RUKOUSVASTAUKSIA JA PSYKOLOGIAA

Olin tällä viikolla vetämässä seurakunnan keskustelupiiriä, josta en tiennyt etukäteen mitään. Mietin mistä puhuisin ja mistä keskustelisimme. Halusin puhua sellaisesta, joka olisi kaikille tuttua. Päätin puhua rukouksesta ja aloitin kertomalla tarinan, jonka olin aikoinani kuullut: 

"Pieni poika oli saanut opetusta rukouksesta. Hänelle oli vakuutettu, että Jumala vastaa rukouksiin. Eräänä iltana poika kertoi isälleen, että hän aikoo pyytää Jumalalta iltarukouksessa urheiluautoa. Isä säikähti, eikä tiennyt, mitä sanoa pojalle. Seuraavana aamuna poika tuli aamiaispöytään ja sanoi isälle, että hän pyysi taas rukouksessa urheiluautoa, eikä Jumala ole vastannut siihen. Isä ei osannut taaskaan sanoa mitään. Hän kuitenkin toivoi, ettei poika menettäisi uskoaan, kun ei saa haluamaansa. Seuraavan aamuna poika tuli taas aamiaispöytään ja totesi ettei Jumala ollut taaskaan vastannut. Kolmantena aamuna poika tuli aamiaispöytään ja isä arveli, että taas poika varmaan ilmoittaa, ettei Jumala ollut vastannut. Poika sanoikin. Nyt Jumala vastasi rukoukseen. Isä tuijotti poikaa hämmentyneenä ja sitten poika sanoi. Jumala vastasi EI."

Tarinasta oli helppo siirtyä kysymykseen rukousvastauksista, joita lapsena oli saanut. Eräs nainen kertoi, että hän oli lapsena rukoillut, että äiti paranisi, mutta äiti ei parantunut ja joutui sairaalaan ja oli siellä kauan. Nainen kertoi menettäneensä uskonsa.

Naisen tarinan jälkeen joutui toteamaan, että hänellä on oikeus kapinoida Jumalaa vastaan niin kuin Jobkin aikanaan kapinoi. Kerroin, että minunkin on vaikea ymmärtää viattoman kärsimystä. Nainen oli ollut lapsi, joka kärsi. eikä Jumala auttanut. Olen pohtinut viattoman kärsimystä runossa ja myös sitä, että rukousvastauksena on EI.

MIKSI?

Tapahtuiko tahtosi, kun torni kaatui?
Tapahtuiko tahtosi, kun lapsi kuoli?
Onko muuta vastausta kuin:
Väärin kysytty.

Joskus vielä on,
mutta onko sillä silloin väliä.
Kun torni on ehjä ja lapsi elää.

UNELMIEN TIEKARTTA

Vuosikymmenten mittaan

olen unelmoinut paljon,

pyytänyt, anonut ja rukoillut.

Toteuttiko Jumala unelmani,

kun anoin ja rukoilin?

Sainko kulkea toivomiani teitä?

Monelle tielle Hän pystytti puomin.

Jäin puomille pyytämään ja takomaan.

Pysyivät suljettuina.

Avoimena oli vain tie,

jota en olisi halunnut kulkea.

Mutta kuljettava oli.

Nyt tutkin sitä unelmien tiekarttaa

- Ajatella, että tuonkin tien olisin itse valinnut.

Onneksi sanoit ei, Jumalani.

Ja onneksi puomi piti.

Hyvä ystäväni rovasti Seppo Löytty sanoi aikoinaan, että me ihmiset toivomme usein niin vääriä asioita. Nyt vanhana, kun haluan lisätä kiitollisuutta Jumalan johdatuksesta, muistelen niitä runossa kuvattuja unelmia, joiden toteutumista olin pyytänyt Jumalalta. Olin pyytänyt myös niin vääriä asioita. Ja Jumala oli vastannut ei. Joidenkin pyyntöjen kohdalla ihan hirvittää ajatus, että olisin saanut sen mitä halusin. Aikoinaan EI-vastausta seurasi ensin kapina, sitten suostuminen ja nyt vanhana syvä kiitollisuus.

Toinen ryhmässä ollut nainen kertoi, että ollessaan 13-vuotias hän pelkäsi äidin kuolevan synnytykseen, koska ne olivat olleet hänelle vaikeita. Oli ilta ja hän rukoili sängyssä jatkuvasti, mutta pelko ja ahdistus vaan jatkuivat, eikä uni tullut. Sitten hän oli huokaissut. Nyt jätän äidin Jumalan helmaan. Samalla hetkellä hänelle tuli ihmeellisen rauhallinen olo ja hän nukkui hyvin koko yön. Aamulla puhelimen omistava naapuri tuli kertomaan, että synnytys on ohi ja äiti ja poika voivat hyvin.

