemuksia. Siinäkin melkein kolmasosan kohdalla suoritukset olivat pysyneet ennallaan tai parantuneet.

Samankaltaisuudet -tehtävä mittaa henkilön abstraktin ajattelun tasoa, ajatteluprosessin loogisuutta ja yleistä älykkyyttä. Myös siinä tehtävässä noin neljäsosan tulokset olivat säilyneet hyvin.

Sanavarastotehtävä mittaa oppimiskykyä. Oli hämmästyttävää, että melkein kolmasosalla tulos oli parantunut ja suurella osalla pysynyt samana. Tehtävässä pyydettiin selittämään sanojen merkityksiä eli mitattiin tunnistamista. Ikäihmiset kokevat, että sanojen löytäminen tuottaa ongelmia, mutta tunnistaminen näyttää pysyvän lähes ennallaan. Sama ilmiö on nimien kohdalla. Muistissa oleva nimivarasto on meiltä vanhoilta supistunut ja sen joutuu toteamaan lähes päivittäin, mutta vain silloin tällöin joutuu muistelemaan puhuessaan jotain sanaa. Vaikka sana ei tule mieleen, sen voi yleensä kiertää. Koskaan ei joudu miettimään. mitä joku sana tarkoittaa.

Vanha ihminen ymmärtää puhuttua ja luettua kieltä käytännöllisesti katsoen yhtä hyvin kuin nuoremmat. Eri asia sitten on ymmärtää puhetta, johon on lisätty uusia sanoja ja sanontoja ja some-aikana näytetään keksittävän uutta kieltä nopeammin kuin mitä vanha ehtii perässä pysyä.

Kuvien täydentäminen -tehtävässä näytetään vajavaisia piirroksia. Esimerkiksi naisen kasvoista puuttuu toinen kulmakarva. Testillä mitataan yleistä huomiokykyä, eikä sekään näytä heikkenevän iän myöstä.

Suoritusten heikkenemistä jossain määrin

Kuutiot eli varsinainen "palikkatesti" on tehtävä, jossa joutuu muodostamaan yhdeksästä kuutiosta näytetyn mallin mukaisia kuvioita. Se mittaa yleistä älykkyyttä, hahmotuskykyä ja suorittamisen organisointia. Siinä tulokset heikkenivät ja luultavasti osasyynä oli toiminnanohjauksen heikkeneminen ja nimenomaan joidenkin tutkimushenkilöiden alhainen motivaatio. Testissä oli myös aikaraja, mitä ei kerrota testattavalle. Usein testattava sai tehtävän tehtyä, mutta ei saanut pisteitä siitä, koska aikaraja oli ylitetty.

Kun tietokoneet ilmestyivät toimistoihin ja koteihin tehtiin Jyväskylässä laaja tutkimus siitä, miten opiskelijat ja vanhat ihmiset oppivat ATK-taitoja. Palikkatestissä vaaditut taidot ovat lähellä sitä, mitä tietokonetehtävissä vaadittiin. Tulokseksi tuli, että molemmat ryhmä oppivat yhtä hyvin, mutta ikäihmisillä meni siihen pitempi aika. Aina kun itselleni tulee tietokoneen kanssa ongelmia, yritän vakuutella itselleni, että selviän niistä yhtä hyvin kuin nuoremmat – ajan kanssa.

Kuvien järjestämistestissä testattavan piti järjestää sarjakuvien ruutuja mielekkääseen järjestykseen. Sen arvioidaan mittaavan sosiaalista älykkyyttä.

Kokomaistehtävässä oli palapelejä ja testin arvioitiin mittaavan luovuutta.

Selvästi heikentyneet kyvyt

Aritmeettinen päättely oli selvästi heikentynyt lähes kaikilla ja vain yhdellä suoritus oli parantunut.

Päässälaskutaitoni oli selvästi heikentynyt, mutta kun jouduin sitä harjoittamaan lapsenlapseni kanssa tietokoneella, suoritukset paranivat. Nyt huomaan, että ne ovat uudelleen heikentynet harjoituksen puutteessa.

