POSITIIVISIA TUNTEITA VANHUUDESSA
Huomenna alkaa "Vanhusten viikko", Jeee! Mitähän keski-ikäiset tarjoilevat meille vanhuksille? Me vapaana kulkevat vanhat ihmiset emme kuitenkaan yleensä miellä itseämme vanhuksiksi. Sana vanhus tuo mieleeni eri tavoin talutettavan ja hoivaa tarvitsevan ikätoverin. Toivottavasti olen valmis myöntämään, että olen vanhus, jos edunvalvontavaltuutukseni on astunut voimaan ja / tai tarvitsen jatkuvasti apua arjessa selviytymiseen. Joka tapauksessa on kuitenkin hienoa, että me ikääntyneet saamme kerran vuodessa syksyisen viikon ajan osaksemme erityishuomiota – sekä ne, jotka tarvitsevat tukea että ne, jotka pärjäävät omillaan. Kaikkien ikääntyvien elämään vuodet tuovat mukanaan uusia asioita: hyviä ja huonoja. Tieto lisää ymmärrystä ja auttaa sopeutumaan muutoksiin.
HANKALIA TUNTEITA VANHUUDESSA
Kaikki elämämme aikana kokemamme tunteet ovat jättäneet muistijäljen mieleemme. Ne voivat aktivoitua vanhuudessa. Jos meitä on syyllistetty paljon lapsena, me voimme tulkita virheellisesti syyllistämisenä toisen ihmisen katseen, vaikka hän pohtisi vain mietteissään omia asioitaan. Me voimme tuntea häpeää, jos olemme häpeällä kasvattamisen uhreja, me voimme pelätä hylkäämistä, jos jouduimme lapsena hylätyksi eikä kukaan aikuinen auttanut meitä tekemään surutyötä.
Meidän nuoruutemme koulukiusatuilla on vielä vanhana ulkopuolisuuden tunteita. He luulivat yleensä olevansa ainoita kiusattuja ja että heissä oli jokin erityinen vika, koska tulivat kiusatuksi. Vuosien varrella siihen on voinut löytyä vertaistukea, kun ihmiset kertovat mediassa tarinoitaan omista kokemuksistaan kiusattuina. Jäljet ovat kuitenkin niin syvät, että niitä olisi hyvä käsitellä terapiassa.
ONNELLINEN VANHUUS
Vanhusten positiivisiksi tunteiksi mielletään usein ilo lapsenlapsista, terveydestä, harrastusmahdollisuuksista, ystävistä, kahvimaistiaisista ja toki kiitollisuus eletystä elämästä. Tällä kertaa käsittelen lähinnä ns. romanttista rakkautta.
Meillä on mielemme varastoissa jälkiä rakkauden tunteista, joita olemme tunteneet pitkän elämämme aikana. Sieltä tunnevarastoista – ei sydämen vaan aivojemme sopukoista - ne nousevat, kun joku yllyke herättää ne. Yllyke (trigger), joka muistuttaa sitä vanhaa tapahtumaa ja sen aiheuttamaa tunnevyöryä, aktivoi tunteita myös vanhuudessa. Olen joutunut kohtaamaan paljon niitä, jotka "triggeröityvät" tunnelukkojen takia kokemaan vielä vanhana niitä samoja hankalia tunteita, joiden juuret ovat vuosikymmenten takana. Mutta opin viime syksynä kantapään kautta, että positiivinen tunne yli kuudenkymmenen vuoden takaa voi triggeröityä. Sinänsähän se on ihan mukavaa, ellei se johda vääriin ratkaisuihin.