Nainen totesi, että Jumala opetti häntä, ettei hänen tarvitse itse ponnistella ja pinnistellä rukouksessa, vaan jättää Jumalalle huolensa aiheen. Rukouksessa huoli ja ahdistus muuttuivat luottamukseksi.

"MUUTA KAIKKI RUKOUKSEKSI, NIIN KAIKKI MUUTTUU RUKOUKSESSA"

Kehotus on tunnetun esirukoilijan lehtori Ulla-Christina Sjömanin. Usein rukouksen takana on hankala tunne. Meitä voi vaivata pelko, huoli ja neuvottomuus. Olen noudattanut näissä tilanteissa usein Ulla-Christinan neuvoa ja kokenut myös sen, että näkökulmani on muuttunut ja tunteet ovat muuttuneet, pelko on muuttunut turvallisuudeksi, huoli luottamukseksi ja neuvottomana olen saanut neuvon.

Olen psykologina joutunut jatkuvasti pohtimaan hankalien tunteiden aiheuttamaa kärsimystä. Aika usein niiden takana on virheellisiä uskomuksia itsestämme ja maailmasta ja elämästä yleensä. Raamattu ei ole varsinainen psykologian kirja, mutta sen ihmiskuva ja maailmankuva ovat totta. Raamatun avulla on mahdollista muuttaa virheellisiä uskomuksia tosiksi. Psykologian professori ja jesuiittapappi John J. Cecero on kirjoittanut sitä käsittelevän kirjan tunnelukkojen avaamisesta rukouksen avulla.

Yksi kognitiivisen terapian perustajista oli ateisti Albert Ellis. Hän totesi aikoinaan, että ihmiset ovat käyttäneet vuosisatoja Raamattua omahoitokirjana. Hänen mukaansa Jobinkirja, Psalmit ja Evankeliumikirjat ovat olleet eniten siinä käytössä.

Jobin kirjassa kuvataan, miten hän menetti kaiken ja hänellä oli Jumalasta virheellisiä uskomuksia, jotka aiheuttivat hankalia tunteita. "Olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani. Yö kuluu vitkaan, kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti. Silmäni eivät enää näe onnen päivää" (Job 7:3,7). Jobin virheellinen uskomus oli se, että Jumalan suuruuteen ja oikeamielisyyteen ei voinut luottaa. Samoin kuin psalmirunoilija Asafilla, hänellä oli uskomus, että jumalattomat menestyvät paremmin kuin he uskovaiset. Tunnetta, joka seurasi näistä virheellisistä uskomuksista ja niitä seuraavista ajatuksista Job kuvaa: (23:15) kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.

Hän puolustautuu Jumalan edessä, mutta lopulta hän myöntää uskomuksensa Jumalasta olleen virheellisiä: (Job 42: 5-6). Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.

Luukkaan evankeliumista voidaan ottaa esimerkki hankalien tunteiden (huolestuneisuus, murehtiminen huomisesta) käsittelystä. Tunteet perustuvat virheelliseen uskomukseen. Jeesus kertoo totuuden ja se on pohjana muuttuneille ajatuksille ja "pyhälle huolettomuudelle".

Jeesuksen mukaan ihmisillä on virheellinen uskomus, ettei Jumala huolehdi tärkeimmistä tarpeista ja se aiheuttaa heissä turhaa huolta ja murhetta. Hän haluaa muuttaa virheellisen uskomuksen todeksi ja vakuuttaa, että Jumala, joka huolehtii linnuista ja kukkasista huolehtii vielä suuremmalla syyllä ihmisten tarpeista.

Psalmissa 73 Asaf kuvaa hankalia tunteitaan, jotka nousivat virheellisestä uskomuksesta.

Kognitiivinen terapia kehitettiin aikoinaan muuttamaan virheellisiin uskomuksiin perustuvia tunteita vähemmän hankaliksi. Psykologiset lainalaisuudet syistä ja seurauksista ovat johtaneet psyykkisiin ongelmiin ja psykologisten lainalaisuuksien avulla niitä voidaan myös purkaa. Yksi lainalaisuus on se, että ajattelumaailma ja tunnemaailma ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Tämän luvun otsikkona olevalla Ulla-Christina Sjömanin kehotus tarkoittaa sitä, että Jumala voi muuttaa rukousvastauksena myös virheellisiä uskomuksia, hankalia tunteitamme ja ajatuksiamme tai tahtoamme. 

