MITÄ KANNATTAA SYÖDÄ JA JUODA!
Joitakin vuosia sitten oli Soroptimistiklubissamme vierailevana
luennoitsijana professori Raija Tahvonen Luonnonvarakeskuksesta naapurikunnasta
Jokioisilta. Silloin kuulin ensimmäisen kerran, että ravinnolla voi vaikuttaa
aivoterveyteen eli muistitoimintoihin ja muuhun tiedonkäsittelyyn. Se oppi ei
kaatunut ojaan, vaan muutti jokapäiväistä ruokakäyttäytymistäni. Mukaan tulivat
uusina saksanpähkinät ja pensasmustikat. Lisäsin rasvaisten kalojen, eriväristen
vihannesten, juuresten, hedelmien ja marjojen osuutta. Nyt Raija on eläkkeellä,
mutta toimii edelleen asiantuntijana ja aktiivisena toimijana Elonkierrossa,
joka on Wikipedian mukaan: Maatalouden
ja luonnonvarojen tutkimuksen esittelypuisto. Puiston tarkoitus on peilata
ruoantuotannon historiaa ja nykyisyyttä toisiinsa sekä kiinnittää kävijän
huomiota ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin väliseen suhteeseen.
Osallistuin viime kesänä Elonkierrossa Eila-ystäväni kanssa luennolle yrttien terveysvaikutuksista. Kuvassa juomme hyvältä maistuvaa ja hyvää tekevää yrttijuomaa. Samana iltana kävin poimimassa Eilan pihalta tuhdin annoksen vuohenputkia, joita voi käyttää osana yrttiteetä tai salaattia. Ravintooni lisäsin illan jälkeen uutena tuttavuutena sitruunamelissan, jota sitten kasvatin kesällä parvekkeellani.
Elonkierron luennon aiheena oli myös yrttien vaikutus aivoterveyteen. Kaikkein eniten muistiin vaikuttaa positiivisesti sitruunamelissa. Sitä voi laittaa salaatteihin ja kaikkiin ruokiin, joihin sitruuna sopii. Sitruunamelissateetä voi valmistaa hauduttamalla 10 minuuttia tuoreita lehtiä (myös kuivatut käyvät). Teellä on myös rauhoittava vaikutus.
Ystäväni Tarja on vuosia harrastanut erilaisten yrttien viljelyä ja hänen luonaan olen saanut juodakseni monenlaista yrttiteetä. Niiden koostumus vaihtelee, mutta aineksina tavallisesti muutamia seuraavien kasvien lehdistä: mustaviinimarja, nokkonen, pihlaja, maitohorsma, puna-apila, valkoapila, poimulehti, tyrnimarjapensas, vadelma, piharatamo, ja vuohenputki. Kaikkia edellä mainittuja (paitsi nokkosta) voi käyttää myös salaattien aineksina. Kävin myös kesällä poimimassa Tarjan pihalta rakuunaa, jota sitten kuivasin. Koska en käytä ruoanvalmistuksessa verenpaineen takia suolaa, murustelen varsinkin keittoihin rakuunaa, joka antaa ruokaan samanlaista makulisää kuin suola, mutta ilman terveyshaittoja.
Yrttitarhani kesäkuussa elokuussa ja helmikuussa
Raija Tahvosella oli kesällä jo sisäpiiritietoa siitä, millaiset tulevat olemaan pohjoismaiset ruokasuositukset ja mihin suuntaan niitä aletaan muokata. Sen luennon jälkeen lisäsin kala-aterioita, ja pyrin syömään enemmän muitakin kaloja kuin kirjolohta. Samoin aloin korvata osan saksanpähkinöistä muilla pähkinöillä, manteleilla ja siemenillä. Toinen Luonnonvarakeskuksesta eläköitynyt professori Sirpa Kurppa on soroptimistiklubimme puheenjohtaja ja hän luennoi kesällä terveellisen ravinnon ja ympäristön välisistä suhteista. Siitä luennosta jäi mukaan tieto, että muuttamalla ravitsemustamme suositusten mukaiseen suuntaan, osallistumme samalla ilmastonmuutoksen jarruttamiseen. Psykologina tiedän, että tietoisuus siitä, että syömme terveellisesti, lisää jokapäiväistä psyykkistä hyvinvointia. Mielemme palkitsee meitä siitä joka aterialla. Kun siihen lisätään vielä sisäinen palkitseminen ilmastotalkoisiin osallistumisesta, saamme ruokailuun liittyviä positiivisia merkityksellisyyden tunteita. Kuitenkin kohtuus kaikessa. Aikaisemmin olen kirjoittanut siitä, että ravitsemusalan vaikuttaja Mikael Fogelholm on todennut, että riittää, jos 80% päivittäin nautitusta ravinnosta (kaloriamäärästä) on suositusten mukaista. Jos ihminen pyrkii liian intohimoisesti terveellisyyteen ruokavalinnoissaan, on riskinä että hän sairastuu syömishäiriöön nimeltä ortoreksia.
