NAISET JA LAPSET KOTIVÄKIVALLAN KOHTEINA

Kokoonnuimme tällä viikolla soroptimistien kanssa (LISÄÄ SOROPTIMISTEISTA) klubikokoukseemme, jossa käsittelimme lähisuhde-väkivaltaa. Mukaan oli kutsuttu YK:n naisjärjestön UN Women -paikallisyhdistyksen naisia ja luennoitsijaksi psykologi. Olemme tehneet vuosittain yhteistyötä järjestämällä paikkakunnallamme ns. "Oranssit päivät". Niiden aikana haluamme levittää tietoutta naisiin kohdistuvasta väkivallasta. - Sitä olen nyt tekemässä.

Kampanja on jokavuotinen ja maailmanlaajuinen. Sen tunnusväri on oranssi ja siksi päiviä 25.11.-10.12. nimitetään "Oranssiksi päiviksi". Tänä vuonna kiinnitetään erityisesti huomiota naisten kokemaan fyysiseen ja seksuaaliseen väkivaltaan.

TAUSTAA

UN Women Suomi teetti suomalaisten naisten kokemaa seksuaalista häirintää käsittelevän kyselytutkimuksen yhdessä Eeva-median kanssa syyskuussa 2023. Tulokset julkaistaan 20.11.

Sisäministeriön tekemän tutkimuksen mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on toiseksi vakavin yleiseen turvallisuuteen vaikuttava tekijä, tehden Suomesta yhden EU:n vaarallisimmista maista naisille. Suomessa joka kolmas nainen kokee elämänsä aikana parisuhdeväkivaltaa, ja vuosittain ainakin 50 000 naista kokee seksuaalista väkivaltaa.

TEEMAT

Viime vuonna painopiste oli parisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyssä. Sen kannalta on tärkeää osata kiinnittää huomiota väkivallan ensimmäisiin merkkeihin ja kyetä tunnistamaan toista vahingoittavat, myrkylliset toimintatavat. Kampanjan iskulauseena oli READ THE SIGNS eli "HUOMAA VAROITUSMERKIT". Seuraavana on kuvattu merkkejä, jotka ovat samalla henkistä väkivaltaa. Myös se on vaarallista, vaikka se ei muuttuisikaan koskaan fyysiseksi väkivallaksi. Henkinen väkivalta tuhoaa ihmisen psyykeä ja aiheuttaa sisäisiä "mustelmia". Seuraavat merkit olivat viime vuonna myös luettavissa kaupungin keskustassa olevalla kävelysillalla, (kuva yllä), joka oli huomion saamiseksi koristeltu oranssilla nauhalla ja oransseilla valoilla.

Tänä vuonna keskitymme yhteistyöhön alueen kirjastojen kanssa. Heillä on "Oranssien päivien" ajan esillä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevää kirjallisuutta ja yllä oleva moniste on saatavissa esittelypöydältä.

NAISKOHTALO

Toimin vuosikymmeniä sitten asumuserosovittelijana paikkakunnallamme kirkkoherran lisäksi. Silloin sovittelu oli pakollista, jos avioero tapahtui asumuseron kautta, niin kuin se oli silloin yleisintä. Kotiväkivallan kasvot tulivat tutuiksi. Jouduin kohtaamaan myös naisten tekemään fyysistä väkivaltaa, jota en nyt käsittele tässä. Opin niiden vuosien aikana, että väkivaltaan voivat syyllistyä korkeasti koulutetut tai matalasti koulutetut, ateistit tai uskovaiset, täysraittiit tai alkoholistit ja kaiken kaikkiaan kuka tahansa. Seuraavana on ystävättäreni tarina.

Akateemisen julkisesti kristityn pariskunnan kulissit olivat kunnossa, mutta kulissien takana oli ensin pari vuosikymmentä henkistä väkivaltaa ja lopulta myös fyysistä väkivaltaa. 

Fyysinen väkivalta alkoi. kun olin yli neljänkymmenen ja nuorinkin lapsista oli lähtenyt muualle opiskelemaan. Olimme miehen kanssa kahdestaan. Ainahan hän oli rähissyt ja huutanut ulos pahaa oloaan. Jos hänellä oli työssä hankaluuksia, niin kohta hän keksi jonkun aiheen, mistä saattoi rähistä minulle.

