MONENLAISTA PAASTONAIKAA
"Tänään on erittäin vaikea päivä tunteille", kirjoitti eilen
ukrainalainen ystäväni google-kääntäjän avulla. Olin lähettänyt hänelle kuvan
kirkosta, jossa olimme kokoontuneina rukoilemaan Ukrainan puolesta. Me kaikki
veimme oman rukouskynttilämme alttarille. Tämä paastonaika on erilainen kuin
ennen. Lauloimme ukrainalaissyntyisen säveltäjän virttä, joka myös on rukousta.
Oi Herra, siunaa Suomen kansa,
tee siitä palvelijasi,
se että täällä toimissansa
sinua aina kuulisi.
Suo mieli uskollinen meille,
varjelus Suomen heimon teille.
Maailmassa on niin paljon pahaa, on vihaa ja on vihapuhetta. Ehkä tänä paastonaikana on kuitenkin enemmän rukousta kuin ennen.
On monenlaista paastoa ja paastoajia. Kuulin kerran hiuksia nostattavan paaston aiheen. Eräs saarnamies oli matkustanut lentokoneessa ja viereisessä tuolissa istunut mies joi pelkkää vettä. Saarnamies aavisteli, että kyseessä saattoi olla paastoaja ja uskonveli. Hän päätti kysäistä mieheltä ruokavalion syytä. Mies kertoi, ettei hän suinkaan ole kristitty vaan saatananpalvoja ja he paastoavat nyt ja syy on se, että he toivovat kristittyjen avioliittojen hajoavan. Koska hapero pääni on unohtanut tarkemmat yksityiskohdat, en muista kuka saarnamies, enkä sitä kuka sen minulle kertoi. Mutta muistan hyvin, että jäin pohtimaan meidän kristittyjen velttoutta. Viitsisimmekö me alkaa rukoustaisteluun ja paastoon kristittyjen avioliittojen puolesta. Ehkä läheisten avioliittojen puolesta sentään jaksamme rukoilla. - On olemassa toki mahdollisuus, että edellä kerrottu onkin urbaani legenda.
Erilaiset uskonnolliset suuntaukset harjoittavat paastoa omien sääntöjen ja sisältöjensä mukaisesti.
Useimmat tietävät, että myös muslimit paastoavat.
Forssaan tuli 90-luvulla Kosovon albaaneja. Etukäteen oli kerrottu, että pakolaiset ovat ihan maallistuneita muslimeja samalla tavalla kuin tavalliset suomalaiset ns kristityt. Mutta tieto ei pitänyt paikkaansa. Toimin pakolaissihteerinä Forssassa ja Martat olivat kutsuneet pakolaisnaiset omaan kokoukseensa. Tiesin, että oli ramadanin eli paastokuukauden aika ja neuvottelin naisten kanssa, voivatko he tulla silloin. Muslimien paasto toimii niin, että auringonnoususta auringonlaskuun täytyy pidättäytyä kaikesta ruoasta ja myös veden juonnista. Muslimimaassa olleet lähettiystäväni kertoivat, että kaikki eivät voi noudattaa paastoa ja heidän kirurgiystävänsäkin pitää kirjoituspöytänsä laatikossa salaravintoa, jota nauttii pitkin päivää. Hän kertoi, ettei voi tehdä leikkauksia, ellei saa ravintoa päivän mittaan. Suomessa tunnetaan eniten ortodoksien paasto. Eivät hekään aina sitä noudata. Heinävedeltä kotoisin oleva ystäväni kertoi, että hänen lapsuudessaan Valamon munkit kiersivät taloissa ostamassa salaa kananmunia.
Kosovon albaaninaiset, joita oli kovasti etukäteen suositeltu täysin maallistuneina, olivat ehdottomampia. Koska Suomessa paastosta voi tulla liian lyhyt kaamosaikaan, niin naisilla oli Sveitsissä julkaistu kalenteri, jossa on ilmoitettu, koska Suomessa voidaan alkaa nauttia ravintoa. Muslimikodeissa alkaakin usein varsinainen mässäily, aterian nimenä on iftar. Pakolaisnaisemme eivät voineet aloittaa kahvinjuontia kokouksen alussa, vaan joutuivat odottamaan 32 minuuttia. Ja me muutkin totta kai odotimme. Mutta minuutilleen Sveitsistä ilmoitettuun aikaan he ryntäsivät herkkujen luo ja me muut perässä. Kalenteri on netissä ja siellä on kaikille paikkakunnille omat aikarajansa, joita sitten minuutilleen noudatetaan. Kalenterista löytyvät omat erilaiset rajat helsinkiläisille, forssalaisille ja oululaisille jne.
