MONENMOISIA ETÄSERKKUJA
Oho! Tyttäreni on neljästoista serkkuni ja poikani 3. - kaukainen serkkuni. Me sukututkijat nimitämme kaukaisempia serkkuja etäserkuiksi. Ulkopuoliset eivät voi käsittää, mitä ihmettä nyt on siinä, että on jonkun tunnetun henkilön seitsemäs serkku, mutta sukututkijoille sen toteaminen on harrastuksen sivutuote ja kivaa viihdettä. Sen selvittäminen kuka on etäserkku voi tapahtua kahdella eri tavalla: 1. Geneettisen sukututkimuksen avulla, jolloin löytyy niitä, joilla on riittävä määrä jaettua DNA:ta, ja 2. asiakirjoihin (lähinnä kirkonkirjoihin) perustuva, perinteinen sukututkimus. Siinä löytyy niitä tosikaukaisia etäserkkuja, mutta virhemahdollisuuskin on olemassa.
- Minulla on MyHeritagessa n. 53 000 etäserkkua ja heistä asuu Suomessa n. 32 000. Forssassa heistä asuu joitakin ja Tammelassa yksi. Tänä kesänä on löytynyt kaksi uutta etäserkkua ja toinen heistä on poikani, joka tuli veljensä kanssa perheeseeni kahdeksanvuotiaana. Olen tänä kesänä pyöritellyt MyHeriagen DNA osumia tavanomaista enemmän, koska olen etsinyt eräille "puoliveljeksille" tietoa heidän tuntemattomista isistään. He testauttivat DNA:nsa keväällä kehotuksestani ja yllätys, yllätys molemmat ovat etäserkkujani.
- Geni-ohjelma etsii etäserkkuja väestöstä, jonka tiedot on joku perinteisiä menetelmiä käyttävä sukututkija sinne lisännyt. Kun mennään aikaan, jolloin rippikirjoja ei ollut tai virallisia asiakirjoja, turvaudutaan yleensä muiden kokoamiin julkaisuihin. Siellä kerätään maailmanlaajuista sukupuuta.
Kuulun FB ryhmään, jonka nimenä on "Sukua kuninkaallisille tai sitten ei". Jäsenet postaavat joidenkin yleisesti tunnettujen henkilöiden Geni-linkkejä ja sellaista napauttamalla Geni-yhteisön jäsen saa tietää, mitä sukua on ehdotetulle henkilölle - joka varsin harvoin on kuninkaallinen. Sain tällä viikolla tietää, että äitini on Pamela Andersonin seitsemäs serkku. Sitten jäsenet ilmoittavat kommenttina tai eivät ilmoita monensiako serkkuja (c) he ovat ehdotetulle henkilölle ja kuinka monta mahdollista sukupolvea (r) on välissä. Eli Pamelan kohdalla kommenttini oli 7c1r. Usein en kommentoi mitään, mutta klikkaamalla olen saanut paljon hyödyllistä tietoa esipolvistani. Seuraava kuva on Genin sukujuonnosta minusta äiti-Lyylini ja Pieksämäen Kauppisten kautta USAan. Täytyy sanoa, että kovin ovat erityyppisiä tämä Pamela ja edesmennyt teologi-äitini aikoinaan.
Pieksämäellä vuoden 1750 alkavassa rippikirjassa on Pamelan ja minun yhteiset esivanhemmat. Siitä samasta Kauppisen (Olof Kaupin) perheestä polveutuu myös seitsemäs serkkuni edesmennyt Matti Nykänen.
Imagessa oli juttua Pamela Andersonin suomalaisesta taustasta. Hän olisi halunnut tavata sukulaisiaan.
Pamelan ja minun yhteinen isoisä oli siis Olavi Niilonpoika Kauppinen Pieksämäen Hankamäen Suoliniemestä. Vaimo oli Anna Hänninen joka kuului samaan Hännisten sukuun kuin minäkin. Heidän tyttärensä Kirsti avioitui Rautalammille, jossa seuraava sukupolvi kasvoi. Kirstin Juho-pojan tytär Helka avioitui Laukaalle. Hänen tyttärensä Liisa eleli Laukaalla samoin kuin hänen tyttärensä Carolina, mutta Carolinan tytär Ulrika muutti Saarijärvelle ja hänen poikansa Juho Herman Hyytiäinen muutti Saarijärveltä Kanadaan ja vaihtoi nimensä Andersoniksi. Hän oli Pamelan Isoisoisä eli isoisänisä.