Ensimmäiset kerrat hän kävi käsiksi siten, että tyrkki minua sohvalle istumaan tai seinää vasten, mutta sitten ennen avioeroa hänellä olikin jo kädet kurkun ympärillä. Hän pyysi anteeksi, kun tavallaan oli pakko, että oltaisiin päästy eteenpäin. Sitten hän kuitenkin mitätöi anteeksipyynnön myöhemmin. Lähdin häntä usein keskellä yötäkin karkuun. Aina en pystynyt lähtemään. Olin niin loppu. 

Välillä halusinkin kuolla. Joskus huusin miehelle, että tapa vaan, sittenhän tää loppuu. Kerran taas hän suuttui ihan turhasta ja alkoi huutaa ja lähdin pakoon. Kiersin tuttujen luona ja päätin erota. Kun ilmoitin eroavani, hän hätääntyi hirveesti. En palannut kuitenkaan enää kotiin. Kun hän löysi postilaatikostaan asumuserohaasteen, hän huusi puhelimessa: Nyt sinä viimeisen tempun teit!

En enää ole hänelle vihainen, mutta en myöskään ole mielelläni kontaktissa hänen kanssaan, muuta kuin jos on pakko esimerkiksi perhejuhlissa.

HAITALLISET LAPSUUDEN KOKEMUKSET

Viime aikoina on tutkittu tarkemmin lapsuuden olosuhteiden jättämiä negatiivisia jälkiä ja sitä millä tavalla ne vaikuttavat myöhemmin elämässä. Niitä nimitetään haitallisiksi lapsuuden kokemuksiksi (ACE-kokemukset). Haitalliset kokemukset voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään:

KALTOINKOHTELU: fyysinen, psyykkinen, seksuaalinen

LAIMINLYÖNTI: fyysinen, psyykkinen

KOTIYMPÄRISTÖN TOIMIMATTOMUUS: mielisairas perheenjäsen, vankilassa ollut perheenjäsen,

väkivalta äitiä kohtaan, päihteet, avioero

Haitallisia kokemuksia (ACE) voidaan tutkia kymmenen kysymyksen avulla (kysymykset myöhemmin). Mittarilla kartoitetaan riskiä myöhemmän elämän psyykkisiin ongelmiin. Toisaalta ihminen voi selviytyä hyvään aikuisuuteen ja vanhuuteen, vaikka hän saisikin korkean pistemäärän. Kuitenkin jo yhden pisteen saaneet voivat kärsiä haitallisen kokemuksen aiheuttamista jäljistä. Sain pisteen, koska isä oli antanut minulle muutamia kertoja selkäsaunan. Se ei tapahtunut millään koivunvitsalla rapsutellen vaan remmillä. Vaikka kertoja oli vain muutama ja tukkapöllyt lisäksi, pitkäkestoinen vanhemman aiheuttaman kivun uhka oli se, josta tuli toinen piste. Minun ikäluokastani suuri osa on kokenut samaa kuritusväkivaltaa. Erään laajan tutkimuksen mukaan yhden pisteen saaneilla on keskimäärin kaksinkertainen riski tunne-elämän ongelmiin verrattuna niihin, jotka ovat saaneet nolla pistettä. Kun kyse on keskiarvoista, moni selviytyy ilman ongelmia ja joillakin ne voivat olla vaikeita. Onneksi meillä on myös ollut myönteisiä kokemuksia, jotka ovat tukeneet kasvuamme suhteellisen tasapainoisiksi aikuisiksi. Isäni kohdalla se oli kannustus, jota sain osakseni.

Amerikkalaiset Psykologit Panagou ja MacBeth (2022) kävivät läpi suuren joukon tutkimuksia, joissa oli selvitetty millä tavalla edellä kuvatut lapsuuden haitalliset kokemukset vaikuttivat. He saivat tulokseksi, että ne heikensivät tunteiden käsittelykykyä, vähensivät kokemusta sosiaalisen tuen saamisesta ja lisäsivät kielteisiä uskomuksia. Nämä tekijät sitten vaikuttivat, että ihmisen masennustaipumus ja ahdistuneisuus lisääntyivät myöhemmin elämässä.

Seuraavana on yksi ACE- mittari, jonka kysymysten äärellä voi miettiä kokemuksia alle 18-vuotiaana ja mahdollisia ACE-pisteitä.

1. Tuntuiko sinusta, että sinulla ei ollut aina tarpeeksi syötävää tai sinun piti käyttää likaisia tai rikkinäisiä vaatteita tai sinusta ei huolehdittu kotona.

