SAVOLAISTA SUKUSOPPAA SUKUTUTKIJAN HAASTEENA
KUN ISÄ ON TUNTEMATON
Äitini on savolainen ja kokemuksesta tiedän, että savolaisia sukuja ei ole helppoa tutkia, koska siellä on paljon sukulaisavioliittoja ja vähän kaikki ovat sukua kaikille enemmän tai vähemmän. Olen taas tällä hetkellä hämmentänyt savolaista sukusoppaa ja etsinyt jotain tolkkua, miten se sukulaissuhteet oikeasti menevät. Sukutukijat puhuvat etäserkusta, kun löytyy yhteinen esi-isä jonkun kanssa - vaikka kaukaa. Näitä serkkuja voi etsiä perinteisen sukututkimuksen avulla, mutta myös esimerkiksi MyHeritagen DNA-serkkutestin avulla. Uppoutumiseni savolaisiin sukuihin johtui siitä, että minuun otti tällä viikolla yhteyttä savolainen etäserkku, joka etsi tuntematonta isäänsä. Hän oli jo loppusuoralla, sillä DNA-lähiserkku isän puolelta oli jo onnenkantamoisena löytynyt. Oikean isän nimi oli vain muutaman tarkistuksen päässä, koska isän suvussa haluttiin auttaa miestä ja tilattiin testejä.
Kehotin häntä katsomaan vertaistukena Flinkkilän ohjelman isän etsinnästä https://areena.yle.fi/1-50289316. Ohjelmassa esiintyi nuori mies, joka kertoi löytäneensä esi-isäkseen "jonkun Hotin Pieksämäeltä" ja kertoi isyysoikeudenkäynnin olleen 1870-luvulla. Vuosiluku oli helpotus minulle - ei siis rakas ukkini ollut ollut asialla, mutta mahdollisesti hänen Tahvo-isänsä tai sitten joku serkkunsa. DNA-testi osoitti, että olimme nuoren miehen kanssa DNA-etäserkkuja.
Minulla on kymmenen ystävää, joiden kanssa soitellaan ja tapaillaan. Heistä kahdelta puuttui pala identiteetistä ja oikeastaan kolmannellakin ystävälläni Tuulalla, mutta ongelma oli vain vihjailujen ja sukusalaisuuden asteella. Ystäväni Maijan mummon isän arveltiin olevan romaani tai kirgiisi. Seijan äidinisästä oli joitakin arveluja, jotka olivat keskenään ristiriitaisia. Kehotin molempia tekemään DNA-testin. Tuula oli sen jo tehnyt.
TUULAN TARINA
Lähikymmeniköstä kolmannen ysätävän Tuulan puuttuva palanen oli minulle yllätys. Hänen suvussaan oli ollut huhuja, eikä ystäväni ollut niistä kertonut minulle. Hän oli kuullut joskus vihjailuja, että äidin isä ei ehkä ollutkaan se "oikea isä", mutta oikeasta isästä ei ollut äidillä eikä hänellä itsellään mitään tietoa. Kun huomasin MyHeritagessa (MH) olevani hänen etäserkkunsa, aloimme pohtia asiaa. Miten oli mahdollista, että hän pesunkestävänä pohjalaisena oli minulle sukua. Otin yhteyttä hänen sukunsa sukututkijaan ja kuulin erikoisen tarinan. Savoonhan ne oletetun oikean isän juuret johtivat. Suku kävi DNA-testeissä ja ystäväni sai äskettäin tietää, että hänen todellinen äidinisänsä oli ollut suvussa erittäin arvostettu henkilö ja Tuulan biologinen serkku oli kansainvälisesti ansioitunut ja palkittu tutkija. - Siellä tuo Tuulan oikea serkku näkyi omien etäserkkujeni joukossa.
