MIKSI ISÄ HYLKÄSIT!

05.02.2022

Lapsuuden tai nuoruuden kokemus hylänneestä isästä kulkee aikuisen ihmisen elämässä taustalla muiston mustana pilvenä, ellei kokemusta käsitellä. Pilvi on hieman erilainen tytöille ja pojille, miehille ja naisille. Mutta kaikille se sataa elämään ja ihmissuhteisiin myrkyllistä vettä, kunnes aurinko saadaan kaivettua esiin. Kuuntelin pari viikkoa sitten kirjan "Samuli - pimeydestä valoon". Siinä oli riipaisevan syvällisesti ja avoimesti kuvattu, miltä pojasta tuntuu, kun hän kokee, että isä on hylännyt hänet avioerossa. Onneksi Samuli Edelmannin elämään tuli korjaavia kokemuksia ja hän on kokenut löytäneensä valon.

Olin viime lokakuussa Itä-Suomessa Oronmyllyn kristillisessä leirikeskuksessa ja pidin puheen miestenpäivillä. Kun minua pyydettiin puhumaan, evästettiin: Nyt sinulla on tilaisuus sanoa miehille, mitä olet aina halunnut sanoa heille. Mieleeni nousi välittömästi kaksi kehotusta: Usko ja luota. Kehotus ei koskenut Jumalaan uskomista, vaan ajatuksena oli kehottaa heitä uskomaan itseensä ja luottamaan Jumalaan. Se ei toki poissulje sitä, etteikö samaan aikaan uskoisi Jumalaan ja luottasi itseensä. Kahdenkeskisissä keskusteluissa avautui tuttu kysymys: "Miksi isä hylkäsit?" Kun mies kokee olevansa oman isänsä hylkäämä, myös usko omaan itseen ja omaan arvoon ihmisenä voi horjua ja jumalakuvakin saa säröjä. Monet noista miehistä oli sodankäyneiden isien kasvattamia. Heitä olen ajatellut kirjoittaessani runon:

TUHOUTUI SODASSA

Koteja särkyi, teitä ja siltoja.

Suvut surivat miehiään.

Toiset olivat kuolleet,

toiset palasivat kuolleina,

syvät haavat sielussa.

Eikä mielen jälleenrakentamista tullut.

Työkalut puuttuivat.

Särkyneiden sankareiden sukupolvi,

tappamaan oppinut,

tappoi monien poikiensa itsetunnon,

helpolla päässeiden.

Tuli isänmurhien aika,

eivät onnistuneet nekään.

Särkynytkin sotasankari on

aina sankari, ylittämätön.

  • Niin haavoittui seuraava sukupolvi.

Oi kallis Suomenmaa,

kalliisti lunastettu.

Miten paljon särkyi ja haavoittui.

Mutta sinä elät.


HYLKÄÄMISEN TEEMA ELÄMÄN EVÄÄNÄ

Olen kohdannut monia ihmisiä, joiden elämässä on hylkäämisen teema alkanut rakentua jo ennen syntymää. Kirjoitin "Hylätty" - runon heitä ajatellen. Se alkaa seuraavasti:

Olen hylätty alusta asti

Yhdeksän kuukautta taistelin kohdussa

oikeudesta elää ja voitin.

Ei olisi kannattanut.

Isä ei halunnut nähdä

ja äiti antoi pois.



Isä on voinut hylätä monella eri tavalla. Hän on voinut lähteä pois lapsensa elämästä jo odotusaikana, hän on voinut kieltäytyä tunnustamasta isyyttä, hän on voinut avioeron jälkeen etääntyä tai hän on voinut tehdä itsemurhan.

Lapsen itsekeskeisessä ajattelutavassa hän on itse syyllinen ympärillä tapahtuviin ikäviin asioihin. Hän ajattelee, että hänessä oli jotain vikaa, kun vanhemmat erosivat. Vuosia sitten ei osattu hoitaa lapsen psyykeä avioeron tapahtuessa. Nyt osataan ottaa huomioon lapsen tapa ajatella, mutta vanhempiin ikäluokkiin kuuluvat ovat kantaneet vuosikymmenet mielessään uskomusta: Minut on hylätty, koska minussa on jotain vikaa.