Minulla on omakohtainen kokemus siitä, millaista juhlaa muslimit viettävät paastonaikana, kun kello on antanut luvan syödä. Muutama vuosi sitten olin Oulussa tietokirjailijoiden vuosikokouksessa. Olin varannut Booking.comin avulla Oulun halvimman hotellihuoneen. Ohjelman päätyttyä lähdin sateisessa säässä kävelemään laitakaupungille. Eksyin matkalla kuten tapoihini kuuluu, mutta aina löydän myös perille ennemmin tai myöhemmin. Tällä kertaa myöhemmin.
Osoite oli lapussani, seisoin kerrostalon pihassa, mutta mitään hotellia ei näkynyt missään. Minulla oli puhelinnumero ja siellä vastasi hieman huonosuomi mies ja ilmoitti tulevansa avaamaan oven. Hetken kuluttua tajusin olevani tavallisessa somalien lähiökodissa, jossa kahdessa huoneessa majoitettiin vieraita ja jossa tuoksui ihanasti ruoka. Mieleni teki kääntyä pois, mutta olin uupunut ja sateesta kastunut. Kysyin miten huoneen oven saa lukittua, mies selitti jotain, josta sai käsityksen, että se menee automaattisesti lukkoon. Mutta ei se mennyt, aamulla sekin selvisi. Sitä ennen olin kärsinyt pelottavia hetkiä. Tajusin, että oli menossa ramadan ja huoneistoon alkoi ilmestyä muslimimiehiä. Saattoi olla naisiakin, mutta heidän äänensä ei kuulunut. Miesten kuului sitäkin enemmän. Minä pelkäsin. Aamulla oli hiljaista ja lähdin heti kun kehtasin ja kieltäydyin aamiaisesta. Kohtelu oli ystävällistä, mutta tein valituksen Booking.comiin.
LUTERILAINEN PAASTO
Meillä luterilaisilla on virallinen paastonaika, mutta ei virallista paastoa.
Luterilainen kirkko tarjoaa Kirkkovuosikalenterissa jokaiselle vuoden päivälle omat raamatuntekstinsä. Paastonaikana niitä voi hyödyntää.
Kirkko tarjoaa paastokalenterin: https://evl.fi/paastokalenteri
Seuravana on linkki tämän päivän tekstiin.
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/lauantai-25-2-2023/
Koska kuulun Hengenuudistus kirkossamme järjestöön, sain myös
sieltä sähköpostia ja paastokehotuksen. Meitä kehotetaan sitoutumaan ja
lupaamaan muiden sitoutuneiden kanssa rukoilla ja lukea Raamattua päivittäin
tietyn ajan. Koska tunnen itseni, en lupaa mitään. Kuulostelen päivittäin,
miten Jumala ohjaa päiväni ja rukoilen toki ja se tärkein rukoukseni on:
"Tapahtukoon Sinun tahtosi myös minun elämässäni."
Ennen uskoontuloa paastonaika ei merkinnyt minulle mitään. Ensimmäinen paastonaika uskovaisena oli erilainen. Päätin paastota kärsimysviikon samoin ruokailurajoituksin kuin ortodoksit. Nälkää ei tarvinnut tuntea, joskus myöhempinä vuosina makeanhimo voitti ja paasto keskeytyi.
Kerran seurakunnassa järjestettiin viimeiseksi viikoksi paastotyhmä ja sitouduimme nestepaastoon. Eräs tuttu pappi piti omanlaista nestepaastoa ja joi pelkästään kahvia. Aika useinhan kahvi poistetaan paastotessa ruokavaliosta, mutta meillähän on täysi vapaus siinäkin suhteessa. Nestepaastoni onnistui ryhmässä. Kun palasin normaaliin ruokavalioon pääsiäisyönä, minulla oli lautasella yksi keitetty peruna. Se oli todella pyhä hetki. Olin yksin, rukoilin ääneen ruokarukouksen ja ihmettelin Jumalan antimia luoduilleen. Ikinä ei ole peruna maistunut niin hyvältä.