Äidin isä oli todellisuudessa äidinäidin sisaren aviomies. Äidinäiti oli ollut nuori tyttö, kun hän alkoi odottaa lasta - sehän oli siihen aikaan skandaali. Muutama kuukausi ennen lapsen syntymää hänet vihittiin kiltin, mukavan miehen kanssa. Oikean isän pieni perhe muutti Kanadaan. Tuulan äiti oli kertonut, että perhe kävi Suomessa, kun hän oli ollut noin kymmenenvuotias ja he olisivat halunneet adoptoida hänet ja viedä mukanaan Kanadaan. Tyttöhän oli älykäs ja luova ja hänet luvattiin kouluttaa niin pitkälle kuin tämä olisi halunnut. Perheessä ei ollut kuin yksi oma lapsi. Ehdotusta pidettiin vain rikkaan sukulaisen kädenojennuksena. Nyt Tuula on saanut tietää, että perheellä oli ostettuna matkalippukin hänen äitiään varten. Äidinäiti ei halunnut luopua ainoasta tyttärestään. Siitä äidinäidin ratkaisusta seurasi, että nyt ylipäänsä on olemassa Suomessa kouluttamattoman ja siitä kärsineen äidin älykäs ja luova tohtoritytär Tuula, joka iloitsee muuttuneesta sukutarinastaan. Hän itse oli raivannut oman tiensä köyhyydestä ja voittanut monet vastoinkäymiset. Tuulan äiti sai viimein hoivakodissa yli 90-vuotiaana tietää, kuka oli hänen oikea isänsä. Myös hän oli tiedosta onnellinen, vaikka isäpuoli olikin aina ollut hyvä häntä kohtaan. Sen takia hän oli aikaisemmin halunnut uskoa, että tämä oli hänen oikea isänsä, vaikka oli kuullut vihjailuja.
MAIJAN TARINA
Kun sain oman serkkutestini tulokset, niissä kuhisi Mechelinien jälkeläisiä, mutta luvut olivat aika matalia. En kuitenkaan polveutunut suvun kantaisästä. Yksi selitys yhteiseen DNA:han oli, että eräs Mechelin-suvun kantaäiti polveutui Kyandereista kuten minäkin. Lisäksi sivulta oli meille tullut erilaista savolaista yhteisperintöä. Opin paljon "sukututkimuksellisesta salapoliisin työstä", ja siitä oli hyötyä Maijan ongelman ratkaisemisessa.
Maijan molempien vanhempien suvut olivat savolaisia. Vuonna 1890 syntyi eräälle torpantytölle avioton tytär. Hän oli pieni ja sai hätäkasteen ja nimeksi tuli Anna Lyydia. Luultavasti hän oli saanut alkunsa tammikuussa. Äiti ei kertonut isän nimeä, minkä takia kylällä huhuttiin jostain mustalaisesta. Tytär Anna Lyydia sai aikanaan pojan, jonka ulkonäkö vahvisti teoriaa, että lapsen isoisä olisi ollut mustalainen. Jotkut tiesivät, että kirgiisi se oli. Anna Lyydian tyttärentytärtä Maijaa asia oli askarruttanut ja hän päätti mennä kehotuksestani DNA-testiin ja tuloksena oli, että 100% suomalainen - siis isovaari ei ollut mustalainen eikä kirgiisi.
Maija oli seurannut sivusta minun pähkäilyjäni Mechelin-suvun parissa ja ilmoitti, että hänellä oli DNA-tuloksissa myös Mechelin-etäserkkuja ja oli siellä pari Collaniakin. Ohitin asian. Ajattelin, että sattumaa. Jos on 30 000 etäserkkua, niin mahtuu siihen joku Collan ja Mechelinikin. En perehtynyt siihen, miten läheisiksi serkuiksi Collanit ja Mechelinit oli arvioitu. Myöhemmin kaivoin esiin aloittamani Maijan suvun tutkimuspaperini ja olihan siellä esiäitinä torpantyttö Greta Liisa Meclin. Aloin etsiä hänen esivanhempiaan ja löytyi sukujuonto suvun kantaisään. Maija hyväksyttiin Mechelin sukuseuran jäseneksi. Ensin tuli kysely, kun Greta Lisa puuttui sukukirjasta, mutta uskoivat, kun todistin asian rippikirjojen pohjalta ja Greta Lisa lisättiin Mechelinien sukuluetteloon.