Isä voi hylätä lapsensa myös pahoipitelemällä tätä fyysisesti tai seksuaalisesti tai vähättelemällä tämän arvoa. Moni tyttö on saanut kuulla isänsä suusta olevansa huora tai tyhmä tai vahinko. Sellaiset eväät vaativat aikuisen elämässä työstämistä ennen kuin itsetunnon saa hilattua normaalilukemiin.

Seuraavan runon taustalla on tuttavani kertomus omasta uskovaisesta ja ihan hyvästä isästään.

Hän uskoi isänsä valheen:

"Et ole mitään."

Vuosi vuodelta usko kasvoi.

Ja hän oli yhä vähemmän mitään.


Tuttavani elämän korjaava kokemus oli kohtaaminen häntä rakastavan ja kunnioittavan miehen kanssa ja hyvä avioliitto. Korjaava kokemus voi olla myös terapia tai oivallukset itsehoitomateriaalin avulla. Myös uskoontulo voi eheyttää minäkäsityksen. Niinpä runon toinen säkeistö kuuluu:

Kunnes maa järkkyi

ja vuoret vapisivat

ja kaikki oli toisin kuin ennen.



Meillä jokaisella on sisäinen tarina aiheesta Isä ja minä. Yksi elämämme haasteista on työstää se tarina sellaiseksi, että se sisältää myös ymmärryksen ja anteeksiannon ja lopulta myös kiitollisuuden. Kun kirjoitin kirjan isän ja tyttären suhteista (Isäni tyttärenä, Kirjapaja 1997) kohtasin haastateltavan, jonka tarina alkoi karmeimmalla mahdollisella tavalla: "Isäni ja minun tarinalla on huono alku. Äitini on kertonut, että olin muutaman viikon ikäinen, kun hän oli tullut tupaan yllättäen, kun isä oli juuri yrittämässä tappaa minua muurin kulmaan, mutta hän pääsi viime hetkessä väliin. Minun lapsuuteni oli täynnä väkivaltaa. Isä vihasi äitiä ja meitä lapsia." Nainen hakeutui aikuisena terapiaan ja kertoo: "Terapia myös auttoi, etten ole enää mieskuvani vanki." Naisella oli kolme hyvää muistoa isästä ja hän kertoi: "Nämä hyvät muistot isästä ovat minulle tärkeitä. Ne ovat auttaneet minua selviämään huonoista muistoista huolimatta."

Isien alkoholinkäyttö

Monen aikuisen yksi raskaimmista taakoista on ollut isän alkoholinkäyttö. Kirjoitin runon erään ystäväni kertomusten pohjalta. Palautteesta päätellen siitä on tullut monelle naiselle tärkeä runo.

LAURA, JUOPON TYTÄR

Hän oli ollut pihan ainoa lapsi, joka sai hävetä isäänsä,

itseään ja paikattua, kulunutta mekkoaan.

Hän oli juopon lapsi.

Kun oli nähnyt kaukaa isän tulevan horjuen kohti kotia,

pelko oli muuttunut kauhuksi, kauhu ahdistukseksi

ja leikki oli pysähtynyt ja sanat.

Elämän tuska oli vyörynyt taas kerran kotipihalle.

Tuttu näytelmä, kukaan ei taputtanut.

Häpeä luki säälin muiden silmistä ja kasvoi.

Monta kurssia piti käydä ja terapiaa ja vertaisryhmää

ennen kuin lapsuuden tunnekuohut lakkasivat hyökymästä.

Sai riisuttua sen juopon lapsen mekon,

pukea päälleen ehjän, puhtaan ja kauniin

ja olla kiitollinen isästään,

joka oli ollut paljon muutakin kuin juoppo.


Kun kirjoitin kirjaa isien ja tyttärien suhteesta, prosessoin myös omaa elämääni ja kirjoitin sitä prosessia kuvaavan runon:


VALITUT MUISTOT

Olen poiminut

polkujen varsilta

lapsuuden auringot

kuin päivänkakkarat koriin.

Niistä rakensin aikuisuuden auringon,

suuren ja pyöreän.