Wikipedian mukaan Ortoreksia (orthorexia nervosa) on syömishäiriö, jonka taustalla on pakkomielteinen halu syödä mahdollisimman terveellisesti. - - - Tyypillinen ortorektikko saattaa kuluttaa suurimman osan päivästään aterioiden suunnitteluun, ruoka-aineiden hankintaan ja ruoan valmistamiseen. Ortorektikot voivat myös yrittää käännyttää ystäviään oikeinsyöjiksi, ja he saattavat tuntea ylemmyydentunnetta "epäterveellisesti" syöviä kohtaan. Toisin kuin anoreksiaa sairastava henkilö, ortorektikko ei yritä syödä mahdollisimman vähän vaan mahdollisimman "oikein".
Ruokavaliosta poikkeaminen voi aiheuttaa sietämätöntä ahdistusta ja syyllisyyttä epäonnistumisesta. Ortoreksia voi rajoittaa tavanomaista arkea ja sosiaalista elämää, sillä usein ortorektikon mielestä ainoastaan kotona tehtyä ruokaa voi syödä ja muualla tarjottu on syömäkelvotonta.
Ortoreksiaan sairastuvat tyypillisimmin ihmiset, jotka pyrkivät elämään terveellisesti ja hallitsemaan elämäänsä. He haluavat syömiseen tiukat ja selkeät ohjeet, jotka antavat heille turvallisuudentunnetta.
Ortorektikkoja arvellaan olevan jo enemmän kuin anorektikkoja ja bulimikkoja. Ortoreksia on helppohoitoisempi kuin muut syömishäiriöt, ja jo keskusteluapu voi auttaa.
SOROPTIMISTIT JA RAVINTOTIETOUS
Olen muutaman kerran maininnut sanan Soroptimistit. Olen kuulunut viitisentoista vuotta paikalliseen naisyhdistykseen, jonka nimeä ja toimintaa olen joutunut jatkuvasti selittämään. Tietoa siitä miten toimimme, olen koonnut kotisivulleni https://www.anjalaurilankotisivu.com/soroptimistien-toimintaa/ Sitä on käynyt tähän mennessä lukemassa 1908 henkilöä. Teemme myös yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa. Viimeksi samoihin myyjäisiin osallistunut henkilö selitti, että myyntipakka kuului sille yhdistykselle, jolla on se vaikea nimi. Tavoitteenamme on tehdä yhdistystämme ja sen nimeä tunnetuksi ja toivomme klubiimme myös uusia jäseniä.
Jokaisessa klubikokouksessa on asiantuntijaluento. Helmikuulle oli suunniteltu Raija Tahvosen luento ja aloimme miettiä, että olisi hyvä levittää Raijan asiantuntevaa tietoutta laajemminkin ja päätimme kutsua muutamien muiden järjestöjen jäseniä vieraiksi klubi-iltaamme. Sitten joku keksi, että uutta tietoa ravinnosta kannattaa levittä vielä laajemmaltikin ja saimme kaupungiltamme mahdollisuuden pitää ilman vuokraa tilaisuuden Valtuustosalissa suurelle (toivottavasti) yleisölle.
En ole vähimmässäkään määrin viherpeukalo. Minulla jäävät eloon vain sellaiset paksulehtiset huonekasvit, jotka kestävät kastelua kolmen viikon välein. Tieto yrttien terveellisyydestä ja nimenomaan sitruunamelissan aivoterveyteen vaikuttavista ominaisuuksista motivoi minua kasvattamaan kesällä yrttejä parvekkeellani.
Poikkeuksena totean, että makuuhuoneen kultaköynnöksen muistan ja viitsin kastella säännöllisesti. Siinä on syynä se, että olen lukenut tutkimuksista, joidenka mukaan se puhdistaa huoneilmaa. Taas terveellisyys motivoi. Vaikka eipä kultaköynnös kovin vaativa kasvi ole. Urhea kultaköynnös pysyi kerran hengissä aurinkoisella ikkunalaudallani kuusi viikkoa kastelematta. Se ei johtunut saamattomuudestani, vaan olin vahingossa mökille lähtiessäni unohtanut viedä sen parvekkeelle kesäsateen kasteltavaksi. Palatessani lehdet olivat nuupahtaneina rullina pitkin ikkunalaudalla kiemurtelevaa köynnöstä. Ihme ja kumma, se pelastui tehostetulla kastelulla. – Tällä tarinalla viherpeukalottomuudestani haluan rohkaista muita samanlaisia rupeamaan yrttiviljelijöiksi. Keväällä voi aloittaa istuttamalla marketin vihannespuolen pikkupensaan tai puutarhapuolen taimen (kalliimpi) ruukkuun. Siemenistä en ainakaan minä jaksa satoa odotella.