Palasin Collan asiaan vasta kuukausien päästä. Minulla on koneellani Maijan DNA-tulokset ja tein Collan-haun. Hänellä oli n.160 sellaista etäserkkua, jotka olivat polveutuneet Collaneista ja yksi niistä olin minä. - Uskomatonta. Maijalla oli melkein kaksinkertainen määrä Collan-etäserkkuja minuun verrattuna. Tulos tuntui liian erikoiselta ollakseen totta. Olimme täällä Hämeessä ja kaukana Collanien savolaisista juurista tutustuneet 70-luvulla ja meitä yhdisti uskonsisaruus ja nyt sitten myös biologinen etäserkkuus.
Sitten alkoi salapoliisityö. Etsin Maijan DNA-tuloksista Collaneista polveutuneita läheisimpiä serkkuja ja sukukirjan avulla löysin monille sukujuonnon 1600-luvulla syntyneeseen esi-isään Henrikkiin ja aika pian löytyi sukutaulusta 1800-luvulla syntynyt henkilö, joka oli usean Maijan läheisimpien etäserkkujen esi-isä. Hänellä oli myös veljiä, mutta asuinpaikka, ammatti ja elämäntilanne viittasivat tiettyyn henkilöön. Kirjoitin hänen perhetauluunsa nuorimmaiseksi Anna Lyydian nimen. Olin oppinut omista Mechelin-tutkimuksista, että aina pitää miettiä jotain muuta kuin sitä ilmeisintä tai mieluisinta selitystä asialle. Olin miettinyt, enkä ollut löytänyt ja siksi olen varma asiasta.
Siihen aikaan, kun Anna-Lyydia syntyi, aviottoman lapsen isä oli yleensä samasta tai naapurikylästä ja isä tiedettiin, vaikka äiti sen olisi halunnut salata. Yleistä oli myös, että talon piika sai lapsen, jonka isä oli perheen pää tai poika tai talon renki. Anna-Lyydian äiti ei ollut kuitenkaan piikana missään, vaan asui kotitorpassa vanhempiensa kanssa. Olen pohdiskellut, että on mahdollista, että biologinen isä olisi ollut talvella metsätöissä paikkakunnalla ja perheellinen nelikymppinen mies ja torpantyttö olisivat tutustuneet.
Maija liittyi Collanien Facebook-ryhmään ja juuri eilen puhui jostain älykkäästä serkustaan ja totesi luontevasti: kyllä se hänen älykkyytensä tulee varmaan sieltä Collaneilta. Ja se enon ulkonäkökin oli tullut Collaneilta, hän muistutti jotain julkisuuden sukulaista, jonka kuvan Maija oli äskettäin nähnyt.
SEIJAN TARINA
Olimme käyneet teologi Seijan kanssa Helsingissä samaa koulua, vaikka hän oli minua paljon nuorempi, mutta ihanan koulun muistot yhdistivät meitä heti ensitapaamisella. Olimme opettajatoverit terveydenhuolto-oppilaitoksessa ja jaoimme pienen työhuoneen, mutta uskoa emme silloin vielä jakaneet, koska teologi Seija oli sen kadottanut. Seijan liittyminen takaisin kirkkoon (hän palasi pappina entiseen seurakuntaansa) yhdisti meitä lisää ja koemme olevamme sielunsisaria.
Vuosia sitten Seija palasi iäkkäänä kuolleen äidinisänsä hautajaisista äitinsä kanssa. Äiti tokaisi hänelle: "Ei se ollut minun oikea isäni, mutta tästä ei sitten puhuta." Eikä siitä puhuttu. Seija otti yhteyttä keskisuomalaisen pitäjän kirkkoherranvirastoon ja totta oli: Äiti oli syntynyt naimattomalle piialle ja isä oli tuntematon. Seijan isä oli kotoisin Pohjanmaalta ja äiti oli syntynyt Keski-Suomessa. Äiti oli myöhemmin muuttanut Länsi-Savoon, joten Seija piti itseään puoliksi savolaisena ja samanlainen savolainen huumorintaju yhdisti meitä.