TERVEISIÄ MENNEISYYDESTÄ
81-vuotias ystäväni kertoi runsas vuosi sitten olleensa eläkeläisten retkellä ja kirkon esittelyn jälkeen hän lähetti oppaan mukana eläkkeellä olevalle kirkkoherralle terveisiä. He olivat seurustelleet pitkään lukioaikana. Nyt he olivat molemmat leskiä. Hetimiten tuttava sai puhelinsoiton. Tapaamista hän jarrutteli pitkään kunnes suostui, mutta ei näytä siltä, että häitä olisi odotettavissa. Ystävä totesi, että se kreikkalaisen filosofin Herakleitoksen viisaus, että ihminen ei voi astua kahta kertaa samaan kohtaan virtaa, on osoittautunut todeksi heidänkin kohdallaan. Ystävyys kuitenkin jatkuu ja sehän on positiivinen tunne.
Dementoituneen miehensä omaishoitajana vuosikaudet toiminut ystäväni ja ikätoverini oli päättänyt, ettei enää koskaan halua olla omaishoitaja. Hän kuitenkin totesi: "Kun elämässä on jäljellä enää niin vähän vuosia, yhden vuoden onnellinen parisuhde voisi olla arvokas asia."
Nyt runsaan vuoden kuluttua hän myönsi, että oli hiukan elätellyt toiveita, että siitä ehkä kuitenkin voisi tulla vielä jotain, mutta totesi, että toinen on muuttunut liikaa ja niin myös hän itsekin.
Myös minä sain runsas vuosi sitten terveisiä menneisyydestä nuoruuteni pitkäaikaiselta prinssiltä, joka oli tullut elämääni, kun olin 14-vuotias. Olin julkaissut seitsemän vuotta sitten runon. Siteerasin siinä Greensleeves laulua, joka liittyi seurusteluumme. Se oli toiminut vuosien ajan triggerinä ja aktivoi haikeita tunteita, jos sen joskus sattumalta kuulin.
PRINSSIN KUOLEMA
Näppäilin nimesi.
Tuijotan kuvaasi ruudulla kauan.
Vanha mies.
FB kysyy, tunnenko hänet.
Säpsähdän kuin luvattomasta kiinni jäänyt.
- En, mutta joskus tunsin,
- oli kevääni prinssi.
"Sait multa kukkaset toukokuun."
Ja uskoin, että eläisimme
onnellisina elämämme loppuun asti.
"Voi häipyä vuodet pois,
vaan yhteinen onnemme ei voi"
Prinssi on kadonnut,
muuttanut muotoaan.
"Voi himmetä loiste kuun
ja voi syksy riipiä lehdet puun"
On himmennyt loisteesi
ja on vanhuus riipinyt viittasi.
Prinssiä ei enää ole.
Eikä mitään valtakuntaa.
Eikä satuja. Eikä laulua.
Me olemme.
Ja muistot.
Runon kirjoittamiseen meni yksi päivä ja sinä päivänä itkin paljon. Yllätyin, ymmärsin. Surutyö oli jäänyt nuorena tekemättä iskelmän asenteella; "Itke en mä lemmen tähden" Kuljin vain elämässä eteenpäin. Runon kirjoittamisen jälkeen tyttärentytär antoi joululahjaksi kirjan: "Isoäiti kerro minulle". Siinä kysyttiin nuoruuden rakastumisista ja niiden päättymistä. Silloin kirjoitin tarinamme lopun. En itkenyt, ymmärsin ja olin kiitollinen siitäkin osasta elämäni tarinaa. Luulin että kaikki siihen prinssiin liittyvät tunteet oli paketoitu ja siirretty muistojen hyllylle ymmärtäväisen hymyn kera, enää en tuntisi haikeutta kuullessani sitä meidän laulua.
Vuosi sitten näihin aikoihin sähköpostissa oli lähettäjänä tuttu nimi. Nuoruuteni prinssi oli hänkin näppäillyt nimeni. Nimen ilmestyminen oli todella vahva triggeri. Pam!!! yhtäkkiä menneisyydestäni vyöryi suuria tunteita – ensirakkauden pyörryttäväå riemua. Psykologina tiesin, mistä on kysymys. Olen nimittänyt menneisyydestä kumpuavia hankalia tunteita huijaaviksi tunteiksi, nyt olin positiivisen huijaavan tunteen vallassa. Luin uudestaan Prinssi-runoa ja puhuin itselleni järkeä.