Uskomuksia ja ajatuksia muokkaamalla voimme psykologisesti vaikuttaa tunteisiimme ja käyttäytymiseemme. Yllä olevassa kuviossa nuolet kertovat siitä, että kolmen eri tekijän vaikutus on kaksisuuntaista. Kun muutamme virheellisiä uskomuksia ja niiden tuottamia ajatuksia, tunteet muuttuvat ja muuttuneet tunteet taas vahvistavat uskomusten ja ajatusten muuttumista rakentavampaan suuntaan. Tapahtuu hyvän kierre. Hyvän kierre toimii samaan aikaan myös ajatusten ja käyttäytymisen välillä. Hyvän kierre toimii myös tunteiden ja käyttäytymisen välillä. Kaikki vaikuttavat kaikkeen.

Löysin aikoinaan psalmista 73 kertomuksen siitä, miten Jumalan väliintulo muuttaa uskomuksia ajatuksia, tunteita ja toimintaa. Olen käyttänyt psalmia kristillisillä tunnelukkokursseilla esimerkkinä kognitiivisen terapian prosessista.

1 Asafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän!

2 Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät.

3 Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. ]

4 Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia.

5 He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta.

6 Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään.

7 Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia.

8 He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta.

9 Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä.

10 Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan!

11 He sanovat: "Miten Jumala tämän saisi selville? Ei Korkein mitään tiedä."

12 Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.

13 Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? ]

14 Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu.

15 Jos sanoisin: "Noin minäkin tahdon puhua", pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala.

16 Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.

17 Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.

18 Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan.

19 Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea.

20 Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa. [

21 Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti.

22 Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi.

23 Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.

24 Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.

25 Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.

26 Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.

27 Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.

28 Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani,

ja kerron kaikista hänen teoistaan.

ASAFIN VIRHEELLINEN USKOMUS: JUMALATTOMILLA MENEE PAREMMIN KUIN USKOVAISILLA, SIITÄ SEURANNUT AJATUS: TURHA OLLA USKOVAINEN > HANKALAT TUNTEET: KATEUS JA KATKERUUS

Psalmissa 73 kuvataan pahan kierre. Psalminkirjoittaja Asaf kertoo, että hänellä oli virheellinen uskomus, että jumalattomilla menee paremmin kuin uskovilla ja se nostatti erilaisia ajatuksia, jotka sitten ruokkivat kateutta ja katkeruutta, jotka taas vahvistivat ja lisäsivät Jumalan epäoikeudenmukaisuutta kuvaavia ajatuksia ja teki hänestä syrjäisen tarkkailijan.

Miten pahan kierteestä päästään hyvän kierteeseen? Asafin kohdalla se tapahtui, kun hän  astui  sisään  temppeliin kohtaamaan Jumalaa. Oletan, että hän rukoili. Hänen uskomuksensa muuttuivat oivalluksen myötä. ja toinen kolmio kuvaa hyvän kierteen syntymistä. Joskus tosiaan virheellinen uskomus voi muuttua hetkessä, mutta joskus tarvitaan pitempiaikaista työskentelyä, että tosi ja toimiva uskomus syrjäyttäisi ajatusmaailmassa virheellisen ja hankalia tunteita aiheuttavan uskomuksen.

                           ASAFIN VIRHEELLINEN USKOMUS MUUTTUI – JA TUNEET MYÖS

KAKSI RUKOUSVASTAUSTA

Ensimmäinen rukousvastaus on opiskeluajoilta. Silloin minä en normaalisti rukoillut koskaan, en edes muodollista iltarukousta. Mutta uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvat tai jopa ateistit voivat rukoilla tiukan paikan tullen. Minulle tuli silloin tiukka paikka. Olin reputtanut psykologian approbaturtentissä jo kaksi kertaa ja kolmannella kerralla olisin pudonnut kurssilta ja joutunut odottamaan vuoden ennen kuin olisin voinut mennä taas approbatur-tenttiin. Muistan elävästi sen paikan, jossa istuin Porthanian suuressa luentosalissa. Kun aukaisin kysymyskuoren ja näin kysymykset, kauhu täytti mieleni. Tajusin, että osasin vastata heikonlaisesti muihin kysymyksiin, mutta yhdessä kysymyksessä oli käytetty psykologista termiä, joka oli minulle täysin tuntematon. Tiesin, että jos siitä kysymyksestä tulee nolla, reputan taas tentin. Vastasin muihin ja jäin tuijottamaan vastaamatonta kysymystä ja vierasta termiä ja yritin kaivella muistilokeroista tietoa siitä, mitä termillä tarkoitetaan. Turhaan! Sitten rukoilin. Samalla hetkellä, kun rukous päättyi, muistin mitä termi tarkoitti. Olin hämmästynyt ja riemuissani ja aloin kirjoittaa vastausta. En muista kiittäneeni Jumalaa, taisin selittää rukousvastausta psykologisesti.