Yksi laskusuoritusta edellyttävä kysymys meille eläkeläisille esitetään aika usein. "Kuinka monta vuotta olet ollut eläkkeellä?" Neuvoin eläkevalmennuskurssilla, että jos haluaa välttää sen, että laskutoimitus kestää tai on liian hankala, kannattaa opetella muistamaan vuosiluku, jolloin jäi eläkkeelle. Se yleensä riittää kysyjälle. Myönnän, että aritmeettiset kykyni ovat heikentyneet, mutta se ei tuota minulle huolta. Siinäkin harjoituksen puute vaikuttaa.

Numerosarjojen toistaminen mittaa muistia, mutta suoritukseen vaikuttaa heikentävästi hermostuneisuus ja keskittymiskyvyn puute. Tehtävässä pitää ensin toistaa testaajan luettelemia numerosarjoja sellaisenaan ja seuraavaksi pitää yrittää toistaa numerosarjoja päinvastaisessa järjestyksessä.

Nykyäänhän numerosarjoja joutuu mustamaan eri koodien muodossa. Kassajonossa moni muistelee pin-koodiansa. Nyt lähimaksumahdollisuuden takia se tulee harvemmin eteen, mutta kun se tulee, voi olla, ettei se niin helposti muistukaan mieleen. Paperilapulla lompakossa oleva tunnusluku voi joutua vääriin käsiin. Jotkut verhoavat numerosarjoja puhelimensa puhelinnumeroihin. Aika moni muistaa vielä lapsuuskotinsa puhelinnumeron, mutta uudemmat voivat unohtua. Rekisterikilven kolmea numeroa eivät kaikki muista.

Merkkikoe mittaa vähiten ns. yleistä älykkyyttä. Se mittasi nopeutta ja tarkkuutta ja sitä, miten hyvin ihminen pystyy keskittymään ja motivoitumaan melko turhalta tuntuvaan tekemiseen. Osatesti on ongelmallinen, eivätkä vanhat ihmiset kokeneet sitä mielekkääksi.

Johtopäätös

Vanhuuteen on yhdistetty myös sana viisaus. Pitkän elämän aikana on kertynyt kokemusta, josta ammentaa nuoremmillekin. Muistissamme on kansanviisauksia ja tietoa, jota ikä ei ole hapertanut. Loppupäätelmänä voin todeta, että tutkimukseni mukaan tärkeimmät kyvyt säilyvät hyvin. Joku viisas on joskus sanonut: "Mitä meillä ei ole, sitä me ei tarvita." Sillä asenteella ja itsemyötätunnon hellyydellä kannatta suhtautua kaikkiin iän tuomiin puutoksiin – myös älyllisissä suorituksissa. "Näillä mennään!"

KUN AIVOTOIMINTA HÄIRIINTYY

Ihminen voi saada erilaisilla päihteillä aivotoimintansa tilapäisesti sekaisin ja ne aiheuttavat myös pysyviä muutoksia aivoihin. Myös erilaiset sairaustilat voivat vaikuttaa aivotoimintaan. Itselläni on taipumus migreeniin. Kohtaus tulee harvoin, mutta on sitäkin rajumpi aivo-oireineen. Tunnen puutumista, joskus on vaikea hahmottaa sitä, miten kahvinkeitin toimii jne. Joskus minulta menee lukutaito, joskus yrittäessäni puhua sanat menevät sekaisin ja kirjoitan kuin lukihäiriöinen. Kun kohtaus on ohi, tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että aivoni kuitenkin toimivat enimmäkseen hyvin.

Kun olin opettajana terveydenhuolto-oppilaitoksessa, esihenkilöni kysyi, voisinko antaa kokemusasiantuntijan haastattelun migreenikohtauksistani. Kieltäydyin. Mutta nyt otsalohko sallii toimia julkisuuskuvasta piittaamattomasti. Kerron tässä julkisessa blogissani migreenistä. - Myöhemmin sain tietää, että esihenkilöllä oli migreenin yhteydessä vielä hurjempia aivojen toimintahäiriöitä kuin minulla. Ei hänkään halunnut oireitansa julkisuuteen, vaikka migreenissä ei todellakaan ole mitään hävettävää.

