ONKO 70 VAIN NUMERO?
Forssan historiallisessa Elävien kuvien teatterissa, joka sijaitsee joen toisella puolella kotiani vastapäätä (kuvassa) menee täysille katsomoille (=koronarajoituksen mukaiset 10 henkeä) "70 on vain numero". Niin väittää Vuoksenmaan elokuvan roolihenkilö mainiossa elokuvassa. Hannele Lauri on varsin uskottava päähenkilö. Elokuvassa oli kepeä komediallinen pintataso ja syvä traaginen pohjataso, jonka toinen ikääntyvä tajuaa ja josta käy ilmi, että 70 ei ole vain numero. Trailerin voi katsoa nettisivulta.
Olen eri mieltä elokuvan otsikon kanssa ja kirjoitin aiheesta runonkin neljä vuotta sitten.
ONKO IKÄ VAIN NUMERO
Sanovat, että ikä on vain numero.
Mutta tilastot kertovat,
että x prosentilla x ikäisistä
puuttuvat omat hampaat tai hiukset tai lonkkanivelet
ja jos murrat luusi, on riski että sinut
sysätään odottamaan luonnollista toipumista.
Ja tosiasiahan on, että x prosenttia x ikäisistä kuolee.
Uskokaa te numeroanne piilottelevat:
Elämästä tulee rikkaampaa,
jos muistaa ikänsä ja kuoleman mahdollisuuden,
ja elää jokaisen päivän kuin viimeistä päivää.
Toisessa runossa yritin huumorin varjolla käsitellä vanhuuden mukanaan tuomia muutoksia. Olen tätä blogia kirjoittaessani todennut, että vertaus vanhasta myllystä pitää todellakin paikkansa. Tätäkin kirjoittaessani tuon esiin niitä samoja asioita, joita olen tuonut monessa eri paikassa ja monella eri tavalla. Mutta ehkäpä joku ei ole kaikkea kuullut tai on unohtanut kuulemansa.
VERTAUSKUVIA
Olen kuin vanha käytetty auto
paljon pikkuvikoja,
mutta kulkee silti.
Olen kuin vanha puhelinluettelo
paljon nimiä,
mutta osa puuttuu.
Olen kuin vanha mylly
laudat lahoaa,
mutta yhä jaksaa jauhaa,
niitä samoja.
70 tuo elämään myös paljon hyvää. Erään laajan kanadalaisen tutkimuksen mukaan, ihmisen onnellisin ikä on 74-vuotta. On mukavaa, kun tunnekuohut tasaantuvat ja vapaa-aika lisääntyy, työelämän stressit on vain muisto ja lastenlapset tuovat iloa elämään. Silti vanhuus ei kuitenkaan ole yhtä seesteistä lomailua. Siihen liittyy monenlaista luopumista ja elämää hankaloittavia muutoksia ja mahdollisesti hylkäämiskokemuksia ja ikäsyrjintää.
Keski-ikäisenä luin kirjan Corrie ten Boomista, joka oli hollantilainen evankelista. Hän joutui sodan aikana kärsimään ja joutui myös natsien keskitysleirille, koska perhe oli kätkenyt kotiinsa juutalaisia. Hän oli valoisa vanhus, joka totesi, että elämämme voi vaikuttaa vastoinkäymisineen sekavalta kuin ristipistotyö nurjalta puolelta katsottuna. Mutta kun pääsemme taivaiseen, Jumala näyttää meille sen työn oikealta puolelta ja se on ehjä ja kaunis kokonaisuus. Kuuluisa psykologi Erik Erikson oli ateisti ja hänen keskeinen ajatuksensa vanhuudesta oli, että meidän vanhojen tehtävänä on rakentaa elämästämme sisäinen tarina, jonka hyväksymme vastoinkäymisineen meille itsellemme parhaaksi mahdolliseksi tarinaksi, meille sopivaksi. Jos ajattelemme Corrien vertausta, niin Eriksonin mukaan me parhaassa tapauksessa saamme nähdä sen ristipistotyön jo ennen kuolemaamme ja todeta sen olevan ehjä kokonaisuus.