Hieno asia oli, että myös hän oli tullut uskoon. Uusi tilanne sai meidät molemmat rukoilemaan. Poukkoilevat ajatukset asettuivat, ja tunteet saivat oikeat nimet ja mittasuhteet. Tein selväksi, että on hyvä, ettei meistä aikoinaan tullut paria ja aion elää loppuelämäni yksin. Olisin kuitenkin halunnut tavata, hän ei - ja hyvä niin. Suhteemme päättyi kolmannen kerran. Muistot lämmittävät mieltä, nostavat hymyn huulille, eikä Greensleeveskään herätä haikeutta.
Netti on antanut aivan uuden mahdollisuuden seurata
entisten rakkauksien elämää. Jotkut löytävät uudelleen toisensa, jotkut
jatkavat tapaamisen jälkeen elämää yksin tai jonkun muun kanssa. Enää kahdeksankymppisille
vastarakastuneille ei naureta.
Kirjoitin aikoinaan seuraavan runon ajatellen tilanteita, jolloin tapahtuu tunteiden siirtovaikutus ja menneisyyden tunteet ohjaavat tämän hetken parinvalintaa. Tunteita, toiveita ja odotuksia siirtyy aikaisemmasta hyvästä ihmissuhteesta toiseen ihmiseen, joka muistuttaa jollain tavalla entistä suurta rakkautta. - Tunteita voi myös siirtyä menneisyyden rakkaudesta samaan henkilöön, joka kuitenkin on jo muuttunut toiseksi. - Runon piti päättyä silmien aukeamiseen ja eroon, mutta sitä kirjoittaessa loppu muuttui. On totta että siirtovaikutuksena syttynyt rakkaus voi muuttua todelliseksi rakkaudeksi vuorovaikutuksen muututtua syvemmäksi ja todellisuuspohjaisemmaksi, ja jos kriisit saadaan ratkaistua niin kuin runossa.
RAKKAUTTA
Rakkaus iski kuin salama
ensisilmäyksellä.
Iskikö taivaasta
vai tunnemuistoista?
Nyt-hetkessä oli läsnä
koko elämä ja elämän ihmiset,
toisen ja toisen.
Aukaisi padon.
Ja menneiden rakkauksien virta
kuohui ja kutsui.
Tuli koski ja kivet.
Tuli tuska ja kivut.
Tuli putous ja tyven.
Katsoivat veden pinnasta
yhteistä kuvaansa.
Yhä toinen oli.
Ja rakkautta.
IKÄIHMISTEN SEKSUAALISUUS
Hyvään parisuhteeseen kuuluu sekä tunne läheisyydestä ja yhteenkuuluvuudesta että molempien tunne siitä, että voivat vapaasti ilmaista itseään ja toiveitaan myös seksuaalisella alueella. Myös halu toteuttaa toisen toiveita on tärkeää. Seksuaalisuuden toteuttaminen sisältää paitsi yhdynnän myös monenlaisia fyysisiä kosketuksia ja stimulaatioita. Seksuaalisuuteen liittyy myös tunteita, ja minäkäsitykseen ja identiteettiin liittyviä ulottuvuuksia.
Vanhoilla ihmisillä voi olla hyvä parisuhde, vaikka varsinainen seksuaalisuhde on päättynyt, jos intiimin yhteenkuuluvaisuuden tunne ja rakkaus jatkuvat.
Ikääntyminen tuo elämään muutoksia, jotka saavat määrittelemään uudelleen, mitä seksuaalisuus ja läheisyys merkitsevät heille. Jotkut pyrkivät sekä seksuaaliseen että intiimiin suhteeseen, jotkut ovat tyytyväisiä toiseen ilman toista, ja toiset saattavat haluta vain ystävyyttä ja kokevat senkin rakkautena.