Minä tein myös pilven.

Pala palalta kokosin

lapsuuteni sateet ja salamat,

pimeät päivät

ja ukkosen jylyn.

Siellä ne seilaavat

taivaani kannella

toinen toistaan piilotelleen.


On oma valintamme, miten paljon keskitymme muistelemaan vanhempiemme virheitä ja elämän epäoikeudenmukaisuuksia. Joskus tarvitsemme terapeutin apua voidaksemme muuttaa näkökulmamme sellaiseksi, ettei se haavoita meitä itseämme ja läheisiämme.


HYLKÄÄMISEN ARVET - VAI YHÄ VUOTAVAT HAAVAT


Kognitiivisen terapian piirissä on kehitetty Jeffrey Youngin johdolla luettelo virheellisistä uskomuksista, joita hylkäämiskokemukset ihmiseen jättävät. Kognitiivisessa terapiassa puhutaan tunnelukoista, joka on ikäänkuin edelleen vuotava haava. Hylkäämisen tunnelukkoakin voidaan hoitaa, jos sen on tunnistanut. Seuraavat uskomukset voivat auttaa oman hylkäämisen tunnelukon tunnistamisessa:

  • Pelkään usein, että rakastamani ihmiset kuolevat, vaikka pelkoon ei ole mitään järkevää syytä.
  • Takerrun joskus ihmisiin, koska pelkään kohtuuttomasti, että he jättävät minut.
  • Pelkään usein, että läheiset ihmiset lähtevät ja hylkäävät minut.
  • Ajattelen aina, että lopulta jään yksin.
  • Minun on vaikea avautua, koska en luota ihmisiin.
  • Ajattelen aina, että minun täytyy salata todelliset ajatukseni ja tunteeni, ettei minua hylättäisi.

Kognitiivisen terapian kehittämät omahoito-ohjelmat voivat auttaa eteenpäin eikä koskaan ole liian myöhäistä päästä eroon tunteesta, että on hylätty.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/tunnelukkojen_omahoito/Pages/default.aspx


KUN MIES MURTUI JA PARANI

Joskus uskoontulo voi saada esiin elämämme auringon ja uuden näkökulman antama ymmärrys tuo halun antaa isälle anteeksi, vakka isä olisi ollut miten hylkäävä tahansa. Kuuntelin pari viikkoa sitten tunnetun entisen rikollisen ja vankilakundin tarinan. Late Johansson kasvoi alkoholisoituneen isän poikana. Isä pahoinpiteli Latea ja hänen äitiään jatkuvasti. Late menetti isänsä, kun tämä tapettiin. Late menetti samalla miehen, joka oli toiminut jonkinlaisena hylkäävää isää korvaavana kokemuksena. Hänen lapsuutensa idoli tappoi hänen isänsä. Samalla Laten ajattelussa käsitys toisen ihmisen koskemattomuudesta mureni. Ei ihme, että hänestä tuli murhaaja. Latella oli kuitenkin hyvä, uskovainen äiti, joka kuolinvuoteellaan testamenttasi ystävättärelleen tehtävän rukoilla, että poika tulisi uskoon. - Late tuli uskoon. Oheisessa kahdessa kymmenminuuttisessa rajussa videossa tulee esiin isänsä hylkäämän miehen kova kuori ennen uskoontuloa ja kuoren pehmeneminen sen jälkeen, kun taivaallisesta Isästä on tullut todellisuutta. - Hän ei hylkää koskaan.

 https://www.youtube.com/watch?v=TV0vQgbZ6EQ 



Virsi 397 Viimeinen säkeistö:


Käyköön myöten taikka vastaan,

eipä Isä hylkää lastaan.

Herra ohjaa parhaaksemme

kaikki vaiheet päiviemme.


Late Johanssonin hirvittävät elämänvaiheet ovat Jumalan käsiin annettuina saaneet uusia merkityksiä. Hänestä on tullut evankelista, joka on johdattanut monia ihmisiä uskoon muurien sisällä ja nyt vapauduttuaan muurien ulkopuolella.  Pahinkin asia voi kääntyä parhaaksemme, kuten virressä sanotaan.