Toinen rukousvastaus tuli parikymmentä vuotta myöhemmin, jolloin olin jo uskossa ja rukous kuului jokapäiväiseen elämääni. Minulla oli hankala työtoveri ja olin rukoillut, että Jumala muuttaisi hänen käyttäytymistään. Tunsin häntä kohtaan vihaa ja olin mielestäni oikeutetusti katkera. Olin ahdistunut. Jos olisin mennyt ahdistukseni kanssa kognitiiviseen terapiaan, terapeutti olisi voinut sanoa, että vihani oli oikeutettua ja mahdollisesti olisi pohdittu vuorovaikutuksen muuttamisen keinoja. Muistan vielä kuinka olin transaktioanalyysistä saanut psykologisen välineen ja kerran totesin hänelle kinamme keskellä: "Eikö me voitaisi keskustella tästä ongelmasta kommunikoimalla aikuisen tasoisesti." Tilanne muuttui siinä hetkessä, mutta eivät hankalat tunteeni.

Sitten minulle kävi melkein kuin Asafille. Menin kirkkoon kauniina kesäisenä sunnuntaina. Olin ahdistunut työtoverin takia. Rukoilin, että Jumala ottaisi ahdistukseni pois. Hän ei ottanut. Jumalanpalveluksen alkupuolella on aina synnintunnustusrukous, jonka saatoin rukoilla sydän mukana tai vain sanoja toistamalla. Kun rukouksessa (virsikirjan no 707) edettiin ja vastaan tuli sana lähimmäinen, tunsin kehotusta, että minun pitää laittaa työtoverin nimi lähimmäisen sijaan. Rukoilin; "Sinä olet antanut minulle NN:n, että rakastaisin häntä niin kuin itseäni. Olen kuitenkin ollut itsekäs ja käteni on ollut hidas auttamaan."  Silloin sydän oli mukana rukouksessa. Ahdistukseni oli poissa hetkessä. Tajusin, että myös minä olin syyllinen. olin virheellisesti uskonut syyttömyyteeni. Toistin sitä kohtaa rukouksesta usein. Vähitellen myös viha hellitti ja katkeruus.

Ongelmallista lähtötilannetta voidaan kuvata seuraavalla kolmiolla.

Kun uskomukseni muuttui todenmukaiseksi, ajatukseni muuttuivat rakentaviksi ja vähitellen tunteet muuttuivat. Olin siirtynyt hyvän kehälle, jossa myönteiset ajatukset kasvattivat myönteisiä tunteita ja yhteistyö sujui lähes ongelmattomasti.

Lopputilannetta kuvaa seuraava kolmio:

Emme koskaan käsitelleet asioita enkä pyytänyt häneltä anteeksi omaa osuuttani, en pystynyt siihen. Mutta vaihdettuani työpaikkaa, hän halusi edelleen tehdä yhteistyötä kanssani, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan.

Ilo vihasta vapautumisesta oli hieno kokemus. Tajusin, että olin vapaa vihasta, kun kuuntelin autossa Neuvostoliiton vainotussa, maanalaisessa seurakunnassa tehtyä laulua.

1. Hyvä on, että yhdessä voimme

tuoda kiitoksen Herrallemme.

Hyvä on, että elävä toivo

ompi voimana matkallamme.

Hyvä on, että sydän on puhdas.

Hyvä on, että viha on pois.

Hyvä, hyvä on sydämen, jossa

rauha taivainen hallita voi.

2. Hyvä on, että ruumis ja sielu

ovat uhratut Kristukselle.

Hyvä on, että poissa on pelko,

vaikka taistelu on osamme.

Kerto: Hyvä on...

3. Hyvä on, että myrskytkin joskus

meitä matkalla ravistelee.

Hyvä on, vaikka risti on raskas.

Herra kotiin näin johdattelee.

Hyvä on

4. Hyvä on, kunhan elämä meillä

sopusoinnussa lauluumme on.

Hyvä on, silloin kaidalla tiellä

piikit ruusuiksi muuttuva on.

Hyvä on

5. Hyvä on olla Jeesuksen kanssa

onnellisna viel' vainoissakin.

Hyvä on, sillä meitä ei jätä

Hän, vaan varmasti vie kotihin.

Hyvä on

KUUNTELE >>>