DIEETTEJÄ
Olen lisännyt ruokavalioon paljon terveellisiä ainesosia vuosien mittaan. Olen myös karsinut siitä melkoisen määrän ainesosia, koska terveysongelmani niin vaativat. Olin normaalipainoinen, kun tuttu lääkäri sanoi että, jos pudotan painoa kuusi kiloa, vältän verenpainelääkityksen. Pudotin kahdeksan kiloa ja minusta tuli laiha ja ryppyinen vanhus, mutta verenpaineeni on normaali. Siirryin myös mahdollisimman suolattomalle ruokavaliolle ja jatkan sitä edelleen, koska makuni on muuttunut. En laita omatekoiseen ruokaan tai leipomaani leipään ollenkaan suolaa. Aihisen ruokaohjelmia katsoessani, olen kauhuissani siitä suolamäärästä, jota hän lappaa keitoksiinsa.
Olen perinyt savolaisissa geeneissäni korkean kolesterolin. Terveyskeskuksen omalääkäri oli jo monena vuonna tarjonnut minulle ruokaohjeita ja lopulta lääkitystä, kun selitin, että minulla on jo vaara sairastua ortoreksiaan. Viimeisenä kesänä ennen lääkitystä vedin dieettini äärimmilleen: ei valkoista vehnää, ei voita, ei kananmunaa, ei maitopohjaista juustoa ei kermaa ei maitopohjaista jäätelöä ei suklaata, ei,ei, ei. Jopa katkaravut kuuluivat kiellettyjen listalle – siis ei Ruotsinlaivalla vakioherkkuani katkarapuvoileipää. Poikkeuksena oli juhannusaatto, jolloin söin voita, kermaa ja kananmunaa sen verran, mitä yksi leipomani korvapuusti sisälsi. Syksyllä lääkäri totesi, että olisin voinut enemmänkin niitä korvapuusteja syödä. Muutaman päivän kuluttua hän soitti laboratorioarvot ja kolesteroli oli edelleen huomattavan korkealla. Koska muita riskitekijöitä ei ollut, ei lääkärini pakottanut eikä ympäripuhunut minua aloittamaan lääkitystä. Vähitellen kuitenkin kypsyin siihen ja olen nauttinut ruokavalioni palaamisesta normaaliksi. Yksi muutos on tapahtunut. Kun verenpaineprojektin jälkeen jatkan vähäsuolaista dieettiä, niin kolesterolikesän dieetin jälkeen minä entinen herkkusuu olen vapautunut sokeririippuvuudesta. Makea ei vaan maistu. Kohteliaisuudesta ja ortoreksiaa välttääkseni syön silloin tällöin makeaa. Joulun aikaan söin sitä olosuhteiden pakosta niin paljon, että riippuvuuteni alkoi taas nostaa päätään. Minun piti tietoisesti pysytellä erossa makeasta kaksi viikkoa ja sitten ajatus suklaasta alkoi tuntua vastenmieliseltä.
APUA MENESTYSRESPTISTÄ
Seuraan televisiosta ruokaohjelmia. Jyrki Sukulan ohjelma, jossa etsitään suomalaista menestysreseptiä, on niistä kiinnostavin. Vähän aikaa sitten kilpailun kuusi parasta ilmestyi Prisman hyllyille ja keräsin viiden kilpailijan tuotteista (usein kolme makuvarianttia) vähintään yhden kassiini. Minun "voittajani" oli nakkimakkaran näköinen kalawursti ja toiseksi tuli omassa arviossani tofun kaltainen härkäpaputuote. Kuvassa on näistä tuotteista valmistettu iltapala.
Kalawursti helpottaa kalavalikoiman monipuolistamista. Se
sisältää Suomessa viljeltyä kirjolohta ja särkikaloja, ahventa, muikkua ja
silakkaa vaihtelevassa määrin. Kai vaihtelu johtuu siitä, miten Ahti milloinkin
suo antejaan. Maistoin sitruuna+meirami -maustettua melko miedon makuista - mutta
ei kalan makuista -"makkaraa". Sukulan ohjelmassa kilpailun voittajaksi tuli pakastettu
keksitaikina. Hyvältä sekin maistui ja voisin ostaa sitä tarjottavaksi
vieraille. Kalawurstin suolaisuus ei minua miellyttänyt, vaikka se oli vähemmän
kuin tavallisissa nakeissa, joissa sitä on 1,6 – 2 gr /100 gr ja kalawurstissa sitä
on 1,3 gr. /100gr. Maku oli minulle melkein suolatonta ruokaa
syövälle pikkuisen liian suolainen, mutta suolattomien perunoiden kanssa
nautittuna se on varmaan ihan OK.