Pysyttelen puhehäiriöiden iskiessä sisätiloissa, mutta joskus on pakko lähteä liikkeelle. Kerran piti lähteä viereiseen kauppaan ostamaan jotain todella tarpeellista. Puheongelma huolestutti. Jospa joku tuttu tulee vastaa, enkä pysty puhumaan. Päätin kirjoitta lapun, jota voisin näyttää puhumattomuuteni selitykseksi. Hitaasti ja harkiten sain lapun aikaiseksi. Kauppamatkalla tuli vastaan Eerikkilän urheiluopiston johtaja, joka esitteli itsensä ja kertoi olleensa jollain yleisöluennollani minäkäsityksestä ja toivoi minun tulevan luennoimaan heillekin samasta aiheesta. Kaivoin lapun taskusta ja näytin sitä hänelle. Hän luki sen ja tuijotti minua silmät pyöreinä ja jatkoi matkaansa. Kun seuraavan kerran siivosin, lappu oli kaapin päällä. Aioin laittaa sen roskiin, mutta lukaisin sen ensin. Siinä luki. "En pysty puhumaan, minulla on Imgreeni"l. - Kutsua luennoimaan ei tullut.

LOPUKSI

Muistan lukeneeni tutkimuksia siitä, miten uskonnolliset kokemukset ja aivotoiminta ovat yhteydessä keskenään. En muistanut tuloksia. Päätin kysäistä tekoälyltä (Copilot) asiasta.

Kysymykseni: Miten karismaattinen kristillisyys ja korkeakirkollinen kristillisyys ovat yhteydessä aivotoimintaan?

"Karismaattinen kristillisyys ja korkeakirkollinen kristillisyys vaikuttavat aivoihin eri tavoin, koska niiden hengelliset kokemukset ja rituaalit eroavat toisistaan.

Karismaattinen kristillisyys korostaa Pyhän Hengen toimintaa, armolahjoja ja voimakkaita hengellisiä kokemuksia, kuten kielilläpuhumista ja profetoimista. Tutkimusten mukaan intensiiviset uskonnolliset kokemukset voivat aktivoida aivojen palkitsemisjärjestelmää ja limbistä järjestelmää, jotka liittyvät tunteisiin ja mielihyvään. Tämä voi selittää, miksi karismaattiset kokemukset koetaan voimakkaina ja jopa euforisina.

Korkeakirkollinen kristillisyys, kuten katolinen ja ortodoksinen perinne, painottaa liturgiaa, sakramentteja ja perinteisiä rituaaleja. Näiden rituaalien toistuvuus ja symboliikka voivat aktivoida aivojen alueita, jotka liittyvät keskittymiseen, rauhoittumiseen ja yhteisöllisyyden tunteeseen. Meditatiiviset rukoukset ja rituaalit voivat myös vaikuttaa aivojen etuotsalohkoon, joka liittyy itsehillintään ja syvälliseen ajatteluun.

Molemmat kristillisyyden muodot voivat siis vaikuttaa aivojen toimintaan eri tavoin, mutta yhteistä niille on hengellisten kokemusten kyky muokata tunteita, ajattelua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Kiinnostaisiko sinua tietää lisää siitä, miten uskonnolliset kokemukset voivat vaikuttaa mielenterveyteen?"

Kysymykseni: Miten uskonnolliset kokemukset vaikuttavat mielenterveyteen?

"Uskonnolliset kokemukset voivat vaikuttaa mielenterveyteen monin tavoin, sekä positiivisesti että negatiivisesti.

Positiiviset vaikutukset:

• Uskonnollisuus voi tarjota merkityksen ja tarkoituksen elämälle, mikä voi vahvistaa psyykkistä hyvinvointia.
• Uskonnolliset yhteisöt voivat tarjota sosiaalista tukea, joka auttaa selviytymään vaikeista elämäntilanteista.
• Meditatiiviset ja rukoukseen liittyvät käytännöt voivat vähentää stressiä ja edistää rauhallisuutta.
• Joidenkin tutkimusten mukaan uskonnollisuus voi vähentää masennuksen riskiä ja nopeuttaa siitä toipumista.

