OLETKO EKSTROVERTTI VAI INTROVERTTI?

Ehkä et ole kumpikaan. Jonkun tutkimuksen mukaan lähes 70 prosenttia ihmisistä on niitä, joilla on molempia piirteitä niin paljon, ettei heitä voi nimetä kummallakaan tavalla. Joku muu tutkija taas väittää, että suurinpiirtein puolet ihmisistä on introverttejä ja puolet ekstroverttejä.

Ylhäällä oleva piirros kuvaa tilannetta, jossa yleisötilaisuudessa tuntematon mies tuijottaa kahta naista ja he reagoivat tuijotukseen eri tavoin. Olen joskus kerännyt eri seikkoja, jotka vaikuttavat siihen, miten ihminen käyttäytyy. Tässä blogissa käsittelen lähinnä taulukon punaisella alleviivattuja näkökulmia ihmisen erilaisuuteen. Sarjakuvan tapahtuman voisi selittää kuten se on alla olevassa taulukossa selitetty. Ensi viikolla kirjoitan tunnelukoista ja voisin antaa naisten käyttäytymiselle erilaisen selityksen. He ovat esimerkiksi molemmat ekstroverttejä, mutta toisella on häpeän tunnelukko ja siksi hän tulkitsee, että miehen tuijotus johtuu siitä, että hänellä on jotain hassusti ja hän on lähdössä tarkistamaan asiaa peilistä. Taulukossa tuodaan esiin myös se, että kulttuuri vaikuttaa siihen, miten me käyttäydymme. Kuvan selitys voisi olla se, että molemmat naiset ovat introverttejä, mutta oikeanpuoleinen on savolainen ja vasemman puoleinen on hämäläinen ja kumpikin toimii, kuten omassa ympäristössään on tottunut. Jos tapahtuma olisi tapahtunut jossain kansainvälisessä konferenssissa ja toinen naisisista olisi ollut japanilainen ja toinen amerikkalainen, niin kaikki tietävät, kumpi olisi todennäköisesti mennyt juttelemaan - ellei se amerikkalainen olisi ollut voimakkaan introvertti tai ellei hänellä olisi ollut häpeän tunnelukkoa. Elämäntilanne voi myös vaikuttaa siihen, miten ihmiset käyttäytyvät. Vasemmanpuoleinen nainen voi olla myös juuri avioeron kokenut ja laastarisuhdetta etsivä introvertti, joka toimii mukavuusalueensa ulkopuolella, jonne voimakas motiivi on saanut hänet siirtymään.

Netti on täynnä testejä ja päätin kokeilla, millaisen määritelmän itse saisin. Vastailin kysymyksiin täysin rehellisesti ja sitten klikkasin tuloslinkkiä ja näytölle tuli isoin punaisin kirjaimin: "Olet ekstrovertti". Tuntui vieraalta, mutta selostuksessa kerrottiin, mutta kysymykset mittasivat vain kahta eri alapiirrettä, kun ekstroversio-introversio ulottuvuudelle tutkimuksissa löydetty kuusi keskeistä alapiirrettä eli tyypillisimpiä ominaisuuksia, joissa introvertti ja ekstrovertti poikkeavat toisistaan. Ja todellisuudessa piirteitä on vielä paljon enemmän.

Tuloksen saatuani lähdin kirjastoon hakemaan introvertti-kirjallisuutta. Lainasin maailmanlaajuiseksi bestselleriksi osoittautuneen Sylvia Löhkenin kirjan: "Hiljaisissa on voimaa". Tein sen sivulta löytyvän 34 kysymyksen helpon testin, jossa piti poimia ne lauseet, jotka mielestäni kuvasivat minua. Tulos: selvä introvertti. Lainasin myös Linus Jonkmannin kirjan "Introvertit". Siinä oli erikoinen testi, jossa oli 57 lauseparia, joista piti valita se, kumpi kuvaa minua parhaiten (Jonkman varmaan tarkoitti paremmin). Mutta osa lausepareista oli sellaisia, ettei kumpikaan vaihtoehto kuvaa minua lainkaan. Alla on pari esimerkkiä:

Tulos tästä testistä oli, että olen ekstrovertti.

Näille kolmelle testille on yhteistä se, ettei niitä ole tehnyt psykologi, eikä niitä ole tieteellisesti tutkittu eli tilastomatemaattisin menetelmin arvioitu, mittaavatko ne piirrettä, jota sanovat mittaavansa ja onko tulos pysyvä. Tuloksen pysyvyyteen törmäsin tehtyäni netissä antiikinaikaiseen tyypittelyn pohjaavan testin.

JO MUINAISET KREIKKALAISET

Tyyppiajattelun historiahan on pitkä. Jo antiikinaikoina tunnettiin tarvetta lajitella ihmisisä eri ryhmiin. Ryhmien taustana ajateltiin olevan ruumiin neljä eri nestettä, joista vallitseva määritteli ihmisen persoonallisuuden. Keltainen sappi yhdistettiin koleerisuuteen, musta sappi melankolisuuteen, lima flegmaattisuuteen ja veri sangviinisuuteen. Koska netistä löytyy testejä joka lähtöön, päätin kokeilla, mihinkä lokeroon minä testin mukaan kuuluisin. Vastauksena oli: Flegmaattinen. Olin ihan rehellisesti vastannut ja tulos tuntui täysin väärältä. Sain taas todeta sen, ettei netin kaikkia testituloksia suin päin pidä uskoa. Olin ennen vastaamista ollut uimahallissa vesijumpassa ja sen jälkeen saunassa. Olo oli raukea ja levollinen ja testitulos kertoi: "Flegmaattinen tyyppi on rauhallinen, rento ja hiljainen. Hän saattaa herättää mielikuvan ystävällisestä laiskiaisesta. Flegmaattinen tyyppi on ystävällinen ja hyväksyvä. Vakaus ja pysyvyys on flegmaatikolle mieluisampaa kuin muutos. Temperamentiltaan flegmaattiset ovat järkeviä ja johdonmukaisia tarkkailijoita. Pahimmillaan heistä tulee passiivis-aggressiivisia." - Jos olisin tehnyt testin ennen uimahallireissua, olisin ehkä tullut määritellyksi sangviinikoksi.

ITSETUNTEMUKSEN ONGELMIA

Ensimmäisen kerran täytin introversio-ekstroversio lomakkeen opiskeluajan loppuvaiheessa. Meitä oli ryhmässä parikymmentä opiskelijaa ja tuloksena oli, että olin heistä kaikista introvertein. Tulos hämmästytti muita ja sitten kurssitoverit määrittelivät minut ekstrovertiltä vaikuttavaksi introvertiksi. Kun olin ollut jonkun aikaa psykologina mielenterveystoimistossa, joku forssalainen oli kysynyt toimistoapulaiseltamme, millainen minä olen. Toimistoapulainen kertoi minulle, että hän oli vastannut, että se on sellainen, että juuri kun sen on saanut haarukoitua, niin sitten ilmeneekin jokin yllättävä piirre. En ole mikään mystinen poikkeus, joka on testien tavoittamattomissa. Olen monissa tilanteissa puhelias ja isäni opetti minut jo pienenä esiintyjäksi, siksi saatan vaikuttaa ekstrovertiltä, mutta minussa on kuitenkin enemmän introvertin piirteitä ja se on osa identiteettiäni.

Psykologit käyttävät erilaisia itsearviointitestejä siten, että vastauksia käydään vastaajan kanssa yhdessä läpi ja keskitytään tulokseen, jonka testattava tuntee itselleen vieraaksi. Jotkut ihmiset tulkitsevat kysymykset eri tavoin kuin suurin osa ihmisistä ja silloin tulos voi vaikuttaa erikoiselta. Kerran Pohjanmaalla eräällä urasuunnittelukurssilla tehtiin tarpeita kartoittava testi. Eräs korkeasti koulutettu mies totesi tuloksen nähtyään, ettei pidä paikkaansa. Hänellä vahvin tarve on tarve saada hellyyttä ja hoivaa. Kävin yhdessä hänen kanssaan läpi jokaisen vastauksen ja hän oli tulkinnut kysymykset ihan oikein ja tulos oli siis suunnilleen oikea. Hän mumisi, että se on raavaalle pohjalaismiehelle nolo juttu. - Ehkä hän kuitenkin sai itsestään jotain uutta ja hyödyllistä tietoa ja vaimolle vietäväksi terveisiä.

