PERHEVÄKIVALLAN HÄPEÄ
Perheväkivalta on monelle häpeän aihe. Se on salaisuus, jonka halutaan pysyvän kodin seinien sisällä -joskus se tosin tulee julkiseksi surullisella tavalla. Perheen sisällä sekä uhri, että tekijä häpeävät, ja myös ne, jotka seuraavat tilannetta. On keksitty paljon valheita mustelmien, haavojen ja kuhmujen salaamiseksi. YK haluaa tehdä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa julkiseksi oranssin päivän teemallaan. UN Women kerää myös rahaa väkivallan ennaltaehkäisyyn. https://unwomen.fi/lahjoitukset/oranssit-paivat/
NARSISTIN VAIMO
Kuinka kovaa pitää lyödä,
että ihminen kuolee?
Kuinka kovaa pitää lyödä,
että rakkaus kuolee - ja sielu?
Hän luuli löytäneensä kuninkaan,
mutta sai teurastajan.
Sielunsa teurastajan.
He kulkivat yhdessä mies
ja sielukuollut nainen.
monet ajattelivat:
Onpa hän onnellinen.
On saanut
noin miellyttävän miehen.
YK:n kansainväliset oranssit päivät naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi ovat 25.11.-10.12. Vuosittainen 16 päivää aktivismia alkaa kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11. ja loppuu ihmisoikeuksien päivänä 10.12.. Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen pandemia ja epätasa-arvon huipentuma. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastustaminen on yksi YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin työn neljästä peruspilarista. Forssan soroptimistiklubi tekee tänäkin vuonna yhteistyötä Forssan UN Womenin jäsenten kanssa. https://www.anjalaurilankotisivu.com/soroptimistien-toimintaa/
THL ehtii keskittyä myös muihin tärkeisiin asioihin korona-aikana. Viime kuussa siellä on päivitetty lähisuhdeväkivallan tietopankkia.
Sivulta voidaan lukea, että lähisuhdeväkivallalla voi olla raskaita seurauksia kuten
- toksinen stressi
- posttraumaattinen stressihäiriö
- pelkotilat
- paniikkihäiriö
- psykosomaattiset häiriöt
- alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö
- itsetuhoinen tai väkivaltainen käyttäytyminen
Eräässä laajassa tutkimuksessa havaittiin, että äitiin kohdistunut väkivalta aiheutti läsnä olevassa tyttäressä yhtä voimakkaita seurauksia kuin tyttöön itseen kohdistunut väkivalta.
MYÖS NAINEN VOI OLLA VÄKIVALTAINEN
Vaikka oranssipäivä korostaa naisen asemaa väkivallan kohteena, myös nainen voi olla väkivaltainen. Toimin vuosikymmeniä sitten asumuserosovittelijana ja jouduin kurkistamaan monien kotien seinien sisälle ja kuuntelemaan salaisuuksia. Usein ajatellaan, että uskovissa perheissä ei ole väkivaltaa, mutta uskomus ei pidä paikkaansa. Myös uskovalla voi kontrolli pettää ja jopa uskova nainen voi olla väkivaltainen paitsi lapsiaan myös miestään kohtaan.
Olin tavannut naisen erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Hänen miestään en ollut koskaan nähnyt, kunnes tämä tuli asumuserosovitteluun. Mies kertoi, ettei kestä väkivaltaista vaimoaan, kun joutuu juoksemaan tätä pakoon. Keskusteluissa tuli ilmi, että vaimo suuttui mitä erilaisimmista asioista. Vaimo oli myös ahdistunut siitä, että mies joutuu kuoltuaan helvettiin, kun ei usko Jeesukseen. Uskovaisena tiesin, että niinhän asia on. Jeesukseen uskova miestään veitsen kanssa takaa-ajava nainen saa syntinsä anteeksi katuessaan. Kunnollinen aviomies ei omia syntejään saa anteeksi, kun ei edes niitä pyydä. Tarinassa on kuitenkin onnellinen käänne. Avioeroa ei lopulta haettu ja mieskin tuli uskoon. Oli helpottavaa nähdä onnelliselta vaikuttavaa avioparia yhdessä. Kummatkin ovat siirtyneet jo ajasta ikuisuuteen R.I.P. Väkivalta oli kuitenkin häpeä, josta ei haluttu myöhemmin todistuspuheenvuoroissa kertoa.