Seija löysi keski-iässä rakkauden. Kun hän tuli näyttämään savolaista miestä, totesin että olette samannäköisiä. Kun DNA-tulokset tulivat viime keväänä, selvisi että heidät arvioitiin neljänsiksi serkuiksi. Siis hänen tuntematon äidinisänsä oli ehkä osittain tai kokonaan savolainen. Ja sitten yllätys yllätys myös savolainen Maija oli etäserkku sekä Seijalle että hänen miehelleen. - Myös minä olin Seijan miehen neljäs serkku.
Oletan, että Seijalla ja minulla on myös yhteinen esi-isä muutaman sadan vuoden takaa, mutta yhteistä DNA:ta ei ollut niin paljon että se näkyisi testissä. Seijalla oli suunnilleen saman verran Collaneista polveutuvia etäserkkuja kuin Maijalla, mutta DNA% olivat selvästi pienempiä.
Seijalla, Maijalla ja minulla on kymmenittäin yhteisiä Collaneista polveutuvia etäserkkuja. Keräsin kaikkien nimet taulukkoon ja tutkin arvoitusta. Mechelin-seikkailuista oppineena oletan tällä hetkellä, että Seijan äidin tuntematon isä ei ollut kuitenkaan Collan. Seijalle oli löytynyt DNA:n pohjalta läheinen sukulainen. Arvioin hänen olevan Seijan serkkupuoli, ja hänen isoisänsä oli sukututkimuksen mukaan kotoisin Kymenlaaksosta. Henrik Henrikinpoika Collanin tyttäristä kolme muutti 1700-luvulla Kymenlaaksoon. Tällä hetkellä on järkevintä olettaa, että arvioidun serkkupuolen isoisä oli juuri tämä etsitty Seijan isoisä. Collan-suvun etäserkut selittyisivät sillä, että tämän isoisän esipolvissa oli joku tai joitakin näiden kolmen sisaruksen jälkeläisistä. Toki oli joku Collanin jälkeläinen voinut myöhemminkin muuttaa Kymenlaaksoon. - Ja toki voi löytyä selitys, jota en ole osannut löytää.
SUKUTUTKIJAN ILOISIA YLLÄTYKSIÄ
Joskus MH-ohjelma ilmoittaa, että nyt he tietävät, miten joku suhteellisen pienen yhteisen DNA:n omaavan kanssa olemme sukua. Minulla oli 0,5% yhteistä DNA:ta erään USA:ssa asuvan Harvey G:n kanssa. Nimi ei sanonut mitään. Mutta sitten näytettiin polku. Hänhän polveutui samasta Janhusen Kaisasta kuin minäkin ja oli neljäs serkkuni. Olin perehtynyt Kaisan elämään aika perusteellisesti https://www.naistenaani.fi/kaisa-janhunen-esiaiti-parinsadan-vuoden-takaa/
ja kirjoittanut hänestä tyttärentyttärille biofiktiona pienoisromaanin "Katariina torpantyttö". Toinen Kaisan pojista oli muuttanut Amerikkaan ja mietin joskus, mitenkä hän ja hänen jälkeläisensä olivat pärjänneet. Nyt tiesin, että siellä se suku oli jatkunut
Vuosien varrella on iloisena yllätyksenä ollut Collanien löytyminen ja liittyminen siihen yhteisöön. En voi kieltää etteikö eräänä jouluaamuna löytämäni ensimmäisen aatelinen esi-isä olisi ollut kuin iloinen joululahja. Kiva oli myös huomata, että polveudun ex-mieheni kanssa samasta skotlantilaisesta aatelissuvusta, jonka jälkeläinen tuli Suomeen 1400-luvulla. Eläkeiän harrastus vie aikaa ja aiheuttaa vaivaakin, mutta on todella palkitsevaa.
Toivotan kaikille siunattua joulunodotusta. Ensi viikon blogitekstin otsikko on Erkki Lemisen runosta: Minä tulin sinua varten, jota jouluna paleltaa.