Luterilaisten paastonaika alkoi viime keskiviikkona. Kirkkokäsikirjassa ohjataan:
Tuhkakeskiviikkona tunnustamme, että olemme syyllisiä Kristuksen kärsimykseen. Kadumme ja pyydämme anteeksi syntejämme luottaen hänen sovituskuolemaansa. Pyydämme myös voimaa antaa anteeksi lähimmäisillemme.
Virsikirjan takana ovat synnintunnustukset. Olen kerran numeron 707 kohdalla tajunnut, että suhteessa vaikeaan lähimmäiseen, ei kannata pyytää, että Jumala muuttaisi toisen tai vapauttaisi meidät ahdistuksesta. Pystymme vapautumaan vihasta, kun tajuamme oman syntisyytemme siinäkin ihmissuhteessa, joka sillä hetkellä ahdistaa.
Herra, minä tunnustan sinun totuutesi valossa,
että olen tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin,
teoin ja laiminlyönnein.
Minun tulisi rakastaa sinua,
Jumalani ja Vapahtajani, yli kaiken,
mutta olen rakastanut itseäni enemmän kuin sinua.
Sinä olet antanut minulle lähimmäisen,
että rakastaisin häntä niin kuin itseäni.
Olen kuitenkin ollut itsekäs
ja käteni on ollut hidas auttamaan.
Sen tähden käyn eteesi
ja tunnustan syntini ja syyllisyyteni.
Tuomitse minut, Jumala,
mutta älä hylkää minua.
Minulla ei ole mitään muuta pakopaikkaa,
kuin sinun sanomaton laupeutesi.
Kun Jumalanpalveluksessa luettiin yhteen ääneen synnintunnustus, koin yllättäen kehotusta laittaa sanan lähimmäinen tilalle hankalan lähimmäiseni etunimen. Sen jälkeen meitä hankalia olikin kaksi. Kertailin seuraavien päivien aikana joitakin kertoja synnintunnustusta ja kerran kuunnellessani autossa Neuvostoliiton maanalaisen seurakunnan laulavan: "Hyvä on olla, kun viha on poissa... että sydän on puhdas." Tajusin, että vihani oli poissa ja olin antanut lähimmäiselleni anteeksi." Lauluun on linkki blogin lopussa.
Eräällä ystävälläni on tapana lukea Herran siunausta ja sijoittaa siihen sen ihmisen nimi, jolle hänen tulisi antaa anteeksi.
Jeesus sanoo vuorisaarnassa Matteuksen kuudennen luvun mukaan: Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Olen kirjoittanut anteeksiantamisesta kahdessa aikaisemmassa blogissa tässä kuussa. Törmäsin siihen, ettei rukouksia täynnä olevassa virsikirjassamme ole tekstiä, jossa pyydettäisiin voimaa antaa anteeksi lähimmäisellemme. Olen itse käyttänyt kiinalaisen Watchman Neen rukousta - vaikeimmissa tapauksissa. Rukous kuuluu suunnilleen seuraavasti: Herra en pysty antamaan hänelle anteeksi, enkä edes halua antaa hänelle anteeksi, mutta anna Sinä hänelle anteeksi ja toteuta se minussa.
Mistä tiedämme, että olemme antaneet lähimmäiselle anteeksi!
Ensinnäkin, jos olemme luopuneet koston ajatuksista ja vahingonilosta lähimmäisen kohdatessa vaikeuksia. Anteeksiantohan on prosessi ja joskus luule jo antaneensa anteeksi, mutta mieleen tulee ajatuksia, joista voi päätellä, että ehkä en sittenkään ole. Olen epävarmoissa tapauksissa rukoillut, että Jumala antaisi sille vaikealle lähimmäiselle elämään sitä hyvää, mitä tämä itse toivoo ja että Jumala antaisi sen olla hänelle hyväksi. - Ei ihan helppo rukous!
Olen useamman kerran kuullut Joki-Erkkilöiden tarinan anteeksiantamisesta ja aina se puhuttelee: https://www.youtube.com/watch?v=5FLYnIcCcHQ
Raamatussa kehotetaan meitä paastotessamme näyttämään iloisilta. Seuraava helluntailaisnaisten laulama laulu sopii hyvin myös paastoajan lauluksi - oli se paasto sitten minkälaista tahansa tai ei minkäänlaista.