Mahdolliset negatiiviset vaikutukset:

• Joissakin tapauksissa uskonnolliset kokemukset voivat liittyä mielenterveyden häiriöihin, kuten skitsofreniaan tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
• Uskonnollinen dogmaattisuus voi johtaa ahdistukseen ja syyllisyyden tunteisiin, jos yksilö kokee, ettei täytä uskonnollisia vaatimuksia.
• Uskonnolliset harhat voivat olla osa psykoottisia häiriöitä, kuten ohimolohkoepilepsiaa.

Vaikutukset riippuvat yksilöstä, hänen uskonnollisesta taustastaan ja siitä, miten hän kokee hengellisyyden. Haluaisitko tietää lisää siitä, miten eri uskonnolliset perinteet voivat vaikuttaa mielenterveyteen?"

Kysymykseni: Miten eri uskonnolliset perinteet voivat vaikuttaa mielenterveyteen?

"Eri uskonnolliset perinteet voivat vaikuttaa mielenterveyteen monin tavoin. Tutkimusten mukaan uskonnollisuus voi tarjota psyykkistä hyvinvointia ja sosiaalista tukea, mutta joissakin tapauksissa se voi myös aiheuttaa ahdistusta tai syyllisyyttä.

Positiiviset vaikutukset:

• Uskonnollisuus voi tarjota merkityksen ja tarkoituksen elämälle, mikä voi vahvistaa psyykkistä hyvinvointia.
• Uskonnolliset yhteisöt voivat tarjota sosiaalista tukea, joka auttaa selviytymään vaikeista elämäntilanteista.
• Meditatiiviset ja rukoukseen liittyvät käytännöt voivat vähentää stressiä ja edistää rauhallisuutta.
• Joidenkin tutkimusten mukaan uskonnollisuus voi vähentää masennuksen riskiä ja nopeuttaa siitä toipumista.

Mahdolliset negatiiviset vaikutukset:

• Joissakin tapauksissa uskonnolliset kokemukset voivat liittyä mielenterveyden häiriöihin, kuten skitsofreniaan tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
• Uskonnollinen dogmaattisuus voi johtaa ahdistukseen ja syyllisyyden tunteisiin, jos yksilö kokee, ettei täytä uskonnollisia vaatimuksia.
• Uskonnolliset harhat voivat olla osa psykoottisia häiriöitä, kuten ohimolohkoepilepsiaa.

Vaikutukset riippuvat yksilöstä, hänen uskonnollisesta taustastaan ja siitä, miten hän kokee hengellisyyden."

Eilen meillä oli helatorstai ja sen merkitys on useimmille ihmisille epäselvä. Helatorstaita vietetään sen muistoksi, kun Jeesus lopetti maanpäällisen elämänsä ja nousi taivaaseen suorittamaan tehtäväänsä siellä Jumalan oikealla puolella. Hän lupasi lähettää seuraajilleen Pyhän Hengen, joka on kolminaisuuden se persoona, joka voi vaikuttaa elämässämme tahtomiseen ja tekemiseen ja synnyttää aivoissamme uskon ja ylläpitää uskoa ja antaa rohkeuden kertoa uskosta.

VIRSI 106

1.
Terve, juhla Kristuksen, halleluja,
voitonpäivä Jeesuksen, halleluja!
Herra vaikka haudattiin, halleluja,
nyt hän astuu taivaisiin, halleluja.

2.
Kätensä hän kohottaa, halleluja,
naulanjäljet paljastaa, halleluja.
Kirkkoansa siunaa hän, halleluja,
antaa toivon elävän, halleluja.

3.
Vaikka taivaan vallan saa, halleluja,
maailmaa hän rakastaa, halleluja,
kutsuu meitä, omiaan, halleluja,
noudattamaan tahtoaan, halleluja.

4.
Korotettu Herramme, halleluja,
aina olet luonamme, halleluja.
Isän kanssa hallitset, halleluja,
puolestamme rukoilet, halleluja.

KUUNTELE>>>