2. Menetitkö toisen vanhempasi (tai molemmat) avioeron, hylkäämisen, kuoleman tai muun syyn vuoksi?

3. Oliko kotonasi perheenjäsen, joka oli masentunut, psyykkisesti sairas tai yritti itsemurhaa?

4. Oliko kotonasi perheenjäsen, jolla oli ongelmia juomisen tai huumeiden käytön kanssa, mukaan lukien

reseptilääkkeet?

5. Ovatko vanhempasi tai aikuiset kotonasi koskaan lyöneet tai uhanneet vahingoittaa toisiaan?

6. Oliko kotonasi perheenjäsen, joka joutui vankilaan?

7. Onko vanhempasi tai aikuinen kotonasi koskaan käyttänyt sinua kohtaan henkistä väkivaltaa? (THL on listannut henkiseksi väkivallaksi seuraavaa: "Henkinen väkivalta tarkoittaa esimerkiksi alistamista, arvostelua, nimittelyä, halveksuntaa, kontrollointia, sosiaalisen kanssakäymisen rajoittamista, voimakasta mustasukkaisuutta, eristämistä, tavaroiden hajottamista, kotieläinten vahingoittamista tai jollakin näistä uhkailua. Myös esimerkiksi itsemurhalla uhkaaminen on henkistä väkivaltaa." )

8. Onko kotonasi oleva vanhempi tai aikuinen koskaan lyönyt, hakannut, potkinut tai retuuttanut kovakouraisesti tai satuttanut sinua fyysisesti jollain tavalla ja oliko sen uhka olemassa kodissasi?

9. Tuntuiko sinusta, ettei kukaan perheessäsi rakastanut sinua tai pitänyt sinua erityisenä?

10. Oletko kokenut kotonasi seksuaalista häirintää tai hyväksikäyttöä ja oliko sen uhka olemassa kodissasi?

ACE-pisteesi on kyllä-vastausten kokonaismäärä

Iltalehdessä oli kymmenisen vuotta sitten kyselty julkkiksilta heidän lapsuudenkokemuksiaan fyysisestä rankaisusta. Vastausten perusteella voi päätellä, että kaikki olisivat saaneet vähintään yhden ACE-pisteen.

https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2012040715424919

Vuonna 1984 tuli Suomessa voimaan laki, joka kielsi lasten fyysisen kurittamisen. Sitä ennen puhuttiin lasten fyysisestä kurittamisesta, sen jälkeen puhutaan kuritusväkivallasta.

Lastensuojelun keskusliiton 2021 tekemän tutkimuksen mukaan 44 % vanhemmista oli käyttänyt jossain muodossa kuritusväkivaltaa. Yleisin oli kovakourainen kiinnitarttuminen /tai kovakourainen retuuttaminen, joka oli lisääntynyt aikaisempaan tutkimukseen verrattuna ja 32 % ilmoitti käyttäneensä sitä. Piiskaamiseen kertoi syyllistyneensä vain prosentti vanhemmista.

Useissa tutkimuksissa yhdistetään henkinen ja fyysinen väkivalta. Henkistä väkivaltaa on monenlaista ja myös voimakkuudeltaan eri asteista. On eri asia saako lapsi kuulla kerran päivässä olevansa tyhmä vai vain kerran kuukaudessa ja silläkin on vaikutusta, kuka perheenjäsen sen sanoo. Fyysisen kivun määräkin vaihtelee. Äitini antama tukkapölly tuskin tuntui, isän sitäkin enemmän. Mutta minähän olen kasvanut aikana, jolloin fyysinen kuritus oli yleistä. ellei suorastaan suositeltavaa.

Fyysisellä kurituksella uhkaaminen voi olla henkistä väkivaltaa. Ajattelin aikaisemmin, että minulla on vain yksi ACE-piste, mutta mieleeni nousi henkisen väkivallan muoto. Minua oli myös uhkailtu selkäsaunalla kymmenenvuotiaana, jos kerron eteenpäin tuttavapiiriämme koskevan salaisuuden, jonka vahingossa kuulin. Siis minulla on 2 ACE-pistettä.

TUTKIMUSTULOKSIA

THL:n teettämässä uusimmassa kouluterveyskyselyssä peruskoulun 4. – 5. luokkalaisilta kysyttiin seuraavaa:

Kokenut vanhempien tai muiden huoltapitävien aikuisten fyysistä väkivaltaa vuoden aikana,

pojista 17,5% ja tytöistä 14,2 % vastasi myöntävästi 

Kokenut vanhempien tai muiden huoltapitävien aikuisten henkistä väkivaltaa vuoden aikana,

pojista 25,6% ja tytöistä 29,7% vastasi myöntävästi

Tapasin viikolla entisiä koulutovereitani Helsingissä. Meitä oli koolla seitsemän kappaletta. Päätin tehdä minitutkimuksen. Olimme lähtöisin helsinkiläisistä keskiluokkaisista perheistä ja kahta lukuun ottamatta olimme kokeneet fyysistä kuritusväkivaltaa. Kolmen kohdalla selkäsauna oli "normaalia" kasvatusta ja yhtä oli läpsitty. Yhden kohdalla sillä oli jatkuvasti uhkailtu, mikä myös tuo henkisen väkivallan ACE-pisteen, vaikka selkäsaunaa ei oltu koskaan toteutettu. Kaksi naista kertoi saaneensa yhden kerran selkään. Toisen naisen kohdalla lempeistä lempein isä oli ollut äidin vaatimuksesta selkään antaja ja hän näki, miten isä kärsi, eikä se ollut koskenutkaan. Toinen kertoi, että isä itki antaessaan selkään.

Tutkimukseni mukaan fyysisen kurituksen kuva muuttui monimuotoisemmaksi. Käsittääkseni kellään meistä ei ollut huonon kohtelun / epäluottamuksen tunnelukkoa. Se olisi toki tullut esiin käyttäytymisessä niiden kymmenen vuoden aikana, jolloin olemme kokoontuneet 3 – 4 kertaa vuodessa. Huolimatta ACE- pisteistä, meidän elämässämme oli ollut myös tukitekijöitä ja korjaavia kokemuksia. Yksi yhteinen korjaava kokemus oli ollut koulumme Alppilan yhteislyseon lukio, jossa meitä kannustettiin ja jossa meidät hyväksyttiin omina erilaisina persoonallisuuksina. Aina tavatessamme muistelemme kiitollisena kouluamme ja sen ihania opettajia.

Jopa yhden pisteen saanut voi myöhemmin elämässään elää "huonon kohtelun / epäluottamuksen" -tunnelukon värittämää elämää, kun oma uskomusmaailma on vääristynyt. Mikäli olet saanut yhdenkin ACE-pisteen, voit miettiä, onko se vaikuttanut uskomusmaailmaasi ja sitä kautta aiheuttanut myöhemmin elämässä ahdistuneisuutta ja / tai masennusta

KYSELY: huonon kohtelun / epäluottamuksen -tunnelukon mukaisia uskomuksia

OHJE: Seuraavana on ihmisen ajatuksia ja kokemuksia kuvaavia toteamuksia. Lue jokainen lause ja anna lauseelle arvosana sen mukaan, kuinka hyvin se mielestäsi kuvaa sinua. Päätä sen mukaan mikä tuntuu sinusta tällä hetkellä oikealta. Älä mieti onko lause 100% totta. Valitse sitten vaihtoehdoista 1-6 se, joka kuvaa parhaiten sinua ja merkitse se lauseen jäljessä olevaan tilaan. ARVIOINTIASTEIKKO: 1 = Ei kuvaa minua lainkaan 2 = Ei juuri kuvaa minua 3 = Kuvaa minua vähän 4 = Kuvaa minua kohtalaisesti 5 = Suurimmaksi osaksi kuvaa minua 6 = Kuvaa minua täysin

1. Ajattelen usein, että ihmiset yrittävät käyttää minua tavalla tai toisella hyväkseen…….

2. Minusta tuntuu usein siltä, että minun täytyy varoa muita ihmisiä…….

3. Jos joku kohtelee minua oikein ystävällisesti, epäilen että hänellä on taka-ajatuksia…….

4. Mielestäni ihmiset ajattelevat yleensä vain omaa etuaan…….

5. Epäilen aina että ihmisten todelliset motivaatiot ovat itsekkäitä ja muita kuin he väittävät…….

6. Ihmiset ovat harvoin rehellisiä; he eivät yleensä ole sitä, mitä esittävät olevansa…….

7. Tarkkailen ensin ihmisiä pitempään ja vasta jos he osoittautuvat luottamukseni arvoisiksi, uskallan luottaa heihin…….

8. "Testaan" ihmisiä saadakseni tietää, puhuvatko he minulle totta…….