Seksuaalisuus on ihmisen läpi elämän säilyvä ominaisuus, ja ikäihmistenkin seksielämä voi olla aktiivista ja tyydyttävää. Vanhuudessa siihen tulee omat erityispiirteensä. Tutkimusten mukaan yhdynnät vähenevät, mutta itsetyydytys ja pornon katselu - varsinkin miehillä - lisääntyvät. Fysiologiset ja hormonaaliset muutokset tuovat omat haasteensa. Terveysongelmat ja lääkkeiden sivuvaikutukset tuovat omat haasteensa ja halukkuudessa on todettu vanhuudessa varsinkin naisilla heikkenemistä. Toisaalta nykyaikana lääketiede on mahdollistanut yhdyntöjen jatkumisen ja seksuaaliteollisuus tuottaa apukeinoja sekä pariseksiin että sooloseksiin.
TUTKIMUSTIETOA
Seuraavat tiedot perustuvat emeritusprofessori Osmo Kontulan luentoon, jonka hän piti syksyllä 2022 Suomen tietokirjailijat ry:n jäsentilaisuudessa.
70 – 74 -VUOTIAAT
Osmo Kontulan mukaan yksin elävillä, ikääntyvillä oli melko vähän seksuaalista aktiivisuutta. Yli 70-vuotiaista miehistä 80% ei ollut kokenut yhtään yhdyntää viimeisen vuoden aikana. Suurin osa heistä oli kuitenkin harjoittanut itsetyydytystä edellisen kuukauden aikana. Yli 70 vuotiaista naisista 90 % ei ollut kokenut vuoden aikana yhdyntää ja joka viides oli harjoittanut itsetyydytystä edellisen kuukauden aikana. Kontula toteaa: "Uudet sukupolvet olivat olleet nuorina aiempia sukupolvia aktiivisempia itsetyydytyksessä. He olivat säilyttäneet tämän aktiivisuutensa myös iän lisääntyessä.
Yhdyntäaktiivisuus oli sitä vähäisempi, mitä vanhemmista vastaajista oli kyse. Viimeisimmän yhdynnän miellyttävyydestä tehdyssä arviossa Yli 70-vuotiaista miehistä ja naisista vähintään melko miellyttäväksi yhdyntänsä arvioi 75% miehistä (nuoremmista 90 %) ja puolet naisista (nuoremmista 66%). Kontulan tutkimuksen mukaan ikääntyvillä on merkittävässä määrin parisuhteita, joissa yhdyntöjä ei enää ole. Yli 70-vuotiaista miehistä noin kolmasosa ilmoitti näin olevan.
Sopu oman minäkäsityksen ja elämäntarinansa kanssa on vanhuudessa tärkeää. Siihen kuuluu osana myös seksuaalisuusminäkuvan ja oman seksuaalihistoriansa hyväksyminen myötä ja vastamäkineen.
Jotkut ovat helpottuneita, kun seksi on vanhuudessa lopullisesti ohi. On paljon vanhoja ihmisisä, joille seksi on ollut ongelma omien traumojen ja vääränlaisen kasvatuksen uhriksi joutumisen takia.
Ikäihmisillä yleisten sairauksien aiheuttamat haasteet vaikuttavat myös seksuaalisuuden toteuttamiseen. Erilaisten vammais- ja potilasyhdistysten ja järjestöjen kautta on mahdollista saada tietoa kunkin sairauden vaikutuksista ja mahdollisuuksista toteuttaa niistä huolimatta seksuaalisuutta.
POSITIIVISTEN TUNTEIDEN LUETTELO
Seuraavaksi olen koonnut luettelon positiivisista tunteista. Voit miettiä, miten usein olet kokenut viimeisen neljän kuukauden aikana alla mainittuja tunteita.
Voit viipyillä positiivisten tunteiden muistoissa. Mieti
voitko järjestää itsellesi lisää positiivisten tunteiden tuokioita?