MONTA SURULLISTA TARINAA
Luemme pienellä paikkakunnalla lehdestä tapon yrityksistä, tapoista ja murhista. Pian tieto tapauksesta ja sen taustoista leviää. Uhrilla on kasvot ja tarina samoin rikollisella on kasvot ja tarina ja joskus tiedetään lieventäviä asianhaaroja.
Tiedän paikkakunnallamme kolme eri äitiä, jotka ovat masennuksen takia tappaneet lapsensa. Kukaan heistä ei tehnyt sitä täydessä ymmärryksessä. Yhteisön apu ei ollut tullut ajoissa eikä ollut riittävää. Voi miten paljon surua tuli perheisiin. Lapsen kuolemaa seuraa aina raskas surutyö ja läheisille vuosien surutaakka jo alkuunsa kesken jääneestä elämästä.
Kerran pieni uutinen lehdessä kertoi, että eräs isä oli ampunut aikuista poikaansa. Pian jo tiedettiin kuka oli poika - kaikkihan hänet tunsivat. Hän oli arvonimeltään ja lempinimeltään Maisteri. Hän oli huippulahjakas mies, joka oli suistunut alkoholin takia rikolliseksi ja julkiseksi räyhääjäksi ja kaupungin asukkaiden silmätikuksi. Onneksi isälle, hän ei kuollut. Isä sai osakseen paljon myötätuntoa ja ymmärrystä paikkakunnan lehdessä ja myös oikeudessa. Tuomio oli lievä. Maisteri kuoli luonnollisen kuoleman R.I.P.
Yleisestä järkytystä paikkakunnalla herätti tapaus, kun pitkään muistisairasta vaimoaan kotona hoitanut vanha mies kuristi vaimonsa kuoliaaksi. Miehen kuorma oli ollut ylivoimainen. Sillä kerralla riita oli alkanut villatakin pukemisesta. Oli yhteisön ja yhteiskunnan häpeä, että pariskunta ei saanut ajoissa apua. En muista tuomiota, mutta ainakaan vankilaan mies ei joutunut.
Usein ajatellaan, että vanhuksien avioliitot ovat tasapainoisia ja riitoja ei enää esiinny. Saimme lukea lehdestä vuosia sitten, että vanha pariskunta oli löydetty kuolleena. Mies oli ampunut suunnitelmallisesti ensin vaimonsa ja sitten itsensä. Kun pariskunta oli haudattu kirkollisin menoin, heidän nimensä luettiin seuraavassa jumalanpalveluksessa. Samalla on tapana sytyttää muistokynttilä. Nytkin haudan lepoon siunattuja oli useita. Ensin luettiin pariskuntaa vanhempien vainajien nimi. Sitten vaimon nimi luettiin ja suntio sytytti kynttilän, sitten luettiin miehen nimi ja suntio sai liekin palamaan, mutta se sammui heti, suntio jatkoi yrittämistä, mutta kynttilä ei loppujen lopuksikaan syttynyt palamaan. Suntio siirtyi lopulta sytyttämään seuraavaa kynttilän. Ja niin alttaripöydällä oli palamassa jumalanpalveluksen loppuun asti rivi kynttilöitä ja yksi, joka ei palanut. En ole nähnyt vastaavaa koskaan. Mutta myös tämä palamattoman kynttilän murhamies sai osakseen seurakunnan rukouksen. Hänet jätettiin Jumalan käsiin, tuomiohan ei ole koskaan ihmisten - ei kadotukseen tuomitseminen eikä armahtaminen.
Kirkon virallisilla sivuilla todetaan: Kristinuskon käsitykseen kuolemasta sisältyy aina toivo. Tämä siitäkin huolimatta, että kuolema ja se, mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu, on salaisuus. Toivoa tuo se, että Jeesus kuoli ristillä ihmisten puolesta ja voitti näin kuoleman vallan. Ylösnoussut Kristus avasi myös ihmiselle tien ikuiseen elämään.
Virsi 603
1.
Isä Jumala,
nyt katso maamme puoleen
silmin sääliväisin.
Herra, armahda meitä.
2.
Isä, täällä on
niin paljon väkivaltaa,
paljon taisteluita.
Herra, armahda meitä.