Ainoa tämän vuoden tuote, jota en ostanut oli tuote, jossa oli puurot ja pullat sekaisin. Lapsuudessani Markus-setä suositteli kaurapuuroa ja isäni pakotti minut syömään sitä melkein joka päivä. Kun laulussa lauletaan: "Lapsena tuntenut murheita en" minun kohdalla se ei pitänyt paikkaansa, Minulla oli kaurapuuromurhe. En ole sen jälkeen vapaaehtoisesti sitä suuhuni pistänyt. Poikkeuksena ovat ne muutamat kerrat, jolloin olen juossut maratonin ja sitä ennen tankannut vatsaystävällisellä kaurapuurolla.
OMA RESPTINI
Sain nuorena reseptin, jota olen muutellut perheen tarpeiden, terveyssuositusten ja terveysrajoitteiden pohjalta. Alkuperäisessä reseptissä oli saman verran maitoa, kaurahiutaleita, vehnäjauhoa, sokeria ja leivinjauhetta ja se oli maustettu neilikka+kaneli+inkivääri -seoksella.
Tapanani oli tehdä kakku lauantai-iltaisin ja jättää se sitten valmiina keittiöön, jossa perheen jäsenet kävivät leikkaamassa paloja makeannälkään. Yleensä jo tunnin kuluttua jäljellä oli vain muruja.
Asun nyt yksin ja olen kehittänyt siitä kolesterolidieettiaikoinani itselleni version, joka on terveellisempi. Tämä on helppo ja nopea tehdä - onnistuu lapsilta ja uusavuttomilta.
Terveelliset kaurapalat
- Uuni päälle 180 astetta, tai kiertolimauuni 155 astetta
- Pilko veitsellä saksanpähkinöitä
- Ota suorakaiteen muotoinen pienehkö vuoka, ja vuoraa se leivinpaperilla
- lisää kulhoon 2 dl täysjyvä spelttivehnää, jonka voi korvata kokonaan tai osittain tavallisella vehnäjauholla. Sekoita jauhoihin 1 tl leivinjauhetta ja tasapäinen teelusikallinen kanelia samoin inkivääriä ja neilikkaa
- lisää 2dl Elovenan Täysjyvä kaurahiutaleita ja kauraleseitä tai 2dl tavallisia kaurahiutaleita
- lisää 1,5 dl fariinisokeria tai tavallista sokeria
- lisää 2 dl kaurajuomaa tai maitoa
- Sekoita aineet puuromaiseksi taikinaksi
Levitä taikina vuokaan (n.2 cm paksuus) ja ripottele päälle koko pintaa peittämään saksanpähkinärouhetta. Paista uunissa n.20 min, kokeile kypsyys tulitikulla. Kun tikkuun ei tartu kakkua, voit ottaa sen pois uunista. Sisus jää vähän tahmean oloiseksi, vaikka kakku on kypsä. Siivilöi päälle tomusokeria ja kakku on valmis!
RUOKA ja RAAMATTU
Raamatussa puhutaan paljon ruoasta. Hakusanalla "ateria" tuli vanhan käännöksen mukaan 35 jaetta ja "ruoka" 235 jaetta (Koivuniemen raamattuhaku).
Jos jotakuta kiinnostaa pohtia ruoan ja Raamatun yhteyttä, voi perehtyä sellaiseen verkkolehteen kuin "maan suola" Kirjoituksen kanssa voi olla samaa mieltä tai eri mieltä.
Lehden luetuin blogi on https://maansuola.fi/jeesus-ruokavalio-pelastaa/
Kun olin lapsi sanottiin, että ruoalla ei saa leikkiä. Joskus tuntuu ammattilaisten kilpailuja katsottaessa siltä, että nyt tämä menee jo liian pitkälle, nyt leikitään ruoalla ja ruoan kunnioittaminen on kaukana. Vuosisatoja ruokaa on pidetty pyhänä ja ruokailu on aina aloitettu rukouksella ja se on myös päätetty kiitosrukoukseen.
Päätän blogini laulettuihin ruokarukouksiin, jotka ovat useille meistä tulleet Rippikoululeirillä tutuiksi.