HYVIÄ JA HUONOJA MUISTOJA
Kirjoitin viime viikon blogissani työpaikkakiusaamiskokemuksesta. Olen huomannut eläkeläisten kanssa toimiessani, että myös työelämän vastoinkäymisten kanssa pitäisi yrittää päästä sopuun. Ei auta, että haluaa vain unohtaa ne ikävät tapahtumat ja hankalat tunteet. Jos menneitä muistellessa, pintaan kohoaa voimakkaita hankalia tunteita, jos muisto kärsimyksestä aiheuttaa tähän hetkeen vielä kärsimystä, kannattaa tehdä jotain. Eräs ystäväni oli saanut blogini luettuaan paniikkikohtauksen. Kuuntelin puhelimessa hänen tarinansa kiusaamisen uhrina. Tiedän että mitä useammin ihminen käy läpi ahdistavaa tarinaa myötätuntoisen ihmisen kanssa, sitä vähemmän sen tunnetaakka haavoittaa tässä päivässä. Myös kirjoittaminen helpottaa. Kiusaajalle voi kirjoittaa "vihakirjeen", jota ei kuitenkaan lähetä.
Mietin viikolla blogini kirjoitettuani, että olenko itse käsitellyt loppuun sen ajan. Edelleen toivon, ettei minun olisi tarvinnut sitä kokea, mutta hyväksyn, että se on ollut osa minun elämäni kokonaisuutta, josta on myös seurannut jotain hyvää. Ainakin olen osannut sen jälkeen nauttia niistä hyvistä ja jopa ihanista työyhteisöistä. Vanhana kannattaa muistella aktiivisesti elämänsä onnistumisia ja hyviä kokemuksia työyhteisöistä: Kun toimin opettajana terveydenhuolto-oppilaitoksessa, meillä oli niin mukavaa siellä, että jäimme usein istumaan porukalla keittiön pyöreän pöydän äärelle jopa muutamaksi tunniksi.
Varmaan sinullakin on paljon myönteisiä kokemuksia työelämästä. Voisit vaikka listata niitä paperille ja lukea sitä silloin tällöin, kun rakennat mielessäsi hyvää tarinaa elämästäsi. Mitä enemmän seurustelet menneisyytesi hyvien muistojesi kanssa, sitä paremmaksi tarinasi sävy muuttuu. On tämä elämä niin haasteellista, että jokainen ansaitsee oman henkilökohtaisen sankaritarinansa, jossa itse on riittävän hyvä päähenkilö.
IKÄ JA TERVEYSONGELMAT
Olin tasan 70, kun kaaduin ja värttinäluu murtui. Päivystävä kirurgi kysyi, mikä on lääkitykseni ja kun kerroin, ettei minulla ole lääkitystä, hän ajatteli aamuyön väsymyksessään ääneen. "Se puolustaisi sitä, että käsi voidaan leikata." Ymmärsin sen silloin niin, että jos minulla olisi ollut lääkitys minut olisi priorisointiperiaatteen mukaisesti jätetty paranemaan jollain vähemmän tehokkaalla tavalla. Siihen viittaan alun runossakin. Minulle on väitetty, että olin ymmärtänyt lääkärin sanat väärin. Niin tai näin - olin kuitenkin onnellinen siitä, että pääsin leikkaukseen ja sain annoksen titaania käsivarteeni.
Tapaamme koulutoveriporukan kanssa muutaman kerran vuodessa ja saamme vertaistukea vanhenemisen eri ilmiöiden hyväksymiseen. Kun leikkauksen jälkeisessä tapaamisessa kerroin omasta tapauksestani, kaksi lähellä istuvaa kertoi omista kokemuksistaan, myös heillä oli titaania käsivarressaan. Viimeksi joulukuussa tavatessamme keskustelimme kolesterolilääkityksestä ja kakkostyypin diabeteksesta.
Käyn myös säännöllisesti senioripsykologien kokoontumisissa Helsingissä. Kahden vuoden koronatauon jälkeen tilanteet olivat muuttuneet. Vakituinen matkatoverini Forssasta oli kuollut ja matkustin yksin. Hakeuduin aina kokoontumisissa hämeenlinnalaisen kollegan viereen, mutta hänen muistisairautensa on edennyt niin pitkälle, ettei hän enää osallistu tilaisuuksiin. Valitsin pöydän, jossa minun on ollut tapana istua ja siihen tuli tuttava Helsingistä, joka kertoi, että hän on nykyään miehensä omaishoitaja ja omakin terveys reistailee. Toisella puolellani istui viehättävä, minulle tuntematon nainen, jolla oli tyylikäs peruukki. Hän kertoi olevansa palliatiivisessa hoidossa (syöpään ei ole enää parantavaa hoitoa), mutta voivansa suhteellisen hyvin.
Olen tänään menossa ostamaan dosettia. Olen alkanut syödä kolesterolilääkettä. Kun aamulla heräsin, en muistanut olinko ottanut lääkkeen illalla vai en. Minulla on muistikikkana, että yksi lääkeliuska on hammastahnan vieressä. Muistan kyllä eilisillasta, että harjatessani hampaita ajattelin ottaa sen lääkkeen. Mutta epäilin herätessäni, että unohdin kumminkin sen ottaa. Tämä oli jo kolmas kerta. Olen perinyt äitini itäsuomalaisten geenien mukana korkeat kolesterolilukemat ja noudattanut monta vuotta tiukkaa dieettiä, jolla yritin sitä alentaa. Se ei kuitenkaan alentunut riittävästi ja päätin, että en tätä loppuelämääni viitsi kieltäytyä kaikista herkuista, vaan otan avuksi lääkityksen. Ajattelin juhlistaa ensimmäistä pilleriä ja kun hain lääkkeet apteekista, ostin samalla iltaruuaksi pasta carbonaran ja kermajäätelöä. Nautin kermaisesta mausta, mutta sen pillerin unohdin sitten kumminkin ottaa. Dosetti on hyvä muistin apuväline.
Olen kehitellyt erilaisia menetelmiä, jotka auttavat muistamaan. Esimerkiksi kun pakkaan uimakassia kylpyhuoneessa, lasken neljään: uimapuku, pefletti, juoksuvyö, pyyhe ja sitten eteisessä tulee plus kaksi: avaimet ja lompakko. Koronapassiaikana muistan laskea kolmeen, kun puhelinkin on otettava mukaan. Mutta muistikikat auttavat vain vähän, jos nimet unohtuvat tai harvinaisemmat sanat.
SANAPARAATI
Näen rivin sanoja
jotka marssivat poispäin
elämäni musiikin tahdissa.
Johdossa on ihmisten nimet lippuja heiluttaen.
Kansa kadun varsilla katselee ja arvioi.
Kuinkahan pitkä on rivistö!
Tiedän että rivistöt sakenevat,
unohdetut sanat lisääntyvät
hamaan hautaan saakka.
En elä sanojeni jälleennäkemisen toivossa.
Kun taivaassa kaikki on täydellistä,
en vajavaisia sanojani enää tarvitse.
KUN AIKAA ON RAJALLISESTI
FB-kaverini laittoi tällä viikolla linkin mielenkiintoiseen ruotsalaiseen ohjelmaan, joka on nähtävissä YLE areenassa. Björn alkoi sairastuttuaan luennoida ja kirjoittaa huumorilla ja lämmöllä siitä mitä oli elämässään oppinut. Ohjelmassa hän puhuu avoimesti itsestään, elämästä ja kuolemasta. Hän on sovussa ratkaisujensa kanssa niin kuin tässä ikävaiheessa tulee ollakin - oli ne sitten oikeita tai vääriä.
Mitä tarkoittaa Bucket List suomeksi, kyseltiin Iltalehdessä ja vastattiin
"Ämpärilistalla" tarkoitetaan listausta asioista, joita ihminen haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Nimitys juontaa juurensa englannin kansankielisestä sanonnasta "to kick the bucket", potkaista tyhjää. Suomeksi listan nimi on käännetty muun muassa muotoon "veivilista", ilmaisun "heittää veivinsä" inspiroimana.28.12.2018
The Bucket List voi olla toimiva tapaa miettiä, mitä hyvää haluaa järjestää omaan elämäänsä ja muiden elämään. Ihminen voi vielä vanhana asettaa terveyteen liittyviä tai henkisiä ja hengellisiä tavoitteita.
ASENNE RATKAISEE
Kieltämättä joissakin tilanteissa on mieleeni tullut erään forssalaisen vanhuksen usein toteama huokaus: "Ei oo vanhaks pyyntöö". Mutta en kyllä minkään muunkaan ikäinen haluaisi olla. Aika usein torppaan voivottelevan asenteen toteamuksella: "Näillä mennään!"
Vertaistukea vanhuuteen löytyy kirjoista ja runoista. Myös Raamatun äärellä voi pohtia vanhuutensa ongelmia. Asafin psalmi 73 on minulle tärkeä, koska siinä ihminen käsittelee omia hankalia tunteitaan: kateutta ja katkeruutta. Ne kaksi tunnetta voivat pilata vanhuutemme. Asaf pääsi tunteista eroon pohtimalla niitä temppelissä ja oivaltamalla. Lopussa hän tajuaa mikä on elämässä tärkeintä:
Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti, silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta. Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.