9. Tulen vihaiseksi, kun ajattelen, miten muut ovat kohdelleet minua elämäni aikana…….

10. Koko elämäni ajan läheiset ihmiset ovat käyttäneet minua hyväkseen…….

Kaikki vastaukset, joista olet antanut pisteet 4 – 6 nousevat Youngin skeematerapian teorian mukaan poikkeavasta virheellisestä uskomuksesta. Jo yksikin virheellinen uskomus aiheuttaa ihmiselle  ihmissuhteissa kärsimystä. Ihmisen pitäisi ensin tunnistaa, että todella ajattelee virheellisesti, ennen kuin pääsee tervehdyttämään omaa uskomusmaailmaa. Annettuasi pisteet 4 - 6, voit katsoa alla olevista suositustoteamuksista vastaavan numeron toteamuksen ja miettiä, haluaisitko muuttaa ajatteluasi siihen suuntaan. 

Tavoitteena olisi muuttaa oma uskomusmaailma seuraavanlaisia väitteitä heijastavaksi:

1. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia. Hienoa jos voin auttaa joskus jotakuta, kunhan pidän rajani.

2. On viisautta varoa kohtuullisessa määrin vieraita ihmisiä.

3. Jos joku kohtelee minua oikein ystävällisesti, nautin siitä vielä myöhemminkin.

4. Jotkut ajattelevat enemmän tai vähemmän omaa etuaan, jotkut ottavat muut huomioon.

5. Aina ei ihmisten motiivit ja tarkoitusperät ole ihan puhtaita, mutta aika usein kylläkin ovat. tarkoitusperiä…….

6. On ihmisisä, jotka jatkuvasti esittävät olevansa jotain muuta kuin ovat, mutta iso osa käyttäytyy avoimen aidosti.

7. Ellei minulla ole syytä epäillä jonkun luottamuksellisuutta, luotan lähtökohtaisesti ihmisiin.

8. Oletan, että ihmiset puhuvat yleensä totta.

9. Olen tullut elämässä myös kaltoinkohdelluksi ja yritän antaa heille anteeksi.

19. Elämässäni jotkut ihmiset ovat käyttäneet minua hyväkseen, sellaista elämä on.

"SIUNATUKSI LOPUKSI"

Ystäväni, jonka väkivaltakokemuksista kerroin alussa, oli vuosikausia rukoillut perheensä puolesta. Jumala ei vastannut niin kuin hän oli toivonut. Mies ei muuttunut. Ystäväni oli kuitenkin saanut voimia olla sovitteleva ja hän oli suojellut lapsiaan ja yritti kaikin tavoin tarjota heille "normaalin" lapsuudenperheen. Hän ei koskaan valittanut miehestään lapsille. Se kuitenkin aiheutti tilanteen, että vain yksi lapsista sitten aikanaan ymmärsi avioeron välttämättömyyden.

Väkivallasta ja vihasta ei ole paljoakaan kirjoitettu virsiä. Perheisiin toivotaan sopua ja rauhaa, mutta perheväkivallasta ei puhuta.  Sen tähden namibialainen virsi koskettaa. Sitä laulettaessa voidaan ajatella myös kodin seinien sisällä olevaa väkivaltaa tai viimeisiä säkeistöjä laulettaessa ihmisryhmien ja kansojen välistä väkivaltaa ja sotaa.

Virren 603 on kirjoittanut namibialainen Helena Shuuladu 1972. Sen kolmessa ensimmäisessä säkeistössä tunnustetaan omassa maassa oleva väkivalta. Sävel on vuodelta 1876 amerikkalaisen Philip Paul Blissin. Me suomalaiset voimme yhtyä seuraaviin sanoihin.

1.
Isä Jumala,
nyt katso maamme puoleen
silmin sääliväisin.
Herra, armahda meitä.

2.
Isä, täällä on
niin paljon väkivaltaa,
paljon taisteluita.
Herra, armahda meitä.

3.
Isä, tiedät sen:
maan kansain katseen alla
emme paljon paina.
Herra, armahda meitä.

4.
Isä, pyyhi pois
maan piirin syntivelka.
Poista tuomiomme.
Herra, armahda meitä.

5.
Isä, tyynnytä
jo riidat kaikkialta.
Anna rauha meille.
Herra, armahda meitä.

Laulettuna: >>>