Kuuluisin menneisyyden Hänninen oli esi-isäni Tapani, josta historian lehdille on jäänyt vähemmän mairitteleva kuvaus:
Kauko Pirinen: Savon historia II:1, s. 671-672. Tapani Hänninen oli johtamassa Mikkelin 300-miehistä nuijamiesjoukkoa 1597 yhdessä Paavo Tuomaisen kanssa ja lienee ainoa, joka säilytti henkensä Kenkäveronniemen verilöylyssä, jossa nuijamiehet houkuteltiin antautumaan ja tapettiin sitten heti. Tuomainen teilattiin Mikkelin kirkolla, mutta Hänninen vietiin odottamaan tuomiota Käkisalmeen. Nuijamiehiä vastassa ollut ratsuväen neljännesmestari Pietari Paavalinpoika Juusten antoi Hännisestä lausunnon, jonka mukaan tämä oli "pikemminkin lurjus ja sikopaimen kuin eversti.
Koukan tietojen mukaan ( 2009 ) Tapani eli Tahvo Hänninen toimi aatelisen Klaus Åkenpoika Tottin vuokraviljelijänä (rälssilampuotina) Rautalammin Siikakoskella vuodet 1597 - 1625. Eli hänet on vapautettu Käkisalmen linnakkeesta lyhyen ajan jälkeen.
Pieksämäen Haukivuoren Hännisiä on myös alakerran naapuri, etäserkku Outi. Hänen kanssaan on tullut puhuttua näitä sukujuttuja ja huomattiin sitten olevamme sukua myös muutenkin.
TEIT-SUKU
Kun siirryn aatelisiin on syytä korostaa, että kun tarpeeksi kauas etsii, niin aika usein sieltä menneisyydestä se aatelissukukin löytyy. Eräs asiantuntija väitti, että jokaiselta löytyy. Aloitin aikoinaan sukututkimuksen tutkimalla äitilinjani kymmenen polvea ja 1800-luvulta taaksepäin 1600-luvulle. He olivat torpantyttäriä (ja myöhemmin torpparin vaimoja). Enpä kuvitellut sieltä löytyvän mitään sukujuontoa aatelisiin, mutta pappilan torpparin tytär ja myöhemmin pappilan torpparin vaimo Katariina Lyra polveutui aatelisista - oli "rahvaaseen pudonnutta" sukuhaaraa.
Jos en olisi sukututkija, en tietäisi, että polveudumme alakerran Outin kanssa samasta Teitin suvusta. Täytyy sanoa, että vaikka sukulaisuus on biologisesti ajatellen tosi kaukaista, me kuitenkin tunnemme henkistä sukulaisuutta ja varsinkin Hännisten ja Pieksämäen kautta. Tunnen Forssassa seitsemän muuta Teiteistä polveutuvaa ihmistä ja heidän puolisoitaan ja lisäksi yhden joka muutti eläköidyttyään pois täältä. Ja sitten tyttäreni, joka myös on muuttanut pois. Hän polveutuu isänsä puolelta Dorothea (Dordi) Larsintytär Teitistä ja on siis tyttäryyden lisäksi 14. serkkuni. Olen tehnyt tänä kesänä Teittisten sukuseuralle kotisivut ja siellä kerron Dorothean sisaresta Carin Larsintyttärestä ja hänen perheestään, josta itse polveudun.
https://teittisten-sukuseura39.webnode.fi/
Katsoin äsken, mitä historioitsija Jully Ramsay sanoo Dordin perheestä. Hän itse on minulle etäserkku (10c2r) juuri edellä mainitun torpantytär Kaisa Lyran kautta. Täytyy todeta, että onpa Jully todella ihmenainen. Hänen viime vuosisadan alussa kokoama "Kuka kukin on"-kirja Suomen aatelisista on osittain netissä (kolme osaa neljästä) ja tärkeä tietolähde edelleen. Taulukossa V on Dorothean aviomies Ekelöf-sukuun kuuluva Sipoon kirkkoherra Henrik Hansson. Tyttäreni polveutuu heidän tyttärestään Brita Christinasta (1579-1629), joka avioitui Lars Bertilsson Ekestubbe till Olkkalan kanssa.