VANHUUS KEHITYSVAIHEENA
Erik Erikson on luonut vaimonsa kanssa kehitysteorian, jossa ihmisen elämänkaari jaetaan kahdeksaan vaiheeseen, jossa jokaisella on omat haasteensa. Yli 60-vuotiaana on haasteena hyväksyä mennyt elämä itselle sopivaksi elämäksi. Ellei siihen pysty tunnemaailman voi vallata katkeruus ja epätoivo. Vanhuus-vaiheeseen Eriksonin vaimo Joan on liittänyt yhdeksännen vaiheen miehensä kuoleman jälkeen. Se on myöhäisvanhuus, jonka saavuttavat ne, jotka elävät erittäin vanhoiksi.
Sen vaiheen haasteena on voimien, terveyden, kykyjen ja ystävien menetykset ja itsenäisyyden ja itsetunnon heikentymisen uhka. Länsimaisessa kulttuurissa Joan Eriksonin mukaan ikääntyneet ihmiset usein hylätään, laiminlyödään ja jätetään huomiotta ja sen takia kahdeksannen vaiheen epätoivon tunteet voivat aktivoitua yhdeksännessä vaiheessa. Joan Eriksonin mukaan kehitystehtävänä on paluu ensimmäisen kehitysvaiheen luottamuksen, turvallisuuden ja toivon saavuttamiseen: siihen liittyy tunne kosmisesta tai hengellisestä yhteydestä maailmankaikkeuteen. Silloin tajutaan, että tulevaisuus on rajallinen ja hyväksytään tuleva kuolema.
Kristittynä ajattelen, että hengellinen yhteys maailmankaikkeuteen korvautuu meillä yhteyteen turvalliseen Jumalaan ja hänen kaikkeutensa läheisyyteen. Vaikka psykologisesti ajatellen vauvaikä olisi ollut turvaton ja myöhäisvanhuuteen säteilisi sieltä hankalia tunteita ja epätoivoa, usko kolmiyhteiseen Jumalaan on elämän suuri korjaava kokemus. Se voi parantaa varhaiset haavat ja lahjoittaa turvallisuudentunteen ja tulevan kuoleman hyväksymisen.
Virsi 632 kuvaa hienosti kuoleman läheisyyden hyväksymistä. Se on körttiläisten ylistysvirsi. Martti Talvela laulaa sen Siionin virsien sanoin, jotka hieman poikkeavat alla olevista virsikirjamme sanoista.
1.
Nyt ylös, sieluni,
mullasta nouse tästä,
jo riennä eteen taivaan valtaistuimen!
Ja vaikkei silmäni
valoa Herran kestä,
luo Jumalan ja Karitsan käy riemuiten.
Iäiseen iloon
ja juhlaan jaloon
Karitsan suuriin häihin olet kutsuttu.
Armosta Jumalan
saat taivaan kunnian,
aarteesi kauniin, perintösi ikuisen.
Siis taivaan juhlaan kiiruhda jo kiittäen.
2.
Saan kerran herätä
Herrani kaltaisena,
saan kirkastetuin silmin nähdä Jumalan.
En enää ikänä
vaikerra janoisena,
kun häissä valmis morsian on Karitsan.
Saan kruunun siellä
ja puvun vielä,
tuon pyhäin vaatteen, Kristuksen vanhurskauden.
Saan syntisyyteni,
syyn kyyneleihini,
pois heittää, vaihtaa kunniaan ja pyhyyteen
ja kyyneleni kiitosvirteen iäiseen.
3.
Kun täällä puolittain
silmillä hämärillä
saan Herraa kaukaa katsella jo riemuiten,
kun taivaan ihanain
äänien sävelillä
jo täällä voimaa on – oi päivää Kristuksen!
Hetkeni täyttää,
voimansa näyttää
jo täällä taivaan ihmeellinen rakkaus.
Vaan milloin aavistan
sen juhlan korkean,
kun uutta virttä laulan kanssa pyhien,
niin aivan maahan painaa juhla autuuden.
4.
Siell' kaunis kannel soi,
veisaamme virttä uutta,
ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Täällä en lauluun voi
saada sen ihanuutta,
kuitenkin laulan ylistystä Herralle.
Hän verellänsä
ja hengellänsä
myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.
Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon.