Kopio LIIKE ON LÄÄKE JA LUONTO PARANTAA

KESKEN

Viime perjantaina ilmestyi Sana-lehti, jossa oli haastattelu minusta uusimman kirjani (Vertaistukea valoisaan vanhuuteen) tiimoilta. Haastattelu oli tehty toukokuussa ja kerron tilanteestani:

Viisi ryhmäliikuntaa koko talven ajan oli suunniteltu polven kuntoutuksen näkökulmasta. Olin liittynyt Nivelyhdistykseen. Ohjelmassa oli 2x viikossa kaupungin seniorien kuntosaliryhmä, kerran viikossa nivelpiirin kuntoryhmä ja kaupungin seniorien kehonhuoltoryhmä. Olen jatkuvasti vähintään kerran viikossa käynyt uimahallissamme vesijuoksemassa ja jumppaamassa. Uimahallimme on nyt ollut remontissa, mutta kaupunki on onneksi järjestänyt meille eläkeläisille kerran viikossa kuljetuksen Someron uimahalliin ja siellä meillä uinti ja vesijuoksumahdollisuuden lisäksi ohjattu vesijumpparyhmä. Kun muu liikunta piti kesätaukoa, nivelpiirin vertaisohjattu ilmainen kuntosali oli tarjolla kolmesti viikossa. 

Heinäkuussa kauniilla ilmoilla keskiviikkoliikunta oli siirretty puistoon. Kuvassa naisilla on Nivelyhdistyksen T-paidat, joissa lukee "Liike on lääke".

Tuossa ihanassa puistossa aloitin juoksemisen 70-luvulla. Puisto yhdistyy joen rantaa pitkin kulkevan kävelytien kautta pieneen metsään, jossa pääsee juoksemaan myös polkua pitkin.

KUVA

Pelkkä liikunnallinen kuntoutus oli tepsinyt. En syönyt lääkkeitä, silti keväällä kävely alkoi olla normaalia.

Olin ennen juhannusta sunnuntaiaamuna kävelemässä puistossa. Muistelin haikeana menneiden vuosikymmenten mittaan juostuja aamulenkkejä. Päätin kokeilla, pystyisinkö juoksemaan satametriä. Kestäisikö polvi ja riittäisikö kunto?

Polvi kesti ja kunto riitti ja jatkoin juoksemista saman tien vielä viiden kilometrin verran. Kuntosalilla olin polkenut kuntopyörää, ja sen sekä vesijuoksun että reippaan kävelyn aerobinen eli sykettä nostava vaikutus oli säilyttänyt juoksukunnon, vaikka en ollut ottanut yhtään juoksuaskelta yhdeksään kuukauteen. Toistaiseksi on kaikki hyvin, eikä jalka kipeydy. Olen tietoinen siitä, että nivelrikossa kipukaudet vaihtelevat. Varmuuden vuoksi olen alkanut syödä lääkettä, jonka pitäisi pysäyttää polven ruston oheneminen.

ANDERS HANSEN: AIVOVOIMAA

Kirjassa kerrotaan, että psykologisten tutkimusten perusteella on todistettu, että kävelylenkki auttaa ahdistukseen ja alakuloon ja säännöllinen lenkkeily helpottaa masennusta. Tutkimusten mukaan voimme liikkumalla myös parantaa älyllisiä toimintoja kuten keskittymiskykyä ja lähimuistia. Eräässä laajassa tutkimuksessa oli mukana kaksi ryhmää, jotka harjoittivat liikuntaa kolmena päivänä viikossa 45 minuuttia kerrallaan. Toinen ryhmä käveli ja toinen venytteli ja teki joogaliikkeitä ilman että syke nousi. Kävelijöiden keskittymiskyky oli parantunut tutkimuksen lopussa, venyttelijöiden oli pysynyt ennallaan. Selityksenä oli, että kävely lisäsi yhteyksiä otsalohkon aivosolujen ja päälakilohkon aivosolujen välillä ja aivojen oli helpompi värvätä lisäkapasiteettia päälakilohkosta silloin, kun ajatteleminen vaati enemmän ponnistelua. Aivotutkimuksissa on myös havaittu, että liikkujien otsalohkossa muodostuu uusia verisuonia, mikä parantaa alueen verihuoltoa ja kuona-aineiden poiskuljetusta.

Kahdella kuusikymppisten ryhmällä (liikkujat / rauhallisia liikkeitä tehneet) suoritetun tutkimuksen mukaan aivojen otsalohkot ovat keskeinen tekijä ihmisen toiminnanohjauksessa, jolla tarkoitetaan selviytymistä elämän toimista, jotka vaativat aloitekykyä, tehtävien suunnittelua ja keskittymistä. Aivotoiminta oli pysynyt liikkujilla hyvänä, eivätkä heidän aivonsa vaikuttaneet vanhentuneen vuodessa lainkaan, joidenkin kohdalla saatettiin puhua jopa nuorentumisesta. He selviytyivät psykologisista testeistä paremmin kuin rauhallisia liikkeitä tehneet.

Hansenin kirjassa korostetaan kävelyn hyötyjä. Ei tarvitse alkaa juosta saadakseen aivohyötyjä. Myös rollaattorin avulla harjoitettu liikuntaa parantaa aivojen suorituskykyä ja tuolijumppa samaten. Jokaiselle jalkavaivaisellekin löytyy jotakin rajoituksista riippumatta. - Tärkeintä on nostaa liikkumalla sykettä. Saa sen nousemaan pelkästään käsiäkin heiluttelemalla.

MITEN LUONTO PARANTAA?

Luonnossa liikkuminen on tutkitusti tehokas keino tukea mielenterveyttä. Stressi vähenee, mieliala kohenee ja ahdistus lievittyy — usein enemmän kuin sisätiloissa tapahtuvassa liikunnassa.

Pohjoismaissa koottiin vuosina 2004 – 2025 tehtyjen tutkimusten tuloksia luonnossa liikkumisen ja oleskelun vaikutuksesta aikuisten mielialaan (www.psykiatriantutkimussaatio.fi). Tulokseksi tuli, että luonnossa liikkuminen ja oleskelu toimivat mielenterveyttä tukevasti ja ennaltaehkäisivät mielenterveyden ongelmia. Luontoympäristö vähentää stressiä, parantaa mielialaa ja luonto tukee toipumista uupumistapauksissa. 

Nykyään puhutaan myös metsäterapiasta, jolla tarkoitetaan ohjattua hyvinvointiharjoitusta metsässä, jolloin koulutettu ohjaaja auttaa osallistujaa hidastamaan tahtia, rauhoittumaan ja kokemaan luonnon kokonaisvaltaisesti.

Tutkimuksia metsäterapian vaikutuksista (BMC Public Health, 2026)

On yhä enemmän tieteellistä näyttöä siitä, että metsäterapia on kustannustehokas stressinhallintamenetelmä ja sillä on myös kyky parantaa fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Metsäterapian käsitteen kehitti ensimmäisen kerran Japanin metsävirasto vuonna 1982. Tutkimukset keskittyvät yleensä metsäterapian vaikutuksiin ihmisten terveyteen fysiologisesta ja psykososiaalisesta näkökulmasta, mutta on myös tehty tutkimuksia sen mahdollisuuksista tiettyjen sairauksien, kuten verenpainetaudin ja masennuksen, hoidossa.

Tutkimusryhmä analysoi 27 aiheeseen liittyvää tieteellistä tutkimusartikkelia katsaustaan varten. Analyysin perusteella he uskovat, että metsäterapialla on tärkeä rooli ennaltaehkäisevässä lääketieteessä ja stressin hallinnassa kaikissa ikäryhmissä.

Erilaisia mittareita

Ihan tavallinen metsässä kävely vähentää uusien tutkimusten mukaan stressihormoni kortisolin eritystä, ja sitä kautta parantaa emotionaalista hyvinvointia ja tukee stressistä palautumista. Vaikutus ei ole vain hetkellinen, vaan näkyy myös pitkäaikaisissa mittareissa kuten hiusten kortisolipitoisuudessa.

Jokioisilla on Maaseutu- ja kotieläinpuisto Elonkierto, jota vuoden 2020 alusta on ylläpitäneet Elonkierron Ystävät ry ja sen vapaaehtoiset. Se on mukana "Interactive gardens" -hankkeessa yhdessä Baltian maiden ja Tanskan kanssa. Tänä kesänä hankkeessa tutkittiin luonnon vaikutusta ihmisen hyvinvointiin, stressitasoon ja palautumiseen. Oletuksena on, että luontokävelyjen johdosta HRV-arvo paranee ja seuraavan yön unen laatu paranee. Sitä voidaan mitata antureilla, jotka kiinnitetään kylkeen ja solisluun lähelle. 

Minua pyydettiin kesällä koehenkilöksi siihen tutkimukseen. En tiennyt, mitä tarkoittaa HRV. Nyt tiedän, että se on sydämen lyöntien välisen ajan vaihtelun määrä. Mitä enemmän lyöntien välien kestot vaihtelevat, sitä hyvinvoivampi ihminen on. Sitä voidaan mitata myös sormesta, suomalaiset Oura-sormukset mittaavat HRV:tä. 

Tapahtuu Elonkierrossa

1.Kuva: Luontokävelyn ohessa me Nivelyhdistysläiset nautimme virvokkeita luonnonhelmassa. 2.Kuva: Keväällä kylvöt siunattiin papin johdolla. 3.Kuva: siellä täällä on piknikpöytiä, Olemme ukrainalaisten ystävieni kanssa iltapäiväkahvilla vuohitarhan vieressä. 4. Kuva: Makasiinissa pidetyn yrttiluennon jälkeen maistelimme ystäväni kanssa terveellistä yrttijuomaa.

Minun tutkimushenkilövaihe alkoi maanantaina ja päättyi torstaina. Keskiviikkona tehtävänä oli kävellä normaalivauhtia Elonkierron alueella puolitoistatuntia. Kuljin  peltoaukeilla, joen rannalla, letimetsässä ja havupuuvaltaisessa metsässä. 

Kun osuuteni oli päättynyt sain paperilla analyysin 25 eri mittaustuloksessa, jotka kertoivat siitä, millaista elämäni oli ollut. Parantamisen varaa oli unirytmissä, minkä osasin odottaa etukäteen. Nukun 5 - 6 tuntia yössä - tosin yleensä heräämättä kertaakaan. Luontokävelen jälkeisenä yönä nukuin kahdessa erässä yhteensä 8.30 tuntia. Alla olevassa kuvassa näkyy vaaleansinisellä kävely Elonkierrossa. Sen jälkeen nukahdin jo 20.30. Luultavasti valvoin puolen yön aikaan ja sitten jatkoin unia, ja tein koko vuoden uniennätyksen: Kiitos luontokävelyn. En meinannut uskoa asiaa, mutta tarkistin älykellosta, ja se oli saanut saman tuloksen.

Alla olevassa kuvassa on torstain liikunta. Tein lähes viiden kilometrin juoksulenkin.