Kun ihminen pohtii sitä, onko hän ekstrovertti vai introvertti, hän voi joutua harhailemaan psykologisten tutkimusten ja eri kuppikuntien mielipiteiden viidakossa. Yleisesti tunnettu piirre ei olekaan yhden yksilön kohdalla helposti määriteltävissä - ellei oteta avuksi aivotutkimusta.

TEMPERAMENTTIPIIRTEET

Ihmistä voidaan katsoa monesta näkökulmasta ja nyt tarjoan toisen ihmisten erilaisuutta kuvaavan näkökulman, josta on mielestäni ollut erittäin paljon hyötyä työskennellessäni lapsia kasvattavien ihmisten parissa ja se on lisännyt myös itseymmärrystäni. Temperamenttipiirteet ovat huomattavasti yksiselitteisemmin määriteltävissä ja havaittavissa kuin ekstroversio tai introversio. Temperamentista persoonallisuuspsykologiassa tarkoitetaan laajemmin ihmisen tyyliä reagoida eri asioihin. Sillä on biologinen pohja ja piirteet ovat suhteellisen pysyviä, vaikka niihin vaikuttavat myös ympäristötekijät ja siis myös kasvatus. Myös yhteisön kulttuuri vaikuttaa siihen, miten temperamentti ilmenee, miten sitä on sopivaa ilmaista ja minkälainen käyttäytyminen on suotavaa.

Tajusin kerran, mikä oli erään kaupungin varhaiskasvatuksen henkilöstön mielestä lasten käyttäytymisessä suotuisaa tutkiessani lomaketta, jonka he olivat tehneet koulunsa aloittavien lasten piirteiden arvioimiseksi. Näin päiväkodin henkilöstön täyttämän lomakkeen, jossa arvioitiin kouluun menevää tyttöä. Rastit olivat johdonmukaisesti eri vaihtoehtojen oikeassa reunassa, jotka kuvasivat yleensä myönteisinä pidettyjä piirteitä. Muutaman rasti oli vasemmassa reunassa ja siinä kuvattiin ujouteen liittyviä piirteitä, jotka ovat Suomessa varsin yleisiä. Lapsi oli myös vanhempien antaman kuvauksen mukaan ujo. Hänen ensireaktionsa muutoksiin olivat yleensä kielteisiä ja uusien ihmisten kohtaaminen sai hänet vaikenemaan. Kotona lapsen ujous hyväksyttiin ja lasta kannustettiin siihen, että hän pystyisi tarvittaessa ilmaisemaan mielipiteensä myös ryhmässä. Kasvatuksessa tuettiin myönteisen minäkäsityksen rakentumista ja nuorena aikuisena se piirre auttoi häntä voittamaan tarvittaessa luontaisen ujouden. Jos hänen oppilaitoksessaan olisi annettu ammattiin valmistumisen aikaan rasteja, samanlaisella lomakkeella, niin ujoutta kuvaavia rasteja ei enää olisi ollut.

Vaikka lapsi oli päiväkodin henkilöstön mukaan "vääränlainen" tässä suhteessa, kotona hän sai tuntea olevansa oikeanlainen, jonka kuitenkin kannatti muuttaa käyttäytymistään joissakin tilanteissa, että hänen mielipiteensä, toiveensa ja erilaiset ehdotuksensa tulisivat kuulluiksi.

Seuraavassa voit pohtia vastaavanlaisen kyselyn avulla sijoittumista eri temperamenttiulottuvuuksilla. Tässä on yleensä suotuisina pidetyt vaihtoehdot sijoitettu sattumanvaraisesti sekä oikealle että vasemmalle. Joissakin piirteissä yleensä suotuisimpana pidetty vaihtoehto sijoittuu keskelle ulottuvuutta.

Temperamenttipiirteiden tutkimuksen uranuurtajien Thomasin ja Chessin mukaan taulukossa kuvatut piirteet kuuluvat suhteellisen pysyviin, biologispohjaisiin ominaisuuksiin, ja ne kuvaavat eroja siinä, miten eri ihmisille on luontaista reagoida ympäristöönsä. Useimmille temperamenttipiirteille on jo löytynyt neurokemiallinen tausta aivotutkimuksessa.

Seuraavan taulukon itsearvointitehtävän avulla voi pohtia omia temperamenttipiirteitäsi. Keskellä olevaan ruudukkoon voi merkitä rastin sille kohdalle, joka kuvaa sinua parhaiten. Jos vasemman puolen kuvaus pitää kohdallasi täysin paikkansa, laita rasti ruutuun numero yksi, jos jossain määrin paikkansa ruutuun no 2. Jos koet olevasi lähinnä siltä väliltä eli "tavallinen" niin ettei sinua voisi kuvata sanalla aktiivinen tai passiivinen, laita rasti ruutuun 3. Jos oikean puolen kuvaus pitää jossain määrin paikkansa laita rasti ruutuun 4 ja jos se pitää täysin paikkansa, laita rasti ruutuun 5. Tuloksena ei ole mitään pistemäärää, mutta taulukon täyttäminen lisää itsetuntemustasi ja samalla itsetuntoa.

Ihminen osaa arvioida helposti näitä piirteitä ja usein myös arvioida sitä, millainen oli nuorena ja keski-ikäisenä. Minkälaisia muutoksia ikä on tuonut tullessaan, vaikka nuorena on ilmaissut tunteita voimakkaasti ja vanhana laimeammin, toinen laimeasti ilmaissut, ilmaisee tunteitaan vieläkin laimeammin. Järjestys pysyy kuitenkin keskimäärin samana. Vanhuudessa ihmisen aktiivisuus yleensä laskee. Sanotaankin, että "Ellei elämä muuta opeta, niin ainakin hiljaa kävelemään". Koska piirteiden pohja on biologinen ja jos mitään sairautta ei ole muuttamassa reaktiotyyliä niin nuorena aktiiviset ovat edelleen aktiivisempia kuin nuorena passiivisemmat ja passiiviset ne vasta vanhana hiljaa kävelevätkin.

Temperamenttiteoreetikot ovat luoneet käsitteen kasvattajien ja kasvatettavan "hyvä yhteensopivuus" ja "huono yhteensopivuus". Esimerkin edellä kerrotun tytön tapauksessa vanhempien ymmärrys lapsen luontaisesta temperamentista lisäsi hyvää yhteensopivuutta. Jos tyttö olisi toistuvasti saanut kuulla, että hän käyttäytyy väärin näin keskeisessä asiassa, itsetunto ei olisi päässyt kehittymään.

PIIRTEIDEN FYYSISET PERUSTEET

Nyt nousee esiin kysymys, liittyykö ujous introversioon? Se saattaa liittyä siihen, mutta kaikki introvertit eivät kuitenkaan ole ujoja. Ujouden vastakohta sosiaalinen rohkeus taas selvästi liittyy ekstroversioon.

Nykyisten tutkimusten mukaan eivät osapiirteiden vastakohdat suinkaan ole sijoitettavissa joko introversio tai ekstroversiokoriin. Ekstroversioon liittyy iloisuus, mutta introversioon ei liity surullisuus tai edes ilon puute eli totisuus.

Mielenkiintoista on se, mitä uusi neurokemiallinen tutkimus on löytänyt aivoista. Löhken on kuvannut kirjassaan eri tutkimustuloksia aivotoimintojen eroista.

• Introverttien aivojen otsalohkojen kuorella on osoitettu olevan voimakkaampaa sähkötoimintaa ja myös voimakkaampaa verenvirtausta ekstroverttien aivoihin verrattuna.
• Veri aivoissa virtaa eri reittejä pitkin ja introverteillä ärsykkeiden matka hermostossa reaktioon on pidempi kuin ekstroverteillä.
• Aivojen välittäjäaineiden toiminta poikkeaa toisistaan. Introverteilla on havaittu korkeita asetyylikoliinipitoisuuksia ja ekstroverteillä korkeaa aktiivisuutta dopamiinin kulkureiteillä. Välittäjäaineet saavat aikaan sen, että introverttien valintoja ohjaa turvallisuushakuisuus ja ekstroverttien tarve tulla palkituksi.

Vastaus kysymykseen, oletko introvertti vai ekstrovertti voidaan tulevaisuudessa saada aivotoimintoja tutkimalla eikä vastaamalla enemmän tai vähemmän onnistuneisiin kysymyspattereihin.

PERSONNALLISUUSTEORIAT

Ihmisen persoonallisuuden monimuotoisuus on psykologialle jatkuva haaste. Uusia teorioita luodaan ja vanhoja kumotaan tai kehitetään. 70-luvulla eräs vastavalmistunut psykologi kaipasi sellaista kirjaa, johon on koottu koko psykologinen tietous ihmisen persoonallisuudesta. Totesin silloin, että ei sellaista voi olla, koska kokonaisnäkemystä ei ole vielä löydetty. Tilanne on edelleen sama. Vuonna 2009 ilmestyi kirja, johon on koottu Suomen psykologikunnasta kahdenkymmenenyhden eturivin persoonallisuudentutkijan artikkelit. Heillä kaikilla oli eri näkökulma ja teoreettinen viitekehys. Tutkijat vielä siteeraavat artikkeleissaan muiden tutkijoiden joskus keskenään ristiriitaisiakin tutkimustuloksia. Kirjan nimi on varsin kansanomainen: "Meitä on moneksi", mutta säälin opiskelijoita, jotka joutuvat sen tenttimään. Olen kuusikymmentä vuotta aktiivisesti pohtinut persoonallisuuspsykologiaa ja kerännyt tietoa. Joudun kirjan äärellä ponnistelemaan, etten ahdistuisi siitä, miten vähän me edelleen tiedämme ihmisen persoonallisuuden psykologisista perusteista ja yhä uudelleen herää kysymys, onko koskaan edes mahdollista saavuttaa kokonaisnäkemystä. - Ehkä joku tekoäly sen joskus vielä pystyy rakentamaan.

Kun ihmisen persoonallisuutta on mittailtu monella eri tavalla, kaivattiin jo vuosikymmeniä sitten tiivistettyä tietoa. Charles Spearman kehitti matemaattisen faktorianalyysimenetelmän, jonka avulla saatettiin tiivistää suuri määrä tilastollista tutkimusaineistoa, jotta saataisiin kuvattua ihmistä harvemmin termein.

Raymond Cattel oli ensimmäinen, joka käytti hyväkseen faktorianalyysia oman persoonallisuusteoriansa kehittämiseen ja sai tulokseksi 16 eri faktoria. Hän nimesi ne seuraavasti: Emotionaalinen lämpö, järkevyys, tunne-elämän tasapainoisuus, hallitsevuus, eloisuus, sääntötietoisuus, sosiaalinen rohkeus, herkkyys, sosiaalinen valppaus, ajattelun abstraktisuus, yksityisyyden tarve, pelokkuus, avoimuus muutoksille, riippumattomuus, täydellisyyteen pyrkiminen ja jännittyneisyys.

Introversio-ekstroversio ulottuvuus on alun perin Jungin määrittelemä. Hän oli mielestään introvertti ja Freud oli mielestään ekstrovertti ja molemmat pitivät omaa tyyppiään parempana ja riitelivät keskenään. Faktorianalyysin avulla on löydetty neljä muuta persoonallisuuden ulottuvuutta, jotka ovat keskeisiä selitettäessä ihmisten eroavaisuuksia. Kehittyneet mittausmenetelmät ovat mahdollistaneet Cattelin 16 faktorin tiivistämisen viiteen faktoriin.

Viiden ulottuvuuden malli on tällä hetkellä eniten tutkittu ja maailmanlaajuisesti hyväksytty ja se toimii myös eri kulttuureissa. Ihmisten itseään kuvaavien piirteiden ja adjektiivien on havaittu ryhmittyvän viiden eri otsikon alle. Käytännössä ryhmittely saadaan siten, että kun ihmiset arvioivat itseään kuten tässäkin blogissa on mahdollista numeroin 1 - 5, niin jokaisen arvion läheisyys suhteessa jokaiseen muuhun adjektiiviin lasketaan (puhutaan korrelaatiosta). Jos kahden ominaisuuden välillä on korkea korrelaatio, niin toisesta voidaan suunnilleen ennustaa toisen tulos. Jos joku on arvioinut olevansa erittäin hiljainen, hän on luultavasti myös arvioinut olevansa erittäin tai jossain määrin vetäytyvä ja ehkä myös jossain määrin empaattinen. Hiljaisen ja vetäytyvän välinen korrelaatio on korkeampi kuin hiljaisen ja empaattisen, vaikka sekin on tutkimusten mukaan positiivinen. Puheliaat arvioivat keskimäärin olevansa vähemmän empaattisia kuin hiljaiset.

Viiden piirteen (The Big Five) teoria oli uusi vuonna 1994, jolloin tein omaa väitöstutkimustani, eikä Suomessa ollut saatavissa testiä, jonka avulla eri piirteitä olisin voinut mitata. Seuraavassa kerron, miten tein mittarin Goldbergenin kaksi vuotta aikaisemmin julkaiseman artikkelin pohjalta. Tekstissä käytetään passiivia, vaikka todellisuudessa tein kaiken itse.

Vastaajina olivat 20-vuotiaat tytöt. Jos vastaajina olisivat 80-vuotiaat naiset, ryhmittely olisi luultavasti ollut hieman erilainen, mutta ei poikkeava. Testattavien piti arvioida asteikolla 1 - 9 missä määrin mikäkin adjektiivi pitää paikkansa heidän kohdallaan.

Viittä suurta piirrettä on tutkittu myös siten, että testattaville on annettu kuvaus ja heidän pitää arvioida, miten osuva se on heidän kohdallaan. Sitä on mitattu myös esittämällä tutkittavalle 136 erilaista käyttäytymistä esittävää piirrosta ja tutkittava arvioi, miten hyvin ne kuvaavat häntä.

Se, että tutkimuksessani huostaanotetut tytöt eivät keskimäärin persoonallisuudeltaan eronneet omissa kodeissaan kasvaneista tytöistä, kertoo siitä, että piirteet eivät ole kovin alttiita muuttumaan eri ympäristöissä. Huostaanotetuilla tytöillä oli ollut raskaista kokemuksia takanaan ja traumauttava ero biologisesta äidistään. Ero on yleensä koettu hylkäämiseksi ja se värittää jossain määrin tunne-elämää aikuisuuteen asti, mutta peruspersoonallisuutta se ei näytä muuttavan. Tulkoon mainituksi, että muita eroja löytyi ryhmien välillä ja sijaiskodeissa kasvaneilla tytöillä oli matalammat pisteet seuraavissa piirteissä: itsehillintä, elämänhallinnan tunne, sitkeys, elämän kokeminen tarkoitukselliseksi, identiteetin eheys, jatkuvuuden tunne, feminiininen seksuaali-identiteetti ja tarve suoriutua. Korkeammat pisteet olivat seurallisuudessa, halussa läheisiin ihmissuhteisiin.

Kun ihmisiä on pyydetty kuvailemaan, millaisia he ovat, he luettelevat piirteitä, joista suurin osa voidaan jaotella kuuluvan viiden eri ulottuvuuden piiriin. Näin oli omassakin tutkimuksessani. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että on olemassa myös piirteitä, joita teoria viiden suuren piirteen jaottelusta ei kata. Näitä on esimerkiksi: maskuliinisuus-feminiinisyys, humoristisuus ja uskonnollisuus.

SUOTUISA JA EPÄSUOTUISA PIIRRE

Ihmiset eroavat myös siinä, mitä piirteitä he pitävät huonoina, mitä hyvinä. Jos introverteille ja ekstroverteille annettaisiin sama piirreluettelo ja heidän toivottaisiin lajittelevan niitä suotuisiin, tavallisiin ja epäsuotuisiin piirteisiin, luultavasti luettelot poikkeavat toisistaan. Olen seuraavaan taulukkoon kerännyt piirteitä.

Joku voi arvioida itsensä sellaiseksi, että hänessä painottuvat introverttien tai ekstroverttien myönteisenä pidetyt piirteet, mutta eivät haasteelliset piirteet. Joskus ihmisellä nousee jokin piirre niin voimakkaana esiin, että se sijoittaa hänet ryhmään, jossa kuitenkin muilla on paljon hänelle vieraita piirteitä.

Seuraavana on McCraen ja Costan vuonna 2003 julkaisema persoonallisuuden malli, jossa jokaiselle viidestä piirteestä on lueteltu kuusi alapiirrettä

Neuroottisuus eli tunne-elämän epätasapainoisuus: ahdistuneisuus, vihamielisyys, masentuneisuus, alemmuudentuntoisuus, impulsiivisuus, haavoittuvuus

Ekstroversio: lämminhenkisyys, seurallisuus, itsevarmuus, aktiivisuus, jännityshakuisuus, iloisuus

Avoimuus uusille ilmiöille: haaveellisuus, taiteellisuus, tunteellisuus, joustavuus, älyllinen uteliaisuus, suvaitsevaisuus

Sovinnollisuus: luottamus, mutkattomuus, altruismi, mukautuvuus, vaatimattomuus, herkkätunteisuus

Tunnollisuus: kyvykkyys, järjestelmällisyys, velvollisuudentuntoisuus, päämääräsuuntautuneisuus, itsekuri, harkitsevuus

MOTIIVI OHJAAMASSA KÄYTTÄYTYMISTÄ.

Alussa kuvasin kahta naista, joista toisella laastarisuhteen etsintä oli niin voimakas motiivi, että se sai hänet käyttäytymään eri tavoin, kuin mitä persoonallisuudenpiirre olisi edellyttänyt. Olin kerran puhumassa seurakuntamme naisten aamukahvilla ja sen jälkeen eräs tuttu, jonka kanssa oli ollut tekemisissä sekä työkuvioissa että harrastuksessa vuosikymmenien ajan, tuli sanomaan: "Olitpa auki, olen aina ajatellut, että olet pidättyväinen". Olin siis käyttäytynyt kuin ekstrovertti, koska motiivinani oli antaa vertaistukea. Rukoilin pitkään tilaisuutta ennen, että puhuisin sellaista, mikä voisi auttaa ihmisiä.

Hengellisissä tilaisuuksissa kuulee usein todistuspuheenvuoroissa siitä, kuinka ihminen on muuttunut täysin. Olen sitä mieltä, että persoonallisuuden perusteet eivät juurikaan muutu, vaikka ihminen voi käyttäytyä eri tavoin. Ennen uskoontuloa en luennoidessani todellakaan "ollut auki". Kun vastasin ekstroversio-introversio kysymyksiin, huomasin joitakin kysymyksiä, joihin olisin voinut vastata eri tavoin ennen uskoontuloa. Joidenkin kysymysten kohdalla taas huomasin iän vaikuttavan, nuorempana olisin vastannut eri tavoin.

Ihmisen persoonallisuuden taustalla oleva biologia on todella ihmeellistä. Lähes jokaisessa ihmisen solussa on noin kahdenmetrin pituinen ohuenohut DNA-rihma, johon perintötekijöiden geneettinen informaatio on säilötty. Siellä on ollut jo ennen syntymäämme tieto siitä, millaisia temperamenttipiirteitä meillä tulee olemaan ja jonkinnäköistä tietoa siitä, tulisiko meistä introverttejä vai ekstroverttejä.

LOIKO JUMALA IHMISEN?

Itse vastaan kyllä ja siihen vastaukseen liittyy myös kiitollisuus ja syvä ihmettely. Psalmissa 139 sanotaan:

13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.

14 Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.

15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni

ole salassa.

16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään,

olivat kaikki päiväni jo luodut.

ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.

17 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!

18 Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

Tärkeintä ei ole se, tiedämmekö tarkkaan, olemmeko introverttejä vai ekstroverttejä, vaan se, että olemme tyytyväisiä omaan ainutlaatuiseen persoonallisuuteemme ja siihen DNA-rihmastoon, josta meidät on punottu äitimme kohdussa. On tärkeää, että tartumme haasteisiin kehittyä ei-suotuisissa piirteissä lähemmäksi sitä, että rakastamme enemmän itseämme ja enemmän lähimmäistä kuten itseämme.