Kun kaivoin vanhat sukututkimuspaperini esiin, huomasin äsken, että Tammelan ja Forssan tunnetun 1600-luvulla eläneen papin Laurentius Petri Åboicuksen vaimo on Dordin tyttären Brita Christinan tytär Brita (1600/1610 - 1644), joka on siis Teittien kautta etäserkkuni (2c12r). Poimin seuraaavat tiedot Genistä ja siellä on vuosiluvuissa arvoita ja olen saattanut seota eri avioliittojen lapsissa. Brita avioitui ensin leskenä elelleen Lohjan kirkkoherran Mathie Laurentii Forssmannin kanssa ja sai ainakin yhden lapsen. Mutta aviomies Mathie kuoli vuonna 1636. Britalle jäi hoidettavakseen Mathien ensimmäisen avioliiton lapset ja omansa. Sen jälkeen Britaa avioitui 1638 Laurentiuksen kanssa joka oli myös leski ja hänelläkin oli pieniä lapsia avioliitostaan Sara Jöransdotter Tammelinnecrantzin kanssa. Brita sai luultavasti neljä yhteistä lasta Laurentiuksen kanssa. Lisäksi perheessä oli Mathien lapsia, jotka eivät olleet sukua kummallekaan vanhemmista.
Brita eleli Tammelan kirkonkylässä ja kävi siinä samassa vanhassa Tammelan keskiajalla rakennetussa kirkossa, jossa itse olen monet kerrat osallistunut messuun.
Historiaan on jäänyt myös seuraava Laurentiuksen kirjoittama rukous, jota oletan myös Britan rukoilleen.
Tammelan historiassa kirjoitetaan: Britan kuoltua 1644 Laurentius Petri kirjoitti viisi virttä, jotka kuvastivat suurta surua kohdanneesta menetyksestä. Pappilan Birgitta-rouva nähtiin sunnuntaisin kirkossa ja myös pitäjällä pidoissa säädylle sopivassa asussa. Pukuasetuksen mukaiseen papinemännän vaateparteen kuului musta myssy, musta, väljähkö jakku, jonka pääntie oli avara ja jossa oli 3/4 pituiset hihat. Hihojen alta pistivät esiin valkeat alushihat. Kureliivi oli lyhyt, eikä se jäykistänyt vartaloa. Musta, leveä hame laahasi maata, niin että kengät jäivät piiloon. Talvella kangas oli lämpimää verkaa ja kesällä silkkiä.
Britan kuoltua 1644 Laurentius Petri kirjoitti viisi virttä, jotka kuvastivat suurta surua kohdanneesta menetyksestä.
Laurentius suri aikansa, mutta avioitui vielä kolmannen kerran ja sai vaimonsa Brita Erkintytär Abogian kanssa vielä pojan, joka suuntautui ihan maalliseen ammattiin. Hän toimi mm. nimismiehenä ja laivan varustajan Raahessa.
Vuonna 1644 Laurentius julkaisi neljä saarnaansa. Ne löytyvät myös netistä https://www.doria.fi/handle/10024/144421 Ne ovat näköispainoksia ja fraktuuralla kirjoitettuja, jota meidän sukupolvemme oppi jo kansakoulussa, mutta voi tuntua vaikealta nykypolvelle.
Nykyisessä virsikirjassa on yksi Laurentiuksen kääntämä virsi 618. Kieltä on toki nykyaikaistettu, mutta sanoma on sama.Virren sanat on kirjoittanut toinen kirkkoherra Laurentius Laurinus vaimonsa kuoleman jälkeen vuonna 1620. Voin ymmärtää, että Laurentius halusi kääntää riemullisen virren "I himmelen, i himmelen" "Ratki taivaassa" suomeksi. Ensimmäisessä versiossa alku oli: "Ratk' taiwaasa, ratk' taiwaasa". Tauno Väinölän mukaan alkua ei ole sen koommin haluttu muuttaa ja "ratki taivaassa" tarkoittaa: juuri taivaassa, nimenomaan taivaassa "on riemu iäinen", mutta ei missään muualla.
1.
Ratki taivaassa, ratki taivaassa
on riemu iäinen.
Siellä yhtyy pyhät kaikki
lauluihin enkelten.
Soi laulu valtava:
Pyhä on Jumala,
Herramme Sebaot!
2.
Ratki taivaassa, ratki taivaassa
on tieto puutteeton.
Siellä saamme täysin nähdä,
millainen Herra on
kasvoista kasvoihin,
kasvoista kasvoihin,
Herramme Sebaot!
3.
Ratki taivaassa, ratki taivaassa
on kaikki kirkasta.
Eipä auringonkaan paiste
niin ole loistava
kuin taivaan kirkkaus,
kuin taivaan kirkkaus,
Herramme Sebaot!
4.
Taivaan iloa, taivaan riemua
ei voida kuvailla.
Kaikki sanat ovat köyhät
kertomaan taivaasta,
sen juhlariemusta,
sen juhlariemusta,
oi Herra Sebaot!
5.
Siihen ilohon, siihen riemuhun
vie meidät, Herramme.
Ristinkuolemasi turva
suo, Jeesus, matkalle.
Aamen me veisaamme,
aamen me veisaamme,
oi Herra Sebaot!